Kirjoittaja Crimson » 25 Maalis 2015, 03:52
Iriador ei edes aluksi huomannut Lorythasin aikovan poistua, joten ei nuorempi ehtinyt edes kiittää puoliveristä, kun kirjaston ovi jo vaimeasti kolahti tuon perästä kiinni. No, ehkä punapäinen voisi ennen huomista lähtöä kiittää viulusta, ja siitä yhteisestä ajasta, jonka kyläpäällikkö heille oli niin pyyteettömästi järjestänyt. Vaikka epäilemättä Darius oli sen todennäköisesti tekemässä itsekin, ellei ollut sitten jo ehtinyt tehdä.
Soittaminen sai kuitenkin jatkua tovin, Iriadorin antaessa Dariuksen nyt nauttia soitannastaan kotimaansa kappaleita vinguttaen, pitäen tunnelman lämpimän rauhallisena. Soiton jälkeen ilta kului muutenkin leppoisasti jutustellen, kirjakokoelmaan tutustuen, sekä juomaa ja ruokaa napostellen. Iriadorilla olikin kirjaimellisesti kurniva nälkä päivän tapahtumien jäljiltä, joten moinen purtava oli viimein maistuva punatukkaisellekin, kun tarjottavassakaan ei ollut mitään valittamista. Ainakaan sokean mielestä.
Lorythas palasi makuukammarinsa puolelle hakemaan itselleen illan pikkutunneille tekemistä, samalla valmistellen vuoteensa kenraalille ja tuon nuorelle kumppanille. Sen myötä puoliverinen lähinnä toimitti omia asioitaan ympäri kartanoa, lopulta sijansa löytäen pienestä ruokasalista pitkän pöytänsä päästä. Jossain välissä Hopeakäärme oli kuulevinaan haltiakaksikon hiippailevan takaisin yläkertaan, muttei asiaa sen enempää lähtenyt tarkistamaan. Lory ehtisi siivota kirjaston kaksikon jäljiltä myöhemminkin, nyt hän halusi vain rentoutua omassa rauhassaan ja paneutua kirjaansa, joka oli työpöydällä lojunut keskeneräisenä jo tovin.
Aamu Briarissa kävi kuitenkin nousemaan lopulta, säänkin ollessa selvinnyt jo huimasti eilisestä. Siinä missä monet muut, oli Lorythas myös nojatuolistaan vironnut ylös hyvissä ajoin kukonlaulun myötä. Kukaan Kuiskauksen sotilaista ei vaikuttanut vielä olevan hereillä, ja ehkä parempi niin, kun työasunsa ylleen kiskoen Puolikäärme otti tehtäväkseen järjestää jo valmiiksi muutama halukas saattamaan Winder alaisineen lähemmäs kaupunkia. Nuo joutuisivat väkisin askeltamaan jonkun matkan sijoilleen takaisin, sillä Lorythas ei yhäkään halunnut ottaa sitä riskiä, että olisi lähettänyt alaisiaan haltioiden alueita lähemmäs Dariuksen eilisen huomautuksen myötä. Varsinkaan, jos hän itse ei ollut mukana.
Muutama vanhempi ratsastaja lupasi lähteä saattamaan haltioita, Hopeakäärmeen passittaessa nuo heti valmistelemaan ratsunsa siihen kuntoon, että olisivat valmiita lähtemään heti kun käsky kävisi. Eilen kirjoitetut kirjeetkin lähetettiin pienempien lohikäärmeiden matkassa kulkemaan oikeaan määränpäähänsä, ennen kuin kyläpäällikkö palasi sisälle kartanoonsa.
Sisällä Iriador oli saanut levätä mukavasti Dariuksen vierellä yönsä, ja kävi nyt tuhisten havahtumaan vanhemman ääneen, joka häntä herätteli.
”Mm-mmm Dariussss”, punapäinen myhisi vetäessään peittoa paremmin korvilleen kun huomasi toisen jo nousseen vierestään ylös. Kenraali pyysi nuorempaa valmistautumaan lähtöön, kerta aamukin oli jo valjennut ja ties miten pitkällä. Iriador jatkoi tyytyväistä kehräämistään peittonsa alla, heittäen mokoman kuitenkin yltään jo pois, ettei kävisi uudelleen nukahtamaan. Nahkaan tarttuva viileämpi ilma myös herätteli mukavasti.
Punapäinen havahtui paremmin hereille kuitenkin vasta, kun kuuli Dariuksen äänen jostain käytäviltä kutsumaan kartanon isäntää. Sen myötä punapäinen myös silmiään hieroen kapusi itsensä vuoteesta ylös, alkaen kiskoa paremmin vaatteita taas niskaansa ja siistimään kiharaa tukkaansa.
Lorythas kiinnitti siihen jo tuttuun ääneen huomionsa, ollen astellut ylemmän kerroksen portaikon ääreen suurelle ikkunalle katselemaan siihen tuhkaiseen kokonaisuuteensa verhoutuneena heräilevää Briaria kaikessa rauhassa. Se oli myös siinä mielessä hyvä sijainti, että kyläpäällikkö saattoi olla vastassa sekä Winderiä, että yhä ilmeisesti vierashuoneiden puolella nukkuvaa Velethuilia. Onneksi se kehen puoliverinen kuitenkin törmäsi ensimmäisenä oli Darius, eikä hänen tarvinnut alkaa selitellä sille kolmannelle missä nuo kaksi mahdollisesti olivat.
Kädet selkänsä taakse ristittynä, Lorythas käänsi olemuksensa lähestyvää silmäpuolta kohden, hymyillen ovelasti miehen nähdessään.
”Kyytinne on jo järjestetty, muutama vanhimmistani lähtee saattamaan teitä lähemmäs kaupunkianne heti kun olette vain itse valmiita matkaan”, puoliverinen ilmoitti ulos vilkaisten, ”Sää suosii lentämistä tänään paremmin, joten matkassa tuskin kestää kauaakaan”.
”Kaikki varusteenne löytyvät eteisaulani pöydille kasattuina, tunnistatte niistä varmasti omanne”, Vaern lisäsi, tuoden katseensa taas paremmin Dariuksen puoleen.
//Puhutaan nakkiveneistä, niin mä tahtoisin nyt jostain syystä hotdogin. I dunno why, but I think I’m hungry :3 Pumpkin valjaissa ois jotain näkemisen arvosta. Sellanen mato vaan perässä joka nuohois just maassa. PUMPKIN PÄRISEEEEEEEE, ei Pumpkinille kofeiinia. YAYYAYAYAYYAY voin sitten nauraa perseeni irti. Me päädytään juontamaan sitä oljypainia ja päästellään mikkeihin eroottisia ääniä sen juonnon ohessa. HUOMENNA SAAT KAHVETTA. Subit on, idd, 5/5//