Mikä hän on, kuka hän on?


Metsää, maita ja mantuja. Lähinnä rosoista havumetsää, sekä kivikkoista maastoa.

Valvoja: Crimson

Viesti To Elo 01, 2013 2:19

Mikä hän on, kuka hän on?

Lelacá, Kappa

Kappa asteli paljasjaloin Quinn metsän pohjoisosassa. Jalkoja pisteli mutta se ei Kappaa haitannut. Laihalla, nuorella tytöllä oli päällään vaaleanpunainen mekko jonka helma ulottui lyhyen kääpiön polviin. Aurinko paistoi taivaalla mutta sen lämpimät säteet eivät päässeet läpi synkän metsän. Kapan kasvoilla karehti hieman jännittynyt mutta samalla iloinen ilme. Hänen vierellään kulki nuori susiyksilö, narttu. Kappa oli tutustunut tähän suteen jokin aikaa sitten. Susi ei vielä täysin luottanut Kappaan mutta ei myöskään hyökännyt hänen kimppuunsa.

"Minne nyt?" Kappa kysyi kääntäen vaaleansinisten silmiensä katseen harmaaseen suteen. Kappa räpsäytti pitkiä, tuuheita ripsiään. Susi äännähti ja lähti kulkemaan vielä syvemmälle metsään. Se oli aikeissa näyttää Kapalle oman yöpymispaikkansa. Kapan pitkiä, vaaleita hiuksia koristi kukista tehty seppele. Punaisia, sinisiä, keltaisia ja violetteja kukkia. Mutta yllättäen metsästä kuului ulvontaa ja Kapan hymy hyytyi. "Sinua kutsutaan, vai?" Kappa sanoi sudelle joka läähätti ja katsoi Kappaa pahoittelevasti. "Mene vaan." Kappa totesi. Susi lähti juoksemaan nopein askelin poispäin. Kappa istahti kaatuneelle puunrungolle heilutellen jalkojaan. Oli jo varhaisilta, pian tulisi pimeää. Kapan pitäisi päästä sitä ennen kotiin.

Viesti To Elo 01, 2013 6:38

Lelacã

Aurinko ei päässyt paksujen oksien läpi, mikä oli suurikokoisen käärmehirviö mielestä vain hyvä. Päivä oli lämmin, eikä hän juuri nyt kaivannut enää lisää hiostavuutta suomuilleen. Pitkä kieli kävi lipomassa hammasrivistöä, kun käärme luikerteli rauhalliseen tahtiin puiden välissä eteenpäin. Hän piti silmällä maastoa ja nuuski ilmaa, aistien vain vanhoja sutten tuoksuja, mikä oli näin pohjoisessa normaalia. Onneksi hän oli päättänyt lähteä tulemaan tännepäin Cryptiä, etelässä oli varmaankin vieläkin lämpimämpi, kaikkien lehtipuiden keskellä. Hep, vaihtelu virkisti. Lelacã pysähtyi paikalleen kun kuuli susien ulvontaa jostain kauempaa. Hänellä ei ollut mitään karvaisia nelijalkoja vastaan, mutta ei halunnut törmätäkkään kovin suureen laumaan. Yleensä kaikenmaailman oliot suhtautuivat häneen hieman negatiivisesti. Käärme liukui eteenpäin aluskasvillisuus allansa tallaantuen. Hänellä alkoi olla vähän jano, mutta ei antanut sen häiritä sitä nautinnon tunnetta, jonka hän sai ollessaan viilentävissä varjoissa.

Käärme pysähtyi pian ja asetti koko ruumiinsa suurelle rullalle, lätkäisten kauluksensa sitten koko ruumiinsa suojaksi kuin minkäkin sateenvarjon, ja tiiraillen sitten auringon valossa olevia tapahtumia silmällään. Yllättävä ilmestys oli erittäin lyhyt tyttö, jonka Lelacã arvasi joksikin pieneksi lapseksi ensi silmäyksellä. Katsottuaan pidempään, hän kuitenkin huomasi että tytön kasvonpiirteen olivat vähän liian kehittyneet millekään nelivuotiaalle, ja todennäköisyys siihen että joku alle kymmenen vuotias kulkisi metsissä yksin, oli äärettömän pieni. Hän nosti kiinnostuksissaan kaulustaan ylemmäs ja yritti nähdä tytön paremmin, epäonnistuen yrityksessään. Jos hän aikoisi nähdä jotain, hänen pitäisi mennä lähemmäs, ja se ei ollut mitä käärme halusi. Hiljaa sihahtaen hän laski kauluksensa alemmas ja jäi tarkkailemaan tyttöä.

Viesti To Elo 01, 2013 9:28

Kappa

Kevyt tuuli puhalsi metsän halki nostaen Kapan hiukset liehumaan ilmaan. Kappa pyöritteli siroja jalkojaan hyräillen lyhyitä viisuja. Yllättäen hän huomasi kuinka puunrungosta mönki ulos kuoriainen. Hän antoi sen kiivetä sormilleen ja nosti sen ylemmäs että pystyi tutkimaan sitä. Kapalla ei ollut aavistustakaan että häntä vakoiltiin. Kappa hymyili kuoriaiselle. "Kas hei. Oletpas sinä kaunis. Mitä olet tekemässä?" Kappa jutteli kuoriaiselle. "Ai, muuttoa?" Kappa naurahti. Yllättäen hän kuuli jonkin äänen. Vai kuvitteliko hän vaan. Kappa laski kuoriaisen puulle ja hypähti ylös. Hän katseli Lelacãn suuntaan kirkkaansinisillä silmillään. Hurjan pitkät hiukset yrittivät peittää hänen näkökenttänsä. Kappa veti hiukset nopealla eleellä korvan taakse. "Onko siellä joku?" Kappa vinkaisi heleällä äänellä. Hän lähti hiipimään kohti Lelacãã. Ja sitten hänen silmänsä laajenivat hänen nähdessään suuren eläimen...olion? Kappa erehtyi ensin luulemaan sitä lohikäärmeeksi mutta tajusi etteivät ne tuolta näyttäneet. Kappa kiljaisi. "Kummitus!" Tyttö kipitti puunrungon taakse piiloon kyykkimmään. Kappa pelkäsi kuollakseen. "Mitä teet täällä? Ei kummituksia pitäisi liikkua näin aikaisin vielä...minulla piti vielä olla aikaa." Kappa kyseli. "M-mikä on nimesi? Mitä aiot?" Kääpiötyttö rohkaistui kysymään mutta pysyi yhä piilossa. "Minä olen Kappa." Hän vielä vinkaisi kiertyen yhä pienemmälle kerälle.

Viesti To Elo 01, 2013 11:16

Lelacã seurasi tyttöä hieman oudoksuvasti, huomatessaan tämän puhuvan sormelleen. Vai oliko sormen päällä jotain? Hyvänen aika, ei yhdellä silmällä noin pitkälle nähty. Hän siirsi häntäänsä lähemmäksi itseään, ja epäonnekseen osui kuvian oksan päälle ja se naksahti rikki kovan äänen päästäen. Käärme vilkaisi sivulleen ja painautui matalammaksi, ehkä tyttö oli niin keskittynyt sormeensa, tai mihin ikinä, niin kovasti ettei ollut kuullut. Tämä luulo osoittautui kuitenkin vääräksi hyvin pian, kun nuori tyttö nousi kaatuneen puun rungolta ja tuli häntä kohti. "Pahus soikoon", käärme ajatteli ja yritti perääntyä vähän, muttei oikein päässyt suuntaan eikä toiseen ollessaan niin suurella rullalla. Lelacã vilkaisi vielä tytön suuntaan, eikä vaatinut paljoa järkeä huomata kalpenevilla kasvoilla ilmenevää pelkoa, ja käärme tiesi tulleensa huomatuksi. Hän päästi suustaan jonkin siansaksaa muistuttavan sanan ja avautui nopeasti rullaltaan, valtava häntä viereiseen puunrunkoon rajusti kolahtaen, niin että havunneulaset varisivat maahan. Lelacã kääntyi takaisin suoraksi, ja nosti kauluksensa pystyyn.

Tytön äkkinäinen kiljahdus jostain kummtuksesta sai käärmeen vilkuilemaan säikähtäneenä ympärilleen. Kummitus?!
"Missä? Milloin?" käärme sihahti kauhistuneena, mutta se kuulosti joltain karheakurkkuisen käärmeen ja epävireisen viulun risteytykseltä. Hän oli valmis huitomaan hännällään vaikka koko metsän maan tasalle, jos saisi minkäänlaisen läpikuultavan hahmon silmiinsä. Tyttö puhui kummitukselle, ja Lelacã etsi sitä villisti katseellaan, häntä tiheään kasvavia puita murjoen.
"Varoitan sinua!" hän sihisi värisevällä äänellä pusikolle. "Jos tulet yhtään lähemmäs, isken sinulta tajun kankaalle. J-ja en pelkää tehdä s-sitä!" Tytön alkaessa kysellä outoja, Lelacãn aivot alkoivat taas toimimaan normaalisti ja hän hoksasi että koko kohtaus oli koskenut häntä itseään. Lelacã rauhoittui vähän ja lakkasi rikkomasta puita, laskien häntänsä varovasti maahan. Hän lipoi ilmaa kerran kielellään ja katsoi sitä vähää osaa, mikä rungon takana piilottelevasta tytöstä näkyi. Käärme painoi päätään alemmas ja perääntyi kauemmas rungosta, ajatellen liukuvansa livohkaan ennenkuin aiheuttaisi enää pahempaa vahinkoa ympäristölleen.

Viesti To Elo 01, 2013 11:41

Kappa

Oksien rasahdus. Kappa pelkäsi yhä enemmän. Ja Lelacãn reaktio sai Kapan yhä pelästyneemmäksi. Kapan piiloutuessa Lelacã alkoi liikehtimään nopeasti. Kalpeaihoinen tyttö tärisi kauttaaltaan katsellessaan kuinka Lelacãn häntä vavistutti puuta. "P-pyydän...älä tuhoa puita." Kappa kuiskasi hiljaa. Hän asettui maahan makaamaan katsellen silmät suurina tuota otusta joka riehui karjuen jotain. Kappa ei vielä voinut hahmoittaa sanoja mutta yritti rauhoittua ja keskittyä. Hän yritti ajatella järkevästi. Pitäisi olla panikoimatta. Monet vuodet Kappa oli pelännyt tätä hetkeä ja siinä se nyt oli, kummitus. Aivan Kapan edessä. Kappa nousi pystyyn ja oli aikeissa astella lähemmäs mutta tajusi yksittäisiä sanoja Lelacãn puheesta. Lähemmäs ja tajun kankaalle. Se riitti Kapalle joka peruutti hätääntyneenä kompastuen puunrungoon. "Auh..." Kappa äännähti. Kääpiötyttö puristi kätensä nyrkkiin. Hänen ei pitäisi luovuttaa vielä. Jos Kappa näyttäisi heikkouden merkkejä se voisi syödä tytön. Kappa nousi hitaasti ylös. "Odota. Kuka olet?" Kappa kysyi uudemman kerran ääni väristen.

Viesti Su Elo 04, 2013 5:45

Tyttö kysyi saman kysymyksen toistamiseen, ja Lelacã käänsi yläruumiinsa tätä katsomaan. Lyhyempi pelkäsi yhä, ja miksei pelkäisi, mutta näytti sen erittäin selvästi. Käärme lipoi uudelleen ilmaa ja katsoi toista hieman harmissaan. Hän tiesi vallan hyvin että oli turha yrittääkään vastata, koska tässä korpimaassa ei kukaan osannut kuunnella häntä. Haltioillekin se tuntui olevan hankalaa, tai sitten ne ylpeät suippokorvat olivat jouset esillä ennenkuin Lelacã ehti edes kaulustaan räväyttää. Ja mikseivät olisi, kun monta metriä pitkä käärme käy tielle. Ja juuri sen takia Lelacã viihtyi mainiosti yksin omissa oloissaan.

"Lelacã", hän sihahti kuitenkin, lipoen sitten taas hampaitaan kuin se olisi ollut pakollinen reaktio. Käärme liikahteli hieman hermostuneesti, epävarmana siitä mitä tyttö aikoisi tehdä. Tämä näytti hädin tuskin tarpeeksi vanhalta kulkemaan yksin metsäpoluilla, eikä varmasti ollut nähnyt eläessään mitään hevosta suurempaa. Entä jos tytöllä olisi vanhemmat matkassa, jossain kauempana odottamassa? Lelacãstahan tulisi purkkiruokaa! Käärme vilkuili varovaisena ympärilleen ja raapi alimmaisilla käsillään maata, sihisten hiljaa. Hän ei kyllä haistanut tämän tytön lisäksi mitään muuta ihmismäistä tuoksua. Vain ne samat susien vanhentuneet hajut ja pari vähän uudempaa. Ehkä tyttö asui lähellä, kukapa tiesi?

Viesti Ke Elo 07, 2013 8:51

Kappa/

Kappa pelästyi hiukan kun Lelacã kääntyi häntä kohti. Nuori kääpiötyttö silmäili olentoa joka lipoi kieltään mikä oli helppo ymmärtää väärin. Kappa uskoi yhä että Lelacã aikoi syödä sen. Tosin, miksi se sitten olisi ollut aikeissa lähteä paikalta? Kultakutri ei tiennyt mitä ajatella koko tilanteesta. Häntä pelotti ja samalla kiinnosti rumannäköinen eläin.
Lelacã sihahti nimensä ilmoille ja Kappa yritti ymmärtää nimeä. "Lela...cã?" Kappa toisti hiljaa. Se tajusi yksittäisiä sanoja otuksen puheesta mutta ei ymmärtänyt kaikkea koska välillä kuulosti kuin eläin olisi vaan sihissyt. Kappa seisoi paikoillaan uskaltamatta liikkua minnekään. Hän huomasi Lelacãn vilkuilemisen ja katsoi itsekin ympärilleen. Kappa tutki Lelacãa ja sai yllättävän vihaisuudenpuuskan. Miksi Kappa ei voinut ymmärtää Lelacãa yhtä helposti kuin muita eläimiä? Oliko Lelacã edes eläin!? "Minä tunnen tämän metsän eläimet. Mutta en ole nähnyt sinun kaltaisiasi." Kappa sanoi Lelacãlle ääni paljon tasaisempana. "Täällä ei ole muita ihmisiä." Kappa yritti tällaista lähestymistapaa. "Eikä kukaan satuta sinua." Tyttö rauhoitteli astellen pari askelta hitaasti eteenpäin.

Viesti Pe Elo 30, 2013 4:01

Yleensä Lelacã ei luottanut juuri kehenkään, joka kahdella jalalla kulki ja ajatteli ruokaa enemmän, mutta tämän tytön puhe, se kuinka tämä ymmärsi mitä käärme sanoi, rauhoitti tätä tarpeeksi laskemaan häntänsä varovaisesti maahan ja painamaan kauluasta alaspäin.
"Sinä ymmärsit", hän sanoi onnellisen hiljaa, ja nosti ylimmät kätensä toisiaan vasten. "Oletko metsänhenki?" Vaikka tämä nuori oli saanut nimestä slekoa, näytti tällä olevan siinäkin jo täyttä työtä. Omituisuutta lisäsi se, että tämä oli aivan liian lyhyt ollakseen haltia, edes nuori sellainen. Hän ei edes näyttänyt haltialta, sen verran mitä käärme itse oli näitä saanut silmäillä.
"Kuka olet?" hän kysyi ja väisti taas vähän taaemmas, kun tyttö yritti häntä lähestyä. Hän ei ollut kovinkaan innostunut välin lyhenemisestä, varsinkin kun oli edelleen pieni mahdollisuus että vieras kiskaisisi joisen jostain kiven takaa ja sitten suomut saisivat kyytiä. Pelkkä ajatuskin sai Lelacãn värähtämään ja liikahtelemaan ahdistuneena.

Hän seurasi tyttöä silmällään hetken aikaa ja yritti vakuuttaa itselleen ettei tällä ollut pahat mielessä. Tytöllä ei ollut tarpeeksi ikää ollakseen kunnollinen uhma ja hön kuulosti puheissaan luotettavalta. Vaikka niin olivat monet muutkin kuulostaneet, ennen tätä. Lelacã nyrpisti vähän nenäänsä ja haisteli kielellään taas varuiksi ilmaa, muttei vieläkään saanut mitään uhkaavaa hajua. Se oli hyvä.

Viesti Su Syys 01, 2013 10:24

Kappa huomasi Lelacãn rauhoittuvan hiukan ja tunsi pientä, viatonta voitonriemua. Nuori tyttö nyökkäsi Lelacãlle joka sihisi onnellisen kuuloisena. Kappa liikutteli varpaitaan jännittyneenä kun kuuli Lelacãn kysymyksen. Metsänhenki. Kappa pudisteli päätään. "En." Kappa totesi hiljaa ihan kuin häpeäisi sitä. Tyttö punastui hieman koska se kuului hänen luonteeseensa. Entä jos edessä seisova eläin pettyisi kun hän ei ollutkaan metsänhenki? Kappa vetäisi kätensä pois ja pysähtyi Lelacãn perääntyessä pois. Kappa tärisi yhä pienesti ja puraisi huultaan silmät vetisinä. Ei hänen tietenkään olisi pitänyt lähestyä toista nin suorasti.
"Olen kääpiö..." Kappa vastasi. Lelacãn liikahtelu sai vaaleatukkaisen tytönkin hermostumaan. Mitä hänen pitäisi tehdä. Kappa huomasi että alkoi hämärtää. Tyttö vilkuili ympärilleen ja seisoi paikoillaan. Kappa ei kehdannut kysyä uudelleen mikä Lelacã oikein oli.

Kappa kaivoi pientä taskua mekossaan. Siellä oli voileipä jonka sisällä oli juustoa ja tofua. "Onko sinulla nälkä?" Kappa kysyi hiljaa.

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö