These wounds
Vajaa paripäivää oli kulunut siitä, kun eliittikenraali oli tuntenut piston kyljessään. Piston, joka oli tullut tyhjästä ja repinyt kylkeen haavan. Aluksi Darius ei ollut ymmärtänyt, mistä se kipua säteilevä tunne oli kummunnut, mutta muistettuaan verisiteen Lorythasin ja hänen välillä, oli Darius alkanut epäillä, että puoliveriselle oli sattunut jotain. Johan he olivat todistaneet, että ruhjeet ja haavat kopioituivat kehosta toiseen. Ainakin silloin, kun he olivat lähellä toisiaan. Ja kauemmalla välimatkalla se oli toiminut vain niin päin, että Lorythas oli saanut Dariukseen tulleet haavat itselleen — tai sitten Lorythas ei tähän mennessä ollut kertaakaan joutunut runtelun kohteeksi ja täten Darius ei ollut kokenut haavojen siirtymistä itseensä.
Olo oli ollut kurja siitä asti, niin henkisesti kuin psyykkisesti. Hän ei pitänyt siitä, miten asiat hänen ja Delathoksen välillä olivat menneet. Hän ei myöskään pitänyt siitä, miten Mordecai oli häntä uhkaillut. Ja, ehkä hän oli myös Theolle anteeksipyynnön ja kiitoksen velkaa. Ajatukset olivat olleet harvinaisen sekavat tapahtumien myötä, eikä Darius tuntunut saavan mistään asiasta kunnolla otetta. Työt eivät sujuneet, eliitin ollen kovin poissaoleva ja selvästi huonovointinen. Moni oli kysellyt, oliko Darius sairastunut — kenties saanut tartunnan kumppaniltaan, joka yhtälailla puolikuntoinen oli ollut viimepäivinä — mutta siihen kysymykseen Darius oli lähinnä vain kohauttanut olkiaan. Ehkä se oli hyvä selitys muille, eliitti kun ei olisi halunnut kertoa verisiteestään lohikäärmeeseen kenellekään. Ei ainakaan vielä.
Hän oli hoitanut alta kaikki kiireisimmät asiat ja tehtävät. Nyt normaalia kalpeampi ja heikonoloinen eliitti oli palannut huoneistoonsa ja aloittanut pakkaamaan matkaa varten. Vaikka päivä oli jo pikkuhiljaa hämärtymässä iltaan, oli Dariuksen lähdettävä vielä tänään liikkeelle. Hän halusi Briariin, hänen täytyi nähdä Lorythas. Vasta sitten hän saattoi saada rauhan mielelleen, kun tietäisi, että sarvipäinen oli kunnossa. Hän vain käväisi nopeasti siellä ja jos kaikki olisi hyvin, voisi Darius ehkä ehtiä takaisin kotiin jo saman yön aikana! Vaikka kylmään pakkasyöhön ei kyllä houkutellut lähteä matkaamaan, mutta sentään lumimyrskyä ei ollut tällä kertaa tiedossa.
Tavaransa pakattuaan — eipä hän paljoa tarvinnut mukaan — alkoi Darius vaatettaa itseään lämpimästi matkaa varten. Aluspaitaansa helmaa tummien housujen sisään työntäessä vilkaisi Darius huoneen ovelle, joka kävi avautumaan ilman sen suurempia koputteluja, joten ei tarvinnut arvailla kuka paikalle saapui.
”Sinun pitäisi olla lepäämässä”, Darius hymähti korkeahaltialle, ”Et ikinä parannu kunnolla, jos hyppelet pitkin tupia miten sattuu”, kuului lisäys, haltian kiskoen tunikkamallisen, pitkähihaisen villapaidan ylleen, ennen kuin istahti läheiselle penkille vetääkseen villasukat ja sitten mokkanahkaiset, pitkävartiset talvisaappaat jalkaansa.
// Jatkoa tääältä. Oi katso. Ei se peli loppunutkaan varsinaisesti. AMBULANSSI KÄVI PIHALLA, TIMI HALUSI MENNÄ AUTTAMAAN HEITÄ. Jätit mut vastuuseen otsikosta ja melkein kirjotin crawling in my skin these wounds they will not heal //
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus