Kirjoittaja Mori » 19 Elo 2017, 15:23
Oli pieni helpotus, ettei heitä teurastettu. Vinoilu tässä tilanteessa tuntui vain huvittavalta, paitsi tietystin se, että nainen näki ja kuuli heidän. Kalma menikin pian tämän luokse. Kalma alkoi sitten kertomaan naiselle hyvin tylyn kuuloisesti, kuinka he eivät voineet auttaa ja miten he eivät tienneet missä olivat. He eivät olleet osa Galaten kohtaloa. Nainen itki ja rimpuili miesten käsistä minkä kykeni. Mitään noitamaista tuossa ei kuitenkaan näkynyt. Ei taikuutta eikä edes vivahteita siitä. Poltettiinko toinen vain syyttömänä. Kalma palasi Edwardin luokse, jossa ihmissusi katseli kuinka naista vietiin pois. Kalma alkoi pian kertomaan johtopäätöksiään. "Niin, ei välttämättä ole, vaikka meihin pystyi koskemaankin", hän totesi. "Sanot siis, että hänkin olisi aave? Vain se, että hän toistaa kuolemansa päiviä uudestaan ja uudestaan?" Edward kysyi selvittääkseen ajatuksiaan. Kalma lopulta totesi, että he eivät voineet kuin katsoa mitä naisella tapahtui ja lisäsi siihen, että jos tämä nainen olisi Haya olisi hvyin mielenkiintoista katseltavaa. Edward vain ei voinut muuta kuin katsoa riehuvaa, itkevää ja epötoivoista naista säälien. "Väität siis, että hän on kuollut?" Edward kysyi ja lähti sitten hitaasti kulkemaan eteenpäin, kyläläisten mukana, kun nämä raahasivat naista. "Mutta kyllähän hän muisti melko hyvin nimensä? Vai sanotko, ettei se ole hänen ristinimensä?" mies kulki hiljalleen. Kalmasta näytti selkeästi olevan hauskaa kävellä miesten läpi. Kerta he kykenivät siihen.
Niitty loppui ja alkoi näkymään kylä, jossa oli suuri aukio. Aukiolla kohosi korkea pylväs ja sen juurella oli kasattu olkia, oksia ja lautoja polttoa varten. Huuto vain yltyi ja rimpuilu. "Lyökää hänet tajuttomaksi!" Galaten isä huusi jyrähtäen. Pian kuului kolahdus ja kaatuminen, kun nainen makasi maassa tajuttomana. Pieni veri noro valui päästä, kun nainen nostettiin ylös. Edward seisoi siinä lähellä, katsoan julmaa tapahtumaa, hänen katseensa seurasi suurta ryhmää ja sitä yhtä miestä joka kantoi naista roviolle. "Julmaa..." ihmissusi vain totesi itsekseen ja katseli ympärilleen. Kylän talot ja muut paikat näyttivät hyvin erilaiselta mitä Cryptissä näkyi, ne olivat vanhollisia, mutta kauniita.
Galate oli sidottu lopulta pylvääseen kiinni jaloista ja käsistä. Mies joka oli kantanut naisen näytti tuijottavan tätä pitkään. Edward huomasi sen ja nojautui Kalmaan. "Katsos tuota", hän huomatti ja osoitti Galateaa tuijottavaa miestä. Miehellä oli surulliset silmät, mutta tuo pian väistyi paikalta. Paikalle saapui mies valkeassa asussa, jossa oli suuri risti maalattu. Tämä alkoi julistamaan hyvin kuuluvalla äänellä. "Hienoa työtä! Herra kiittää teitä siunauksellaan ja kertoo, että viimein pahan lähde on saatu kiinni ja voidaan hävittää maan päältä, jonne se ei kuulu", mies julisti ja oli sanomattakin selvää, että tuo oli Jumalan palvojia. "Onko tuo pappi tai jonkin saarnaaja, kun en tunnista tuota kirkkollista asua", Edward kysyi Kalmalta. Hän oli kävellyt lähemmäksi katselemaan, kerta he eivät voineet tehdä juuri mitään.
Saarnaja mies otti pian soihdun ja sytytti sen palamaan. Hän piti sitä hetken ylhäällä ilmassa huutaen ylistyksiä taivaalliselle herralle, kunnes laski soihdun kohti poltettavaa oksakasaa. Samaan aikaan Galate heräsi ja huomasi missä oli. "EIIII! EN OLE NOITA", hän huusi kovaa, kun ensimmäiset liekit alkoivat ilmestyä hänen jalkojensa juureen. Nainen selkeästi oli paniikissa ja kauhuissaan. Tämä lähti etsimään katseellaan jotain tai jotakin. Katse osui Kalmaan ja Edwardiin, mutta se ei pysähtynyt miehiin. Hätääntynyt katse ei löytänyt kuitenkaan koskaan sitä mitä oli etsinyt. "Viimeisiä sanoja Galate? Tiedämme kyllä mitä olet tehnyt, Isä kertoi meille hirvittävistä teoistasi ja siitä kuinka noiduit Kasdeyanin!" vanha mies huusi kun liekit alkoivat nuolamaan hätääntyneen naisen mekon helmoja. "Joten päästimme hänet äskettäin vapaaksi noidunnastasi Isän neuvojen mukaan, KATSO MITÄ OLET TEHNYT", vanha mies nosti jotain maasta, mytyn. Jonka tämä kääri auki ja pian sieltä paljastui leikattu pää. Edward tuijotti päätä, sehän oli ollut tämä mies, joka oli kantanut naisen kuolin paikalleen.
"SINÄ TAPOIT HÄNET! MURHAAJA!" Galate huusi kyyneleet silmissä, kun liekit jo rohisivat pitkin hänen mekkoaan. Eikä aikaakaan kun koko nainen lähti palamaan ja kuului kirkumista. Edward sulki tällöin silmänsä ja avasi ne pian taas, katsoen kuinka ihmissoihtu paloi elävältä. Naisesta ei pian kuulunut enää kiljumista tai sanoja, jotka olisivat huutaneet, että tämä kiroisi kaikki. Niinhän yleensä noidat huusivat tai kuka tahansa. Palanut liha alkoi pian haista aukiolla, kun tuli nuoli kehoa, joka oli jo melko tumma, mutta vielä liekkien läpi saattoi nähdä naisen palaneet kasvot. Galaten isä hietti pään myös rovioon ja katsoi kuinka hänen tyttärensä paloi.
Äkisti ilma tummeni, mutta sadetta ei tullut. Kyläläiset katselivat ympärilleen ymmälläään ja pian rovien ylle ilmestyi suuri hahmo. Ilmapiiri oli ollut samanlainen silloinkin kun Hayan palvelija oli muuttanut muotoaan Kalmalle. Tosin tämä demoni oli nainen. "Kuka kutsui minua epätoivoissaan ja kuolemaisillaan?" demonittaren ääni kysyi nauraen. Tämä katsoi palavaan rovioon, samalla kun ihmisten huudot kuuluivat ympäri kylää. "Olitko se sinä?" demoni kysyi laskeutuen rovion ääreen, mutta palavan naisen sijaan tämä kumartui rovioon heitetyn pään puoleen. Demoni hykersi ja nosti palaneen pään käsilleen, kun antoi katseensa kiertää kyläläisiä pitkin, pysähtyen Kalmaan ja Edwardiin. Naisen hymy oli hyytävä.