Myrskyn vangit || AKSU

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Maalis 2015, 20:37

Kävelynsä ohesta kenraali kuunteli Lorythasin selitykset, jotka todellakin lähtivät kompastellen käyntiin. sarvipäinen ei tiennyt mitä vastata ja jos totta puhuttiin, se alkoi heti häiritsemään Dariusta. Tai oikeastaan se fakta, ettei Lorythas heti siltä seisomalta kieltänyt moista väitettä. Jotain tuo siis oli kehitellyt jo kenraalia kohtaan, mikä Dariuksen kokemuksien perusteella ei tuntunut kovinkaan... Hyvältä.
Täytyihän hänen itselleen myöntää, että Lorythas oli jokseenkin... Kiehtova, komeakin, mutta mitään pinnallisuutta syvempää ei Darius tuntenut kyläpäällikköä kohtaan. Ja juuri nyt, tältä seisomalta Darius ei edes moisia "ihastumisia" tuntenut. Kyse täytyi vain olla Lorythasin silmistä, katseesta, ja siitä mitä tuo katse sai aikaan. Kyllä, se sen täytyi olla.
Sarvipäinen kuitenkin kuvaili sitä ihastumista ennemminkin ihailuksi, kenraalin jostain syystä kiehtoen puoliveristä. Darius vilkaisi Lorythasin puoleen kysyvästi kulmaansa kohottaen, tietämättä varsinaisesti mitä tuohon nyt olisi pitänyt sanoa. Ei hän ollut sen erikoisempi, kuin muutkaan haltiat. Ainoa erikoisuutensa oli se Haukankatse - johon Lorythas oli jo kiinnostustaan ilmaissutkin... - mutta ei sekään nyt niin uniikki ominaisuus ollut, ottaen huomioon että samanlainen löytyi myös esimerkiksi kuningattarelta. Toisaalta, mikä hän oli sanomaan mikä puoliverisen mielestä oli erikoista ja kiehtovaa.

Pienesti nyökäten Darius kiitti, kun Lorythas hänelle oven avasi. Kenraali asteli sisään pysyen yhä hiljaa - ehkä kiusallisenkin hiljaisena näin Lorythasin kannalta, tuon puheiden myötä - samalla kun kävi asettelemaan haarniskansa osia järjestykseen tuolille ja sängyn päätyyn. Katse pysyi jälleen pois puoliverisestä, ennen kuin kenraali kävi yllättäen huokaisemaan raskaasti.
"Ei... Se varsinaisesti häiritse. Käyttäytymisesi, siis", Darius aloitti vilkaisten puoliverisen puoleen, samalla kun kävi aloittamaan hitaasti sen kaavun riisumista, joka yllä nyt oli, "Eikä suudelmasikaan. Se oli vain suudelma, ilman mitään sen syvällisempiä tunteita... Ainakin minun osaltani".
"Tahdoin vain tietää. En... Pidä siitä, jos ihastumisen tunnustukset tulevat täytenä yllätyksenä minulle. Minulla on niin sanotusti huonoja kokemuksia, joista en kyllä välittäisi puhua sen enempää...", Kaapu käytiin laskemaan kaksinkerroin viikattuna sängylle, jahka se yltä oltiin saatu. Kenraali katsasti nopeasti suurimmat ruhjeet kehostaan, ennen kuin kävi niitä panssareidensa alle kuuluvia vaatteita vetämään niskaansa. Tummat, ihonmyötäiset housut sekä paidan kenraali sai ylleen itse pienistä kivuista huolimatta, kuin myös ne siniset vaatekappaleet, jotka haarniskankokonaisuuteen kuuluivat. Osin kangas oli repeillyt yhteenotossa, joten mokomat piti jälleen vaihtaa kotiin päästessä. Sentään panssariosat olivat kutakuinkin ehjät.

"Mutta, en minä ole sinulta tunteitasi kieltämässä", kenraali jatkoi tuhahtaen, "Kunhan et mitään toivoa elättele. Minulla on jo kumppani, enkä kaipaa ketään siihen kolmanneksi pyöräksi. Eikä minulla myöskään ole aikeita häntä pettää. Sellaisten toiveiden elättelyt voit jättää pois heti".
"Enkä... Haluaisi kuulostaa törkeältä mutta... Voisit muutenkin unohtaa meidät tämän päivän jälkeen. Emme ole aikeissa palata tarjouksestasi huolimatta. Olemme Hänen Majesteettinsa eliittejä, eikä vierailuamme täällä katsottaisi hyvällä... Lisäksi jos vihollinen saa kuulla jotain ihmeellistä kautta, että Winder vierailee Briarissa, asettaisit kyläsi vain vaaraan tarjotessasi meille vieraanvaraisuuttasi",
Vakava, mutta jokseenkin pahoitteleva katse nousi ylle vedetyistä vetimistä nyt Lorythasiin, "En... Haluaisi vaarantaa kylääsi meidän takia. Vaikka varmasti se olisi erittäin epätodennäköistä, että kukaan vierailustamme saisi kuulla, ei näinä aikoina voi olla koskaan liian varovainen".

Poimiessaan ylös rintapanssarinsa, kävi kenraali nyökkäämään Lorythasille, pyytäen tätä auttamaan nyt panssarien osien kiinnittämisessä.
"Voin vain pyytää anteeksi... Jos indikoin sinulle aikeitamme väärin. En aio estää, jos Iriador tulee vierailemaan, sitä naarasta tapaamaan... Mutta lähtiessämme kylästäsi, minä toivotan sinulle kaikkea hyvää ja hyvästit", Kenraali kuulosti jopa yllättävänkin haikealta, verrattuna siihen, miten hän yleensä puhui. Selvästi haltian oli vaikea sanoa noita sanoja, kuulostaen aivan siltä, kuin ei olisi halunnut tämän päättyvän näin. Mutta ehkä niin oli paras, ainakin Dariuksen mielestä. Ei hän halunnut vaarantaa Lorythasia tai tuon kylää. Sitä paitsi, Aran aivan varmasti haluaisi koittaa hyötyä kenraalin ja kyläpäällikön ystävyydestä, jos jotenkin siitä saisi tietää...



// DEAALLL. :---------DDD Crim nyt loppu toi. NYT. Mene nurkkaan häpeämään. mä tuun perästä. Pumpkin on vähän tommonen. Iri on tarpeeks kakara, jotta se jaksaa Pumpkinia. Ne voi pärstä yhdes ja Lory ja Dari kattoo perään sit silleen et ei saatana. Nii, Ivy kato tuo yleisöks niitä vähän erikoisempia kuuntelijoita. Joo heräämisääniä (D Ei perse. KAHVI ON TÄRKEÄÄ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Maalis 2015, 22:53

Lorythas tunsi sen pienen helpotuksen taas kuullessaan, ettei hänen käyttäytymisensä nyt varsinaisesti Winderiä häirinnyt. Hyvä niin, sillä muuten puoliverisestä olisi saattanut tuntua huonolta ja häiritsevältä omasta mielestään olla tämän haltian seurassa. Darius kävi kuitenkin raottamaan paremmin sitä syytä miksi moisia oli Puolikäärmeeltä kysellyt, joka selittikin hyvin paljon puolestaan sitä, miksi vastaavat ihastujat eivät kenraalin kohdalla niin… mieluisia olleet.
Enkä minä niistä halua kuulla, ellet olisi valmis ja halukas kertomaan, syystä tai toisesta”, Lory totesi ymmärtäväisesti, seuraillen ohimennen katseellaan nyt paremmin itsekin niitä ruhjeita, joita kenraali oli mitä ilmeisimmin siellä vuorilla käydyn kahakan myötä nahkaansa saanut. Eiväthän ne sievältä näyttäneet, mutta eivät myöskään kuolettavilta. Ja niistä pahimmista haavoista kun Lorythasin parantajat olivat jo pitäneet huolen. Puolikäärme ei kuitenkaan sen tarkemmin käynyt seuraamaan, kuinka Winder vetäisi haarniskansa alle kuuluvia osia päällensä, ihmetellen lähinnä vain omalla työpöydällään siistissä järjestyksessä olevia tavaroita.

Mitä pidemmälle Darius kuitenkin puheitaan jatkoi, sitä paremmin rintaansa vasten puoliverinen kävi painamaan leukaansa. Hän ymmärsi Dariusta. Ehkä turhankin hyvin.
Kunhan olette onnellisia keskenänne, sen tiedostaminen riittää minulle, kuten ehkä eilen jo huomasit”, Lorythas tuumasi välistä hymyillen, Winderin selittäessä hänestä ja Iriadorista.
Se hymy kuitenkin sai sävykseen surumielisyyden, puoliverisen taas hiljentyessä miestä kuuntelemaan. Ei Darius aikonut palata, vaikka Lorythas oli siihen mahdollisuutta tarjonnutkin, kenraalin nähdessä heidän läsnäolonsa Briarille vain haitaksi. Ehkä se osittain jopa oli totta, sitä Puolikäärme ei kiistänyt. Siltikin sen kuuleminen tuntui näin suoraan sanottuna… pahalta.
Rauhallinen, isällinen hymynsä ei kuitenkaan koskaan laskenut puoliverisen kasvoilta, tuon näyttäessä jopa kummallisen levolliselta Dariuksen omaan haikeuteen nähden. Lorythas astahti Winderin sitä pyytäessä lähemmäs, auttamaan kenraalin panssareiden kiinnityksessä kaikessa rauhassa sitä mukaan, mitä Darius oli valmis etenemään.

Johtajana katson kyläni turvallisuuden kaiken muun edelle – siinä missä oma näkemykseni on minulle tärkein, on minulla taito myös katsoa sitä muiden silmin, täten ymmärrän kyllä sanasi ja kantasi, enkä kyseenalaista niitä, kenraali Winder. Briar on ennenkin selvinnyt hankaluuksista, se seisoo täällä vielä tulevaisuudessa tulevistakin ongelmista huolimatta, sillä muuriemme kaatamista ja yhteistyötämme lohikäärmeiden kanssa kavahtavat suurimmatkin sotilaat, verenvuodattajat ja petojen kaatajat”, Hopeakäärme selitti sen ohessa, kun panssareiden remmejä näppärillä sormillaan kiristi, pyrkien selvästi välttelemään minkäänlaisen katsekontaktin antamista Dariukselle. Se johtui täysin siitä haikeudesta joka hiljalleen myös Lorythasin kasvoille oli tilaa tehnyt, nyt kun puoliverinen oli hetken kenraalin sanoja ehtinyt miettiä. Lähinnä se Dariuksen katseen välttely antoi Hopeakäärmeelle vain hetken tasailla niitä paisuvia tunteitaan kuriin, kunnes voisi taas hymyillen katsoa toista.
Mutta kaikesta sanomastasi huolimatta”, puoliverinen aloitti, ”Haluan että tiedät, ja ymmärrät, että Briarin portit ovat teille, sinulle ja Siniselle kuiskaukselle, aina avoimet. Olette aina tervetulleita palaamaan, tai pysymään kaukana mailtamme. Se valinta on yksin teidän, ei minun tehtävissäni, tai päätettävissä”.
Sinulla ei ole mitään anteeksipyydettävää minulta”, sinisilmäinen totesi jälleen sen ystävällisen hymyn ollessa noussut kasvoilleen, katseensa laskien Winderiin taas luottaen siihen, ettei siitä mitään ylimääräistä näkyisi lävitse.


//!!! Et nyt dissaa yhtään, oma vika, itse kyselit subin koosta alun perin ja sen jälkeen vielä suuhunpantavalle snorttasit :-----D Mut mä meen nurkkaan vaan jos sä tuut kans <: Jacka voi liittyä Irin ja Pumpkinin kakaralaumaan, se kun on kaikista kakaroista kakaroin. Mut todellakin (D Ja niinpä! Ivy kasvattaa meidän yleisömäärää, kyllä. KAHVI ON PARAS, NYT MULLA ON ÄITI MAITOAKIN!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Maalis 2015, 23:27

Lorythasin avustuksella kenraali sai pala palalta haarniskansa ylleen, Dariuksen samalla kuunnellen kovinkin surumielisennäköisenä Lorythasin puheet. Tai no, surumieliseksi Dariusta saattaisi kuvailla vain ne, jotka olivat pidempään miestä tottuneet tuijottamaan. Eihän Dariuksesta pahemmin nähnyt mitään tunnetiloja, ellei osannut katsoa. Jälleen kerran kenraali vältteli sitä katsekontaktia Lorythasin kanssa, vähän väliä käyden pienesti sähähtämään kun liikkeet kävivät vihlaisemaan lihaksiin. Ehkei haarniskan pukeminen ollutkaan niin hyvä idea, Lorythasin kaapu oli ollut niin paljon mukavampi. Ehkä Dariuksenkin pitäisi harkita moisten kaapujen käyttämistä vapaa-ajalla... Ja hankkia niitä ylisuuria kaapuja Iriadorille. Ihan vain omaksi ilokseen. Tai no, tietenkin vain jos Iriador oikeasti halusi.

Yllättäen kenraali kävi kuitenkin henkäisemään raskaammin Lorythasin mainitessa, että Briarin portit olisivat aina auki Kenraalille ja tuon Kuiskaukselle. Ehkä sen henkäisyn pystyi laskemaan kipureaktioksi pukeutumisen ohesta, mutta todellisuudessa Darius oli lähellä jälleen liikuttua. Kaikista hänen torjuvista sanoista huolimatta Lorythas halusi tarjota turvapaikkaa Kuiskaukselle, Dariukselle ja Iriadorille, se oli jotenkin...
Ei Darius pystynyt tuollaista avokätisyyttä ymmärtämään. Kaikkien näiden vuosien jäljiltä, mitä he olivat punapäisen kanssa suhdettaan piilotelleen. Sitten tämä tuntematon, puoliverinen, osoittaa enemmän ymmärrystä ja hyväksyntää heitä kohtaan, kuin kukaan muu koko valtakunnassa koskaan.
Raskaammin hengittäen Darius kävi suoristamaan selkänsä, nyt kun viimeinenkin panssarinosa oli saatu paikoilleen. Nopeasti haltia testaili kiinnityksiä paikallaan liikkuen, kääntyen sitten paremmin Lorythasin puoleen. Katse kuitenkin pysyi maassa jälleen, silmäpuolen selvästi nyt omalta osaltaan hakien sanoja. Ei hän tiennyt mitä sanoa. Päässä löi tyhjää. Tai ei oikeastaan, Päässä pyöri vain se kiitollisuus ja tarve osoittaa se kiitollisuus jotenkin puoliveriselle, sanoin, teoin, elein, mutta ei Darius kyennyt. Ei hän nyt voinut alkaa puhumaan äskeisiä sanojaan vastaan. Ei hän saanut ottaa tuota tarjousta vastaan, Lorythasin olisi pitänyt tietää se ja olla edes tarjoamatta moisia! Miksi sarvipäinen teki tästä niin hankalaa. Miksi Darius ylipäätään tuntui välittävän siitä, loukkasiko tuon tunteita vai ei?!

"Minä...", Kenraali aloitti lopulta varovaisesti, katseen nousten Lorythasin puoleen. Ne sanat jäivät kurkkuun, mitä ikinä Darius olikaan sanomassa. Varovaisesti katseen myötä oli myös oikea käsi kohonnut Lorythasin puoleen, kättelyn eleenä, mutta sitä kättelyä ei kuitenkaan koskaan viety loppuun. Sen sijaan osittain nyrkissä ollut kämmen kävi avautumaan ja kenraali soi muutaman, nopean, pehmeän ja omalla tavallaan pahoittelevan taputuksen vasten puoliverisen käsivartta.
"Pidä huolta itsestäsi", Haukansilmäinen sai lopulta sanottua, ottaen askeleen kauemmaksi sarvipäisestä. Kumartaen pienesti, ennen kuin kääntyi kannoillaan ja lähti yllättävänkin ryhdikkäästi, kylmästi kävelemään pois Lorythasin luota. Dariuksen piti vain päästä pois puoliverisen läheltä, ennen kuin hän alkaisi katua päätöksiään. Ennen kuin hän lipsuisi periaatteista ja protokollasta.

Yllättävänkin nopein, joskin pienesti ontuvin askelin Darius painatti vierashuoneelle, Velethuilin ja Iriadorin seuraan. Sotilaille annettiin käsky tulla pihamaalle jahka olivat valmiita, he lähtisivät nyt, mahdollisimman pian. Syyksi nopealle lähdölle Darius pisti Delathosin, heidän oli varmistettava että he olivat aivan varmasti ennen käsipuolta perillä, jottei mitään väärinkäsityksiä ehtisi edes syntyä.
Darius meni edeltä jo pihalle, olivat Iriador ja Velethuil valmiita tai eivät. Hänen piti saada happea, päästä pois tuosta kotoisalta, turvalliselta tuntuvasta kartanosta. Haukansilmä halusi vain nopeasti pois ja unohtaa Lorythasin. Näin oli paras kaikille. Niin Darius ainakin itselleen vakuutteli.


// NO MUTTA KUN :----D Hups. Sä tiedät mun likaisen mielen ja silti käytät jotain suuhunpantava sanoja vaikka ne vois korvata esim naposteltava sanalla. SINUN SYYTÄ. Joo mä tuun sinne nurkkaan kans älä huoli (D Voi hemmetin kakaralauma <3 Jacka kato rollaa nurkan takaa mukaan bileisiin niiku siinä vinessä :---D Ivy on meidän valttikortti. HYVÄ ETTÄ ON MAITOA, NYT SAAT KAHVIA. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Maalis 2015, 00:24

Lorythas suoristi ryhtiään hieman, silmiensä tarkkaillessa Winderin kasvoja. Puolikäärme tiesi, ettei Darius yhäkään halunnut hänen tarjoustaan hyväksyä mutta toisaalta, Vaern ei myöskään halunnut kuulla uudestaan, miten kenraali sen ääneen kävisi kieltämään. Siinä missä Hopeakäärmeen kieli oli hetki sitten lyönyt kirjaimellisesti lukkoon, vaikutti Haukansilmä nyt vuorostaan hiljentyvän täysin kontollaan, mutta Lorythas oli valmiina antamaan tuolle kaiken ajan, mitä mies mahdollisesti tarvitsi. Ymmärtäväisesti puoliverinen jopa nyökkäsi Haukansilmälle hiljaisuuden keskeltä, katseensa valuen siihen ojennettuun käteen – johon Lorythas ei kuitenkaan koskaan ehtinyt tarttua.
Se kättelynpoikanen muuttui vain muutamaksi pehmeäksi taputukseksi vanhemman osapuolen käsivarteen, Hopeakäärmeen hymyn levetessä hetkeksi kasvoillaan hymähdyksen myötä. Lorythas ei enää kehdannut nostaa katsettaan takaisin Winderiin. Se vain valui jonnekin lattianrajaan, tarkkailemaan Dariuksen saappaiden kärkiä, jotka hänen edestään toiselle sivulle kiersivät.
Toivon samoin kohdallesi”, matalanrauhallinen ääni toivotti Winderin perään, Puolikäärmeen nostaessa katsettaan tutkailemaan huonettaan uudemman kerran vasta sitten, kun Darius oli jo poistunut. Ei hän voisi mennä enää uloskaan hyvästelemään haltioita, vaan tämä tunnekuohun nostattanut kerta Dariuksen kanssa sai luvan riittää. Vaikka siihen olisi ollut syytäkin, Lorythasin huomatessa samantien kenraalin unohtaneen jotain yöpöydälleen nopean lähtönsä myötä…

Iriador ja Velethuil toisaalla olivat ehtineet vaihtaa kuivat haarniskojen pohjalle tulevat vaatteet yllensä, niiden ollessa kuivunut pitkin vierashuoneen huonekaluja eilisestä lähtien. Nyt kaksikko oli lähinnä rennosti vain jutustellut keskenään, Iriadorinkin ehtineen kertoa vain tarvinneensa omaa aikaa täysin omassa rauhassaan, eikä sen takia ollut kykenevä jäämään vanhemman seuraan yöksi. Olihan nuorempi ollut selvästi huolissaan kenraalista, ja väsähtänytkin sitten kaiken päätteeksi kun kartanolle oli saavuttu. Ei Velethuil ollut kuitenkaan lähtenyt mokomaa avaamaan sen enempää. Kenties tuo ajatteli puhuvansa Dariuksen kanssa vielä asiasta, tai sitten punapäisen selitys riitti tuolle hyvin.
Darius kuitenkin palasi yllättäen vierashuoneelle, ilmoittaen että he olisivat lähdössä. Lorythasia ei kuitenkaan näkynyt enää missään, mistä päätellen kenraali oli ehkä jo jättänyt hyvästinsä kartanon isännälle. Lähtemisenkin kun täytyi ilmeisesti tapahtua joutuin siitä syystä, että he varmasti ehtisivät kaupunkiin takaisin ennen vuorille jäänyttä Delathosta, mikä oli kyllä ymmärrettävää.

Kenraali poistui, alaisensa pian perässään, jotka jäivät haarniskojaan kokoamaan kartanon eteisaulaan ennen kuin pihamaalle poistuivat. Eliittisotilaita käytiin ohjaamaan paremmin kylän laajemmalle aukealle, jossa jokaista varten valjastettu ratsukko noita jo odotti, valmiina saattamaan haltioita takaisin kaupungin rajoille. Tilanne tehtiin myös harvinaisen selväksi haltioille, että nuo joutuisivat itse taivaltamaan jonkun matkaa kaiken varalta sijojaan kohden, mutta turhan kauas noita ei kuitenkaan oltu jättämässä. Mitä lähemmäs, sen parempi.
Iriador ja Velethuilkin saapuivat lopulta paikalle. Jokainen miehistä jaettiin yhden ratsastajan kanssa petojen selkään, jokaisen omalla tavallaan miettien missä Lorythas oli. Mutta koska kyläpäällikköä ei koskaan paikalle kuulunut syystä tai toisesta, päästettiin haltiat lähtemään kotimatkalleen hyvästien kera. Ehkä nuo vielä joskus nähtäisiin, ehkä ei – mutta toivottavasti se kohtaaminen ei tapahtuisi enää hyisillä vuorilla, pakkasen ja lumen keskellä.


//Voi minä jos kuka tietää sun likasen mielen, ja ehkä siitä syystä mä kylvän piilovihjailuja ympäri mun vastauksia :---D ET SYYTÄ MUO QQ. Tuu nurkkaan, täällä mä sua jo odotan ja halaan sitten rutosti kun saavut. KAKAROITA KAIKKIALLA. Voi helvetin Jackavine :----D Ivy on meidän ässä!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Edellinen

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron