Kadonnut hukka || Mori


Metsää, maita ja mantuja. Lähinnä rosoista havumetsää, sekä kivikkoista maastoa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Heinä 03, 2017 9:44

Kadonnut hukka || Mori

Jack Fisher

Jack keräsi puita maasta, yrittäen etsiä joitakin kuivia kepukoita, jotka kelpaisivat nuotion sytykkeeksi. Metsä oli synkkä ja sen paksut havupuut eivät paljoa päästäneet valoa metsänpohjaan, joka oli täynnä kuolleita puita ja niiden oksia. Jack oli rakentanut päivän aikana itselleen kauemmas risuista ja havupuiden oksista alkeellisen majan. Illalliseksi Jack oli onnistunut pyydystämään kiven kolosta löydetyn käärmeen. Ei kummoista, mutta sillä oli elettävä mitä sai. Siinä risuja kerätessään Jack huomasi yllättäen liikettä puiden lomasta ja näki vilahduksella ruskean turkin katoavan ohitseen. Jack itse seisoi tuulen alapuolella ja suoraan näkyvyyttä häneen ei ollut. Jack tunnisti olennon sudeksi, ihmissudeksi koostaan päätellen. Fergus? Ehkä.. Muistot Liluthin murhasta vilisivät mielessä ja raivo, sekä viha täyttivät miehen mielen. Harkinta kyky katosi kun mies lähti hiljalleen varjostamaan tätä sutta, joka näytti kulkevan melkoisen huolimattomasti keskellä korpea. Tosin eipä täällä asutusta ollut tai muita eläväisiä hänen lisäkseen.

Jack piti tiettyä etäisyyttä tähän hukkaan ja välillä kurkki puiden lomasta tuon perään. Mies varoi askeleitaan ettei pitäisi liikaa meteliä liikkuessaan lähemmäs sutta, mutta mitä lähemmäksi Jack pääsi sitä pettyneemmäksi miehen ilme muuttui. Jack tunnisti suden, mutta se ei ollut Fergus vaan Ed.. Kalman ystävä. Toisaalta hän saisi sudesta taljan ja ehkä ruokaa.. Kyllä, Jack ei ollut useaan päivään syönyt kunnolla, joten mikä tahansa liikkuva saattoi nyt kelvata ruokalistalle. Söiväthän metsästäjätkin susia, tavallisia susia. Toisaalta Jack tunsi sen vääräksi syvällä sisällään.
Siinä ajatuksissaan ollessaan Jack havahtui kun kohde liikkui jälleen ja mies puntaroi hetken aikaa lähtisikö Edin perään kuluttamaan energiaa. Ei helvetti, hän saisi taljasta loistavan summan rahaa kokonaiseen ateriaan ja ehkä majatalosta yöpymis paikan tämän pusikon sijaan! Se oli siinä, Jack varjosti pitkälle ja kauan Ediä kun tuon hukka jolkotti eteenpäin ja lopulta katosi näkyvistä. Se ei ollut este kun Jack seurasi hukan tuoreita jälkiä maassa... kunnes ne vain katosivat.
"Mitä?" Jack ihmetteli ääneen ja kiersi lähi ympäristöä jälkien toivossa, mutta ei löytänyt niitä. Turhautuneisuus ja väsymys kasvoillaan mies ärähti ja paiskasi puukon maahan niin että se upposi syvälle maahan. Onni.. oli häntä aina vastaan. Aina. Jack repiäisi puukon maasta ja aikoi palata leiriinsä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen

Viestit: 2301

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Heinä 03, 2017 10:20

Re: Kadonnut hukka || Mori

Edward & Haya (NPC)

Ruskea turkki kiilsi vielä auringon valon paistaessa läpi korven. Susi liikkui hieman epämääräisesti se tuijotti eteensä kuin jonkin alaisena. Edward olisi varmasti kuollut silloin, hänen henkinen tilansa ei olisi kestänyt paljoa pidempään, mutta nyt asiat olivat toisin. Hän oli löytänyt keinon auttaa itseään tästä kiroustusta persoonasta. Kuukauisien jälkeen ihmissudesta tuntui, että hänen olonsa oli kevyempi, kun Thanatos ei huutanut hänen korviinsa niitä kirottuja sanojaan. Rauhallisesti susi vaelsi pitkin korpea, eikä hänellä ollut oikeastaan tietoa siitä, että joku oli häntä varjostamassa. Tuuli lensi edestä, joten varjostajan haju ei tullut hänen nenäänsä. Lisäksi ihmissusi oli todellakin kuin transsissa. Vihreät silmät olivat määrätietoiset ja näyttivät tietävän suuntansa. Pitkään ihmissusi vaelsi, kunnes puut alkoivat havista. Jostain kuului korppien kiljuntaa ja hetkessä kun Edward kääntyi oli hänen takanaan talo. Se samainen talo, josta hän oli itsensä viimeksi löytänyt väsyneenä ja haavoittuneena.
Susi nousi hitaasti kahdelle jalalle, muuttaen muotoaan mieheksi, joka hiljaisena käveli talon ovelle. Varovainen koputus ja sisältä kuului ääni. Ovi aukesi kuin taiasta ja mies astui sisään. Edwardin astuttua sisään ovi sulkeutui hänen takanaan ja joka kerta mies hätkähti sitä. Kuului askelia ja mies nosti katseensa ovesta kohti rappusia, josta ilmestyi sirot sääret. Pian ne lumoavat, kiharat hiukset tipahtelivat alas naisen lantiolta. "Ah, tervetuloa takaisin", nainen toivotti nuorempansa. "Saitko sen mitä pyysin?" oranssit, kiharat hiukset omaava nainen lähestyi Edwardia. Mies kaivoi taskujaan ja ojensi kätensä toiselle. Hitaasti nainen ojensi omansa ja ihmissusi tipautti siihen sen mitä toinen oli tarvinnut. "Ihanaa", nainen huokaisi. "H-Haya", Edward avasi suunsa. "Shhh, kaikki aikanaan. Olen vain kesyttänyt hetkeksi hänet joten älä pelkää että löytäisit itsesi raivoamassa", nainen vaensi miehen.

"Onko joku kulkenut kanssasi?", Haya kysyi. "Mitä? Ei minun tietääkseni", Edward vastasi. "Fufufu, niin ne loitsut turruttavat aistisi, no, vieraita on tulossa", nainen sanoi ja hätyytteli Edwardin yläkertaan tullessaan itse mukana. Ihmissusi katsoi naista kysyvänä ja käveli hiljaisena huoneeseensa. Tämä nainen oli noita ja hyvin omalla tavallaan omituinen. Edward ei edes pystynyt kuvittelemaan sitä kaikkea, mihin tämä nainen kykeni. Nyt hän oli saanut Thanatoksen jokseenkin väliaikaisesti aisoihin. Vain tämän noidan avulla.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Heinä 04, 2017 9:16

Re: Kadonnut hukka || Mori

Jack oli turhaan lähtenyt hukan perään ja hukannut energiaa turhanpäiväiseen ajojahtiin, joka ei ollut päättynyt mihinkään. Mies aikoi palata omia jälkiään takaisin pieneen leiriinsä valmistaakseen tämän päivän ruokansa.. kuivaa ja nihkeää käärmettä ilman mausteita. Ei se houkuttavaa ollut. Siinä murtuneessa mielentilassa liikkuessaan Jack käveli epähuomiossa jotakin päin. Mies älähti ja otti askeleita taaksepäin huomaten seisovansa puuhun rakennetun talon edessä. Mies pällisteli taloa silmät levällään ihmetellen mielessään suureen ääneen mistä moinen oli yllättäen ilmestynyt hänen eteensä. Jack katsoi taakseen, suunnasta josta hän oli tullut. Oliko hän eksynyt näin pahasti? Eihän hän ollut mennyt kuin muutaman askeleen leirillensä! Yhtä halolla päähän lyötynä Jack valutti katseensa itse taloon, joka ei näyttänyt hylätyltä vaan ehkä siinä asuttiin? Se saattoi olla onnen potku jos talossa ei asunut miehiä syövää hirviötä. Tosin hänellä ei ollut mitään menetettävää enää.. hän oli menettänyt kaiken jo valmiiksi. Paitsi elämänsä.

Jack etsi katseellaan oven ja käveli sen luokse, koputti siihen ja odotti hetken aikaa, mutta mitään ei kuulunut. Jack tiesi sen olevan väärin, mutta mies laski kätensä oven kahvalle ja laski sen alas. Ovi aukeni naksahtaen ja Jack veti sen hermostuneena auki samalla kun itse astui sisään. Talo sisältä oli kuin olisi astunut suureen sekatavara kauppaan, jossa oli kaikkea. Oliko asukas kauppias? Jack sulki oven ja astui peremmälle tutkimaan uteliaisuuttaan hyllyja ja niiden sisältöä.. kuten kirjoja, sekä jotakin myytäväksi kelpaavaa. Eikä mennyt kauaakaan kun Jack bongasi arkun täynnä timantteja, eri värisiä. Mies otti sen käsiinsä.
"Voi luoja." Mies mutisi hämmästellen ääneen. Tällä hän eläisi vaikka koko ikänsä! Yllättäen ilman kuitenkin täytti ääni, joka sai miehen säpsähtämään paikallaan ja tiputtamaan arkun sisältöineen maahan. Sitten mies tuijottikin silmät levällään kalpeana rappusilla seisovaa naista, joka punertavilla hiuksilla toi mieleen kyllä Shaelin etäisesti.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen

Viestit: 2301

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Heinä 04, 2017 11:37

Re: Kadonnut hukka || Mori

Edward oli asettunut vuoteen reunalle istumaan, kun naisen sirot kädet vaelsiva hänen leuastaan ohimmoille. Sitten nainen hetken aikaa piti käsiään siinä, ne hohtivat ja kun hohto lakkasi Edward tuijotti Hayan pikimustaan silmään. Nainen hymyili hänelle. "Tältä päivältä voit huokaista, jos jotain sattuu tule sanomaan", hän totesi. Mies nyökkäsi kiittäen ja sitten ihmissusi käänsi päänsä. Hän etäisesti haistoi jotain, kuuli pienen koputuksen ja oven karmin narahduksen. "Täällä on joku", hän ilmoitti talon emännälle. Haya naurahti pienesti ja tuon kasvoille piirtyi ilkikurinen hymy. "Ehkä jo hieman odotin, että varjostajasi tulisi luokseni", nainen totesi ja Edward näytti yllätyneeltä. "Varjostaja? En huomannut ketään kun tulin..." hän sanoi ehkä hieman pettyneenä itseensä. Haya taputti miestä rauhallisesti ja viittoi tulemaan mukaansa. "Mennään sanomaan hei uudelle tulokkaalle", hän totesi.
Kaksikko asteli rauhallisesti kohti rappusia ja nainen laskeutui niitä pitkin ensin. Edward tuli perässä, mutta Haya pysähtyi juuri, kun Edwardin jalat olisivat tulleet näkyviin. Hän kuuli äänen, joka henkäisi kuin jotain ihmetellen. Mikään mitä tuo miehen ääni sanoi ei hetkauttanut ihmissutta, mutta miehen äänessä oli liian tuttukin särähdys. Se oli Jack! Mitä Jack teki tälläisessä paikassa? Edward oli ottamassa jo ylimääräisiä askelia kohti alakertaa, mutta noita hänen edessään vain viittoi pysymään paikoillaan. "Hoooo, on jollakulla otsaa astua talooni ja katsella jalokiviäni niin avokätisesti. Vieläpä niin, että tiputtaa kaiken käsistään", Haya aloitti rauhallisesti naureskellen. Nainen alkoi hiljalleen laskeutua rappusilta. Tuon oranssitavat hiukset olivat edelleen hyvin ihmeellinen näky, jota Edward tuijotti aina kun nainen käveli. Hitaasti mies kyykistyi, jotta voisi kurkkia tilannetta. Hän ei tiennyt, miksi nainen ei antanut hänen tulla esiin vai aistiko hänestä jo sen, että ihmissudella oli pieniä katkeria tunteita tätä miestä kohtaan.

Naisen astuttua Jackin vierelle, tämä kyykistyi keräämään timantit takaisin arkkuun ja asetti sen omalle hyllylleen. Sitten hän kohtasi toisen yksinäisen katseen omallaan. "Noh, löysitkö jo mitä etsit?" Haya kysyi toiselta. Olihan mies jo kerta tullut sisään ja alkanut tutkia hänen tavaroitaan. Kun noita kuulusteli Jackiä, Edward alkoi hitaasti laskeutua alas portaita, hän ajatteli, että hän olisi tarpeeksi rauhallinen nyt. Tarpeeksi rauhallinen, ettei hän katsoisi Jackiä kieroon, vaikka tämä oli tuottanut niin paljon tuskaa Kalmalle ja hänelle. Nyt kuitenkin asia oli niin, että hän ei enää ollut Kalman kanssa väleissä. Ei enää ja toivottavasti hänen ei tarvisi enää tuoda enempää surua toisen vihaisille kasvoille.
"Jack? Mitä sinä teet täällä?" Edward avasi suunsa ja ilmestyi keskusteluun mukaan. Nainen käänsi päätään ihmissudelle ja huokaisi vain. "Voi, voi. Tunnetteko toisenne?" tuo kysyi ja osoitti käsillään miehiä ristiin. Edward nyökkäsi hitaasti. "Emme kuitenkaan ole väleissä", hän sanoi ja antoi toiselle hyvin tyhjältä vaikuttavan katseen. Siinä, kaunansa ja vihansa ympäröimänä Thanatos tunsi hetkensä tulleen, vaikka tuo ärsyttävä noita olikin sulkenut hänet hetkittäin pois, niin nyt olisi paras hetki iskeä. Ihmissusi värähti ja näytti äkisti järkyttyneeltä. Oranssihiuksinen nainen tarttui tällöin tähän Jackiin. Hän tönäisi miehen kauemaksi ja siinä tönäisyssä oli jonkin verran voimaa. "Pysy siinä", hän sanoi miehelle. Edward sortui jaloilleen pitämään päätään, hän tunsi kovan kivun päässään. Sen verran vahvoja nuo noidan loitsut olivat, että Thanatoksen pyrkiminen esiin vaati energiaa ja se tuotti kipua. Haya riensi ihmissuden puoleen, kun mies jo nousi ja yritti hyökätä vangitsijansa päälle. "Paikka poika, olet vielä tuhansia vuosia liian nuori uhmaamaan minua", nainen sanoi hymyillen ja lausui loitsun. Edwardin kehon ympärille ilmestyi kuin tyhjästä hohtavia lappuja, jotka pakottivat miehen pysähtymään. "Sinä veit minun vapauteni saastainen noita!" Thanatos huusi äristen. Ihmissusi vilkaisi Jackiin päin ja tuon kasvoille piirtyi hyytävä hymy. Hän alkoi nauramaan. "Tapan teidät kaikki! Tapan-!" Thanatos oli huutamassa, kun noita koski vain etusormellaan toista otsaan ja mies näytti vaipuvan tajuttomuuden tai unen syvään syleilyyn.

Edward romahti maahan ja nainen kääntyi Jackiin päin. "Anteeksi tuosta, oppilaani ei osaa vielä kunnon käytöstapoja", hän totesi hymyillen. "Lucifer!" nainen huusi. Alakerran käytävästä, rappusten viereltä saapui poika, jonka silmät hohtivat veren punaisina. "Niin neiti?" tämä vastasi pienen pojan äänellä. "Vie oppilaani lepäämään ja tuo sitten tälle vieraalle hieman teetä vierailunsa ajaksi", hän antoi komentonsa. "Kyllä neiti", poika haki ihmissuden lattialta kuin tuo ei painasi paljoakaan.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Heinä 04, 2017 3:02

Re: Kadonnut hukka || Mori

Jack oli kirjaimellisesti jumissa, kun hän tuijotti tätä tuli tukkaista naista rappusissa silmät levällään kun jalkokivet olivat ympäri lattialla jalkojen ympärillä.
"Anteeksi.. olen pahoillani!" Jack aloitti hätääntyneestä kun tämä nainen asteli rauhallisesti portaikkoa alas aina laihan näköisen miehen luokse, joka perääntyi kauemmaksi naisesta joka kumartui noukkimaan omaisuuttaan pois lattialta. Arkku asetettiin takaisin omalle paikallensa ja Jack tuijotti hievahtamatta tulitukkaista naista, tai tuon erikoista silmää, joka oli saanut miehen hälytyskellot jo soimaan.
"E-en.. tullut etsimään mitään!" Jack sopersi ehkä jonkin asteisessa paniikissa tai hädässä ja olisi varmasti jatkanut selitystään kun portaikosta näkyivät jalat ja pian koko mies. Edward, se rakin kaveri. Jackin ilme synkkeni kun se tuijotti ihmissutta silmä silmästä. Edward kysyikin mitä mies täällä teki keskellä ei mitään.
"Se tuskin sinua oikeasti kiinnostaa." Jack huomauttu tuhahtaen ja ilmeisesti tämä nainen oli jollakin tasolla Edin tuttava. Hukka kertoikin että mies kaksikko tunsi kyllä toisensa, mutta eivät olleet ystäviä. Siinä missä Edward loi katseen mieheen, Jack käänsi sen pois katsellen niitä tavaroita.. sitä jalokiviä täynnä olevaa arkkua, mutta katse liikahti takaisin hukkaan joka tuntui saaneen jonkin kohtauksen. Tosin Jack sai yllätykseen punapään päällensä, joka pakotti yllättävälläkin voimalla miehen perääntymään kauemmaksi. Jack jäi siis seisomaan siihen ja katsoi sivusta tapahtumia.. jotka paljastivat naisen olevan jonkin näköinen noita tai velho.. Voi ei enään yhtään velhoja ja noitia!
Edin erikoinen luonteen muutos näytti olevan taas asialla kun noita alkoi sitten poistamaan mokomaa taikuuden avulla sinne minne se kuuluikin, mutta ennen sitä tuon peto uhkasi tappaa heidät kaikki. Kunnes Edward lopulta kaatui lattialle kuin räsynukke. Jack nosti katseensa noitaan, joka pahoitteli hukan käytöstä. Jackin väsynyt ilme ei sanonut mitään. Sitä alko tottumaan siihen kun kaikki vain vihasivat sinua syystä tai toisesta. Sitten noita nainen huusi jostakin vielä neljännen henkilön paikalle, joka näytti pieneltä pojalta, mutta Jack saattoi arvata tuo vähintäänkin olevan demoni. Hän ei todellakaan tuntenut oloaan hyväksi täällä.
"En tarvitse mitään.. lähden." Jack kuitenkin ilmoitti tälle noidalle ennenkuin jotakin sattuisi. Sanat sanottuaan mies lähtikin suuntaamaan ovelle.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen

Viestit: 2301

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Heinä 04, 2017 4:17

Re: Kadonnut hukka || Mori

Edward avasi silmänsä juuri kun pienen pojan mustat hiukset katosivat ovesta. Ihmissusi tiesi, että Hayalla oli joku palvelija, mutta hän ei juurikaan ollut nähnyt toista kunnolla kuin vilauksella. Hän sulki silmänsä uudestaan ja höristeli korviaan, jotta kuulisi alakertaan mitä siellä tapahtui.
"Oi, ei ei", nainen avasi suunsa ja jos toinen oven karmea yritti avata se ei auennut. "Jää toki teelle, en usko, että sinulla ei ole muutenkaan mikään hoppu", noita totesi ja viitoi miestä seuraamaan. Haya meni alakerrassa olevaan oleskelu huoneeseen, jossa oli takka. Huone oli sisustettu tyylikäästi, seinillä näkyi erilaisia koristeita mitä Cryptistä ei löytänyt. Noita istui alas suurelle nojatuolille ja katsoi vieraansa suuntaan. Jos toinen ei ollut tullakseen, Lucifer kyllä hoitaisi asian. "Hyvä herra, olkaa hyvä ja siirtykää neidin kanssa nauttimaan teetä", poika sanoi monotonisesti kuin tuossa ei olisi ollenkaan elämää. Silti ne silmät tuijottivat tulokasta uhkaavana. Lucifer laski hopeisen tarjottimen matalalle teepöydälle.
"Kas niin", Haya avasi suunsa ja hymyili. "Minua ei tarvitse pelätä, en minä syö lapsia tai ihmisiä varsinkaan", hän nauroi kun katsoi miehen epäilevää ja pelokasta ilmettä. "Minä vaadin, että istut hetkeksi alas kanssani", hän kehotti toista. Nuori poika toi noidalle pitkän piipun ja sytytti tupakan. Haya veti tupakkaa keuhkoihinsa ja pian ilmaan leijaili vieno yrttien tuoksu. "Kerrohan, mistä sinä noin saastaisen kehon olet löytänyt itsellesi?" nainen kysyi ja otti posliiniselta vaikuttavan teemukin toiseen käteensä ja hörppäsi sitä.

Edward nousi istumaan ja mietti hetken. Jos hän menisi alas, hän saattaisi taas pyrkiä purkamaan tämän noidan asettamia loitsuja. Hän oli luvannut itselleen järjestää itsensä kuntoon ja ainoa tapa oli niin sanotusti tuhota Thanatos hänen sisällään. Tehdä heistä taas yksi ja se onnistuisi ainoastaan tämän noidan avulla. Edward mietti, hän ei tiennyt mitään Jackistä oikeastaan kuin sen, että Kalma oli aikoinaan anastanut tältä kehon. Ehkä hän voisi yrittää keskustella toisen kanssa.
"Minä näen kyllä, ettei sielusi tuossa kehossa ole syntynyt. Se löyhkää mustalle magialle ja melkeinpä tulvii sitä. Olet varmaan ollut viime aikoina kosketuksissa pyhiin asioihin", Haya kysyi ja pölläytti taas tupakka pilven suustaan. "Ah, suothan anteeksi. Minulta välillä unohtuvat tavat, nimeni on Haya", hän esittäytyi ja katsoi toista hymyillen.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Heinä 04, 2017 5:32

Re: Kadonnut hukka || Mori

Jack kokeili oven kahvaa, mutta se ei auennut. Voi totta kai.. Jack pyöräytti silmiään ja kääntyi noidan suuntaan, joka pyysi miestä ystävällisesti jäämään. "Ei minulla sitten enään.." Jack mutisi vähemmän luottavaisesti noidalle, joka viittoi miestä seuraamaan itseään. Jack tosin jäi seisomaan aloillensa ja mietti hetken aikaa menisikö edes perään, sillä oli hämmentävää kuinka paljon tuon nainen oli kiinnostunut hänestä näin lyhyessä ajassa. Jack ei kuitenkaan saanut seistä yksinäisyydessä kun havahtui vierellään kuuluvaan lapsen ääneen, joka käski vanhempaansa pistämään liikettä kinttuihin. Lapsen ääni oli kuin kuollut ja tunteeton, mutta nuo läpi tunkevat punaiset silmät kertoivat pojan olevan tosissaan. Jack irvisti silkasta inhosta, mutta lähti kävelemään noidan perässä talon alempiin kerroksiin.

Saapuessaan oleskelu tilaan sai Jack tajuta tulleensa varsin viihdykkään oloiseen olohuoneeseen, joka oli koristeltu erilaisilla tavaroilla ja tietenkin oikein perinteisellä takalla. Jack katseli hetken koristeita katseellaan ennenkuin antoi itsensä laskeutua istumaan pehmoiselle nojatuolille. Miehen katse kuitenkin siirtyi nopeasti noitaan, joka yhä vakuutteli olevansa täysin vaaraton noita, joka ei vahingoittaisi ketään. Mikä tuo poika sitten oli? Mutta ääneen Jack ei sanonut mitään vaan nyökkäsi. Sitten alkoikin kyseleminen, mistä hän oli saannut tämän mustalla magialla saastutetun kehon? Jack kohotti toista kulmaansa samalla kun otti oman teekuppinsa käteensä, mutta ei juonnut sitä vielä.
"Se on-- hyvin pitkä tarina." Jack sanoi lyhyesti. Hän olisi voinut kirjoittaa kokemuksestaan kokonaisen kirjan ja kertoa siitä koko päivän, sekä illan. "Pyhiin? En ole.. liiemmin." Jack vastasi lyhyesti ja vaikutti yhä ulkoisesti hermostuneelta, ei hermo heikolta, mutta ei olut luottavainen yhäkään tähän naiseen tai tuon oppipoikaan.
Joka tapauksessa tuo noita esitteli itsensä Hayaksi, johon väliin Jack esitteli itsensä pelkästään etunimellään. Jack istui hiljaisuudessa jonkin aikaa, kunnes siirsi teemukin tuolin käsinojalle. Jack hämmensi teekuppiaan ahdistavassa hiljaisuudessa. Katseen alla, joka halusi tietää hänestä.
"Minulla ei ollut muutakaan vaihtoehtoa, muuten olisin vieläkin sen koiran vanki." Jack sanoi lopulta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen

Viestit: 2301

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Heinä 04, 2017 6:02

Re: Kadonnut hukka || Mori

Edward oli laskeutunut alas portaita kuunnelakseen mitä Haya oikein halusi tästä miehestä. Niin lyhyessä ajassa ihmissusi oli oppinut sen, että tämä nainen oli tavalla tai toisella vaarallinen, jos tuon saisi vihollisekseen. Tosin Haya oli tavallaan hyvin auttavainen ja hyvin, hyvin iso mysteeri. Oleskelu huoneesta kuului vain hiljaisuus ja hiljainen teekupin kilahtelu. Näemmä Jackillä oli paineita saada sanoja ulos tai muuten vain ei luottanut kokonaiseen. Edward oli ollut toinen tapaus. Hän olisi mielellään voinut heittää henkensä vaikka tälle naisella, mutta tuo päätti auttaa häntä, yhdellä hinnalla tietysti. Mies oli suostunut siihen, mutta mikä sopimus oli, oli hänen oma asiansa.
"Koiran vanki, ah, niinpä tietysti", Haya huokaisi. "Oikea kehosi liitelee jossain tuolla noin, koiran sielu sisällään. Sinä, tiestysti janoat kostoa", naisen ääni kuului oleskelu huoneesta. Edwardin kuunnellessa tarkasti jokaista sanaa rappujen päässä. Kun Edward kuunteli keskustelua se pieni palvelijalta poika ilmestyi alarappusiin tuijottamaan häntä. Ihmissusi pienesti hätkähti toisen niin hiljaisia askelia. Kuin lapsi ei kävelisi ollenkaan. "Ilmoitanko neidille, että olet ylhäällä?" poika kysyi ja Edward pudisteli päätään. Sitten lapsi katosi taas.

Haya puhalsi taas ylös uuden savupilven. Hän laski mustan katseensa hermostuneeseen mieheen. "Haluatko vaihtaa kehoa?" hän kysyi yllättäen ja laski tyhjän teekupin alas pöydälle. Noita nosti paljaat jalkansa nojatuolille, olihan hänellä yllään vain pitsinen, kehoa imarteleva, musta mekko. Se päällä hän piti vain silkkistä aamutakkia. Harva tämän ajan aatelinenkaan kuvitteli pitävänsä niin paljasta asua päällään. "Haluatko vaihtaa kehoa kehosi anastajan kanssa?" hän kysyi uudestaan ja vei tupakka piipun uudestaan huulilleen. Hymy kaartui naisen huulille. Hän nojautui toiseen päin sipaisi toisen leukaa.
Edward oli kuunnellut koko tämän ajan. Mies ei uskonut korviaan. Pystyikö noita tekemään jotain sellaista, mutta ennen kaikkea Kalman henkihän tässä oli uhattuna.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Heinä 04, 2017 8:49

Re: Kadonnut hukka || Mori

Haya luki kärsinyttä miestä kuin avointa kirjaa ja ilman sanoja Jackin silmistä saattoi nähdä sen katkeruuden, joka miestä kalvasi Kalmaa kohtaan. Se teko ei ollut anteeksi annettavissa, ei koskaan. Eikä Jack vain ajatellut vain itseään vaan hän oli nähnyt Kalman todellisen luonnon, jonka vuoksi se koira ei ansainnut elää.
"Miksi en janoaisi?" Jack kysyi tuhahtaen ja pysäytti teessä olevan lusikan samalla kun nosti lopultakin teen huulillensa, jahka oli nuuhkaissut sitä kerran. Se ei haissut myrkytetyltä.

Noidan seuraava kysymys, tai pyyntö, saivat miehen kulmat kohoamaan teemukin takaa ja Jack laski teensä alas syliinsä. "..Ei se ole mahdollista?" Jack totesi epävarmana ja katsoi vain kuinka rennosti noita nosti paljaat jalkansa nojatuolille. Jack käänsi päänsä toiseen suuntaan ja yritti pysyä mahdollisimman normaalina, vaikka tilanne oli hieman kiusallinen. Jack kuitenkin saattoi nähdä noidan puolittain ilman pään kääntämistä. Haya toisti saman kysymyksen uudestaan. Halusiko hän vaihtaa kehoa Kalman kanssa.. Jack meni hiljaiseksi. Jälleen.
"Ja jos oikein arvaan palveluksesi ei ole ilmainen?" Jack sitten möläytti ja nousi ylös tuolista laskien teekupin nyt pöydälle. Tietenkin tarjous oli ihanteellinen, mutta mies ei osannut uskoa sitä. Häntä oli huijattu ja runnottu aivan tarpeeksi.
"Haluaisin elää edes tämän, surkean halpamaisen elämäni, loppuun ilman kirouksia tai turhia sopimuksia." Jack sanoi ärtyneisyys äänessään, mutta piti kohteliaan tason.
"Olen pahoillani, mutta ette voi auttaa minua.. ette voi palauttaa sitä mitä menetin.. tai korjata sitä mitä nyt olen." Jack sanoi ja kumarsi ilmoittakseen kohteliaasti että poistuisi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen

Viestit: 2301

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ke Heinä 05, 2017 11:47

Re: Kadonnut hukka || Mori

Niin kuin Jack oli Edward myös hieman epäuskoinen siitä, että kahden miehen sielut voisivat vaihtaa paikkaa. Toki varmasti noidat tai vahvat magian käyttäjät pystyisivät sellaiseen, mutta ettäkö Haya. Joka hänen ymmärtääkseen ei edes tuntenut ketään kummastakaan linnasta. Oliko naisella muka jotain niin suuria voimia. Ihmissusi kuunteli kuinka Jack arveli, ettei palvelu ollut ilmainen. "Ei, tietenkään. Miksi antaisi palveluani ilmaiseksi henkilölle, joka katseli ihailevasti timanttejani?" naisen ääni naurahti. "Mutta raha ahne minä en halua", Haya sanoi ja kuului kuinka noja tuli inahti toisen alla kun tämä nousi ylös tuoliltaan. Hitaasti naisen kädet tavoittivat miehen ja ne kiertyivät kuin käärmeet toisen rintaa vasten. Nainen kuiskasi toisen korvaan. "Vastineeksi palveluksistani haluan vain vihan tunteesi", hän totesi ja vei kätensä Jackin menetetyn silmän päälle ja repi sen päältä silmälapun. Noita ei aikaillut vaan laski rauhallisesti kätensä silmäkuopan päälle. Se hohti hetken ja siinä oli silmä, joka ei ollut illuusio. Haya päästi toisesta irti. "Ah, kylläpäs se näyttää nätiltä päälläsi", hän huokaisi ja katsoi toisen uuden uutta aivan saman väristä silmää. Silmä oli kuitenkin vain esittely siihen, mihin nainen pystyi. Hän asteli toisen vierelle kevyesti ja laski kevyesti sormensa toisen silmän ympärille. "Ah, mutta et saa pitää sitä", hän huokaisi pahoittelevasti. Sitten silmä katosi ja paikalla oli taas kuoppa. Haya ojensi toiselle mustan silmälapun. "Lucifer", hän huikkasi ja pieni poika ilmestyi taas kuin tyhjästä kantaen jotain käsissään.
"Annan kun selitän miten se toimii", hän huokaisi rauhallisesti. Nainen viittoi katsomaan pienen pojan käsissä olevaan lasipurkkiin, jossa oli silmiä. Eri värisiä silmiä. Siellä myös ui se samanlainen sininen silmä, joka Jackin kuopassa oli juuri äsken. "Jos minulla on kaksi asiaa, niiden paikkaa voi vaihtaa. Tarkoitan sitä, että jos haluaisit herättää jonkun eloon se tarkoittaisi henki hengestä. Elämä elämästä", hän toisti hymyillen.

Edward ei ollut nähnyt toimitusta, mutta hän ei malttanut enää pysyä paikoillaan, joten mies lähti kävelemään rappusia alas. Ihmissusi astui hiljaa oleskeluhuoneen suulle ja katsoi kuinka tuo mysteerejä täynnä oleva noita selitti Jackille, kuinka hän pystyi parantamaan esimerkiksi vakavia haavoja siirtämällä ne jonkun toisen kehoon. Ihmissusi ei koskaan ollut kuullut sellaista naiselta. Hän oli vain tiennyt sen, että tämä pystyisi auttamaan häntä ja hänen tulisi maksaa siitä jollain, tunne, kehon osa tai muistot kelpasivat. Haya ei tuntunut ottavan fyysistä korvausta palauteitaan vastaan.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Heinä 05, 2017 12:48

Re: Kadonnut hukka || Mori

Jack pyöräytti silmiään päässään. Tietenkin, eihän mikään voinut edes kerran olla ilmaista ja helppoa. Noita halusi maksuksi jotakin ja Jack ei pitänyt ajatuksesta. Jack oli poistumassa lopullisesti kun häneen tarttuivat kädet, jotka eivät päästäneet miestä pakenemaan.
"Sanoin jo, että ei!" Jack murahti noidan suuntaan, joka kuiskasi sen mitä halusi mieheltä. Hänen vihansa? Mitä Haya sillä luuli tekevänsä? Kuitenkaan sekään ei kuulostanut järin houkuttelevalta. Mies yritti repiä itseään irti noidan otteesta, joka repi menetetyn silmän päältä pois sitä suojaavan silmälapun. Jack ei tarkoin pystynyt näkemään mitä nainen teki, muuta kuin näkemään sen hohtavan käden ja kuinka käsi sitten irrotettiin pois silmän päältä. Haya päästi miehen vapaaksi.

Jack räpäytti silmiään ja tajusi näkevänsä huoneen kokonaisuudessaan, ei enään puolikasta. Jack näytti hämmentyneeltä ja katsoi noitaan, joka kehui sen näyttävän oikein hyvältä miehen päällä. Mies näytti epäuskoiselta ja kokeili toisella kädellä silmää, jossa ei aikaisemmin sitä ollut. Jack tunsi sen pyöreän silmämunan päässään ja hän näki sillä. Mies näytti hetken tyytyväisen iloiselta, hämmentyneeltä, mutta iloiselta. Se ilo jäi lyhyeksi kun Haya otti antamansa lahjan pois mieheltä ja miehen näkökyky palautui siihen mitä se oli ollutkin. Jack näytti pettyneeltä, mutta otti vastaan silmälappunsa jonka asetti takaisin silmänsä suojaksi.
Sitten alkoi selitys. Haya käski pikkupoika palvelijaansa paikalle, joka kantoi käsissään jotakin purkkia, mutta tarkemman silmäilyn jälkeen Jack tajusi mitä purkissa oli. Purkki oli täynnä erilaisia silmiä. Jack tunsi inhon sisällään.
"Mitä tekisit vihallani? Ja miksi luopuisin siitä?" Jack kysyi, mutta se ei enään tarkoittanut sitä etteikö mies olisi ehkä aavistuksen kiinnostunempi tästä tarjouksesta, mutta varovaisuus olisi aina valttia. Sen Jack oli oppinut.
"Eikö sinulle kelpaisi sen rakin sielu purkitettuna hyllyllesi?" Jack ei välittänyt mikä Kalman kohtalo olisi tämän asian kohdalla. "En välitä mitä tekisit koiralle... en välittäisi antaa sille edes uutta kehoa. Ei se sitä ansaitse." Jack lisäsi.
"Siirrä vain minut niin saat koiran, tee sillä mitä haluat. Syötä vaikka palvelijallesi." Jack nyökkäsi palvelijan suuntaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen

Viestit: 2301

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ke Heinä 05, 2017 6:45

Re: Kadonnut hukka || Mori

Tuijotti kaksikkoa ja noita hymyili tälle, kun Jack häntä vielä huomannut. Hän oli saanut miehen kiinnostumaan tarjouksestaan ja nyt kysyi mihin hän tarvisi sellaista kuin viha varsinkin tunnetta. Jack esitti oman ehdotuksensa. Eikö koiran sielu kelpaisi hyllylle, hän voisi tehdä mitä vain koiralle jos halusi tai hän voisi syöttää sen palvelijalleen. Jackin viittoessa pieneen poikaan, joka seisoi yllättäen Hayan vierellä. Tuntui siltä kuin tämä poika ei edes kävellyt koko talossa, ilmestyi aina sinne tänne. Kuului pientä, iloista naurua. "Oi ei, en minä tee vihallasi mitään, mutta hän tosiaan tekee", nainen laski kätensä pienen pojan hartialle. "Olet varmasti huomannutkin jo, ettei Lucifer mikään tavallinen taruolento ole", hän huokaisi. "Hän syö ilo mielin vihasitunteen, jos vain haluat vaihtaa kehoasi ja se tietysti riippuu siitä haluatko sinä kehosi. Minä en kysy haluatko antaa tunteesi minulle. Se on vastine palveluksestani", noita selitti ehtonsa eikä sanonut sanaakaan koirasta.
"Jack! Jos aiot taas kipnapata Kalman! Niin minä-!" Edward oli sanomassa vastaam koko tätä hullun tuntuista ideaa. Silloin noidan musta silmä rävähti hehkumaan yhtä punaisena kuin vierellään seisovan lapsen. "Tämä ei ole sinun keskustelusi Edward, meillä on muutenkin vielä meidän välinen sopimuksemme kesken", hän sanoi hymyillen. Hitaasti noita oli lausunut sanojaan suustaan. Sinä hetkenä myös ihmissusi oli kuin taista pistänyt suunsa kiinni ja katsoi nyt hyvin pelokkaana tätä naista. "Tunnette siis kaikki toisenne, kuinka ihailtavaa", hän sanoi. Punainen katse siirtyi Jackiin. "Ota palvelukseni ja ehtoni vastaan tai laitan sinut maksamaan jollain muulla kehosi osalla sen, että tunkeudut ilman lupaa kotiini", Haya sanoi rauhallisesti. "Minä en tapa ketään, mutta en myöskään katso hyvällä niitä, jotka pyrkivät viemään jotain minulta", hän sanoi ja astui sitten Jackin luokse kietoen kätensä tämän ympärille.

Edward vain saattoi katsoa kuinka nainen "ystävällisesti" halasi Jackiä, jotenkin se sai ihmissuden vaistot riehaantumaan. Mikä tämä nainen oli? "Jack", Edward sanoi hiljaa ja tuijotti vakavana noitaan, joka hymyili takaisin. Haya päästi toisesta irti ja loittoni rauhallisesti pojan viereen. Punainen hehku hänen silmässään oli lakannut ja se oli musta niin kuin ennenkin. "Kas niin, mitä olet päättänyt?" nainen kysyi rauhallisesti.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Heinä 07, 2017 10:13

Re: Kadonnut hukka || Mori

Jack katsoi poikaan Hayan vierellä, samalla kuin kuunteli että noita aikoisi syöttää hänen vihansa tuolle outoakin oudommalle pojalle. Hienoa, hänellä ei olisi mahdollisuutta saada sitä koskaan takaisin. Tietenkin Jack pelkäsi kuinka paljon se vaikuttaisi hänen luonteeseensa ja mitä se taas saattoi aiheuttaa hänelle. Hyvässä tai pahassa.
"Kyllä ja haluaisin repiä siltä pään irti.." Jack murahti pahantuulisesti Hayan sanoihin, että oliko mies huomannut pojan outouden. Kyllä, ei sitä voinut olla huomaamatta. Se mitä tuli kehojen vaihtamiseen, se kuulosti ihanteelliselta, mutta tämän vaihtokaupan varjossa.. se ei tuntunut enään reilulta. Mutta selvästi Haya halusi sen palveluksestaan. Jack oli avaamassa suutaan kun paikalle rynnisti kolmas osapuoli.

Jack käänsi päänsä paikalle rynnistävän Edwardin suuntaan, joka oli jo itkemässä Kalman kohtalosta. Jackin ei kuitenkaan tarvinnut avata suutaan tästä asiasta, kun Haya pisti oppilaansa hyvin nopeasti ruotuun. Tämä ei kuulunut hukalle ja ilmeisesti Edillä, sekä Hayalla myös oli jotakin keskenään kesken. Ed tukki turpansa hyvin äkkiä ja Haya kääntyi takaisin asiakkaansa puoleen.
"Tunkeuduin? Eksyin kotiisi." Jack tokaisi, mutta myönsi kyllä mielessään että olisi enemmän kuin mielellään karannut arkku täynnä timantteja omille teillensä. Eikä se Hayan uhkauskaan kuulostanut hyvältä, jossa noita uhkasi viedä haluamansa ruumiin osan häneltä jos mies ei olisi yhteistyö haluinen. Jack näytti hermostuneelta kuin hiiri, jonka kissa oli ajannut nurkkaan, eikä asiaa helpottanut Hayan halailu.

Jack vilkasi Edin suuntaan kuullessaan tuon kuiskaavan hiljaa hänen nimensä ja mies kyllä näki Edin silmistä, että tuo oli ideaa vastaan. Sitten katse siirtyi noitaan, joka päästi nyt miehen irti hiljaisuuden päätteeksi ja kysyi mitä Jack olisi päättänyt. Jack oli hiljaa muutaman sekunnin lisää, kunnes kuului raskas huokaus ja hieman vaitonaisena Jack nyökkäsi.
"Hyvä on, mutta miten tuon koiran tänne asti?" Jack tuskin osaisi tänne noin vain takaisin.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen

Viestit: 2301

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Heinä 11, 2017 2:51

Re: Kadonnut hukka || Mori

"Eksyit?" Hayan ääni kaikui talossa ja takan kaunis tuli hävisi ilmaan, muuttaen mökin olemusta synkemmäksi kuin koskaan. Vain pienen pojan punertavat silmät hehkuivat siinä hämärässä. "Minun luokseni eksyytään syistä, jotka ovat kietoutuneet kuolevaisten huoliin, ajatuksii ja tekokoihin", hän lausui ja sitten takka syttyi uudestaan. Se oli kuin pelottelua ja Edward ei pitänyt siitä ollenkaan, eikä hän pitänyt siitä kuinka Haya sekä Jack tekivät jo silmillään tuota sopimusta. Punoivat sitä ja kiristivät niin lujaksi, että se pitäisi. "No, eksyit tai et, mutta avasit oveni ja tulit sisän ilman lupaa. Se, jos mikä ei ole eksymistä. Sinä eksyit taloni luokse, mutta tunkeuduit sisään", nainen sanoi rauhallisesti.
Pahinta mitä Edward oli pelännyt toteutui, kun Jack suostui lopulta noidan ehtoihin. Kysyen kuitenkin miten tämä saisi Kalman mukanaan tänne uudestaan. "Sinun on kuljettava niin syvälle metsään kuin pystyt koira mukanasi ja sitten vain eksyt", Haya vastasi hymyillen. Nainen tuli Jackin lähelle ja otti tämän kauluksista kiinni. Voimakas käsien liike sai kaulaaukon hieman repeytymään, jotan nainen pahoittelei hymyillen painaen sormensa sitten vasten Jackin ihoa. Sormi hohti ja pientä kipuakin se ehkä aiheutti, mutta sormen alla syntyi jotain ja pian Haya irroitti sormensa toisen ihosta puraisten vielä peukaloaan, saaden sen vuotamaan hieman verta. Noita viimeisteli sinettinsä.

"Kas niin, sopimus on nyt pitävä ja tämä on sinettini", hän ilmoitti. Miehen ihon alla väreili kuvio, joka oli hetken veren punainen kunnes muuttui mustaksi. Edward ei nähnyt toimitusta, mutta hän etsi nopeasti jotain merkkiä kehossaan, mutta sellaista ei ollut. Miksi? Ehkä sen takia, ettei hän tavallaan poistunut noidan luolta, joten tuon ei tarvinnut laittaa sinettiä häneen, vaiko senkö takia, että hän ei ollut vaihtamassa kehoa kenekään kanssa. Ihmissusi oli ottamassa jotain askelia kohti kaksikkoa, kun pieni poika pysäytti hänet.
Noita hymyili Jackille ja taputti tuota olkaan. "Olet vapaa menemään ja etsimään koira käsisiisi. Tuo hänet milloin haluat, mutta tuo sinetti kyllä on muistututus siitä ja minä tiedän kyllä missä sinä liikut, jos sinulla ei ole aikomustakaan tulla takaisin. Lucifer hakee sinut mielellään", Haya sanoi iloisesti.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Heinä 11, 2017 4:39

Re: Kadonnut hukka || Mori

Jack tunsi väkisinkin kuinka nahka hänen ympäriltään halusi vain lähteä karkuun kun noita alkoi nauramaan, joka sammutti takassa olevan tulen ja sammutti mökissä olevan vähäisenkin valon. Pimeydessä näkyi vain ne pojan punaisena hohtavat silmät. Eukko sanoi että hänen mökkiinsä eksyttiin vain syyn kanssa, joka oli sidoksissa sinne saapujan ajatuksiin ja tekoihin. Sitten valo palasi, kun takkaan syttyi jälleen tuli. Haya huomautti nuoremmallensa vielä siitä kuinka Jack oli ehkä eksynyt, mutta hän oli itse kävellyt sisään.. ja yrittänyt viedä hänen omaisuuttaan. Jack nielasi tyhjää. Miksi hän oli aina näissä ongelmissa!? Kerta toisensa jälkeen, vaikka hän oli yrittänyt muuttaa itseään.

Jack tuskin olisi suostunut Hayan ehtoihin tällä sopimuksella, mutta hänellä ei ollut enään tässä vaiheessa vaihtoehtoja. Ja kehon saaminen takaisin aavekoiralta oli enemmän kuin tarpeeksi suuri lahja. Asia, josta hän oli haaveillut jo kauan ja jopa luopunut siitä kun oli tajunnut ettei se olisi mahdollista. Hänet oli tuomittu kulkemaan kirottuna, mutta nyt hänellä olisi tilaisuutensa.
Mitä tuli taas Kalman saamisesta tänne, hänen ei tarvitsisi muuta kuin tuoda Kalma tänne asti ja eksyä uudestaan. Kalman tuominen tänne olisi aivan oma tehtävänsä, mutta vaitonaisena mies nyökkäsi. Hänen olisi vain keksittävä miten hän saisi koiran kiinni ja pidettyä solmussa koko matkan ajan. Siinä ajatuksiaan miettiessään Jack säpsähti kun Haya tarrasi hänen rintamuksesta kiinni ja veti lähemmäksi. Nainen repi kaula-aukon auki ja painoi hohtavan sormensa vasten miehen rintaa. Se tuotti lievää kipua ja Jack katsoi ihmeissään, sekä peloissaan naista, joka tuntui piirtävän jotakin hänen ihoonsa ja viimeisteli sen verellä. Jack katsoi sitä kuinka kuviosta tuli ensin punainen ja sitten se muuttui mustaksi. Tämä oli vakuutus ettei Jack alkaisi leikkimään Hayan kanssa kieroja pelejä.
"Aivan kuin tahtoisin pettää asiassa, jonka olen halunnut koko ikäni?" Jack totesi, mutta ei lähtenyt riitelemään noidan kanssa asiasta enempää. Mies kääntyi lähteäkseen.
Ulkona oli alkanut jo tulemaan pimeää ja myrsky oli noussut. Puut heiluivat tuulen mukana ja vettä satoi kuin joku olisi ämpärillä kaatanut vettä taivaalta. Jack ei olisi sitä halunnut pyytää, mutta hän joutui kysymään Hayalta yö sijaa edes täksi yöksi.

Jack oli saanut oman pienen vierashuoneen, jossa oli mukavan pehmeä sänky, yöpöytä ja ikkuna josta saattoi nähdä ulos. Jack istui puisella tuolilla ja katsoi ikkunasta hiljaa ulos omiin ajatuksiin uppotuen. Vilkaisten muutaman kerran merkkiä rinnassaan, mutta eihän se minnekkään ollut lähtemässä. Mies huokasi raskaasti ja ajatteli jo painua vällyjen väliin kun huoneen ovi yllättäen avautui.
"Mitä haluat?" Jack kysyi kun huomasi Edin tulleen sisään koputuksen jälkeen. "Itkeä että vahingoitan sitä rakkia jälleen? En tiedä huomasitko, mutta mitään muuta vaihtoehtoa minulla ei ollut." Jack selitti yllättävänkin kohteliaasti.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö