Uusi alku


(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Avatar

Monarkki

Viestit: 14575

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Loka 08, 2020 8:09

Re: Uusi alku

Darius hymähti pienesti, kun Aneritte kertoi kuvitelleensa heidän välilleen jotain kevyempää suhdetta. Eivätpä he varsinaisesti suhdettaan julistaneet ympäri kyliä, hyvä jos edes vaikuttivat muulta kuin työkumppaneilta ja ystäviltä ulkopuolisten silmiin. Ja se oli ihan hyvä, näin Dariuksen mielestä.
”Tietenkin…”, Eliitti hymähti, Aneritten vaatiessa kutsua itselleen ja Seyrille häihin. Tuskin mitään häitä tulisi, jos Dariukselta kysyttiin. Turhuuksia sellaiset. Mutta eliitti virnisti pienesti, jokseenkin toppuuttelevalla ilmeellä, muodonmuuttajan pohtiessa että Lorythas voisi vihkiä heidät vaikka heti. TOKI, ei Dariuksella ollut mitään sitä vastaan, mutta jos ei nyt kuitenkaan heti hypättäisi siihen toimitukseen. Sitä mieltä oli myös itse kyläpäällikkö, todeten että kaikelle olisi kyllä aikansa. Mutta nyt oli aika vesilasilliselle, ainakin Aneritten kohdalla ja sen kävi huomauttamaan myös Lorythas. Nainen tietenkin ollen sitä mieltä, ettei häntä varten tarvinnut itse kyläpäällikön nousta vettä noutamaan, mutta hopeaverinen oli jo noussut sijoiltaan ja Iriador puolestaan ankkuroi Aneritten paikoilleen.

Mutta ennen kuin Seyr paikalta poistui mihinkään, pyysi hopeaverinen eliittikenraalia mukaansa. Darius kohotti kulmiaan pienesti, Lorythasin lisätessä, että halusi puhua jostain kahden kesken… Eikä Darius tarvinnut sen enempää selittelyjä, kun oli jo noussut sijoiltaan ja lasinsa laskenut läheiselle pöydälle, lähtien nyt taittamaan matkaa Lorythasin kanssa kyökin puolelle.
”Mitä ikinä mielessäsi sitten liikkuukaan?”, Darius tiedusteli, jahka he muiden seurasta olivat poistuneet, eliitin sillä hetkellä keskittyen kävelemiseensä. Sitä huomasi vasta seisomaan noustessa, kuinka humalassa sitä oikeastaan olikaan…


// Ois niin kaaos mekaniikat siinä raidissa että kaikki jotka ei oo opetellu sitä 100% vihaa sitä. Aranille saa aina antaa huomiota, siitä hyvästä saa huomiota takaisin myös. JA USKALLAN NYT OLLA TOISTA MIELTÄ TÄSTÄ ASIASTA, NIGIRI ON PELOTTAVA. Paitsi Louniksen mielestä. //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4183

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Loka 08, 2020 11:26

Re: Uusi alku

Lorythas odotti sen hetken, jotta kulmiaan kohauttanut kenraali ehättäisi hänen matkaansa. Ei hän olisi halunnut vaivata haukansilmäistä, tai ketään muutakaan millään tavalla. Nuo olivat ansainneet vain paikallaan oleilunsa ja rentoutumisensa tämän päivän ja kaikkien mahdollisten tapahtumien jäljiltä, sarvipään mielellään juosten muiden asioilla näin tarvittaessa tähän hätään. Hän ei kuitenkaan ollut ehättänyt juoda itseään suurempaan humalaan, mukavan hiprakkaisen olonkin vasta lähestyessä, vaikka viini oli ehättänyt illan mittaan virratakin.
Dariuksen lopulta lyöttäytyessä hänen seuraansa, poistuivat puoliverinen lohikäärme ja tuon ratsastaja paikalta, jättäen Aneritten ja Iriadorin jälkeensä rupattelemaan keskenään. Hopeaverinen kävi sulkemaan ovea hitusen heidän perästään, asettuen rauhallisesti kulkemaan Winderin rinnalle. Toisen kätensä laskien kevyesti tummatukkaisen hartialle lepäämään, voidakseen myös tukea haltiaa joka vaikutti humalassaan myös jo askelissaan hoippuvan. Se sai sarvipään hymyilemään, ja lopulta virnistämään puolittain, tummatukkaisen palauttaen heidät siihen aiheeseen jota Vaern oli nopeasti pintaraapaissut huoneen puolella.

Mielessäni liikkuu vaikka mitä, mutta ehkä parempi että puramme niitä ja etenkin syvällisempiä asioita jonain toisena hetkenä.” Lorythas aloitti lempeällä äänellä, katseensa laskien Dariukseen samalla kun he askelsivat haukansilmäisen tahdissa kohden keittiötä.
Tiedäthän että minulla on ilo kestitä teitä luonani, ja saatte kaiken mitä pyydättekään.” Puolikäärme jatkoi, kevyesti sormillaan hivellen Winderin tummia hiuksia sormillaan, ”Tahdon vain että viihdytte.

Se ei kuitenkaan ollut se asia mistä halusin jutella”, Vaern jatkoi heidän ohittaessaan eteisaulan, ja lähestyessä keittiöön vievää ovea hän hellävaroen ohjasi Dariuksen selän vasten seinää. Lorythas kumartui lähemmäs haukansilmäistä, kohottaen myös haltian kasvoja ylemmäs voidakseen suoda pitkän välittävän suudelman miehen huulia vasten. Vähän kuin huomion vievänä eleenä, hopeaverisen samalla hapuillen toisella käpälällään haltiakenraalin kaulusta. Suudelman loputtua sarvipäinen laskeutui nopeasti tarkastelemaan Dariuksen kaulanpieliä hyvinkin intensiivisellä katseella, löytämättä kuitenkaan etsimäänsä, ja lopulta vilkaisten likeltä rakastamansa kullankeltaisiin silmiin myhäillen.
Lorythas siirsi vuorostaan omaa kaulansyrjäänsä piilottavia kankaita kohdalta jota oli hetki sitten Dariukselta tutkaillut, siitä erottuen vielä selkeän puremajäljen. Siistin sellaisen, mihin selvästi kuului pari erikoisempia hampaita jäljestä päätellen. Se oli ilmestynyt siihen muutama viikko sitten juuri ennen kuin hän oli saanut kirjeen Erudessalta, eikä Seyrillä tiettävästi ollut käynyt torahampaisia vieraita kylässä.
Osaatko selittää mistä nämä ovat tulleet?” Puolikäärme näytti jälkiä Dariukselle, omat päätelmänsä ollen selvästi jo tehnyt mielessään viekkaasta hymystään päätellen.


//Sekoitus pure kaaosta ja pelleilyä, YOU EITHER HATE IT OR LOVE IT! Aran sinä ketku, pistetään hyvä siis kiertämään T Katala. NOWAAAAAAY! Hassu sintti se on. Louniskin on sitä mieltä, ettei nigiriä tarvitse pelätä. Se pelkää enemmän sua kun sinä sitä//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL
---

Älä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14575

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Loka 09, 2020 8:15

Re: Uusi alku

Seyrin mielessä liikkui vaikka mitä, mutta ihan kaikkea ei tälle illalle viitsinyt enää purkaa. Se lieni yhteinen tunne heidän välillä, Dariuksen lähinnä vain hymisten niille sanoille, samalla kun antoi hopeaverisen itseään tukea heidän kävellessä. Ei sillä, että Darius tukea olisi varsinaisesti tarvinnut, hänellä oli loppujen lopuksi erinomainen tasapaino, jopa humalassa! Mutta se tuntui mukavalta, olla näin lähellä Lorythasia, vihdoista viimein. Tähän asti niitä kaikkein lämpimimpiä tunteita ei ollut päästy vielä jakamaan, lähinnä siksi että Aneritte oli paikalla. Darius ei katsonut sitä sopivaksi muodonmuuttajan seurassa, kerta muutenkin niin estynyt persoona oli.
”Emmeköhän tule viihtymään paremmin kuin arvaatkaan”, Eliitti hymisi puoliveriselle.

Mutta, ennen kuin Lorythas kävi asiaan, päätti sarvipäinen pysäyttää matkan etenemisen kyökkiin vievän oven läheisyyteen, hopeaverisen painaessa haltian selän hellästi vasten lähintä seinää. Darius kohotti kulmiaan kera pienen, toispuoleisen virneen, suorastaan aistiessaan sen läheisyyden kaipuun ja halun hopeaverisestä, joka pian hänen kasvojaan kohotti lähemmäs kumartuessaan ja soi suudelman haltiakenraalille. Ja Haukansilmähän vastasi siihen suudelmaan, käsiensä nousten hellästi koskemaan kyläpäällikön kylkiä. Darius tuskin kykeni sanoin kuvailemaan, kuinka oli kaivannut tätä. Ei vain pelkkää suudelmaa heidän välillään, vaan koko tilannetta. Olla vain rauhassa, Seyrin kanssa, ilman että tarvitsi murehtia mistään menemisistä tai pelätä kenenkään hyppäävän puukon kanssa niskaan.

Ja se suudelma todella toimi huomionvievänä eleenä, Dariuksen kiinnittämättä lainkaan huomiota siihen missä Lorythaksen kädet hapuilivat. Suudelman päättyessä, eliitti nojasi hieman Seyrin jälkeen, eleenä siitä että hänen puolestaan suudelma olisi voinut jatkua pidempäänkin – tai tämä koko tilanne olisi voinut jatkaa kulkuaan johonkin muualle, kuin kyökkiin vesikannun perässä.
Eliitti hymyili pienesti, kuitenkin kurtistaen kulmiaan kun hopeaverisen katse harhaili hänen kaulanpielessään, ennen kuin Lorythas hänen katseeseensa vastasi. Sanaakaan vielä sanomatta, Lorythas kävi oman kaulansyrjänsä peittäviä kankaita siirtämään, näyttäen nyt puremajäljet kaulallaan. Haukansilmä kurtisti kulmiaan entisestään, yhdistämättä arpia omiinsa heti. Mutta kun Lorythas kyseli häneltä selitystä puremajäljille, alkoi Darius miettimään tapahtumia muutaman viikko takaperin.

Eliitti tuijotti puremajälkiä Seyrin kaulalla, selvästi nyt miettien jotain. Hitaasti toinen hänen käsistään kävi hipaisemaan haltian omaa kaulansyrjää, ennen kuin samainen käsi nousi Seyrin kaulalle. Hän oli lähes jo unohtanut kaiken, mitä silloin tapahtui, mutta nyt kun hän muisteli tapahtumia, humalastaan huolimatta, alkoivat ne palata mieleen.
”Mordecai…”, Darius henkäisi nimen ulos, muistaen millaisen sopimuksen oli tehnyt velhon kanssa sinä iltana, ”ah… Olisi pitänyt muistaa, että sinäkin saat arpeni…”.
”Sinä iltana, kun olimme ottaneet yhteen vihollisen kanssa, Mordecai piti… Niin sanotusti vahtia minusta. Emme tienneet vielä liekeistäsi ja niiden käytöstä mitään, joten kreivipari katsoi parhaaksi, että Mordecai piti minua silmällä – hän kun oli ilmeisesti ainoa, joka saisi liekit taltutettua, ennen kuin suurempaa tuhoa ehtisin tekemään… Hän… hän oli se joka metsässäkin… Kuulemani mukaan minut rauhoitti. En itse muista sitä… Mutta muistan illan, jolloin hän nuo teki”.


”Annoin hänelle luvan juoda vertani… Vastaavasti hän auttoi minut takaisin uneen”, Darius selitti, eliitillä ollen selvästi hankaluuksia muistaa yksityiskohtia tapahtuneesta – ja oliko se ihmekään. Hän oli heikkona ja Mordecai piruvie oli tehnyt taikojaan, jotta haltian oli takaisin tajuttomaksi saanut ilman, että piti pannulla päähän pamauttaa.
”En… Muista kunnolla edes keskusteluamme…”, Eliitti jatkoi, näyttäen mietteliäältä, kunnes tuntui saavan jonkinlaisen ahaa elämyksen, ”… Joko… näin unta… Tai hän aiheutti minulle harhoja, mutta… Hän taisi myös suudella minua…”


// IDD. 99% OF PEOPLE HATE IT. Hyvä kiertämään, kyllä. Siellä toisiaan paijailevat sitten. Ja Jaakko ei tykkää. HASSU SINTTI :DD:DD VAARATON SILAKKA. Lounis on sitä mieltä että nyt se tonnikalapatonki äkkiä kehiin. Nigiriä ei tarvitse pelätä, ei ollenkaan //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4183

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Pe Loka 09, 2020 10:45

Re: Uusi alku

Kruunupää olisi halunnut jatkaa hellää hetkeä kauemminkin, mutta juuri sillä hetkellä hän halusi kuulla mistä jäljet olivat peräisin. Ehkä siitäkin syystä, että niiden myötä pieni omituinen pelon kipinä oli pidellyt pintojaan tähän päivään saakka sattuneista syistä.
Lorythas ojensi paremmin kaulansyrjäänsä näytille mietteliäänä hymisten, Winderin kohottaessa kättään hänen kaulalleen jälkien ylle. Katse seurasi tarkasti Dariuksen mietteliästä ilmettä ja kurtistuneita kulmia, joka riitti kertomaan hänelle haltian todella tietävän jotain pureman suhteen. Ja ehkä parempi niin, tai Seyr olisi jatkanut murehtimistaan asian tähden vainoharhaisuuttaan.

Mordecai. Nimi sai hopeaverisen kallistamaan päätään ja päästämään itse viimein irti omasta kauluksestaan. Viekas hymy kasvoilla kuitenkin säilyi, ja otti aavistuksen yltyäkseen Lorythaksen kuullessa viimein myös Dariukselta osan siitä, mitä muutama viikko sitten oli tapahtunut. Kuulosti ihan ymmärrettävältä, että Mordecain tasoinen velho oli jätetty vastuuseen Winderistä ja arvaamattomista voimista kun ne olivat sellaisinaan ilmenneet. Toisaalta kokonaisuus oli kyllä melkoinen tarina, ja pahemmassa humalassa Lorythas olisi voinut väittää Dariuksen vain puhuvan omiaan.
Vai että ihan vaihtokauppa. Uni verestä. Ainakaan kyse ei ollut mistään väkivaltaisesta kohtaamisesta, missä vampyyri olisi kylmiltään käynyt Dariuksen kaulanpieleen kiinni, vaan kyseessä oli ollut vapaaehtoinen tarjous. Ja mitä ilmeisimmin vieläpä Haukansilmän osalta, mikä tekikin tästä jännittävää! Vaikka tapahtumat tuntuivat olevankin jonkin utuisen verhon takana, hatarien muistikuvien varassa, muisti haltiakenraali kuitenkin joitain yksityiskohtia mahdollista suudelmaa myöten siitä hetkestä yhä.

Vai ihan suudelmakin, enpä olisi sinusta uskonut että antaisit hänenkaltaisensa torahampaisen varastaa sinulta suudelman noin vain”, Lorythas virnisti selvästi kiusoitellen ja naurahtaen, ollen kuitenkin myös hyvillään siitä että sai yhden huolistaan heittää karille. Hänestä tuskin olisi tulossa vampyyri, eikä Dariuksestakaan – miksi ihmeessä muuten Mordecai olisi suostunut edes hipaisemaan Winderiä hampaillaan. Mieshän olisi saanut selkäänsä kreiviltä ja kreivittäreltä alta aikayksikön, jos olisi alkanut Cúthalionia uhmaamaan kylmiltään.
Millainen se oli? Kylmäkin? Vai antauduitko aivan täysin hänen vietäväkseen?” Sarvipää myhäili astuessaan askeleen syrjään haltian luota ja käyden raottamaan viimein sitä ovea hämärän keittiön puoleen.
Minun lienee syytä kuitenkin olla kiitollinen siitä, että hän on katsonut perääsi.” Kyläpäällikkö pohti, poimien samalla kynttelikön käteensä käytävältä ja sytytteli sen kynttilöihin siniset liekit sormillaan. Se toisi aivan tarpeeksi valoa hämäriin tiloihin hetkeksi, Lorythaksen jatkaen matkaansa käytävältä keittiön avonaisista ovista sisään.
Vieläkö sinulla on syysi epäillä häntä?” Puolikäärme jatkoi jutusteluaan kynttelikön laskien keskellä huonetta olevalle tasolle, sinisten heleiden liekkien valaisten mukavasti koko tilan hämyiseen valoon.



//Mä oisin se joka kaikessa hulluudessani vaan rakastaisin sitä =u= PAIJAILUA AAMUSTA ILTAAN, kunnes Katalaa kyllästyttää. Mutta Katala ei pääsekään enää minnekään, kun Aran on ominut sen. KAHEN KILON SIIKA! Tunapatonki kehiin ja kesyyntyy kaikki subit siinä ohessa. Nigiri on sushi, ja hauki on kala//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL
---

Älä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14575

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 12, 2020 6:14

Re: Uusi alku

”Kyse ei ollut niinkään vapaaehtoisesti suudelmaan suostumisesta”, Darius tuhahti, selvästi ei niinkään kevein mielin asian suhteen, mitä virnuileva, kiusoitteleva Seyr. Eihän Lorythas pahaa tarkoittanut, mutta Darius ei nähnyt huumoria tässä tilanteessa, jonka juuri muisti jotenkuten, hatarasti, ”Hän olisi voinut ihan hyvin voinut tappaa minut sinä iltana, enkä olisi voinut tehdä asian eteen mitään”.
”En minä muista!”
, Eliitti ässähti jokseenkin turhautuneena, kun Lorythas kävi paremmin kyselemään suudelmasta, ”en muista edes, tapahtuiko se oikeasti — muistan… Vain suudelman… Ja… sinut…”, Eliitti jatkoi pohtimista, vaikuttaen melkein jopa tuskaiselta koittaessaan muistaa tapahtumia.
”Sen täytyi olla harhakuvia… Tai unia… En näe mitään syytä, miksi hän niin olisi tehnyt oikeasti”, Darius lopulta totesi itselleen, päättäen että se oli totuus eikä mikään muu, mitä hän ehkä muisti. Hän muisti varmasti vain sen, että Lothar oli tarvinnut verta ja hän oli sitä tarjonnut, sen jälkeen kun oli ensin joutunut repimään vampyyrin irti kaulansyrjältään… Mutta sitä hän ei nyt viitsinyt mainita.

Siinä pohtiessaan Darius kuitenkin lähti seuraamaan Lorythasia, heidän jatkaessa matkaansa kyökin puolelle, hopeaverisen napaten kynttelikön matkaansa jottei heidän pimeässä tarvitsisi operoida. Mitä tuli Lorythaksen puheisiin kiitollisuudesta vampyyria kohtaan, Darius vain hymähti pienesti. Kaiketi se oli totta, mutta eihän sitä ääneen myönnetty. Lorythaksen sitten tiedustellen, oliko eliittikenraalilla vielä syytä epäillä velhoa.
”Kyllä”, Darius vastasi kylmiltään, ”Minulla ei ole varaa luottaa häneen. En kaipaa yhtään enempää ikäviä yllätyksiä tai puukkoja selkääni. Hänellä ei ole mitään syytä olla puolellani, hän ei hyötyisi siitä mitenkään, joten en näe syytä miksi hän edes haluaisi olla kanssani tekemisissä ilman jotain hämäräperäisiä syitä”, hiprakkainen eliitti yritti selittää järkeilyään, tietämättä olivatko selityksensä loppupeleissä yhtään fiksun kuuloisia. Mutta hänen ei uskaltanut luottaa velhoon vieläkään. Tähän asti kaikki, mitä Mordecai hänen ”vuokseen” oli tehnyt, tuntui olevan joko kreivin käskystä tai hyödyttävän velhoa itseään. Paitsi noh… Olihan Mordecai pelastanut Lorythaksen hengen, mutta se oli tapahtunut Theon toimesta. Ties mitä se äpärä oli luvannut velholle avusta.
Dariuksen logiikassa oli aukkoja ja hän tiedosti sen, mutta juuri nyt hän ei muutenkaan ollut siinä mielentilassa, että olisi jaksanut asiasta järkeillä.
"Joka tapauksessa, en halua pilata iltaani puhumalla siitä verenimijästä", Darius lopulta lisäsi, asettuessaan nojailemaan sivupöytää vasten, seuraillen Lorythasin tekemisiä.


// No todennäkösesti. Repisit hermos siellä mut tykkäisit ku oot tommonen masokisti. JA NIINPÄ, Katala nyt ei pääse minnekään. Uskallakin lähteä ja Aran suuttuu. Et haluu suututtaa Arania. SIIKA SAATANA. Kesyyntyy kaikki subit :D:DD:DDD SÄRKI TULEE EVÄ NÄKYY //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4183

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ti Marras 24, 2020 2:01

Re: Uusi alku

Kuulostihan se hieman liioitellulta, kun Darius väitti kreivin henkivartijan olleen kykenevä listimään Haukansilmän siihen paikkaan. Mordecai olisi tehnyt sen varmaan jo ajat sitten, jos siihen olisi halukas, ja hankkiutunut eroon muistakin, jotka miehen salaisuuksia tunsivat. Mutta syystä tai toisesta yönlapsi pelasi korttejaan heidän eduksensa. Ainoa joka tapahtuneet kuitenkin taisi muistaa tässä tilanteessa, oli Darius, ja haltian kertomaa oli vaikea yrittää spekuloida Winderinkään taitamatta täysin tietää mitä silloin oli tapahtunut. Vain Lothar tiesi, ja velholta tuskin oli turha yrittää asiasta kysyä. Eikä Lorythas kyllä halunnutkaan. Oli velho tehnyt mitä hyvänsä, hänelle tärkeintä oli totuus jäljistä omalla kaulallaan, ja että Darius oli elossa ja yhtenä kappaleena.

Eipä kenraalilla ollutkaan suurempia syitä luottaa yönlapseen vieläkään kaikesta huolimatta. Jollain tavalla Lorythas oli kuitenkin jo luovuttanut epäilyittensä suhteen omasta puolestaan kaikkien tapahtumien myötä, jotka heitä olivat yrittäneet hidastaa. Hän ei olisi edes elossa enää ilman sitä velhoa, ellei Yliparantaja olisi halunnut hänen kurjaa sieluaan sittenkin pelastaa.
Sarvipäinen ei kuitenkaan antanut lempeäksi muuttuvan hymyn laskeutua kasvoiltaan, kun hän täytti vesikannun viileällä puhtaalla vedellä pohdiskellessaan asioita hiljaisena.
Ei meidän tarvitsekaan puhua hänestä”, hopeaverinen kääntyi poimiakseen korkealta keittiökaapista muutaman juomapikariksi kelpaavan, ”Halusin vain kuulla mistä jäljet ovat peräisin. Ja arvostan sitä, että kerroit minulle totuuden.” Tietenkin Lorythas oletti Dariuksen puhuvan hänelle totta – eihän heillä ollut syytä valehdella toisilleen, ja he olisivat sellaisen nykyiseltään varmasti toisistaan huomanneet jollain ihmeellisellä tavalla.
Kyllä sinä tiedät että haluan luottaa sinuun ja sanoihisi, ja haluan kuunnella sinua ja Iriadoria enemmän nyt kun olette luonani. Lupasin pitäväni teistä huolta tahoille joiden luottamusta en kykenisi ikimaailmassa rikkomaan ja voit olla varma, että pidän myös Mordecain teistä kaukana jos se on perimmäinen toiveesi.

Hopeahapsinen asteli hitaasti lähemmäs Dariusta, avonaisen kaavunhelman kahistessa lattiaa vasten perässään säestäen. Hän laski vesikannun ja pikarit käsistään hetkeksi heidän vierelleen pöydälle, jos haukansilmäinen olisi halunnut ottaa itselleen lasillisen. Samalla Seyr korjasi kauluksensa paremmin jälleen verhoamaan puremajäljen kaulaltaan, sivellen yhä samettisia pitkiä kutrejaan paremmin jälleen rintapieliään peittämään molemmin puolin. Jouhet olivat päässeet kasvamaan niin kovin pitkiksi, murheittensa ja ahdistuksen myötä Lorythaksen ollen vain unohtanut pitää niistä huolta ja leikata sopivampaan mittaan. Niistä aatoksista Puolikäärmeen hymy myös aavistuksen hyytyi, turkoosinhohtoisen katseen kohoten heidän väliltään paremmin aamutähtensä kasvoille aluksi vain ihailevana ja välittävänä. Hän ei olisi vieläkään halunnut uskoa, että kaikki tämä oli totta. Darius ja Iriador olivat nyt täällä, ja että heillä oli viimein aikaa toisilleen loputtomiin.
Tiedätkö jotain siitä? Suuresta surusta jonka aistin, kun olimme vielä Cúthalioneiden luona?” Lorythas uskaltautui kysymään lopulta oltuaan hetken vain hiljaa, ”Se jäi vaivaamaan mieltäni, ajattelin jos... sinä tietäisit.” Eihän sarvipäinen ollut halunnut ottaa asiaa esille siniverisen tai tuon puolison kuullen, ei hän olisi kehdannut. Eihän vain heidän suvulleen ollut sattunut jotain ikävää? Tai Erudessan jälkeläisille? Asia lieni jälleen turhan ikävä tähän hätään, mutta se epävarmuus pitäisi hopeaveristä jälleen ylhäällä aamuun saakka ja allapäin, ellei hän nostaisi huoliaan ääneen jonkun luotettavan ja rakastetun kuullen.


//No niin NO NIIN :DDD Mitä inhottavampi mekaniikka, sitä nannempi. Niin se vaan menee. Katala on jumitettu, Katala ei välttämättä ota sitä hyvin. Samaan aikaan on kumminkin kiva loisia hovissa, mut haltiadraamat alkaa ottaa koville jo parin ensimmäisen viikon jälkeen. Nyt ne fisujutut sitten :D LEAVE NIGIRI ALONE//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL
---

Älä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa.
Edellinen

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö