Lohikäärme ja tyttö


Metsää, maita ja mantuja. Lähinnä rosoista havumetsää, sekä kivikkoista maastoa.

Valvoja: Crimson

Viesti To Syys 12, 2013 8:13

Lohikäärme ja tyttö

Lounatuuli tänne päin! :)

Kappa

"Etkö sinä yhtään ajattele?! Sinä teet nyt niin kuin minä sanon!" Kapan isä huusi pienelle kääpiölle. "En syö tuota!" Kappa yritti huutaa huuli väristen mutta hänen kurkustaan tuli vaan pientä muminaa. Ällöttävä, ihrakas lihapala makasi lautasella koskemattomana. Isä nosti kätensä lyödäkseen mutta äiti tuli väliin. Kappa juoksi.
Kappa juoksi paljasjaloin kauriin lailla eteenpäin hyppien kantojen ohi. Kuusista tippuneet neulaset pistelivät hänen jalkojaan mutta hän ei välittänyt. Itku teki tuloaan ja kääpiötyttö joutui puremaan huultaan pysyäkseen kasassa, mutta ei sekään auttanut. Pari suolaista kyyneltä vieri hänen poskelleen. Quinn-metsän pohjoisosa. Puut vilahtelivat ohi Kapan rynniessä yhä kauemas. Kolmetoistavuotias tyttö pudisteli päätään. Miksi. Aiemmin hänen ruokavalionsa oltiin hyväksytty mutta isä oli taas saanut päähänsä että Kapan pitäisi syödä lihaa. Kuvottavaa. Kalpeaihoinen tyttö ei huomannut kuinka kukkaseppele tippui hänen vaaleiden hiuksiensa päältä jääden maahan makaamaan. Pitkä, sininen, tytön silmiin sointuva mekko liehui tuulessa nostattaen helmansa korkealle ylös. Kappa istahti lopulta hengästyneenä kivelle ja käpertyi pieneen kerään nyyhkyttämään.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Syys 13, 2013 10:21

Lounatuuli

Syksy teki tuloaan Cryptiin, värjäten metsät ja arot uuteen uskoon. Sigurd piti syksyä harvinaisen kauniina vuodenaikana, vaikka todellisuudessa se oli aika traaginen tapahtuma. Luonto kuoli, vaipui uneen, herätäkseen uudestaan taas keväällä. Mutta kaikki ne syksyn värit muistuttivat liekkejä, lämmintä, mistä lisko taas piti. Sinänsä siis ironista, että itse ilma viileni ja pakkaset lähestyivät.
Vastoin kaikkea logiikkaa, oli Lounatuuli jättänyt eteläiset, lämpimämmät Manasses saaret ja palannut mantereelle. Metsän Oikeus pärjäsi varmasti tovin jos toisenkin ilman lohikäärmettä, joka kaipasi välillä hieman.. Tilaa itselleen. Serpentti oli aina ollut vaeltaja sielu, joka ei pahemmin viihtynyt yhdessä paikassa pitkään. Tietenkin hänellä oli kotiluolia ja onkaloita pitkin Cryptiä, mutta jokainen niistä tuppasi ennemmin tai myöhemmin kokemaan valtauksen. Silloin sai taistella reviiristään, jälleen kerran. Varsinkin Mor vuorilla. Toiset lohikäärmeet valtasivat enemmän kuin mielellään uusia luolia itselleen.
Tällä kertaa Lounatuuli ei kuitenkaan ollut lentänyt Mor vuorille. Lohikäärme oli päättänyt lähteä pohjoisempaan, seikkailemaan jokseenkin tuntemattomille alueille. Kääpiöiden liityttyä sotaan, oli lohikäärmettä alkanut kiinnostamaan Kleth vuori. Lounatuulella oli tietenkin omat mielipiteensä ihmisten liittolaisista, mutta tällä kertaa hän liikkui yksin, eikä laumansa kanssa, joten jos kääpiöt päättivät ottaa serpentin uhkana, vaaransi Lounatuuli vain itsensä, eikä koko laumaa. Hänhän oli ollut kärkkäimmin vastaan pohjoiseen muuttamista, jonka johdosta lauma oli siirtynytkin Manasses saarille.

Ihmisilluusioonsa sonnustautunut siniharja käveli hitaasti eteenpäin pohjoisessa Quinn metsässä. Metsä vaikutti hiljaiselta, eikä turhan moni villieläinkään uskaltautunut auraa uhkuvan liskon lähelle. Hyvä vain, Lounatuulella alkoi olla nälkä Sitten kun lohikäärme kunnolla nälkäinen olisi, kävisi lähimmälle metsänasukille huonosti.
Askel vei rauhallisesti eteenpäin kaikessa hiljaisuudessa, kunnes sininen katse kävi havaitsemaan liikettä kauempana. Jokin pieni, humanoidi, juoksi pitkin metsää kovaa vauhtia. Niin pieni, ettei tuo kääpiökään voinut olla tai ei ainakaan aikuinen kääpiö. Lapsi, kenties? Heräsi kysymys, mitä pieni kääpiönpoikanen metsässä yksin kipitti. Eikö täällä ollut vaarallista? Täällähän saattoi olla vaikka Lohikäärmeitä.
Hetken siniharja empi, mitä tekisi, kunnes paljasjalkainen askel kävi kääntymään suuntaan, johon tuo pieni tyttö oli kipittäny. Oletettavasti kyseessä oli tyttö, tuskin poika nyt mekkoja piti Tai no, mistä lohikäärme humanoidien pukeutumiskulttuurista tiesi sen paremmin? Hän tiesi vain sen, että genitaalinsa oli hyvä peittää ihmistenilmoilla.

Kävellessään tytön perään, kävi Sigurd löytämään maahan pudonneen kukkaseppeleen. Lieni tipahtanut tytöltä, kun metsään oli pinkonut. Poimiessaan kukkaseppeleen ylös, kävi Lounatuuli myös tarkistamaan, ettei kukaan jahdannut tyttöä. Tietenkin, jos pienokainen olisi ollut välittömässä vaarassa, olisi Lounatuuli puuttunut asiaan. Lähinnä siksi, että tuo oli yksin, mitä ilmeisimmin puolustuskyvytön ja kaikenlisäksi lapsi. Aikuiset, seikkailunhaluiset humanoidit saivat lohikäärmeen puolesta kuolla omiin virheisiinsä, mutta lapsia ei voinut syyttää kokemattomuudestaan ja naiiviudestaan. Sen takia lohikäärme pitikin lapsista, nuo olivat niin Viattomia.
Kauaa ei pitkän miehen tarvinnut kävellä eteenpäin, kun metsän siimeksestä löytyi tuo pieni, sinimekkoinen tyttö. Itkemässä, kiven päällä. Normaalisti Lounatuuli olisi töksäyttänyt jotain kovin tunteetonta, mutta kerta kyseessä oli vasta lapsi, ei lohikäärme kyennyt käyttäytymään ilkeänkuivahkoon tapaansa. Ei hän voinut syyttää lapsia siitä, mitä vanhemmat sukupolvet olivat hänelle ja hänen lajilleen tehneet.

Varovasti siniharja kävi lähestymään tyttöä takaa päin, yllättävän hiljaisesti. Pienen sivuaskeleen johdosta mies kävi astahtamaan kiven vierelle, kumartuen pienesti, lähemmäksi tytön tasoa.
Metsässä ei ole kovin turvallista itkeä Siniparta kävi tokaisemaan, jahka oli pienesti rykäissyt ja antanut itsestään elonmerkkejä Ties mitä petoja täällä liikkuu Tai ihmisiä Tai haltioita Mitä ikinä saattaisitkaan pelätä


// Ja täällä olemme! //

Viesti La Marras 02, 2013 12:30

/OUMAI GAAD anteeksi kesto!!! Oli kaikkea tässä ja unohdin kokonaan fjsoifs mutta nyt olen täällä!
Ilmeisesti foorukin on muuttamassa. *nappasi jo talteen hahmoesittelyn.*//

Kappa liikutteli varpaitaan sillä ne alkoivat tuntumaan puutuneilta. Ilma oli viileä eikä Kappa ollut ajatellut pukea kunnolla päälle karatessaan kotoa.

Kappa tunsi olevansa niin yksin, nyt kun eläimiäkään ei ollut lähistöllä. Toisaalta Kappa halusi juuri nyt olla aivan yksin. Kalpeaihoinen kääpiö vihasi heikkouttaan välillä. Ja vihasi isäänsä. Kappa puristi pienet kätensä nyrkkiin ja veti ne tiukemmin jalkojensa ympärille.
Tyttö piti silmiään visusti kiinni eikä nyyhkytyksiltään kuullut lähestyvää. Joten ei ihmekään että takaapäin Kapan viereen istunut mies sai tytön hätkähtämään niin että hän melkein menetti tasapainonsa. Kappa tuijotti hetken suurin silmin miestä, jonka tukka oli kin lainehtiva meri. Kirkkaan sininen tukka ja parta. Ja samanväriset olivat hänen kissamaiset silmänsäkin. Kapasta näky oli hätkähdyttävä vaikka eläessään hän oli nähnyt vaikka minkälaista. Kuitenkin pian Kappa tajusi omat, punottavat silmänsä ja sotkuisen mekkonsa. Kappa punastui ja painoi päänsä tuijottaen reisiinsä.

Mies varoitteli ettei metsässä ollut turvallista itkeä. Kappa ahdistui. Hän nosti katseensa tutkiakseen vielä hetken miestä. Korvat. Oliko hän...haltija? "M...minä..." Kappa yritti muotoilla sanoja muttei saanut hetkeen sanaa suustaan. Tyttö vilkuili ympärilleen kuin sillä silmänräpäyksellä joku olisi aikeissa hyökätä metsiköstä. "Pelkään enemmän isääni kuin haltijoita." Kappa totesi painaen päätään taas polviaan vasten. "Missä..sitten on turvallista?" Kappa kysyi ja tuijotti miestä. Hän yritti olla pelkäämättä mutta pahat ajatukset nousivat heti hänen päähänsä. Miehen sanat kuulostivat tytön korvaan uhkauksilta.

"O-oletko sinä haltija?" Kappa pyyhki silmiään samalla kun uutta kyyneltä pukkasi tulemaan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 25, 2013 5:59

Re: Lohikäärme ja tyttö

Sigurdin yllätykseksi, tyttö ei näyttänyt pahemmin pelästyvän häntä saatikka juossut pakoon. Tietenkin lapsi parka hätkähti, mutta varsinaista pelkoreaktiota ei tuntematon, jokseenkin eksoottinen mies saanut aikaan. Oliko se sitten hyvä vai huono asia? No, hyvä tässä tilanteessa, mutta mikäli Lounatuuli olisikin halunnut satuttaa lasta, niin tuon pitäisi kyllä oppia varomaan muukalaisia. Tai kenties tyttö ei ollutkaan niin helppo kohde, miltä näytti...
Sininen katse tarkkaili selvästi itkevää tyttöä, lohikäärmeen käydessä huolestumaan nuoresta yhä enemmän. Lopulta pienokainen kävi kuitenkin kertomaan, että pelkäsi enemmän omaa isäänsä, kuin haltioita. Lohikäärmeen katse kävi terävöitymään, miehen selvästi muuttuessa mietteliääksi moisen toteamuksen johdosta. Oliko tytön isä sitten väkivaltainen? Pelkkä ajatus moisesta sai siniharjan närkästymään, mutta mahdollista vihaansa Lounatuuli ei näyttänyt päälle päin. Sehän tästä puuttuisi, että tyttö pelästyisi häntä sen takia, että yllättäen siniharja muuttui vihaisennäköiseksi.
"No, yleensä kotona on turvallista... tai rakkaiden seurassa... tai missä vain muualla, kuin yksin metsässä..." Mies kävi hymähtämään, käyden nyt kyykistymään tytön eteen.

Kävi myös harvinaisen selväksi, ettei kääpiölapsi ollut ilmeisesti ennen nähnyt haltioita, sillä tuo kävi kyselemään, olisiko siniharja yksi mokoma. Lohikäärme kävi naurahtamaan huvittuneena, pudistellen päätään, saaden sinisen harjansa heilumaan kevyesti, sen eläessä omaa elämäänsä painovoimasta välittämättä.
"En. Haltiat eivät ole näin ystävällisiä, usko se" Sigurd kävi kertomaan, nostaen kasvoilleen pienen virneen "Olen Lounatuuli. Lohikäärme".
Harvoin Sigurd esitteli itseään heti ensikättelyssä saatikka kertoi, mikä todella oli, mutta lasten suhteen siniharja teki aina poikkeuksen. Hänen kokemuksensa mukaan lohikäärmeen mainitseminen saattoi hyvinkin piristää ja jopa kiehtoa lapsia.
"Kuka sinä mahdat olla?"

// ASKDJAW ANTEEKSI MYÖS MINUN OSALTA D: En edes huomannut, että olet vastannut, kun tuo muuttokin tuossa oli ,_, MUTTA TÄÄLLÄ OLLAAN! //

Viesti La Joulu 07, 2013 11:04

Re: Lohikäärme ja tyttö

Kappa nyyhkytti voimakkaasti ja vilkuili välillä miestä siirtäen katseensa aina takaisin jalkoihinsa. Hän ei tiennyt miten käyttäytyä, olihan tuo aivan haltijan näköinen! Mutta komea kuitenkin, eikä mies myöskään vaikuttanut ilkeältä. Tyttö puri huultaan ja liikutteli pienesti paljaita varpaitaan. Alkoi olla kylmä. Kappa ei ollut pukeutunut tarpeeksi hyvin. Pelkkä mekko. Kappa yritti havaita jonkinlaista reaktiota tuntemattoman ilmeestä Kapan puheisiin. Mietteliäältä tuo näytti, muttei mitään virkkonut. Typerä lapsi, vieraille ei saa puhua! Niin kotona aina sanottiin ja tähän mennessä Kappa oli noudattanut sitä ohjetta. Siniharja kyyristyi aivan Kapan eteen ja tyttö nosti jalkansa kasvojensa peitoksi, kurkistellen hieman uteliaana välistä. Kapasta tuntui että hän kuitenkin voisi luottaa mieheen. Eihän tyttö osannut määrittää kuka oli hyvä ja kuka paha, nuori kun oli. Miehen puheet saivat Kapan hieman alakuloiseksi. "Minun perheeni vihaa minua..."Tyttö kuiskasi melkein äänettömästi, niin että vain hyvin tarkkakuuloinen kuulisikin jotain eikä vain näkisi puheen tahtiin liikkuvia huulia.

"E-en ole yksin yleensä m-metsässä." Tyttö pyyhki kyyneliä käsivarsiinsa. "V-vaan eläinten seuras-seurassa." Kappa totesi piipittävällä äänellä. Tyttö hätkähti hieman miehen kertoessa että haltijat olivat ilkeitä, eivät mukavia. Niin kai se oli, mutta Kappa ei ollut ikinä tavannut haltijaa. Kaikki aina kertoivat että he olivat pahoja. Mutta...Kappa ei osannut vihata niitä. Pian tyttösen silmät laajenivat suuriksi ja se tuijotti ihmeissään miestä. Lohikäärme? Ihanko oikeasti? Uudet kyyneleet pyrkivät tahtomatta ulos. Mutta nyt ne olivat ennemminkin innostuksesta johtuen. "I-ihan oikeasti? Minä a-aina kuvittelin lohikäärmeet aivan toisenlaisiksi, en i-ihmismäisiksi." Niin, Kappa oli aina pitänyt lohikäärmeitä jättimäisinä, suomuisina olentoina. Mutta nyt nuorehko, sinitukkainen mies väitti olevansa lohikäärme. Se tuntui uskomattomalta ja jännittävältä. "M-minä olen Kappa!" Pieni hymy nousi Kapan siroille kasvoille, tilanne oli aivan uusi ja uskomaton.

//Jep ; ) Hei, ilmoittelen nyt tässä sinulle että olen 13.12-29.12 ulkomailla niin en pääse vastailemaan, mutta sen jälkeen sitten!. : )//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Joulu 25, 2013 6:51

Re: Lohikäärme ja tyttö

Tyttö väitti, ettei ollut metsässä yksin. Kovin yksinäiseltä tuo näytti lohikäärmeen silmään, mutta pienokainen kävi täsmentämään, että oli yleensä eläinten seurassa. Noh, jos laski mokomat karvapallot seuraksi niin... kai sekin sitten kävi. Ehkä kääpiöllä oli lahjoja puhua elukoiden kanssa, ehkä ei. Ehkä tyttö vain luuli olevansa eläinten seurassa, vaikka oikeasti eläimet vain liikkuivat ympäristössä välittäen vain omista tekemisistään. Juuri nyt eläimiä ei näkynyt, eikä liioin kuulunut lähimailla, kun lohikäärme paikalla oli. Eläimillä oli tapana välttää liskoa, syystäkin. Äkkiäkös Lounatuuli olisi napannut lähistöllä lymyilevän pikkunisäkkään suuhunsa, tosin suuri lohikäärme ei nähnyt syytä napostella mitään peuraa pienempää. Saatikka sitten inhimillisiä olentoja. Lounatuuli koki inhimillisten, varsinkin puhuvien, olentojen syömisen kovin vastenmielisenä. Toki hän saattoi tappaa mokomia, jos syy annettiin, mutta ei hän heitä käynyt syömään.

Mies kävi kuitenkin naurahtamaan kumeasti, tytön todetessa, ettei ollut olettanut lohikäärmeiden olevan näin... Ihmismäisiä.
"Tämä ei ole todellinen muotoni.." Sigurd kävi toteamaan Kapaksi esittäytyneelle tytölle. Kappa oli kyllä harvinaisen omalaatuinen nimi, johon Sigurd ei vielä ollut törmännytkään... Mutta kerta se ensimmäinenkin, näemmä.
"Haluaisitko kenties nähdä sen? Todellisen muotoni?" Mies kävi kysymään virnistäen kujeilevasti.


// Tämä selvä o7 //

Viesti Ti Maalis 11, 2014 10:23

Re: Lohikäärme ja tyttö

Nyt Kappa alkoi tutkimaan hieman tarkemmin katseellaan sinitukkaista miestä. Ihan ihmiseltä näytti, tai haltijalta! Kääpiöltä ei tosiaankaan, Kappa tunsi itsensä hyvin pieneksi vieraaseen verrattuna. Mutta lohikäärmeeltä ei haiskahtanutkaan. Mies kuitenkin selitti ettei ollut todellisessa olomuodossaan. Vaaleatukkainen tyttö räpsäytti silmiään hämmentyneenä. Lohikäärmeet pystyivät siis muuttamaan olomuotoaan! "Vau, kuulostaa niin mahtavalta! Miten teet sen? T-tai siis, eihän lohikäärme voi mahtua ihmisen nahkaan, joten olomuodon muuttamiseen on joku toinen keino kai."
Tyttö ei edes ollut huomannut että oli hermostuksissaan alkanut pureskelemaan kynnen peukaloaan. Hitaasti hän laski käden alas kivelle. Kiven kylmyyttäkään Kappa ei ollut tajunnut sille istuessaan. Kappa oli kokonaan unohtanut riitansa isän kanssa, tämä salaperäinen mies oli kokonaan kiinnittänyt tytön huomion. Miten helppo olikaan huijata pieniä lapsia, jos vastaantullut olisi ollut joku muu kuin Lounatuuli, saattaisi Kappa olla nyt pulassa. Tosin yleensä metsässä ei tavannut muita kuin eläimiä. Vaikka, olihan Lounatuulikin tavallaan eläin.

Kappa melkein hypähti paikallaan, mutta vain melkein. Ei tytöllä sellaiseen ollut rohkeutta. Kuitenkin ilme oli aivan ylimaalisen innostunut lohikäärmeen ehdottaessa, että tuo voisi näyttää oikean muotonsa. Miehen virne sai tytön hiukan epäileväiseksi, mutta innostus ei ottanut laantuakseen. "J-joo! Haluan, tai siis, jos se vaan käy, ei ole pakko mutta haluisin kyllä tosi paljon....nähdä sinut lohikäärmeenä, Lounatuuli." Kappa punastui kauttaaltaan muttei tällä kertaa painanut katsettaan maahan tavanomaiseen tapaansa vaan katsoi lohikäärmettä jännittyneenä. Jos Kappa vaan olisi ollut susi, olisi hänen häntänsä vispannut niin että olisi mahdollisesti irronnut ja lentänyt metsikköön.
Kappa oli kokonaan unohtanut riitansa isän kanssa, tämä salaperäinen mies oli kokonaan kiinnittänyt tytön huomion. Miten helppo olikaan huijata pieniä lapsia, jos vastaantullut olisi ollut joku muu kuin Lounatuuli, saattaisi Kappa olla nyt pulassa. Tosin yleensä metsässä ei tavannut muita kuin eläimiä. Vaikka, olihan Lounatuulikin tavallaan eläin. Kappa oli nyt polvillaan, ja otti tukea käsillään kivestä, uskaltamatta räpsäyttää silmiään. Entä jos ihmeellinen hetki menisikin ohi silmien räpsäytyksen aikana?

//Sori että tää on vähän yksitoikkoista, en kehtaa kirjoittaa Kapalla liikaa puheenvuoroja ettei teksi muuttuisi liian sekavaksi ja pomppivaksi. :,)
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Maalis 25, 2014 11:22

Re: Lohikäärme ja tyttö

Lounatuuli kävi naurahtamaan leppoisasti kääpiön ihmetellessä, miten lohikäärme mahtui ihmisen nahkaan.
"Taikuutta, katsos" mies kävi hymisemään tyytyväisenä, sukiessaan leukapartaansa. Lounatuuli ei edes muistanut, milloin viimeksi olisi ollut näin vilpittömän iloinen nähdessään jonkun naiivin ja nuoren ihmettelevän maailmaa. Lohikäärme oli jo melkein unohtanut, kuinka paljon pitikään lapsista. Nuo olivat niin viattoman naiiveja.
Mutta siitä Kappa vasta innostuikin, kun lohikäärme kyseli tosimuotonsa näyttämisestä. Lempeän huvittunut hymy kävi nousemaan miehen kasvoille. Vaikka Kappa selvästi halusi nähdä liskon, kävi tyttö silti kovin kiltisti pyytämään lohikäärmettä näyttämään sen. Kuinka hurmaava nuorineito, tuollaisia ei joka päivä vastaan tullutkaan. Sääli, Lounatuuli todella piti Kapan kaltaisista nuorista.

"Tietenkin voin näyttää sen... odotas" Lohikäärme kävi peruuttamaan kauemmaksi Kapasta, eihän hän halunnut vahingossakaan litistää nuorta alleen ottaessaan todellisen muotonsa. Eihän serpentti kovin suuri tai massiivinen loppujen lopuksi ollut lohikäärmeiden mittapuulla, mutta kyllä lohikäärmeellä sen verran kokoa oli, että humanoidien seurassa sopi olla varovaisempi.
Nopeasti Sigurd vilkaisi ympärilleen, vielä ennen kuin virnistäen katsahti Kapan suuntaan. Sanaakaan sanomatta, lohikäärme antoi illuusionsa hälvetä ja pian tuulahduksen saattelemana sinihiuksisen miehen tilalla seisoi siniharjainen, pitkä ja iso lohikäärme. Se kävi aukomaan kitaansa pienesti ja päästi ilmoille varovaisen karjahduksen, joka tuskin kauas edes kantautui. Lisko kävi venyttelemään hieman selkäänsä, ennen kuin lähti tuomaan valtavaa päätään lähemmäksi Kappaa. Lähestyessään Lounatuuli yritti pysyä mahdollisimman rauhallisena, ei hän sentään uhkaavalta halunnut vaikuttaa. Valitettavan usein lohikäärmeet kuitenkin vaikuttivat uhkaavilta, vaikka eivät edes yrittäneet.
"Ei kovin pelottava, eihän...?" Tuttu, hieman kumeampi ääni kävi kumpuilemaan lohikäärmeen kidasta, joka kävi laskemaan päänsä kiven viereen maahan, aivan Kapan eteen. Siniset silmät kävivät tuijottamaan yläviistoon nuorta kääpiötä, siniharjaisen yrittäessä pysyä mahdollisimman matalalla ja antaa Kapalle sen tunteen katsoa liskoa alaspäin. Jostain syystä moinen näkökulma helpotti humanoidien pelkoa isoja petoja kohtaan.


// sulla on vahingossa näemmä tullut tekstinpätkä kahteen kertaan tekstiin, lieneekö ajatusvirhe vai mikä, mutta ei se nyt haittaa o3o Itte pelästyin vaan et onko mun lukihäiriö jo näin pahaks menny et kappaleiden välillä hyppelen ja luen koko ajan samaa riviä .3. Ja ei se nyt ykstoikkosta oo, kyllä tää tästä käyntiin lähtee ennemmin tai myöhemmin! //

Viesti Ma Heinä 14, 2014 7:07

Re: Lohikäärme ja tyttö

Taikuutta! Kappa oli nyt niin utelias kuin olla voi ja melkein itsekin hyppi ulos nahoistaan. Kalpea tyttö ihmetteli yhä miten Lounatuuli voisi yllättäen muuttua lohikäärmeeksi. Häntä hieman pelotti ajatus, mutta myös kiehtoi suunnattomasti. Ikuinen haave oli nyt käymässä toteen! Tyttö jännittyi ja nousi istumaan kyykkyyn puristaen kätensä nyrkkiin ja katsoen innoissaan Lounatuulta, joka suostui näyttämään oikean olomuotonsa. Ei näin kilttiä ihmis-lohikäärmettä aina tavannut!

Ja niin se tapahtui. Kapan silmät suurenivat ja hyvä etteivät tippuneet kuopistaan, kun Lounatuuli vilkuili ympärilleen ja antoi sitten suojamuurinsa laskeutua. Hetken päästä Kapan edessä oli suuri lohikäärme, varmasti uljain kaikista! Kappa oli siitä varma. Nyt sininen harja näytti vielä kauniimmalta ja Kappa tunsi olonsa niin paljon iloisemmaksi. Jostain syystä eläinmuodossa Lounatuuleen oli helpompi suhtautua...ja Kappa oli niin lumoutunut näystä, unohtaen kokonaan että hetki sitten hänen edessään oli seisonut ihminen. Tyttö oli aivan innoissaan, kun lohikäärme laski päätään varovasti. Tyttö yritti hitaasti laskea kätensä tuon kaulalle ja silittää lohikäärmettä. "Ei ole." Kappa vastasi. Häntä ei nyt pelottanut, vaikka niin saattoi olettaa. "Vau! Oletpas kaunis." Lol. Kappa oli tosiaan unohtautunut pitämään Lounatuulta eläimenä. "Mikset voi aina kulkea näin? Entä vaihtavatko kaikki lohikäärmeet olomuotoaan?" Tyttö kysyi hymyillen ja silitteli mahdollisesti vieläkin lohikäärmettä. Kyyneleet olivat kuivaneet täysin, ja Kappa oli unohtanut riitansa isänsä kanssa. Vaaleatukkainen kaunokainen ajatteli vain edessään olevaa lohikäärmettä. Osasikohan moinen lentää? Varmasti osasi!

//Siltä näyttää. xD Jouduin etsimään mainittua virhettä hirveän pitkään mutta joo, sinne se jotenkin pääsi. :,D//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Heinä 14, 2014 9:02

Re: Lohikäärme ja tyttö

Kääpiö näytti piristyvän suunnattomasti nähdessään liskon todellisen muodon. Lohikäärme itse ei pitänyt sitä mitenkään erikoisena, mutta olihan se aina mukava huomata, kuinka joidenkin mielestä tämä suhteellisen koruton ulkomuoto lohikäärmeellä oli hämmästyttävä. Tärkeintä kuitenkin nyt oli, että siniharja oli saanut piristettyä Kappaa, eikä tyttö enää itkenyt. Tehtävä suoritettu. Lohikäärme olisi voinut tietenkin lähteä jo matkoihinsa, mutta jokin kääpiössä sai pedon pysymään läsnä. Ehkä se oli tuo hurmaava ja ihastuttavan pirteä luonne. Lounatuuli ei liikahtanut mihinkään Kapan käydessä koskettamaan pitkää, joutsenmaista kaulaa. Ei hän kyllä kovin hyvin tuntenut tuota pientä, hellää kosketusta. Korkeintaan pientä, kutittavaa tunnetta vasten valkeita suomuja.

"Tiedä häntä" Oli nopea, hymähtävä vastaus Kapan todetessa lohikäärmeen olevan kaunis. Harvoin sitä moisia kuuli puhuttavan, varsinkaan lohikäärmeistä.
"Ihmismäisessä muodossa on toisinaan helpompi kulkea... sen avulla mahdun pienempiin paikkoihin ja herätän vähemmän huomiota. Jos tässä muodossa kävelisin pitkin poikin metsiä, minut huomaisi paljon helpommin" Lisko kävi selittämään kääpiölle, tuon niin kovasti esittäessä kysymyksiään.
"Ja eivät kaikki. Jotkut lohikäärmeet osaavat muuttaa muotoaan, toiset taas pysyvät koko elämänsä samassa muodossa" Lounatuuli hymähti, puhaltaessaan mukavan lämmintä ilmaa sieraimistaan.
"... Haluaisitko käydä lentämässä?" Siniharja kysäisi yllättäen, virnistäen pienesti "Älä huoli, lupaan, etten anna sinun pudota".


// No sattuuhan näitä :D Itselläkin välillä kovin omituista tekstiä. Ja en tiedä miksi, mutta en voi lopettaa nauramista tuolle satunnaiselle "Lol" tekstille keskellä vastaustasi :'DDD Se tuli niin yllättäen sinne. Ja ähähä! Varmasti vastaan sulle heti >:3 //

Viesti La Marras 01, 2014 10:49

Re: Lohikäärme ja tyttö

/xDD Viljelen niitä sinne tiuhaan. Toivottavasti en kuitenkaan liian tiuhaan!/

Kappa ihasteli lohikäärmettä pelon ja kunnioituksen sekaisin silmin. Tytön käsistä näkyi pieni tärinä, joka aiheutui jännityksestä. Vaaleatukkainen, kalmankalpea luonnonlapsi oli ensikosketuksessa lohikäärmeen kanssa. Kappa hätkähti hieman ujosti kun näytti tajuavan mitä teki. "Ei kai haittaa?" Kappa kysyi varmuuden vuoksi vaikkei Lounatuulta näyttänyt haittaavankaan. "Miksi ihmiset ja lohikäärmeet eivät tule toimeen? Yrittävätkö ihmiset ja kääpiöt metsästää teitäkin ruuaksi?" Tytön äänensävystä kuului suru, se ei vaan ymmärtänyt. Lounatuulen puhaltama höyry sai Kapan hiukset liehumaan ja tyttö hihitti. Hän puhalsi itsekin hieman ilmaa suustaan posket pulleana, saamatta aikaan varmastikaan mitään muutosta. "Olisi hauskaa olla lohikäärme!" Kappa hymyili ja pian hänen muutenkin suuret silmänsä laajenivat lautasen kokoisiksi, tai ei ihan, ja Kappa nyökkäili ujosti.

"Joo! Ja en huoli, luotan sinuun." Kappa nousi seisomaan iloisena, kietoen kämmenensä toisiinsa hieman ujosti, puolelta toiselle keinuen.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 12, 2014 2:17

Re: Lohikäärme ja tyttö

"Ei, ei yhtään" Lisko vastasi Kapan kysellessä haittasiko toimensa lohikäärmettä. Kyllä tytön piti yrittää enemmän, jos aikoisi jollain tavalla härnätä, ärsyttää tai häiritä siniharjaista. Jokseenkin nuorille tuttuun tapaan Kappa oli täynnä kysymyksiä, joihin Sigurd ei oikein tiennyt miten vastata. Normaalisti kun ihmisistä ja lohikäärmeistä kyseltiin, kuten kappa juuri oli tehnyt, tuli lohikäärme kovin ärtyneeksi. Hän ei tykännyt siitä puheenaiheesta, mutta näin nuoren seurassa tuollainen kysymys jäi vain mietityttämään. Ei Kappa ilkeyttään kysellyt, tyttö oli vain utelias.
"En usko, että yksikään ihminen - tai kääpiö - varsinaisesti lohikäärmeitä söisi... ainakin toivon niin" Lohikäärme aloitti "Mutta ihmisillä on tapana reagoida aggressiivisesti tuntemattomaan.. He eivät tiedä, millaisia oikeasti olemme. En kiistä sitä, etteikö jotkut lajitoverini olisi huomattavasti... eläimellisempiä, kuin minä, joten petomainen puoli tulee heissä esille kovin helposti. Mutta loppupeleissä emme tahdo varta vasten pahaa ihmisille, saatikka sitten kääpiöille. Ette ole kovin ravitsevaa riistaa, joten emme syö teitä... Ellei yksinkertaisesti muuta ravintoa olis--- mutta älä huoli, minä en syö inhimillisiä olentoja, vaikka kuinka nälkäinen olisin!" Sigurd kävi yllättäen lopettamaan jaarittelunsa nopeaan huomautukseen, ei hän halunnut edes vihjata kääpiölle, että saattaisi jossain olosuhteissa syödä tuon.

Lounatuuli päätti olla kertomatta sen enempää syitä, miksi ihmiset mahdollisesti vihaisivat lohikäärmeitä. Yksi suurin syy oli varmaan liskojen aiheuttamat tuhot - kun ihmiset itse tulivat ensin heidän reviirilleen ja sitten leikkivät hämmästynyttä, kun lohikäärmeet hyökkäsivätkin... - varsinkin karjan suhteen. Sen sijaan lohikäärme keskittyi nyt tyttöön, joka niin kovin suloisenujosti haluaisi lähteä lentämään liskon selässä.
"Hyvä on. Hyppää selkään ja pidä kunnolla kiinni - sarvista tai harjasta" Lisko hivutti päätään entistä lähemmäksi kiveä, jotta Kappa saattoi kiivetä hänen niskaansa istumaan kunnolla.


// Ei se mitään! Sori, kesti vähän vastata MUTTA ETIÄPÄIN!

13.1.2015 NÄNÄNÄ Kiskaisen hahmoni pois ja pelin jäihin kun on vähän hiljaista. Tule tökkimään yksärillä jos/kun kiinnostaisi jatkaa o3o //

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö