When the wolves come to town || Crim


Metsää, maita ja mantuja. Lähinnä rosoista havumetsää, sekä kivikkoista maastoa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 26, 2016 6:37

When the wolves come to town || Crim

Scylla Stendahl


Aurinko porotti lämpimänlempeästi tuulisessa pohjoisessa. Päivä oli mitä oivallisin pihalla loikoiluun ja rannalla vierailuun! Näin oli päättänytkin tehdä eräs pohjoisen peikkoperhe, peikkoäidin tuoden nuoret lapsensa pohjoisen karuhkoille hiekkarannoille. Tuulihan siellä, mutta aurinko lämmitti ja hiekka oli kuivaa. Aallokko löi kovana merellä, suolaisenkesyttämättömän meren tuoksuen voimakkaasti, tuulen puhkuessa avomereltä rantaan. Ja se tuuli toi mukanaan myös muutakin, kuin lokkeja ja merentuoksun.
Peikkoperheen käyskentelyt rannalla kävi keskeyttämään horisontissa kohoava purje. Aluksi se näytti vain pieneltä, etäiseltä pilveltä, mutta mitä lähemmäksi se tuli, sitä selvemmäksi kävi, että kyseessä oli laiva. Kovin kummallisennäköinen laiva, ainakin näillä nurkilla. Sen sijaan että se laiva suuntaansa olisi vaihtanut, kun rantavesiin pääsi, jatkoi se vain suoraan purjehtimista, vauhdilla. Keula halkoi suuriakin aaltoja ja railakas huudahtelu ja laulu alkoi kantautua tuulen mukana lähestyvästä laivasta. Se laulu oli kyllä kovin ronskia, ennemminkin vain rytmikästä huutoa. Se kuitenkin kuulosti sen verran aggressiiviselta, että peikkoäiti hätyytteli lapset luokseen ja nuo poistuivat vauhdilla paikalta, kun valtava merilaiva valkeaan hiekkaan tyrskähti voimalla. Miehiä hyppi yli laidan köysien kanssa, jokaisen napaten narusta kiinni ja yhteisvoimin yli kymmenpäinen miehistö kävi kiskomaan valtavan laivan rantaan, kokonaan kuivalle, kauas rantaviivasta. Parruin varmistettiin, että laiva pysyi pystyssä, ennen kuin railakas ja maata ääneen ihannoiva joukko kävi lastia purkamaan.

Isot pahat sudet olivat saapuneet Cryptiin. Heidän ei varsinaisesti ollut tarkoitus tänne tulla, mutta kerta uuden mantereen maalle päästiin, oli aika tutkia uutta ja tuntematonta. Eiköhän täältäkin töitä löytyisi, jostain ainakin ja jos ei muuta, niin saivatpahan täytettyä ruokavarastonsa. Sen pidemmittä mukinoitta tavaraa kannettiin peremmälle mantereelle, Susien pystyttäen väliaikaisen leirin rannan tuntumaan ruohikolle, muutaman suuremman kiven ääreen. Ensitöiksi etsittiin polttopuuta aakeasta maastosta, pahemmin mitään metsää tai edes kunnon pusikkoa ei ollut näkyvissä - mutta eiköhän sellaistakin löytyisi sitten kun sisämaahan matkattaisiin. Osa joukosta lähti myös tarkistamaan maastoa ja katsomaan, josko jotain saaliseläintä löytyisi lähistöltä - jos ei, tyydyttäisiin matkalla mukana olleisiin muoniin tai sitten koitettaisiin kalastaa.
Scylla veljineen jäi muutaman muun kanssa pystyttämään leiriä. Maastoa raivattiin ja kunnon tulisija rakennettiin kivistä keskelle leiriä. Muutama teltta pystytettiin myös, tässä olisi hyvä yöpyä ainakin muutama yö ja keräillä voimia jalan matkaamista varten. Eiväthän kaikki heistä aikoneet lähteä sisämaahan, muutama jäisi venettä vahtimaan.

Jo heti ensimmäisten tuntien aikana oli pakko todeta, että tällä mantereella tulisi kuuma. Stendahlien kaltaiset pohjoisenkarpaasit eivät olleet tottuneet näin lämpimään ja vaikka - ilmeisesti - oltiin tämän maan pohjoisosissa, tuntui aurinko silti porottavan turhankin kuumasti niskaan. Joten, jahka leiri oli pystytetty, lähti Stella ja Sten käväisemään meressä uimassa. Eipä siinä muut voineet kuin katsoa perään, kun Vrykulit juoksivat kohti merta ja vaatteitaan matkalle heittelivät. Osa ryhmäläisistä tuli tosin mukaan, vaikka eivät vrykulien kaltaisia pakkasperkeleitä olleetkaan, oli suurin osa heistä kuitenkin pohjoisesta kotoisin, eikä tottunut näin "Lämpimään". Ja virkistihän se, vaikka juuri oli matkattu merellä muutama viikko ja kastuttu kertaan jos toiseenkin myrskyjen myötä.
Osan ilakoidessa ryhmänjohtajien kanssa meressä, palasivat partiolla käyneet joukot takaisin. Mukanaan nuo toivat puhdasta makeaa vettä, jota oli löytynyt merelle päin virtaavasta joesta muutaman kilometrin päästä. He olivat myös onnistuneet kaatamaan vanhan, laumastaan eksyneen karibun. Siitä suuresta sarvipäästä riitti ruokaa illaksi jopa niin reippaasti, että yhteistuumin päätettiin katsoa kasaan kunnon "juhla" illallinen. Olihan heillä syytä juhlia, tuoretta lihaa ja puhdasta vettä, sekä manner, jota käydä tutkimaan! Tämän paremmin asiat eivät voineet olla aarteista rikkaille palkkasotureille.

Se kuumuuskin kävi helpottamaan kun ilta tuli. Scylla oli uimisesta tarpeeksi saatuaan vetänyt niskaansa puolipitkät kangashousut ja toppimallisen tunikan. Se harmaantumma asukokonaisuus oli tarpeeksi, Raivottaren lähtien muutaman nuoremman soturikisällin kanssa lähimaastosta etsimään marjoja ja sieniä, joita voisi kenties iltaa varten valmistaa ruuaksi. Stenwald puolestaan lähti parin vanhemman soturin kanssa meren puoleen kalastamaan. Väkiviinaakin heillä oli, se tosin oli tarkoitettu ennemmin haavojen puhdistamiseen kuin juotavaksi - hyvä jos heikommat soturit edes pystyivät juomaan sitä ilman, että kärsivät vaurioita ja pahimmillaan myrkytyksen saivat. Stendahlin kaksikolle sekään ei ollut ongelma, mutta onneksi muiden mieliksi matkassa oli vielä yksi tynnyrillinen rommia.

Eipä Scylla ja nuoremmat löytäneet pahemmin maastosta mitään syötäväksi kelpaavaa. Muutama hassu marja mukaan lähti, mutta onneksi kalastajilla oli ollut enemmän onnea. Karibun lisäksi oli tarjolla kalaakin, joten ehkä se riitti nyt näin alkuunsa. Turhan kauas ei kannattanut vielä leiristä lähteä, parempi oli asettua ja levätä merenkäynnin jäljiltä.
Illasta sitten käytiin kunnon leiritulta virittelemään, Scyllan nylkien ja teurastaen karibun toisen naisen - pohjoisesta mukaan lähtenyt ihminen nimeltä Adva - kanssa. Jahka tuli oli roihuamassa, viriteltiin karibun nyljetty ja teurastettu ruho suureen vartaaseen tulen ylle paistumaan, Stenwaldin pitäen hyvää huolta kypsyvästä illallisesta. Lihan ystävä kun oli, halusi Sten itse aina valmistaa ruuan - eikä kenelläkään ollut mitään sitä vastaan! Sten jos joku tiesi kyllä miten liha kypsennetään mehukkaaksi. Kalat katsottiin myös kypsymään ja rommitynnyri käytiin korkkaamaan, Susien täyttäen puiset pikarinsa ja nostaen maljan yhdessä, toivottaen onnea ja menestystä tälle reissulle.

Siitä se illanvietto lähti, Miesten ja kahden naisen istuen tulen ääressä juomassa ja odottamassa ruuan kypsymistä. Siinä sitten aluksi pohdittiin yhteen ääneen ketkäköhän tätä mannerta asuttivat - osan veikaten tämän paikan olevan kääpiöiden maa, kun olivat ne pienet metsänpeikot nähneet ennen rantautumista - ja mitäköhän täältä löytyisi. Uusi paikka sai kaikki aina jännityksestä malttamattomiksi. Tällaisia hetkiä varten oli myös säästetty niitä parhaimpia tarinoita seikkailuista ja legendoista, joita jaettiin leiritulen äärellä. Lopulta he myös pääsivät sitä ruokaa mutustamaan tarinoinnin ja ilakoinnin ohella. Heistä toden totta lähti ääntä, joka kuului pitkälle rannan tuntumassa, siinä missä myös se leirin tuli antoi kyllä selvästi ilmi mistä päin se metakka kuului...



// Oikeesti ne laulo tätä kun laivalla tulivat kohti //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Kesä 26, 2016 8:00

Re: When the wolves come to town || Crim

Nessaya Aneritte


Lämmin sää oli saapunut vierailemaan Cryptissä. Ilma suorastaan olisi seissyt paikoillaan ilman sitä kevyttä tuulta, joka puiden lomasta kävi puhaltamaan myös varjoisaan metsään. Eläimet olivat omissa koloissaan kuumuutta paossa. Nukkuivat viileissä pesäkoloissaan tai löhösivät pitkin varjoisanviileitä kallioita korkeammalla, johon tuulikin otti puhaltaakseen.
Eräs erikoisempi kolmikko oli löytänyt itselleen sijan metsässä virtaavan joen ääreltä. Kaksi pientä lohikäärmettä temmelsi kevyessä virrassa, sukellellen välillä veteen miten sattuu ja koittaen napata pienempiä kaloja kynsiinsä, jos sellaisia sattui virran mukana kulkemaan. Eihän niistä ollut varsinaiseksi ravinnoksi alkuunsakaan, mutta toimivatpa ne pienille lohikäärmeillä kevyiksi välipaloiksi, joita ihan omaksi ilokseen oli jo pelkästään mukavaa ajaa vedessä takaa.
Ane oli parhaillaan pohjoisemmalla rannikolla seikkailemassa itsekseen. Tyttö lepuutti paljaita jalkojaan viileässä vedessä, seuraillen hymysuin kuinka Caer ja Hyra myös siitä viileästä loiskuttelusta nauttivat, välillä käyden emäntänsä varpaita nykimässä leikillään veden alta käsin. Heidän oli ollut tarkoitus matkata rantaa myöten etelämmäs, mutta lämmin sää oli saanut matkalaiset seisahtumaan vain suosiolla aloilleen aina päiväksi. Illasta matkaa oli viileämpää taittaa, jolloin matkaa saatiin käydä taittamaan kilometri tolkulla, kunnes oli parempi taas pysähtyä lepäämään ja etsiä itselleen suojaa päiväksi. Tummalinnun mielestä oli mukavampaa matkata hämärällä, jolloin kukaan ei erikseen ollut heitä vastaan tulemassa ja kyselemässä, minne nuori nainen mahtoi olla pikkuliskoineen matkalla.

Sen rauhaisan hetken joen äärellä kuitenkin keskeyttivät metsiköstä kantautuva puheensorina. Sellainen, johon Nessaya ei ollut aikaisemmin törmännyt. Nuo puhuivatkin kummallisella kielellä, nauroivat niin jumalattoman kovaan ääneen ja Ane olisi voinut vaikka vannoa, että olisi tuntenut maasta käsin lähellä talsivat askeleetkin. Pidempään miettimättä Ane huikkasi hiljaa liskoparivaljakon seuraamaan perässään, joen ääreltä seisomaan aluksi nousten ja lehahtaen sitten ilmaan punaharjaisena tikkana lähimpään puuhun tähystämään. Eikä kauas tarvinnut onneksi silmäillä, kun Nessa näki paremmin mistä oli kyse.
Varsin kookkaanpuoleista väkeä oli saapunut joen äärelle, ei kamalan kauas heistä. Tikka käänsi päätään, muutaman kerran nokkaansa kolauttaen puun runkoa vasten kokeillakseen, kuultaisiinko sitä puheensorinan lävitse, mutta koska koputus ei mitään reaktiota muukalaisissa aiheuttanut, jatkoi palokärki vieraiden tuijottamista herkeämättä. Makeaa vettähän nuo selvästi vain keräsivät talteen ja ympäristöä tutkivat, mutta Nessa ei halunnut olla liian varma sellaisten suhteen, joita hän ei ollut ikinä ennen nähnyt. Eniten häntä hirvitti kulkijoitten koko – olivatko nuo jotain jättiläisiä peräti?! Vaikka varovaisuuttaan Tummalintu pysytteli mielellään hieman ylempänä ulottumattomissa seurailemassa toisia etäämmältä, heräsi hänen mielenkiintosakin myös näkemänsä myötä. Pieni ääni päässä käski vain lähteä toiseen suuntaan ihmettelemään, mutta vielä se uteliaisuus vei voiton ja tikka lehahti uudemman kerran ilmaan jättien ohitse pusikkoon sujahtaen. Siellä pusikossa Ane vaihtoi muotoaan leveätassuiseksi ilvekseksi, joka hiljaa hiipien lähti seurailemaan salamyhkäisesti tuota pientä joukkoa, minne ikinä nuo olivatkaan menossa.

Ane oli ihan varma, etteivät nuo vieraat jätit valinneet suorinta reittiä takaisin leiriinsä, jonka olivat pystyttäneet – ja jossa ilmeisesti lisää samaa väkeä majaili. Rannikolla hieman etäämmällä oli valtavankokoinen laiva, ympäristöä oli runnottu, nuotio paloi ja väkeä peuhasi niin vedessä kuin rannalla. Ilves kiipesi matalalle kalliolle, istahtaen sinne tyynesti seurailemaan tapahtumia. Saattoivatpa toiset osoitella kissapetoa ja huudellen koittaa sitä säikyttää tiehensä, mutta elettäkään ei Nessaya tehnyt vain juostakseen pois paikalta. Ainakaan aluksi, ennen kuin kissapeto lähti menojansa yhtä salamyhkäisesti kuin oli paikalle tullutkin. Myöhemmin se kuitenkin palasi leirin lähettyville samaiselle kivelle hämäränkin jo laskeuduttua, kun metsään nousi savun hajun mukana herkullisen lihan haju.

Kissa pisti kivelle maaten. Tuijottaen loimuavan tulen suuntaan aavistuksen ahnaasti mahansa kurnien hiljaa. Että pitikin olla kamala nälkä, Aneritte ei ollut syönyt koko päivänä muuta kuin eteen sattuneita keräämiään marjoja ja tässä se nyt kostautui, kun vieraitten illanviettoa seurasi vierestä ja haisteli mitä kaikkea noilla nuotiolla oli kypsymässä. Se jos mikä pisti kateelliseksi – Ane ei ikimaailmassa olisi uskaltanut lähteä tuollaiselta porukalta kysymään, voisiko ehkä itse istua noiden seurassa ja saada edes suupalaa itselleen.
Pikkuliskot olivat myös kissapedon mukana. Ne istuivat kalliolla raakkumassa kuin varikset, välillä nyppäisten kevyesti emäntänsä korvasta, jolloin ilveksen pää heilahti aina aavistuksen. Kyllä Aneritte tiesi niilläkin olevan nälkä ja pojat yrittivät vain saada emäntäänsä juurikin liikkeelle väen äärelle, mutta eihän tuo kehdannut; joten asialle piti tehdä jotain. Vaativan rääkäisyn myötä, Caer hyppäsi kivetykseltä alas, liidellen ääneti varjoja apunaan käyttäen lähemmäs toisia. Ja sen perässä itsensä alas sukelsi myös toinen sinisuomuisista pikkuisista, joka sai Nessan kohottamaan päätään hätääntyneenä ylemmäs. Tyhmiäkö mokomat olivat?! Eiväthän ne oikeasti nyt aikoneet omin päin mennä nuotiolle isompia komentamaan?!
Niin näytti kuitenkin käyvän, kun Caer kirjaimellisesti laskeutui nuotiolla kypsyvän karibunruhon päälle pönöttämään. Sitä eivät kuumuus ja liekit haitanneet, uroksen pöyhkeillessä siniset suomut tulesta hohtaen ja siivet isoiksi levittyneinä isotellessaan kuin suurempikin peto, joka oli tullut ottamaan saaliista palan omakseen. Hetken se käänteli päätään siinä typeränä seuraillen toisten juominkeja ja syöminkejä, iskien silmänsä kuitenkin yhteen miehistä - jonka päälle mokoma kävi sylkäisemään lopulta suustaan pienen tulisen hiilikekäleen. Eiköhän se sytyttänyt maahan hiekalle levitetyn taljan tuleen komeasti, muttei hämmästyksestä pystyyn pompannut, ääneen älähtänyt äijä saanut kuin korkeintaan hiilijäljen valtavaan koipeensa.
Ja siinä hämmennystä toisen aiheuttaessa ja nuotiota käydessä levittelemään miten sattuu tulisijan ulkopuolelle, syöksyi toinen kiusankappale pihistämään jäteiltä vielä aavistuksen raa’an kalan kynsiinsä ja liisi vauhdilla sitten kaverinsa kanssa leirin ylitse läheiseen pusikkoon, johon Ane oli kissapetona nelistänyt mokomia kurittomia perkeleitä vastaan.


//Vai miten ois//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 26, 2016 8:39

Re: When the wolves come to town || Crim

Sen railakkaan illanistujaishetken kävi keskeyttämään mitä oudoin olento. Ne jotka vielä kunnolla selvin päin olivat, tuijottivat tuota pöyhkeilevää siivekästä liskoa kuin kummituksen nähneenä, siinä missä Scylla hetken vain mokomaa katseli ja ihmetteli, kunnes tajusi, että kyseessä täytyi olla lohikäärme. Olihan hän veljensä kanssa noita nähnyt! Tosin ei noin pieniä...

Koostaan huolimatta tuo sinisuomuinen perkele näytti luulevan itsestään liikoja, käyden sitten "hyökkäämään" yhden soturin kimppuun kera tulikekäleen. Eipä siitä mitään haittaa tosiaan itse Vrykul miehelle - Alefius nimeltään - ollut, mutta sitä taljaa käytiin heti sammuttelemaan tamppaamalla ja hiekkaa päälle heittämällä. Siinä samassa myös jostain lehahti paikalle toinen pikku lisko, joka matkaansa kävi nappaamaan heidän illallisesta osansa! Sehän ei käynyt päinsä! Scylla, Sten, Adva ponkaisivat ylös sijoiltaan ja käteen napattiin ensimmäinen ase leirin reunalta, kolmikon lähtien karjuen liskoparin perään - tämä tiesi sotaa! Eihän noista kahdesta liskosta varsinaisesti haittaa ollut, mutta joidenkin mielestä moinen varkaus piti heti maksaa. Eihän toisilta sopinut varastaa, vaikka pieni ja tyhmä lisko olikin. Tosiasiassa taisivat soturit vain kaivata syytä lähteä riehumaan ja nistimään jotain, mitä nyt eteen sattuikaan haastajaksi ja tällä hetkellä se kekäleitä syljeskellyt lisko oli itse haasteen heittänyt ja näin siihen nyt vastattiin.

Scylla ja Stenwald naurahtelevasti karjuen kuroivat matkaa Advaan, joka ihmisenä ei meinannut pysyä pitkäjalkaisten jätinäpäröiden perässä. Kovaa vauhtia pieni nainen kuitenkin kipitti sisaruksien perään, yhtälailla iloisena ja energiaa täynnä, kuin yksinkertaisemmat jättiystävänsä. Stenwald kiritti vauhdin ensimmäisenä puskalle ja sen pahemmin edes miettimättä, nosti möhömahainen vrykul valtavan sotamoukarinsa ylös ja jysäytti sen voimalla suoraan puskaan. Jos ei muuta, niin se puska ei ainakaan enää tulisi tänä kesänä kukoistamaan...
Ja mitä ikinä sieltä puskasta tulikaan esiin, oli sitten Scyllan tähtäimessä, Raivottaren kohottaen pitkän miekkansa ylös sotahuutoja siinä samalla karjuen, käyden veljensä ohi harppoen huitomaan lähiympäristöä, koittaen siinä osua kaikkeen mahdolliseen mikä vain liikkui! Pitkä merillä olo ja alkoholi saivat soturit hulluiksi, joten nyt kun siunaantui se hetki riehua päättömästi, otettiin siitä kaikki irti. Myös muutama muu jätti lähti leiriltä kolmikon perään, haluten liittyä mahdolliseen "hauskanpitoon" kun sitä nyt tarjolla oli.




// tai miten ois muffled epicness //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Kesä 26, 2016 9:21

Re: When the wolves come to town || Crim

Nyt pikkuliskoilla oli kiire. Ne ähisivät ja tuhisivat maata pitkin eri suuntiin karkuun kipittäen, perässä karjuen lähestyvistä hahmoista kauemmas. Mutta eiväthän ne nopeampia olleet juoksuaskeliin verrattuina. Korkeintaan lentäen käärmeet olisivat päässeet sutjakasti karkuun, mutta ne päättivät mukamas olevansa ovelia ja eksyttää erisuuntiin takaa-ajajansa, pysytellen samalla lehvistön alla suojassa.

Nessaya oli kiitänyt kiveltä kompuroiden alas lähemmäs tilannetta kamalalla kiireellä. Koittanut kahdella jalalla seistä nähdäkseen korkeiden puskien yli sinne nuotiolle ja hyppinyt kuin mikäkin vieteri paikoillaan. Eihän Tummalintu voinut niitä turhanrohkeina käyskenteleviä liskoja komentaakaan nuotiolta pois, sillä silloinhan hänet olisi huomattu! Ane kun mielellään olisi pysytellyt vain siellä kalliolla tarkkailemassa näitä vieraita ihmisiä kauempaa, mutta ei hän myöskään pikku ystäviään voinut jättää pulaan ja vain hylätä! Perkeleen kukkoilijat - heti kun antoi vapaammin liitää niin tehtiin pahojaan - kaverukset saisivat roikkua köydet jaloissaan seuraavan tovin ja opetella tavoille, ennen kuin Nessa päättäisi ne seuraavan kerran vapaaksi taas päästää!

Tarpeeksi pitkälle liskoparin syöksyessä vastaantuleva kissapeto kävi niille sähähtämään varoituksena, tai käskynä pysähtymään, Hyran tipauttaessa säikähdykseltään sen kalan päin kissapedon turpavärkkiä. Parasta olisi viedä se kala takaisin ja vähän äkkiä, sillä huudoista päätellen nuo muukalaiset olivat tulossa hakemaan omaansa takaisin tai pahempaakin… Ja siihenhän se valtava moukari otti lyödäkseen ihan oman nokan eteen lähes samantien ajatuksen heitettyä ilmoille, ilveksen pidellessä käpälissään rapeaksi kuoreltaan paistunutta kalaa hölmistyneenä karvat pystyssä ja katsellen tuota kookasta miestä kohden. Pikkuliskot lehahtivat äkkiä puistikkoon tiehensä, pienen ilveksenkin ottaessa jalat allensa kovin sutjakasti, kohden räyhäten juoksevan suurikokoisen naisen jalkojen välistä sujahtaen noiden selkäpuolelle aseilta turvaan.
Siinä säikähdyksestään Aneritte myös lähes huomaamattaan luopui eläinhahmostaan, kippuraan itsensä vetäen ja jääden kyykkyyn kuuntelemaan pää polvissaan kiinni ja sitä lämmintä kalaa hanskoissaan puristaen mitä seuraavaksi tapahtuisi. Oikeastaan hirvitti ihan kamalasti, ja saattoipa naisen jopa huomata tärisevän siinä sijoillaan – mutta mitä muutakaan sitä saattoi tällaisessa tilanteessa taas tehdä, kun karkuun pinkominen ei varsinaisesti ollut vaihtoehto?! Hän halusi vain antaa sen kalan takaisin, pyytää anteeksi ja lähteä tiehensä, sillähän tästä selvittäisiin, eikös?


//NO NYT AKSU, NE KOPPAKUORIAISET :---DDDDDDDDD//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 26, 2016 10:05

Re: When the wolves come to town || Crim

Liskothan sieltä puskasta lehahtivat suuntaan jos toiseenkin, mutta niiden lisäksi sieltä tuli jotain muutakin. Pieni kissaeläin, sen verran Scylla ehätti nähdä ja huitaistakin toista kohden, kun mokoma jo jalkojen välistä selkäpuolelle suhahti. Scylla oli lähellä heilauttaa miekkaa haaroihinsa siinä riehumiseninnoissaan, mutta se maalaisjärki ehti muistuttaa barbaaria, ettei sellainen liike ehkä ollut se kaikkein fiksuin veto. Niinpä Scylla kävi kääntymään ympäri ja eriparisilmillään heti etsimään mokomaa kissaa, siinä missä Stenwald moukarinsa kohotti ja yhtälailla ympäri käännähti. Kissaa ei kuitenkaan näkynyt. Sen sijaan maassa oli nyt joku ihme möykky - mikä tietenkin Stenwaldin mielestä oli yhä vihollinen. Nuorempi sisaruksista nostikin moukarin ylös ja meinasi murskata tuon maassa kyykkivän ja tärisevän otuksen, mutta onneksi Scylla oli paremmin tilanteen tasalla. Vapaalla kädellään Stella ehti juuri ja juuri nappaamaan veljensä moukarinvarresta ja pysäyttämään tuon heilautuksen, valtavan sotavasaran korkeintaan vain hipaisten maassa kyykkivän naisen päälakea.
"No mitäs perhanaa?!", Stenwald huudahti siskolleen, joka moukarin nyt syrjään tönäisi, mokoman tärähtäen maahan kyykkivän naisen vierelle.

"Se on noita!", Paikalle kipittävä Adva huudahti, "Näin, se muutti muotoaan!", jatkoi hengästyneenä karjumista, Scyllan naurahtaen. Vai noita. No se kyllä olisi selittänyt kissapedon katoamisen kaiketi. Moista magiaa ei kyllä ollut tullut vastaan pahemmin kotopuolessa - paitsi ehkä jotkut shamaanit ja poppamiehet muotoaan pystyivät jotenkin muuttamaan. Tai niin ainakin väittivät, vaan eivät näyttäneet.
"Ol' mikä oli! Se vei meitin ruokia", Stenwald ilmaisi mieltään, haluten yhä saada taistelunsa edes jonkin otuksen kanssa. Siinä samalla muutama muu leiriltä saapui paikalle, mokoman "noidan" nyt ollen täysin pohjoisen Susien piirittämä.

Scylla naureskeli sen hengästyksensä läpi, samalla kun askel vei maassa kyykkivän naisen etupuolelle.
"Vai noita", Viimein itse Raivotar suunsa avasi, samalla kun miekkansa maahan vierelleen iski niin että jyrähti. Kädet hakeutuivat lantiolle, samalla kun pohjoisen Raivotar kumartui lähemmäs pelosta tärisevää naista, niin alas mitä varreltaan nyt kykeni kumartamaan.
"Kyllä tämä taitaa olla se kääpiöiden valtakunta, näin pieniä ku näyttävät olevan", Scylla puheli yleiskielellä - ei hän kyllä tiennyt, ymmärsikö tämä nainen sitä kieltä, mutta Adva ja muut sitä puhuivat kyllä, "Lohikäärmeeki nii pieniä".
"Teen niistä makkaroita", Sten huomautti kun lohikäärmeet tuli puheeksi, Scyllan vain naurahtaen moukarinvarteen nojailevalle veljelleen.
"Aina ruoka sulla mieles. Koitas kerranki keskittyy muuhun", Kuuluikin isosiskon tokaisu veljelle, ennen kuin huomio kääntyi takaisin piiritetyn puoleen.
"Kerros, missä me ollaan?", Se oli ensimmäinen suora lause tälle muukalaiselle, Scyllan kohottaessa toista kulmaansa kysyvästi ja jäi tuijottamaan mokomaa, kaikkien pysyen hiljaa ja odotellen jonkinlaista reaktiota tai rääkäisyä muukalaiselta.



// ET DISSAA MUN KOPPAKUORIAISII //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Kesä 26, 2016 10:44

Re: When the wolves come to town || Crim

Nessaya tunsi painuvansa vain entistä enemmän kasaan kun tiedosti kaksikon kääntyneen viimein itseään kohden. Mutta ei hän jalkoja saanut enää allensa. Pikkuinen oli suurinpiirtein juurtunut siihen sijoilleen kuin mikäkin tatti, ja tuntui juurtuvan vain entistä enemmän kun se puskasta selvää tehnyt moukari pyyhkäisi hänen mustia hiuksiaan. Valtavankokoisen aseen jyrähtäessä vierelle, sortui Ane viimein koiviltaan alas pyllähtäen, jääden siihen yhä päänsä polvissaan maahan istumaan kuitenkin.
Ensimmäisenä häntä nimitettiin noidaksi. No, kaipa se oli aika käypä ilmaisu, vaikkei Anerittestä ollut kyllä lainkaan loitsimaan sillä tavoin, kuin noidille oli ominaista. Ja arvatenkin häntä syytettiin sen kalanniljakkeen varastamisesta, jota tyttö käsissään yhä piteli kuin olisi vedestä nostetun kiduksellisen otuksen juuri lammikosta paljain kätösin napannut. Kylläpä sitä oli saanut itsensä taas syöksymään päistikkaa suohon, ihan vain vahingossa…

Tummalintu ei voinut väittää että olisi pitänyt toisten äänekkyydestä, mutta kaipa se oli noille vieraille ominainen piirre. Ääntä tuntui lähtevän pienemmän oloisistakin henkilöistä, mutta tämä ”kimppuun käynyt” kaksikko oli kyllä vuorenhuippu Nessayan mielestä. Mielessään Nessa aisti olevansa piiritetty – nyt olisi ollut hyvä tilaisuus vain lehahtaa lintuna matkoihinsa, tai kenties jonain pienenä vilkkelänä jyrsijänä kiitää pusikkoon toisten jalkoja varoen, mutta sitä muodonmuuttaja ei tehnyt. Sen sijaan hän uskalsi viimein kohottaa katsettaan irti jaloistaan sen verran, että silmät suurina jäi tuijottamaan tätä eteensä askeltanutta ruskeatukkaista naista; tuntien kuinka otteensa meinasi livetä siitä kalanruhosta, kun tämä eukko sen varmasti ainakin hänen mittaisensa miekan iski maahan kiinni.
Epäilipä tuo varsin kovia kokeneen näköinen - naamastaan päätellen – nainen, että he olivat saapuneet kääpiöiden valtakuntaan. Sinne päin, Nessan huomaamattaan jopa nyökytellessä varovaisesti tuolle tuumaukselle, vaikka eihän se ihan täysin paikkaansa pitänytkään. Ja sitten häneltä kysyttiin kysymys, johon Ane kyllä ihan hyvin osasi vastata, mutta oli eriasia uskaltaisiko hän.

Viimein tuo kasaan painunut tummiin pukeutunut naisenalku kävi siitä sykkyrästään purkautumaan, jääden istumaan aluksi vain jalat levällään ja ihmeissään maahan. Ei Ane näyttänyt päällepäin pelkäävänsä tai olevansa lievän pakokauhun vallassa, vaan istui siinä tutinaansa vain tasaillen totisena ja valppaana, katse ylös tuohon puoleensa kumartuneen arpikasvoisen suunnattuna.
”C-cryptissä…”, Nessa lähti hyvin epäselvällä äänellä mumisemaan aluksi, kunnes nielaisi ja ponkaisi itsensä siitä tomuisesta maasta pystyyn, ”Cryptissä!”, hän tuumasi sitten korjauksensa selvemmällä äänellä, jotta varmasti väki häntä myös kuuli.
”Enkä minä tätä halunnut, enkä varastanut - pidä sinä vain kalasi”, Ane jatkoi kovinkin varmana, käyden sen kalan hylkäämään viimein käsistään asetellessaan mokoman tuon kookkaan vasaraansa nojailevan miehen käsiin. Olihan siinä nyt rumannäköiset revityt kynnenjäljet Hyran takia, mutta eipä tuo kala noin ylipäätään muutenkaan niin kamalan esteettinen näky ollut.


//NO VARMANA DISSAAN. KAIKKIA ÖTÖKÖITÄ. Paitsi toukkia. Karvatoukat on söpöjä//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 26, 2016 11:42

Re: When the wolves come to town || Crim

Kovin hiljaiselta tuo muukalainen vaikutti, lienikö mykkä? Vai eikö ymmärtänyt tätä kieltä, jota tunnuttiin aina jotenkuten ymmärrettävän siellä täällä? Saattoihan sekin olla mahdollisuus, kenties moinen elukaksi muuttuva tyttö - kyllä tuo tyttö oli, niin kovin nuoren näköinenkin - ei puhunut selkokieltä. Tuo ei kyllä vaikuttanut niin sanotulta "villilapselta", sen verran siistit ja erikoiset vaatteet tuolla oli yllään.
Lopulta muukalainen sai suunsa auki, änkyttäen jotain epäselvästi, ennen kuin itsensä sitten maasta ylös ponkaisi ja selvemmin kävi sanomaan paikan nimen.
"Crypt?", Scylla toisti paikan nimen, siinä samalla nousten kumarasta katselemaan alas muukalaista, "Kuulostaa kuivalta ja nihkeältä. Pieniä otuksia ja kuivaa luontoa".
Sen nimen lisäksi vieras kävi nyt ilmoittamaan, ettei halunnut saatikka varastanut kalaa käsissään, mokoman sitten tunkien Stenwaldin käsiin. Eipä veli vastustellut, ottaen ihan mielellään sen kalan takaisin - vaikka eihän siitä kalasta ollut täyttämään Stenin mahaa. Lihaa hän halusi, kalan saivat pistellä poskeen ne, jotka vähemmän söisivät!

"Jos et varastanut, niin mitä se sitten sinulla tekee?", Scylla kysyi kädet puuskaan ristien, samalla kun joukko ympärillä kävi tiivistymään. Kaikki katselivat kovin kummaksuvasti tätä pientä naista. Edes Adva ei ollut noin pieni, pohjoisennaisen ollen reippaasti pidempi, mitä tämä muukalainen. Noin pieniä ihmisiä ei ollut tullutkaan vastaan, ei ainakaan pohjoisessa seilatessa.
"Ehkä liskot oli sen lemmikkejä", Adva ehdotteli, "käski niien hakee ruokaa ittelleen".
"Ei kellään oo lohikäärmeitä lemmikkinä, pässi", Stenwald hörähti Advalle, joka nyrpeää naamaa miehelle näytti. Varmasti muukalaiselle oli käymässä selväksi, että tässä porukassa piti olla äänekäs ja nopea, jos sanansa halusi keskustelun väliin.

"Ketä sä edes olet?", Scylla esitti uuden kysymyksen heti perään, "Vai kuttutaanko me suo kääpiöks?".



// NO HYI NY JOTAIN KARVATOUKKIA :DD ÄLLÖI. KAIKKI TOUKAT. KAIKKI ÖTÖKÄT. Paitti perhoset nyt ehkä on kivoja. Ehkä. Jos eivät lähelle tule //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Kesä 27, 2016 12:26

Re: When the wolves come to town || Crim

Anen katse oli sen hetken nauliintunut tuohon harvinaisen isokokoiseen mieheen, tytön käydessä pienesti ylähuultaan mutristamaan ohimennen. Olihan tuo hänet juuri meinannut liiskata, ei Nessaya voinut väittää olevansa liiemmin innoissaan edes siitä, että oli sen kalan saanut tunkea omistajalleen takaisin. Ainakin se varastettu kala näytti kelpaavan takaisin, mikä sinällään lohdutti. Ehkä häntä ei nyt pidettäisi niin alhaisena varkaana kuin saattoi.
Tummatukkaisen naisen mielestä Crypt kuulosti kuivalta ja nihkeältä paikalta.
”No jaa…”, Nessi kävi itsekseen mutisemaan kyseiseen kääntyessään paremmin taas rotevamman naisen puoleen, joka häntä ylipäätään puhutteli. Kyseli mitä se varastettu kala hänellä sitten teki, jos hän ei ollut sitä varastanut. Noh, vastaapa siinä sitten itseäsi isommalle, samalla kun olet piiritettynä melkoisten karpaasien keskellä ja jalat tuntuivat vain pettävän alta. Mutta ennen kuin porukan lyhyin ehti mitään sanoa tälle arpikasvoiselle naiselle – jonka hän epäili olevan tuon kalakäpälän kanssa joukon pomoja – painettiin huulet takaisin kiinni jonkun muun ehättäessä turpansa avaamaan sitä ennen.

Jättimäiseen naiseen verrattuna sirompi ehdotti niiden kahden lohikäärmeen olleen Anen lemmikkejä. Ihan oikein veikattu, mutta siinä tuo päällepuhuja meni vikaan, ettäkö Nessaya olisi käskenyt sinisuomuja ryöstämään toisilta. Kyllä hän itsekin osasi kalastaa, ei tytöllä mitään tarvetta ollut varastaa toisilta – mutta itseään oli yhä vaikeaa selittää tällaisesta tilanteesta ulos, jossa tunsi olevansa melkoisen painostuksen alla parhaillaan ja kaikki soti Nessaa vastaan yhtäkkiä yllättäen.

”Ane on nimi”, lohikäärmeratsastaja nosti kätensä yhtälailla puuskaan pitempänsä edessä ryhti suorana, katsoen tuota yläkanttiin päänsä hieman kallellaan. Mitä pidempään Nessa viitsi tuon ronskin naisen kasvoille katsoa, sitä enemmän hän alkoi erottaa siitä yksityiskohtia ja piirteitä, jotka hänen mielestään olivat aika erikoisia naispuoliselle henkilölle. Kulmikkaat, ylipäätään kovin miehekkäänoloiset kasvot, ja ne erikoiset silmät…
”Ja ne kaksi idioottia kyllä kuuluvat minulle…”, Ane myönsi, pienen kiusoittuneen ilmeen käväistessä hetkeksi Tummalinnun kasvoilla, kun tuo vilkaisi nopeasti siihen suuntaan minne liskopari oli liihottanut karkuun. Kyllähän ne takaisin tulisivat ja hänet löytäisivät, jahka kehtaisivat emäntänsä pariin taas saapua ja torut ottamaan vastaan.
”Mutten käskenyt niitä varastamaan mitään teiltä, jos se yhtään lohduttaa – niillä on iso vatsa ja linnunaivot, ahneita paskiaisia molemmat jos eivät saa itselleen mitään pyydettyä ruuaksi”, Nessaya tuhahti, laskien ne kätensäkin alas. Samalla tuntien miten oma vatsa kävi kurnimaan pelkästä ajatuksesta…
”Enkä muuten ole noita. Enkä kääpiö, senkin hujopit”.


//KARVATOUKKA JA SITTEN KELAA SEN MUSSUTTAMASSA IHAN ONNESSAAN JOTAIN KOIVUNLEHTEE. EI OO MITÄÄN SÖPÖMPÄÄ. Perhoset on hirveit ko ne liihottaa vaan päin turpaa parhaimmillaan ja sit oot et mitä. Mulla lens eilen hiuksiin kimalainen ja oli aika lähel etten heittäny itteeni suorilta jaloilta maihin QQ//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Kesä 27, 2016 12:24

Re: When the wolves come to town || Crim

Ane oli kuulemma tuon rääpäleen nimi, joka nyt kovin ponnekkaasti käsiään puuskaan pisteli. Ilmeisesti se pelko ja tärinä olivat nyt tiessään, mikä totta kai oli aiheellistakin - eivät he aikoneet tuota tyttöä satuttaa, ei ainakaan jos Scylla siitä päätti. Ei heillä ollut syytä ja epäreiluahan se olisi ollut, jos tämän kokoiset karpaasit joukolla tuollaisen rääpäleen mukiloisivat. Ei mokomasta tainnut edes olla kunnon haastajaksi kaksintaistelussa.
Ane sai osakseen mitä kysyvämpiä katseita, tuon ilmoittaessa niiden "kahden idiootin" kuuluvan kyllä itselleen. Kuka hemmetti nyt lohikäärmeitä lemmikkinä piti? Eihän niistä ollut mitään hyötyä - eihän? Tosin kai niistä rääpäleistä oli hyötyä, kun piti jotain näpistellä? Vaikka kiven kovaa Ane jaksoi väittää, ettei käskenyt pikku perkeleitään varastamaan mitään Susilta.
"Iso vatsa ja linnunaivot!", Scylla parkaisi tuon kuvauksen kuullessaan, röhähtäen vilkaisten veljeen vierellään ja läppäisi tuota ohimennen kämmenselällään käsivarteen, "Ihan ku sinä, Sten-sten!", Stenwald ei tietenkään kovin hyvillään moisesta yhdistelmästä näyttänyt olevan, pikkuveljen vain yhtälailla läppäisten siskoaan takaisin. Hyvä ettei sitä kalaa käsistään heittänyt päin Raivottaren naamaa, samalla kun porukka naureskeli johtajan kommentille.

"Hujopit?!", se röhöttely kuitenkin lakkasi, kun Stenwald kävi kyseenalaistamaan Anen sanavalintoja, "Se herjaa meit - Lyödää sitä!".
"Hujoppi tarkoittaa pitkää henkilöä", Adva kommentoi äkkipikaiselle Stendahlille, Scyllan vain pyöritellen silmiä päässään veljensä typeryydelle.
"Ota se kehuna", Scylla tokaisikin veljelleen, joka nyt vrykulien kielellä jotain kävi mutisemaan ja manailemaan itsekseen.
"Ja sä olet kääpiönoita, kunnes toisin todistetaan", Scylla lisäsi, vilkaisten veljestään Anen puoleen, "et sä ihminenkään ole, ei ihmiset noin pieniä ole, eihä Adva"
"Kitukasvuset kakarat ehkä", Adva vastasi Scyllan toteamukseen, katsellen Anea päästä varpaisiin, "Ehkä se onki lapsi".

"Ol mikä oli, Ruoka ei odota", Stenwald lopulta tokaisi naisten pähkäilyn lomaan, nostaen moukarinsa olalle ja lähti tallustamaan takaisin leirille päin, siinä missä muukin paikalle tullut väki lähti valumaan takaisin. Täällä ei ollut mitään nähtävää enää ja leirissä odottava alkoholi ja ruoka houkutteli enemmän, mitä tämän uuden tuttavuuden pällisteleminen enää.
"No niipä tietty", Scylla hymähti katsellessaan veljensä ja muiden perään, kunnes kävi kiskaisemaan sen miekkansa maasta ja kääntyi ympäri, siinä missä Adva viereltä lähti myös miesten perään.

"Tuletkos", Scylla yllättäen pysähtyi parin askeleen jälkeen ja vilkaisi Aneen päin, "Vai meinaakko siihen jäädä pällisteleen?".
Mitä ikinä tuo pieni ja pippurinen tyttö täällä yksin tekikään, oli tuostakin varmasti mukavampaa seurassa iltaa viettää. Kyllä antimista riittäisi Anellekin, tuskin tuon kokoinen edes paljoa söisi saatikka joisi.



// Mä olen kuullut liian monta kertaa sen suomalaisen vitsin, mikä päättyy sanoihin "Äiti, tykitä! Karvamato hyökkää viidakkoon!" ja tähän liittyvät genitaalit, joten en voi ottaa mitään karvamatoja tosissani. Että nyt mikä on söpö karvamato kerro. PERHOSET HALUU VAAN SUN KYYNELIÄ. ITKE LAPSI! Hyi kimalaisia >: Mun kimppuun hyökkäilee vaan hyttyset ku Timiä vie metäs //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Kesä 27, 2016 3:03

Re: When the wolves come to town || Crim

Miten yksinkertaiselta tämä sakki vaikuttikaan – etenkin tuo puupää, joka nyt luuli Tummalinnun herjaavan koko sakkia puhumalla noista hujoppeina. Sentään joku vieraitten sakissa kävi tuota väittämää korjaamaan, Nessan nyökäten terävästi tuon jättejä lyhyemmän naisen puoleen, vaikka siihen nyökkäykseen sekoittuikin yksinkertainen päänpudistus ja huokaus vielä. Oltiin sitten kääpiönoitia, ja keskenkasvuisia kakaroita, ei kai siitä mitään haittaakaan ollut – joskin, ihan oikea kääpiönoita olisi varmaan näyttänyt aika hassulta ilmestykseltä. Anen tietojen mukaan kun kääpiöt harrastivat vain riimumagiaa, mutta mistäpä sitä koskaan tiesi, vaikka maailmassa joitain poikkeuksiakin olisi! Ne poikkeukset tosin olivat sellaisia, joista Ane ei ollut harmikseen tietoinen. Tummalintu olisi myös voinut veikata että varmasti tästä porukasta löytyi häntä nuorempia – mutta tuskin hän menisi omasta iästäänkään puhumaan sen enempää muille, vaan jos… hän tästä nyt sitten lähtisikin, kerta nuo muukalaisetkin alkoivat hiljalleen omalle nuotiolleen takaisin valua.
Ane katsoikin hetken isomman väen perään, rohjeten hieman jo ryhdistään luopua ja ottaa vähemmän jäykkää asentoa – kaipa sekin johti perunsa omiin palkkasoturitaustoihin. Siinä samalla se tärinä palasi taas, naisen värähtäessä kylmienväreiden kulkiessa niskasta alaselkään ja Ane huomasi myös hiustensa liimautuneen osittain vasten ohimoita. Kädellään hän pyyhkäisikin tummaa lettiään päätä myöten taaksepäin, hieman takaraivoltaan pörrötellen niitä siinä samalla, kun ehätti puolittain kääntyä ympäri ja suunnitella lähtöään.

Viimeisten joukossa nuotiolle päin astelemaan lähteneen jättieukon ääni kuitenkin pysäytti Nessayan toimet siihen, tummatukan käydessä taas jäykästi ryhdistäytymään sijoilleen. Tuo pyysi häntä mukaansa, joka sai tytön kohauttamaan kulmiaan aavistuksen. Äskeisen välikohtauksen jälkeen häntäkö pyydettiin osallistumaan tänne leiriytyneitten vieraiden seuraan?

Ane vilkaisi sinne mättäikön puoleen, toivoen että ne kaksi pässinpäätä ehkä olisivat jo tulleet takaisin. Mutta eihän niitä tietenkään näkynyt…
”Pitäisi mennä etsimään ne kaksi…”, tyttö huokaisi, lähtien joka tapauksessa kookkaan naisen perään hölkäten, ”Mut… kai hetkeksi voisin istahtaa alas”. Nessaya jäi astelemaan pitempänsä vierelle, vaikka jännitys yhä vaivasi, tuntui Tummalinnusta kuitenkin siltä, ettei tämä sakki hänelle mitään aikoisi. Ja ainahan hän voisi vain livahtaa tiehensä vikkelästi lentoon pyrähtäen – eipä noista tainnut olla pitemmän päälle mitään hirveän ketterää nappaamaan vaikka vauhtia ja voimaa näytti riittävän. Mutta Nessi olisi aina nopeampi!
”Kai sinullakin joku nimi on? Vai keksinkö teille jotain yhtä luovia nimiä kuin kääpiönoita – kuten vaikka hän on selvästi muuri, se vasaran kanssa heilunut jolle kalan takaisin annoin kalakäpälä, tuo rujokasvoinen kahdesti-tapettu, ja sinä sitten vaikka kissansurma – vaikka ethän sinä minuun ehtinyt osuakaan”, Ane osoitteli ja ehdotteli heleäntyttömäisellä äänellään, viimeisen kohdalla katsahtaen kissansurmaksi nimittämäänsä vierellään kulkevaa jättiä yläkanttiin. Ei pahalla tietenkään, mutta teki mieli pistää potut pottuina tulemaan takaisin, kerta häntäkin oli ehätetty jo erikoisemmin nimittämään.


//Tässä sulle söpö karvamato eikun. Oot niin hot, et hyttyset kattoo kilometrin päästä heti et tosta meille päivällinen. Musta tykkää vaan mäkäräiset ja paarmat. Ja ne kimalaiset QQ//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Kesä 27, 2016 9:09

Re: When the wolves come to town || Crim

"Hah! Kyl ne takas tulee kun huomaavat, et ruokaa ois tarjol jos nätisti ois", Scylla kävi naurahtamaan Anelle, joka kahden pikkuliskonsa perään haikaili. Kerta mokomat niin omatoimisia olivat olleet alunperinkin, niin eivätköhän ne takaisinkin tulleet ajallaan. Viimeistään sitten, kun tajuaisivat, ettei vaaraa ollut - ainoa vaara oli se, että Stenwald tosiaan mokomat suihinsa pistelisi nälkäänsä!
Askel jatkui reippaan tasaisesti kohti leiriä, Scyllan siinä samalla heilutellen miekkaansa kovinkin hasardisti ympäriinsä - hyvä ettei Aneen vähän väliä huitaissut. Mutta vaikka se hallitsemattomalta näytti, oli Raivotar harvinaisen selvillä siitä, mitä miekkansa kanssa teki. Se miekan heiluttelu kuitenkin rauhoittui, jätin käydessä nauramaan mitä rempseimmin kuunnellessaan pikkuneidin nimiehdotuksia heille. Tottahan se olisi ollut fiksua - ja ystävällistä - esitellä itsensä siinä samalla, kun toisen nimeä oli tiedustellut.

"Scylla. Scylla Stendahl, Isojen Pahojen Susien johtaja, Raivotar", Scylla kävi listaamaan nimensä ja tittelinsä, "Mut pelkkä Scylla riittää - tosin Kissansurma kuulostaa kyl nimeltä, joka vois olla kiva hankkia muiden mukaan", siinä samalla kaksikko saavutti sen leiritulen, kaikkien vilkaisten Anen puoleen, mutta sen pahemmin tuon läsnäoloa ei kyseenalaistettu. Ei ollut tavatonta, että Scyllan mukana saattoi uusia tuttavuuksia tulla porukkaan.
"Täs on Ane", Scylla kävi esittelemään pikkunaisen niillekin, jotka eivät äsken paikalla olleet, kun tuo itsensä esitteli.

"Ja tosa on sitten Stenwald - sitä voi kutsua vaan Steniks", Scylla aloitti porukan nopean esittelyn, osoittaen nyt ensimmäisenä veljensä puoleen, joka jo karibun koipea oli käynyt mutustamaan, "Adva, Oldas, Alefius, Fingar, Gunnar, Jogrog, Laslos, Codus, Jörgen, Iknus ja Sifius".
Jokainen nyökkäsi tai heilautti kättään tervehdykseksi Anelle, kun Scylla heidän nimensä huusivat. He olivat kaikki karskia ja rotevaa pohjoisen porukkaa - siroin heistä oli Adva, ihmisnainen kun oli, mutta satakahdeksankymmensenttinen nainen ei kyllä tainnut olla siroksi määriteltävä täällä päin. Seitsemän heistä oli Vrykuleita, noin Scyllan ja Stenwaldin ikäisiä "nuoria", mutta kokeneita - lukuunottamatta Odlasta, joka oli selvästi porukan vanhin kera muhkean partansa ja iän raiskaamien kasvojensa. Loput olivatkin sitten ihmisiä, paitsi Jörgen, joka oli Vrykulin ja ihmisen sekoitus. Hassunnäköinen kaveri, kovin nuoret kasvot muuten niin aikuismaiseen kroppaan verrattuna. Adva ja Scylla olivat ainoat naiset matkassa - oli heillä ollut neljä muutakin naista kun pohjoisessa olivat seikkailleet, mutta nuo olivat päättäneet jäädä kotopuoleen, jossa heillä oli perhettä ja ystäviä. Susien matkaan oli lähinnä lähteneet ne, jotka halusivat joko pakoon tai eivät omistaneet mitään kunnon syytä jäädä kotopuoleen pyörimään. Kaikki oikeastaan olivat vailla syytä jäädä kotopuoleen, paitsi Iknus ja Sifius. Kaksoisveljekset olivat tappaneet adoptiovanhempansa, jotka heitä kaltoin olivat kohdelleet ja käyttäneet hyväkseen. Sen karun lapsuuden kyllä huomasi Sifiuksesta välillä.

"Onko nälkä?", Scylla kysyi sitten Anelta, samalla kun itse istahti takaisin alas, sitä ennen sen miekkansa jälleen maahan iskien, "Istus alas - Jogrog pistä vieraal annos!", vastausta ei edes odotettu, Raivottaren kehottaen Anea istumaan alas ja käskyttämään rempseänlihavaa vrykulia ojentamaan Anelle jotain tulelta. Jogrog, joka yleensä leiristä vastasi ja toimi ennemminkin juuri avustajana kuin palkkasoturina, nosti tulelta kypsyneen kalan ruokalaudalle ja ojensi Anen suuntaan sen suuremmin mukinoimatta.
"Juoks sie miestä väkevämpiä? Vai kuihtuuks tommonen ripakinttu heti, jos viinaa saa?", Joukonjohtaja kiusoitteli vierasta, samalla kun itse nosti valtavankokoisen puukuksan käsiinsä ja tarjosi rommilla täytettyä kuksaa Anen suuntaan, "on meil vettäki", lisättiin virnuillen, Scyllan vilkaisten ympärilleen. Osa Susista oli jäänyt seurailemaan Scyllan ja Anen kanssakäymistä, siinä missä muut olivat jatkaneet omia jutustelujaan siinä tulen ohella. Tässä seurassa piti tosiaankin ääntään korottaa, jos halusi tulla kuulluksi...



// Mää sulle karvamadot kohta näytän. Saatanan hyttyset, mää ne myrkytän. Muista tää seuraavan kerran kun kimalainen //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Elo 22, 2016 4:28

Re: When the wolves come to town || Crim

Vähän väliä Aneritte vilkaisi sen valtavan heiluvan miekan puoleen, jopa askeliaan hidastaen aina jos näytti vähääkään että terä häntä kohden mätkähtäisi. Mutta näyttipä tämä nainen hallitsevan aseensa pyörittelyn, onneksi, eikä pikkuisella linnulla ollut mitään hätää isomman vierellä.
Jättimäinen nainen esittäytyi Nessan nimiehdotuksien myötä Scyllaksi. Oli tuolla sukunimikin, jonkinsortin lisä- tai lempinimi – kuten Anellakin - ja ilmeisesti tämä kolossi oli jonkinsortin joukkojen johtaja ja ne joukot taisivatkin nyt olla tässä iltaansa viettämässä. Isot pahat sudet. Kuulostipa kornilta, mutta omalla tavallaan varmaan kylvi erikoista pelkoakin, jos vain tiesi, millainen porukka tuon nimen takana oikein rellesti. Ane ei uskaltanut vastata Scyllalle mitään kun he jo tulivat niin lähelle leiritulta, missä muut hänelle vieraat iltaansa istuivat - joten tyttö vain nyökkäsi totisena tämän ”alfa-hukkanaaraan” tuumailuille merkiksi, että oli kyllä kuullut mitä Raivotar oli kertonut.

Scyllan esitellessään poppoollensa Aneritten, kallisti Tummalintu hieman päätään ja lähti silmäilemään läpi niitä, joiden nimet susien pomo kävi esittelemään. Erikoisia nimiä noilla kyllä olikin. Sellaisia, joita Ane ei ollut aikaisemmin kuullut. Tuskin hän muistaisi edes noiden nimiä samantien, vaikka jokainen tytölle jonkinlaisen merkin antoi nimensä kuullessaan. Eikä Anesta oikeastaan edes tuntunut siltä, että olisi ollut aiheellista koittaa muistaa kuin Scyllan nimi toistaiseksi.
Jokseenkin poissaolevana Tummalintu katseli noita isompia ja pienempiä henkilöitä, havahtuen kysymykseen kuitenkin pian. Oliko nälkä? – ja siinä samassa Anen maha myös kävi mouruamaan vaativasti, tytön nostaessa kätensä vatsalleen hetkeksi. Eikä hän taaskaan ehtinyt vastata, kun seuraava toteamus Scyllalta kävi jo kehottamaan Nessiä istumaan ja toista pistämään hänelle lautaselle jotakin. Ane seurasi hetken toimitusta vain paikoillaan seisten, kaikesta huolimatta istahtaen alas Scyllan vierelle odottamaan. Eihän hän mitään olisi tarvinnut välttämättä, ehkä siitä olisi myös pitänyt osata mainita, muttei tyttö ajoissa ollut ehtinyt suutaan avaamaan. Vaikkakin, ei hän sitä ruokaa pahakseen laittaisi… säästyisi metsästämiseltäkin tänään, jos nyt jotain kupuunsa sai tällaisen tarjouksen kautta. Ruuan hän otti vastaan mukisematta, ei siinä ollut taas tilaisuutta sanoa mitään väliin kun kaikki ympärillä kävi niin rutiininomaisen ripeästi.

Sinertävä katse nousi Raivottareen, naisen tarjotessa hänelle valtavaa kuksaa. Ane nuuhkaisi, haistaen siitä tulevan aromikkaan hajun ja hieman sille nenäänsä kävi nyrpistämään. Huomautukselle kuihtumisesta olisi taas tehnyt mieli naurahtaa…
”Te ette ole kyllä ripakinttuja nähneetkään”, katse kohosi uudemman kerran jättimäisen naisen puoleen, Nessan käydessä vinosti hymyillen poimimaan Raivottaren tarjoamaa juomaa itselleen. Pitihän sitä nyt edes maistaa – vaikka Anella olikin epäilys, että hän vain sammuisi alta aikayksikön jos väkeviä alkaisi kittaamaan kokemattomuuttaan. Hän kun ei ollut sellaista ryyppääjä tyyppiä, sitä eleli kaukana kylistä ja muusta väestä itsekseen ja tavallisesti vain tyytyi keittelemään vettä tarvittaessa, ellei suoraa purosta kehdannut juoda. Majataloissa vieraillessaankin Nessa tykkäsi juoda vain teetä tai marjoista valmistettua mehua. Käsitteenä alkoholi oli Nessayalle kuitenkin tuttu, mutta käytännössä tyttö ei siitä juuri perustanut.
Juoma maistui karvaalle, saaden Tummalinnun irvistämään pienen maistiaisen päätteeksi. Juoma-astiasta sitä juomaa valui myös osin suupielille ja omalle kaulukselle, sillä se oli niin julmetun iso Anelle, ettei nuorukainen läikkymiseltä säästynyt.
”…Pahaa”, Nessa tyytyi yskäisemään suoraan, tarjoten sen kuksan takaisin Scyllalle pahoittelevasti hymyillen ja kuksasta eroon päästessään pyyhkäisi rommista kosteita suupieliään ja kaulanpieltään hihansuuhun, ”Ehkä tyydyn vain siihen veteen sitten”. Ehkä niin oli parempi. Antoi isompien kiskoa omia herkkujaan, mutta Nessa ei niihin tähän hätään välittänyt koskea.

”Täällä ei ole kyllä teidänlaisia aikaisemmin nähty – paitsi korkeintaan noilla vuorilla”, Ane osoitti Klethin rinteiden suuntaan, jotka puiden yläpuolelle kohosivat hämärässä illassa, ”Siellä asustaa jättejä. Kääpiöitäkin, niin olen kuullut”.
”Etelämpänä sitten ihan ihmisiä ja haltioita, vähän eksoottisempaa sakkia ja sen sellaista ”erikoisempaa” väkeä”, Nessa selitti siinä ohessa käydessään sormillaan erottelemaan palasen sitä nuotiolla kypsytettyä kalaa ja hymisten itsekseen kuinka se niin suussa sulavaa oli. Ane yritti ihan tosissaan pusertaa sanoja itsestään ulos tässä tuntemattomassa seurassa. Niin kuin Scylla oli sanonut, piti kärkkäästi hakea sanoilleen paikkaa ettei joku toinen ehtinyt ensin – Nessan mielestä tällainen oli ihan kelpo yritys, vaikkei tällaiseen suulauteen ollut tottunutkaan.
”Mistä te tulette, onko tuo laiva teidän?”.


//KARVAMATO! Hyttyset meni jo. Ampiaiset tuli tilalle. EN VARMAAN MUISTA KUN JUOKSEN HANEEN NII NOPEESTI KO KINTUISTA LÄHTEE JOS PÖRRIÄINEN TULEE VASTAAN. Mulla on kaks pörriäistä täällä lämmittämässä vieressä. Katti kainalossa ja doge jaloissa, en tartte lisää pörriäisiä//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 22, 2016 5:50

Re: When the wolves come to town || Crim

"Kuis nii? Sinähä siinä istut näytil", Scylla kävi heti kuittaamaan Anelle, joka ripakinttujen näkemisestä huomautteli. Tästä kyllä voitaisiin jatkaa vaikka koko ilta, mikäli Ane halusi vastaan väittää. Heidän silmissään Ane oli kuin kuivan kesän orava, pieni ja laiha, ei noin laihoja ihmisiä nähnyt pohjoisessa! Tuollaiset olisivat kuolleet pakkasiin, ainakin siellä päin pohjoista, josta he tulivat.
Scylla sekä muutama muu lähellä istuva kävi tarkasti seurailemaan, kuinka vieras rommia maistoi ja lopulta tokaisi tämän hupimehun olevan pahaa. Raivotar pärskähti moiselle toteamukselle naureskellen, ottaen kuitenkin kuksansa vastaan ja nyökkäsi toisen toivoessa vain vettä osakseen. Kauempaa Adva kävi heittämään yhden vesileilin lähemmäs Anea, pohjoisennainen kun oli kuunnellut heidän keskusteluaan sivukorvalla, keskittyen enemmän miesten keskusteluun toisaalla syömisen ohella.

Katsettaan kaventaen Scylla vilkaisi kohden vuorta, jota Ane kävi osoittelemaan, kertoen että siellä korkeintaan oli vrykulien kaltaisia kavereita. Jättejä kuulemma, mikä sai Scyllan vain pärskähtämään vähättelevästi. Ei jätit heidän heimolaisiaan olleet! Tai niin väitettiin...
Sen sijaan että olisi mitään väliin huomautellut, pysyi Raivotar kerrankin hiljaa ja kuunteli mielenkiinnolla, kun Ane kävi paremmin kertomaan millaista väkeä täältäpäin löytyi. Kuulemma etelässä päin oli ihmisasutusta ja jotain haltioitakin? Haltiat taisivat olla niitä suippokorvaisia kavereita, jos Scylla ei väärin muistanut. Niitä harvemmin näki pohjoisen karuissa oloissa, ennemmin he ihmisten kanssa juuri olivat tekemisissä. Toki muitakin rotuja oli vastaan tullut matkojen varrella, mutta ihmiset olivat niitä yleisimpiä, omien lisäksi.

"No, sitten suunnataan etelää - jalan tai vesiteitse", Scylla lopulta hymähti. Mikäli etelässä oli enemmän asutusta ja kansaa rahoineen, sinne kannatti suunnata! Palkkasotureitahan he olivat.
"Me tullaan pohjosest. Pakkasherra raiskaamilta jäätiköilt!", valtava nainen jatkoi, vastaten nyt Anen kysymykseen, "Ja laiva on meitin. Ollaa seilattu ympäri ämpäri ristiin rastiin ja ettitty töitä ja uusii paikkoi tutkittavaks. Me ollaan palkkasotureit, tarpeeks ku maksaa nii meistä saa kuule kivoja kavereita!".

"Just päivemmäl vast' saavuttii tänne. Päätettii pitää pienet pippalot ennen ku paremmin lähdetään liikkeelle", Selittely vain jatkoi siinä juomisen ohella, "Suunnitelmaa ei ollu, mut kerta sie nyt etelää mainostit, nii kaiketi me sinne lähetään kattomaan".
"Satutko itte olee matkaava tapaus?", Raivotar kysyi ykskaks suoraan, "Tää on uus maa ja sie ensimmäinen paikalline mitä vastaan tulee. Mikäli siul ois mielenkiintoo lähtee etelämmäs, nii opas kyllä kelpais", Scylla ehdotti. Siitä olisi heille kaikille varmaan hyötyä, tosin tuskin Ane heitä mihinkään tarvitsi? Ellei sitten matkaseura houkutellut. Ja varmasti sitä oli turvallisempi olo, jos mukana oli järkälemäisiä henkivartijoita - ilmaiseksipa vielä!


// mietin kahdesti uskallanko avaa ton linkin :--D MUT SE OLIKIN SÖPÖ KARVAINEN PÖTKÖ. PÖRRIÄISIÄ KAIKKIALLA. Saanko mäki tulla lämmittään suo. Tosin sä oot kyl se joka lämmittää, eikä toisin päin... //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Elo 22, 2016 7:00

Re: When the wolves come to town || Crim

Ane keskittyi sen kalan nyppimiseen siinä samalla, kun Scyllaa rauhoittui kuuntelemaan. Välistä käyden notkeasti kurottautumaan napatakseen sen vesileilin, jonka Scyllan seurassa aikaisemmin ollut nainen hänelle kävi heittämään. Sellainen turha jännitys oli jo tiessään, nälän tunteen rauhoitellen tyttöä vain syömään sitä hänelle tarjottua kalaa ja kuuntelemaan muukalaisen kertomusta siitä, mistä tämä sakki oli tulossa.
Pohjoisesta kuulemma, pakkasherrasta Anerittekin oli kuullut puhuttavan. Sillä oli peloteltu aina lapsia talvisin – kylmiä pakkasia piti varoa, tai pakkasherra tulisi ja veisi mukanaan. Nessa muisti paremmin lumikuningattaren, josta oli kuullut pakkasherran lisäksi puhuttavan – mutta se ei kuitenkaan tainnut olla oleellinen seikka tähän hätään.
Laivakin kuului Scyllalle joukkojen lisäksi, noiden ollessa saapunut tänne etsimään puheiden mukaan töitä ja uusia paikkoja tutkittavaksi. No siinäpä riittäisi tekemistä varmaan, elleivät nämä isojalat aikoneet taittaa mannerta jalkaisin yhden päivän aikana.
”Juu, varmasti”, pisamaposkinen kohotti kulmiaan ja tuumasi varmana miettiessään, ketkä kaikki tällaisista palkkamiekoista maksaisivatkaan enemmän kuin mielellään. Tuon kokoisina ja noilla lihaksillahan noista oli moneen hommaan, eikä varmasti Scyllaa tovereineen pidetty vastassa mitenkään helppoina. Ane olisi ainakin mieluummin ottanut jalat alleen, kuin jäänyt kokeilemaan onneaan henkensä puolesta Scyllan kokoisen kanssa missään varsinaisessa taistelussa…

Kauaa nuo eivät olleet ehättäneet täällä ollakaan, mutta ilmeisesti Nessan puheiden myötä Raivotar joukkoineen… Stenit ja Advat ja Jörret ja Mörret, mitä niitä nyt olikaan taas… aikoivat etelään kokeilla töitä etsimään.

”Ei minulla oikeastaan mitään… pysyvää kotia ole missään. Vaeltelen vähän missä sattuu kokoajan”, tyttö naurahti vaivautuneena, kääntäen katseensa sitten tuijottamaan taas sitä kalaansa kun Scylla ehdotteli Anea matkaoppaaksi heille mukaan. Olihan se vähän harmi tietenkin aina miettiä, ettei ollut mitään paikkaa jonne mennä. Tai varmaan olisi ollut, mutta Ane halusi uskotella, ettei hänen tarvinnut mennä ketään vaivaamaan läsnäolollaan minnekään. Etenkään sinne Briariin sitten…
”Mutta sinällään voisi olla ihan kiva käydä etelässä välillä!”, Nessaya nyökytteli pian hätäisesti, muistaessaan että piti puhua tahdikkaasti ettei kukaan muu ehättäisi sanomaan mitään ensin. Olihan hänelle taas kertynyt käsitöitä ja sen sellaisia, joista varmaan pikkutienestiä saisi, jos lähellä kyliä tai kaupunkejakin käytäisiin. Ane voisi sitten ostaa itselleen taas tarvikkeita, jotka olivat päässeet loppumaan kesken! Ja mikäli hänellä olisi seuraa – jos Caeria ja Hyraa ei laskettu… - olisi varmaan matkantekokin mielekkäämpää, ja etenkin turvallisempaa, verrattuna siihen, millaista se oli kun yksin rinkkansa kanssa taivalsi menemään.
Mutta halusiko Nessa tuntemattoman joukon mukaan? Viime kerralla sellainen oli päättynyt vain huonosti ja jättänyt arvet Tummalintuun, jotka eivät koskaan tulisi parantumaan täysin. Aneritte näyttikin varsin epäröivältä asian suhteen nyt kun hän uudelleen pohti asiaa, kokien yllättäen että olisi vain tämän kookkaan porukan tiellä mitättömyytensä tähden. Hänestä ei olisi edes ottelemaan pohjoisen sakin rinnalla tarvittaessa! Nessayasta oli vain juoksemaan karkuun.
”T-tai en tiedä olisiko se hyvä idea sittenkään, olisin varmaan vain teidän tiellänne...”, tyttö niiskaisi hiljaa ja jatkoi kalansa mutustelua. Siinä samassa lehahtivat myös varisten tavoin raakkuvat pikkuliskot Anen luokse kiehnäämään jaloissa, mitkä itselleen uskottelivat, että nappaamiensa jyrsijöiden lisäksi niiden tulisi vielä saada osansa emäntänsä lautaselta. Hölmöt.


//ELI KARVAMATO! ;;DD;D;D;DDD Franiki on aika karvamato. Ihan vitunmoinen toukka. Sätkivä kastemato. Tuu lämmittään muo joooooo. Päitsi jätti mun toisen kainalon vapaaks ihan suo varten. Crimipatteri strikee sit uusiks taas talvella, näin kesällä ei jassa hehkuu//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 22, 2016 7:49

Re: When the wolves come to town || Crim

"Vaeltajasielu! Niiku meki", Scylla naurahti Anen mainitessa, ettei omannut pysyvää kotia ja vaelteli missä sattui. Olihan Scyllalla ja Stenillä koti, kuten muillakin vrykuleilla tässä porukassa, mutta sinne kotiin ei varsinaisesti ollut palaamista. He olivat erkaantuneet heimostaan ja jos nyt yrittäisivät palata kotikylään, lahdattaisiin heidät todennäköisesti hengiltä.
Ane kuitenkin näytti innostuvan ajatuksesta lähteä etelään päin käymään. Tai ainakin hetkeksi ruipelo näytti asiasta innostuvan, kunnes tuo muuttui mietteliääksi. Scylla päästi pitkän hymähdyksen samalla kun kuksasta viimeiset pisarat kaatoi suuhunsa, käyden sitten vastaanottamaan laudan täynnä paistettua lihaa. Lauta laskettiin syliin ja Scylla kävi paljain käsin syömään annostaan, sen pahemmin välittämättä ruokatavoista - ei kukaan tällä nuotiolla sellaisista välittänyt!

"Tiellä?", Scylla kysyi hymähtäen Anen epäröivälle tuumaukselle, samalla kun Anen pienet liskot palasviat rikospaikalle. Sten huomasi ne myös ja meinasi jo suuttumuksissaan nousta ja käydä liskojen kimppuun, mutta nähdessään siskonsa varoittavanvihaisen mulkaisun, päätti veli olla hiljaa ja pysytellä omassa juttuseurassaan. Kai nuo liskot sitten olivat nyt myös vieraita.
"Ethä sie tiellä vois olla jos meille tietä näyttäisit", Raivotar jatkoi naurahtaen, "Ja jos et vauhdis meinais pysyy nii hyppäät sit vaikka olalle istumaan, kyl tommosen hernekepin kantaa mukanaan", hän selitti, miettien mistä Anen äkillinen mielenvaihdos mahdollisesti johtui.
"Me lähetään aamust liikkeelle. Tuut mukaan tai et, mieti siihe asti", Scylla lopulta ehdotti, antaen Anelle mahdollisuuden perääntyä tästä tarjouksesta ilman, että tuon sitä itse piti ehdottaa.

"Kuis nuo noi kesyi on?", Nopeasti se puheenaihe vaihtui, Raivottaren nyökäten nyt pikkuliskojen puoleen, "Meil päin mokomat o yleensä vihasia. Ja isoja. Ja harvas".



// NONY. Fran on matokuningatar. MÄ TUUUUUN. Tuu tänne lämmittään muo, kovin o kylmää ku koire ei oo sängys >: //
Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö