Myrskyn vangit || AKSU

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Maalis 2015, 16:05

Jokainen huokaus, jokainen painautuminen ja ne kaikki kiusoittelevat eleet, mitä nuorempi kävi tekemään, saivat Haukansilmän vain innostumaan enemmän koko tilanteesta. Huuma nousi päähän salamannopeasti, kenraalin haluten vain päästä suomaan Iriadorille lempeään ja läheisyyttään. Siinä mukaan tempaisevassa huumassaan Darius kävi unohtamaan hetkellisesti punapäisen vesikammon, kunnes Iriador kävi irrottautumaan suudelmasta. Jokseenkin kaipailevasti kenraali koitti vielä kerran jos toisenkin suudella nuoremman perään, jääden sitten tarkkailemaan tosita paremmin. Kyllä hän huomasi Iriadorista sen pienen jännityksen, vaikkei se pahemmin päällepäin näkynyt.

Raskaasti hengittäen Darius tarkkaili Iriadoria, tuon käydessä kyselemään oliko tämä sittenkään hyvä idea. Huokaus jos toinenkin karkasi vanhemman suusta Iriadorin korvanjuureen, nuoremman suodessa suudelmia ja kevyitä näykkäyksiä kenraalin kaulanjuureen.
"Vain jos... Sinä haluat", Silmäpuoli henkäisi käyden varovaisesti suomaan kädellään huomiota nuoremman varrelle, siinä missä oma painautui vaativasti vasten Iriadorin tiukkuutta, "En halua pakottaa sinua... Varsinkaan tässä ympäristössä, mutta...".
Mutta kun teki niin pirusti mieli. Tietenkin Darius tulisi pettymään - vaikkei sitä mitenkään näyttäisi - jos Iriador nyt perääntyisi, mutta ei hänestä ollut pakottamaan toista tähän, mikäli vesi ympärillä oli liikaa korkeahaltialle.


// (DDDDD IF YOU KNOW WHAT I MEAN. Senkin lipeväkala, nyt paikka! Luikertelet kuin anakonda paikalta. KIINNI KUITENKIN NAPPAAN. TAPPIPAIVA. Jaakko on Aranin valtaistuin, kyllä. Valtaistuimessa on myös sisäänrakennettu valtikka, jonka voi asentaa ahteriin. EIKUN NYT. NYT LOPPU //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Maalis 2015, 19:13

Ne kiusoittelevat suudelmat palasivat toisen kaulansyrjän kautta suupielelle himoiten, nuoremman huokaistessa paremmin Dariuksen vaaleaa ihoa vasten vanhemmat hieroessa kädellään sitä kovettunutta vartta. Kaiken pelkonsa keskellä kuitenkin päällimmäisenä paloi se tavaton halu, joka sai Iriadorinkin omaksi yllättyneisyydekseen innostumaan tästä… uudenlaisesta kokemuksesta entistä enemmän.
Oma lantio liikahti malttamattomana Haukansilmää vasten, värähtelevän naurahduksen karatessa suusta toisen kasvojen syrjälle, sokean tietämättä oikeastaan mitä olisi nyt halunnut. Halusiko hän jäädä tähän? Vai vaan perääntyä tilaisuudesta kauemmas ja mennä nurkkaan uikuttamaan pelkonsa kera? Jokin sisällä kuitenkin käski nuoremman kohdata sen häiritsevän tunteen, nyt kun… se oli hallinnassa ja siten tuntui myös olevan turvallisempaa toteuttaa.

Minä haluan…”, hetken hiljaisuudessaan eläen ja hiljaa ääneen puhallettuja huokauksiensa lomasta Iriador sai sanotuksi, taas hermostuneesti naurahtaen, ”Haluan sinua”, yllättäen kovin päättäväinen ääni totesi. Iriador hymyili varmasti, rohkeasti. Hän oli valmis tähän. Kokeilemaan jotain uutta, joka ehkä voisi olla niinkin mukavaa että sen voisi tehdä myös joskus uudestaan ilman, että täytyi tämänkään vertaa miettiä uskaltaisiko vai eikö suoda mahdollisuutta Haukansilmälle antaa ottaa nuorempaansa veden ympäröimänä.
Haluan tässä ja nyt, vaikka se olisi viimeinen tekoni”, sokea henkäisi kiusaavanhimokkaasti Dariuksen korvanjuurella, tuoden vaativan, vaikkakin innostuneen katseensa toisen kasvoille. Hitaanvaroen punapäinen kävi lantiollaan työntämään itseään nyt hallitusti, voimakkaammin kenraalinsa vartea vasten, antaen sen upota kaikessa rauhassa sisällensä siinä totutellessaan siihen tunteeseen, joka jo kovin tuttu oli, mutta silti alussa aina osin tuskallinen. Värisevien huokauksien valuessa ilmoille, nousi myös se tuttu puna poskia värjäämään, kun punapäinen istahti mielihyvänaaltojen kulkiessa kehon lävitse nätisti Dariuksen syliin takaisin, toisen miehuus koko mitaltaan sisässään.
Älä… anna… minun perääntyä”.


//NIIII’I (DDDD Niin teen, yritäkin saada kiinni niin livahdan karkuun uudestaan! NYT NE TAPPIPAIVAT POIS TÄÄLTÄ EI :-----D Oliko tämä nyt se viittaus siihen ”PROPELLIIN” :---DDDDDDDDDDD ANNA MÄ MEEN POIS//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Maalis 2015, 20:17

Darius, Pumpkin


Pienesti jännittyneenä Darius odotti Iriadorin vastausta, kuitenkaan lopettamatta mihinkään väliin nuoremman varren hyväilyä. Jos tuo ei halunnutkaan ryhtyä touhuun täysipäiväisesti, saattaisi kenraali ainakin tuolle suoda mielihyvän huipun. Raskaampi henkäys pääsi ilmoille Iriadorin ilmoittaessa haluavansa kenraalin. Tässä ja nyt, ei punapää aikonut minnekään perääntyä. Tyytyväinen, mutta samalla myös malttamaton hymy kohosi kenraalin kasvoille tuon työntyen muutaman kerran vaativammin nuorempaa vasten, ennen kuin Iriador kävi ohjaamaan silmäpuolen varren sisälleen.
Darius oli lähellä huutaa silkasta mielihyvästä, mutta hillitsi äänentasoaan. Huulet kävivät suomaan kiusoittelevan näykkiviä suudelmia nuoremman kaulalle ja huulille, kenraalin hymisten mielihyvästä vähän väliä päästyään koko varreltaan nuoremman sisään. Käsi kävi suomaan voimakkaammin huomiota nuoremman miehuudella, kenraalin lähtien työntämään lantiotaan paremmin vasten Iriadoria.

Tuntui niin hyvältä. Vapaa käsi oli käynyt tarttumaan kiinni Iriadorin hiuksista, kevyen vaativasti tukistaen toista, pakottaen Iriadorin pään taaksepäin, jotta Haukansilmäinen pääsi suomaan suudelmia ja puraisuja paremmin nuoremman kaulalle ja rintakehälle. Ei hän halunnut päästää Iriadoria perääntymään, kuten nuorempi oli pyytänytkin, mutta se pieni ääni päässä käski yhä perääntyä mikäli punatukkainen kävisi panikoimaan liikaa. Kuitenkin juuri nyt tuo näytti olevan täysin mukana tilanteessa, eikä halunnut ympärillä olevan veden antaa häiritä heitä.
"Olen kaivannut tätä niin", silmäpuoli kävi henkäisemään puraisuiden lomasta, käyden voimakkaammin työntymään vasten Iriadoria.



Sillä välin pihalla, siinä lumimyrskyssä, oli myös jälkeen jättäytynyt punainen serpentti palannut kohden kylää. Hän oli auttanut käsipuolista haltiaa kissapedon haavojen kanssa ja katsonut, että kaksikko pärjäisi luolassa, ennen kuin poistui paikalta. Ei noilla loppupeleissä hätää näyttänyt olevan, jostain syystä valkohapsinen haltia oli kovinkin immuuni pakkaselle. Siinä missä muut haltiat olivat palelleet, ei käsipuoli vaikuttanut niinkään välittävän. No, olihan heillä tuli ja ravintoa luolassa ja aikoivat palata kaupunkiin sitten, kun olisivat saaneet levätyksi. Loppupeleissä Pumpkinia ei enää tarvittu siellä, joten hän oli poistunut. Omien sanojensa mukaisesti häiritsemään olemassaolollaan Briarin kyläpäällikköä.
Ei nuori naaras vieläkään aikonut jättää Lorythasia rauhaan. Tietenkin Pumpkin halusi härnätä tuota, nyt kun vauhtiin oli päässyt. Sitä paitsi Lorythas oli suorastaan yllyttänyt naarasta palaamaan ja sen hän aikoi piru vie tehdä.

Kylään hän ei voinut kuitenkaan tuosta vain lennähtää. Viimeksi kovin moni kyläläinen oli nähnyt hänet häkissä, joten nyt jos hän vain vapaana paikalle lennähtäisi, saattaisi hän joutua verkkoihin. Lisäksi, varmasti lohikäärmeitä kouluttamaan erikoistunut kylä osasi myös torjua liskojen hyökkäyksiä, joten tuntemattomana lohikäärmeenä Pumpkinin ei todellakaan kannattanut vain lentää muurien sisälle. Suojasihan lumimyrsky häntä jonkin verran katseilta, mutta loppupeleissä punainen serpentti erottui kovinkin hyvin valkeasta - joskin hämärästä - ympäristöstä.
Niinpä Pumpkin oli jäänyt muutaman kymmenen metrin päähän kylästä, kiertelemään ilmaan ja kävi huutamaan Lokenea luokseen. Tai, no, tuo karjui, kuten liskot yleensä, kutsuen vanhempaa naarasta luokseen kuin emo poikasta. Saattoihan olla, ettei Lokene kuullut häntä, mutta Pumpkin todellakin toivoi, että tuuli kantaisi hänen äänensä karvaisen naaraan korviin...


// Öljyyt ittes ni susta ei saa otetta kato (D TAPPIPAIVAT EI MEE KOSKAAN POIS, SÄ TÄN ALOTIT, JOTEN HILJAA. Ei propellit :------------------DDD PROPELLI PYLLYYN. Älä mee pois meil on niin paljon eeppistä pelattavaa tulos, OLLAAN JÄLJESSÄ AIKATAULUSTA, PAKKO KIRII KIINNI JA SILLEEN koska ropettamisessahan on aikataulut ja näin (DD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Maalis 2015, 22:17

Sydän hakkasi rinnassa taas lujaa, sokean kasvoilla levätessä harvinaisen tyytyväinen virne, nuoremman huomatessa kuinka kykeni pelkonsa sivuuttamaan tällä kerralla. Päätä taivutettiin nätisti taaksepäin, Dariuksen tarratessa punaisista kutreista vapaalla kädellään kiinni, eikä Iriador malttanut olla henkäisemättä kovempaan ääneen, välittämättä vaikka Lorythas sen olisi sattumalta kuullut. Vanhemman ote varrella kirjaimellisesti lypsi sitä kauan piilossa ollutta mielihyvää korkeahaltiasta, joka ei todellakaan kyennyt olemaan vain paikoillaan vaan hallitusti liikahteli kenraalin yllä tuon miehuutta hyväillen minkä kerkesi omalla painollaan. Lähes ahnehtien.

Et ole… ainoa”, Iriador sai henkäistyä Dariuksen painautuessa voimakkaammin taas vasten, ynähdellen kun vanhempi kaulalle ja rintakehällä soi välistä rajumpaakin huomiota, joka oli vain tervetullutta. Kevyesti se vesi myös ympärillä lätisi, sokean kuitenkaan kiinnittämättä huomiota siihen elementtiin juuri lainkaan, vaikka välillä vedenpinta nousi niin että se paljun reunan ylikin loiskahti jonnekin lattialle. Se kasteli lähes puolittain taakse taivutettujen hiusten latvoja, ja samalla nosteli kylmiä väreitä kulkemaan pitkin Iriadorin selkää, pisaroiden roiskuessa auringon paahtamalle iholle.
Toinen käsistä jäi vaatien pitämään kiinni Dariuksen hartiasta, siinä missä toinen laski hyväilemään alemmas toisen rintakehälle, siitä kyljelle veden rajaan.


Lorythas oli täysin tietämätön siitä mitä kaksikko kylvyssä teki sillä hetkellä, Puolikäärmeen ollessa pinonnut levällään olevia kirjoja yksiin sieviin pinoihin kirjastonsa puolella nyt niin, että siellä mukavasti tilaa astellakin. Siellä olisi kenraalille ja tuon punatukkaiselle rakkaalle istuinsijaa, pöytä jolle Hopeakäärme oli tarjottimella tuonut naposteltavaa mahdolliseen nälkään – vaikka tuskin Briarin herkut nyt haltioiden kaupungin antimille löivät minkäänlaisia vertoja – sekä muutamia erilaisia juotavia, tummaa, pehmeänmakuista viiniäkin, mikäli nuo sellaista sattuivat haluamaan.
Yllättäen valkokaapuisen huomion kuitenkin herätti jostain ulkoa kuuluva karjunta, joka tuulen mukana kantautui jostain kylän muurien ulkopuolelta kyläpäällikön majalle saakka. Koko huoneen valmistelu jäi siihen, Lorythasin astellessa mietteliäänä etupihalle näkymän avaavan ikkunan ääreen, huomatakseen vain miten Lokene liihahti talonsa ylitse jokseenkin tutun äänen suuntaan.

Kädet nousivat paremmin vasten ikkunaa, valoisasta kun oli vaikeampaa jo nähdä hämärtyvään iltaan ulos – Loryn kuitenkaan erottamatta mitään erityistä kauempana. Lokene sen sijaan tunnisti tuon karjunnan. Se kuului Pumpkinille! Sille pikkuiselle joka vuorille oli jäänyt!
Naaras karjahti kylän ylitse pienemmälle takaisin. Se ei ilmeisesti uskaltanut itse tulla kylään uudestaan, johtuiko sitten siitä, ettei punaista serpenttiä oltu varsinaisesti hyväksytty kulkemaan vapaasti vielä luotettavien, kuten Lokenen kaltaisten tavoin. Viimeksihän tuo oli ollut häkissä. Sellaisessa tai ketjunpäässä Pumpkinin myös Lokene oli tottunut näkemään.
Suuri, karvainen serpentti kuitenkin lehahti porttien ulkopuolelle, hankeen laskeutuen matalalta kovin sulavasti kylän läheisyyteen. Se katseli maasta käsin korkeammalle, jossa se näki vanhan tuttunsa liihottavan, ja kävi nyt kutsumaan ystävällisesti ujeltaen Sagaa lähestymään.


//No sen jälkeen me öljypainittais jossain sun olkkarin lattialla (DDD TAPPIPAIVA ON JOKAPAIVA, EN OO KOSKAAN HILJAA. Propellit ja valtikat, ajaa saman asian, ei tarvitse kuin nojata pikkuisen eteenpäin :-----DDDDDD Liian eeppistä pelattavaa tulossa äiti mä en kestä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Maalis 2015, 23:00

Värisevästi henkäillen Darius jatkoi nuoremman kaulan näykkimistä, välillä jopa purren niin, että jälki varmasti jäisi. Eihän sitä siinä tilanteessa tullut ajatelleeksi, että joku saattaisi moisia jälkiä ihmetellä, huumassaan kun oli. Joka kerta kun Iriador soi mahdollisuuden painautua paremmin sisäänsä, ei kenraali voinut olla voihkaisematta. Tuntui niin hyvältä, kaiken sen jälkeen. Tilanne tempaisi kenraalin täysin mukaansa, tuon kykenemättä ajattelemaan mitään muuta kuin Iriadoria ja tätä yhteistä intiimiä hetkeä, jonka hän ei halunnut loppuvan koskaan. Darius oli valmis viettämään ikuisuuden korkeahaltian kanssa tässä paljussa, unohtaen kaiken maailman ympärillään.

Ote Iriadorin hiuksista irtosi, Kenraalin käyden yllättäen työntämään Iriadoria kauemmas itsestään. Haukansilmäinen ohjasi Iriadorin nojaamaan paljun reunaan vierelleen, kohoten itse nuoremman ylle, potkien samalla tuon jalat sivummalle. Tuollainen yllättävä liike kävi tietenkin nostattamaan veteen suuremman liikehdinnän, nesteen roiskuen entistä pahemmin yli laidan lattialle. Se Iriadoria työntäynt käsi kävi pujottautumaan Iriadorin kainalon alta, paljun reunan ylle, nuoremman selän taakse. Näin Darius varmisti ettei Iriador kävisi vajoamaan liian lähelle vedenpintaa, kenraalin yhä pitäen huolen siitä, ettei sokean kasvot joutuneet lähelle vettä. Kyllä hän sen verran tiedosti Iriadorin pelkoa yhä. Selkäpuolelle lipunut käsi kävi myös jälleen ottamaan kiinni Iriadorin hiuksista, tällä kertaa kevyemmin ohjaillen otteellaan nuoremman kasvot kohti kenraalin kasvoja.
Ne vaativat työnnöt toisen sisään jatkuivat, hakien myös vauhtia liikkeisiin jahka pienestä lihaskivusta jaloissa oli selvitty. Mitenkään Darius ei kipuaan näyttänyt, äänin tai elein, moisen ollen nyt vain sivuseikka. Vettä vasten liikkeet olivat kuitenkin raskaampia tehdä, joten sinällään tämä verotti normaalia enemmän energiaa.

Huulensa Darius kävi painamaan jälleen vasten Iriadorin huulia, vaatien vastakaikua ahnaasti. Toinen käsistä kävi nuoremman varrenhyväilyn sijaan tukemaan Iriadorin alaselkää, Dariuksen painaen punapäistä paremmin vasten itseään.



Naaras jatkoi toisen kutsumista, kunnes kuuli vastauksen tuulen keskeltä. Pieni lisko kävi virnuilemaan itsekseen, jatkaen sitä karjuntaa vähän väliä, antaen näin suuremmalle naaraalle ohjeita sijainnistaan. Ei siinä loppujen lopuksi kauaa mennyt, kun tuiskun keskeltä kävi erottumaan tuo valkea, karvainen kaveri. Iloisesti kieltään naksutellen nuorempi lisko kävi syöksähtämään alas, varovaisesti puskien päätään heti tervehdykseksi valkeaa käärmettä vasten.
"Sinä voit varmaan viedä minut Lorythasin luokse. Hän on minulle velkaa vuoteen", Pieni käärme kävi kujertelemaan lohikäärmeiden kielellä, samalla kun alkoi lentää lähes kiinni Lokenen karvoissa, hakien täten suuremmasta jonkinlaista saattoturvaa matkalle. Saga pysyttelikin kiinni Lokenessa, lentäen kuitenkin itse tuon vierellä, vaikka ihan hyvin Lokene olisi ollut kykeneväinen kyllä kantamaankin Sagan, oli tuo sitten humanoidina tai lohikäärmeenä...

Lorythasin asunnolle päästessään Pumpkin kävi kiittämään Lokenea, ennen kuin otti jälleen humanoidisen muotonsa. Sen pahemmin häpeilemättä naaras marssi etuoville ja pamahti sisään eteiskäytävään - onneksi ovet eivät ollet lukossa.. - miettimättä lainkaan oliko moinen soveliasta.
"Kulta olen kotonaaaa!", Pumpkin kävi kirjaimellisesti huutamaan pamauttaessaan oven kiinni perästään. Vaatteet olivat lumituiskun jäljiltä kosteat ja kengättömistä jaloista kuului lätisevä ääni naisen astellessa peremmälle taloon, jättäen jälkeensä märät jalanjäljet ja lunta sinne tänne, mokomaa päältään pudistellessaan.


// No niin siinä saattais kyl käydä. "hups". Turkkilaista öljypainia. KOSKAAN EI OLLA HILJAA. Nojata pikkusen eteenpäin nyt :----------------DDD Crim mul on kasvot kipeet. En mäkään kestä, pakko kestää kumminkin heti, kyllä sinne vielä päästään //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Maalis 2015, 23:42

Nuoremman keho myötäili tuttuun tapaansa Dariuksen liikkeitä, pitäen rytmin tasaisen kiihkeänä samalla kun Iriador ynähteli varren työntyessä paremmin sisäänsä. Välillä voihkaisut olivat voimakkaampia, kantautuen varmasti oven toisellekin puolelle, mutta se vain nostatti häpeilemättömän hymyn Iriadorin kasvoille.
Se hymy kuitenkin seisahtui täysin, punapäisen kasvoille kohotessa lähinnä kysyvän ilmeen kun kenraali hänet työnsi yllättäen kauemmas. Yllättynyt älähdys karkasi tietenkin sokean suusta, Winderin ohjatessa nuoremman vasten paljun reunaa ja asetellen nuorempaa paremmin siihen aloillensa. Vesikin nousi, joka sai siksi pieneksi hetkeksi kauhistuneenkin ilmeen käväisemään korkeahaltian kasvoilla, kunnes Dariuksen käsi nousi pitelemään selän taakse varmistaen, ettei Iriador minnekään uppoaisi.

Sen hetken pakokauhu oli noussut ottaakseen vallan nuoremmasta, mutta raskaiden hengitystensä lomasta Iriador ei halunnut siltikään antaa valtaa pelolleen. Omat kädet nousivat ottamaan paremmin tukea niin puisen paljun laidasta, kuin Dariuksen toisesta hartiasta, sokean henkäistessä taas voimakkaammin muutaman kerran kenraalin työntyessä uudemman kerran tiukkuuteensa.
Oli täysin uudenlaista taas olla näin päin vedessä, vaikkei punatukkainen nyt kamalasti enää luottanutkaan siihen että veden pinnalla pysyisi – mutta silti hän uskoi että Darius tiesi mitä teki, eikä vanhempi antaisi nuoremman kasvojen vajota veteen. Vaikka ne pisarat kävivätkin nyt lentelemään välistä paremmin osin hien kostuttamille kasvoille, ei Iriador kyennyt kuitenkaan kuin voihkimaan toisen alla nauttien, ja hymyilemään ahneesti.

Siihen suudelmaan vastattiin jonka kenraali hänelle soi, kämmenen puristaessa vanhemman hartiaa kehoa värisyttävän aallon myötä. Iriador kuitenkin veti itsensä siitä suudelmasta irti, lämpöään huokaisten Dariuksen kasvojen syrjälle.
Ty-työnnä lujempaa”, punatukkainen kuiskasi vaatien vaikka tiesi ettei Darius välttämättä jaksaisi, tuntien samalla miten ne miellyttävät aallot lisääntyivät vain hetki hetkeltä, voimakkaammiksi muuttuen.


Lokene päästi ystävällisen kujerruksen Pumpkinin taas tavatessaan. Isommasta naaraasta oli kovin helpottavaa nähdä pikkuisen olevan kunnossa ja voimissaan, kun se oli saanut yksin palata takaisin ilman ketään näinkin pohjoiseen asti. Mutta siinä tuo kiusankappale taas oli, karvakasan äidillisen suojeluvietin tuntiessa taas omanlaistaan tyydytystä Pumpkinin palaamisen johdosta.
Naaras kuitenkin kävi myöntymään Sagan saattamiseen takaisin kylään telepaattisesti siitä myös Pumpkinille ilmoittaen. Kukaan ulkona yhä olevista ei edes vilkaissut Lokenen perään, tietäen että tuo sai mennä miten tahtoi, missä tahtoi. Mutta eivätpähän arvanneet Pumpkinin liitävän isomman tuulessa heittelevien karvojen suojassa kylän muurien sisäpuolelle, Lokenenkin virnistellessä itsekseen Sagan ovelaa vetoa!

Lorythas oli jo luovuttanut ikkunan ääressä tiirailun ja palannut takaisin järjestelemään kirjaston puolelle tilaa sopivaksi sotkuistaan. Ja sitten ovi paukahti eteisaulassa auki – tutun riiviön käydessä ilmoittamaan olevansa viimein kotona.

Hopeakäärmeen kulmat kurtistuivat samalla hetkellä. Ei hän ollut olettanut Sagan palaavan takaisin! Etenkään noin rempseästi hänen taloonsa astellen kuin maan omistaja konsanaan! Lorythas ei ollut tippaakaan uskonut niihin puheisiin, että punainen serpentti palaisi vuorilta takaisin Briariin – mutta siellä tuo pirulainen nyt ilmeisesti oli.
”Puuuumpkin!”, kirjaston avonaisen oven takaa Lorythas karjaisi kuin tuomiopäivä olisi koittanut useammallekin uhrille yhtäaikaisesti, ja se huuto kyllä varmasti jyrähti läpi koko talon, sarvipäisen saatanan kävellessä tuohtuneena talonsa oikeasta siivestä aulan puolelle. Ilmeisesti vain todistaakseen sitä näkyä, kuinka Pumpkin pudisteli lunta hänen lattialleen. Hänen talossaan. Ilman minkäänlaista lupaa edes astua sisälle.
”Paikka siihen! Et kulje tuon näköisenä pidemmälle!”, Lorythas sähisi, osoittaen kädellään paikkaa Pumpkinille, ”Päätit sitten palata”, Puolikäärme vielä hymähti terävästi, katsellessaan pienempäänsä kulmiensa alta.


//Turkkilaista öljypainia, by Aksu and Crimson, kädet toisten housuissa. IHAN SAIRASTA MENOA APUA ÄITI. :------DDDDD SYYTÄ VAAN ITTEES, SINÄ MEILLE PROPELLIT KEHITIT ENSIMMÄISENÄ NIII. No älä nyt kun munki posket repes jo ajat sitten ja kroppaa tärisee hypestä ja äiti. WHAT ABOUT US, ISN’T IT ENOUGH, NO WERE NOT IN PARADISEEEEEEEEE//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Maalis 2015, 00:07

Vaikkei Darius olisi halunnut, oli kenraali yhä valmis lopettamaan mikäli Iriador sitä vaati. Tietenkin Haukansilmäinen tarkkaili nuoremman reaktioita hänen vetoonsa, mutta kaikesta vesikammostaan huolimatta, ei Iriador käynyt panikoimaan tai antanut pelolle valtaa. Darius ei voinut kuin hymyillä tyytyväisenä, jatkaen niitä koko ajan vaativammaksi muuttuvia työntöjään.
Haukansilmä kävikin vain voihkaisemaan myöntävästi työntöjen ohesta, Iriadorin pyytäessä häntä työntymään lujempaa. Suudelmat jatkuivat nuoremman huulenpielistä kasvojen syrjälle ja takaisin kaulalle. Kenraali kävi painamaan kasvonsa paremmin vasten Iriadorin hartiaa työntyen muutaman kerran niinkin lujaa vasten Iriadoria, että oli lähellä parahtaa kivusta kylkiensä takia. Ne kivuliaat huudot kuitenkin hukutti se silkka mielihyvästä parahtelu, värisevän huokailun ohesta.

"Älä tule vielä", Darius kävi yllättäen henkäisemään vasten Iriadorin hartiaa, nostaen kuitenkin kasvonsa Iriadroin korvanjuureen, "Älä tule ennen kuin annan sinulle luvan", tuo lisäsi vaativasti henkäillen nuoremman korvaan, otteen hiuksista käyden jälleen muuttumaan tukistavammaksi.
"Saat pyydä minulta lupaa", Kenraali jatkoi, omien mielihyvän täyttämien voihkaisujen lisääntyessä, Dariuksen käydessä lähestymään omaa huippuaan, "Ano minulta lupaa siihen".
Kyllähän Darius oli tarkkakuuloisena kuullut ne äänet, mitä puoliverinen ja sisään astellut naaras pitivät kartanossa, mutta juuri nyt moiset olivat todellakin toissijainen ja vähäpätöinen huomionaihe.


Kovin pitkälle Pumpkin ei ehättänyt tepastella, kun Lorythasin ääni kantautui korviin, eikä puoliverinen kuulostanut kovinkaan iloiselta jälleennäkemisen johdosta. Pian tuo sarvipää marssikin paikalle kovin tuohtuneena, huutaen naarasta pysähtymään heti paikoilleen. Huvittuneena virnuillen Pumpkin jäi kuin jäikin niille sijoilleen, näyttämättä yhtään nyrpeältä tai ivalliselta. Päin vastoin, naaras näytti varsin ilahtuneelta ja jopa innostuneelta tästä tilanteesta.
"Päätit sitten palat", Saga kävi lässyttämään lapsellisesti toistellen sarvipäiselle, "No niin näytin tekevän. Kuten sanoin. Vai etkö luota sanaani? Kaikkien näiden kuukausien jälkeen, kuinka röyhkeää!", ylidramaattisesti naaras jatkoi esittäen kovinkin loukkaantunutta tästä luottamuksen puutteesta.

"Missä on vuoteeni. Lupasit minulle vuoteen, tahdon peitteisiin pyörimään! Pihalla oli aivan hirrrrveä sää lentää ja vielä vasta tuuleen! Arvostaisit sitä, mitä sinunkin eteesi teen", Yllättäen naaras pysähtyi puheissaan vaikka selvästi oli ollut aikeissa jatkaa, jääden kuuntelemaan hetkeksi kartanon ääniä.
"Täällä on joku muu, eikö olekin?".



// Öljypainiin jos menee nii siinä vaihees kyl varmaan Hades ja Ivy viimestään ampuu meidät. Ei ne kestä meitä. Tai sit Ivy liittyy seuraan 8) SAIRAAN NOPEE. JA VÄRIKÄS. ELI PUMPKIN. No se propelli juttu oli vaan vahinko! EI SAATU LOLIRAPTORIA NIIN TULI PROPELLEJA PYLLYYN. EIKU PÄÄHÄN. Hype pärinät JA TÄMÄ POSKIEN KUUMOTUS NYT HUHHUHUH. EI NIITÄ BIISEJÄ CRIM MÄ EN KESTÄ ÄITI //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Maalis 2015, 00:46

Iriadorin oli hankalaa pidätellä itseään, eikä Dariuksen vaatimus kamalasti sitä auttanut. Nuorempi naurahtikin hätäisesti voihkaisujensa lomasta, sokeaa katsettaan kohottaen paremmin kenraalin kasvoille.
Ä-älä---”, punatukkainen hymisi mielihyvänsä lomasta, virnistäen taas paremmin, kun Darius takertui paremmin lettiinsä kiinni. Tietenkin Iriador yritti itseään pidätellä kenraalin pyynnön mukaisesti, vaikkei kyennytkään aivan täysin lupaamaan että vastaavaa voisi välttämättä toteuttaa. Mutta aina nuorempi saattoi yrittää!
Iriador kävi koko kropallaan työntymään voimakkaammin vasten Dariuksen työntöjä, aivan uudenlaisen kulman ottaessaan toisen alla, joka hankasi paremmin toista. Se pieni asennon muutos myös helpotti sitä itsensä pitelemistä, vaikka saikin sokean huokailemaan entistä lujemmin Haukansilmää vasten.
Tuntuu li-liian hyvältä”, Iriador kehräsi, purren hampaitaankin yhteen koko kehoa myötäilevästä jännittyneisyydestään.

Iriador sivuuttikin täysin ne muualta kartanosta kantautuvat äänet, keskittyen vain ja ainoastaan Dariukseen sillä hetkellä.


Toisin kuin Puolikäärme oli varsinaisesti olettanut, pysähtyi kuin pysähtyikin tuo kutale paikoilleen, eikä sen pidemmälle ehtinyt lunta levitellä. Käsi nousi takaisin omalle kyljelle, Lorythasin nostaessa leukaansa paremmin ylös astellessaan lähemmäs Pumpkinia. Rauhallisesti, nyt kun ei tarvinnut mahdollisesti rynnätä repimään toista maahan.
Kovin kyllästyneenoloisena puoliverinen punaista serpenttiä kuuntelikin, asettuessaan tuon eteen seisomaan kuin vankka muuri konsanaan. Jos se Lorythasista oli kiinni, ei Saga tuon pidemmälle hänen asuntoaan tältä erää päässyt tutkimaan. Siitäkin syystä, että hänellä oli nyt parempiakin vieraita isännöitävänä, eikä yksi pahainen liskonperkele nurkissaan pyörimässä auttaisi asiaa tippaakaan. Ja sitten se vaatimus luvatusta pedistäkin kävi ilmoille, Pumpkinin vielä miettiessä, että kartanossa taisi olla joku toinenkin, kuin vain Puolikäärme itse.

”Toin Kuiskauksen sotilaat tänne turvaan, linnalle oli turhan riskialtista laskeutua”, Lorythas ilmoitti ykskantaan Pumpkinille, välittämättä vastata tuon aikaisempiin jorinoihin tai kysymyksiin lainkaan. Eivät ne olleet tärkeitä. Eikä puoliverinen edes varsinaisesti ollut luvannut naaraalle vuodetta, kunhan oli ehdotellut, ja siinäkin tapauksessa toivoi että olisi voinut sijoittaa serpentin muualle kuin omaan taloonsa nukkumaan. Mutta kerta Pumpkin ei ollut palannut Briariin heidän mukanansa, katsoi Lorythas sen ”lupailun” jo rauenneen ajat sitten.

Hopeakäärme kävikin virnistämään leveästi, tuoden kasvojaan lähemmäs Pumpkinin kasvoja. Se virne oli lähinnä kiusoittelevan härnäävä, sinisilmäisen terävien kulmahampaidenkin näkyessä siitä hymystä selvästi läpi. Näyttäen vieläpä kovinkin tyytyväiseltä!
Ja minun onnekseni he vievät talon jokaisen sängynkaltaisen”, Puolikäärme kehräsi lohikäärmeiden kielellä rauhallisemmin, vaikkakin sellainen pieni kieroilu sitä kaikkea puhumista sävyttikin. Lorythas kiersi muutamalla nopealla liikkeellä Sagan edestä tuon toiselle sivulle, kätensä vieden toisen harteille ja pyöräytti naaraan sitten takaisin tulosuuntaansa päin.
Joten sinä painut takaisin pihalle, talleille kuten aikaisemmin oli puhettakin ja voit pyöriä siellä pahnoissasi niin paljon kuin mielit!”, isompi kävi taas sähisemään.


//Ei ne kehtaa ampua meitä, Ivy voi ihan vapaasti liittyä seuraan joooooo 8)) EI NYT OIKEESTI :-----DDDDD Propellijutut ihan tahallasi teit, myönnä pois, mokomatkin. MÄ OISIN NIIN HALUNNU NÄHÄ KUVIA TEIDÄN LOLIRAPTORISTA, TYLSÄ TEKKEN. POSKIEN KUUMOTUS MENI IHAN UUSILLE ASTEILLE. MÄ LINKKAAN SULLE LISÄÄ BIISEJÄ HETI KUN LÖYDÄN OOTAS VAAN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Maalis 2015, 01:25

Darius kävi virnistämään vasten Iriadorin poskenpieltä nuoremman hyminöiden myötä, jatkaen niitä työntöjään tauotta. Jo valmiiksi lämpimässä huoneessa tuntui lämpötila nousseen jo kattoon kaksikon riehumisen myötä, kenraalin tuntien sydämensä hakkaavan rinnassa kuin viimeistä päivää.
Iriadorin käydessä muuttamaan asentoaan, päästi Darius ilmoille lähes huudahtavan nautinnollisen huokauksen. Hetkeksi kenraali myös pysähtyi niille sijoilleen toisen sisään, ollen niin lähellä omaa huippuaan että koko kroppa kävi värisemään. Muutama, terävän pitkä työntö vasten toisen tiukkuutta ja kenraali kävi pihisevän, mielihyväntäyttävän henkäisyn saattelemana saavuttamaan oman huippunsa nuoremman sisään.

Muutaman kerran Darius henkäisi vasten Iriadorin hartiaa, kunnes kävi vetäytymään ulos toisesta ja nosti nuorempaa paremmin vasten paljun reunaa.
"Nouse reunalle istumaan", Darius käski avittaen Iriadorin puiselle reunalle, pitäen toisen kätensä koko ajan nuoren selän takana, varmistaen ettei tuo reunalta selälleen kävisi keikkaamaan lattialle. Kenraali itse asettui polvilleen punapäisen eteen, suoden muutaman malttamattoman suudelman tuon rintakehälle, siitä vatsalle ja aina alavatsalle, sekä sisäreisille, ennen kuin huulet kävivät suomaan huomiota kielen kera nuoremman varrelle.
Punapäisen miehuus käytiin kuitenkin ottamaan kunnolla suuhun, kenraalin käsien kietoutuen paremmin Iriadorin selän taakse, vetämään tuota paremmin vasten jokaista päänliikettä.


Kulmiaan kurtistaen Pumpkin kävi kallistamaan päätään, Lorythasin ilmoittaessa tuoneensa kuiskauksen kartanolleen, vedoten siihen, että oli liian riskialtista laskeutua linnalle.
"He... ovat täällä? siis, vieraana, eivät vankeina tai sellaista?", Jokseenkin liskosta oli kovin absurdia ajatella puolueettoman kyläpäällikön pitävän haltioiden eliittisotilaita vieraanaan, mutta... kai niin sai tehdä? Toisaalta, mitäpä hän sodasta, sen osapuolien kränästä ja ylipäätään vieraanvaraisista palveluksista ymmärsi.

Lorythasin tuodessa turpavärkkinsä naaraan naaman eteen, kävi Pumpkin lapsellisesti näyttämään luonnottoman pitkää, liskomaista kieltään toiselle ristien kätensä samalla puuskaan. tietenkin hän aikoi kiukutella mokomalle minkä kerkesi, sehän tässä se hauskin osuus oli.
"Hei--NYT!", Pumpkin lähti heti sätkimään irti Lorythaksen otteesta tuon käännettyä hänet ympäri, naisen hypellen takaperin pari askelta kauemmas sarvipäisestä, peremmälle tuon kartanoon.
"Minä tahdon nähdä Iriadorin!", Saga ilmoitti päättäväisenä, aivan kuin hänellä olisi ollut oikeuskin vaatia moisia - tai no, omasta mielestään hänellä oli, "En ehtinyt kunnolla tervehtimään häntä luolalla! Tahdon nähdä onko hän kunnossa!".


// Kukaan ei kehtaa ampua meitä 8)) Ivy mukaan jooo. NYYYTTTT. EN TEHNYT TAHALLANI, OLIN KÄNNISSÄ JA OLI PYLLYT VAAN MIELESSÄ. Kyllä sä mut tiedät. Tekken on tylsä, ois nyt ees ollu joku tutu sille. KUUMOTUS MAKSIMUS. Sä ja sun biisit, tapatte mut vielä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Maalis 2015, 02:14

Iriador ehti ynähtää muutaman kerran voimakkaammin Dariuksen vedellessä viimeiset työntönsä nuoremman lantioita vasten, ennen kuin mielihyvästä pihisten saavutti oman huippunsa, jonka Iriadorkin kyllä tunsi. Punatukkaisen käsi veti Haukansilmää hetken tiukemmin vasten, sokean huokaillessa kun toinen kauemmas vetäytyi, mitä ilmeisimmin vielä mielessään jotain. Eihän nuorempi vielä ollut Winderin pyyntöä mukaillen ollut tullut, eikä Dariuksella tavallisesti ollut tapana jättää näitä kahdenkeskisiä hetkiä kummankaan osalta loppua vaille.
Muutaman kerran malttamattomana nyökäten, sokea nousi paljun laidalle istumaan varovasti, ettei siitä mihinkään olisi kaatunut ykskaks. Katseensa alhaalla, arvaten jo mitä Dariuksella oli mielessä, suudelmien johtaessa kokoajan vain alemmas punatukkaisen kropalla.

Sen kostean kosketuksen tavoittaessa nyt oman miehuuden, ei Iriador voinut olla henkäisemättä voimakkaammin. Toinen paljun laidalla tukea ottava käsi nousi pienesti sukimaan Dariuksen tummia kutreja alempana, lopulta tarraten niihin lujemmin, mutta ei kuitenkaan repien. Oma kroppa lähti alati myötäilemään tahtomattaankin Dariuksen päänliikkeitä, Iriadorin ollessa vain niin valmis kuin saattoi.
S-saanko…”, punapäinen hymisi malttamattomana, välistä kätensä painaen kevyesti Dariuksen päätä ottamaan varren syvemmälle.
Saan---ko jo” Iriador toisti kysymyksensä hetken kuluttua uudestaan, tuntien miten varpaatkin hakeutuivat veden alla kippuraan ja hengitys nousi entisestäänkin, nuoremman tuntien miten se huippu alkoi väkisinkin tulla jo vastaan. Samalla sormet tarrasivat väristen, entistäkin lujemmin Dariuksen hiuksista kiinni, toinen käsi paljun laidasta niin kovasti, että rystyset ottivat muuttuakseen lähes valkoisiksi.
Ole niin… niin kiltti”, punapäisen henkäistessä helpottuneesti tuntiessaan huippunsa kärjistyvän - ei hän enää kyennyt pidättelemään itseään vaikkei Haukansilmää lupaa olisi antanutkaan purkaa sitä huippua, päättäisipä tuo sitten väistyä tai niellä sen purkauvan lämpimän nesteen kurkustaan alas...


Silmiään pyöräyttäen Hopeakäärme katseli miten Pumpkin vain yrityksestään huolimatta hyppelehti takaisin peremmälle taloon. No se ainakin oli selvää, ettei Lorythas antaisi tuon jäädä yöksi sisälle, vaan serpentin paikka oli tallissa. Tai sitten Lokenen vieressä jossain kartanon lähettyvillä. Ihan sama. Kunhan mokoma naaras olisi vain pitänyt märän olemuksensa kaukana puoliverisen sisätiloista.
Kovasti Saga kuitenkin kävi päättäväisenä vaatimaan, että haluaisi tavata Iriadorin, kerta ei aikaisemmin ollut päässyt tuohon tekemään vuorilla tuttavuutta. Olisikin yrittänyt. Todennäköisesti joku olisi liskon käynyt seivästämään sinne, jos tuo varomattomasti olisi jatkanut lähestymistään Kuiskauksen sotilaita kohden. Ja se ajatuksista päällimmäiseksi Puolikäärmeen kohdalla taas oman haavoittuneen jalkansa. Olihan nuolen lävistämä haava jo korjattu, eikä se vaivannut sarvipäistä lainkaan, vaikkakin se ajatus muistutti haavan sijainnista toisessa pohkeessa pienesti nipistäen.

”Minäkö pitäisin puolueellisia sotilaita vankeinani?! Älä naurata!”, Lorythas kävi kuitenkin naurahtamaan. Ei hänellä todellakaan ollut varaa puolueellisia vankeja pidellä. Ja tässä tapauksessa näistä sotilaista ei olisi vankeina edes ollut hyötyä. Ei Hopeakäärmeellä ketään vastaan ollut, paitsi niitä, jotka häntä tai Briaria uhkasivat. Lorythas oli isällinen ja suojeleva perimmäiseltä pohjaltaan niille joista piti, mutta Pumpkinin kaltaiset kiusankappaleet eivät kamalasti herätelleet halua tuoda niitä piirteitä esille. Ja no, olihan Kuiskaus kenraaleineen siellä luolalla käyttäytynyt varsin… rumasti, niin sanotusti, Lorythasia kohtaan. Siitä huolimatta puoliverinen oli noille apuaan tarjonnut, ja loppuun sen avun tarjoamisensa veisi. Eikä kyllä Puolikäärmeestä ollut kieltämään sitä kiinnostusta Haukansilmää kohtaan… mutta sitäpä Vaernin ei tarvinnut ääneen mainita.

”Millä oikeudella sinä ajattelit että antaisin sinun edes pysyä talossani tämän pidempään? Varsinkin kun sisääntulosi ei ollut asiallista nähnytkään”, Lorythas hymähti, kätensä tuoden puuskaan eteensä arvostellessaan Pumpkinin käytöstä kyseenalaistavaan ääneen.
”Mitäpä jos yrittäisit aivan aluksi tulla ovesta sisään kuin kaikki muutkin, ja sen jälkeen pyytäisit tuota samaa uudestaan?”, Puolikäärme vaati pienesti virnistäen ja oven tieltä pois astahtaen, ”Sillä sen minä tahtoisin nähdä”.


//Niiiiii 8))) Ivy messiin, puumapainit, sit meillä ois tapahtumallekin nimi. SELITYKSEN MAKUA, USKO PUHETTA MUTTA PASKON, KUTEN AKSULLA ON TAPANA SANOA. Kyllä mä sut tiedän. Ehkä mulla oli vähän näppini pelissä teidän loliraptorin pukemisen suhteen, mutta kaikki kosahti siihen että Namco oli kakka eikä ollu laittanu raptoreille tutua. ON YHTÄ KUUMAA KO LEIPÄUUNISSA. Mä kuolen sitä ennen omaan hypeeni, tuut sitten perästä niin päristään biiseille yhessä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Maalis 2015, 02:56

Iriadorin malttamattomat pyynnöt saivat Dariuksen vain hymisemään varrentyöstön ohesta, antaen Iriadorin lipua niin pitkälle kuin mittaa riitti. Minkäänlaista lupaa ei nuoremmalle annettu, Kenraalin vähän väliä vilkaisten ylös nuoremman kasvojen puoleen turhankin tyytyväisenä kuunnellen tuon tiheänraskasta hengitystä ja niitä pyyntöjä. Ei Iriador kauaa kestäisi, kenraali tiesi sen jo, mutta halusi silti nähdä kuinka kauan punapää kykeni itseään pidättelemään tällaisessa tilanteessa.
Viimeisen anelun myötä kenraali kävi kuitenkin hymähtämään myöntävästi, ehtimättä kuitenkaan hymähdyksensä loppuun kun Iriador kävi jo sen huippunsa saavuttamaan, eikä kyennyt enää pidättelemään sen purkausta. Kenraali kävi nielaisemaan kaiken ja vetäytyi kauemmaksi nuoremman varresta, vetäen samalla syvään henkeä suunsa kautta.

Pyyhittyään suupielensä nopeasti kämmensyrjäänsä, soi Darius vielä muutaman, pehmeän suudelman nuoremman ala vatsalle, ennen kuin suoristi selkänsä jotta saattoi kasvotusten nuoremman kanssa olla.
"johan sinä malttamaton olet", Kenraali kävi hymisemään Iriadorin korvan juureen, suoden muutaman hellän suukon nuoremman poskelle, "Jos en olisi näin uupunut vaatisin seuraavaa kierrosta", kenraali jatkoi virnuillen, vetäen Iriadorin varovaisesti takaisin veteen kanssaan, pidellen nuorempaa koko ajan syleilyssään.
"Ja kartanon isäntä saattaisi miettiä, jos täällä pitkäänkin riehuisimme", Haukansilmä lisäsi, käyden tottumuksesta pesemään Iriadorin kasvoja, samalla katsellen tuon partaa, joka pitäisi piakkoin taas siistiä.
"Joko tahdot nousta...?".



"No ei sinusta tiedä, et vaikuta olevan järjen jättiläinen", Naaras kävi tuiskaisemaan Lorythasin naurahduksiin. Ties ketä tuo päätti pitää vankinaan, joskin tuskin puolikäärme nyt niin tyhmä oli, että eliittisotilaita alkoi vangitsemaan ilman hyvää syytä. Pumpkinin ymmärryksen mukaan Briarilla ei ollut mahdollisuuksiakaan Haltioita tai Ihmisiä vastaan, jos mokomat päättäisivät avoimeen sotaan ryhtyä puolueettoman kylän kanssa.
"Niin kuin siellä vuorilla, mikä neronleimaus oli sen silmäpuolen verta nuoleskella ja sillä tavalla naamalle tunkea?", Naaras jatkoi, "Ihme että suostuivat edes tulemaan vieraiksesi, mokoma kun näytti pelästyneen sinua kunnolla".

Kulmat kävivät jälleen kurtistumaan Pumpkinin näyttäessä lähinnä kiukuttelevalta kakaralta, nyt kun Lorythas kehotti häntä yrittämään uudestaan sisälle tuloa "ihmisten tavoin", kerta naaras nyt kovin röyhkeästi oli sisään marssinut kuin mikäkin maanomistaja.
"HAH! Luuletko että menisin enää ovista ulos, nyt kun sinä olet siinä? Sinä lukitsisit mokomat heti kun ulos astahtaisin etkä päästäisi enää sisälle", Tummahipiä kävi nyrpistämään nokkaansa, muuttaen samalla muotonsa jälleen lohikäärmeeksi. Hän kun mahtui tässäkin olomuodossaan hyvin sisätiloihin, joskin köyhän talonpojan pirtissä alkoi hänellä olemaan ahdasta toisinaan. Tosin, nyt ei oltu talonpojan pirtissä, vaan kyläpäällikön kartanossa.
"Minä istun tässä tasan tarkkaan niin kauan, kunnes olen Iriadorin nähnyt", Lisko jatkoi, iskien takalistonsa alas lattialle kuin mikäkin koira konsanaan, "SEN jälkeen voin harkita poistumista, jos nätisti pyydät. Pitäähän minun varmistaa, ettet sinä yritä piru vie syödä ystävääni elävältä. Mokomakin kannibaali".
Ei Pumpkin uskonut Lorythasin humanoideja syövän - tai niin hän todellakin toivoi - mutta tietenkin naaras naljailisi siitä nyt, kun oli nähnyt sarvipäisen kenraalin verta maistavan.


// 8)))) PUUMAPAINIT NYT. PASKA PUHETTA MUTTA USKON. eikun. NIIN. Kaikkialle kakin. Kakkea. Kyllä sä mut tiedät. Nii, Namco on loliraptoreita vastaan. Namco tykkää van nallekarhuista ja Mishimoista. Hot dads the original. EIKU. KUUMA KUIN MAKKARA GRILLISSÄ. Päritään joo yhdes ja hypätään yhdes myös siihen seinään //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Maalis 2015, 04:05

Väristen nuorempi painui hieman kumaraan, lantiotaan painaen enemmän Dariusta vasten huippunsa saavuttaen ja yrittäen hillitä niitä äänekkäimpiä henkäyksiä minkä kerkesi. Turha jännitys raukesi heti, rentoutumisen tehdessä taas paremmin tilaa värähtelevälle keholle, Iriadorin tuntiessa olonsa vain niin hyväksi nyt kaiken tämän jäljiltä.
A-anteeksi”, sokea henkäisi puolittain naurahtaen, kenraalin puhuessa malttamattomuudesta ja suodessa suudelmansa nuoremman poskelle. Mitäs hoiti osansa niin tyydyttävästi, Darius sai syyttää vain itseään.
Niinhän sinä nyt väität, kuitenkin olisit vain nukahtanut vierelleni ensimmäisen kerran jäljiltä”, nuorempi huokaisi virnistäen, antaessaan kenraalin vetää itsensä taas veteen paremmin. Totta kai sokean omat kädet lähtivät heti tavoittelemaan jotain, mistä ottaa tukea ja pitää kiinni, vaikka se ensimmäinen asia johon pienesti tärisevät kädet tarrasivatkin lopulta kevyesti, olivat Dariuksen käsivarret.

Tottuneesti Iriador antoi toisen pestä kasvojaan, sulkien silmänsä siltä varalta ettei niihin vettä olisi tipahdellut yhtenään. Nuoremman hiuksetkin olivat jo lähes kauttaaltaan märät, aktin aikana roiskuneen veden takia lähinnä, mutta eipä se Iriadoria haitannut, kunhan lettinsä annettaisiin myös kuivua ennen sänkyyn painelemista. Mikään ei ollut epämukavampaa, kuin painaa päänsä märkää tyynyä vasten!
Darius kuitenkin tiedusteli joko sokea tahtoisi vedestä ylös nousta, johon Iriador kävi nyökkäämään muutaman kerran.
Ajattelin että tästä tulisi epämieluinenkin kokemus…”, Iriador hymähti pienesti hymyillen, ”Voisin lillua tässä vaikka koko illan, mutta ehkä se… ei olisi nyt tässä yhteydessä viisasta. Ehdimme kai kylpeä uudelleenkin taas kun kaupunkiin pääsemme”.
Autatko minut ylös…”.


Se ei kuulu sinulle…”, Lorythas sähisi taas liskopetojen kielellä, Pumpkinin kyseenalaistaessa Haukansilmän veren maistelua. Samalla ne kulmatkin laskivat taas terävämmin alas, kyläpäällikön silmäillessä pirulaisen toimia siinä kun sanojaan taas jauhoi turvastaan ulos minkä kerkesi. Osan puoliverinen jopa ajatteli kulkevan vain korvakäytäviään pitkin toisesta sisään ja toisesta ulos, häntä kun kyllästytti Pumpkinin valituksien kuunteleminen juuri nyt.
Hopeakäärme kuitenkin virnisti puheisiin ovien lukitsemisesta, jos Saga pihalle olisikin nyt astunut nätisti ensimmäisen vaatimuksen myötä. Sinällään se olisi kyllä ajatuksena houkutellut, vaikka puoliverisellä olikin ajatuksena antaa tuolle ensimmäinen yritys ilman luihuiluja kokeilla onneansa. Mutta ei väkisin. Antoi naaraan nyt siinä nirsoilla ja valittaa, kerta ei ahteriaan muuallekaan näyttänyt olevan viemässä. Lorythasin harmiksi.

Yllättäen Saga kävi kuitenkin vielä vaihtamaan muotoansa lohikäärmeeksi, saaden Puolikäärmeen ottamaan tuosta askeleen kauemmas säpsähtäen. Ihan tuohon kyläpäällikkö ei ollut varautunut. Nähdä nyt pieni serpentti siinä kynnysmatolla kykkimässä kuin pahainen kakara, jolta oli tikkari varastettu, ja tuo vielä kehtasi oikeutta vaatia itsepäisiin haluihinsa kylmäpäisesti.
Lorythas näytti taas siltä että olisi voinut rääkäistä uudemman kerran turhautumistaan naaraan käytökseen. Ja etenkin siihen että Saga kävi häntä nimittelemään kannibaaliksi, kiusallaan selvästi peläten että Puolikäärme olisi verenmaistelun lisäksi pistänyt Iriadorin suihinsa.
Minä syön sinut kohta elävältä, ja aloitan päästäsi, jotta saan turpasi tukituksi mahdollisimman nopeasti heti alkuunsa…”, Lorythas manasi petojen yhteisellä kielellä rahisten, silmiensäkin alkaessa leimua täysin turkooseina miehen päässä.


//KISSEIIIII 8))) NIIIII JUST. Et nyt kaki noin valtoimenaan kaikkialle. Muuten joudun heittämään kaken pois. Namco senkin tylsimys, VAADIMME LOLIRAPTORIN! NIIN KUUMAA ET HUHUH. Päristään. Seinään hyppääminen ei välttämättä ole järkevää mutta meni jo (DDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Maalis 2015, 13:13

Jälleen kenraali hymisi yllättävän tyytyväisenä nuoremman sanoihin, tarkkaillen kuinka Iriador kävi hänestä tukea ottamaan veteen joutuessaan. Darius oli jo niin tottunut moisiin eleisiin Iriadorin seurassa, ettei kenraali käynyt moisista edes hätkähtämään. Ja olihan se omalla tavallaan luottamuksen ele, kun nuorempi otti kumppanistaan tukea pelkoelementissään. Näin jälkeen päin kun se mielihyvän aalto alkoi väistyä, ilmoitti kroppa siitä, ettei moinen teräväliikkeinen riehuminen ehkä sittenkään ollut paras idea. Lihaksia juimi, mutta oli se sen arvoista, jos Dariuskelta kysyttiin. Ei hän olisi malttanut enää yhtään pidempään.
"Ehdimme kylpeä tunti tolkulla, kun kotiin pääsemme. Järjestän meille aikaa vaikka väkisin", Silmäpuolinen hymisi nuoremmalle, tuon käydessä kertomaan, ettei pitänyt tätä mitenkään epämieluisena kokemuksena, vaikka niin oli aluksi ajatellut. Hyvä, Darius olisi tuntenut olonsa kurjaksi, mikäli nuorempi ei olisi nauttinut tästä niin paljon mitä hän.

Kaksikko kuitenkin tuli siihen päätökseen, että ehkä olisi parasta jo nousta kylvystä. Nopeasti kenraali pesaisi oman kroppansa, ennen kuin Iriadorin pyynnöstä auttoi nuoremman ylös paljusta ja saattoi pyyhkeiden luo. Sokealle ojennettiin yksi pyyhkeistä, ennen kuin silmäpuoli kävi itse kuivaamaan itseään.
"Näytät uskomattoman suloiselta näin isoissa vaatteissa...", Darius virnuili ohimennen, ojentaessaan Iriadorille Lorythasin tarjoamat puhtaat vaatteet, jotka toden totta olivat turhankin suuret korkeahaltian kokoiselle. Mutta, eipä nyt ollut varaa nirsoilla, omat kuteet kun olivat vielä kosteat ja alasti tuskin kukaan halusi hypellä kartanossa. Vaikka, Darius ei kyllä pistäisi pahitteeksi jos Iriador alasti hyppelisi...



"Halusit vain kiusata häntä", Pumpkin jatkoi yleiskielellä Vaernin sähistessä, ettei asiansa kuulunut naaraalle, "Kyllä minä huomasin sen sykkeen ja punan, mitä katseesi aiheutti sille haltialle. Et vain voinut vastustaa kiusausta, hmm?".
Naaraalla ei varsinaisesti ollut edes mitään syytä puhua yleiskielellä nyt, kun he kahden olivat, mutta jostain syystä mokomalle se oli luonnollisempaa... Ja no, jos joku sattui kuuntelemaan - vaikka joku niistä haltioista - olisivat he ainakin perillä hänen puheistaan. Ja ehkä Pumpkin halusi tällä tavoin myös osin kiusata Vaernia - tai peräti mollata. Ei puoliverinen ollut petojenkielen arvoista jutteluseuraa. Tai näin joku olisi saattanut ajatella, Pumpkinille tämä oli kuitenkin vain jokseenkin harmitonta härnäämistä. Tiedä sitten, kuinka pahasti sarvipäinen sen otti itseensä.

Lorythasin säpsähdys sai punaisen pedon virnistämään naurahdellen. Nyt jos hän olisi hyökännyt sarvipäisen kimppuun, ei kukaan olisi ehtinyt apuun ennen kuin Saga olisi saanut jo suurempaakin vahinkoa aikaan. Tuskin Vaern tässäkään tilanteessa - noissakaan vaatteissa - täysin suojaton oli, mutta kyllä Saga saisi halutessaan fataalimpaakin tuhoa aikaan. Se ei kuitenkaan ollut hänen aikeensa, ei hän tyhmä ollut. Eikä hän vieläkään halunnut satuttaa Lorythasia... Paitsi ehkä tuon egoa vähän kolhia.
"Minut? Hah, eihän minusta saa edes päivällistä tuon kokoiselle miehelle", Naaras naureskeli työntäessään päätään haastavasti lähemmäksi Lorythasia, seuraillen kuitenkin tuon silmien leimua.
"Joten mitä jos unohtaisit toisten syömisen kokonaan. Ja mitä jos muutenkin rauhoittuisit, teet tästä hankalaa vain itsellesi. Minä en liikahda tästä mihinkään, ennen kuin näen Iriadorin, sinä voit mennä manailemaan minua pitkin kartanoasi jos et seuraani kestä, senkin tosikko. Olet muutenkin tylsää seuraa".



// pussycats. KAKIN MINNE HALUAN. PITÄÄ MERKATA REVIIRI. DAICHINKIN LAATIKKOON KIKAROIN. Sitten saat heittää kaken pois :-----D Niinpä, Loliraprots needed. Eiks Tekkeniin ollu just se suunnittele oma hahmo kilpailu ni se saattaa päästä mukaan? Ois pitäny osallistuu siihen loliraptorilla. Oltais niin voitettu. Seinään hyppimistä ei kannateta, mutta juuri nyt se on ainoa parannuskeino tähän pärinään //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Maalis 2015, 15:41

Iriador hymyili mielissään Dariuksen sanoihin, rohjeten hellittämään sitä tiukempaa otetta kenraalin käsivarsilta enemmän hyväileväksi. Nuoremman syke kävi yhä lujana, osittain jo siitäkin että sen paremman rentoutumisen väistyessä pelko alkoi taas hiipiä takaraivon kautta päällimmäiseksi tunteeksi. Oudon, vieraan paikan ympäristö vain lisäsi sitä epävarmuutta, miten kovasti tahansa Iriador yrittikin pelkoa väistää mielestään toisaalle.

Yhteistuumin paljusta päätettiin kuitenkin nousta, Dariuksen ohjatessa punatukkaisen kauemmas vesialtaasta ja ojentaen pyyhkeen Iriadorille. Sokea painoi kasvonsa vasten sen pehmeää pintaa, kuivaten kosteuden pois kasvoiltaan ja pienesti myös hiuksia pyyhkeen pintojen välissä hieroen. Sitten muutakin kroppaa käytiin kuivaamaan, ennen kuin Darius ojensi puhtaita vaatteita punapäiselle, huomauttaen vielä kuinka suloiselta Iriador ne yllään näytti. Siinä missä Darius, virnisti myös Iriador kovin maireasti moisille sanoille, antaessaan itsensä taas hukkua Lorythasin ylisuureen kaapuun, jonka hihat valahtivat reilusti käsien ylitse, ja hartialeikkaukset valahtivat olkapäiltä selvästi alas.
Ehkä minun pitäisi sitten alkaa käyttää sellaisia useamminkin seurassasi”, punapäinen hymisi sen kuuloisena, että aikoisi oikeasti toteuttaa tämän uhkauksensa, ”Jos se mielestäsi tekee minusta entistäkin suloisemman”.


Ilma puoliverisen ympärillä alkoi väreillä, Lorythasin kirjaimellisesti alkaessa ärsyyntyä Pumpkinin läsnäoloon tavallistakin pahemmin. Veri Puolikäärmeen suonissa taisi jo kiehua, tai siltä se ainakin tuntui, sarvipäisen katsellessa silmät päässään palaen tuota suulakasta naarasta. Jos mokoma ei olisi ollut noin käärmemäinen, olisi Vaern saattanut tuon jaloista repimällä raahata talostaan ulos!
… Sinä… ärsytät minua ihan tahallasi”, Lorythas hymisi virnistellen. Se lohikäärmeiden kielellä puhuminen tuli niin alitajuisesti, ettei puoliverinen siihen varsinaisesti mitään huomiota osannut kiinnittää. Se tuntui luonnolliselta. Näin liskojen kesken, vaikkei Vaernissa itsessään sitä ollutkaan kuin puolet. Punaisen pirulaisen viimeiset sanat saivat kuitenkin Hopeakäärmeen taas naurahtamaan jotenkin kierosti, naurahduksen mukana pikimustan savupilven pölähtäessä ilmaan sarvipäisen sieraimista ja suupielistä.
Minäkö tylsä – AI MINÄKÖ?! TYLSÄ?!”.

Se jokseenkin uhkaava olemus Vaernista kuitenkin katosi kuin tuhka tuuleen, puoliverisen sivusilmällä huomatessa kylpyhuoneensa oven avautuvan kauempana. Takaisin normaaliksi hakeutuva katse tietenkin harhaili Pumpkinista nyt paremmin tuohon suuntaan, silmäilemään kovinkin rauhallisena kun Iriador ja Darius taas kartanon puolelle astelivat.


//Halaan kaikkia pussycatseja ja omin itselleni. EI KUN NYT SE KAKEEMINEN LOPPUU. MINÄ EN KAKEJASI SIIVOA JOS NIITÄ ON KAIKKIALLA. Terveisin, Daichi joka oli aamulla päättäny hinata kakea byllystä kaikkialle lattialle ja vähän vitutti niitä aamulla siivoilla. Mut oh god, en oo kuullukaan. SINNE OSALLISTUUN LOLIRAPTORILLA JOOOO. 10 pistettä ja papukaija merkki, ei kukaan voi laittaa loliraptorii paremmaks. Mutta true, true. Otetaan ajastettu hyppy yhtä aikaa seinään ÄN YY TEE NYT//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Maalis 2015, 16:18

"Ehkä minä hankin sinulle ihan tahallani ylisuuria vaatteita, jos niin aiot tehdä", Darius hymisi virnuilevalle punapäiselle, "Joskin katselen sinua mielelläni ilman vaatteitakin. Olet suloinen joka tapauksessa".
"Tule, mennään etsimään Lorythas. Hän puhui järjestelevänsä tilaa kirjastoon, mutta tiedä sitten onko hän jossain muualla...",
Darius lisäsi, samalla kun ohimennen koitti pienesti nostaa niitä Iriadorin olkapäiltä valahtaneita hartiaosia takaisin paikoilleen. Pieni suudelma suotiin samalla nuoremman poskelle, ennen kuin kenraali lähti avittamaan nuorempaa pois pesutiloista, takaisin käytäville...


"Nnnnytkö sen vasta huomasit", Naaras kävi sähisemään naurahdellen Lorythasin todetessa hänen ärsyttävän sarvipäistä ihan tahallaan. Tietenkin hän teki tämän tietoisesti ja omasta tahdosta! Lorythasin reaktiot olivat niin huvittavia.
Joskin... Tuon käydessä antamaan liskopuolelleen valtaa, kävi Pumpkin vetäytymään hieman kauemmas miehestä. Kyllä hän uskoi pärjäävänsä puoliveriselle, mutta koskaan ei voinut olla liian varovainen. Eihän hän tiennyt puolikäärmeen veriperimästä sen paremmin, ties vaikka olisi itse yhden kolmen vanhimman äpärä. Ja vanhimpien verenperillisten kanssa Pumpkin ei todellakaan halunnut lähteä koittelemaan voimia täysissä mitoissa. Puolikäärmeen käydessä puhaltelemaan pikimustia savupilviä sieraimistaan, kävi Pumpkin puhaltamaan kuumaa ilmaa kohden sarvipäistä kiusoittelevan haastavasti.
"Sinua tylsempää saa etsi---", Pidemmälle naaras ei ehättänyt sanoissaan, kun huomasi myös itse sen oven käytävällä avautuvan. Kultainen katse kääntyi heti oven suuntaan ja naaras hätkähti paikoillaan, aivan kuin lupaa odottava koira.

Ovesta astui ulos juurikin tuo silmäpuolinen haltia, sekä Iriador. Nopeasti se kultainen katse kävi ovelana vilkaisemaan Lorythasin puoleen, ennen kuin naaras kirjaimellisesti syöksähti liikkeelle haltiakaksikkoa kohden.
"Iriador!", Naaras huudahti kesken lentonsa, juuri ennen kuin vaihtoi vauhdista muotonsa humanoidiksi ja kirjaimellisesti juoksi halaamaan punapäistä haltiaa, "Kiiitos niille suurille, absurdeille voimille mihin ikinä te haltiat uskottekaan, olet elossa!".

Darius oli kirjaimellisesti lähellä tirvaista Pumpkinia turpaan, tuon mokoman syöksähtäen heidän luokseen. Naaras tuli vielä kenraalin sokeasta kulmasta, joten vähemmästäkin säikähti. Onneksi Dariuksella oli nopeat hoksottimet ja ennen kuin reaktiomaisesti olisi lyönyt naiselta silmän mustaksi, älysi Darius ettei tuosta ollut vaaraa. Ei tarvinnut puolustautua tai käydä väkivaltaiseksi. Muutaman askeleen kenraali kuitenkin horjahti kauemmaksi, kun nainen tuolla tavoin oli Iriadorin "kimppuun" hypännyt halauksen kera.
Hetken hämmentyneenä Darius katsoi tummahipiäistä naista, vilkaisten sitten myös Lorythasiin, puoliverisen osuessa näkökenttään.

"Eihän Vaern ole teitä kiusannut, kun tänne toi kotiin viemisen sijaan?", Naaras jatkoi sitä puheenpälpätystä, puhuen nyt Iriadorille välittämättä muista. Siinä samalla irrotti nainen myös otteensa sokeasta, katseen käydessä tarkkailemaan punapäistä ja tuon silmäpuolista... Kumppania? Viekas ilme kohosikin naaraan kasvoille, tuon kirjaimellisesti nähden sen noista kahdesta, nyt varsinkin. Mitään hän ei kuitenkaan sanonut, eihän asia hänelle kuulunut.


// KAIKKI SINULLE. Ota sä kissat mä otan koirat. Ja vuohet. EI LOPU KOSKAAN. Ja Daichi mitä hittoa :------D Tyhmä kisse. SINNE OSALLISTUTAAN JA VOITETAAN. Ei oo loliraptoria parempaa. Naapurit ihmettelee mitä hittoo ku kuuluu vaan kauhee tömähdys, kun seinään crashataan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron