Kadonnut hukka || Mori

Metsää, maita ja mantuja. Lähinnä rosoista havumetsää, sekä kivikkoista maastoa.

Valvoja: Crimson

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 31 Heinä 2017, 21:44

Se oli henkeä sisään ja henkeä ulos. Samaan aikaan, kun mustat tassut lähestyivät hänen näkökenttää. Kalman ääni kuului, joka yritti häntä rauhoitella. Edward kuitenkaan ei tiennyt mitä tehdä. Se oli ollut hirveää, kivuliasta ja samaan aikaan niin pelottavaa. Hän pelkäsi menettävänsä itsensä, hän oli jo tuntenut, kuinka hän saattoi tuntea sen omissa näpeissään, omassa tiedollisuudessaan. Hän oli jo hetken luullut, ettei hän enää tuntisi itseään, näkisi samalla tavalla tai tiedostaisi ollenkaan enää omaa olemassa oloaan. Asia oli hirvittävä, hän oli tärisi niin, että hänestä tuntui, ettei hän pääsisi enää ylös.
Kalman koskiessa häntä kuonollaan mies vain nosti kalpeat kasvonsa toiseen ja teki mitä vaistomaisesti halusi. Hän veti pienen, suloisen koiran syliinsä ja halasi sitä tiukasti kuin maailman loppu olisi tulossa. Hetken aikaa Edward halasi Kalmaa, hän ei katsonut koiraa vaan lattiaa. Katse oli melko tyhjä, kunnes siihen palautui se tuttu lempeä pilke. Edwardin tärinä lakkasi hetken päästä ja kuului kuiva korahdus miehen kurkusta. "Eiköhän... Haeta sinulle hieman juotavaa", hän totesi ja päästi veljellisesti irti koirasta ja siirsi hieman kauemmaksi. Hän hengitti vielä kerran sisään ja ulos. Sen jälkeen mies nousi ylös ja hieraisi kasvojaan. Hän katsoi ympärilleen kuin vahinkoja etsien, mutta niitä ei löytynyt kerta talo oli korjauttanut itse itsensä.

Vielä vähän heikosti ihmissusi lähti laskeutumaan rappusia alas. Hän piti kaiteesta kiinni ja sitten pääsi tasaiselle lattialle. Hän lähti johdattamaan heitä keittiöön, jossa mies otti jonkin syvän kulhon ja kaatoi siihen kylmää vettä. Hän laski sen Kalmalle. Hän itse vain asettui oma kupillinen vettä alas koiran viereen ja puhalsi ilmaa kuin olisi tehnyt juuri maratonin. "Olen pahoillani... Jos olin... Tiedäthän", hän aloitti hieman vaivaantuneesti, sillä hän ei tiennyt kuinka sanoisi mitään. Häntä pelotta suoraan sanoen kertoa nyt mistään mitään. Hän pelkäsi, että hän muuttuisi uudestaan ja tekisi jotain. Toki Haya oli tavallaan kokoajan läsnä ja varmasti saisi tilanteen haltuun kuten oli varmaankin äsken tehnyt. Hän kuitenkin vain, ei hän kyennyt ajattelemaan asioita.
Mori
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Elo 2017, 11:00

Kalma ei sanonut yhtään mitään kun Ed häntä puristi sylissään kuin viimeistä oljenkortea elämässään. Sanoja ei tarvittu, sillä Kalma vaistosi, että näki omilla silmillään, että Ed oli nyt todella alhaalla itsensä kanssa. Mies saisi kerätä itseään aikansa ja nousisi sitten kun olisi valmis. Niin Kalma ainakin uskoi tapahtuvan.
Miehen tärinä lakkasi ja Ed lopultakin avasi suunsa näyttäen ainakin hieman paremmalta kuin hetki sitten. Sanoen, että koiralle pitäisi hakea juotavaa. Kalma katsoi huolestuneena miestä, mutta ei lähtenyt sanomaan mitään vastaan.
"Käydään vain." Kalma sanoi hieman väkinäisesti ja katsoi miestä, ottaen tuohon hieman etäisyyttä, kun Ed nousi ylös lattian tasolta.
"Pärjäätkö varmasti?" Kalma kysyi kun katsoi miehen hengitystä ja väsyneen, tai järkyttyneen näköistä olemusta. Mies näytti ainakin tolpillaan pysyvän kun lähti kävelemään koiran edellä takaisin alakertaa portaita pitkin. Kalma seisoi hetken aloillaan katsoen Edin menoa, mutta vipelsi itse pian perässä rappuset alas neljällä pikkuisella tassullaan.

Ed johdatti janoisen ystävänsä keittiöön ja kaatoi vettä syvään kulhoon. Kalma istui lattialla ja odotti kiltisti juotavaansa kun Ed laski sen koiran tasolle lattialle, nousi Kalma istumasta ja lähes juoksi juomaan vettä. Vaaleanpunainen kieli litkitti vettä alas kurkusta kuin viimeistä päivää ja Kalma vain vilkasi Edin suuntaan kun tuo rojahti hänen viereensä istumaan lattialle. Kun kurkku ja suu oli taas saatu kosteaksi päivän huutamisesta ja meuhkaamisesta nosti koira päätään ja nuoli huuliaan kovin tyytyväisen näköisenä.
"Älä vaivaa siellä pientä päätäsi, mitään ei ehtinyt tapahtumaan." Kalma sanoi Edin pahoitteluihin ja käveli siihen miehen eteen istumaan katsoen tuota eriparisilla silmillään.
"Eikä tuo murehteminen tee sinulle hyvää." Kalma hymähti. Oikeastaan Kalma oli iloinen, että Ed oli täällä hänen kanssaan, vaikka heillä olikin riitoja ja kaunoja, niin hän olisi tullut hulluksi täällä ilman seuraa. Haya kun ei tuntunut liian paljon maisemissa näkyvän. Hän olisi tullut hulluksi tylsyyden keskellä.. tai noh tulisi tulemaan varmasti, mutta ainakin oli joku jonka kanssa olla.
"Voisin kysyä, että haluatko rentottavalle metsätykselle yön pimeyteen, mutta en pääse tästä tönöstä kauemmas jonkun takia." Kalma vinoili Hayalle ihan vain vinoilun ilosta, vaikkei edes tiennyt kuuliko tuo heitä.. mutta ei sillä varmaan väliä.
"Miten.. olet viihtynyt täällä? Eikö sinulla tullut tylsää?" Kalma kävi kysymään katsellen keittiötä omasta persvektiivistään. Talo vaikutti pieneltä, juuri yhden tai kahden tai kolmen hengen kodilta.
"Minusta tuntuu että olen tylsistynyt jo nyt." Kalma naurahti mukamas vitsikkäästi.
suskari
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 01 Elo 2017, 15:50

Kalma vähätteli hänen ongelmaansa, joka sai Edwardin vain hymähtämään toiselle. Älä vaivaa päätäsi, paremmin se oli sanottu kuin tehty, sillä mies eli kokoajan tämän asian kanssa. Hän ei voinut itselleen mitään. Vaikka Kalmalla varmasti oli hyviä tarkoituksia ja lohdutuksen yrityksiä, eivät ne tuntuneet auttavan edes sillä säälittävällä tavalla. "Paremmin se on sanottu kuin tehty", hän tokaisi Kalmalle pienesti ja hörppäsi itse vesilasistaan. Hän näki kuinka vesi siinä pienesti väreili, kun hän toi lasia huulilleen. Tärinä oli vielä sielä, mutta ehkei niin selkeänä. Kalma alkoi pienesti vienoilemaan siitä, ettei päässyt yölliselle metsästys reissulle, kerta oli sidottu tähän taloon kuin vahtikoira konsonaan. "Yöllinen metsästys olisi kuulostanutkin ihan mukiinsa menevältä, mutta en varmaan kykene hetkeen ottamaan oikeita askeleita ulos", hän naurahti toisen vinoilulle, jotka kuitenkin oli tarkoitettu talon omistajalle. Siinä kaksikon istuskellessa lattialla, Kalma kysyi hänen viihtyneisyydestään. Edward kohotti pienesti kulmiaan. Hän kurtisti ne melkein saman tien, mutta ei Kalmalle. Ihmissusi mietti. Koira lisäsi vielä oman näkökulmansa siitä, että olisi tylsistynyt jo nyt, kerta talon emäntä ei ollut aina paikalla.
"En nyt sanoisi, ettenkö olisi tylsistynyt", hän vastasi ensimmäisenä. "Mutta minulla ei ole muutenkaan ollut paljoa aikaa miettiä siitä, olenko viihtynyt vaiko en", hän alkoi selittämään. "Thanatos on vienyt kaikki aikani ja ajatukseni. Joskus olen saattanut olla poissa kokonaiset viisipäivää, joka on todella... Hirvittävää", hän mutisi ja huokaisi raskaasti. Ei ollut helppoa olla ihmissusi ja elää kahden persoonan elämää sillä uhalla, että jompi kumpi heistä katoaisi. "Toivottavasti pääsen pian tästä eroon", hän totesi ja kääntyi katsomaan Kalmaan. Pienesti mies nosti kättään ja rapsutti koiran leukaa.

"Vaikka sitä noitaa ei näkyisikään, hän eriskummallisesti tietää kaikesta kaiken kuin olisi kuullut jokaisen keskustelun sen oikeaan aikaan. En myöskään tiedä tästä talosta, se on niin valtava", Edward totesi ja vilkuili ympärilleen katsellen keittiön seiniä kuin niillä voisi olla korvat. "Vaikka talo ei siltä näytä, se on yllättävän suuri ja täynnä taikuutta", hän supisi Kalmalle ja ojentui sitten tätä kohden katsoen suoraan silmiin. "Minusta tämä talo muuttuu kokoajan, mutta me emme vain huomaa sitä", hän sanoi ja vetäytyi sitten istumaan takaisin alkusijoilleen.
Mori
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Elo 2017, 18:20

Kalma näytti hieman pettyneeltä kun Ed sanoi, ettei oikeastaan olisi edes voinut lähteä koiran kanssa ulos metsästämään kun omat jalat eivät kantaneet. "Noh, en olisi itsekkään päässyt.. paitsi pyydystämään rottia talon nurkilta." Koira urahti tympääntyneesti, vaikka epäili sitä oliko tähän taloon ainuttakaan rottaa tai edes hiirtä eksynyt. Ehkä muutama orava, jotka eivät paljoa maassa viihtyneet.
Kalma katsoi Ediä mustat korvat höröllä, joka kurtisti kulmiaan ja katsoi koiraan aavekoiran tylsyys kysymyksen jälkeen. Kertoen sitten ettei ollut tylsistynyt tässä mökissä ollessaan oikeastaan ollenkaan. Kalma kallisti kummissaan päätään. Miten se saattoi olla mahdollista!? Pieni ja yksinkertainen mökki.. jossa pelasit sen naisen pelinappulana ja selvästi Haya ei tykännyt asuntonsa sotkemisesta. Tosin Ed sai liikkua vapaammin ulkona mitä hän sai. Ed kuitenkin selitti koiralle, ettei ollut ehtinyt miettimään oikein tylsyyttään kun taisteli Thanatoksen kanssa olemassa olostaan, jolloin Ed kertoi olevansa välillä jopa useita päiviä petonsa vallassa. Kalman niskakarvat nousivat pystyyn. Asia sävähdytti, sillä nykyisellään Kalmalla ei ollut mitään sanomista ihmissudelle.
"Ouh, kiva tietää että saan juosta sinua 5 päivää putkeen karkuun." Kalma kuulosti tekopirteältä naurahtaen. Kalman ilme muuttui kuitenkin surulliseksi kun Ed sanoi, että mies halusi täältä nopeasti pois kuin vain mahdollista.
"..Sitten jäisin yksin." Kalma sanoi masentuneesti tuosta tiedosta, sillä eihän Kalma tiennyt kuinka kauan se noita hänet täällä pitäisi ja mitä varten. Ed nosti kätensä koiran alaleualle ja rapsutti sitä pienesti. Kalma nosti tassunsa ja laski hellästi miehen käden alas.

"Eeeli väität, että se haahka kuule tälläkin hetkellä mistä puhumme? Ja seuraa meitä?" Kalma kysyi kun Ed alkoi selittämään että se noita kuuli kaiken ja seurasi heitä. "Hei eukko! Kuulet minut, joten en suostu olemaan pullo lemmikkisi!" Kalma ärähti seinille tietämättä kuultiinko häntä, mutta Ed jatkoi että tämä asunto olisi suurempi mitä antoi kuvaa. Koira katsoi Ediä ja kallisti päätään. Ed madalsi ääntään kuin olisi pelännyt jonkun kuulevan ja katseli seinille, kuin ne olisivat katsoneet.
"Mennään ottamaan selvää!" Kalma hihkasi ja sekunnissa koira oli kadonnut keittiöstä, mutta pian oven suulle ilmestyi takaisin musta karvainen pää. "Tuletko sinä?" Talon tutkiminen tähän hätään kuulosti seikkailulta ikuiseen makaamiseen ja ehkä se piritäisi Ediä edes hieman. Eikä Kalmakaan voinut täällä muuta tehdä.
suskari
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 01 Elo 2017, 21:54

"Haha, tosi hauskaa", Edward vastasi Kalman tekopirteään naurahdukseen. Vaikka toinen oli tarkoittanutkin pelkää hyvää ja varmasti tiesi vaaran, silti Kalma jaksoi tehdä siitä sarkastisen kuuloisestikin vaivaannuttavaa. Edward ei kuitenkaan antanut sen häiritä itseään. Kalma totesi hänen haluunsa lähteä nopeasti pois apeasti. "En tekisi sitä uudestaan", hän avasi suunsa. "Jos tosiaan voitan itseni mieleni tappelussa, en aio hylätä sinua", hän katsoi nyt suoraan Kalman silmiin ja tarkoitti sitä.
Kalma innostui Hayan mahdollisesta kuulolla olemisesta ja alkoi rääkymään seinille. Edelleen Kalma yritti hyvin uhmakkaasti sanoa, ettei aikoisi jäädä tänne, eikä aikoisi olla tuon pullo elukka. Kalma myös innostui siitä, että talo saattaisi olla suurempi mitä se antoi näyttää ja alkoi hetkessä yllyttämään sen tutkimista. Ihmissusi katsoi koiraa ja hymyili vinosti. Hän nousi hitaastu ylös, kun toinen oli kadonnut keittiöstä ja ilmestyi pian takaisin kysyen oliko hän tulossa. "Hatarasti", hän vastasi koiralle ja laski sitten kupin sekä kulhon tiskipöydälle. Edward lähti ottamaan askelia ja laskua samaan aikaan, kun hän pääsi keittiön suulle. Hän katsoi Kalmaa ja veti syvään henkeä. Hänen jalkansa eivät pettäneet, joten oli kai ihan okei kävellä ja tutkia taloa. Hän ei itse asiassa kovin paljoa ollut tutkinut taloa, mitä hän sisällä oli ollut. Hän oli toki ehtinyt katsella minkälaista siellä oli ollut kun hän oli ollut kahleessa. Nyt tuo olemassa oloaan muistuttava rautainen käärme makasi puisella lattialla. Ihmissusi katsoi sitä hetken, ehkä toisenkin, kunnes vain käveli sen ohitse.

Hän ei tiennyt mistä aloittaa, mutta kai hänen piti nyt näyttää Kalmalle epäilynsä. "En oikein osaa sanoa tai etsiä, niitä aina on joskus ja joskus ei kuin ne vain ilmestyisivät ja katoaisivat... Huoneita siis", hän tarkensi Kalmalle ja lähti sitten johdattamaan heidän suuntaansa. Oleskeluhuoneeseen kaksikko astui ja siellä ei ollut ketään. Edward kuitenkin huomasi oleskeluhuoneen perällä olevan huoneen oven, jota ei ennen ollut. "Tuossa on hyvä esimerkki", hän sanoi ja lähti kävelemään kohti ovea. Hän tarttui sen kahvaan ja kiskaisi oven auki. Sen takaa paljastui suurempi huone. Ihmissusi työnsi päänsä oviaukosta ulos ja katsoi huonetta. Huoneessa oli paljon suuria tyynyjä ja suuret laskotetut verhot aivan sen päädyssä. Huoneessa ei ollut ikkuinoita, mutta sieltä löytyi vielä savuava tupakka, pienen astian päältä.
Edward käveli sisälle ja katsoi lattiaa, joka tuntui että se oli vuorattu pehmeällä kankaalla. "Täällä en olekaan käynyt", hän totesi ja katseli ympärilleen, etsien myös varalta noitaa, jos tämä nyt jostain kulmasta pomppaisi huutamaan, ettei täällä saannut olla. Ihmissusi tutki myös seiniä, mutta ei sen takia, että olisiko niillä korvat, vaan koska nekin näyttivät siltä kuin niiden päälle olisi laitettu kangasta. Se oli samettisen tuntuista ja pian käsi löysi ilma raon. Edward katsoi kätensä alle ja huomasi löytäneensä toisen oven. "Täällä on uusi", hän huudahti koiralle ja etsi oven kahvaa, mutta sitä ei ollut. Hetken hän joutui miettimään miten kummassa saisi oven auki. Kokeilu mielessä mies painoi ovea ja se aukesikin kuin taiasta.
Mori
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Elo 2017, 15:12

"Antaako.. se noita sinun jäädä sen jälkeen?" Ei se välttämättä ollut Edin halusta kiinni haluaisiko mies jäädä, vaan antoiko se noita miehen jäädä ystävänsä seuraksi. Kalma epäili sitä, silloinhan Edin sopimus noidan kanssa olisi päättynyt ja tuskin noita mitää sen jälkeen Edillä tekisi.
"Mutta kiitos." Kalma sanoi kuitenkin luoden kasvoilleen hymyn.

Koira heilutti häntäänsä iloisesti kun Ed omaan hitaaseen tahtiinsa lähti tallustamaan ulos keittilstä, kunhan oli jättänyt juomakipon keittiönpöydälle. Koira napitti Ediä kun mies oli saanut itsensä keittiön ovelle asti vetäen henkeä, jolloin Kalma litasi kauemmaksi odottaen miestä häntä heiluen hieman etäämmällä. Innoissaan kuin pieni lapsi tästä seikkalu leikistä.
Kalma odotti, että Ed lähtisi johdattamaan heitä sillä tuolla selvästi oli enemmän hajua mistä puhui kuin koira. joka vasta oli tänne kahlittu. Kalma lähti seuramaan miestä olohuoneen suuntaan.
"Sittenhän tästä tulee mielenkiintoista ja ehkä haastavaa." Kalma hymähti kun Ed kertoi, ettei oikein tiennyt mistä etsiä näitä katoavia huoneita. "Ja onhan meitä kaksi etsimässä." Kalma sanoi katsoen miestä omasta näkökulmastaan kun he saapuivat siihen olohuoneeseen, jossa ei kuitenkaan ollut juuri tällä hetkellä ketään. Kalma vain haistoi huoneessa olevan voimakkaan tupakan hajun ja koira nyrpisti kuonoaan. Huone myös haisi Hayalle, mutta oli vaikea sanoa oliko nainen ollut täällä juuri vai ei sillä huone lemusi naiselle ja tupakan sekoitteelle. Se sekoitti hajuaistia. Koiran kuitenkin nuuhkiessa huonetta Ed oli huomannut huoneen perällä olevan oven. Kalma nosti päätään ja katsoi ensin Ediä ja sitten miehen osoittamaa ovea.
"Saatko sen auki?" Kalma kysyi kun käveli Edin luokse ja noh joutui vain odottamaan että Ed tekisi työn hänen puolestaan. Ei hänestä tassujen kanssa ollut mitään hyötyä oven avaamisessa. Ihmissudella ei näyttänyt kuitenkaan olevan vaikeuksia ovean kanssa ja avasi sen, jossa aukeni toinen suuri huone. Kalma katsoi tilaa Edin jalkojen välistä kun Ed raotti ovea kurkaten ensin sisään.
Kalma näki tyynyjä, isoja valtavia tyynyjä kuin palatsin ylellisyydessä ja huoneen perällä roikkuivat laskotetut verhot. Huoneessa ei ollut kuitenkaan ikkunoita. "Laiskottelu paikka?" Kalma naurahti kun sujahti Edin jalkojen välistä sisään ennenkuin mies ehti sisään. Lattia tuntui pehmoiselta koiran tassujen alla, kuin se olisi vuorattu silkkisen pehmeällä kankaalla.
"Oletko tutkinut näitä aiemminkin?" Kalma kysyi katsoen mieheen, joka nyt käveli peremmälle katsellen ympärillensä noidan varalta ja alkoi tutkimaan seiniä. Kalma katsoi miestä hetken, kunnes jolkotti Hayan jättämän tupakan pätkän luokse ja nuuhkaisi sitä. Kalma pärskähti samantien ja vielä uudestaan astellen kauemmaksi tuosta savuavasta kauhistuksesta. Koira pärskähti vielä muutaman kerran kun Ed huomautti löytäneensä toisen oven. Kalma jolkotti miehen luokse ja katsoi kuinka Ed työnsi oven auki. Kalma luikahti sisään ennen Ediä ja Kalma sai pysähtyä katsomaan näkyä silmät levällään.

Kalma seisoi valtavan kokoisen, lämpimänä höyryävän altaan luona. Se oli valtava uima-allas, kuin yleisillä kuninkailla. Huone oli sisustettu kuin entisaikojen Kreikassa, valkealla marmorilla ja sitä tukevilla valtavilla pylväillä. Seiniin oli kaiverrettu kuvia, kuin maalauksia joissa ei ollut värejä. Isomman altaan vieressä oli pienempi allas, joka porisi kuin kuuma kattila konsanaan.
"Mukavuuden hakuinen eukko.." Kalma mutisi katsellessaan tilaa jossa oltiin. Ilma oli hiostava ja lämmin, mutta ei liian. Sellainen mitä ajatteli alastoman ihmisen tarvitsevan. Kalma seisoi vielä hetken aloillaan, mutta sitten seuraava asia mitä tapahtui oli valtava loiskahdus kun musta koira loikkasi veteen. Kalma kastui kauttaaltaan, tietenkin, ja polski koiran vedoillaan altaan päässä oleville portaille josta kiipesi altaan reunalle. Kalma ravisti turkkiaan. Sääli, ettei hän pystynyt ihmiseksi muuttumaan. Silloin tämä olisi ehkä ollut nautinnollisempaa. Tassut kun eivät altaan pohjaan yltäneet ja koiria ei oltu tarkoitettu kaloiksi.
Siinä seistessään Kalma huomasi huoneen jatkuvan pidemmälle tyhjän käytävän muodossa, jonka välissä oli lasista tehdyt ovet. Kalma työnsi ne etujaloillaan nojaten vasten ovia auki ja jolkotti syvemmälle käytävään. Käytävä jakauti kolmeen suuntaan, josta jo ensi vilkaisulla näki että oikealla oleva johti peseytymis tilaan. Se ei vaikuttanut mielenkiintoiselta paikalta, joten Kalma kääntyi vasemmalle. Käytävä pimeni, mutta koiran liikkuessa käytävällä soihdut syttyivät yksitoisensa jälkeen valaisten koiran tietä. Vastaan tuli valtava rautainen ovi. Kalma nousi ovea vasten, mutta ei saanut työnnettyä ovea auki.
"Hei Ed! Tules näyttämään hukka voimasi." Kalma hihkasi perässä tulevalle ystävälleen.
suskari
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 02 Elo 2017, 19:19

"Pari kertaa olen eksynyt joihinkin outoihin huonesiin, mutta en niinkään ole", hän vastasi Kalmalle. Kalma meni edeltä huoneeseen, josta tuli yllättäen hyvin kostea tuulahdus kasvoille. Edward astui sisään ja tunsi kuinka hänen vaatteensa liimautuivat ihoon kiinni. Se oli kyllä huone, mutta muistutti enemmän kylpylää tai suurta lampea. Oli kaksi allasta suuri ja toinen pienempi, joka näytti omaavaan kuumuutta. Vesi poreili kuin kuumassa lähteessä ja oli kauniin sinistä. Lattia ja seinät olivat marmorista, kivi kiilsi ja oli valkea. Kuului loiskahdus, kun pieni, musta koira lähti uimaan. Edward seurasi Kalmaa jalan altaan reunalla. Hän kuitenkin piti pienen etäisyyden toiseen, kun tämä nousi altaasta ja ravisteli itseään kuivaksi. Ihmissusi sillä aikaa katseli ympärilleen, hänen oli pakko myöntää, että noidalla oli sisustustaju kohdallaan. Yleellinen tämä paikka tuntui olevan vanhasta putiikkimaisestaulkomuodostaan huolimatta. Kun Kalma huomasi huoneen jatkuvan pidemmälle, huomasi Edward puolestaan liikettä. Hän lähti kävelemään Kalman perään, mutta piti silmällä suurta allas huonetta. Liike näkyi uudestaan ja siihen tuntui sekoittuvan väriä. Ihon pehmeä väri sekä pikimustaa. Edward ei jäänyt katsomaan sen enempää, hän ei halunnut tietää kuka altaaseen oli laskeutumassa tai nousemassa.
Kuului ovien avaus, kun Kalma avasi lasiovet ja lähti kävelemään rauhallisesti eteenpäin. Edward tuli koiran perässä hieman varuillaan. Lasi ovet painautuivat kiinni, jonka jälkeen puiselta näyttävä käytävä alkoi. Se kuitenkin jakautui hetken päästä kolmeen suuntaan. Kaksikko pysähtyi katselemaan niitä. Kalma valitsi heille vasemman käytävän, se alkoi pimentyä hyvin nopeasti. Ihmissusi tunsi myös vienon tuulen, joka kertoi omaa tarinaansa. Samaan aikaan käytävän seinillä alkoi syttyä soihtuja yksitellen, kun kaksikko liikkui eteenpäin. Lopulta käytävän päässä oli rautainen ovi, jota pieni koira ei tietenkään saanut auki ja huusi jo Edwardia auttavaksi kädeksi. Ihmissusi katsoi toista ja rautaovea hieman aprikoiden voimamäärän käyttöä. Hän ei halunnut tuhota mitään, mikä saisi noidan suuttumaan. Lisäksi kuinka epäilyttävältä rautainen ovi saattoi näyttää?

Edward asteli rautaisen oven luo ja painoi kätensä sitä vasten. Kylmä rauta tuntui hänen käsisään. Hän kuulosteli sitä hetken, kunnes kiertoi kätensä sen kahvaan. Ihmissusi katsoi oven saranoita ja kokeili mihin suuntaan saranat antoivat myöten. Sitten hän alkoi kiskoa ovea kaikin voimin. Ovi alkoi narista, sen rautainen huuto kantoi seiniin ja kimpoili seiniltä seinille. Lopulta ovi antoi periksi ja Edward pysäytti liikeratansa saatuaan oven auki. Hän hengähti hetken ja astui sisään. Huone ei ollut mitään sellaista, mitä olisi voinut odottaa niiden kahden huoneen jälkeen. Tämä huone oli valaistu himmeästi, se näytti olevan ympyrän muotoinen, sillä soihdut syttyivät sellaista tahtia, mikä muistutti asetelmallaan ympyrää. Se mitä valo soi heille katsottavaksi, ei ilahduttanut. Huoneen keskellä nousi suuri pylväs. Se näytti palaneelta. Pylvään alapuolella oli hiiliä, palanutta puuta ja muutenkin se näytti siltä, miltä palanut nuotio näytti. Ei mennyt kovin kauaa tajuta mitä siinä oli poltettu. Noita. Edward tuijotti näkyä, hän mietti pitkään miksi tälläinen oli täällä. Oliko täällä poltettu noita? Eikä Haya ollut itsekin noita, niin miksi tämä polttaisi toisia noitia? Ihmissusi kuitenkin päätti pyristellä ajatuksista irti ja löytää uuden huoneen. Hän löysikin puisen oven ja katsoi sitten Kalmaan. "Kumpa täältä ei tulisi poltettujen ruumiiden huonetta", hän totesi ja avasi oven. Seuraava huonekin oli hyvin himmeä, mutta se olikin jo tuttu. Huoneessa oli kaksi kivistämakuusijaa. Edward ei jäänyt täten katselemaan huonetta sen enempää, vaan lähti hakemaan uutta ovea.
Mori
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Elo 2017, 21:00

Kalma siirtyi hieman taaemmas kun Ed oli saanut itsensä paikalle ja alkoi tutkimaan rautaista ovea edessään. Painava rautainen ovi alkoi naristen ja huutaen avautumaan kun Ed ihmissusi voimillaan väänsi ovea auki. Kalma astui sisälle yhdessä Edin kanssa tähän hämärään huoneeseen samalla kun soihdut yksitellen paljastivat huoneen sisällön ja mitä siellä oli. Keskellä huonetta seisoi valtava hiiltynyt ja palanut pylväs ja sen juuressa maassa oli kasa hiiliä, sekä palannutta puuta. Ehkä hetken saattoi ajatella sitä valtavana nuotiona, mutta kun kiinnitti katseen pylväässä roikkuvaan hiiltyneeseen hahmoon joka oli palannut viimeistäkin piirrettään myöten tunnistamattomaksi. Tästä henkilöstä ei ollut mitään muuta jäljellä kuin mustaksi hiiltynyt luuranko, joka roikkui löysästi köysien varassa pylväässä kiinnitettynä. Kalma nielasi tyhjää katsoessaan sitä näkyä asteen tai toisen järkyttyneenä. Kalma ei osanut yhdistää tätä henkilöä noidaksi, sillä saattoihan se olla kukatahansa muu henkilö.. joka oli joutunut epäonneskeen tänne jo kokenut kohtalonsa. Ikävän sellaisen.

Ed liikahti poispäin ja Kalma noh seurasi miestä aikoen myös itse jättää tämän paikan taakseen. Ed etsi uutta ovea ja löysi pian uuden oven, jonka takana olisi uusi huone.
"Haju olisi varmasti kaunis." Kalma tokaisi kun Ed avasi ovean ja kaksikko astui peremmälle, jossa oli hyvin tuttu huone. Suuri kivinen huone jossa oli kaksi tuttua kivimakuusijaa. Muistot välähtivät mielessä ja Kalma tunsi olonsa hyvin hyvin epämukavaksi.
"Täällä en ainakaan halua olla." Kalma tokaisi ehkä jopa hieman kiukkuisena ja jolkotti suuntaan, jossa muisti Hayan avanneen oven ulkomaailmaan. Mutta siellä ei ollut enään mitään mikä viittaisi oveen. Kalma näytti harmistuneelta ja päätti etsiä jostakin toisen oven.. tai se ovi löysi koiran. Kuului säikähtänyt parahdus kun Kalma upposi lattian sisään suuresta lattialuukusta. Vastaan tulivat portaat jota mustakoira kieri joitakin metrejä alas, kunnes sai itsensä pysäytettyä. Kalma hengitti säikähtäneesti.
"Auh.." Kalma mutisi inisten kun nousi ylös kärsien ehkä muutamasta mustelmasta kehossaan. Seinillä olevat lydyt alkoivat syttymään ja valaisemaan uudestaan ikuisuuteen jatkuvia portaita.
"Tule.. vain.. olen ihan kunnossa." Kalma sanoi Edille, joka oli syöksynyt perään katsomaan kaverinsa vointia. Kalma kärsi korkeintaan muutamasta mustelmasta ja kolhusta, kaikki oli hyvin. Kalma lähti jolkottamaan portaita alas, jotka tuntuivat jatkuvan aina ikuisuuteen asti, kunnes lopulta he saapuivat tilaan joka oli täysin pimeä. Lyhdyt syttyivät seinillä ja paljastivat huoneen jota kumpikaan tuskin olisi halunnut löytää. Oli hyllyjä, kaappeja ja kuin valtavia ruumisarkkuja siistissä järjestetyssä rivissä seinien viereen aseteltuna. Hyllyllä oli purkeissa ja astioissa silmiä, sisäelimiä ja mitä tahansa mitä saattoi elimiä purkittaa ihmiseltä laseihin, eikä pelkästään ihmisten vaan myös taruolentojen ruumiin osia. Kalma tunsi kuinka hänen mahansa tuntui heittävän volttia tästä näystä. Se ei johtunut kuitenkaan siitä että näky olisi sävähdyttänyt murhaaja, jonka puoli elämää oli kulunut ihmisten raateluun ja syömiseen. Ei, Kalma muisti Hayan sanat aikaisemmin.. hänen kehostaan. Kuinka se oli täydellinen. Olisiko hän osa tätä kokelmaa!? Vaikka noita oli sanonut muuta, niin sitä oli vaikea uskoa.
Noin keskellä huonetta oli pyöreä pöytä, jossa oli kasa kirjoja ja papereita täynnä muistiinpanoja ja kirjat olivat täynnä tietoa anatomista lajista lajiin, sekä epämääräisiä loitsuja. Pöydän äärellä oli pehmustettu tuoli.

Kalma käveli hieman arastellen peremmälle ja muutaman hyllyn jälkeen huomasi uuden huoneen vasemmalla. Se oli kuin lääkärin huone, täynnä leikkauksiin tarvittavia välineitä. Kalma katsoi sitä järkyttyneenä ja pudisti päätään jolkottaen peremmälle, vielä syvemmälle, kunnes eteen tuli jälleen yksi suuri rauta ovi.
"Vieläkö sinulla on salattavaa eukko!?" Kalma murisi itsekseen korvat luimussa ja käveli ovelle pyytääkseen Edin avaamaan, mutta sanat muuttuivat tuskan huudoksi, vikinäksi, kun kaulapanta kävi rätisemään voimakkaasti polttaen välittömästi isäntäänsä kaulan ympäriltä. Kalma siirtyi välittömästi pois oven luota ja kaulapanta lopetti säkenöinnin. Kalma hengitti säikähtäneenä ja jo muutamassa sekunnissa panta oli polttanut koiran kaulasta kaulapannan ympäriltä karvaa ja polttanut ihoa.
"Hän. hän ei halua.. meitä.. tuonne." Kalma totesi ja katsoi rautaovea edessään samalla kun istui lattialla.
"Ja eikö.. tämä ole vähä liian helppoa? Nähden siihen jos hän pystyy seuraamaan meitä." Kalma lisäsi ihmetellen hieman tänne pääsemistä niin helposti. Luulisi Hayan vähintäänkin hermostuvan kun löytäisi heidät nuuskimassa paikkoja vailla lupaa. Vai oliko tämäkin noidan leikkejä?
suskari
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 02 Elo 2017, 21:46

Kumpikaan heistä ei viihtynyt siinä huoneessa. Muistot ja koko huoneen ilmapiiri huusi heidän ei niin hyvää muistoaan. Jotenka kummatki alkoivat etsimään huonetta, johon seuraavaksi voisivat astua. Edward jo toivoi pienesti, että se olisi hieman mukavampi huone tai edes huone, joka johtaisi normaaliin, tuttuun oleskeluhuoneeseen. Äkisti kuului ryhmähdys ja koiran pientä vikinää. Ihmissusi juoksi nopeasti perään ja löysi lattialta aukon, josta johtivat portaat alas. "Kalma!" Edward huusi ja alkoi pikaisesti laskeutua jyrkkiä portaita alas päin. Soihdut syttyivät ja pian pieni koira näkyi portailla. Se vaikersi hetken ja totesi pian hänelle, ettei ollut hätää. Kalma oli kunnossa. "Älä säikytä", hän sanoi ja piti huojentuneena kättään rinnallaan. Edward tavoitti Kalman ja lähti tämän kanssa laskeutumaan alaspäin. Portaat kuitenkin tuntuivat ikuiselta. He saapuivat vihdoin portaiden päähän, josta aukeni huone. Huoneessa oli vaikka mitä, iljettävää. Edward tuijotti niitä, elimiä, kehon osia, ihmisestä taruolentoihin. Kun Kalma kauhisteli huonetta ja sen sisältöä, Edward tutki purkeissa löytyviä asioita. "Kalma.." Hän lausui hiljaa. "En usko, että hän leikkelee näitä irti", Edward sanoi ja katsoi juuri sillä hetkellä silmämunapurkkia. Olisi voinut luulla, että noita kaiversi ne uhriltaan, mutta ei. Silmät näyttivät siltä kuin ne olisivat liikkuneet omasta vapaasta tahdostaan. Ne näyttivät siltä, kuin niitä ei olisi koskaan leikattu tai kaivettu irti olin sijoiltaan. Myös muut kehon osat näyttivät siltä, että niiden liitoskohta näytti liian siistiltä, että ne olisi leikattu.
Huoneen keskellä oli pöytä, jota Edward meni tutkimaan myös. Kasa kirjoja, jotka näyttivät vanhoilta, hän näki piirrustuksia anatomiasta ja eräänlaisia kesken eräisiä muistiinpanoja, joiden kieltä hän ei tuntenut. Kalma näytti löytäneen jonkun toisen huoneen ja Edward vilkaisi sitä. Se näytti jonkinlaiselta leikkuuhuoneelta, välineitä välineeltä. Miehen kehossa kävi kylmät väreet ja hän jatkoi koiran kanssa syvemmälle. Uusi rautaovi, johon Kalma huusikin ympäriinsä huonetta, että oliko noidalla jotain salattavaa. Sitten Kalma lähti lähestymään ovea ja selkeästi oli avaamassa suutaan. Edward vain näki kuinka koiran ilme muuttui nopeasti ja ensimmäisen tuskan rääkäisyt tulivat ulos suusta.

Ihmissusi säpsähti ja oli vähän avuton tekemään mitään, sillä kaulapanta tässä sen teki. Kalman kaulassa oli nyt ihanan paljas, kaulapannan ympäröimä paljas, poltettu alue. Edward näytti huolestuneelta, kun Kalma alkoi toteamaan, ettei noita halunnut heitä tuohon huoneeseen. Sitten tuli kysymys, johon Edwardin oli pakko myöntyä. "Ehkä hieman", hän totesi ja katsoi rautaovea. Hän liikkui sen lähelle ja oli tarttumassa sen kahvaan kokeilu mielessä, mutta hetkessä hänen kätensä kärveni. Mies veti kätensä pois, se oli samanlainen tapaus kuin Kalmankin kaulapanta. "Mhm... Hän ei halua meitä sinne", hän yhtyi toisen mielipiteeseen. "Ehkä olemme tulleet liian syvälle?", hän mietti ja katseli huonetta. Äkisti portaista alkoi kuului hitaita askelia. Ne olivat korkeita kuin korkokengät. Edwardin muisti kyllä, että noita liikkui paljain jaloin, joten kuka nyt oikein juoksi portaissa korot jaloissaan. Ääni lakkasi ja tuli hiljaista. Sitten rautaoven takaa alkoi kuulua itkua, hiljaista, lohdutonta itkua. Edward nosti päänsä tietämättä mitä oikein tapahtui. Hän kuuli kyllä itkun ja se kuulosti siltä, että se kuului naiselle.
"Mitä siellä on..." hän pohti ääneen ja katsoi Kalmaa. Itku vaimeni ja sitä koristeli loittonevat askeleet. Tuli taas hiljaista. Ihmissusi yritti kuunnella niin portaita kuin rautaoventakaa kuuluvia ääniä, mutta mitään ei kuulunut. "Oliko pojilla hauskaa?" kuului niin äkisti ääni, että Edward huudahti säikähtäen ja hyppäsi kauemmaksi äänestä. Haya seisoi sivulla ja katseli kaksikkoa suuri hymy kasvoillaan. "Helvetti! Onko pakko?" ihmissusi murahti katsoen naurahtavaa noitaa. Tämä viittoi kaksikkoa takaisin portaisiin perässään. Edward katsoi Kalmaan ja nousi lähtien kävelemään naisen perään. "Tämä on säilytyspaikka kehon osille, jotka olen ottanut vastineeksi sopimuksesta", hän kertoi ja käveli portaita ylös samaan huoneeseen, jossa kaksi makuusijaa olivat. Haya käveli siihen huoneeseen jossa oli poltettu pylväs.

"Jos mietitte mikä tuo on, niin se olen minä", Haya totesi ohimennen ja sai Edwardilta ainakin hyvin kysyvän katseen. Nainen vain heilautti kättään huvittuneena. "Puhukaamme lisää teen parissa", hän sanoi ja huitaisi kättään uudelleen saaden uuden oven ilmestymään ja aukeamaan heille. Se johti oleskeluhuoneeseen, jossa pieni, punasilmäinen poika odotti teekattauksen kanssa.
Mori
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Elo 2017, 09:45

Kalma vilkasi Ediä olkansa yli, joka huomautti ettei täällä olevat elimet näyttäneet olevan leikattuja. Kalma tuhahti. "Ne eivät kuitenkaan ole noidan omia." Kalma huomautti kun jatkoi eteenpäin huoneessa. Alkoiko Ed vielä puolustelemaan sitä haahkaa kaiken tämän jälkeen!? Koira ei kuitenkaan jaksanut sanoa mitään Edille asiasta. Ehkä se oli vain miehen iän ikuinen hyväsydämmisyys ajatella kaikista hyvää.

Kalma istui lattialla kun Ed otti ja lähti lähestymään huoneen päässä olevaa rautaista ovea. "Älä, satutat itsesi." Kalma varoitteli jo oman kokemuksensa puolesta, jonko johdosta hänen kaulapannan ympärillä oli kaunis karvaton palannut alue, joka kirveli ja valitteli kipua. Ed ei kuitenkaan selvästi halunnut kuulla varoitusta kun mies käveli ovelle ja yritti koskea kahvaa, joka alkoi säteilemään ja säkenöimään polttaen ihmissuden käden hetkessä samanlaiseksi mitä Kalman kaulakin oli. Ed päästi ovesta irti ja myöntyi samaan mitä Kalma olikin jo sanonut, Haya ei halunnut heitä tähän huoneeseen.
"Eikö sinua kiinnosta tutkia asiaa?" Kalma virnisti ja katsoi ovea mielenkiinnolla.

Koiran korvat ja samantien pää kääntyivät ympäri kun takaa kuului askelia, kuin joku olisi kengillä kävellyt rappusia pitkin hitaasti alas. Mutta ääni katosi lähes samantien kun miehet olivat kääntyneet katsomaan rappusten suuntaan. Oliko se Haya? Kalma katsoi Ediä kuin vastausta hakien, mutta ihmissusi ei voinut sitä antaa. Kuten ei kumpikaan kaksikosta. Oli vain kysymyksiä.
Rautaoven takaa alkoi kuulumaan itkua, hiljaista nyyhkytystä. Epätoivoista itkua. Kalma höristi korviaan. Itku kuulosti kuuluvan naiselle, joka selvästi oli vamkina tässä huoneessa.
"Hei! Oletko kunnossa!" Kalma huusi oven toiselle puolelle, kun Ed pohti sitä mitä sisällä oli. Kalma tuijotti Ediä ja vain pudisti päätään. "Kuka olet!?" Kalma ehti kysymään kun huoneesta kuului loittenevat askeleet ja itku sen mukana alkoi kadota ja lopulta tila hiljeni. Ja kyllä se oli melkoinen yllätys kun viereltä kuului tuttu ääni, joka kysyi oliko pojilla ollut hauskaa. Kalma säpsähti pompaten taaemmas, mutta kun koira tajusi sen olevan Haya koiran katse kapeni myrkylliseksi. Haya viittoi kaveruksia seuraamaan itseään, jolloin ei tietenkään jäänyt muuta vaihtoehtoa. Kalma kuitenkin katsoi vielä oven suuntaan ja sitten Hayaan, joka kertoi tämän tilan olevan säilytyspaikka niille kehon osille, jotka noita oli vaatinut sopimuksistaan.
"Mainitsinko jo että olet sekaisin?" Kalma kysyi noidalta vain vinoillakseen tuolle. Mihin tuo noita edes tarvitsi tälläistä määrää muiden elimiä!? Vain pitääkseen itse hauskaa muiden kustannuksella!? Katsoa kuinka he kärsivät!?

He kävelivät portaita pitkin ylös, josta päästiin takaisin tilaa, joka sisälsi vain ikäviä muistoja koiran tapauksessa, mutta onneksi sinne ei tarvinnut jäädä kun Haya johdatti heidät sen palanneen nais henkilön luokse ja tokaisi kuin ohimennen tuon olevan hän itse. Kalma kurtisti kulmiaan.
"Oletko tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa noita?" Kalma kysyi kun Ed tyytyi vain luomaan kysyvän katseen noitaan. Ehkä se selitti noidan kyvyt ja kuinka tuo oli elossa polttamisen jälkeen, sekä naisen alhaalla. Haya kuitenkin lupasi selittää asioita vieraillensa... ei kun anteeksi vangeillensa. Haya avasi oven takaisin tuttuun olohuoneeseen, jossa se demonipoika oli jo valmiina odottamassa teekuppien kanssa. Kalma katsoi sitä teekattausta ja tuhahti asettuan vain jonnekin nurkkaan tuhahtaen makaamaan napittaen kaksikkoa sieltä. Ei hän voinut teetä juoda tässä mudossa, eikä hän yhäkään pitänyt koko litkusta.
"Kuka se tyttö oli?" Kalma aloitti kyselyn. "Jaaaa miksi edes annoit meidän tutkia paikkoja?"
suskari
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 03 Elo 2017, 14:18

Edwrad ei puolustellut noitaa, hän vain totesi, ettei ainakaan toinen käynyt brutaalisti leikkelemään uhrejaan, jotta voisi irroittaa näiden kehon osia. Toki häntä myös kiinnosti mitä rautaoven takana oli, mutta se jäi hyvin lyhyeen, kun Kalma kysyi kuka hän oli? Toki itku rautaoven takana oli epäilyttävää, mutta Edward ei ollut varma mihin uskoa enää kun oli nähnyt taloa jo sen verran, ettei osannut päättää oliko asia oikeaa vai hallusinaatiota. Illuusiota siitä, että he kuulivat jonkun itkun. "Olen ihmissusi ja en luota aina siihen mitä kuulen", hän totesi Kalman ärähtelyyn.
Hayan ilmestyttyä Kalma alkoi aukomaan päätään kuten yleensäkin. Nainen naurahti toiselle. "Ehkä vuosituhansien mittaan voin sanoa, että mieleni on saattanut lähteä kiertelemään minne mielii", hän totesi ja aistui alas. Tietysti koira ei välittänyt teestä ja tälle tuotiin vain kulhollinen vettä sekä jotain lihan paloja. Kalman aiemmat kysymykset lähtivät tulvimaan toisen suusta, johon noita loi katseen. "Minä olen noita, mutta kukaan ei ole oikea noita ilman pientä sopimusta", hän sanoi hymyillen istuen alas mukavalle penkille. Edward istui sohvalle. Kalman jatkaessa kysely tulvaansa noita vain siemaisi teetään. "Kysymys kerrallaan", hän totesi. "Se mitä näitte ja kuulitte on osa elämäni tarinaa", hän kertoi. "Huone, josta saatoitte kuulla itkua oli illuusio", hän sanoi luoden katseen pieneen palvelija poikaansa. "Se on illuusio menneestä", hän sanoi melkein unelmoivaan sävyyn.

Edward kuunteli hiljaisena, hän ei koskenut teehensä. Ei hänen tehnyt mieli. Hayan selitykset eivät avanneet asioita eikä niistä saanut oikein selvääkään. "Annoin teille vain hieman tekemistä, tietysti on huoneita, joihin en teitä halua", hän totesi ja laski teekuppinsa alas. Edward avasi tällöin suunsa. "En ymmärrä, annat meidän mennä miten huvittaa, mutta sitten asetat meille erilaisia illuusioita. Haluatko sinä vain pelotella meitä vain, mikä on tämän kaiken tarkoitus?" ihmissusi tiivasi, mutta rauhallisesti tietysti. "Teen seikkailustanne jännittävämpää ja ette ole edes päässyt kuin alkuun taloni tutkimisessa. Hyvää onnea pojat", nainen naurahti. "Tämä on minulle silkkaa ajan vietettä", hän kertoi.
Mori
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Elo 2017, 18:23

Kalma katsoi sitä, kuinka hänelle pieni palvelijapoika toi kirsun eteen vesikupin ja lautasen, jossa oli muutamia lihapaloja. Kalma työnsi ne kaikki syrjään urahtaen. "Eikö olisi kahvia?" Kalma kysyi katsoen Hayan palvelijapoikaa korvat luimussa. "En ole mikään lemmikki, joka tykkää katsella kun muut mässäävät." Kalma huomautti edes tietämättä oliko tuolla pojalla mitään tunteisiin viittaavaa tai mitään älyllistä ilman Hayan käskyjä ja määräyksiä.
Mitä taas siihen noita-akkaan tuli, tuo alkoi selittämään asioita, jotka eivät oikeastaan vieneet asiaa minnekkään suuntaan. Haya ei varsinaisesti myöntänyt tehneensä sopimusta paholaisen kanssa, mutta ilmeisesti oli jotakin sopimusta rakentanut, sillä jokainen noita tarvitsi sellaisen. Näin Hayan omia sanoja toistaen. Kalma ei ymmärtänyt, eikä välittänyt ymmärtää. Sen korvat olivat yhä luimussa ja sen katseessa näkyi suuri viha ja epäilys noitaa kohtaan. Miksi hänen pitäisi uskoa sanaakaan mitä tuo eukko selitti!?
"Sinäkö sen loit? Huijataksesi meitä vain huvikseen?" Kalma kysyi kun Haya kertoi huoneessa itkevästä naisesta. "Ja jos se nainen oli pelkkä illuusio, miksi olet suojannut oven niin tarkkaan?" Kalma alkoi kysymään ja äänensävystä alkoi kuulemaan, että koira alkoi kiihtymään. "Miksi suojaat vain lluusiota niin tarkasti?" Kalma kysyi uudestaan katsoen Hayan ainoaan silmään.
Haya vielä lisäsi, että oli antanut kahdelle vieraallsensa tekemistä tästä pienestä seikkailusta, jolloin Ed puolestaan avasi kysymys arkkunsa ja noh teki sen paljon säädyllisemmin mitä ystävänsä. Noita vastasi Edin kysymyksiin, haluten tehdä kaksikon seikkailusta paljon jännittävämpää, eivätkä he olleet edes päässeet alkuun. Haya toivotti heille vielä onnea etsintöihin. Se oli noidalle silkkaa ajanvietettä.
Kalma nousi sillä sekunnilla ylös paikaltaan ja hyppäsi muutaman hölkkä askeleen siihen pyöreälle pöydälle tuijottaen Hayaa hampaat irvessä ja matala murina kurkusta.
"Näytänkö joltakin lelulta?" Kalma kysyi hammasta purren ja seuraava asia olikin, että Kalma uhmasi ehkä omaa elämäänsä kun hyppäsi terävät hampaat ojossa kohden noitaa.
suskari
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 03 Elo 2017, 19:33

Kalma oli ilman syytäkin hyvin vihainen ja ärtynyt. Edward ymmärsi kyllä ja olihan koiralla syy suuttua asiasta. Tämä tiivasi kiihtyneesti noidalta vastauksia, joita tämä ei kuitenkaan saanut. Haya keskittyi omaan teehensä enemmän kuin Kalman sanoihin. Kalma tiivasi ja tiivasi. Tavallaan Edwardkin alkoi kaipaamaan hieman selityksiä naisen tekemisiin js mikä tässä oikeastaan oli edes hupia? Katsella heidän yllättyneitä, järkyttyneitä ja epäileviä kasvoja. "Niin miksi", ihmissusi viimein liittyi Kalman tiivailuun. "Koska sen oven takana olevat asiat eivät kuulu teille", hän totesi vetäen hymynsä viivaksi. Koira jatkoi viimein kyselyään ja kysyi ärhäkästi, että näyttikö tämä lelulta naisesta? Edward ei osannut enää reagoida tarpeeksi nopeasti, kun koira ponkaisi muutaman askeleen jälkeen komeaan hyppyyn hampaat ojossa. "Kalma!" hän huusi hieman kauhistuen, kerta hän oli nähnyt noidan mahdin.
Hän ei ehtinyt kuitenkaan tehdä mitään, sillä joki tuli koiran ja noidan eteen. Se oli pieni lapsi, joka ei hetken päästä ollut pieni. Lapsi pysäytti Kalman lentoradan. Hetkessä lapsen muoto tuntui katoavan tummiin savuihin. Paikalle ilmestyi jotain suurempaa kuin lapsi. Demoni otti muotoa, sen keho oli pitkä ja kaunis. Iho oli hyvin kalpea ja iholle ilmestyi mustia merkkejä. Siivet repeytyvät selästä irti ja suuret sarvet kasvoivat hiusrajasta. Mustat hiukset olivat kasvaneet ja ne samaiset punaiset silmät tuijottivat pientä korvaa, jonka lentoradan se oli pysäyttänyt. Edward tuijotti näkyä järkyttyneenä, jos hänellä olisi nyt susimuodossaan, olisi hän luimistanut korviaan sekä vienyt häntänsä koipien väliin. Hän kuitenkin liikahti hieman uhmakkaasti, jos demoni päättäisi lähteä telkemään koirasta makkaraa. Demonilla oli kokoa ja se tuijotti pientä koiraa. "Mitä luulet tekeväsi koira?" demonin ääni oli moniääninen kuin sen kautta puhuisi samaan aikaan monta eri ääntä. Kieli tuntui epäselvältä ja samaan aikaan selvältä.

Edward katsoi Hayaan, jonka silmä oli alkanut hehkua yhtä punaisena kuin demoninsa. "Uhkaatko sinä minua pienellä kehollasi?" demoni jatkoi. Se alkoi lähestyä koiraa kovin uhkaavasti. Sitten demonin keho muuttui takaisin siksi pieneksi pojaksi vaatteineen. "Kosketkin häneen ja lupaan, ettei sielusi ole turvasi edes kuolemassa", demoni puhui ja muuttui pian hiljaiseksi. Haya hymyili koiralle ja nousi ylös sitä mukaan. "Se teehetki taisi olla sitten tässä", hän ilmoitti ja noita katosi yhtä nopeasti kuin viimeksikin. Kuin savuinen pöllähdys, vain pieni lapsi jäi tuijottamaan kaksikkoa, kunnes tämä keräsi teeastiat tarjottimeen. Ennen poistumistaan demoni laski punaisen katseensa koiraan ja katosi tarjottimineen.
Ihmissusi tuli nopeasti Kalman luokse, tarttuen tuota ja katsoen tämän läpikotaisin haavojen puolesta. "Oletko kunnossa?" ainakaan Edward ei silloin nähnyt mitään suuria liikeitä, jotka olisivat voineet satuttaa koiraa. Tämä oli ainoastaan pysäyttänyt tuon liikeradan siihen paikkaan.
Mori
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Elo 2017, 21:11

Takan kuului Edin järkyttynyt ja huolta kantava huuto, mutta se oli jo liian myöhäistä kun vahinko oli jo tapahtunut. Kalma ei kuitenkaan koskaan päässyt upottamaan leukojaan Hayan lihaan kun koira tömähti pientä lasta vasten ja putosi lattialle vatsalleen. Koira ravisti kiroten päätään ja muristen nosti katseensa eteensä yhtä uhmakkaasti kuin oli ollutkin, mutta koiran kasvot venähtivät kalpean kauhistuneeksi. Sen edessä seisoi nyt pienen pojan sijasta kokoaan kasvattava demoni, jonka selästä lähtivät siivet, päässä olivat valtavat sarvet ja hiukset olivat täysin mustat. Iho demonilla oli kalpea, johon oli alkanut ilmestymään mustia läiskiä. Demonin punaiset silmät porautuivat täydessä vihassa ja raivossa aavekoiran sieluun asti, joka oli pyyhkäissyt hetkessä aavekoiran uhmakkaan asenteen tiehensä. Koira oli painautunut tiukasti lattiaan vasten häntä koipien välissä ja tuijotti demonia edessään vain toivoen ettei tuo valtava olento haukkaisi häntä.
"E..e-en mitään." Kalma vastasi rohkeuttaan repien itsestään ulos, että pystyi vastaamaan tälle demonnille edessään samalla kun täräisi lattialla melkein kuset lattialla.

"En!" Kalma vastasi lyhyesti kun demoni alkoi ottamaan pienempäänsä kohden askeleita, koira perääntyi välittömästi ja katsoi kuinka tuo valtava demoni muuttui jälleen siksi pieneksi pojaksi ja jäi tujottamaan koiraa punaisilla silmillään. Kalma istui puolittain lattialla korvat luimussa ja tärisi. Demoni heitti vielä viimeisen uhkauksensa ja tila hiljeni koko tilanteen ratketessa tähän. Kalma laski katseensa lattialle ja oli vain hiljaa. Se ei muistanut milloin oli säikähtänyt jotakin näin paljon ja pahasti. Haya keskeytti hiljasuuden sanomalla pienen teehetken olevan nyt ohi ja katosi paikalta aavemaisesti. Poika jäi yhä paikalla ja katsoi lattialla istuvaa säikähtänyttä koiraa, joka vilkasi poikaa "kulmiensa" alta ennenkuin tuokin katosi tarjottimen kanssa.
Kalma säpsähti paikallaan kun Ed vain tarttui hänestä kiinni. Se oli vaistomainen reagtio kun Kalma ärähti kohden Ediä, mutta tajuttuaan koskijan olevan ystävänsä hampaat piilotettiin takaisin huulien taakse. Kalman ilme oli järkyttynyt ja jotekin tyhjä kun se katsoi ystäväänsä.
"Olen.. luulisin." Kalma vastasi Edille tyhjänä. Demoni ei ollut vahingoittanut häntä millään tavalla kuin lyönnyt koiran rohkeutta ja kovaa päin naamaa. Jopa Kalman rohkeus oli pettänyt tässä tilanteessa. Kalma värisi yhä Edin käden alla ja ihmissusi saattoi tuntea sen, kunnes koira nousi ylös lattialta ja käveli hitaasti hoipuvan näköisesti kohti ulko-ovea. Ed saattoi huomata vieressään lattialle jääneen märän läiskän. Se oli vain pieni, muutaman ruokalusikallisen kokoinen lätäkkö.
"Voitko avata oven?" Kalma kysyi ja katsoi Ediä olohuoneen ovella. Hän ei halunnut nukkua yötään tässä talossa.
suskari
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 03 Elo 2017, 23:36

Kalma vaikutti täysin vahingoittumattomalta. Koira vain oli todella pelästynyt, ett näytti hänellekin hampaitaan vaiston varassa. Edward ei ihmetellyt, hän antoi toisen tehdä niin oman turvallisuutensa vuoksi. Koira vastasi hänelle viimein, hieman takeltaen, että oli kunnossa. Ihmissusi huokaisi helpotuksesta ja nyökkäsi toiselle.Toinen värisi tai tärisi yhtä pahasti kuin hän, kun hän oli luullut, että Thanatos saisi haluamansa viimein. Hetken kaksikko oli siinä, hiljaa toisiaan tukien, kunnes Kalma nousi ja lähti hitaasti tallustamaan kohti ulko-ovea. Koira oli laskenut alleen ja Edward ei voinut olla syyttymättä. Näky oli ollut henkeä salpaava ja lähes kauhea. Hän nousi lattialta itsekin, kun Kalma kysyi voisiko mies avata toiselle oven. "Toki", hän sanoi ja avasi ulko-oven Kalmalle.
Viileä ilma tuntui hyvältä ihoa vasten. Se oli raikas ja miellyttävä talon erilaisten ulottuvuuksien, hajujen ja näkyjen jälkeen. Hän kuunteli rauhassa luonnon ääniä ja nautti jokaisesta hengen vedosta, jonka otti sisään. "Oletko ihan kunnossa, siis henkisesti?" Edward kysyi koiralta ja asettui hetkeksi ulkoilmaan istumaan. Hänen sitä paitsi oli hieman mietittävä tämän päiväisiä tapahtumia. "Mihin helvetin loukkuun olemme päätyneet?" hän kysyi itseltään ääneen ja tuijotti taivasta, joka hitaasti alkoi vaihtamaan värejä.

Hän istui siinä hetken, ehkä puolituntia yhteensä. Sen jälkeen mies muutti muotoaan ihmissudeksi ja käveli pienen koiran luokse. Se asettui koiran viereen lämmikkeeksi ja sulki väsyneenä silmänsä. Uni oli tervetullut yhtä paljon kuin rauhallinen ulkoilma.
Mori
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron