Kadonnut hukka || Mori

Metsää, maita ja mantuja. Lähinnä rosoista havumetsää, sekä kivikkoista maastoa.

Valvoja: Crimson

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 28 Heinä 2017, 17:34

Jack heräsi ja oli kuin toinen mies. No tavallaan mieshän oli ihan erilainen, mutta nyt oikeassa kehossaan, joka oli ennen ollut Kalman. Edwardin oli niin vaikeaa käsittää tätä asiaa, että kaikki mitä nyt tapahtui oli totta. Jack alkoi heti herättyään avaamaan suutaan. Ääni oli neutraali, jossa ei pilkahtanut vihaa tai sinällään mitään vastaavaa. Mieheltä tosiaan oli viety vihan tunne pois, mutta palaisiko se ajan saatossa? Uuden tunteen syntyessä, vai eikö Jack ikinä tulisi tuntemaan vihaa? Kysymyksen pyörivät päässä samaan aikaan kun Jack nousi hänen edestään ylös. Toinen oli alaston vaatteiden ollessa lattialla kappaleina. Jack katseli kehoaan kauttaaltaan ja näytti silmin nähden iloiselta. Ehkä tuo onnellinen hymy sai Edwardin kehon hieman rentoutumaan. Jack oli saanut kehonsa takaisin, mitä oli pitkään halunnutkin. Nyt se oli siinä oikeasti. Jackin kääntyessä Hayaan ja tämän leveään hymyyn, Edward lähti hitaasti kävelemään kohti Jackin entistä kehoa, jossa Kalma nyt oli.
"Jää", Haya sanoi ja siveli Jackin vanhaa kehoa kuin veistosta. Nainen istui kivisen makuusijan reunalla ja laski sitten sirot jalkansa maahan nojaten takamuksellaan reunaan. Jack kysyi lupaa poistua, sopimus oli nyt täytetty. "Tietysti, olet vapaa menemään, jos vain haluat mennä ilman vaatteita", nainen sanoi huvittuneena ja viittoi Jackin alastomuuteen. Hän nyökkäsi vain pienen palvelijansa puoleen, joka haki miehelle sopivan kokoiset vaateparit. Poika ojensi ne miehelle ja poistui sen jälkeen toisen kehon viereen.

Edward liikkui tällöin pois Kalman luolta lähemmäs seinää, jossa hän koki olevansa turvassa. Kalma alkoi näyttää elonmerkkejä ja tuo alkoi heti huutamaan. Syyttämään, että mitä toinen oli tehnyt ja siihen Jack myös vastasi tyynesti. Sitten huudot alkoivat kuulumaan noidan luo, joka hymyili raivoalle koiralle. Tuo vaati tätä päästämään hänet irti, jotta kykenisi löylyttämään kaikki. Haya vain hymyili ja hänen musta silmänsä muuttui hetkessä punaiseksi. "Hiljaa piski", noita sanoi ja vei kätensä toisen suun yläpuolelle vetäen peukkunsa ja etusormensa yhteen. Nainen kuljetti sormiaan toisen suun alla ja samaan aikaan Kalman huulet pakottuivat kiinni, eivätkä ne siitä avautuneet.
Siinä kaiken sekamelskan keskellä Jack kysyi Edwardilta saattaisiko hän tämän kotiin. "Kotiin?" Edward kysyi ja kallisti päätään. Viimeksi toisella ei ollut kotia. Sitten ihmissuden silmät suurenivat hetkellisesti, mutta sitten ne palautuivat normaaleiksi. "Vain jos lupaat minulle aloittavasi täysin uuden elämän, joka ei ole yhteydessä Kalman entiseen elämään millään tavalla", hän totesi ja samaan aikaan miehen nilkan ympäriltä avautui kahle. Haya hymyili kaksikolle ja takavasemmalta avautui ovi ja portaat ylös. "Pääsette tuosta ulos, tulethan takaisin Edward", Haya sanoi lempeästi ja ihmissusi vain katsoi noitaa pelokkaana. Edward lähti kävelemään ja odotti hetken Jackiä, kunnes alkoi kävelemään ylös rappusia tullen luonnon keskelle. Hän veti pitkään henkeä.

Haya oli jäänyt nyt kahden rimpuilevan Kalman kanssa ja hymyili tälle leveästi. "Mikä ihana keho, eikö olekin?" Hän kysyi ja siveli miehen rintakehää. Noidan käteen ilmestyi terävältä näyttävä tikari ja tuolla nainen siivosti kävi leikkamaan toisen paidan auki. Sitten noita puraisi peukkuaan ja kuljetti sitä miehen vasemmalla puolella rintakehää. Hän piirsi siihen kuvion ja sanoi: "Tämä keho on nyt sinun ja tulee olemaan sinun. Se tulee olemaan vankilasi riivaaja, etkä voi enää päästää siitä irti", nainen lausui ja merkki miehen rinnassa loisti ja suli ihon alle, muuttuen tatuoinniksi. "Kas niin", Haya huokaisi hymyillen. "Leikitään hieman".
Mori
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Heinä 2017, 18:55

Jack katsoi itseään kun Haya muistutti, ettei miehellä ollut vaatteita päällään. "Ah, aivan.." Jack sanoi helahtaen kasvoiltaan punaiseksi ja peitti kädellään sukukalleutensa, vaikka tuskin kukaan tässä seurassa hänen alastomuudestaan välitti. Haya päätti ojentaa miehelle auttavan kätensä ja pian tuon pieni palvelija poika toi ties mistä hänelle uudet vaate kerrat. Jack otti ne hieman empien vastaan ja ei voinut olla miettimättä mistä vaatteet olivat peräisin, mutta toisaalta ei sitä kaikella kannattanut päätään vaivata.
Jack siirtyi hieman sivummalle vaatteidensa kanssa ja alkoi vetämään niitä päällensä aloittaen housuista ja kun lopulta vaatteet olivat päällä.

Edward vaikutti yllättyneeltä kun hän oli maininnut sanan koti ja mies hymähti katsoen ihmissutta. "Niin, sain työtä vastaan vanhalta toverilta majatalosta itselleni huoneen, jossa olen nyt viettänyt aikaa." Jack vastasi Edille. Ei se ehkä ihan kunnon koti ollut, mutta ainakin hänellä oli nyt katto pään päällä jossa nukkua ja syödä. Ei tarvinnut elää luonnon keskellä marjoja syöden. Edin toinen kysymys sai Jackin puolestaan hieman vakavoitumaan ja miehen katse siirtyi Kalmaan.
"Se riippuu hänestä." Jack sanoi lyhyesti kertomatta oikeastaan juuta tai jaata ihmissuden kysymykseen. Jos Kalma tulisi koston perässä hänen nahkaansa hakemaan niin kyllä Jack uskalsi kyllä muistuttaa kuka olikaan voittanut tämän sodan. Muuten hän yrittäisi elää hiljaa ja omissa oloissaan nyt kun rauhan oli sisällään saanut. Hänellä ei ollut syytä kostaa enään Kalmalle, sillä Jack uskoi että koira tulisi Hayan hellässä hoidossa muistamaan tekonsa ja ehkä miettisi niitä edes kerran oikeasti.
Hayakin avasi nyt kaksikolle ovea ulkomaailmaan, mutta muistutti, että Edin olisi palattava takaisin jahka tehtävänsä oli suorittanut. Jack katsoi sitä ulos aukenevaa ovea ja hymyili katsoen kuinka Ed jo sinne kirmasi. Jack katsoi vielä Hayaa ja lyhyen hetken sidottua Kalmaa.
"Kiitos tuhannesti, että teitte tämän.. jään velkaa." Jack sanoi hymyillen Hayalle, kumarsi puolittain, ja kääntyi lähteäkseen Edin perään.

Jack veti raikasta ilmaa keuhkoihinsa näyttäen nauttivan olemuksestaan ja uudesta kehostaan. Se tuntui niin tutulle. Heidän takana oleva ovi alkoi sulkeutumaan ja Jack ehkä kuvitteli hetken, mutta ihan kuin mies olisi kuullut Kalman heikon huudon takanaan. Jack kuitenkin pudisti päätään ja lähti kävelemään eteenpäin Edin johdattamana. Pitkään mies kulki hiljaisena Edin vierellä kun Jack huomasi hieman kauempana olevan lammen. Jack kääntyi pois Edin perästä kulkemasta ja käveli lammen reunalle. Mies kyykistyi lammen reunalle niin että saattoi nähdä kasvonsa, mutta se mitä Jack näki sai miehen muuttumaan järkyttyneeksi ja pettyneeksi. Hänen toinen silmänsä ei ollut normaali vaan, kuten Kalmalla oli ollut, se hohti kirkkaan punaisena kekäleenä. Normaalisti Jack olisi ehkä alkanut vihaamaan itseään ja mahdollisesti hermostunut. Sitä ei kuitenkaan tullut kun mies kääntyi kohden Ediä.
"Ed, voisitko tehdä palveluksen?" Jack kysyi ja näytti vakavalta ja veti kuin rohkeutta hakien ilmaa keuhkoihinsa. "Voisitko puhkaista tämän silmän?" Jack kysyi, ei pyysi ihmissutta tekemään, ja osoitti punaisena hohtavaa silmäänsä. Hän ei halunnut nähdä itseään Kalmana joka aamu kun heräisi ja noh hän oli jo tottunut olemaan silmäpuoli.
"Ajattele vaikka maksuna siitä mitä olen sinulle tehnyt.." Jack sanoi ja laski hieman päätään, eikä vaikuttanut ylpeältä siitä mitä oli tehnyt.

"Ole hiljaa itse haahaka!" Kalma ärisi kun noita käski aavekoiraa olemaan hiljaa, jota Kalma ei todellakaan totellut. Se vain nosti koiran taistelutahtoa.. ainakin sen hetken aikaa kun Haya laski sormensa hänen suunsa alapuolelle, sulkien hänen huulensa tiukasti yhteen. Kalma mumisi, yritti huutaa ja tempoi köysissä hullun lailla kykenemättä pääsemään irti. Kalma vain joutui seuraamaan tilannetta sivusta kuinka Jack sai vaatteensa ja sitten tuo yhdessä Edin kanssa poistui. Kalma huusi tukahdetusti kaksikon perään ja pelon sekaiset kyyneleet alkoivat valumaan aavekoiran kasvoja pitkin kun ovi oli sulkeutunut. Miksi hänelle tehtiin näin!? Miksi kaikki hylkäsivät hänet?

Kalma käänsi pelon täyttämät kasvonsa kohden Hayaa, joka hymyili leveästi ja hyvin pahaenteisesti lelullensa. Kysyen oliko Kalmalla ihana keho. Kalma pudisti päätään pakokauhun vallassa ja yritti liikkua pois sidottuna pöydän päältä samalla kun käkkäräpää silitti hänen rintaansa. Samalla noidan käteen ilmestyi tikari, terävän näköinen, ja Kalman pakokauhun aste vain nousi. Mies tempoili pakokauhun vallassa paikallaan köysissä kun Haya leikkasi hänen päällään olevan paidan auki rinnasta. Siihen noita alkoi tekemään loitsujaan, joka ensin hohti ja lopulta katosi jääden kuin tatuoinniksi aavekoiran rintaan. Tämä keho tulisi olemaan hänen vankilansa, josta koira ei enään pakenisi koskaan.
Kalma pudisti päätään mumisten kun noita vihjasi leikeistään. Hän ei helvetissä halunnut olla osallisena sellaiseen! Kalma alkoi kirjaimellisesti riehumaan köysissään, eikä enään välittänyt pakokauhun vallassa kivusta mitä aiheutti itselleen. Mies löi useammin kuin kerran takaraivonsa vasten kivistä makuupaikkaansa ja köydet alkoivat painautumaan ihoa vasten voimalla, joka teki verestäviä painautumia. Sen lisäksi, että Jackin kehoon jääneet vammat alkoivat tuoreina haavoina aueta liiallisesta riuhumisesta.
suskari
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 28 Heinä 2017, 19:36

Jack ei myöntynyt tai kieltäytynyt hänen ehdostaan. Miehen kulkiessa ihmissuden takana tämä tuntui helpottuneemmalta. Se tuntui oudolta samaan aikaan, kun edward tunsi syylisyyttä, mutta tavallaan hänkin oli ihan hyvillään Jackin puolesta. Tuo oli saanut alkuperäisen kehonsa takaisin ja kukapa nyt ei haluaisi omaa kehoaan takaisin. Sitten takaa kuului vieno kysymys. Edward pysähtyi ja kääntyi katsomaan Jackiä. "Niin?" hän vastasi. Oudoin palvelus, jota häneltä oli kysytty koskaan oli varmasti tämä. Jack alkoi heti selittämään pyyntöään. Edward tuijotti Jackiä ja katsoi tämän erilaisia kasvoja, joissa oli kaikki tallella. "Haluat minun siis puhkaisevan silmäsi?" Edward katsoi punaisena hohtavaa silmää ja näki kasvoissa Kalman. Kasvot, jotka hän oli oppinut tunnistamaan hyvänä ja läheisenä ystävänään. Nyt tämä kuitenkin piti häntä petturina ja vihollisenaan. Edward puri hammastaan ja tarttui Jackin olkaan. "Pure hampaasi yhteen", hän totesi ja kylmästi ihmissusi kävi kahden sormen avulla kaivamaan nopeasti silmämunan irti. Terävät kynnet leikkasivat silmän ja pian toimitus oli ohi, vain veri tipahteli maahan. "Se sattuu vain hetken", hän totesi Jackille, sillä ihmissuden parannuskyky kyllä hoitaisi menetetyn silmän.
Edward päästi irti miehestä ja katsoi tätä hetken, surullisesti ehkä hiukan. "Jos saan sanoa rehellisesti... Olen iloinen puolestasi, että sait kehosi takaisin, mutta samaan aikaan tietysti koen pahaa oloa siitä, että sallin tämän kaiken tapahtuvan", hän huokaisi. Ihmissusi lähti sitemmin kävelemään, näyttämään toiselle tietä. "Miltä se nyt tuntuu?" hän päätti kysyä toiselta. "Entä se, että sinulta vietiin vihasi tunne?" hän jatkoi ja vilkaisi Jackin puoleen kun käveli metsän reunaa. Haya oli selkeästi johdattanut heidät hyvin lähelle ihmisten ilmoja. Edward pysähtyi metsän reunalle ja katsoi Jackiä silmään. "Suosittelen pesemään kasvosi", hän totesi ja sitten taputti toista selkään, samalla kun työnsi tämän metsän reunan yli sivistyksen pariin. Enempää sanoja vuodattamatta Edward muuttui sudeksi ja häipyi nopeasti. Hänellä oli kova huoli siitä, että Kalmalle kävisi vielä huonosti hänen poissaollessaan. Susi harhaili korpeen nopeasti, mutta määrätietoisesti ja pian kumautti päänsä tuttuun taloon. Hän muuttui ihmiseksi ja oli valmis astumaan sisään.

Hayan pieni pelottelu sai toden totta siemenen itämään, kun kauhusta kankea mies hänen allaan alkoi rimpuilemaan viimeistä päivää. Haya kikatti pienesti ja painoi hennot sormensa toisen keholle. "Rauhoitu, en minä nyt oikesti lähde sinua leikkelemään", hän huokaisi hymyillen. Tietysti noita huomasi kuinka keho kärsi ja alkoi vuotamaan, kun vanhat haavat avautuivat. "Lucifer~" nainen hymisi ja pieni poika ilmestyi Kalman vierelle. Haya ojensi kätensä pojalle ja siihen pieni poika tarttui. Sitten Haya hitaasti kävi Kalman kehon lävitse ja tuon haavat alkoivat kadota hyvin nopeasti, mutta samaan aikaan pieni poika alkoi saada niitä omaan kehoonsa. Samaan aikaan köydet miehen ympärillä löystyivät ja katosivat, mutta mies oli painettu loitsun avulla vasten makuusijaansa. Kun toimitus oli ohitse pieni poika näytti hetkellisesti horjuvan, mutta Haya nosti tämän syliinsä. Samat verestävät hiertymät olivat nyt pienen pojan ranteissä ja päänvammat tuntuivat lapsen päässä. Noita hymyili Kalmalle. "Jos osaat käyttäytyä hetken, selitän sinulle kaiken, mutta jos haluat leikkiä uhkarohkeaa ja yrittää tappaa minut. Voin luvata, että teen elämästäsi surkeaa", Haya totesi ja perui Kalmaa mykistävän loitsun, jotta toinen kykenisi taas huutamaan sielunsa kyllyydestä. Noita itse lipui pois makuusijalta, mutta jätti edelleen Kalman aloilleen loitsun kanssa. Saisi rauhoittua siinä hetken. Kun hän oli poistumassa, nainen peitti miehen tuhottun korvan ja kun otti sen pois, siinä oli terve sekä kaunis korva paikalla.
Haya oli kadonnut vieden pienen pojan mukanaan. Silloin hämärähuone muuttui pimeäksi, kunnes äkisti verhot vetäytyivät syrjään ja kirkas valopääsi huoneeseen. Kalma makasi nyt pehmeällä sohvalla, mutta edelleen loitsun alaisena. Oleskeluhuoneeseen kuului askelia, kun Edward hengitti raskaasti ja tuijotti sohvalla makaavaa miestä. Se oli hiljaisuus niin kauan kunnes toinen heistä sitä lähti sortamaan.

Tietysti ihmissusi oli valmis kuulemaan kunniansa ja valmis selittämään, jos toinen edes olisi kuulevinaan hänen vastaan sanomistaan. "Kalma..." hän sanoi hiljaisena ja vihreät silmät värähtivät. Ne väistivät toisen katseen ja laskeutuivat seinille. Kulmakarvat olivat rutussa ja koko hänen kasvojensa olemus oli niin pahoillaan. Hänen olemuksensa oli voimaton. Olihan hän jo ollut litkukuurillaan jonkin aikaa ja hieman laihtunut siinä samalla. Ihmissuden veri piti hänet kuitenkin hyvässä kunnossa, mutta silti. "En... Voinut tehdä mitään", Edward aloitti.
Mori
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Heinä 2017, 20:50

Jack nyökkäsi kun Ed kysyi halusiko mies, että hänen silmänsä tultaisiin puhkaisemaan. Kyllä, sitä Jack oli juuri hetki sitten pyytänyt ihmissudelta. Ed ei kauaa lähtenyt aikailemaan vaan tarrasi Jackia olasta ja kehotti puremaan hampaansa yhteen. Jack puri hampaansa yhteen ja seuraavaksi Ed tunki kaksi sormeaan silmäkuopan sisään, repi silmämunaa irti samalla kun Jack huusi kivusta ja lopuksi ihmissusi leikkasi vielä nopeasti silmästä lähtevän ulokkeen poikki. Silmä oli poissa ja sen paikalla oli jälleen tyhjä kuoppa, valtava verinen kuoppa, joka valutti verta pitkin kasvoja. Jack piti tyhjää silmäkuoppaansa purren hammasta yhteen, kirosi itsekseen kipuaan alas alimpaan helvettiin Ed kuitenkin huomautti, että kipu kestäisi vain hetken aikaa. Mies kohotti toista kulmaansa kun katsoi Ediä, mutta muisti sitten että oli nyt ihmissusi. Vain hopea vahingoittaisi häntä.
"Kalma itse halusi sitä." Jack vastasi lyhyesti tyhjän kuuloisesti kun Ed huomautti, että oli tietenkin iloinen että Jack oli vihdoinkin saanut kehonsa takaisin, mutta oli surullinen ystävänsä puolesta ja myös itsensä kun oli joutunut antaa tämän tapahtua. Jack huokasi pienesti. "Ajattele sitä omalle kohdallesi.. sinähän taistelet tällä hetkellä omaa taistelua itsesi kanssa? Ajattele jos paha puoli voittaisi sinut, joten etkö olisi valmis taistelemaan ja antamaan kaikkesi että saisit menetetyn takaisin?" Jack ei tietenkään ollut varma Edin tilanteesta, mutta sen mitä mies oli nähnyt ja todistanut, niin hän pystyi ynnäämään että Edillä oli oma sisäinen taistelunsa.

Ed lähti kulkemaan eteenpäin, mutta Jack jäi vielä hetkeksi lammen rantaan huuhdellen nopeasti kasvonsa verestä. Tietenkin verta tuli vielä uutta lisää, mutta ainakin suurimmat oli pesty pois. Sitten mies nousi ja otti ihmissuden kiinni, joka oli heittäytynyt uteliaaksi häntä kohtaan.
"Olen saanut rauhan, tunnen itseni kevyeksi.. kaikki se taakka on kadonnut harteiltani. Ja kehoni, se tuntuu kotoisalta.. ei vääristyneeltä." Tämän paremmin Jack ei kyennyt esittämään tunteitaan uudessa kehossaan tai mikä hänen olonsa olisi ilman vihaa, jonka varassa hän oli elännyt jo useita vuosia. Jack pienesti yllättyi siitä kuinka matka osottautui näin lyhyeksi kun metsän reuna näkyi jo ja kauempaa saattoi nähdä kylän. Jack katsoi Ediä, joka vielä kehotti häntä pesemään kasvonsa ja taputti selkään. Jack hymähti pienesti ja seurasi kuinka ruskeaturkkinen susi katosi metsään, kun mies itse katosi kylän suuntaan.

Kalma oli todentotta paniikissa ja hätääntynyt kuin teuraaksi menevä sika, joten Hayan sanat tuntuivat epätodellisilta kun aavekoira lopetti rimpuilun ja tuijotti yläpuolellaan olevaa noitaa kahusta kalpeana. Noidan hymyily ei kuitenkaan ihan luottamusta tuonnut aavekoiran kohdalla, eikä silloinkaan kun nainen pyysi Lucifer nimisen palvelijansa tulemaan luokseen. Kalma katsoi punasilmäistä poikaa kauhuissaan ja saattoi vain arvata mikä olisi tulossa. Hölmökin tajusi ettei tuo lapsi ollut normaali.
Haya ojensi kätensä pojalle ja alkoi vetämään kättään pitkin aavekoiran kehoa, jolloin kaikki Kalman haavat ja ruhjeet alkoivat katoamaan, kuten myös miestä pitävät köydet. Kalma yritti tietenkin ylös sillä samalla sekunnilla kun köysistä pääsi, mutta tajusi ettei pystynyt yhäkään liikkumaan. Kalma kirosi kovaan ääneen mielessään ja katsoi nyt yhä yllään olevaan noitaan, joka nyt piti poikaa sylissään. Tuota yhtä hymyä olevaa naista, joka löi pöytään säännöt. Kalman olisi rauhoituttava, jotta Haya voisi kertoa mitä tuo ehkä halusi, mutta jos aavekoira alkaisi leikkimään noidan kustannuksella noh siitä tulisi luonnollisesti rangaistus. Haya vapautti Kalman puhekyvyn ja Kalma tuijotti oranssipäätä kasvojen ilmeen kertoessa paljon mitä Kalma ajatteli tilanteestaan: se oli yhtä raivoa ja Kalma olisi mieluutsi kuristanut tuon eukon hengiltä.
"En osallistu peleihisi!" Kalma ärähti ja sylkäisi kohden noitaa, joka nyt siirtyi kauemmas, mutta samalla hellästi koskettaen paransi hänen korvansa. Sitten Haya oli poissa lapsensa kanssa jättäen Kalman yksinään pimeyteen, josta kuului enään vain vihainen huuto noidan perään. Kalman huuto kuitenkin keskeytyi kun koko tila muuttui hetkessä ja seuraavaksi Kalma tajusi makaavansa huomattavasti pehmemmällä alustalla ja oli olohuoneessa. Kalma katsoi ympärilleen sen mitä nyt paikaltaan pystyi, mutta havahtui kun kuuli askelia. Kalma katsoi olohuoneen oven suuntaan, josta juoksi paikalle Edward. Kalman katse synkkeni ja se oli syyttävä, kuin Ed olisi juuri tappanut jonkun hyvin läheisen aavekoiralle. Kalma ei puhua puhkahtanut ystävällensä, joka oli loppujen lopuksi se joka rikkoi hiljaisuuden lausumalla aavekoiran nimen. Kalma murahti ja käänsi katseensa muualle, siinä missä Ed käänsi omansa häpeissään muualle. Kalman kohdalla tunteita ei ollut, ei siinäkään vaiheessa kun Ed sanoi ettei ollut voinut tehdä mitään hänen hyväkseen.
"Mene runkkaamaan sitä lutkaa." Kalma murahti enemmän kuin hieman käärmeissään. "Ehkä sitten voit paremmin. SITTEN, voitte yhdessä kiduttaa minua!" Kalma aloitti uudestaan raivoamisen, mutta äänestä kuuli että ääni alkoi menemään huutamisesta.
suskari
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 28 Heinä 2017, 21:49

Kalma ei ottanut tilannetta mitenkään kevyesti. Ei moni olisi ottanutkaan. Miehen suusta tuli syytöksiä ja haukkumista. "En minä kiduta sinua mitenkään", hän sanoi hiljaa toisen syytöksiin. Edward ei ollut kiduttamassa ketään ja mitenkään. Hän itse kitusi täällä, vaikka tarkoituksena oli saada hänet vain tuhoamaan Thanatos hänen sisältään. Edward sulki hetkeksi silmänsä ja avasi ne hetken päästä. Mies värähti ja avasi silmänsä taas. Hetkessä mies oli Kalman vierellä ja tuo tuijotti tätä julmasti. "Kas, sinäkin olet täällä", Thanatos sanoi väsyneen kuuloisesti. Ihmissusi haisteli Kalman hajua. "Olette näemmä vaihtaneet kehoa, kerta raivosi on ilmassa kosketeltavaa", peto huokaisi ja katsoi Kalman läpikotaisin. Pieni naurahdus kuului Thanatoksen suusta. "Luuletko tosiaan, että minä menisi runkkaamaan sitä naista, kun hän tässä heikentää minua kuin viimeistä päivää", hän sanoi ja hyökkäsi sitten Kalman kimppuun, tarttuen puolustuskyvytöntä kaulasta. Thanatos paljasti terävät hampaansa. "Hän on tuhoamassa minua täällä hirttokolossa ja sinä luulet että minä menisin mielelläni sen eukon kanssa petiin?" Thanatos kysyi puristaen toisen kaulaa ja hymyillen julmasti. Kalma saisi kiittää onneaan siitä, että Thanatos oli heikentynyt Hayan juottamasta litkusta Edwardille ja näin ikään ei kyennyt enää hallitsemaan ihmissuden kehoa yhtä vapaasti kuin ennen. Puristus ei ollut kovin vahva ja toinen saisi henkeä, vaikka olikin pieni puristus.
Haya astui huoneeseen ja näki kuinka Edward oli kuristamassa uutta tulokasta. "Edward!" Haya korotti hieman ääntään ja Thanatos kohotti päätään kurtistaen kulmiaan. "Saatanan eukko..." mies mutisi ja irroitti otteensa Kalmasta ja lähti sitten juoksemaan kohti noitaa. Ihmissusi otta muotoa ja oli hyökkäämässä noitaa päin, kun sai tuntea suuren paineen lyövän hänet läpi oleskelu huoneen vasten seinää. Thanatos iskeytyi vasten seinää ja jäi siihen, yrittäen nousta maasta, mutta jalat pettivät. Edward pääsi tällöin valloille vain yskimään ilmaa keuhkoihinsa.

Haya käänsi katseensa Edwardista Kalmaan. "Kas niin, oletko valmis kuulemaan mitä minulla on sinulle tarjota?" hän kysyi ja hymy levisi samana aikaan naisen kasvoilla. Noita käveli saman aikaan kun Edward sivummalla nousi hitaasti köhien lattialta. "Minä en kiduta sinua, minä voin tehdä sinusta paremman", hän sanoi hymyillen silmät sädehtien. "Sinä et kuitenkaan lähde täältä hetkeen, sillä olet nyt minun", hän totesi pehmeästi ja istui Kalman vierelle.
Mori
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Heinä 2017, 22:30

Kalma naurahti surkuhupaisasti Edille, joka kielsi ettei kiduttaisi häntä. Eikö? Eikö todellakaan? Miten olisi sellainen kuin hylkääminen ja haukkuminen päin naamaa? Se oli henkistä kiduttamista ja Ed tiesi kyllä, että se oli asia joka sattui häneen enemmän kuin mikään muu asia. Kalma vain ei ehtinyt kommentoimaan asiaan kun tunsi kevyen tuulen puuskan ihollaan ja sitten tajusi olevansa naamat vastatusten Edin kanssa. Ei, se oli Thanatos.
"Terävä havainto puudeli." Kalma totesi itsestään selvyytenä Thanatokselle, tuijottaen tätä vääristynyttä olentoa edessään ilmekään värähtämättä, kun se nuuhki häntä. Tutki hänen ominais hajuaan.
"Sekin hyvin älykäs havainto." Kalma sanoi kuin ei olisi välitänyt Thanatoksen koko olemasta olosta tuon taivaallista. "Luulisi tosin pelkän nenän kertovan sen." Kalma huomautti puolittain hymähtäen, sitten Thanatos ihme kyllä alkoi ehkä avautumaan siitä kuinka tuon olemus oli alkanut heikentymään sen eukon myötä, eikä näin kelvannut peti ystäväksi. Kalma oli tähänkin käymässä sanomaan jotakin näsäviisasta, mutta sormet kiertyivät hänen kurkkunsa ympärille. Kalma korahti, mutta ei pystynyt liikkumaan Thanatoksen otteen alla kiitos Hayan luoman loitsun, joka sitoi aavekoiran sohvan pohjalle. Thanatoksen ei olisi varmasti ollut kovinkaan vaikeaa kuristaa liikunta kyvytöntä miestä, mutta Kalma huomasi että sudesta tuntui puuttuvan puhti siihen. Sormet puristivat kaulan ympärillä, mutta pihisten aavekoira sai henkeä.
"Saisit pentuja hyvä mies... ja..missä puhtisi on rakki? Etkö saa kuristettua tarpeeksi?" Kalma pihisi Thanatoksen otteessa ja vain hymyili sudelle kuin pilkkaa tehden.

Thanatoksen murha yritys jäi kuitenkin vain yrityksen tasolle kun Haya saapui paikalle käskyttäen Ediä, mutta Thanatos hyökkäsi ja löysi itsensä seuraavaksi huoneen toisesta päädystä. Kalma köhi pienesti paikoillaan ja kääntyi sitten katsomaan Hayaan, joka kysyi oliko Kalma kuulemaan mitä noita halusi koirasta.
"En, mutta kerrot kuitenkin." Kalma vastasi tympeänä kuin hapankaali. Noita sanoi, ettei aikoisi kiduttaa häntä vaan aikoisi tehdä hänestä paremman. Kalma pyrskähti pyöräyttäen silmiään päässään. ¨
"Mitä minä sillä tekisin?" Kalma kysyi hieman naurahtaen sarkastisesti, mutta vakavoitui hetkessä kun Haya sanoi että Kalma tulisi viettämään täällä enemmän kuin hetken. Noita istui miehen vierelle.
"Kuka sanoi, että aion jäädä?" Kalma sitten kysyi. Hitto hän kääntäisi kelkkansa heti kun saisi siihen tilaisuutensa. "Ja sanoinhan jo etten lähde leikkeihisi mukaan.. katso mitä teit MINULLE!!" Kalma aloitti rauhallisesti, mutta ärähti lopun niin että koko huone kajahti.
suskari
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 28 Heinä 2017, 23:22

Edward oikeastaan vain jäi suosiolla kuuntelemaan lattia tasolle Hayan ja Kalman ei niin ystävällistä keskustelua. Hän ei katsonut kumpaakaan, vaan tuijotti hiljaa maahan. Hän sulki silmänsä ja kuunteli. "Et tietenkään mitään, mutta minä teen", naisen ääni totesi Kalman tympeälle kysymykselle. "Jotenkinhan minun pitää kuluttaa aikaani", noita totesi. Kalma kysyi, että kuka sanoi, että tämä olisi jäämässä. Noita laski katseensa koiraan ja hymyili. "Ei kukaan muu kuin minä", hän sanoi hymyillen. Kalma tietysti alkoi panna vastaan, mutta Haya kiinnostui haasteista. Toinen sanoi, ettei lähtisi hänen leikkeihinsä mukaan ja huusi sitten mitä hänelle oli tehty. Silloin noidan silmä muuttui taas siksi kirkkaaksi punaiseksi silmäksi. "Sinulle?" hän toisti hitaasti. Hitaasti naisen silmä kaventui ja tuo terävä katse porautui Kalmaan.
"Sinä olet KOIRA", noita lausui painottaen sanaa koira. "Et ole koskaan ollut ihminen ja sinä veit ihmisen kehon", hän totesi rauhallisesti ja istui Kalman eteen. Haya tarttui oleskeluhuoneen pöydällä olevaan pitkään piippuun. Nainen vei sen suulleen ja puhalsi pian savua. Hän hymyili levollisesti. "Koiran pitää tietää paikkansa, liian avoimesti annettua vapautta koiralle ei anneta", hän sanoi ja puhalsi uuden savupilven ulos. Hän risti jalkansa ja katsoi Kalmaa. Punainen silmä hehkui. "Riivasit ihmisen vasten tämän tahtoa, tuhosit hänen elämänsä ja nyt hän on saanut sen takaisin mitä omasikin. Mitä minä tein sinulle? Minä annoin sinulle kehon", nainen sanoi julman kuuloisesti. "Nytkö luulet, että voit ruveta leikkimään yhtä? Demoniksi sinun on helppo muuttua, mutta ihmiseksi muuttuminen vaatii enemmänkin kuin kehon", Haya lausui.

Edward avasi silmänsä ja katsoi nyt kaksikkoa, kun Haya oli alkanut puhallella savupilviään. Hän kuunteli kuinka Haya iski faktaa Kalman naamalle. Oliko tämä nyt sitä kiduttamista. Edward kyllä ymmärsi sen, että hän oli jättänyt Kalman, mutta hän ei ollut koskaan sanonut, että olisi hylännyt tätä jättänyt tämän ikuisesti. Toisaalta olihan siinä ollut sekin mahdollisuus, että hän oli, mennyt kuolemaan eikä koskaan tullut takaisin. Kyllä edward sen ymmärsi, mutta oliko hän haukkunut Kalmaa? Millä tavalla? Hän yritti muistaa ja miettiä. Hän kuunteli kuinka Haya pisti Kalmaa lyttyyn, mutta jos hän puuttuisi asioihin noita vain sitoisi hänen huulensä yhteen.
"Minulla on aikaa kouluttaa vanhaa koiraa niin kauan kuin minua huvittaa", noita sanoi iloisesti ja puhalsi tupakan hajuisen savupilven sivulle.
Mori
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Heinä 2017, 10:16

Kalman silmät laajenivat pienesti kun Haya kertoi aavekoiralle, että tulisi tekemään aavekoiran muokatulla keholla jotakin ja tietenkin noita tarvitsi oman tekemisensä, jolla kuluttaa aikaa. Kalma ei tiennyt mitä noita oikein aikoi hänestä tehdä, mutta oli jo varma ettei sitä halunnut tapahtuvan.
"En ala koe-eläimeksesi, vaikka kuinka sitä vinkuisut akka." Kalma murahti hampaiden välistä ja tuijotti noitaa kulmiensa alta haastavasti. Kalma oli tunnettu jääräpäisyydestään ja noh tässä pelissä hän ei aikonut jäädä toiseksi helpolla.
Haya laskeutui alemmas pienen vankinsa tasolle ja hymyili yhtä hymyään, kuten oli aikaisemmin tehnyt. Kalma painoi päätään syvemmälle sohvan sisään muristen uhmakkaasti, vaikka aavekoiran silmissä näkyi pilkahdus pelkoa. Kalma oli kuitenkin sidottuna sohvan pohjalle ja täysin puolustuskyvytön jos noita päättäisi tehdä jotakin hänelle. Mitä taas Ediin tuli.. Kalma ei enään odottanut edes apua mieheltä, joka istui omassa nurkassa.
"Silloin minulla ei taida paljoa esteitä olla." Kalma kuitenkin hymähti Hayalle takaisin.

Aavekoiran kasvoilla ollut hymy kuitenkin haihtui kun noidan silmä muuttui jälleen kirkkaan punaiseksi ja kysyi pilkallisesti oliko noita muka jotakin tehnyt aavekoiralle. Noidan katse kapeni ja se tuntui poraantuvan aavekoiran sieluun asti ja sitten seurasi saarna tai koiran pilkkaaminen. Miten sen saattoi ottaa.
"En ole koskaan väittänyt olevani ihminen." Kalma huomautti noidalle, joka alkoi muistuttamaan aavekoiraa omasta olemuksestaan. Mikä hän oli ja mikä hän ei ollut. Mitä hän oli tehnyt.
"Tein sen mitä täytyi." Kalma lisäsi vielä ihmiskehon viemiseen. Mitäs oli ollut niin tyhmä, että juoksi pää edellä suoraan ansaan. Kalman katse seurasi Hayaa, joka itse istui aavekoiran eteen ja otti käteensä pitkän piippunsa ja alkoi sauhuttelemaan sitä. Kalma kurtisti kulmiaan Hayan sanoille.
"En ala kumartamaan sinua lutka!" Kalma ärisi takaisin. Hänellä oli jo isäntä jota totella.. hän ei huolinut toista, etenkään tätä naista. Kalma tuijotti yhä haastavasti naista edessään, joka nyt katsoi häntä takaisin omalta paikaltaan punainen silmä hehkuen.
"Mitä teit!? Pidät minua vankina ja puhut jostakin kehon muokkaamisesta vastoin tahtoani.. sen lisäksi, että siirsit minut alkuperäisestä kehosta. Niin ja päästit vielä sen MIELIPUOLEN vapaaksi!" Kalma ärähti alkaen luettelemaan mitä Haya oli hänelle tehnyt, tai tulisi mahdollisesti tekemään omien puheidensa kautta.
"Se mies ei saa päästä kulkemaan vapaana! Hän ansaitsi sen kohtalon, jonka hänelle annoin!" Vankina Kalman sisällä, kyllä. Kalma pelkäsi perheensä puolesta nyt kun hän oli täällä kuin jokin pahamainen rikollinen kynittävänä, eikä voinut lähteä niin kauan kun oli tässä kiinni.
"Mutta huomaan, että se mies on laulanut asioita.. surkeita asioitaan." Kalma naurahti julmasti. Tällä kertaa se mies veti pidemmän korren, mutta vain tällä kertaa.
"Ja sanoin jo idiootti, etten ole kiinnostunut ihmisen elämästä." Kalma huomautti tuhataen ja näytti ärtyneeltä. Kalma katsoi Ediä, joka näytti rauhalliselta kuin viilipytty.
"Huomaan että se mies on sinutkin sitten onnistunut puhumaan puolellesi.. se selittäisi käytöksesi." Kalma sanoi vain kylmä viha ja katkeruus äänessään. "Mutta hyvä, että olet lopulta löytänyt uuden hyvän ystävän." Kalma korosti sanojaan kuin myrkkyä ja sylkäsi ne Edin päälle. Niissä ei ollut kunnoitusta tai sitä mitä Ed oli ehkä tottunut kuulemaan ystävällisen aavekoiran suusta.
"Eikö sinulla ollut pokkaa tulla hakemaan minua itse kun Jack piti laittaa asialle HÄH!?" Kalma pilkkasi, vaikkei nähnyt koko totuutta edessään, mutta Kalma toimi vain sen mukaan mitä oli nähnyt.. ja se oli sattunut todella paljon.
Kalman katse liikkui Hayaan, joka iski haasteen pöytään. "Onnea siihen taidan olla jo häipynyt sitä ennen." Tai ehkä purrut tuon ärsyttävän naaman irti. Miten vain, hän lähtisi täältä. Jack ei voinut kulkea vapaana.
suskari
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 29 Heinä 2017, 12:23

Kalman haukkuminen ja tietämättömyys alkoi hiljalleen kerääntyä Edwardin sisään. Hän tiesi kyllä, että toinen oli vihainen ehkä jopa raivoissaan. Hän tiesi kyllä, että toinen oli kokenut väärin ja oli tehnyt väärin, mutta kukaan ei kestäisi sitä ikuista lyttyyn painamista. Hän oli hyvä sydäminen ja hellä, hän ei halunnut pahaa ja useasti otti enemmän harteilleen kuin muut, josta johtui sekin, ettei Edward pannut vastaan Kalman haukkumisia. Sitten Kalma sanoi Jackiä hänen ystäväkseen ja se viha, joka velloi ihmissuden syvällä sisimmässä nousi, kuohahti. Hän ei ollut Thanatos, hän ei ollut mitään muuta kuin säälittävä itsensä. Mies nousi hitaasti ylös ja käveli Hayan vierelle tuijottaen Kalmaan ei sinällään mitenkään. Hän ei tuntenut muuta kuin puhdasta raivoa, mutta se ei näkynyt tässä. "Olen kuullut tarpeeksi Kalma", Edward vastasi. "Sinä saat tuomita minut jos haluat, mutta se, että sanot häntä ystäväkseni ei käy, minä en ole hänen ystävä. Minä en tehnyt hänen kanssaan töitä", hän sanoi hampaiden naristessa yhteen, kun ihmissusi pihisi paikoillaan. "Miksi minä tulisin sinua hakemaan?? MIKSI MINÄ TULISI SINUA HAKEMAAN, JOTTA VOISITTE VAIHTAA KEHOJA?" Edward sanoi ja syöksyi Kalman päälle. Haya taas nautti pienestä näytöksestä, harvoin hän katseli mitään tälläistä.
"Kuka sanoi, että minä olisin hänen ystävänsä? Kuka sanoi, että minä olisi ollut tässä mukana? HÄH?" Edward kysyi ja repi Kalman kauluksista ja vaikka toisella oli loitsu päällä, saattoi ihmissusi repiä Kalman irti sohvan pohjalta ylemmäs. "Sinä et tiedä totuutta! Joten elä maailmassasi, jossa minä olen petturi ja sinun hylkääjäsi! ELÄ SIINÄ!" Edward huusi susimaiset piirteet kasvoillaan ja sitten ihmissusi vain tiputti Kalman takaisin sohvan pohjalle. "Luulin sinua erilaiseksi. Mutta kai olit vain samanlainen valehtelija kuin hänkin", Edward totesi kylmästi ja katsoi Kalmaa kovin tuomitsevasti. Niin tälläiseltä se tuntui, vihata toista. Jos Kalma tietäisi, oli Edward kyllä tiennyt hyvin siitä, kuinka satutti toista. Kalma ei kuitenkaan vain osannut empatiaa. "Luulin koiria ihmisen parhaiksi ystäviksi, mutta emme kai tule olemaan sitä enää koskaan. Minä en sitä valinnut. Muista se", hän mutisi, kun nousi toisen päältä pois ja lähti koko huoneesta. Hän ei viitsinyt enää kuunnella eikä välittää.

Kun kohtaus oli ohi Haya katsoi Kalmaan. "Sinä et lähde täältä kulta pieni, et vaikka kuinka yrittäisit", hän totesi ja sen jälkeen noita kävi hakemassa jotain. Se oli kaulapanta. Haya sitoi sen avuttoman Kalman kaulaan, se pitäisi miehen talossa, eikä tuo pääsisi kahtametriä kauemmaksi talosta. Sillä kaulapanta oli loitsittu, vahvalla loitsulla. Se joko repisi Kalman takaisin taloon tai ei päästäisi tätä ulos ollenkaan. Noita hykerteli hetken, mutta ei kaulapannan antamalle kohtalolle. "Minä en ole kenenkään puolella", Haya totesi hymyillen. "Sinä olet vain pahainen sielu, joka joutui nyt erään sopimuksen alaiseksi. Viaton sivullinen, joka pakotettiin vaihtamaan kehoa", Haya sanoi tarttuen piippuunsa. "Entisellä ystävälläsi, oletan, ei ollut osaa tai arpaa sopimuksessa", hän naurahti. "Mutta nautin kuinka väärin asiat voivat teidän kohdalla mennä. En toki tiedä alkuperäistä tilannettanne, mutta se näytti minusta oikein mehukkaalta", hän sanoi ja puhalsi suuren savupilven, mutta se ei ollut harmaa. Noita puhalsi savun ylös kattoon, jotta ei sitä puhaltaisi Kalman naamaan, tuo vielä kuolisi myrkkyyn.
"Minä en tehnyt yhtään mitään", hän totesi Kalman aiemmin lausuttuihin sanoihin. "Minä vain ajattelin korjata runnellun kehon, jonka sait", hän totesi ja haroi kiharoita hiuksiaan. "Jos et ole väittänyt olevasi ihminen, mikä olet?" Haya kysyi. "Demoni vai pelkkä koira?" hän jatkoi. "Oi, ei sinun tarvitse kumartaa minua, uskon kyllä että olet uskollinen vanhalle isännällesi", hän sanoi uuden savupilven muodostuessa katon rajaan. "Mutta uskollinenkin koira on taipuvainen koulutettavaksi oli se isäntä tai ei, joka sinua kouluttaa".
Mori
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Heinä 2017, 13:28

Kalman katse seurasi kun Ed nousi ylös ja käveli Hayan vierelle katsoen häntä ja lopulta sanoi, että oli kuullut aivan tarpeeksi aavekoiran suusta. Ed lähti puolustamaan itseään, ettei ollut Jackin ystävä, eikä ollut tehnyt töitä sen miehen kanssa. Kalma tuhahti ja näytti siltä ettei uskonut sanaakaan mitä Ed päästi suustaan. Valehtelijoita kaikki.
Ed alkoi korottamaan ääntään ja kysyi miksi hän olisi ollut se joka aavekoiran olisi tullut hakemaan, että hän ja Jack voisivat vaihtaa kehoja. "Koska luotin sinuun.. ehkä joskus." Kalma sanoi hiljaa huulien välistä, mutta yllätyksekseen miehen silmät lajenivat säikähdyksestä kun Ed syöksyi hänen päällensä. Kalma tuijotti Ediä silmät levällään. Ed huusi ja tarrasi ex-ystävästään kiinni rinnuksista, repien irti sohvasta lähemmäksi itseään. Kalma oli vain muutaman sentin päästä tästä ihmissuden kasvoista kun Ed osoitti raivoaan ja loukkaantumistaan Kalmaa kohtaan. Kalma ei tiennyt totuutta tapahtumista, joten Ed käski Kalmaa elämään valheiden maailmassa. Edin susimaiset piirteet paljastuivat miehen raivotessa ja loplta Ed vain tiputti liikunta kyvyttömän miehen takaisin sohvanpohjalle. Kalma näytti hieman kalpealta, säikähtäneeltä ja hämmentyneeltä.. se rohkeus koirasta oli hetken poissa kun Ed tuomitsi nyt aavekoiran kerta oli nähnyt ja päässyt todistamaan millainen hänen ystävänsä oli. Samanlainen kuin hän. Kuka hän!?
"Muistatahan että muutit minut SUDEKSI!? En ole enään koira!" Kalma huusi Edin perään kun tuo lopulta oli poistunut koko tilasta. Kalma jäi katsomaan ihmissuden perään kiroten kun ikävän tuttu ääni kuului viereltä.

Kalma käänsi välinpitämättömän katseen Hayaan, joka nyt sanoi ettei koira ollut täältä lähdössä, vaikka yritystä löytyisi. Kalma huokasi jo kyllätyneenä. "Ajattelitko lipputankoon ripustaa?" Kalma kysyi ja katsoi kuinka Haya nousi ja kävi jostakin hakemassa kaulapannan. Kalma kohotti kulmiaan ja katsoi Hayaa kysyvänä kun noita kumartui hänen yläpuolelle ja sitoi kaulapannan hänen kaulaansa. Kalma ei voinut muuta kuin hyväksyä kaulapannan kaulassaan ja sen laiton.
"Usko jo etten ala koiraksesi!" Kalma ärisi ja yritti liikkua sohvalta pois, mutta se oli mahdotonta Hayan luoman loitsun ansiota, joka piti aavekoiraa kiltisti aloillaan.
Sitten Haya aloitti aivan uuden keskustelun ja huomautti, ettei ollut kenenkään puolella, ja alkoi kertomaan että kuinka tämä koira parka oli nyt joutunut vain osaksi sopimusta ja vaihtamaan vastoin omaatahtoaan kehoaan miehen kanssa jota Kalma vihasi koko sydämmestään. Ja ennenkaikkea tuon ystävä ihmissudella ei ollut osaa eikä arpaa koko tapahtuma sarjassa, kuin sivussa katsojana. Kalman silmät laajenivat.
"Valehtelet?" Kalma kysyi epäuskoisen järkyttyneenä, mutta Hayan puheet tilanteen nautinnoista kertoivat omaa tarinaansa. "Miksi et kertonut! Miksi hänen piti olla paikalla!" Kalma huusi tajuttuaan, että oli mennyt lyömään väärää puuta ja nyt tilannetta oli enään mahdotonta korjata. Sikälimikäli tämä nainen nyt puhui totta.

Haya ei ollut tehnyt mitään, tuo oli vain korjannut hänen runnellun kehon, jonka Kalma oli saanut. "Miksi vangitsit minut tähän?" Kalma kysyi sitten perään muistaen kyllä kuinka noita oli tehnyt hänen rintaansa tatoinnin tai jonkin merkin, joka piti häntä tässä kehossa.
"Mikä olen? Sanoit minua jo koiraksi, joten etköhän itse jo tiedä." Kalma huomautti Hayalle, joka oli käynnyt arvailemaan demonin ja koiran välillä Kalman todellista minää. "Näytänkö muka demonilta?" Kalma naurahti silkalle ajatukselle.
Kalma kohotti toista kulmaansa kun Haya sanoi, ettei Kalman tarvinnut noitaa kumartaa ja koira olisi varmasti uskollinen isännälleen, mutta aina se vanha koirakin oli taivuteltavissa uudelle omistajalle. Kalman silmät laajenivat.
"Pidä näppisi erossa minusta!" Kalma ärisi ja muristen tuon leuat haukkasivat Hayaa kohden, mutta leikkasivat vain tyhjää ilmaa.
"En kaipaa koulutusta!" Kalma ärisi. "Minua odottaa perhe kotona! He tarvitsevat minua, etenkin nyt kun se mielipuoli on SINUN toimestasi vapaana. Jack tappaa heidät!" Kalma alkoi huutamaan Hayalle. Häntä kiinnostanut tuon vertaa Hayan kouluttamis yritykset, vaan huoli oli perheessä.
"Pyydän.. päästä minut perheeni luokse." Kalma aneli.
suskari
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 29 Heinä 2017, 14:42

Koiran silmitön järkytys oli huvittavaa. "En", Haya vastasi toisen sanoihin, kun tämä totesi hänen valehtelevan. Sitten alkoikin pieni kyseleminen, että miksi hän ei kertonut? Miksi ihmissuden piti olla paikalla juuri silloin? Haya hyssytteli miestä. "Koska hän oli sopimukseni vanki", hän totesi hymyillen. "Ja on edelleen", hän totesi puhaltaen savupilvestä rengasta. Sitten alkoi kyseleminen siitä, että miksi hän oli vanginnut Kalman tähän? Toden totta, hänellä ja koiralla ei ollut mitään sopimusta, joten tuon sitominen sohvaan oli tavallaan aika julmaa. "Ah, ehkä se oli vain alitajuista, sillä näen edelleen edellisen sopimuksen pitäjän silmissäni", hän totesi naurahtaen ja sitten osoitti Kalman rintakehässä sädehtivää pienempää tatuointia. Noita tuhosi merkin vain pienellä ilman puristuksella ja kuvio häivisi Kalman riinnasta, mutta suurempi jäi. "Kuulin asioita ja minusta oli vain kiinnostavaa sekoittaa pakkaa", hän naurahti. Näyttikö toinen demonilta ei, mutta tuntui sitäkin enemmän kiitos tämän kehon. "Noh, etpä kai", hän totesi hymyillen ja kuunteli toisen vääntelyä. "Tappaa, miksi hän tappaisi?" Haya kysyi ja sitten läheni pienesti Kalmaa ja puhalsi nyt aidon tupakka savun tuon naamaan. "Vein hänen vihansa, hän ei kykene tuntemaan vihaa", hän sanoi ja siirtyi loitommas. "Mitä tarvitset tappamiseen kaikista eniten?" hän kysyi. "Se on viha ja raivo, mutta sitä miehellä ei ole enää, no mutta kuitenkin. Minulla ei ole syytä arvostella, enkä minä välitä siitä mitä olen tehnyt", hän kertoi ja katsoi kuinka Kalma sitten pyysi häntä päästämään tämän takaisin perheesensä luo. Hän loi lempeämmän hymyn. "Kuten haluat, mutta oletko varma, että haluat mennä noin?", hän kysyi ja nousi ylös penkiltään. Tupakka laskettiin pöydälle ja noita laski kätensä koiran rintamukselle. "Päästän sinut menemään", hän totesi hymyillen ja sitten loitsu alkoi purkaantua, mutta samalla Kalman keho alkoi muuttua. Ihmisyys katosi ja tilalle tuli musta koira. "Mutta siinä muodossa missä olit ennen kuin riivasit ihmisen", hän sanoi hymyillen ja näytti tajuavan jotain.
"Niin ja siitä kuinka ystäväsi teki sinusta ihmissuden ei päde sinuun enää. Ihmissutesi on kadonnut sen miehen myötä, sillä hänhän vei ihmissusimaisuutesi ja sait vastineeksi vain tehdyn kehon", hän hymisi. Loitsu purkaantui ja samassa Hayan olemus katosi paikalta. Talon ovi avautui sillä sekunnilla ja Kalman kaulapannan loitsu purkaantui väliaikaisesti.

Edward otti lukua talon edustalla. Hän näytti melkeimpä meditoivan itsekseen. Hän rauhoitteli itseään, hän oli sanonut ilkeitä sanoja, mutta niin oli Kalmakin. Hän oli pahoillaan ja loukkaantunut samaan aikaan. Hän ei tiennyt mitä tuntea tai tehdä. Ihmissusi oli toki kuullut kuinka Kalma oli selittänyt Jackiä mielipuolena ja olihan tuo totta, mutta mitä mies nyt oli kun ei tuntenut vihaa sekä oli saanut oman kehonsa takaisin? Eikö Jack ennenkin olisi voinut vain mennä ja tappaa Kalman perheen, vaikka tuolla ei ollut oikeaa kehoaan? Olihan se totta, että Jack oli nyt tavallaan kehossa, jolle Kalma oli rakentanut elämän. Eikä Jack ollut myöntynyt siihen, että jättäisi Kalman entisen elämän rauhaan, joten kai hänen pitäisi ottaa siitä vastuu, että oli sallinut kaiken tapahtuvan silmiensä edess'? Edward oli niin eksynyt ajatuksiinsa, ettei edes tajunnut talon oven avautuvan itsestään.
Mori
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Heinä 2017, 15:26

"Olet sika." Kalma sanoi hampaidensa välistä kiristäen kun kuuli Hayan selityksen tekoihinsa pitää Ed tilanteessa, joka ehkä oli vääristänyt todella pahasti tapahtumia ja Kalman käsitystä tilanteesta.
"Joten, voisitko vain ystävällisesti päästää minut pois?" Kalma pyysi jopa ystävällisen kuuloisesti, vaikka se olikin pitkin hampain tehty. Kerta Haya oli sitten unohtanut hänet tähän, sekoittaen aavekoiran entiseen sopimuksen käyttäjään Jackiin. Haya osoitti hänen rinnassaan olevaa pienempää merkkiä, jonka Kalma vaivoin näki asetelmastaan, ja jonka Haya sitten tuhosi, mutta jätti isomman tatuoinnin aavekoiran rintaa koristamaan.
"Lopeta toisten suhteilla leikkiminen eukko." Kalma murahti silmiään päässään pyöräyttäen kun Haya paljasti, että hänestä oli vain hauskaa sekoittaa paikkaa. "Ja hankkisit ystäviä." Kalma lisäsi.

Mitä taas vapaana juoksevaan Jackiin tuli, käkkäräpää noita kysyi koiralta miksi Jack tappaisi, puhaltaen tupakan savut päin aavekoiran kasvoja. Kalma alkoi yskimään ja köhimään.
Kalma kurtisti kulmiaan ja oli vastaamassa noidalle, kun Haya selitti, että oli vienyt Jackin vihan mennessään ja noh ilman sitä mies ei pystynyt tuntemaan kostonhimoa sisällään. Jack ei pystynyt tappamaan ketään, vaikka ehkä olisi halunnut. Kalma näytti epäuskoiselta ja tuijotti vain Hayaa edessään, joka lopulta sanoi ettei välittänyt tuon taivaallista mitä oli tehnyt.
"Pääsenkö minä.. kotiin?" Kalma kysyi epäuskoisena, helpottuneen iloisena, mutta se pyyhkiytyi kasvoilta kun Haya huomautti että halusiko Kalma tehdä sen nykyisessä olomuodossaan. "Miksi en?" Kalma kysyi empien. Tietenkin Edna ymmärtäisi ja kuuntelisi varmasti! Noita siirsi tupakkansa syrjään ja laski kätensä aavekoiran rinnan päälle, jolloin aavekoiran sohvaa sitova loitsu purkaantui, mutta samalla Kalma katsoi kuinka hänen olemuksena alkoi muuttumaan. Hänen ihmismäiset piirteensä viimeistä hippua myöten katosivat ja Kalma tajusi olevansa tuttu musta koira, joka makasi selällään sohvalla. Kalma kierähti nopeasti lattialle neljälle jalallensa ja katsoi itseään.. Miksi?
"En voi olla hänen miehensä näin.." Kalma huomautti ja katsoi Hayaa, joka ei antanut vastausta, mutta kertoi ettei Kalma enään ollut ihmissusi vaan tämän kopiodun kehon vanki ja olemus.
"Odota!" Kalma huusi noidan perään kun tuo katosi olohuoneesta ja samalla jostakin aukeni ovi. Talo oli muuttunut hiljaiseksi ja Kalma inisi yksinäisyydessä. "..En voi mennä hänen luokseen koirana.." Kalma puhui yksinään, mutta ei saanut vastausta mistään, vain jostakin tuli läpivetoa sisään. Se ovi. Koira katsoi taakseen ja jolkotti olohuoneen läpi eräänlaiseen myymälää muistuttavaan tilaan, jossa oli ovi auki ulos. Kalma katsoi empien ympärillensä, nuuhki oven pieliä ja empi astua ulos. Mitä jos hän räjähtäisi kun astuisi ulos!
Ovi oli kuitenkin auki ja yhden tassuistaan koira epävarmana laittoi ulos ilman, että mitään tapahtui ja pian oli koko koira ulkona. Kalma veti keuhkoihinsa raikasta ulkoilmaa ja lähti jolkottamaan eteenpäin. Kalma ei huomannut itsekkään hiljaa olevaa Ediä talon nurkkauksessa vaan jolkotti ohi joitakin meterjä metsään, kunnes katosi. Siinä matkalla Kalma muisti kuitenkin jotakin, kaulapanta oli yhä kaulassa.. tämän oli pakko olla jokin temppu! Kalma istahti alas ja yritti ujuttaa takajalkansa kaulapannan väliin, että saisi työnnettyä sen pois päältään. Siinä samassa yrityksessä kaatuen kyljelleen.
Koira ähisi ja puhisi kaulapantansa kanssa pitkän aikaa, onnistuen kyllä tunkemaan takajalkansa sen väliin, mutta kun koira yritti vetää jalkojaan pois kaulapannan välistä Kalma tajusi olevansa jumissa. Hän ei saanut väännettyä jalkojaan pois kaulapannan välistä ja hänellä ei ollut käsiä, jotka olisivat auttaneet.
suskari
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 29 Heinä 2017, 16:00

Musta hahmo meni Edwardin näkökentän ohitse. Mies kohotti päätään ja näki mustan koiran juoksevan metsään. Hän katsoi taloa, jonka ovi hitaasti sulkeutui. Hän vilkaisi metsään ja sitten uudestaan taloon, kunnes hitaasti lähti kävelemään pois talon luolta. Ehkei Haya ottaisi itseensä, jos hän kävisi katsomassa, kerta noita oli päästänyt Kalman menemään. Toki hän oli edelleen loukkaantunut ja surullinen, mutta ei hän jaksanut kokoaikaa vihoitella. Nyt häntä vain masensi. Hän lähti kävelemään, kunnes muuttui ruskeaksi sudeksi, joka haisteli ilmaa tavoittaen helposti Kalman ei hajun tai no enemmänkin Jackin hajun. Hän oli vieläkin niin hämmentynyt siitä, että Jackin ja Kalman hajut olivat erilaisia ja nämä olivat nyt ihan ristiin rastiin. Tosin tähän hajuun sekoittui Kalman luonnollinen koiran haju sekä Jackin kehosta mustan magian pieni pinttymä.
Kuului ähisemistö ja puhisemista, kun Edward käveli hitaasti lähemmäs. Suden korvat kääntyilivät ja silmät katsoivat läpi lehtiä täynnä olevan pusikon. Pieni musta koira näytti olevan hyvin oudossa asennossa, eikä aikaakaan kun Edward ymmärsi, että Kalmalla oli jalat kaulapannan sisällä. Susi hitaasti käveli lähemmäs, mutta ei esitellyt itseään vielä Kalmalle piiloistaan. Se katsoi tilannetta. Selkeästi Kalma oli yrittänyt saada kaulapannan irti itsestään, mutta ei kyennyt työntämään sitä irti. Susi pyöräytti silmiään, kun tilanne ei johtanut mihinkään, vaan Kalma oli jumissa täysin. Edward astui pusikoiden läpi ja ravisteli turkkiaan lehdistä sekä oksista. Se asteli Kalman viereen ja istui siihen katsoen pienempäänsä.

Hetken susi katsoi koiraa, kunnes muuttui ihmiseksi ja sanomattakaan oli käymässä kiinni Kalman kaulapantaan. Auttaakseen koiraa pääsemään irti kaulapannastaan, mutta kun mies oli koskeamassa kaulapantaan, se iski hänen käteensä ikään kuin sähköiskuja. Kipu oli kova ja Edward älähti vetäen kätensä irti kaulapannasta. Hän piteli kättään hetken ja kädestä näki, että se oli hetkellisesti palanut ennen kuin parannuskyky korjasi käden kuntoon. Pieni järkytys oli käynyt miehen kasvoilla, mutta tuo lähti uudestaan tekemään asiaansa. Kaulapanta alkoi rätisemään uudestaan ja polttamaan hänen kättään verille. Hammasta purren ihmissusi tarttui kaulapantaan ja veti toisella kädellään Kalman jalat vapaaksi kaulapannasta. Heti sen tehtyään, hän veti vertavuotavan, savuavan kätensä irti kaulapannasta. "Aaah... Paska..." Edward mutisi ja katsoi kovaa tärinää kärsivää kättään. Hän repi paidan päältään ja tunki kipeän kätensä sen sisään. Missään ei ollut vettä ja tuollaisen vamman paranemiseen menisi hetki. Hän sitten kärsisi siitäkin, selkeästikään panta ei antanut koskea itseensä.
Tilanteen päätyttyä mies nosti vihreät silmänsä koiran silmiin ja pian väisti toisen katseen nousten ylös. Jos Kalma aikoisi jatkaa huutamistaan tai sitä kuinka hän oli saattanut tuon tähän tilanteeseen olisi Edward ihan mielellään poistumassa. Olihan sekin mahdollisuus, että Kalma aikoisi hyökätä hänen päällee ja "kiittää" tästä kaikesta.
Mori
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Heinä 2017, 16:36

Kalma ähisi ja puhisi, yrittäen vapauttaa jalkojaan kaulapannan välistä, mutta siitä ei vain tuntunut tulevan mitään. Kalma oli niin keskittynyt itsensä pois saamiseen tilanteesta, että havahtui vasta sitten kun tumman hahmon varjo ilmestyi koiran ylle. Kalman silmät laajenivat ja koira käänsi katseensa yläpuolella olevaan suurenpaan, joka osottautui Edwardiksi. Kalma luimisti korviaan ja katsoi kuinka suuri susi istahti siihen hänen eteensä kuin nauttien tästä pienestä tilanteesta.
"Tulitko nauramaan?" Kalma kysyi kun Ed tuntui vain istuvan siinä ja nauttivan näytöksestä, mutta lopulta Ed muuttu ihmiseksi aikomuksenaan päästää karvapallo pois ongelmistaan. Ed ei kuitenkaan ehtinyt edes kunnolla koskemaan kaulapantaan kun se iski eräänlaisia salamoita kohden ihmissutta ja poltti miehen käden pahan näköisesti. Kalma säikähti sitä yhtälailla ja tuijotti pelästyneen näköisenä kun mies kirosi pidellen kättään. Onneksi Ed oli ihmissusilla oli loistava paranemis kyky, joten palamis jäljet kädessä paranivat nopeasti.
"Ed älä.." Kalma yritti sanoa kun Ed tarrasi uudestaan hänen kaulapantaansa, joka alkoi välittömästi vahingoittamaan koskettajaansa, ja samalla Ed sekunnissa oli vapauttanut koiran jalat. Kalma nousi ja juoksi kauemmas hieman kyyryssä katsoen miestä, jonka käsi vuosi verta, ja Ed veti paitansa loukkaantuneen käden ympärille katsoen nyt mustaa koiraa. Kalma luimisteli korviaan ja katsoi miestä, joka käänsi katseensa nyt hänestä pois päin.
"Se käkkäräpää kertoi.. ettet ollut osallisena tapahtumiin." Kalma sanoi oltuaan hiljaisuudessa muutaman sekunnin ja tuon sanottunaan Kalma kääntyi ja lähti jatkamaan matkaansa takaisin kotiinsa. Olihan Haya luvannut hänelle sen.
suskari
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 29 Heinä 2017, 17:07

Se oli jotenkin todella korutonta. Ei kiitosta, vain toteamus siitä, että Haya oli kertonut hänen olevan täysin ulkopuolinen koko asiaan. Edward katsoi Kalmaan ja vastasi: "Niin minä sanoin...", mutta Kalma oli jo lähtenyt, kadonnut ja jatkanut matkaansa. Edward tuijotti kaukaisuuteen ja tunsi vain kovaa poltetta kädessään. Hän olisi halunnut puhua koiralle, kertoa ja vuodattaa kuin vanhalle ystävälle. Kalman käytöksestä katsoen se ei näyttänyt siltä, että olisi edes mahdollisuuksia päästä toisen lähelle enää. Hän nousi hitaasti ylös pidellen kättää paketissaan ja lähti sitten vain kävelemään jonnekin. Ihan sama minne, mutta hän kyllä eksyisi ajan mittaa takaisin noidan talolle.
Kalman kaulapanta alkoi kuitenkin jossain vaiheessa rätisemään itsekseen. Ei se pitäjäänsä satuttanut, mutta sen loitsu aktivoitui ja ilmassa kuului: aikasi on ohitse. Samassa kaulapanta pysäytti Kalman kokonaan ja alkoi hetkessä vetämään koiraa mukanaan kuin joku olisi vetänyt kaulapannasta. Kalma sai tuta sen kohtalon.

Edward säpsähti kun jokin meni hänen ohitseen ja katosi. Hetken aikaa hän katseli ympärilleen, oliko se vain kärpänen, joka oli lentänyt ohitse? Siinä vilkuillessaan ympärilleen ja kääntyessään jatkamaan matkaansa mies törmäsikin sileään seinään. Miksi talon piti aina ilmestyä silloin kun sitä vähiten odotti? Ihmissusi hieroi otsaansa pienesti ja huomasi sitten olevansa talon takana. Hän lähti kävelemään sen etupihan puoleen vain huomatakseen Kalman olevan siellä. "Miksi sinä olet täällä? Etkö sinä juuri lähtenyt?" hän kysyi kulmiaan kohottaen ja yritti vielä käsittää, miten toinen oli siihen tupsahtanut. Oli hyvin mahdollista, että Kalma olisi teleportannut talon pihaan, mutta mitä koira enää halusi täältä?
Mori
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron