Puoliverinen nyökkäsi pienesti Winderille, lähtien sitten poistumaan paikalta. Kirjasto todellakin kaipaisi pientä siistimistä lattialle kertyneitä kirjapinoja myöten, mutta kunhan haltiat nyt saisivat jalansijan edes peremmälle, niin se varmasti riittäisi. Hopeakäärmeellä oli myös ajatuksena järjestää kaksikolle jotain syötävää ja juotavaa, vilttejä ja muuta mukavaa ajankulukkeeksi, ja tämä oli todellakin parhain väli valmistella kaikki. Myöhemmin Lorythas saattaisi vain istahtaa kirjan kanssa alas rauhoittumaan, tai ottaa nokoset, vaikka olisihan pihallakin ollut vielä tehtävää. Mutta katsoi sitä sitten.
Dariuksen johdatuksen avulla Iriador oli selvinnyt näinkin pitkälle ilman törmäilyjä tai harhailuja, mukavan lämpimään huoneeseen nyt astellen. Punapäinen kävi pienesti raottamaan noin alkuunsa kaapunsa kaulusta. Tuntui vain niin tukahdutetulta näin lämpimässä huoneessa olla vastaavanlainen asuste yllä, mutta kohtapa senkin sai ottaa vapaasti vain pois.
Jahka ovi oli suljettu perästä ja Lorythas jatkanut sanojensa mukaisesti omille teillensä, kävi sokea repimään ylisuuren kaapunsa nauhaa vyötäisiltä auki. Valkea kaapu laskettiin aluksi harteilta alas, ja livutettiin sitten kokonaan pois päältä nuoremman yhä varoen, ettei kokonaisuuteen olisi käynyt kompuroimaan sen pahemmin. Asu laskettiin läheiselle pöydälle, Iriadorin alkaessa hiljalleen kammoksua koko tilannetta. Olla nyt tuntemattomassa paikassa, ja nyt hänen pitäisi muka kylpeä? Olihan Darius vieressä, tuskin mitään pahaa tapahtuisi, mutta se alitajuinen varoitusääni käski silti olla varovainen ja jännittynyt tästä… uudenlaisesta tilanteesta. Koko ajatus oli alun perin tuntunut oikeastaan varsin täydelliseltä idealta toteutettavaksi, mutta nyt kun hetki oli taas käsillä, alkoi pieni pala nousta kurkkuun hiljalleen.
Dariuksen äänen suuntaan varovaisesti kävellen, pysähtyi Iriador lopulta käsillään vesialtaan kaarevanmallisesta reunasta tukea ottamaan.
”
Kunhan vain katsot…”, korkeahaltia hymähti, hitaasti lipuen avutta tai sen kanssa veteen, ”
Että pääni pysyy pinnan tällä puolen”. Iriador istahti kenraalin vierelle veteen, näyttäen sen pienen hetken juuri siltä, että yksi päälle lentänyt pisara saisi tuon hyppäämään paljusta ylös. Kaikin puolin punatukkainen oli harvinaisen jännittynyt, hengittäen selvästi joko hermostuneena tai sitten ei ollenkaan siinä liikahtamattomana paikoillaan istuen, mutta pyrki kuitenkin tasailemaan oloaan mukavammaksi Dariuksesta turvaa hakien ja veden lämmöstä nauttien.
”
Anna… minulle hetki. Ehkä kohta voin taas hengittää vapaammin”, Iriador valitti hiljaa, kädellään veden pintaa pienesti rikkoen.
//KATOTAAN, ITTEPÄ SITÄ KERJÄSIT. Mä oon kaikkein nopein, ette osu muhun ikinä <: MUTKUN SIENET :-----D Ja omg joo kyllä kiitos anna tänne nyt heti en kestä perkele OwO SUN PITÄÄ NÄYTTÄÄ IVYLLE KALLEN VESSA. Oisiks sä vähän niinku
näin, ja sit mä niinku hajoisin :----DDDDDD//