Kadonnut hukka || Mori


Metsää, maita ja mantuja. Lähinnä rosoista havumetsää, sekä kivikkoista maastoa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Heinä 29, 2017 5:58

Re: Kadonnut hukka || Mori

Kalma kulki eteenpäin katsomatta enään taakseen, jonne Ed oli jäänyt jo kaukaisuuteen miettimään syntejä syviä. Kalma oli sanonut sudelle sanottavansa ja pyytänyt mieheltä anteeksi aikaisempaa huutoaan, joten Kalma ei nähnyt syytä jäädä enempää Edin luokse. Aavekoira ei ollut kuitenkaan unohtanut sitä kuinka Ed oli hylännyt ja pakottanut hänet pois luontaan. Jättänyt hänet yksin kun se pirun pappikin sitten oli lempannut hänet. Joten ei, Kalma ei ollut vielä mitään muuta antanut anteeksi kuin oman erehdyksensä tästä päivästä.
Kalma nosti korviaan ja pysähtyi yllättäen kuullen rätinää. Kalma katseli ensin ympärillensä etsien äänen lähdettä, mutta huomasi sen pian tulevan kaulassaan roikkuvasta kaulapannasta. Koira käänsi päätään alaspäin ja näki kuinka kaulapanta säkenöi, jolloin jostakin tyhjyydestä kuuluivat kuiskatut sanat. Kalman silmät laajenivat kun jokin tuntui vain tarraavan kaulapannasta ja repäisi aavekoiraa taaksepäin voimalla, johon koira ei mitään voinut. Koira yrtti napata etutassuillaan maasta kiinni, mutta voima, joka koiraa veti taaksepäin oli niin voimakas että se esti koiraa edes hipaisemasta maata.

Seuraavaksi Kalma tajusikin seisovansa talon ovella pöllähtäneenä ja kuin halolla päähän lyötynä yhtäaikaa. Kalmalla meni sekuntti ja ehkä toinen, ennenkuin hän tajusi että häntä oli huijattu ja valehdeltu kotiin pääsystä. Ei häntä oltu päästämässä, hän olisi tämän talon vanki. Kalma ei okein tiennyt pitäisikö hänen olla surullinen vai raivoissaan, eikä koira oikeastaan ehtinyt miettimään asiaa syvemmin kun viereltä, talon kulmalta, kuului tuttu ääni. Kalma käänsi pöllähtäneen katseensa Ediin, joka oli yhtä ihmeissään koiran ilmestyksestä takaisin Hayalle, kuin koira itse.
"Piti.. minun piti palata perheeni luokse." Kalma sanoi kuin kone ilman tunteita järkyttyneen kuuloisena. "Mutta.." Kalma aloitti vaikean kuuloisesti pala kurkussa, jonka koira ilmaisi hiljaisella vikinällä. "Mutta.. minut vedettiin takaisin." Kalma oli järkyttynyt ja hämmentynyt kohtelustaan. Hänen oli vaikea käsittää sitä, että Jack oli saanut palkinnon ja häntä taas kohdeltiin kuin murhaajaa vankilassa.
Kalma astui eteenpäin tyhjä katse kasvoissaan ja käveli ehkä sen muutaman metrin verran kun kaulapanta jälleen säkenöi ja riuhtasi koiran takaisin siihen paikkaan jossa se oli seissyt hetki sitten.
"JACK!! JOS LÖYDÄN SINUT, TAPAN SINUT! KUULITKO!" Kalma huusi tyhjään metsään, jossa korkeintaan metsän kaiku vastasi koiran huutoihin. "Sama koskee sitä haahkaa..." Kalma mutisi korvat tiukasti luimussa ärtyneenä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen

Viestit: 2301

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti La Heinä 29, 2017 6:19

Re: Kadonnut hukka || Mori

Kalma oli täysin järkyttynyt koko tapahtumasta ja alkoi hetkessä mutisemaan, epäuskoisena kaikkeen. Tuon oli pitänyt palata kotiin, perheensä luo. Sitten tämä totesi, että yhtäkkiä tämä olikin vedetty takaisin. Vikinää, joka sai Edwardin kasvoilla pienen surullisen ilmeen muodostumaan. Kalma yritti lähteä, mutta kaulapanta veti sen takaisin kuin minkä tahansa eläimen, joka oli hihnassa kiinni. Sitten pieni musta koira alkoi rähisemään tyhjyydessä, kiroamaan Jackiä ja noitaa, joka piti häntä täällä. Edward käveli hitaasti vanhan ystävänsä luokse, mutta meni kunnioittavan välin päähän. Hän piteli edelleen haavoittunutta kättään, mutta alkoi sitten purkaa pakettiaan. Paita oli tietysti veressä, mutta mies katsoi enemmänkin missä kunnossa käsi oli.
"Minun olisi pitänyt pysäyttää Jack tai koko tämä asia ihan alusta asti.." hän totesi ja nosti katseensa eriparisiin silmiin. "Mutta en kyennyt, koska olin sidottu itsekin tähän paikkaan, en voi lähteä metsää kauemmaksi", hän huokaisi ja katsoi kuinka vahingoittunut käsi hitaasti paransi itseään. Edward raapi kaulaansa sivulta ja siinä näkyi hänen sopimuksensa merkki, pieni tatuointi. Samanlainen mitä Jack oli saanut silloin Kalman nykyiseen kehoon. Hän hieroi silmiään. "Lisäksi kuolema kai edelleen pelottaa minua..."Edward totesi katsoen käteensä ja mietti sitä tilannetta kun Hayan valmis tuhoamaan hänet oli ollut melko kosketeltavaa. Hän pelkäsi sitä naista, mutta silti hän oli jo tehnyt sopimuksen tämän kanssa.

Edward nosti katseensa uudestaan maan tomusta ja tuijotti mustaa koiraa. Tässä vaiheessa toinen olisi jo muuttunut ihmiseksi, näkättänyt hänelle kaikkea maasta ja taivaan välillä. Huutanut ja haukkunut kuinka hän oli kehdannut hylätä toisen. "Mikset muutu?" Edward kysyi ohi mennen ja arvioi Kalmaa siltä varalta, jos toinen päättäisi alkaa näsäviisastelemaan, voisi hän varmaan palata hieman kauemmaksi, jossa hän ei lapsellisesti kuulisi toisen sanoja.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Heinä 29, 2017 7:01

Re: Kadonnut hukka || Mori

Kalman toinen korva nousi kun Ed liikkui koiraa kohden ja sanoi, että hänen olisi pitänyt pysäyttää Jack alunalkaen, eikä antaa vain asioiden tapahtua. Kalma kurtisti kuonoaan ärtyneenä ja koiran eleistä näki, että tuo oli ärähtämässä jotakin Edille, mutta mies onnekseen oli suustaan nopeampi. Ed kertoi, että oli myös itse sidottuna tähän paikkaan, kuten Kalmakin oli nyt. Kalma käänsi karvaisen päänsä kohden miestä, joka raaputti kaulan sivussaan olevaa merkkiä.
"Minun on isompi." Melkein koko rinnan kokoinen ja se sitoi hänet tähän kirottuun kopio ruumiiseen, joka ei tuntunut omalta. Kuin olisit ollut vieraassa kehossa kokoajan.
"Kuolema pelottaa meitä kaikkia." Kalma lisäsi kun Ed puhui kuolevaisuudestaan. Jokainen lähtisi joskus tästä maailmasta tavalla tai toisella, jopa Kalma aikanaan. Kohtalo sen joskus näyttäisi.
"Yhteinen kohtalomme ei kuitenkaan tarkoita ettenkö olisi unohtanut sitä kuinka hylkäsit minut. Emme ole yhäkään ystäviä." Kalma murahti kuonoaan kurtistaen ja niskakarvat aavistuksen pystyssä. "Katson vain tämän.. öh.. tassujeni läpi." Kalma puhui katsoen nyt Ediä tuon vihreisiin silmiin vakavana. Kalma katsoi vain nämä tapahtumat sormien läpi, sillä oli saanut selityksen ulkopuoliselta.
"..Tosin mistä tiedän, etteikö hän valehtisi sitäkin." Kalma murahti ja käänsi katseensa pois miehestä.

Ed esitti kysymyksen, miksei Kalma muuttunut ihmiseksi. "Pitäisikö?" Kalma kysyi tylynä aikomatta kertoa tilanteestaan sen enempää. Oli jo tarpeeksi ärsyttävää olla tämän vanhan ystävän kanssa saman katon alla, ja jotenkin tuntui että Ed yritti korjata heidän suhdettaan. Valitettavasti Kalma ei lämmennyt ajatukselle. Etenkään nyt kun tilanne oli ärsyttävä.
Kalma asetui istumaan ja nosti taka koipeaa asetellen sen vasten kaulapantaansa ja yritti työntää sitä päältään pois, mutta koiran notkeus ei riittänyt siihen. Koira näytti hermostuneelta korvat luimussa ja pyöri paikallaan, kunnes kääntyi oven suuntaan ja käveli sitä kohden aikomuksenaan kävellä läpi. Kops.. Kalman nuppi kolahti vasten puista ovea ja koira ravisti päätään näyttäen yllättyneen järkyttyneeltä.
"Saatana!" Kalma ärähti ja vain raivo päissään iski päänsä vasten kuuluvasti ovea vasten. Koira horjui iskun voimasta ja ravisti sitten päätään.. se tuijotti ovea.
"En olisi halunnutkaan." Koira jurisi itselleen ja lähti kiertämään taloa, josta löysi pienen kulmauksen. Kalma nuuhki aluetta ja alkoi kaivamaan niin että muta maa-aines pöllysi. Koira kaivoi itselleen kolon, johon se ainakin mahtui sisään makaamaan. Sinne koira änki itsensä ja myös jäi sinne mököttämään kuin pieni lapsi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen

Viestit: 2301

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti La Heinä 29, 2017 9:03

Re: Kadonnut hukka || Mori

Kalma ei pitänyt heitä ystävinä eikä Edwardkaan sinälläön. Ei hän yrittänyt olla ystävä, enemmänkin neutraalisti tuntematon, joka halusi pitää asesotaa. Kalma myös muistutti kuinka tämä ei aikonut vain unohtaa sitä, että hän oli hylännyt toisen. Se oli kuin hän olisi ollut parisuhteessa Kalman kanssa ja yhtäkkiä hän oli lempannut tämän jonkun toisen takia. Toki Kalma oli yrittänyt auttaa ja yrittänyt tarjota aouaan, mutta Edward vain oli ollut liian väsynyt. Hän ei ollut nähnyt muita mahdollisuuksia. Mutta mitä siitä enää huutamaan toiselle, ei hän jaksnaut vängätä. Hän antoi Kalman elää siinä uskossa, että hän oli kylmästi hylännyt tämän.
Kalman kysyi takaisin siitä, että pitäisikö hänen edes muuttua ihmiseksi, mutta Edward ei vastannut siihen. Koira lähtikin pian kaulapannan poistoyritykseen. Edward vain katsoi kuinka koira yritti pois talon pihalta. Kalma kirosi ja iski päänsä oveen, jonka jälkeen horjui hieman. Hetken talon pyörimisen jälkeen Kalm näytti asettuvan itse tekemäänsä kolon tilaan.

Edward nousi hitaasti ylös ja raapi niskaansa. Hän huokaisi ja meni talon sisään. Sisällä hän kävi hakemassa Hayan keittiöstä hieman ruokaa ja tuli sitten ulos takaisin. Hän asetti lautasen talon reunalle ja istui sitten talon seinää vasten. "Haluan vain rauhaa ja ehkä keskustelu kaverin" hän totesi rauhallisesti ja katsoi nyt täysin tervettä kättään, joka oli hetki sitten kärsinyt. Mies katsoi lautasta, jonka oli täyttänyt lihaviipaleilla. Kai hän yritti vain mielistellä tai sitten hän vain teki itsestään täyden typeryksen.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Heinä 29, 2017 11:39

Re: Kadonnut hukka || Mori

Kalman korvat värähtivät kun kuuli oven käyvän. "Niin tietenkin.." Koira mutisi. Heti kun hän oli yrittänyt päästä sisään niin sitten sitä ovea avattiin. Noh hän olisi sitten ulkona viettämässä aikaa mukavassa yksinäisyydessä. Sade vielä puuttuisi kuvasta pilaamasta päivää entisestään. Koira huokasi yksinäisyydessä, mutta ei mennyt kauaa kun ovi avautui uudestaan ja heikko tuuli toi mukanaan heikon tutun hajun Edistä, mutta myös mukanaan ruuan tuoksun. Kalma nosti päätään ja musta pää kurkkasi ulos kolosta katsoen Ediä, joka nyt oli asettunut nojaamaan vasten seinää ja oli tuonut mukanaan liha lautasen. Kalma ei ollut kuitenkaan syönnyt... tai siis Jack ei ollut tuntunut syöneen sitten eilisen tai edes tänäkään päivänä. Tyhjä vatsa muistutti olemasta olostaan inhottavalla kivulla ja hiljaisella mörinällä. Kalma nuoli huuliaan kun Ed avasi suunsa ja sanoi haluavansa vain rauhaa, sekä mahdollista keskustelu kumppania. Kalma kallisti päätään.
"Mitäh!?" Kalma ähkäisi. "Ensin jätät, käsket minun häipyä ja sitten huudat minulle. Sen lisäksi että yritit tappaa minut tässä tänään jo." Koira huomautti omalta paikaltaan ihmissudelle. Kalma pudisti päätään ärtyneen näköisenä koko kamalaan päiväänsä, joka hänelle oli vain eteen tungettu ja laitettu vastoin tahtoa. Kuitenkin koiran suusta päästyi huokaus, hyvin raskas sellainen.. hän tulisi olemaan täällä kauan joten koira nousi kolostaan, käveli Edin luokse ja asettui makaamaan siihen lähelle selkä kohden ihmissutta. Pieni kohtelias väli oli kuitenkin koiran ja ihmissuden välillä.
"Voin kuunnella, mutta saan sitten tuosta muutaman palan." Kalma sanoi huikaten Edin vierellä olevan lautasen suuntaan. Kalma ei kuitenkaan voinut lähteä metsälle kerta kaulapanta kaulassa esti sen, joten hän olisi sen varassa että häntä ruokittaisiin. Niin missä oli se hänen omistajansa sitten!? Mokoma hempukka..
"Miten Jack päätyi edes tänne?" Kalma kysyi yllättäen lyhyen hiljasuuden päätteeksi. "Puhumattakaan sinusta.. mitä tuo eukko oikein haluaa leluistaan.. onko hänellä heikkouksia?" Kalma innostui kyselemään, vaikka olikin sanonut olevansa se kuunteleva osapuoli.. mutta noh, Ed oli ainoa jonka kanssa jutella täällä joten. Ja Kalma oli päättänyt häipyä täältä, vaikka sitten uhmaamalla omaa henkeään.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen

Viestit: 2301

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Su Heinä 30, 2017 10:33

Re: Kadonnut hukka || Mori

Kalma tuntui ottavan tunteisiin siitä, että hän kehtasi huutaa koiralle. Kuinka paljon toisella pystyikään olla ylpeyttä tähän touhuun. Hän ei jaksanut sellaista. Hän ei jaksanut selittää tai alkaa keksiä enää mitään tekosyitä, jotka jaksaisivat millään tavalla rauhoittaa Kalman kuohahtanutta oloa. Edward nosti katseensa Kalmaan, kun tuo puhui siitä, että hän oli yrittänyt tappaa tämän. Vihreät silmät kaventuivat ja katsoivat mustaa eläintä. "Se en ollut minä", hän sanoi hampaat yhdessä ja käänsi sitten vain päänsä. Kalma kuitenkin nousi kolostaan ja asettui selkä häneen päin muitisten siitä, että voisi Kalma kuunnella mitä Edwardilla oli sanottavaa. Ehtona oli kuitenkin se, että hän antaisi Kalmalle lihalautaselta ruokaa. Kuului tuhahdus, ehkä vähän turhautunut. "Se on sinun, kokonaan", hän totesi eikä katsonutkaan koiraan.
Kalman piti alkujaan olla se, joka kuunteli, mutta tämä alkoikin sen sijaan kyselemään asioita. Edward ei kääntänyt päätään vaan tuijotteli metsän siimekseen. Hän huokaisi hetken päästä ja käänsi päänsä Kalmaan. "Jack kai seurasi minua, mutta se, että tänne pääsee ei ole niin yksinkertainen asia", hän kertoi. "Haya löysi minut... Ja toi tänne ja siitä asti, hän on manipuloinut minua tekemään sopimuksen kanssaan, josta en sitemmin pääse irti", Edward jatkoi ja kun kuuli Kalman kysyvän noidan heikkouksista mies vain hymähti.

"En ole nähnyt tai kokenut, että sillä naisella olisi minkäänlaisia heikkouksia", hän vastasi Kalman uteluihin. "Minusta tuntuu kuin sillä noidalla ei olisi minkäänlaisia heikkouksia. Hän on hyvin... Voimakas", hän totesi ja hieraisi sänkeään. Sen jälkeen kaksikon ylle laskeutui hetkeksi hiljaisuus. Ihmissusi päätti kuitenkin viimein rikkoa sen. "On totta, että lähdin ja hylkäsin sinut, mutta tein sen vain siksi, ettei ketään sattuisi enää. Ja katso missä nyt ollaan", hän huokaisi ja hieraisi turhautuneena otsaansa. "Tämä kaikki on niin helvetin typerää", mies kirosi ja nousi ylös, hän ei kuitenkaan mennyt sisään. Ehei, Edward vain käveli hieman kauemmaksi ja hieroi käsillään kasvojaan kuin rauhoitellakseen itseään. Hänellä oli huono olo muutenkin ja hänestä tuntui, että Thanatos saattaisi ottaa hänen heikosta sekä tunteellisesta hetkestä koukun. Tulisi vielä päälle ja hyökkäisi Kalman kimppuun.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Heinä 30, 2017 11:45

Re: Kadonnut hukka || Mori

"Sanoit minulle itse, että olette yksi ja sama henkilö." Kalma huomautti kun Ed vänkäsi vastaan, ettei ollut se joka oli hyökännyt aavekoiran kimppuun. Kalma kyllä muisti että Ed oli kertonut hänelle muuta itsestään ja Thanatoksesta. Kuitenkin pienenä yllätyksenä tuli kun Ed sanoi koko lihalautasen olevan yksin aavekoiran. Kalma höristi korviaan ja käänsi katseensa ensin mieheen ja sitten siinä vieressä olevaan lautaseen. Koira nousi maasta ja nappasi varovasti lautasen reunasta kiinni raahaten sen hieman lähemmäksi aikaisempaa paikkaansa, jossa oli maannut. Kalma nuuhki lautasta ja siinä olevia lihapaloja. Kalma ei epäilly Ediä, mutta epäili Hayaa ja tuon talosta tuotua ruokaa. Lihassa ei kuitenkaan vaikuttanut olevan mitään vikaa, joten koira tarttui siihen ja alkoi syömään sitä. Samalla kun Ed aukoi leukojaan ja vastasi koiran kysymyksiin.
Ed kertoi kuinka Jack oli eksynyt Hayan koti kulmille seurattuaan Ediä tänne, mutta Hayan luokse pääseminen ei ollut vain niin yksinkertainen asia. Kalma kyllä muisti kuinka hän oli Jackin kanssa vain siirtynyt tänne ilman mitää järkevää syytä ja noh loppu oli kamalaa historiaa. Edin kohdalla Haya oli löytänyt ihmissuden ja manipuloinnut suden tekemään kanssaan sopimuksen, josta ei päässyt irti.
"Minut... hän vain pakotti. En edes tiedä mitä hän haluaa minusta." Kalma kertoi omasta kohtalostaan sen noidan kanssa. Sitä odotellessa mitä noita alkaisi hänen kanssaan tekemään.

"Kaikilla on heikkouksia." Kalma sanoi nostaen päänsä ylös ruokalautaseltaan ja katsoi Edwardia. "En aio jäädä tänne, tapan vaikka sen naisen jos on pakko.. autat sinä siinä tai et." Kalma vihjasi Ediä auttamaan voittamaan sen noidan. Noidat, tai velhot, eivät pärjänneet lähitaistelussa.. he olivat fyysisesti heikkoja ja lyötävissä. Vaikeinta olisi vain päästä lähelle kuolematta. Kalma laski päänsä takaisin ruokalautaseen ja hotki ne viimeiset palat suuhunsa, nuollen vielä lautasen puhtaaksi. Kuin se olisi juuri hetki sitten pesty ja hinkattu kiiltävän puhtaaksi. Kalma nuoli tyytyväisenä huuliaan ja venytteli mukavan aterian jälkeen. Koiran korvat kääntyivät kuitenkin Ediin kun tuo alkoi puhumaan.
"Luuletko tuon hyvittävän mitään?" Kalma kysyi kun Ed alkoi selittämään lähtemistään ja sanoi tämän kaiken vihoittelun olevan vain niin tyhmää. Mies jopa siirtyi kauemmas.
"Olin sinusta huolissani.. ja kun tajusin sinun olevan sen ihme toisenpuolesi hallinnassa, lähdin toteuttamaan lupaustani: tapan sinut. Muistko kun sovimme niin?" Kalma alkoi puhumaan ja käveli lähemmäs miestä istahtaen siihen alle metrin päähän. Halutessaan ja pienellä kurkotuksella Ed olisi varmasti pystynyt koskemaan koiraan.
"Huomasin kuitenkin etten pysty siihen.. yritin auttaa sinua henkeni uhalla, mutta löit minut pois! Tajuatko paljonko se sattui?" Kalma puhui Edille ja katsoi tuota vihreisiin silmiin, vaikkei ehkä saanut katseeseensa vastakaikua.
"Eikä pelkästään se.. olin ihmissusi, yksin ja ilman apua.. ja sinä vain jätit minut selviytymään yksin, vaikka lupasit auttaa minua! Ilman sitä huijari pappia olisi ollut jo varmasti taljana jonkun seinällä." Myös Rafael oli jättänyt hänet yksin sinä päivänä ja se oli tehnyt tilanteesta entisäkin hirveämmän.
"Myös minä tarvitsin tukeasi! Ja mitä sinä teit!? Hei olen, Ed selviän yksin ja hylkään ystäväni taakseni kun ehkä tarvisin häntä.. ja ehkä hän minua!" Kalma matki Edin ääntä hieman epävireisesti, mutta pointti oli selvä. "Ja katso nyt itseäsi, olet ajannut itsesi sopimukseen, jonka lopputulosta et edes tiedä!" Kalma huusi ja katsoi hetken hiljaa Ediä, kunnes käänsi selkänsä ja käveli ovelle. Kalma nousi sitä vasten.
"Hei eukko! Avaa ovi, koira kultasi haluaa sisäään!" Kalma räksytti oven takana.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen

Viestit: 2301

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Su Heinä 30, 2017 2:18

Re: Kadonnut hukka || Mori

Kalma käänsi hänelle sanat takaisin. Edwrad ei enää muistanut, mitä oli sanonut tai keskustellut Kalman kanssa. Hänen ajan tajunsa sekä muistinsa olivat hämärtyneet, kiitos Thanatoksen. Kaikilla oli heikkouksia, jopa noidalla. Toki Kalma totesi, että tappaminen olisi yksi vaihtoehto siinä, että hän sekä Kalma pääsisivät noidan otteesta. Edward oli edelleen sitä vanhaa samaa miestä, eikä hän oikein innostunut tappamisen ajatuksesta. Toki Thanatoksen tunne ryöppäys hänessä oli hätkähdyttävää. Ihmissusi tunsi kuinka hänen toinen puolensa melkein halusi tukea tätä ideaa.
Sitten alkoikin Kalman pauhaaminen siitä, että luuliko hän tosiaan kaiken mitä hän oli juuri sanonut hyvittävän sen, mitä Kalma oli kokenut. Ei tietenkään ja tietysti asiat eivät voineet mennä tai unohtua niin kuin jotkut halusivat. Kalma vetosi tunteisiinsa ja siihen, kuinka oli ollut huolissaan. Edward kuunteli, hiljaa, katse kiteytyneenä tiettyyn pisteeseen. Kalma kertoi siitä kuinka toinen oli ollut valmis auttamaan jopa henkensä uhalla ja sitten hän oli lyönyt tämän pois, ehkä myös kirjaimellisesti. Tiesikö hän kuinka paljon koiraan sattui. Sitten Kalma alkoi itkemään sitä, kuinka hänet oli muutettu ihmissudeksi ja jätetty yksin, koska hän ei ollut suostunut auttamaan tätä. Kalma vetosi myös siihen, että oli tarvinnut hänen tukeaan niin kuin Edward oli muinoin tarvinnut Kalman tukea. Lausetta koristeli Kalman kauhean kuuloinen imitointi Edwardista ja tuon teosta. Sitten tuli hetken hiljaisuus ja Kalma päästi vielä viimeisen saarnansa ennen kuin meni uikuttamaan ovelle. Ovi kuitenkin pysyi tiukasti kiinni.

"Luuletko, että olisin voinut tukea sinua mitenkään?" Edward avasi suunsa hyvin rauhallisesti. Hän puhui hitaasti, jokainen hengen veto tuntui olevan taakka, mutta se myös näkyi toisen kasvoilla. Susimaiset piirteet olivat piirtyneet hänen kasvoilleen vahvoina. "Toki olisin voinut jäädä. Toki olisin voinut tukea sinua ja siinä samalla tappaa sinut siihen paikkaan, koska pääni sisällä myllertää sekopää, joka olisit tappanut sinut siihen paikkan", Edward aloitti. "Jos sitä siis halusit, toki sinä varmasti puolustaisit itseäsi ja ehkä yrittäisit tappaa minut sopimuksen mukaan, mutta mitä hyötyä minun jäämisestäni sinun luoksesi olisi millään lailla, kun en olisi enää ollenkaan minä?" hän kysyi vakavana. "Luuletko tosiaan, että Thanatos kuuntelisi ihmissuden huoliasi avoimesti ja istuisi vierellesi kertoen, että: Kaikki on hyvi, kyllä minä tuen sinua ja opetan sinulle ihmissuden salat? Häh?" Edward kysyi ja käänsi katseensa Kalmaan, joka ovea vasten oli.
"Jos murhaa halusit niin siitä vaan, en minä olisi sinua ollut edes tukemassa mitenkään millään lailla kuitenkaan, koska en olisi enää läsnä. Entinen minäni olisi varmasti kadonnut tähän päivään saakka", hän naurahti väkinäisesti. "Tiedän kyllä, että tein entiselle kehollesi väärin ja muutin sinut ihmissudeksi. Jätin sinut sen kanssa yksin, koska jos olisin jäänyt olisit kuollut. Minun kädestäni ennen pitkään ja en halunnut sitä. Ihan sama miltä sinusta tuntui. Tuntui sitten siltä, että hylkäsin sinut ja jätin antamani ongelman kanssa yksin. Minä en kuitenkaan halunnut herätä seuraavan kerran siihen, että syön sisuskalujasi ja käsittelen kehoasi kuin lelua", hän totesi paljastaen hampaansa äreänä. "Oi kyllä, olen hyvin tietoinen siitä miltä sinusta on tuntunut, mutta katsoin sen sillä, että olen sen ansainnut sillä hinnalla, etten olisi jo syönyt sinua suihini", hän totesi ja käänsi sitten päänsä, ennen kuin räjähtäisi Thanatokseksi.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Heinä 30, 2017 3:08

Re: Kadonnut hukka || Mori

Ovi ei auennut vaan pysyi tiukasti kiinni. Kalma luimisti korviaan näyttäen pettyneeltä ja ärtyneeltä, mutta korvat ponkaisivat takaisin pystyyn kun Ed alkoi puhumaan. Kalma katsoi Ediä, joka aloitti saarnansa. Kysyi olisiko mies pystynyt muka koiraa neuvomaan siinä tilanteessa millään tasolla. Kalma olisi halunnut ja toivonut sitä, mutta nyt katsoessaan kuinka Edin puhe kulki syvän hengityksen kautta ja tuon susimaiset piirteet näkyivät. Kalma katsoi itseään ja laskeutui alas vain istumaan oven eteen korvat luimussa. Koira katsoi Ediä, joka jatkoi saarnaansa Kalmalle. Tietenkin Ed olisi voinut jäädä koiran luokse, mutta sillä hinnalla että olisi ajan kansaa tappanut aavekoiran. Ei Thanatos ollut opettanut aavekoiraa elämään ihmissuden elämäänsä, vaan olisi tappanut tuon kuten oli silloin tappanut siinä kylässäkin.
"..Ei.." Kalma sanoi hiljaa ja käänsi katseensa maahan kun Ed katsoi häntä ja lisäsi vielä, ettei ollut välittänyt itsensä murhaamisesta, sillä Ed ei olisi silloin enään läsnä. Olisi kadonnut ilman Hayaa jo kauan aikaa sitten. Ed saarnasi koiralle lisää faktoja, jotka kuulostivat faktoilta ja olivat varmasti totta. Kalmakin saattoi huomata sen, etenkin kun Ed vielä sanoi ettei halunnut herätä ja tajuta tappaneensa ystävänsä hyvin väkivaltaisesti. Sitten syönnyt.

Kalma katsoi Ediä jonkin aikaa, kunnes hitaasti vain käveli miehen luokse välittämättä miehen susimaisista olemuksista ja nousi miehen polven varaa nuollen miehen kasvoja vaaleanpunaisella kielellään. Se oli ehkä anteeksi koiralta, mutta sitä koira ei ääneen sanonut vaan laskeutui alas ja jolkotti häntä alhaalla roikkuen siihen omaan pieneen koloonsa. Siellä koira käpertyi karvakeräksi selkä kohden suuaukkoa ja tärisi pienesti kuin kylmissään. Kalma ei palellut, sehän oli mahdotonta kesällä, vaan koira itki ilman kyyneliä. Se osoitti omaa suruaan inisemällä hiljaa itsekseen. Kalma peitti kasvonsa etutassuillaan purren hammasta yhteen. Miksi.. miksi hän oli aina näin tyhmä!?
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen

Viestit: 2301

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Su Heinä 30, 2017 10:10

Re: Kadonnut hukka || Mori

Kalma ei alkanut inttämään vastaan. Ehkä koira ymmärsi hänen näkemyksensä asioihin tai sitten tämä vain kypsytteli rauhassa vihaansa. Mihin suuntaan toinen sitten menikään päätöksissään, Kalma vastasi vain ei ja se siitä. Hetken aikaa oli kuin aika olisi pysähtynyt. Ihmissusi piti susimaiset piirteensä aisoissa minkä jaksoi. Se oli helpompaa, sillä Thanatos oli heikentynyt. Yllättäen koiran tassujen askeleet kuuluivat, kun se tuli aivan lähelle. Edward katsahti luokseen tullutta mustaa eläintä. Se nousi hänen polviensa varaan ja ryhtyi sitten nuolemaan hänen kasvojaan. Pienesti mies yritti väistää, sillä kuolan saaminen naamalle ei aina ollut mukavaa. Kalma kuitenkin teki mitä teki, jonka jälkeen katosi oma tekoiseen koloonsa vinkumaan kuin kumilelu.
Edward seisoi hetken paikoillaan ja kuunteli kuinka koira inisi kolossaan. Hän pyyhki märkää kohtaa kuivemmaksi kasvoissaan. Sen jälkeen mies alkoi hitaasti kävellä, muuttuen sudeksi, joka tuli kolon suulle. Se tuijotti vihreillä silmillään Kalmaa ja työnsi suuren päänsä pieneen koloon. Susi tavoitti pienen koiran helposti suurella kuonollaan. Se tökki koiraa hetken, kunnes paljasti hampaansa tarttuen koiraa niskavilloista kiinni satuttamatta. Susi veti koiran ulos kolostaan ja heitti sen hetkeksi ilmaan, vaikka se toki sattaisi säikäyttää Kalman pahan päiväisesti. Koiran otti kuitenkin kiinni hennosti vahvat kädet. "Olemme riidelleet aivan riittävästi ja tässä muutenkin on vaarana se, että menetän itseni... Olemmeko sujut?" hän kysyi Kalmalta ja piti koiraa sylissään kuin pientä vauvaa.

Edward käänsi Kalman niin, että tuon etujalat saattoivat mennä hänen hartiansa päältä. Hän halasi toisella kädellään koiraa. "Jos nämä ovat viimeiset päiväni, niin haluan että tilanteemme on edes neutraali", hän totesi. "Olet muutenkin iso koira, elä itke, sillä minä tässä haluaisin itkeä niin monesta asiasta", hän huokaisia ja taputti rennosti mustan koiran selkää. Sen jälkeen Edward vain piti koiraa hetken sylissään, kunnes laski toisen maahan takaisin.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Heinä 31, 2017 9:42

Re: Kadonnut hukka || Mori

Koira kuuli askelia, jolloin koiran korvat nousivat pystyyn ja sen pää kääntyi kolon suulla seisovaan Ediin. Kalman pystyssä olevat korvat painautuivat luimuun ja koira käänsi katseensa juuri pois kun Ed laski ison päänsä kolon sisään, Ed tökki pienempäänsä kuonollaan, johon Kalma ei lähtenyt reagoimaan, mutta nappasi sitten yllättäen koiraa niskavilloista kiinni. Koira päästi suusta säikähtäneen vinkaisu ärähdyksen ja paljasti hampaansa, mutta ei saanut niitä kiinni ihmissuteen kun lensi seuraavaksi ilmassa. Kalma pelkäsi hetken että nyt hänet syötäisiin, mutta seuraavaksi koira löysi itsensä selällään Edin ihmismuodon sylistä. Kalma näytti hämmentyneeltä ja säikähtäneeltä korvat pystyssä ja katsoi Ediä edessään.
Ed alkoi puhua ja kertoi että he olivat riidelleet aivan tarpeeksi ja muutenkin olisi vaarana, että mies menettäisi itsensä, joten ehkä olisi aika hautaa sotakirveet alas. Kalma napitti miestä edessään ja luimisteli korviaan epävarmana. Eikä oikein tiennyt mistä vastata.
Ed käänsi koiran sylissään niin että Kalma istui nyt oikeinpäin miehen sylissä ja saattoi asettaa etujalkansa Edin hartoita vasten. Kalma toki sen teki kerta se oli luonnollinen asento tässä koiralle. "Viimeiset? Mitä tarkoitat? ..et näytä sairaalta." Kalma kysyi huolissaan kun Ed alkoi puhumaan jotakin viimeisistä päivistään ja toivoi, että heidän tilanteessa olisi edes neutraali. Loppuun mies vielä lisäsi että Kalma oli jo iso koira, johon koira hymähti ja Ed taputti koiraa selkään. Sitten vain seurasi hiljaisuus kaverusten ylle. Kalma ei ollut vielä sanonut mitään, mutta hiljaisuus loppui siihen kun Kalma jälleen nuolasi kielellään miehen naamaa ja heilutti pienesti häntäänsä takanaan.
"Hyvä on.. en osaa sanoa enään tuolle nappisilmälle ei." Kalma sanoi hieman vitsin poikasta samalla kun Ed laski hänet alas sylistään. Kalman häntä heilui yhä ja se pyöri miehen ympärillä, kunnes vain asettui istumaan katsoen miestä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen

Viestit: 2301

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Heinä 31, 2017 1:46

Re: Kadonnut hukka || Mori

Viimeiset päivät, Edward ei edes tiennyt itse mitä sillä tarkoitti. Hänellä ei ollut oikeastaan mitään tietoa siitä, miten Haya aikoisi kadottaa Thanatoksen hänen sisältään. Nainen oli vain ojentanut jonkun litkun, joka oli saanut hänet huonovointiseksi ja sen myötä myös toinen puoli hänestö oli heikentynyt. "En kai", hän naurahti Kalman toteamukselle siitä, että hän ei näyttänyt sairaalta. Olisipa toinen vain nähnyt hänet silloin kun Haya hänet oli löytänyt.
Hiljaisuus, joka ei sinällään ollut paha. Se tuntui ihan hyvältä pidellä koiraa sylissään, kun tuo myöntyi lopulta sotakirvesten hautaamiseen. Vitsikäästi sanoi vieläpä, että ei kyennyt sanomaan ei hänen nappi silmilleen. Edward hymähti pieni hymy suullaan. Kalma pyöri hänen ympärillään ja asettui istumaan maahan katsoen odottavasti häntä. Edward ei oikein tiennyt mitä tehdä tai sanoa, kerta toinen siinä nyt oli, mutta juuri kun hän oli avaamassa suutaan talon ovi avautui naristen. Katse siirtyi siihen lähes heti ja hetken Edward jo odotti noidan ilmestymistä. Itä ei koskaan tullut eikä edes Hayan palvelijaa. Mies laski katseensa koiraan ja katsoi oveen. "Haluatko sisään?" Edward kysyi ja lähti astelemaan ovelle päin katsahtaen sitten ylös taivaalle. "Et tainnut huomata, mutta näet yllättän hyvin nykyään päivänvalossa", hän kommentoi ja päästi mustan koiran sisään ennen itseään.

Sisällä he olivat taas siinä myyntipuodilta muistuttavassa huoneessa. Edward ei tuntenut taloa kovin hyvin kuin oman huoneen, oleskelu huoneen, keittiön a tämän huoneen verran. Hänestä kuitenkin tuntui, että talossa piili vielä enemmän huoneita, sillä hän ei koskaan löytänyt noitaa mistään. Tämä vain ilmestyi yhtäkkiä nenän eteen ja tiesi kaikesta kaiken kuin olisi nähnyt kaiken juuri silloin kun se oli tapahtunut. "Onko sinulla vielä nälkä?" Ed kysyi katsahtaen Kalmaan. He voisivat vielä käydä keittiössä hakemassa ruokaa toiselle.
Ihmissusi otti rauhallisia askeleita johonkin päin, jottei kaksikko vain seisoisi paikoillaan tuijottamassa tavaroita huoneessa. Äkkinäisesti ihmissusi kyyristyi ja joutui tarttumaan pöydän reunaan. "Ei helvetti", hän kirosi ja ynisi kuin olisi saanut maailman pahimmat vatsakivut. Pian ihmissusi oksensikin mustaa litkua ulos ja alkoi sitten muuttua. Susimaiset piirteet tulivat esiin. Häntä kasvoi kuin piiska ulos ja miehen ihmiset piirteet katosivat, kun ihmissuden olemus valloitti kehon. Kuului ärinää ja murinaa sekä nivelten ja luiden rasahtelua. Thanatos ravisti pian muutoksen jälkeen päätään ja kääntyi silmät raivosta vihreinä Kalmaan.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Heinä 31, 2017 3:16

Re: Kadonnut hukka || Mori

Ovi narahti ja Kalma käänsi katseensa hitaasti avautuvan oven suuntaan ehkä odottaen sen takana seisovan jonkun, mutta ketään ei ollut oven takana kaksikkoa vastassa. Ovi oli vain avautunut kuin pyytääkseen kaksikkoa luokseen takaisin sisään.
"En ajatellut jäädä yöksi tänne." Kalma vastasi kun Ed katsoi koiraa ja kysyi haluaisiko hän jo sisään. Mikä ettei, ei hän ollu täältä kuitenkaan lähdössä vielä pitkään aikaan minnekkään ja olisi ikävää jos yöllä alkaisi satamaan. Kalma nousi ja jolkotti Edin perässä kohden ovea, mutta nosti katseensa mieheen, joka huomatti aavekoiran näöstä. Koiran ilme näytti pöllähtäneeltä ja yllättyneeltä kun tajusi vasta itsekkin nyt asian.
"...Niin tein.." Johtuiko se sitten kehojen vaihdosta Jackin kanssa vai oliko Haya tehnyt hänen näölle jotakin koiran tietämättä. Kalma luikahti Edin edellä sisään ja jäi jonkin matkan päähän odottamaan miestä ulko-ovelle.

Koira seisoi siinä puotia muistuttavassa huoneessa, kun Ed oli kävellyt sisään ja kysyi oliko aavekoiralla kenties nälkä. Kalma pudisti päätään. "Mutta jano sitäkin enemmän." Kalma ei ollut juonut koko päivänä ja kurkkua kuivasi jo kovasti. Kalma odotti Ediä kun mies alkoi kävelemään peremmälle, mutta ei ehtinyt ottamaan kuin muutaman askeleen sisään Edin kyyristyiessä ja tarrauten lähimmästä pöydän reunasta kiinni.
"Ed? Onko kaikki hyvin?" Kalma kysyi korvat luimuun painettuna ja asetui muutaman koiran askeleen taaemmas. Kalma kyllä muisti miltä Edin ihmissusi puolen esiintuleminen näytti, mutta pitkö sen tapahtua juuri nyt!? Mies oksensi eteensä mustan mönijä lätäkön ja sitten alkoi välitön muutos.
"Taistele!" Kalma huusi pedon muutoksen läpi, mutta selvästi ei ollut mitään tehtävissä kun Thanatos repi itsensä ulos kaikin voimin katsoen aavekoiraa nyt raivoa ja vihaa pursuvilla silmillään.
Kalma tajusi tilanteen vakavuuden ja kääntyi tassut lipsuen puista lattiaa vasten ympäri ja juoksi vain ensinmäiseen löytämään suuntaan. Se ei ollut kuitenkaan olohuone, sillä se olisi johtanut suoraan umpikujaan, joten koira juoksi hätääntyneenä ylös rappusia yläkertaan raivosta pursuava ihmissusi perässään. Yläkerta ei kuitenkaan johtanut sen parempaan tilanteeseen kun siellä oli vain yksi huone lyhyen käytävän päässä ja sekin oli kiinni. Kalma katsoi ympärillensä ja sitten taaksensa jossa hehkuivat pimeyden keskellä vihreät silmät ja suden tumma hahmo näkyi vain mustana siluettina.

Kalma nosti niskakarvansa pystyyn, korvat luimuun ja paljasti uhmakkaasti hampaansa ihmissudelle. Koipien välissä oleva häntä kuitenkin kertoi oman tarinansa koiran mielentilasta sillä hetkellä. Kalma odotti, että susi tuli liian lähelle ja sitten koira vain juoksi isompaansa päin. Tarkemmin sanottuna sen rintakehää päin ja vain tipahti maahan joutuen seuraavaksi väistämään kynnet, että hampaat. Kalma näytti hämmentyneeltä ja pelästyneeltä. Eikö hänen kykynsä toimineet!? Kalma yritti epätoivoisesti juosta ihmissuden taakse, että pääsisi jatkamaan pientä pakoaan pitkin taloa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen

Viestit: 2301

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Heinä 31, 2017 5:08

Re: Kadonnut hukka || Mori

Se oli kuin Thanatos olisi kadottanut älyllisen tasonsa, kun se näki pienen mustan koiran edessään. Koira lipsui tassuistaan, kun se lähti peloissaan pakenemaan. Hetkessä suuri ihmissusi lähti tavaroista välittämättä hakemaan pientä alkupalaansa. Suuri peto melkeinpä aurasi kaiken tieltään, rikkoen puiset tavarat, kun se juoksi sitä pienemmän perässä. Koira juoksi yläkertaan rappuja pitkin ja ihmissusi tuli muristen sen perästä. Nuuhkien ja paljastaen hampaitaan. Koira nosti niskakarvojaan ylös ja ihmissusi paljasti vuorostaan hampaansa pienelle koiralle. Pienempi yritti näyttää itse niin suurelta ja pelottavalta, mutta sen yritykset olivat surkeita verrattuna ihmissuden suureen suuhun, jonka kieli lipoi valkeita hampaita. Koira kuitenkin päätyi yrittämään isompaansa ja syöksyi suoraan pedon rintaan, josta se vain tipahti alas. Peto sivalsi kynsillään ilmaa, mutta ei osunut mihinkään ja sitten ihmissusi yritti saada pienen alkupalan suuhunsa. Se kuitenkin pääsi nopeasti pois leukojen välistä. Koira yritti päästä hänen ohitseen, mutta suuri käsi tarttui koiran selkään ja heitti sen helposti takaisin alkupisteeseen. Heitossa ei sinällään ollut mitään väkivaltaista, mutta se sai kuitenkin vauhtia aikaan.
Peto lähti nousemaan vielä muutaman rappusen ylemmäs. Se lipoi huuliaan ja oli aikomassa hyökätä viimein pienen koiran kimppuun, kun sen yhden huoneen ovi avautui ja nainen seisoi ovea vasten. Haya katsoi kumpaakin, koiraa ja sutta. Samassa ihmissusi mylväisi ja hyökkäsi kohti noitaa. Nainen otti ihmissuden vastaan yllättäen. Tarttui sen turkkiin ja veti sen pään aivan lähelle omiaan. "Mitä olen sanonut talossani riehumisesta?" naisen ääni kysyi rauhallisesti, kun karjuva peto yritti päästä haukkaamaan tuon inhottavan noidan kasvoja ja kynsiä tuota vielä sen lisäksi. Mikään iskuista ei kuitenkaan koskaan päässyt perille, kun karjunta alkoi muuttua huudoksi. Ihmissuden muoto alkoi tavallaan "sulaa" ja paljasti altaan kaulastaan kiinni olevan miehen.

Edward oli muuttunut täysin hiljaiseksi, jota noita nyt piteli yhdellä kädellä kiinni kaulasta kuin tuo ei olisi painanut mitään. Haya päästi irti Edwardista ja tuon rysähti maahan polviensa varaan. Nainen vain vilkaisi Kalmaan ja huokaisi sulkien oven. Talon vauriot taianomaisesti alkoivat korjaamaan itseään. Samalla mies avasi suunsa ja melkein veti henkeä kuin olisi juuri ollut hukkumassa. Hän laski kätensä lattialle ja avasi silmäns vetäen kuin kauhun vallassa henkeä sisään. Eikä se ollut mitään kuviteltua kauhua, sillä miehen kädet tärisivät kuin vasta syntynyt karitsa. Hänen hikipisaransa tipahtelivat alas lattialle.
"I might never get to heaven but I've been there before"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Heinä 31, 2017 5:53

Re: Kadonnut hukka || Mori

Koira ulvahti säikähtäneenä kun valtava käsi tarrasi koiraa selästä kiinni ja seuraavaksi Kalma tajusi olevansa jälleen samassa alkupisteessä, kuin oli ollut hetki sitten. Kalma makasi paikallaan silmät täynnä kauhua kun Thanatos nousi ylös portaita ja samalla Kalmalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nousta, sekä yrittää kauemmas ennenkuin saisi kynnet lihaansa. Yllättäen yksinäisen huoneen ovi avautui ja Kalma oli vähällä juosta Hayaa päin kun noita astui ulos huoneesta katsoen koiraa, sekä sitten mylvivää sutta.
Thanatos hyppäsi kohden noitaa pitkät kynnet esillä, sekä ne veitsen terävät hampaat. Kalma juoksi nopeasti Hayan ohi kauemmaksi ja jäi katsomaan sinne tapahtumia. Sitä kuinka Haya tarrasi ihmissuden turkista kiinni ja piti paikallaan, vetäen raivoavan pedon aivan lähelle kasvojaan muistuttaen Thanatosta talossa riehumisesta. Tuo pimahtanut peto ei kuitenkaan näyttänyt välittävän mistään mitään vaan yritti päästä noitaan käsiksi kaikilla voimillaan mitä vain löysi, mutta mikään ei halunnut osua.
Pedon huudot alkoivat muuttua karjunnasta huudoksi, jolloin pedon olomuoto tuntui sulavan kuin jää keväällä ja lopulta hitaasti paljasti Edin. Noita piti miestä yhä kurkusta kiinni kovin kevyen näköisesti.
"Päästä hänet." Kalma ärähti takaa, jolloin noita päästi irti miehestä ja antoi tuon valua lattialle polvillensa haukkomaan henkeään. Noita vilkasi koiraan ja katosi takaisin oven taakse, jolloin Kalma juoksi Edin luokse. Mies näytti hyvin järkyttyneeltä.
"Hei kaikki hyvin.." Kalma yritti ainakin lohduttaa miestä tapahtumista, vaikkei ollut aivan varma mitä juuri äsken oli tapahtunut. Kalma koski miestä kirsullaan lohduttavasti.. kerta ei kyennyt tuota halaamaan. Yllättäen koiraa napattiin hellästi tärisevillä käsillä kiinni ja napattiin kevyeen halaukseen. Kalma tuijotti Ediä silmät levällään ja korvat pystyssä. Kalma ei sanonut mitään vaan tuijotti miestä, kunnes vain hymähti ja antoi miehen olla siinä sen aikaa kun halusi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö