Jatkoa täältäIriador, Lorythas, NessayaEhkä pieni huoli kävi paistamaan läpi sarvipäisen ilmeestä, Lorythaksen keksimättä enää mitä hän olisi voinut sanoa. Lennosta kotiin tulisi pitkä ja hiljainen todennäköisesti näillä asenteilla, mutta ehkä kaikki heistä todella piristyisivät sitten Briariin ja kyläpäällikön kartanolle ehdittyä. Tai siihen Seyr halusi uskoa.
Darius kuitenkin halusi mennä, napaten tavaransa mukaansa ja poistui huoneesta jo edeltä. Lorythas jäi hetkeksi huokaisten sijoilleen, kääntyen katsomaan haltian perään parahiksi nähdäkseen tuon hiusten vilahtavan ovesta sen ulkopuolelle.
”
Hän kyllä piristyy, meillä on ollut pitkä viikko ja Darius on yhä väsynyt tapahtumista”, punapää tuumi rauhalliseen ääneen Seyrille.
”
Ja jos hän ei lopeta luonasi, niin voit olla varma että viskaan hänet lähimpään lumikasaan.” Iriador virnisti, saaden vaisun puolittaisen hymyn irti Lorythaksesta, ”
Mennään nyt kuitenkin, ennen kuin iltapakkanen alkaa kiristyä ja kreivi puolisoineen päättää todellakin perua sanansa”.
Yhdessä Iriadorin kanssa Lorythas kävi askeltamaan Winderin perään, kolmikon poistuen pihamaalle. Anerittea heidän ei tarvinnut myöskään odottaa turhan kauaa, kun pisamakasvoinen hakeutui paikalle pienempien lohikäärmeittensä kanssa. Hän olisi varmaan muuten lentänyt niiden kanssa, mutta tällä kertaa hänen varmaan täytyi tyytyä istumaan myös Vaernin kyydissä – sehän tästä puuttuisikin vielä, jos hän olisi tipahtanut taivaalta alas rasituksesta kuukahtaessa.
Nelikko ei kuitenkaan jäänyt suotta pihalle seisoskelemaan. Seyr vaihtoi muotoaan siihen valkeaan nelisiipiseen lohikäärmeeseen, varoen laskeutuen alas sen verran että muut saattoivat kiivetä hänen selkäänsä tavaroineen kaikessa rauhassa. Kun kaikki olivat kyydissä ja paikkansa löytäneet hopeakäärmeen selästä, oli aika lähteä matkaan. Kohti Briaria, kohti uutta alkua.
---
Piilopaikka ja Quinn jäivät lopulta taakse, nelisiiven liidellessä kaikessa rauhassa kohti pohjoista haltioiden mailta, Caerin ja Hyran lennellessä heidän seurassaan milloin edellä ja milloin hieman jälkeen jääden. Matka todellakin oli hiljaisuuden täyttämä, Iriadorin korkeintaan pyrkien juttelemaan Dariukselle viedäkseen kumppaninsa ajatuksia mitä typerämpiin asioihin sen sijaan, että tuo olisi lentämistä pohtinut. Heitä odottaisi Briarissa lämmin takkatuli ja loputon aika, ja sitä jos mitä heidän tulisi odottaa juuri nyt.
Oli jo hämärtyvän illan alku, kun nelikkö saapui lopulta Briariin. Kylä oli valaistu aikaisin nopeasti laskeutuvan pimeän tähden ja iltapäivästä huolimatta kaikkialla vaikutti olevan vielä liikettä ja touhua käynnissä.
Vaern kävi laskeutumaan suuren kehän liepeille olevalle lumiselle aukealle muurien sisälle pehmeästi, aina vain paremmin oppien hallitsemaan kehoaan tällaisten kokemusten myötä. Heitä vastassa oli Bennett ja tietenkin pari muuta lohikäärmeratsastajaa, jotka olivat lähemmäs tulleet ihailemaan suurempaa lohikäärmettä. Kolmikko sai kaiken ajan laskeutua alas Vaernin selästä, ennen kuin Lorythas vaihtoi suomuista ja karvoista muotonsa tyypillisempään sarvipäiseen näkyyn.
”Vierailu taisi sujua ihan mallikkaasti?” Bennett tiedusteli Seyriltä lähemmäs astellen, kantaen tietenkin huolta siitä että Konaar oli lähtenyt yksin matkaan sen jälkeen mitä Briarissa aikaisemmin oli sattunut. Jos häneltä kysyttiin, Lorythas oli yhä puolikuntoinen, ja tuon olisi pitänyt kantaa enemmän huolta itsestään. Mutta ehkä tilanne rauhoittuisi nyt, kun Lorythas sai ystävänsä paimennettavaksi luokseen.
”Ei moittimista, suotta huolehdit. Taidamme vetäytyä jo rauhoittumaan kotiini, itse kullakin matkalaisista taitaa olla pitkiä päiviä takana”, Lorythas tuumi vilkaisten haltioihin ja Tummalintuun sivusilmällä. Hän oli luvannut kyllä huomenna pyörähtävänsä selvittämässä muutoksia tekemistensä suhteen lähiajoiksi Bennettin kanssa jossain välissä, mutta tämän illan ja tulevan aamun hän aikoisi omistaa Dariukselle ja Iriadorille.
”Tuletko sinä mukaamme? Voit kyllä yöpyä kartanolla ja järjestämme sinulle huomenissa paikan halutessasi jostain muualta.” Puolikäärme ehdotti Nessayalle, joka kainosti nyökkäsi siihen ehdotukseen. Ehkä hän tämän kerran, kenenkään ei ainakaan siten tarvitsisi vaivata päätään hänen suhteensa enää tänä iltana. Olihan kyläpäällikön kartano iso paikka, joten kyllä hän varmaan sieltä yhden rauhallisen nurkan itselleen saisi vallattua, eikä olisi kenenkään tiellä.
”No jos nyt tämän kerran sitten”, Ane tuumasi nyökäten, seuraillen katseellaan kuinka Caer ja Hyra kiisivät jo menojaan etsimään tuttuja. Ei Tummalintu aikonut niitä estääkään, ja ne kyllä osaisivat pysyä lähettyvillä ja suhteellisen kiltisti joka tapauksessa.
Seyr auttoi Aneritten heidän matkaansa, tarjoutuen kantamaan naisen kantamukset kun he askelsivat Iriadorin ja Dariuksen jäljessä kartanolle. Korean talon ikkunoista ei paistanut valoa, ja sisällä tuskin oli turhan lämmin pitkän päivän päätteeksi, mutta äkkiäkös he kyntteliköt ja takat sytyttelisivät ja paikasta tulisi kotoisa jälleen. Pihan polku oli sentään lapioitu auki, ja talon kuistille oli tuotu pino polttopuita suuressa pärekorissa valmiiksi, jotka Lorythas siirsi jo valmiiksi sisätiloihin oven heille aukaistuaan. Muutama maaginen valonlähde syttyi valaisemaan eteisaulaa heille, joka aukeni edessä tyypilliseen tapaansa kovin siistinä.
”
Käykää taloksi, löydätte varmaan tavaroillenne paikan vierashuoneelta keskenänne”, Puolikäärme hymyili Iriadorin ja Dariuksen perään silmäillen. Hän vain oli niin onnellinen, että he saivat viimein olla keskenään tällä tavalla, ilman että tarvitsi murehtia milloin haltiat lähtisivät jälleen pois hänen luotaan.
”
Löydämme kyllä, ja laitamme takkaan tulet samalla.” Punapää huikkasi Lorythakselle, valmiina marssimaan kantamusten kera yläkertaan. Oli varmaan hyvä hankkiutua ensitöikseen eroon matkatavaroista ja vaihtaa vaatteet kevyempiin ennen mitään muuta.
//HALTIAT OVAT NYT KAAPATTU BRIARIIN, älkää kertoko Pumpkinille//