Kävelynsä ohesta kenraali kuunteli Lorythasin selitykset, jotka todellakin lähtivät kompastellen käyntiin. sarvipäinen ei tiennyt mitä vastata ja jos totta puhuttiin, se alkoi heti häiritsemään Dariusta. Tai oikeastaan se fakta, ettei Lorythas heti siltä seisomalta kieltänyt moista väitettä. Jotain tuo siis oli kehitellyt jo kenraalia kohtaan, mikä Dariuksen kokemuksien perusteella ei tuntunut kovinkaan... Hyvältä.
Täytyihän hänen itselleen myöntää, että Lorythas oli jokseenkin... Kiehtova, komeakin, mutta mitään pinnallisuutta syvempää ei Darius tuntenut kyläpäällikköä kohtaan. Ja juuri nyt, tältä seisomalta Darius ei edes moisia "ihastumisia" tuntenut. Kyse täytyi vain olla Lorythasin silmistä, katseesta, ja siitä mitä tuo katse sai aikaan. Kyllä, se sen täytyi olla.
Sarvipäinen kuitenkin kuvaili sitä ihastumista ennemminkin ihailuksi, kenraalin jostain syystä kiehtoen puoliveristä. Darius vilkaisi Lorythasin puoleen kysyvästi kulmaansa kohottaen, tietämättä varsinaisesti mitä tuohon nyt olisi pitänyt sanoa. Ei hän ollut sen erikoisempi, kuin muutkaan haltiat. Ainoa erikoisuutensa oli se Haukankatse - johon Lorythas oli jo kiinnostustaan ilmaissutkin... - mutta ei sekään nyt niin uniikki ominaisuus ollut, ottaen huomioon että samanlainen löytyi myös esimerkiksi kuningattarelta. Toisaalta, mikä hän oli sanomaan mikä puoliverisen mielestä oli erikoista ja kiehtovaa.
Pienesti nyökäten Darius kiitti, kun Lorythas hänelle oven avasi. Kenraali asteli sisään pysyen yhä hiljaa - ehkä kiusallisenkin hiljaisena näin Lorythasin kannalta, tuon puheiden myötä - samalla kun kävi asettelemaan haarniskansa osia järjestykseen tuolille ja sängyn päätyyn. Katse pysyi jälleen pois puoliverisestä, ennen kuin kenraali kävi yllättäen huokaisemaan raskaasti.
"Ei... Se varsinaisesti häiritse. Käyttäytymisesi, siis", Darius aloitti vilkaisten puoliverisen puoleen, samalla kun kävi aloittamaan hitaasti sen kaavun riisumista, joka yllä nyt oli, "Eikä suudelmasikaan. Se oli vain suudelma, ilman mitään sen syvällisempiä tunteita... Ainakin minun osaltani".
"Tahdoin vain tietää. En... Pidä siitä, jos ihastumisen tunnustukset tulevat täytenä yllätyksenä minulle. Minulla on niin sanotusti huonoja kokemuksia, joista en kyllä välittäisi puhua sen enempää...", Kaapu käytiin laskemaan kaksinkerroin viikattuna sängylle, jahka se yltä oltiin saatu. Kenraali katsasti nopeasti suurimmat ruhjeet kehostaan, ennen kuin kävi niitä panssareidensa alle kuuluvia vaatteita vetämään niskaansa. Tummat, ihonmyötäiset housut sekä paidan kenraali sai ylleen itse pienistä kivuista huolimatta, kuin myös ne siniset vaatekappaleet, jotka haarniskankokonaisuuteen kuuluivat. Osin kangas oli repeillyt yhteenotossa, joten mokomat piti jälleen vaihtaa kotiin päästessä. Sentään panssariosat olivat kutakuinkin ehjät.
"Mutta, en minä ole sinulta tunteitasi kieltämässä", kenraali jatkoi tuhahtaen, "Kunhan et mitään toivoa elättele. Minulla on jo kumppani, enkä kaipaa ketään siihen kolmanneksi pyöräksi. Eikä minulla myöskään ole aikeita häntä pettää. Sellaisten toiveiden elättelyt voit jättää pois heti".
"Enkä... Haluaisi kuulostaa törkeältä mutta... Voisit muutenkin unohtaa meidät tämän päivän jälkeen. Emme ole aikeissa palata tarjouksestasi huolimatta. Olemme Hänen Majesteettinsa eliittejä, eikä vierailuamme täällä katsottaisi hyvällä... Lisäksi jos vihollinen saa kuulla jotain ihmeellistä kautta, että Winder vierailee Briarissa, asettaisit kyläsi vain vaaraan tarjotessasi meille vieraanvaraisuuttasi", Vakava, mutta jokseenkin pahoitteleva katse nousi ylle vedetyistä vetimistä nyt Lorythasiin, "En... Haluaisi vaarantaa kylääsi meidän takia. Vaikka varmasti se olisi erittäin epätodennäköistä, että kukaan vierailustamme saisi kuulla, ei näinä aikoina voi olla koskaan liian varovainen".
Poimiessaan ylös rintapanssarinsa, kävi kenraali nyökkäämään Lorythasille, pyytäen tätä auttamaan nyt panssarien osien kiinnittämisessä.
"Voin vain pyytää anteeksi... Jos indikoin sinulle aikeitamme väärin. En aio estää, jos Iriador tulee vierailemaan, sitä naarasta tapaamaan... Mutta lähtiessämme kylästäsi, minä toivotan sinulle kaikkea hyvää ja hyvästit", Kenraali kuulosti jopa yllättävänkin haikealta, verrattuna siihen, miten hän yleensä puhui. Selvästi haltian oli vaikea sanoa noita sanoja, kuulostaen aivan siltä, kuin ei olisi halunnut tämän päättyvän näin. Mutta ehkä niin oli paras, ainakin Dariuksen mielestä. Ei hän halunnut vaarantaa Lorythasia tai tuon kylää. Sitä paitsi, Aran aivan varmasti haluaisi koittaa hyötyä kenraalin ja kyläpäällikön ystävyydestä, jos jotenkin siitä saisi tietää...
// DEAALLL. :---------DDD Crim nyt loppu toi. NYT. Mene nurkkaan häpeämään. mä tuun perästä. Pumpkin on vähän tommonen. Iri on tarpeeks kakara, jotta se jaksaa Pumpkinia. Ne voi pärstä yhdes ja Lory ja Dari kattoo perään sit silleen et ei saatana. Nii, Ivy kato tuo yleisöks niitä vähän erikoisempia kuuntelijoita. Joo heräämisääniä (D Ei perse. KAHVI ON TÄRKEÄÄ //