Lelacá, Kappa
Kappa asteli paljasjaloin Quinn metsän pohjoisosassa. Jalkoja pisteli mutta se ei Kappaa haitannut. Laihalla, nuorella tytöllä oli päällään vaaleanpunainen mekko jonka helma ulottui lyhyen kääpiön polviin. Aurinko paistoi taivaalla mutta sen lämpimät säteet eivät päässeet läpi synkän metsän. Kapan kasvoilla karehti hieman jännittynyt mutta samalla iloinen ilme. Hänen vierellään kulki nuori susiyksilö, narttu. Kappa oli tutustunut tähän suteen jokin aikaa sitten. Susi ei vielä täysin luottanut Kappaan mutta ei myöskään hyökännyt hänen kimppuunsa.
"Minne nyt?" Kappa kysyi kääntäen vaaleansinisten silmiensä katseen harmaaseen suteen. Kappa räpsäytti pitkiä, tuuheita ripsiään. Susi äännähti ja lähti kulkemaan vielä syvemmälle metsään. Se oli aikeissa näyttää Kapalle oman yöpymispaikkansa. Kapan pitkiä, vaaleita hiuksia koristi kukista tehty seppele. Punaisia, sinisiä, keltaisia ja violetteja kukkia. Mutta yllättäen metsästä kuului ulvontaa ja Kapan hymy hyytyi. "Sinua kutsutaan, vai?" Kappa sanoi sudelle joka läähätti ja katsoi Kappaa pahoittelevasti. "Mene vaan." Kappa totesi. Susi lähti juoksemaan nopein askelin poispäin. Kappa istahti kaatuneelle puunrungolle heilutellen jalkojaan. Oli jo varhaisilta, pian tulisi pimeää. Kapan pitäisi päästä sitä ennen kotiin.