Kirjoittaja Janni » 19 Touko 2016, 21:36
Fergus Verikuu, Synth Skullmore
Kuun alkaessa nousta, oli kaikkien katseet kohonneet taivaalle ja tuntui kuin yhdessä samaisessa aallossa, koko lauma vääntelehti ja ärisi itsekseen paikoillaan. Lihaksia särki, kun ne saivat lisää massaa alleen, muutama luukin rasahti uuteen pituutensa. Muutoksesta äreä susijoukko laskivat katseensa toisiinsa. Fergus nousi takajaloilleen, paljastellen hampaitaan muille, muistuttaen kuka oli joukonpää. Kukaan ei sanonut alfalle vastaan, jopa Lorelai luimisteli urokselle korviaan. Hetken aikaa jännitys pystyi lauman välillä yllä, mutta hiljakseen se alkoi tasaantua. Ferguskin palasi takaisin neljälle jalalle.
Kimeä ulvonta sai kaikkien huomion kääntymään joukon nuorempaan, joka pisti muutkin suoristamaan kaulansa ja päästämään joukolla jykevän ulvonnan kohti täyttäkuuta.
"La-Lauma?" Kauempana aukiosta nuorimies henkäisi selvästi peläten kuulemaansa ulvontaa ja käänsi katseensa opettajaansa ja joukonpäähän. Kapeakasvoinen mies mustaan sonnustautuneena ja metsästäjän hattu päässään, tuijotti puiden yläpuolelle kiivennyttä täyttäkuutta, silitellen tumman ruunansa kaulaa rauhoittelevasti. "Emme ole vielä valmiita laumaan." Toinen uorukainen totesi yhtä huolestuneena kuin toverinsa. Molemmat tuijottivat Synthiä siinä toivossa, että tuo toteaisi, että he eivät kykenisi metsästämään kokonaista laumaa. "Ei hätää, tämä on hyvää harjoitusta. Olen kohdannut ennenkin usemman ihmissuden samanaikaisesti. Se toki on suuri haaste, mutta jos on varautunut, se ei ole ongelma." Mies selitti.
Kristian ja Merrith katsahtivat toisiaan, ottaen tiukemmat otteet hevostensa ohjaksista. "Aina vähintää yksi käsi vapaana." Synth huomautti, vetäessään samalla jousensa pois olaltaan. "Aseet esiin." Tämä vielä käski, eikä nuorukaisilla ollut vastaan intämistä.
Synth lähti hevosensa kanssa astlemeaan edemmäs äänien suuntaan rauhallista käyntiä. Miehen molemmat kädet olivat vapaina, kun tämä veti viinistään nuolen ja asetti sen valmiiksi jouseensa. Synth ohjasi ratsuaan taidokkaasti jaloillan, se oli koulutettu ymmärtämään näpäyksiä kyljillään, joiden avulla se tiesi mihin suuntaan kääntyä kun pyydettiin.
Jostain läheltä kuului yllättäen nopeiden tassujen liikettä ja Synth oli näkevinään vilauksen valkoista. Mies teki kädellään eleen käskien kaikki seisahtumaan. Hän jännitti jousensa ja laukaisi nuolen siihen suuntaan mistä kuuli nyt rähiseviä ääniä, kuin jokkin olisi retutttanut pientä vartpua. Synth ei kuitenkaan tähdännyt alas maata kohti, vaan kohti puunrunkoa, aikeina pelästyttää se jokin esiin. Nuoli suhahti ilman halki iskeytyen puunrunkoon.