When the wolves come to town || Crim

Metsää, maita ja mantuja. Lähinnä rosoista havumetsää, sekä kivikkoista maastoa.

Valvoja: Crimson

Re: When the wolves come to town || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Elo 2016, 22:11

Nessa käänsi päätään sivuttain, katsahtaen Scyllaan kysyvänä. Niin, tiellä. Vähän niin kuin Caer ja Hyra päättivät juuri nyt olla erittäin tiellä tunkemalla ahnaita päitään kalaa kohden, Aneritten vain antaen molemmille sokkona pienet maistiaiset.
Raivottaren positiivisuus jokaiseen asiaan oli jotenkin ihailtavaa Nessan mielestä. Hän kun aina jäi murehtimaan pienintäkin seikkaa, joka harmaannutti sitten mielen, kuten nyt oli nähty – Scylla sen sijaan jaksoi nauraa ja vääntää asiasta kuin asiasta omalla tavallaan hauskaa. Se hernekeppijuttukin sai Aneritten naurahtamaan varovaisesti ääneen – huvittuneena tosin, ei mitenkään vaivautuneena tai jännittyneenä.
Porukka oli kuitenkin lähdössä aamulla liikkeelle, ja Scylla antoi Tummalinnulle aikaa miettiä siihen saakka lähtisikö ripakinttu heidän matkaansa vai ei. Nessaya nyökkäsi muutaman kerran isommalleen myöntyväisesti – hän miettisi, piti vain käydä hakemassa tavarat tästä läheltä sitten vielä illan aikana tai varhain aamusta mukaan, jos Ane päättäisi lähteä näiden jättiläismäisten ihmisten mukana sinne etelään. Houkuttelihan se yhä, mutta se joukossa kulkeminen oli eri juttu…

Etelään vaelluksesta puhe kuitenkin kääntyi Nessayan pikkuliskoihin, jotka nahistelivat vuoronperään isotellen jostain kärähtäneestä kalan kuoresta keskenään emäntänsä edessä.
”Ostin ne eräältä mieheltä, joka luuli niitten munia arvokkaiksi kiviksi – haudoin niitä taskussa ja repunpohjalla ja olen huolehtinut niistä sitten kuoriutumisen myötä. Orpoja poikia. Ilmeisesti pesästä varastettuja”, Aneritte selitti rauhalliseen ääneen, välistä ruokaansa popsien ja siitä vesileilistäkin kulauksen ottaen. Hymyillen seuraten pikkuliskojen mahtailua, kun ne rinta rottingilla ja siipensä levitettyinä kuin tanssahtelivat sen kalankuoren edessä, ihan kuin se olisi ollut joku isokin saalis ja palkinto.
”Löytyy niitä äkäisiä täältäkin, nämä nyt vain sattuvat olemaan tällaisia pieniä penteleitä – tuo vähän lihaksikkaampi on nimeltään Caer ja pienempi sitten taas Hyra”, Nessa esitteli kaksikon, jotka kävivät nimensä kuullessaan kiirehtimään Aneritten luo. Hyra kiipesi Tummalinnun olalle tarkkailemaan Scyllaa ja Caer polleana uskaltautui tuota jättiläisnaista jopa lähemmäs.
”Tuolla vuorien toisella puolella on sellainen… lohikäärmekylä”, Nessa henkäisi, epäröiden taas selvästi sanoissaan kun se tietty paikka maailmasta tuli puheeksi, ”Siellä on tällaisia koulutettuja tapauksia lisää, mutta runsaasti isompia. Niitä opetetaan ihan ratsuiksi ja suojelijoiksi, ja väkeä koulutetaan lohikäärmeratsastajiksi”

”Briar… Olen sieltä kotoisin ja… olen yksi niistä ratsastajista”, Ane hymyili heikosti ja kääntyi katsomaan paremmin Scyllan puoleen. Mitäpä menetettävää siinä oli jos hän jollekin kertoisi, liekö kolossinainen edes ottanut Tummalinnun sanoja todesta.


//Tuun sinne nii hikoilet ko possu aavikolla sen jälkeen. Frani vielä jalkoihin sitten ja päitsi toiseen kylkeen, pidetään sut lämpimänä. No Frani on kyl aika matokuningatar, kuravellimassu//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: When the wolves come to town || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2016, 16:24

Ane kertoi ostaneensa lohikäärmeet eräältä mieheltä, silloin kun mokomat olivat vielä munassa. Kuulemma mies oli luullut niitä arvokkaiksi kiviksi, eikä Scylla voinut olla jälleen naurahtamatta syömisensä ohesta.
"En tiiä miltä mokomien munat näyttää, mut luulis nyt kiven ja lohikäärmeen munan erottava. Tai mist mie tiiän", Ei raivotar ollut koskaan nähnyt lohikäärmeenmunia. Tai ehkä olikin, eikä osannut tunnistaa niitä! Mistä sitä tiesi. Lohikäärmeet muutenkin olivat harvasessa siellä, mistä he tulivat, joten ei hänellä oltu suotu pahemmin mahdollisuutta siihen rotuun tutustua. Ane myös esitteli pikkuiset ystävänsä nimellä, jonka johdosta ruuasta kinastelevat liskot myös kiinnittivät huomiotaan paremmin emäntäänsä. Erivärinen silmäpari seuraili liskoja tiiviisti, Scyllan lähinnä miettien mitä hyötyä moisista elukoista oli. Eipä hän kyllä ymmärtänyt lemmikkien päälle, sikäli mikäli elukoita pidettiin vain omana hupina. Kun se toinen lisko - Caer sen nimi taisi olla nyt - uskaltautui vähän lähemmäs, kävi Scylla nyhväisemään pienen lihanpalan irti omasta ateriastaan ja viskasi sen liskolle, saisivatpahan lisää tappelemisen aihetta sillä välin kun Raivotar ja hernekeppi juttelisivat.

Scylla kohotti katseensa liskoista takaisin Aneen, tuon kertoessa lohikäärmekylästä. Vai että ihan sellaisiakin löytyi täältä? Totta kai se herätti mielenkiinnon, ripakintun kertoessa että kylässä ihan koulutettiin liskoja hyötykäyttöön, kuten nyt ratsuiksi. Eiväthän Sudet olleet kuulleet moisesta mahdollisuudesta ikinä, joten kun Ane paremmin Briarista kertoi - nyt kun tuo kylän nimesikin - kuuntelivat kaikki kerrankin vähintäänkin sivukorvalla vierasta.
"No mis siun ratsus sit on jos kerra ratsastaja oot", Sten kävi yllättäen rääkäisemään kauempaa, kun Ane kertoi olevansa lohikäärmeratsastaja. Enempää Stenwald ei ehättänyt kysellä, kun Scylla jo heitti tyhjällä juomakuksalla veljeään.
"Keskitys sää vaan omiin juttuihis. Ehkä se on kasvattamas näistä kato ratsuja!", Scylla rääkäisi veljelleen, ennen kuin käänsi huomionsa takaisin Aneen.

"Mut kuis sä sit tänne asti oot kesyny?", Raivotar kävi ihmettelemään vieraalle, joka nyt kertomansa perusteella oli kovinkin kaukana kotoa, "Muutenko vaan seikkailet vai onks siul jotain asiaaki tänne päin?".
"Vai tuliks sie ihan varta vasten meitä vastaan tänne?", Scylla lisäsi virnistäen, silmäänsä iskien samalla.


// Hikoilen kuin syntinen kirkossa jo muutenkin! Team lämmittäjät paikalle. KURAVELLIMASSU PARKA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: When the wolves come to town || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Syys 2016, 17:01

Syystä tai toisesta kukaan ei varsinaisesti käynyt Anen sanoja kyseenalaistamaan. Tai ainakaan ei sitä heti tehnyt, mutta perästä kaikui kysymys pian siitä, missä Tummalinnun ratsu sitten mahtoi olla, jos hänet lohikäärmeratsastajana tunnettiin. Väri Nessan kasvoilla kalpeni silminnähden aavistuksen. Oliko hän sittenkin kertonut liikaa ja puhunut ohi suunsa yrittäessään siten pysyä tämän pohjoisenväen suulaudessa mukana?!
Scylla keskeytti veljensä kuitenkin, Anen vilkaisten Raivottareen kutakuinkin helpottuneena – väri palasi äkkiä Nessayan kasvoille keskeytyksen myötä. Nythän hänen ei tarvitsisi vastata lainkaan, sillä joku oli ehättänyt puhua päälle! Eikä Ane olisi totuutta ikimaailmassa mennyt tässä seurassa samalta istumalta kertomaan, siinäpähän möhömaha miettisi keskenään, missä se ratsuksi kelpaava iso peto mahtoi lymytä valmiina napsimaan heidät iltapalaksi.
Mutta eipä Agal ollut enää täällä…
Eikä se kyllä olisi ikimaailmassa Anen ystäviä napsinut suihinsa mistään hinnasta, tai tehnyt muutakaan typerää…

Siinä missä Caer ja Hyra taas olivat tiivisti isottelemassa toisilleen siitä, kumpi niistä saisi isomman palan ison rouvan heittämästä lihapalasta! Niitten kimeänrahisevat karjaisut nostattivat jonkin asteen hupia myös pikkuliskoja seuraamaan jääneissä, ja taisipa joku lyödä vetoakin siitä kumpi pikkupedoista kävisi herkun itselleen anastamaan ensimmäisenä.

”Olen… vähän niin kuin irtolainen nykyään. Seikkailen vähän missä sattuu, omasta tahdostani – viihdyn paremmin pohjoisessa, täällä kun on viileämpääkin[/i]”, Aneritte naureskeli vaivautuneena, Scyllan esittämiin kysymyksiin vastaillen. Kyllä hän piti tällaisesta elämästä enemmän sen sijaan, että olisi sidottuna johonkin vaativaan elämäntyyliin ja rutiineihin. Vapaana oli mukavaa. Seurata omaa polkua ja päämääriä, toteuttaa itseään juuri sillä tavoin kuin uskalsi ikinä edes kuvitella!
”Mistä muka olisin tietänyt että tänne satutte samaan aikaan? En varmaan olisi huomannutkaan teitä, ellei väkenne olisi metsässä liikkunut aikaisemmin”, Nessa nosti kasvoilleen virnistyksen ja katsahti paremmin Scyllaan, nojautuen Raivotarta lähemmäs, ”Täällä pohjoisessa muutenkaan tapahdu koskaan mitään, siellä etelässä ne isot kihot keskenään nahistelevat pääasiassa”.
”Täällä on vain hiljaista ja rauhallista – ainakin vielä…”, Aneritte henkäisi, hän kyllä toivoi että sellainen tila seisoisi täällä ylhäällä aina, tai muuten moni saisi vaihtaa asuinsijojaan toisaalle jo valmiiksi yltäkylläiseksi kasvaneen sodan tieltä. Vaikka mitäpä Nessa sodankäynnistä varsinaisesti edes tiesi…
”Vieläkö… sinulla on sitä rommia? Voisin maistaa uudestaan…”, Nessa tiedusteli yhä varma virne kasvoillaan Scyllalta. Nyt kun oli kupuunsa jo sitä kalaa makustellut ja vedellä kieltään kostuttanut, voisi pohjoisen rääväsuisen ladyn väkevämpi maistuakin.



//Mä oon aika solo lämmittäjä. Voisin alkaa markkinoida itteeni lämpöpatterina – talvee ootellessa niin vois ehkä päästä taas nukkuun toisten kainaloonkin (D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: When the wolves come to town || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Syys 2016, 18:05

Scylla pisti merkille, kuinka Ane ei omalta osaltaan vastannut mitään siihen Stenin kysymykseen, vaan antoi raivottaren vastauksen riittää tähän hätään. Ehkä Ane ei siitä halunnut puhua tai sitten Scylla oli vastauksellaan osunut oikeaan! Oli miten oli, sen sijaan että olisi Anea lähtenyt kiusaamaan kysymyksillä, keskittyi Scylla hetkeksi tuijottamaan kahden pikkuliskon nahisteluita. Olihan se huvittavaa katsella, kuinka noin pienet otukset noin paljon jaksoivat isotella ja mahtailla toisilleen. Niiden kränästä tulikin nyt hetkeksi illanhupia heille, palkkasotureiden käyden veikkailemaan kumpi kahdesta liskosta kävisi voittamaan.

Raivottaren huomio kääntyi takaisin Aneen, tuon kertoessa olevansa lähinnä irtolainen nykyään ja viihtyvän pohjoisessa viileyden vuoksi. Suurempi naisista hörähti pienesti, virnistäen samalla.
"Jos tätä kutsut viileäksi niin lähdeppä meitin mukaan pohjoseen - siellä vasta viileetä onkin!", Raivotar naureskeli, kuitenkin hiljentyen hetkeksi jotta Ane saisi jatkettua turinointiaan. Kerrankin valehtelematta Scylla oli kiinnostunut vieraan puheista, eikä kokenut suurta tarvetta toisen päälle puhua! Mitä enemmän Ane puhui etelästä, sitä suurempi halu Scyllalle tuli matkustaa sinne. Hän olisi halunnut käydä matkaan jo heti, mutta se ei tällä hetkellä ollut mahdollista. Pitäisi malttaa aamuun asti.
"No, suotta me sitten täällä pohjoses yhtä yötä pidempää riehutaa", Raivotar tuumikin, "Eiköhän me lähetä heti huomen liikkeel".

Riemastunut virne kohosi kasvoille Anen sitä rommia jälleen kysellen.
"Totta kai!", Muitta mutkitta Scylla kävi jälleen tarjoamaan Anelle miestä väkevämpää, jääden jälleen mielenkiinnolla seuraillen mitä heinäkeppi toisesta yrityksestä tuumi.
"Otaha varovasti - tai voit sie siihen vettäki lanttaa, jos menis helpommin alas!", Scylla kävi ehdottelemaan.
"Kerros. Tiekkö kuka saattais maksaa hyvin palkkasotureista siel eteläs päin?", Arpikasvo kävi tiedustelemaan, samalla kun nojautui paremmin Anea kohden.



// Senkin lämpöpatteri <3 Ostaisin sut koko talveks ittelleni, tuut lämmittään ni ei palele yöllä! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: When the wolves come to town || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Syys 2016, 19:22

Raivotar vaikutti yllättävän riemastuneelta lohikäärmeratsastajan tiedustellessa pohjoisenväen juomien perään, ja äkkiäkös isompi hänelle uudemman kerran tarjosikin sitä vahvanhapanta litkua.
”Pärjään kyllä – ei tämä tuliviinalle kuitenkaan vertoja vedä”, Nessi naurahti Scyllan ehdotellessa rommin veteen sekoittamista, pisamakasvoisen käydessä uudemman kerran irvistelemään kun sitä juomaa maistoi.
Mutta se tuliviina…
Tuliviinaksi Tummalintu nimitti Briarin kielenkannat ja kurkunpäät polttavia vahvoja väkijuomia, joita maustettiin chileillä ja muilla vastaavilla vahvoilla, erikoisilla mausteilla niin, että harva uskalsi niin erikoiseen lasilliseen edes koskea. Se oli usein väriltään paljon punertavaa kuin muut juomatkin! Niitä oli silloin aikanaan tullut maisteltua enemmän ja vähemmän, kun tyttö oli vielä asunut kylässä. Ane tykkäsi eritoten kuinka lasillinen liekkijuomaa tarjoiltiinkin vielä siten, että pieni maaginen tuli tanssi juoman pinnalla ennen kuin sitä sai maistaa! Nessaya kaipasi niitä aikoja… pitäisi varmaan käydä katsomassa joku kerta kuinka vanhat tutut Briarissa pärjäsivät… vaikka tuskin nuo Anea enää edes muistaisivat.
Ja samalla hän voisi käydä tuliviinaa myös maistamassa Leiskuvassa liskossa!

Ihan yhä pahalle ja karvaalle se juoma kuitenkin maistui nuorikon kielellä, mutta tällä kertaa Aneritte ei valittanut asiasta ääneen. Hän oli jo ehättänyt rentoutua silminnähden Scyllan ja muun väen joukossa – ehkä noiden omanlaisensa lämmin vastaanotto ja nuotiolle seuraan kutsu lämmitti Nessin mieltä, eikä saanut naista vain juoksemaan takaisin omille teilleen, vaikka kävihän sekin välillä mielessä. Olihan kaikki alkanut melkoisella väärinkäsityksellä, mutta nyt kun pikkuliskotkin olivat tervetulleita tähän poppooseen, eivät nuokaan niin typerästi enää lähteneet käyttäytymään ja toisilta varastamaan mitä aikaisemmin olivat jo ehättäneet kiusallaan tehdä.
Ehkä Ane ihan tosissaan voisi lähteä oppaaksi Scyllan väelle, niin kuin puhe oli ollutkin. Omalla tavallaan se houkuttelikin – hän saisi seuraa samalla ja pääsisi itsekin käymään etelässä ilman, että piti jokaista kulkijaa selän takana säikkyä ja miettiä milloin joutuisi ryöstetyksi, tai pahimmillaan raiskatuksi, orjakauppiaiden kynsiin, tai… jotain muuta yhtä pahaa voisi aina sattua! Mutta sellaisesta ei kyllä varmasti tarvinnut millään tasolla pelätä, jos matkassa kulki, no, lauma Isoja pahoja susia.

Vahvan juoman maistelulta Nessayan katse kuitenkin nousi paremmin lähemmäs nojautuvaan Raivottareen, joka tiedusteli kuka palkkasotureita olisi leipiinsä mahdollisesti etelässä palkkaamassa. No niitä osapuoliahan varmasti riitti laidasta laitaan, lieni paremminkin kysymys ennemmin siitä, millainen työnantaja tälle väelle mahdollisesti kelpasi.
”No… kyläpäälliköt ainakin, kreivit… mikseivät paljon liikkuvat kauppiaatkin, merenkävijät ja löytyyhän noita rikollisiakin varmaan…”, Nessi lähinnä arvaili, ”Miksei kuninkaatkin, vaikka heillä onkin jo valtavat koulutetut sotilaat ja armeijat valmiiksi leivissään jo”.
”Täällä on väkeä vähän joka lähtöön – taitaa olla enemmän teistä kiinni, millaista työnantajaa etsitte. Minä vain teen koruja ja rohtoja, myyn ne kaupaten eteenpäin ja jatkan yksinäisiä seikkailujani sitten minne huvittaa, olen vähän… pihalla tuollaisista palkkamiekka jutuista”, Tummalintu naurahti.



//Saat ilmaseks, tuun sinne sun sohvan nurkkaan löhöön vaihteeks. Sinne voit sitten tulla kiehnäämään heti kun paleltaa. EIKS TIMI RIITÄ LÄMMITTÄÄN HÄH, LAIMINLYÖKÖ TIMI PATTERITEHTÄVÄÄNSÄ//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: When the wolves come to town || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Syys 2016, 19:32

Silmät mielenkiinnosta loistaen Scylla kuunteli, kuinka Ane kävi listaamaan joitain tahoja, jotka saattoivat olla kiinnostuneita palkkamiekoista, aina kyläpäälliköistä itse kuninkaisiin! Totta kai Scylla uskoi, että tämän mantereen siniveriset heistä kyllä kiinnostuisivat, olivathan he sen verran uniikkia porukkaa! Mutta ehkä se oli jälleen kerran yksi liian vilkkaan mielikuvituksen tuoma harhaluulo. Oli miten oli, töitä heille varmasti riittäisi, mikä oli hyvä! Täältähän ei ihan heti pois lähdettykään siis!
Ane kuitenkin mainitsi, ettei ollut itse perillä heidän ammattikunnan jutuista, mikä oli ymmärrettävää, nyt kun Ane oli kertonut itse tekevänsä lähinnä koruja ja rohtoja ja viettävänsä erakko elämää. Muutenkin tuo ruipelo näytti siltä, ettei työkseen tai edes maksettaessa aikonut kenenkään kanssa taistella, joten taisi se aseenkin käyttö olla Anelle kenties hieman oudompi kokemus?

"No, eiköhän me jotain keksitä. Ehk' sie voit viedä meidät ekana sinne Briariin, josko sielt löytyis jottain", Scylla kävi ehdottelemaan, käsiään yhteen hieroen malttamattomana.
"Siis sikäli mikäli sie viel mukaan oot tulos", Arpikasvo lisäsi nopeasti, "Ajattelin vähän, et tehdään silleen, et jos sie haluut meidän matkaan lähtee nii oot aamulla yhä täällä. Jos ei huvitakaan, nii yön myötä voit liueta minne ikinä tommoset heinäkepit sitten liukeneekaan".
"Kuulostaako hyvält suunnitelmalta?"



// Joo tuu <33 JA KYLLÄ, TIMI ON PASKA PATTERI JA LÄHTEE HETI POIS KUN HETKEN ON OLLU VIERES KU SILLE TULEE KUUMA. Ja se ei anna mun pistää varpaita sen alle, lähtee vaan örähtäen pois et saatana ämmä nyt >: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: When the wolves come to town || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Syys 2016, 21:49

Scylla oli kaikessa kolossaalisuudessaan kuin pieni lapsi innostuessaan. Se pisti Nessin naurahtamaan hihitellen muutaman kerran Raivottaren hieroessa käsiään yhteen ja ehdottaessa, että he pyörähtäisivät Briarissa ensimmäisenä mahdollisuuksia etsimässä. Vaikkei ajatus kamalasti Anea houkuttanutkaan, mutta voisihan hän itse jäädä toisia odottamaan muualle, jos Scylla susineen halusi käydä kyläpäällikön puheilla. Sikäli mikäli sakki edes Nessiä tarvitsisi…

Nessaya maisti uudemman kerran väkijuomaa, hiljalleen alkaen tottua sen makuun mitä enemmän kielellä lipitti erikoista ja vahvaa juomaa. Samalla kun pohjoisen Raivotar puheli vieressä. Tuolla oli jo suunnitelma Aneritten varalle – heinäkeppi – kuten Scylla Nessaa puhutteli – voisi livetä tiehensä aamun tullen, jos ei mukaan huvittanut lähteä. Se kuulosti Tummalinnusta oikeastaan ihan hyvältä suunnitelmalta, vaikkei tummatukka ollutkaan täysin varma siitä mitä halusi. Hän voisi hyvin livetä toisaalle kun muut kävivät nukkumaan juurikin – mutta katuisiko Ane sitä myöhemmin, jos ei nyt käyttäisi tätä tilaisuutta hyväkseen?
”Kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta”, Nessaya toisteli lähestulkoon Scyllan sanoja, reippaasti nyökäten isommalleen ja hymyili siihen päälle. Nessillä olisi yö aikaa miettiä ja pohtia asiaa. Jutella asiasta itsekseen ja kysyä mitä pikkuliskonsakin olivat asiasta mieltä; ne kyllä saattoivat näyttää pöljiltä, mutta kyllä niille jutellakin saattoi järkevästi!
”Kunhan pojatkin saavat tulla mukaan”, tummatukka suoristi selkäänsä, riitapukari liskojensa puoleen nyökäten – vaikka taisikin olla aika itsestään selvyys, että Nessin mukana matkaan lähtisivät myös Caer ja Hyra.

Mutta eiköhän nyt ollu aika syödä ateria loppuun, nautiskella – sen verran kuin Nessi saattoi – siitä rommista ja asettua illanvieton myötä levolle. Sikäli mikäli Aneritte oli lähdössä toisten matkaan, halusi hän olla virkeänä heräämässä aamulla aikaisin, eikä tyypilliseen tapaansa kitkutella umpiväsyneenä puoleen päivään saakka unessa. Mutta liekö tyttö oli saamassa edes unta yön aikana...



//TIMI HÄPEÄ. Frani taas on semmonen et se tulee röhnöttään sun päälle ja on et täs on hyvä – aina siihen saakka kunnes oot kääntämäs kylkee ja se on et ihan et höh kun pitää kierii muutalle. Mut mä tuun. Tuun Timin tilalle lämmittään, voit pistää varpaat mun perseen alle nii johan lämpenee//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: When the wolves come to town || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Syys 2016, 16:20

Scylla seuraili mielissään, kun viina alkoi pikkuhiljaa maistua Anelle yhä enemmän ja enemmän. Eihän tuon olisi ollut pakko juoda, mutta olihan se kivaa koko porukalla nautiskella, eikä vain osa ryypiskellyt ja yksi katsellut, kuinka humalaiset alkoivat riehua. Sitä paitsi, ehkä Anestakin kuoriutuisi sosiaalisempi illanistuja, jos vähän alkoholista potkua saisi. Kunhan heinäkeppi vain osaisi olla nätisti juomansa kanssa, eikä liian rohkeaksi kävisi, jos moisiin litkuihin ei ollut tottunut.
Ane kuitenkin oli suunnitelmasta samaa mieltä, saaden Scyllan virnistämään leveästi. Hienoa! Anen ei tarvinnut mitään selitellä tai kiusallisesti kertoa heille, ettei lähtisikään mukaan, tuo voisi vain kadota aamun tullen ja jättää Sudet oman onnensa nojaan. Kyllä he varmasti ilman Aneakin pärjäisivät, mutta tietenkin pikkuneidistä olisi heille enemmän hyötyä kuin päättömänä harhailusta. Ane olisi heidän elävä karttansa, kerta tuo tunsi tämän mantereen ilmeisesti hyvinkin!

"Totta kai", Scylla nyökytteli Anen ilmoittaessa, että halusi pikkuliskonsakin mukaan, "Kunhan eivät vaa syö Stenin eväitä ni mukaan kyl voivat tul".
Sten ärähti jotain omiaan kuullessaan siskonsa kommentin, saaden Scyllan vain nauramaan, siinä missä muutama muukin hörähti vrykul miehen ärinöille.
"Mut kattotaa sitä sit aamul, jos tääl viel oot", Raivotar ilmoitti lopulta, samalla kun itselleenkin väkijuomaa itselleen.
Pikkuhiljaa väki tottui Aneen ja illanistujaiset pääsivät kunnolla vauhtiin, palkkasotureiden alkaen enemmän kuin innolla kertomaan Anelle kaikista seikkailuistaan ja yhteenotoistaan - hieman liioitellen tietenkin. Mutta se kuului vain asiaan, kun tarinoita kerrottiin leirinuotiolla. Meno oli railakasta aina pitkälle yöhön, porukan kuitenkin pikkuhiljaa alkaen yksitellen painumaan untenmaille - osa oma-aloitteisesti, toiset vain sammuen sijoilleen...



// TIMI EI HÄPEÄ MITÄÄN. Fran senkin löhömakkara. :-----DDD TUNGEN JALAN SUN HANURIIS. eikun. NONI SE OLI SIINÄ SITTEN SEIKKAILUUN HETI KOHTA PIAN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron