Kirjoittaja Crimson » 24 Maalis 2015, 02:14
Iriador ehti ynähtää muutaman kerran voimakkaammin Dariuksen vedellessä viimeiset työntönsä nuoremman lantioita vasten, ennen kuin mielihyvästä pihisten saavutti oman huippunsa, jonka Iriadorkin kyllä tunsi. Punatukkaisen käsi veti Haukansilmää hetken tiukemmin vasten, sokean huokaillessa kun toinen kauemmas vetäytyi, mitä ilmeisimmin vielä mielessään jotain. Eihän nuorempi vielä ollut Winderin pyyntöä mukaillen ollut tullut, eikä Dariuksella tavallisesti ollut tapana jättää näitä kahdenkeskisiä hetkiä kummankaan osalta loppua vaille.
Muutaman kerran malttamattomana nyökäten, sokea nousi paljun laidalle istumaan varovasti, ettei siitä mihinkään olisi kaatunut ykskaks. Katseensa alhaalla, arvaten jo mitä Dariuksella oli mielessä, suudelmien johtaessa kokoajan vain alemmas punatukkaisen kropalla.
Sen kostean kosketuksen tavoittaessa nyt oman miehuuden, ei Iriador voinut olla henkäisemättä voimakkaammin. Toinen paljun laidalla tukea ottava käsi nousi pienesti sukimaan Dariuksen tummia kutreja alempana, lopulta tarraten niihin lujemmin, mutta ei kuitenkaan repien. Oma kroppa lähti alati myötäilemään tahtomattaankin Dariuksen päänliikkeitä, Iriadorin ollessa vain niin valmis kuin saattoi.
”S-saanko…”, punapäinen hymisi malttamattomana, välistä kätensä painaen kevyesti Dariuksen päätä ottamaan varren syvemmälle.
”Saan---ko jo” Iriador toisti kysymyksensä hetken kuluttua uudestaan, tuntien miten varpaatkin hakeutuivat veden alla kippuraan ja hengitys nousi entisestäänkin, nuoremman tuntien miten se huippu alkoi väkisinkin tulla jo vastaan. Samalla sormet tarrasivat väristen, entistäkin lujemmin Dariuksen hiuksista kiinni, toinen käsi paljun laidasta niin kovasti, että rystyset ottivat muuttuakseen lähes valkoisiksi.
”Ole niin… niin kiltti”, punapäisen henkäistessä helpottuneesti tuntiessaan huippunsa kärjistyvän - ei hän enää kyennyt pidättelemään itseään vaikkei Haukansilmää lupaa olisi antanutkaan purkaa sitä huippua, päättäisipä tuo sitten väistyä tai niellä sen purkauvan lämpimän nesteen kurkustaan alas...
Silmiään pyöräyttäen Hopeakäärme katseli miten Pumpkin vain yrityksestään huolimatta hyppelehti takaisin peremmälle taloon. No se ainakin oli selvää, ettei Lorythas antaisi tuon jäädä yöksi sisälle, vaan serpentin paikka oli tallissa. Tai sitten Lokenen vieressä jossain kartanon lähettyvillä. Ihan sama. Kunhan mokoma naaras olisi vain pitänyt märän olemuksensa kaukana puoliverisen sisätiloista.
Kovasti Saga kuitenkin kävi päättäväisenä vaatimaan, että haluaisi tavata Iriadorin, kerta ei aikaisemmin ollut päässyt tuohon tekemään vuorilla tuttavuutta. Olisikin yrittänyt. Todennäköisesti joku olisi liskon käynyt seivästämään sinne, jos tuo varomattomasti olisi jatkanut lähestymistään Kuiskauksen sotilaita kohden. Ja se ajatuksista päällimmäiseksi Puolikäärmeen kohdalla taas oman haavoittuneen jalkansa. Olihan nuolen lävistämä haava jo korjattu, eikä se vaivannut sarvipäistä lainkaan, vaikkakin se ajatus muistutti haavan sijainnista toisessa pohkeessa pienesti nipistäen.
”Minäkö pitäisin puolueellisia sotilaita vankeinani?! Älä naurata!”, Lorythas kävi kuitenkin naurahtamaan. Ei hänellä todellakaan ollut varaa puolueellisia vankeja pidellä. Ja tässä tapauksessa näistä sotilaista ei olisi vankeina edes ollut hyötyä. Ei Hopeakäärmeellä ketään vastaan ollut, paitsi niitä, jotka häntä tai Briaria uhkasivat. Lorythas oli isällinen ja suojeleva perimmäiseltä pohjaltaan niille joista piti, mutta Pumpkinin kaltaiset kiusankappaleet eivät kamalasti herätelleet halua tuoda niitä piirteitä esille. Ja no, olihan Kuiskaus kenraaleineen siellä luolalla käyttäytynyt varsin… rumasti, niin sanotusti, Lorythasia kohtaan. Siitä huolimatta puoliverinen oli noille apuaan tarjonnut, ja loppuun sen avun tarjoamisensa veisi. Eikä kyllä Puolikäärmeestä ollut kieltämään sitä kiinnostusta Haukansilmää kohtaan… mutta sitäpä Vaernin ei tarvinnut ääneen mainita.
”Millä oikeudella sinä ajattelit että antaisin sinun edes pysyä talossani tämän pidempään? Varsinkin kun sisääntulosi ei ollut asiallista nähnytkään”, Lorythas hymähti, kätensä tuoden puuskaan eteensä arvostellessaan Pumpkinin käytöstä kyseenalaistavaan ääneen.
”Mitäpä jos yrittäisit aivan aluksi tulla ovesta sisään kuin kaikki muutkin, ja sen jälkeen pyytäisit tuota samaa uudestaan?”, Puolikäärme vaati pienesti virnistäen ja oven tieltä pois astahtaen, ”Sillä sen minä tahtoisin nähdä”.
//Niiiiii 8))) Ivy messiin, puumapainit, sit meillä ois tapahtumallekin nimi. SELITYKSEN MAKUA, USKO PUHETTA MUTTA PASKON, KUTEN AKSULLA ON TAPANA SANOA. Kyllä mä sut tiedän. Ehkä mulla oli vähän näppini pelissä teidän loliraptorin pukemisen suhteen, mutta kaikki kosahti siihen että Namco oli kakka eikä ollu laittanu raptoreille tutua. ON YHTÄ KUUMAA KO LEIPÄUUNISSA. Mä kuolen sitä ennen omaan hypeeni, tuut sitten perästä niin päristään biiseille yhessä//