Kirjoittaja Mori » 04 Heinä 2017, 11:37
Edward oli asettunut vuoteen reunalle istumaan, kun naisen sirot kädet vaelsiva hänen leuastaan ohimmoille. Sitten nainen hetken aikaa piti käsiään siinä, ne hohtivat ja kun hohto lakkasi Edward tuijotti Hayan pikimustaan silmään. Nainen hymyili hänelle. "Tältä päivältä voit huokaista, jos jotain sattuu tule sanomaan", hän totesi. Mies nyökkäsi kiittäen ja sitten ihmissusi käänsi päänsä. Hän etäisesti haistoi jotain, kuuli pienen koputuksen ja oven karmin narahduksen. "Täällä on joku", hän ilmoitti talon emännälle. Haya naurahti pienesti ja tuon kasvoille piirtyi ilkikurinen hymy. "Ehkä jo hieman odotin, että varjostajasi tulisi luokseni", nainen totesi ja Edward näytti yllätyneeltä. "Varjostaja? En huomannut ketään kun tulin..." hän sanoi ehkä hieman pettyneenä itseensä. Haya taputti miestä rauhallisesti ja viittoi tulemaan mukaansa. "Mennään sanomaan hei uudelle tulokkaalle", hän totesi.
Kaksikko asteli rauhallisesti kohti rappusia ja nainen laskeutui niitä pitkin ensin. Edward tuli perässä, mutta Haya pysähtyi juuri, kun Edwardin jalat olisivat tulleet näkyviin. Hän kuuli äänen, joka henkäisi kuin jotain ihmetellen. Mikään mitä tuo miehen ääni sanoi ei hetkauttanut ihmissutta, mutta miehen äänessä oli liian tuttukin särähdys. Se oli Jack! Mitä Jack teki tälläisessä paikassa? Edward oli ottamassa jo ylimääräisiä askelia kohti alakertaa, mutta noita hänen edessään vain viittoi pysymään paikoillaan. "Hoooo, on jollakulla otsaa astua talooni ja katsella jalokiviäni niin avokätisesti. Vieläpä niin, että tiputtaa kaiken käsistään", Haya aloitti rauhallisesti naureskellen. Nainen alkoi hiljalleen laskeutua rappusilta. Tuon oranssitavat hiukset olivat edelleen hyvin ihmeellinen näky, jota Edward tuijotti aina kun nainen käveli. Hitaasti mies kyykistyi, jotta voisi kurkkia tilannetta. Hän ei tiennyt, miksi nainen ei antanut hänen tulla esiin vai aistiko hänestä jo sen, että ihmissudella oli pieniä katkeria tunteita tätä miestä kohtaan.
Naisen astuttua Jackin vierelle, tämä kyykistyi keräämään timantit takaisin arkkuun ja asetti sen omalle hyllylleen. Sitten hän kohtasi toisen yksinäisen katseen omallaan. "Noh, löysitkö jo mitä etsit?" Haya kysyi toiselta. Olihan mies jo kerta tullut sisään ja alkanut tutkia hänen tavaroitaan. Kun noita kuulusteli Jackiä, Edward alkoi hitaasti laskeutua alas portaita, hän ajatteli, että hän olisi tarpeeksi rauhallinen nyt. Tarpeeksi rauhallinen, ettei hän katsoisi Jackiä kieroon, vaikka tämä oli tuottanut niin paljon tuskaa Kalmalle ja hänelle. Nyt kuitenkin asia oli niin, että hän ei enää ollut Kalman kanssa väleissä. Ei enää ja toivottavasti hänen ei tarvisi enää tuoda enempää surua toisen vihaisille kasvoille.
"Jack? Mitä sinä teet täällä?" Edward avasi suunsa ja ilmestyi keskusteluun mukaan. Nainen käänsi päätään ihmissudelle ja huokaisi vain. "Voi, voi. Tunnetteko toisenne?" tuo kysyi ja osoitti käsillään miehiä ristiin. Edward nyökkäsi hitaasti. "Emme kuitenkaan ole väleissä", hän sanoi ja antoi toiselle hyvin tyhjältä vaikuttavan katseen. Siinä, kaunansa ja vihansa ympäröimänä Thanatos tunsi hetkensä tulleen, vaikka tuo ärsyttävä noita olikin sulkenut hänet hetkittäin pois, niin nyt olisi paras hetki iskeä. Ihmissusi värähti ja näytti äkisti järkyttyneeltä. Oranssihiuksinen nainen tarttui tällöin tähän Jackiin. Hän tönäisi miehen kauemaksi ja siinä tönäisyssä oli jonkin verran voimaa. "Pysy siinä", hän sanoi miehelle. Edward sortui jaloilleen pitämään päätään, hän tunsi kovan kivun päässään. Sen verran vahvoja nuo noidan loitsut olivat, että Thanatoksen pyrkiminen esiin vaati energiaa ja se tuotti kipua. Haya riensi ihmissuden puoleen, kun mies jo nousi ja yritti hyökätä vangitsijansa päälle. "Paikka poika, olet vielä tuhansia vuosia liian nuori uhmaamaan minua", nainen sanoi hymyillen ja lausui loitsun. Edwardin kehon ympärille ilmestyi kuin tyhjästä hohtavia lappuja, jotka pakottivat miehen pysähtymään. "Sinä veit minun vapauteni saastainen noita!" Thanatos huusi äristen. Ihmissusi vilkaisi Jackiin päin ja tuon kasvoille piirtyi hyytävä hymy. Hän alkoi nauramaan. "Tapan teidät kaikki! Tapan-!" Thanatos oli huutamassa, kun noita koski vain etusormellaan toista otsaan ja mies näytti vaipuvan tajuttomuuden tai unen syvään syleilyyn.
Edward romahti maahan ja nainen kääntyi Jackiin päin. "Anteeksi tuosta, oppilaani ei osaa vielä kunnon käytöstapoja", hän totesi hymyillen. "Lucifer!" nainen huusi. Alakerran käytävästä, rappusten viereltä saapui poika, jonka silmät hohtivat veren punaisina. "Niin neiti?" tämä vastasi pienen pojan äänellä. "Vie oppilaani lepäämään ja tuo sitten tälle vieraalle hieman teetä vierailunsa ajaksi", hän antoi komentonsa. "Kyllä neiti", poika haki ihmissuden lattialta kuin tuo ei painasi paljoakaan.