Kirjoittaja suskari » 09 Kesä 2016, 11:06
"Toivon siis tarkkaavaisuutta teiltä kaikilta, en takaa että suunnitelmani onnistuu." Jack ei voinnut päättää mistä suunnasta lauma tulisi hänen luoksensa ja jos epäonni kävisi, ja Ferguksen lauma huomaisi metsästäjät.. noiden olisi oltava valmiina siihen. Jack ei voinnut suojella miehiä kaikilta.
Sitten tuli hieman yllättävä kysmys kun Synth kysyi lauman pään kokoa. Jack mietti hetken, muistellen montako Fergus hänelle oli esitellyt, plus se valkoinen karvapallo. "Kyllä, viisi jos pentu lasketaan mukaan." Jack vastasi ja josta Synth pyysikin ettei valkoista pentua vahingoitettaisi, sillä se oli vasta lapsi jonka mies oli yrittänyt saada parempaan kasvuympäristöön. Jack kurtisti kulmiaan, eikä näyttänyt pitävän ideasta säästää joku kuolaava pentu. "Se pentu kasvaa.. siintä tulee kasvaessaan yhtä suuri uhka kuin aikuisista, oli se kasvatettu missä vain." Jack tokaisi oman kantansa vakavana, mutta tuhahti sitten. "Mutta hyvä on.. kolautan sen vaikka ja annan sinulle." Jack kuitenkin myöntyi ettei tästä tulisi mitään turhaa riitaa, vaikkei ymmärtänyt Synthin kantaa säästää pentu joka kasvaessaan olisi yhtä suuri uhka kuin muutkin. Häkissä se pitäisi pitää jos hengissä sellaisen halusi pitää.
Synthin lupaukseen säästää hänet selkään puukotukselta, Jack nyökkäsi kohteliaasti ja ymmärtäväisesti. Hän tekisi saman. Eikä kenelläkään vaikuttanut olevan enää mitään kysyttävää joten Jack päättii vaihtaa muotonsa luiden rusahdellessa, haarniskan joustaessa pedon muutoksen mukana ja pian kolmikon edessä seisoi haarniskoitu sysimusta ihmissusi. Jack katsoi kolmikkoa ja nyökkäsi käskien heitä seuraamaan itseään.
Jack valitsi paikaksi metsäaukean, jossa oli lähistöllä lampi ja paikka oli lähellä Kelth-vuoria jossa lauma oleskeli, jossakin. Mitään muuta tietoa Jackilla ei ollut niiden olin paikasta, eikä Jack yksin viitsinyt lähteä tutkimaan maastoa. Lauma näkisi hänet ennenkuin hän nuo ja sitten oltiinkin kusessa. Jack jätti metsästäjät taaksensa metsän reunaan suojaan ja käveli itse aukealle noin keskelle, kurotti päänsä kohden kuuta ja päästi ulvonnan. Kuuluvan pitkän ulvonnan, kutsuen Fergusta. Jack hiljeni ja laski päänsä alas kuunnellen.. ulvontaan vastattiin jotakin kaukaa. He olivat tulossa. Jack laski suuren kätensä Haulin kahvalle lepäämään. Sydän hakkasi ja Jack oli hieman hermostunut tilanteesta.
"Käytä voimiasi jos vain todella on pakko." Jack kuiskasi hiljaa toverillensa, eivät metsästäjät sitä voinneet kuitenkaan kuulla.