Kirjoittaja Mori » 02 Elo 2017, 21:46
Kumpikaan heistä ei viihtynyt siinä huoneessa. Muistot ja koko huoneen ilmapiiri huusi heidän ei niin hyvää muistoaan. Jotenka kummatki alkoivat etsimään huonetta, johon seuraavaksi voisivat astua. Edward jo toivoi pienesti, että se olisi hieman mukavampi huone tai edes huone, joka johtaisi normaaliin, tuttuun oleskeluhuoneeseen. Äkisti kuului ryhmähdys ja koiran pientä vikinää. Ihmissusi juoksi nopeasti perään ja löysi lattialta aukon, josta johtivat portaat alas. "Kalma!" Edward huusi ja alkoi pikaisesti laskeutua jyrkkiä portaita alas päin. Soihdut syttyivät ja pian pieni koira näkyi portailla. Se vaikersi hetken ja totesi pian hänelle, ettei ollut hätää. Kalma oli kunnossa. "Älä säikytä", hän sanoi ja piti huojentuneena kättään rinnallaan. Edward tavoitti Kalman ja lähti tämän kanssa laskeutumaan alaspäin. Portaat kuitenkin tuntuivat ikuiselta. He saapuivat vihdoin portaiden päähän, josta aukeni huone. Huoneessa oli vaikka mitä, iljettävää. Edward tuijotti niitä, elimiä, kehon osia, ihmisestä taruolentoihin. Kun Kalma kauhisteli huonetta ja sen sisältöä, Edward tutki purkeissa löytyviä asioita. "Kalma.." Hän lausui hiljaa. "En usko, että hän leikkelee näitä irti", Edward sanoi ja katsoi juuri sillä hetkellä silmämunapurkkia. Olisi voinut luulla, että noita kaiversi ne uhriltaan, mutta ei. Silmät näyttivät siltä kuin ne olisivat liikkuneet omasta vapaasta tahdostaan. Ne näyttivät siltä, kuin niitä ei olisi koskaan leikattu tai kaivettu irti olin sijoiltaan. Myös muut kehon osat näyttivät siltä, että niiden liitoskohta näytti liian siistiltä, että ne olisi leikattu.
Huoneen keskellä oli pöytä, jota Edward meni tutkimaan myös. Kasa kirjoja, jotka näyttivät vanhoilta, hän näki piirrustuksia anatomiasta ja eräänlaisia kesken eräisiä muistiinpanoja, joiden kieltä hän ei tuntenut. Kalma näytti löytäneen jonkun toisen huoneen ja Edward vilkaisi sitä. Se näytti jonkinlaiselta leikkuuhuoneelta, välineitä välineeltä. Miehen kehossa kävi kylmät väreet ja hän jatkoi koiran kanssa syvemmälle. Uusi rautaovi, johon Kalma huusikin ympäriinsä huonetta, että oliko noidalla jotain salattavaa. Sitten Kalma lähti lähestymään ovea ja selkeästi oli avaamassa suutaan. Edward vain näki kuinka koiran ilme muuttui nopeasti ja ensimmäisen tuskan rääkäisyt tulivat ulos suusta.
Ihmissusi säpsähti ja oli vähän avuton tekemään mitään, sillä kaulapanta tässä sen teki. Kalman kaulassa oli nyt ihanan paljas, kaulapannan ympäröimä paljas, poltettu alue. Edward näytti huolestuneelta, kun Kalma alkoi toteamaan, ettei noita halunnut heitä tuohon huoneeseen. Sitten tuli kysymys, johon Edwardin oli pakko myöntyä. "Ehkä hieman", hän totesi ja katsoi rautaovea. Hän liikkui sen lähelle ja oli tarttumassa sen kahvaan kokeilu mielessä, mutta hetkessä hänen kätensä kärveni. Mies veti kätensä pois, se oli samanlainen tapaus kuin Kalmankin kaulapanta. "Mhm... Hän ei halua meitä sinne", hän yhtyi toisen mielipiteeseen. "Ehkä olemme tulleet liian syvälle?", hän mietti ja katseli huonetta. Äkisti portaista alkoi kuului hitaita askelia. Ne olivat korkeita kuin korkokengät. Edwardin muisti kyllä, että noita liikkui paljain jaloin, joten kuka nyt oikein juoksi portaissa korot jaloissaan. Ääni lakkasi ja tuli hiljaista. Sitten rautaoven takaa alkoi kuulua itkua, hiljaista, lohdutonta itkua. Edward nosti päänsä tietämättä mitä oikein tapahtui. Hän kuuli kyllä itkun ja se kuulosti siltä, että se kuului naiselle.
"Mitä siellä on..." hän pohti ääneen ja katsoi Kalmaa. Itku vaimeni ja sitä koristeli loittonevat askeleet. Tuli taas hiljaista. Ihmissusi yritti kuunnella niin portaita kuin rautaoventakaa kuuluvia ääniä, mutta mitään ei kuulunut. "Oliko pojilla hauskaa?" kuului niin äkisti ääni, että Edward huudahti säikähtäen ja hyppäsi kauemmaksi äänestä. Haya seisoi sivulla ja katseli kaksikkoa suuri hymy kasvoillaan. "Helvetti! Onko pakko?" ihmissusi murahti katsoen naurahtavaa noitaa. Tämä viittoi kaksikkoa takaisin portaisiin perässään. Edward katsoi Kalmaan ja nousi lähtien kävelemään naisen perään. "Tämä on säilytyspaikka kehon osille, jotka olen ottanut vastineeksi sopimuksesta", hän kertoi ja käveli portaita ylös samaan huoneeseen, jossa kaksi makuusijaa olivat. Haya käveli siihen huoneeseen jossa oli poltettu pylväs.
"Jos mietitte mikä tuo on, niin se olen minä", Haya totesi ohimennen ja sai Edwardilta ainakin hyvin kysyvän katseen. Nainen vain heilautti kättään huvittuneena. "Puhukaamme lisää teen parissa", hän sanoi ja huitaisi kättään uudelleen saaden uuden oven ilmestymään ja aukeamaan heille. Se johti oleskeluhuoneeseen, jossa pieni, punasilmäinen poika odotti teekattauksen kanssa.