Kirjoittaja Crimson » 22 Maalis 2015, 01:47
Sokea ei kauaa ehtinyt paikoillaan itsekseen seistä, kun Darius kävikin kaikkien odotusten vastaisesti painautumaan nuorempaa vastaan. Iriador ynähti hiljaa sitä läheisyyttä – vaikka tätä hänkin juuri nyt vain halusi – helahtaen samalla hetkellä entistäkin punaisemmaksi, kuumotuksen noustessa korvanpäihin asti. Punatukkaisen silmät laajenivat vielä hitusen enemmän auki, kenraalin nyt suudellessa häntä kovinkin intohimoisesti. Kädet nousivat alitajuisesti tarttumaan kiinni Haukansilmän käsivarsilta, vain kevyesti puristaen niitä kankaita ja kumppaninsa käsivarsia, Iriador kuitenkaan osaamatta heti vastata Winderin suudelmaan lainkaan. Pikkuhiljaa lujasta sykkeestään huolimatta punapäinen alkoi hitaasti tottua tilanteeseen, ja siinä poskensa punaisena palaen varoen liikautti huuliaan Dariruksen omia vasten. Se hetkellinen jäätyminen vaihtui nyt pelkäksi pieneksi jännitykseksi, Iriadorin heittäytyessä tilanteen vietäväksi, täysin sama vaikka Lorythas siinä vieressä seisoi.
Puoliverinen katselikin Winderin spontaania vetoa hymyillen, päänsä pienesti kallellaan. Ei Lorya haitannut moinen, se oli vain näin myrskyn keskellä jotenkin… suloista ja noiden kahden välillä kai ansaittuakin huomion jakamista.
Dariuksen vetäydyttyä kauemmas ja laskettua otsansa nuoremman otsaa vasten, laski Iriadorin katse alas lattiaan. Toinen käsistä kohosi varovasti kokeilemaan omia, lämmöstä punertavia poskia, joita punatukkainen yritti hihallaan sitten piilotella kuunnellessaan samalla vanhempaansa.
“Minä… en…”, ei Iriador tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa. Hän tunsi mielipahaa siitä mitä Darius oli siellä vuorilla tehnyt, mutta ei hän myöskään osannut olla tuolle vihainen. Iriador oli vain huojentunut siitä tiedosta että he olivat turvassa, Lorythasin ollessa pelastanut varmasti jokaisen heidän kolmen hengen avokätisyydellään. Siinä se sarvipäinen kuitenkin likeltä taisi nyt vain heitä katsella kaikessa hiljaisuudessaan, eikä se Iriadorin jännittyneisyyttä auttanut kyllä yhtään.
Lorythas vilkaisi Winderin puoleen tuon suodessa pahoittelevan katsahduksensa puoliveriselle, johon sinisilmäinen vain pudisti päätänsä muutaman kerran. Ei häntä yhäkään haitannut moinen läheisyydenosoitus, mikä oli saanut Lorythasin omatkin poskipäänsä hopeanharmaiden hiusten alla punertamaan huomaamattomasti. Puolikäärmeen katse valahti osin lattiaan kenraalin sanojen myötä siitä, että kyläpäällikkö tiesi heistä kahdesta jo, siinä missä Iriador pyrki nyt askeleen jos toisenkin verran taas kauemmas Lorythasista, kun Winder ei häntä enää seinää vasten painanut. Darius ilmoitti että he viipyisivät täällä seuraavan yön ylitse myrskyn takia, ja että Lorythas oli tarjonnut kenraalille mahdollisuuden kylpeä, ja nyt silmäpuolinen halusi nuoremman seurakseen.
“Etteköhän pärjää keskenänne, etsin teidät kohta uudestaan käsiini”, Lorythas totesi rauhalliseen ääneen ennen kuin punapäinen ehti suutansa avata. Se lievä puna kasvoillaan kyläpäällikkö lähtikin sen enempää sanomatta astelemaan käytävää eteenpäin pyyhenippunsa kanssa, suunnaten kulkunsa alempaan kerrokseen, kartanonsa vasempaan siipeen.
Isomman kulkiessa ohi, oli Iriador kirjaimellisesti painautunut taas vasten seinää kuin varautuen johonkin pahempaan, sokean hämmentyneensekaisen katseen tarkkaillessa kulkijan suuntaan. Aina niin kauan että nuorempi erotti tuon askeleet jo jossain kauempaa.
“Miksi hän tietää? Vai kerroitko sinä hänelle?”, Iriador kysyi terävästi, hieman kulmiaan kurtistaen ja käsiään heilauttaen ilmassa, osin tuohtuneena taas siitä että joku oli saanut tietää heidän salaisuudestaan. Sokean katse seurasi vielä hetken suuntaan johon Lorythas oli astellut, punapäisen kääntyessä sitten puolittain Dariuksen puoleen.
“Miten hän sellaista muka väittää, ei kukaan voi… aistia mitään sellaista! Mistä hänelle on muka annettu oikeus… aistia ja väittää jotain tuollaista?! Mikä hän… on?”, Iriador ihmetteli ääneen, sen tuohtuneisuuden kadotessa hitaasti nuoremman kasvoilta, vaihtuen kulman kohotukseksi ja silkaksi hämmentyneisyydeksi, “Eikö se… haittaa… Lorythasia?”
//BYLLYIIIIII, läppäsen, tuu vaan ensin tarpeeks lähelle 8) NYKYTAIDETTA, SENKIN PIITTAAMATTOMAT IHMISET KUN ETTE ARTISTAMME VÄLITÄ. Oikeesti se roskis kieritettäis Kiasmaan ja sit me laulettais sieltä et “TAIIIIITELIJAELÄMÄÄÄÄÄ” :----DDDDDD Katkarabubaiwa, sovitaan että on kaikki yhtäaikaa! Pfffft (DDD Nyt loppuu se hin--- niin siis hittaus//