Kadonnut hukka || Mori

Metsää, maita ja mantuja. Lähinnä rosoista havumetsää, sekä kivikkoista maastoa.

Valvoja: Crimson

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Elo 2017, 08:07

Ed avasi Kalmalle oven ja päästi ulos, mutta tuli myös itse perässä ulos koiran kanssa. Kyllä, ulkoilma teki terää talossa tehdyn seikkailun jälkeen, joka ehkä oli ainoa normaali asia tässä rakennuksessa. Vaikka se ulkomaailma rajoittui aavekoiran kohdalla vain muutamaan metriin tästä kirotusta talosta. Vaistot huusivat lähteä metsään, seikkailemaan, mutta järki tiesi ettei se olisi mahdollista. Kaulapanta esti sen. Kalma huokasi raskaasti ja näytti ehkä masentuneelta, mutta yhä järkyttyneeltä hetki sitten tapahtuneesta kauhusta.
"En." Kalma vastasi lyhyesti kun Ed kysyi oliko Kalma kunnossa henkiseltä puoleltaan. Kalma olisi valehdellut jos olisi väittänyt kaiken olevan kunnossa. Mikään ei ollut kunnossa, hän oli vanki, peloteltu ja häntä kohdeltiin kuin pahaista koiraa vaikka oli huomattavasti älykkäämpi. Sen lisäski huoli perheestä oli yhä olemassa, kuten myös hiljalleen hiipivä ikävä.
"Sen noidan peli pöytään.. kiva kun jollakin on hauskaa." Kalma vastasi Edin mietintöihin ja mutisi lähinnä itsekseen lopun samalla kun meni hieman sivumpaan ja saattoi asettua makaamaan talon seinää vasten. Siinä Kalma makasi luonnon hiljaisuudessa, kunnes uni tuli koirankin silmään ja Kalma nukahti heräämättä Edin viereen tulemseen.

Kalma nukkui rauhassa Edin vierellä pitkälle päivään asti omaa koiran untaan, kunnes Kalma heräsi. Tai oli varmasti useammin kuin kerran herännyt osittain, mutta jatkannut uniaan. Kalma nosti päätään ja haukotteli venytellen etujalkojaan, katsoen sitten vierellään nukkuvaa Ediä. Kalma nousi ja ehkä hetken oletti unen pöpperöisenä että kaikki oli hyvin, kun koira lähti kävelemään metsän suuntaan, jolloin kaulapanta alkoi säkenöimään ja veti koiran välittömästi takaisin. Kalma säikähti ja tuijotti vain eteensä silmät pyöreänä, kunnes muisti ja tajusi. Niin hän oli tässä kirotussa talossa kiinni kaulapannan kanssa kuin vahtikoira.
Kalma katsoi aurinkoa, joka oli noussut jo aikaa sitten taivaalle ja sitten Ediä. Nälkä juusi vatsassa hulluna ja kurkkua kuivasi, mutta Kalma ei kehdannut herättää Ediä, joten Kalma asettui oven eteen makaamaan ja odottamaan että Ed heräisi. Oli inhottavaa olla muiden passattavana..
suskari
 

Re: Kadonnut hukka || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 04 Elo 2017, 23:22

Rehellinnen vastaus oli tärkeää, sillä silloin Kalma olisi valehdellut myös itselleen. Tämä totesi, että he olivat joutuneet noidan pelipöydän pyörotettäväksi. Edward ei sanonut siihen mitään. Hän ei ottanut kantaa asiaan, sillä hänellä ei ollut kantaa. Hänellä oli toki vielä jäljellä vanhan hän, joka uskoi muiden hyvyyteen. Kaksikko kuitenkin asettui yölevolle ja uni saapui hyvin nopeasti. Aamu sitäkin nopeammin.
Susi avasi laiskasti silmänsä kuullessaan rätinää ja huomasi kuinka pieni musta koira riuhtaistiin takaisin talon eteen, johon se sitten jäi. Susi sulki hetkeksi silmänsä ja nosti korviaan, ne liikkuivat eritahtiin ja eri suuntiin. Edward kuitenkin avasi silmänsä ja nousi ylös. Ihmiseksi susi muuttui juuri oven eteen astuttuaan. "Huomenta", hän sanoi ja avasi oven, päästäen Kalman ensin sisään. Mies seurasi koiraa keittiöön ja kaivoi kaapisti lihaa lautaselle. Vettä syvempään kuppiin ja laski ne pienelle koiralle. Edward itse otti vain leivän, jota alkoi mutustelemaan. Vettä hän joi melkeinpä yhtä ahnaasti kuin pieni koirakin.

Hän ajatteli aloittaa keskustelun, mutta ei jaksanut valittaa Kalmalle kuinka he olivat kiinni tässä talossa. Hänhän oli tavallaan ollut paljon kauemmin kuin koira, mutta hänellä oli ollut myös vapautta enemmän. Vapautta hyvinä päivinä, mutta huonoina hän olisi kiinni kahleessa nilkassaan. "Mitäs luulet, mitä teemme tänään? Tutkimmeko lisöö=" hän kysyi ohi mennen, vaikka hieman arvaili, ettei toista huvittaisi talon kaivelu eilisen kohtauksen jälkeen.
Mori
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron