Myrskyn vangit || AKSU

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Maalis 2015, 03:32

Nyt se toinen siroista kulmista kohosi, Iriadorin kirjaimellisesti kyetessä vain ihmettelemään tämän kyläpäällikön… laajakatseisuutta, niin sanotusti. Se oli niin uutta. Verrattuna kaikkeen siihen mitä Winder oli salaisen kumppaninsa kanssa jo tähän saakka kokea, moinen hyväksyntä näin yhtäkkiä oli yllättävää… vaikkakin tervetullutta myös omalla tavallaan. Dariuksella ei myöskään vaikuttanut olevan minkäänlaista aavistusta siitä mitä puoliverinen verijuuriltaan oli. Haltiaa tuossa oli kuulemma osin, pituutta lähes Argenteuksen verran ja sarvet päässä, jotka eivät fauneille tai satyyreille kuuluneet. Iriador vain hymähti. Jonkinlainen erikoinen aura Lorythasista jokatapauksessa huokui, sen sokea kykeni aistimaan, tietämättä kuitenkaan mistä varsinaisesti oli kyse. Eipä kai se niin tärkeää ollut, ja ehkä asiasta voisi kysyä itse puoliveriseltä?
Ei kai se niin vaarallista ole, jos hän… kuten sanoit, hyväksyy sen mitä välillämme on”, punapäinen kävi toteamaan jo rauhallisemmin kääntyessään paremmin Dariusta kohti, sanojensa perään vinosti hymyillen ja hymähtäen, “Vaikka se kyllä kuulostaakin aika oudolta….

Haukansilmä kertoi vielä että Lorythas oli isäntänä luvannut järjestää Iriadorille ja Winderille aikaa. Sarvipäinen siis tiesi heistä, ja kaikenlisäksi vielä tarjosi heille mahdollisuuden kahden keskiseen hetkeen. Viettää ihan oikeasti aikaa Dariuksen kanssa niin, ettei kukaan heitä häiritsisi? Ja kaikki tämä tuli yhdeltä ulkopuoliselta taholta, joka ei katsonut kahden miehen välistä sidettä pahalla. Tiesi että nuo ehkä muhinoisivat hänen nurkissaan, mutta se oli ihan hyväksyttävää?
Miksei Iriador ollut koskaan ennen käynyt Briarissa Dariuksen seurassa?!

Tietenkin!”, punapäinen huudahti yllättyneenä, selvästi ilahtuneena, tuoden kätensä kuitenkin pian suunsa eteen miettiessään että kovaan ääneen puhuminen saattaisi kuulua vierashuoneeseen.
Tai siis… olen kyllä uupunut, mutta ehdin kyllä levätä myöhemminkin, jos oikeasti olemme jäämässä tänne yöksi”, sokea aloitti, astahtaessaan lähemmäs vanhempaansa ja kietoi kätensä kumppaninsa ympärille halatakseen tuota tiukasti, “Viettäisin mielelläni aikaa kanssasi, jos oikeasti saamme olla näin vapaasti kerrankin. En tahtoisi heittää mahdollisuutta hukkaan, ja sinun vierelläsi… oloni on taas turvallisempi. Ja sen pakkasen jäljiltä lämmin kylpy kyllä kelpaisi…. Kaikki lämmin oli vain tervetullutta, Iriadorin vieläkin epäillessä että varpaitaan nipisteli niihin purreen kylmän vuoksi.
Punapäinen kiehnäsi kevyesti päällään Dariuksen hiuksia vasten, suukottaen sen ohesta pienesti silmäpuolen korvanlehteä ja leukapieltä, tuoden sokean katseensa sitten paremmin Haukansilmän kasvoille.
Voiko Lorythasiin luottaa? Mitä jos hän päättääkin sekoittaa yllättäen pakkaa ja tehdä jotain häijyä?”, punapäinen mietti epäilevänä, osin myös säikähtäneenä kartanon isännän vieraanvaraisuutta.


//Läppää ensin, mä läppään takasin! Tähän voisi nyt linkkaa rautajätistä jonkun hienon art clipin, mutta en jaksa enää avata uutta välilehteä (DDDD MEISTÄ TULEE KIASMAN KUNINKAITA. Me ollaan kuoltu jo overloadiin, seuraavaa overloadia odotellessa. HHHHHHHINURI, HA, GAAYYYYYYYYY//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Maalis 2015, 14:45

Kenraali vain hymähti myöntävästi Iriadorin sanoille, punapäisen kääntyessä samalla paremmin päin silmäpuolta. Ei Dariuskaan nähnyt mitään vaarallista siinä, että Lorythas tiesi. Loppupeleissä sarvipäinen oli luvannut pitää suunsa kiinni ja jos ei pitäisi niin kuka tuota muka uskoisi sitten? Varmasti joku saattaisi uskoa Lorythasin juorut, mutta jos mokoma yrittäisi kertoa kenraalista ja sotilaasta esimerkiksi Siniselle Kuiskaukselle, kukaan tuskin ottaisi moisia tosissaan.
Ja ainahan Darius voisi kiistää moiset väitteet, vaikkakin jostain syystä Darius ei pitänyt siitä yhtään, kun joutui kieltämään Iriadorin ja hänen suhteensa...

Iriadorin huudahdus sai Dariuksen hätkähtämään ja kenraali oli vähällä painaa kätensä itse Iriadorin suulle, kun nuorempi selvästi itse tajusi ettei tässä vierashuoneen oven vieressä kannattanut ehkä niin kovaan ääneen puhua. Velethuil nukkui vielä - tai näin oli oletus - eikä Dariuksella ollut kovinkaan suuria haluja herättää tuota ja selitellä, miksi oli menossa korkeahaltian kanssa kahden kylpyyn.
Nuoremman tullessa lähemmäksi kävi Darius levittämään käsiään pienesti, Iriadorin kietoessa kätensä hänen ympärilleen. Tuohon tiukkaan halaukseen vastattiin kevyemmällä halauksella, kenraalin kaikessa hiljaisuudessaan irvistäen pienesti kivusta. Kyljet olivat yhä kipeät yhteenotosta ja vaikka Darius kuinka halusi halata Iriadoria ja rutistaa tuota, ei hän itse kyennyt moiseen, eikä Iriadorin rutistus tuntunut turhan hyvältä kyljissä.
Haukansilmä jatkoi myöntävästi hymähtelyä nuoremman sanoille, samalla kun kevyesti silitti tuon kylkeä ja välillä alaselkää. Toinen käsistä kohosi Iriadorin päänsyrjää paijaamaan, korkeahaltian kiehnätessä vasten häntä. Ne suukot korvanlehdelle ja leukapielelle saivat kenraalin kasvoille nousemaan hymyn, levollisen katseen käydessä tuijottamaan Iriadoria tuon katsahtaessa paremmin kenraalin kasvoja.

"Luotan häneen... Ainakin nyt",
Kenraali vastasi nuoremman kysymyksiin, samalla kun suki tuon hiuksia, "Ei meillä ole muuta vaihtoehtoa nyt... Tietenkään en sokeasti aio luottaa häneen, onhan hän tuntematon ja emme tiedä onko hänellä taka-ajatuksia... Mutta mitä nyt hänen kanssaan keskustelin, näytti hän olevan vilpitön".
"Joskin selvästikään hänellä ei pahemmin ole mitään hajua etiketti tavoista",
Viimeiset sanat Darius lähinnä hymisi vain itsekseen, painaen samalla pienen suudelman Iriadorin poskelle ja kaulalle, hymyillen vasten nuoremman ihoa. Darius tunsi olonsa vain niin onnelliseksi juuri nyt. Vaikka he olivat tuntemattomassa paikassa periaatteessa vihollisten kylässä - eiväthän puolueettomat suoranaisesti olleet vihollisia, mutta Aranin periaatteella kaikki jotka eivät hänen alamaisikseen olleet taipuneet, olivat vihollisia tai pettureita - eivätkä he täysin voineet luottaa sarvipäiseen isäntään. Silti, kaikki nämä huolenaiheet tuntuivat mitättömiltä, nyt kun hän sai olla Iriadorin kanssa.


// Läpsysotaa! Pakarat vaan paukkuu. ART. JA TODELLAKIN TULEE. No niinpä, overloadeja kaikkialla. HINAAJAAAAAAA. HA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Maalis 2015, 16:10

Iriador kävi pienesti hellittämään halaustaan vanhemmastaan, pysytellen kuitenkin siinä lähellä kaikessa rauhassa. Dariuksen kosketus tuntui hyvältä. Ja läheisyys, jota nuorempi oli kaivannut kovasti jo viime illasta asti, kun Winderille oli sillä tavoin huutanut. Ehkä se vaikutti osin tilanteeseen, sillä ei korkeahaltia halunnut kokea sitä vihanpurkaustaan uudestaan, varsinkaan näin vierailla sjioilla ollessa. Mutta jos Darius aikoi luottaa sanojensa mukaan Lorythasiin, luottaisi myös Iriador. Sen lisäksi tietty, että oli kiitollinen puolueettomalle kyläpäällikölle tuon suomasta avusta jo ennestäänkin.
No jos niin sanot”, nuorempi henkäisi helpottuneena ja tyytyväisenä taas oloonsa, vaikka nuorempi kummastelikin Haukansilmän viimeisintä lausahdusta etiketistä, mutta jätti asian omaan arvoonsa. Epäilyttihän se hieman punatukkaista, mutta toisaalta, ei Iriador halunnut nyt murehtia vastaavien asioiden vuoksi. Kaulaa ojennettiin pienesti, kun Darius sille suudelmaa kävi tarjoamaan, Iriadorin haluamatta perääntyä tilanteesta lainkaan kauemmas nyt kun tilaisuus oli olla lähellä.
En haluaisi epäillä häntä itse, hän kun vaikuttaa niin… avuliaalta. Vaikka onkin puolueeton…”, nuorempi hymähti totisemmin, “Minne hän edes meni?”, tuntui jotenkin tärkeältä tiedostaa missä suunnassa mahdollinen vihollinen majaili, vaikkei Lorythas sellaiseksi noin välttämättä olisi laskettavissa ollut.

Alempana Lorythas oli laittanut kaiken valmiiksi. Hihat kyynärpäihin käärittyinä, kaapunsa helma märkänä, Puolikäärme oli valmistellut mukavasti höyryävän ympyränmallisen paljun Dariukselle ja Iriadorille. Pyyhenippu lepäsi yhdellä seinustalla nätisti puoliksi jaettuna, ja ilmassa leijui kevyt vesihöyrystä muodostunut pilvi. Tilassa oli niin mukavaa, että Lorythaskin olisi saattanut vain jäädä nauttimaan siitä lämmöstä – mutta tällä kertaa kaikki tämä oli tarkoitettu muille, joten puoliverinen hillitsi sen pienen himonsa vain omia kaiken itselleen. Ehtisipä hänkin täällä vielä käymään, jos pakottava tarve iskisi, hänhän talonsa omisti ja tulisi myös tekemään siellä mitä itse halusi. Mutta vieraansa Hopeakäärme nyt laittoi etusijalle.

Höyry kohosi hieman raollaan olevasta ovesta myös käytävälle, ennen kuin Lorythas siitä astahti itse ulos ja sulki kylpytilojensa huoneen takanaan. Pienesti sarvipäinen kiersi läpimärkiä hihojansa oven eteen sijoitetulle paksulle matolle kuivemmaksi, samoin kaapunsa helmaa, ennen kuin lähti takaisin aulanpuolelle astelemaan ja etsimään kenraalia kumppaneineen.


//Minä voitan läpsysodat mennen tullen! HELEMAT PAUKKUUUU. TAIDETTAH. Nyt mä halun nähä ton leffan taas (D Overload tulee, oletko valmis?//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Maalis 2015, 16:52

Darius olisi halunnut vain käpertyä Iriadorin seuraan peitteisiin, mutta se kylpy, jonka Lorythas oli luvannut, houkutteli kyllä myös. Kenraali oli ollut niin mielissään jo viime iltana ajatuksesta, että saisi viettää Iriadorin kanssa päivänsä, mutta yllättävä tehtävä oli melkein pilannut nekin suunnitelmat. Mutta, kävihän se näinkin. Heillä oli nyt omaa aikaa, kun Lorythas sen heille soi kartanossaan. Sarvipäinen tuskin aavistikaan, kuinka kiitollinen Darius loppupeleissä tästä tarjouksesta oli. Joten sinällään se pieni suudelma hänen ja kyläpäällikön välillä tuntui vain kohtuulliselta kiitokselta, joskin Darius yhä ihmetteli sitä pyyntöä toisen osalta.
"Ehkä hän haluaa vain pysytellä hyvissä väleissä molempien osapuolien kanssa... Sinällään avuliaisuus ei ole yllätys, joskin tämä on jo... hieman henkilökohtaisempaa, kuin vain haltioiden auttaminen", Darius hymähti Iriadorin puheisiin, "Ehkä hän on vain auttavainen persoona".

"Hän meni varmaankin valmistelemaan kylpyä", kuului vastaus nuoremman tiedusteluihin, Dariuksen olettaen Lorythasin poistuneen kylpyä valmistelemaan. Niin ainakin oli ollut puhetta, tuskin Lorythas nyt huvikseen poistui paikalta kuljeksimaan ympäri kartanoaan.
"Ajattelin että haluaisit mukaani kylpyyn, kun hän ehdotti. Lämmin kylpy seurassasi olisi kyllä jotain, mitä juuri nyt kaipaisin", Kenraali kävi hymisemään vasten nuoremman hiuksia, samalla kun pienesti halauksessaan leikkisästi toista keinautteli.
Ote kävi kuitenkin hellittämään Iriadorista kenraalin astahtaen nyt askeleen kauemmaksi, kuullessaan lähestyvät askeleet. Ei Darius tiennyt oliko kartanolla muitakin, heidän kolmen ja Lorythaksen lisäksi, joten ehkä parempi varmuuden vuoksi pitää pientä etäisyyttä sokeaan, kun ei tiennyt kuka nurkan takaa ilmestyisi. Lorythas kuitenkin saapui paikalle, kenraalin hymähtäen pienesti sarvipäisen nähdessään. Oli yllättävänkin huojentavaa nähdä ennemmin tuo, kuin joku tuntematon kasvo.
"Tarvitsetko apua minkään kanssa..?", Darius kävi kysymään Lorythasilta, ollen yhä valmis auttamaan Lorythasia, ettei tuon tarvinnut kaikkea itse tehdä. Tuntui sinällään pahalta antaa puoliverisen tehdä kaikki työ heidän viihtyvyyden eteen.



// Katotaanko suotana. Mä oon hei treenannu jo ties kuin kauan Ivyn kans, mä oon pro läpsysodassa. TAIDETTAAAHHHh. No älä. En kyl viitti kattoo sitä ku pillitän kumminkin lopussa. OVERLOAD TULEE OLEN VALMIS ÄITI <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Maalis 2015, 18:16

Lorythas asteli hihojaan sen paremmin suoristamatta eteisaulaan, näkemättä kuitenkaan Winderiä tai tuon sotilasta. Ilmeisesti nuo sitten kai olivat vielä ylhäällä, joten yhden kaatuneen panssarinpalasen takaisin pystyyn suoristaen seinän vierustalle, kääntyi puoliverinen portaita kohden. Helma perässä laahustaen, Puolikäärme asteli kaikessa rauhassa ylös, katseellaan tavoitellen hereillä olevaa kaksikkoa vierashuoneiden puolelta – ja siellähän nuo lähekkäin olivat yhä.
Iriador haikaili takaisin Dariuksen lähelle, mutta kuullessaan itsekin ne askeleet takaansa, näki nuorempi paremmaksi pysyä hieman kauempana toisesta. Joskin ne askeleet muistuttivat ääneltään samoja kuin Lorythaksen, minkä vuoksi punapäinen ei sen jännittyneemmäksi tilanteessa enää muuttunut, sen hämmentyneisyydestä johtuneen punankin ollessa jo laskenut alas korkeahaltian kasvoilta. Puolikäärme katsoi paremmaksi astella lähemmäs, ettei tuon tarvinnut suinkaan huutaa sen yhden ylimääräisen osapuolen takia, ja suotta herättää viimeistäkin kuiskauksen jäsentä ylös. Antoi toisen nyt levätä, kun uneen oli kerta vaipunut.

En tarvitse, isäntänä katson velvollisuudekseni huolehtia vieraistani itse”, Lorythas naurahti pienesti hymyillen, siirrellen paremmin märkiä hihojaan pysymään käsitaipeilla, ”Kaikki on jo valmista kylpyänne varten”, Puolikäärme vielä lisäsi, leukaansa ojentaen enemmän rintaansa vasten. Ei Winderin olisi tarvinnut yhäkään vaivautua apuansa tarjoamaan Hopeakäärmeelle, joka mielellään tämän kaiken hoiti itsekin. Vaikka olihan se kohteliasta ja huomaavaista tietty, Lorythas olisi todennäköisesti tehnyt samoin, jos heidän roolinsa olisivat olleen toisin päin.
Saanen johdattaa teidät sinne?”, puoliverinen sitten kysyi ja teki hieman tilaa käytävälle, puolittain vieraisiinsa päin kääntyen ja toisella kädellään ojentaen siihen suuntaan jonne tästä lähdettäisiin. Punapäinen nyökkäsi omalta osaltaan tilanteeseen myöntyvästi, kääntyen sitten paremmin Haukansilmän puoleen, odottaen lähinnä että Darius hoitaisi puhumisen tuon muukalaisen kanssa, jos ja kun siihen tarvetta olisi.
Lopulta Lorythas kävi johdattamaan eliittikaksikon portaat alas, halki eteisen. Nopeasti Puolikäärme kävi vilkaisemaan ohimennen ikkunasta ulos, nähden muutamien hoitavan töitänsä ulkona myrskyn seassa, keskellä tuiskuttamista, siinä missä Lokene oli selvästikin ehtinyt vetäistä pienen polun kyläpäällikön kartanon oville. Karvaläjällä kun ei tuntunut olevan ongelmia selvitä kylmimmästäkään viimasta, joten se mielellään välillä vietti aikaansa paukkupakkasessa, hangessa pyörien ja muiden vapaana kuljeksivien kanssa.

Kolmikon askeleet johtivat nyt kuitenkin sarvipäisen perässä sinne kylpemiseen varattuihin tiloihin, josta oven alta höyry oli jo tunkeutunut paremmin käytävän puolelle. Lorythas kävi oven vielä avaamaan haltioille, jääden siihen ulkopuolelle odottamaan että nuo sisään astuisivat.
Pyyhkeet ovat sivupöydällä, ja jos vielä jotain tarvitsette, niin kutsukaa minut vain paikalle”, Puolikäärme totesi rauhallisesti, katseensa Dariuksen puoleen kääntäen, ”Menen sillä välin järjestelemään teille hieman tilaa kirjastooni, saatte olla siellä rauhassa kylpynne jälkeen vapaasti”.


//NO KATOTAAN! Mä oon treenannu hadeksen paris hei, mä en voi jäädä sulle kakkoseks. TAIDE ON PARAS. JA TAITEILIJAELÄMÄ. JA SIEN--- eiku. Hirvee qq ihan ykskaks, Ivy vaan kattois et mitä. OVERLOAD EI KOSKAAN LOPU, josta nyt tuli mieleen et Overload tais olla transformerista hahmo (DDDDDDD TÄLLEEN OUT OF FUCKING NOWHERE//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Maalis 2015, 18:45

Puolittainen virne kävi kenraalin kasvoilla Lorythasin vakuutellessa, ettei apua tarvinnut ja katsoi velvollisuudekseen huolehtia vieraistaan itse. Niinhän se isännän tehtävä olikin, joskin tuntui se silti hieman oudolta, kerta heitä ei varsinaisesti oltu kutsuttu vierailulle.
Siinä missä Iriadorkin, kävi Darius hymähtäen nyökkäämään Lorythasille tuon käydessä heitä johdattamaan kylpyhuoneen puolelle. Matkalla Darius varmisti ettei Iriador kompuroinut kaapunsa helmaan tai törmäillyt seiniin, vaikka kyllähän Iriador varmasti yksinkin olisi pärjännyt. Silti, tuskin avusta oli haittaa, jos sille tarvetta oli.

Peseytymistiloille päästessä Lorythas kävi avaamaan oven, kertoen mistä pyyhkeet löytäisi ja mikäli kaksikko vielä jotain tarvitsi, voisi sarvipäisen kutsua paikalle.
"Kiitos", Darius kävi kiittämään puoliveristä nyökäten ohimennen, ennen kuin Lorythas kävi omien sanojensa mukaan poistumaan kirjaston puolelle järjestämään kaksikolle rauhallista sijaa yhteishetkelle. Iriador ohjattiin sisään höyryiseen peseytymistilaan ja ovi suljettiin perästä.
Se tumma kaapu käytiin riisumaan yltä, kenraalin päästessä viimein myös katsomaan paremmin omia ruhjeitaan, jotka parantajat olivat kuitenkin suurilta osin hoitaneet hyvin kuntoon. Kylki sinersi hieman yhteenoton jäljiltä ja oli tosiaankin kosketusherkkä, mutta luita tuskin oli murtunut. Haava jalassa oli hoidettu ja pienemmät vuotavat haavat paikkailtu. Kaikki oli siis hyvin. Katse kävi tietenkin myös tarkastelemaan Iriadorin kropan, kun nuorempi kävi riisuutumaan. Mitään suurempia ruhjeita ei punapäisessä näkynyt, mikä oli vain hyvä.

"Ei se ole kovinkaan syvää...",
Darius kävi yllättäen huomauttamaan punapäiselle katsellessaan paljua, ollen kyllä yhä tietoinen nuoremman vesikammosta. Olivathan he kylpeneet ennenkin yhdessä, mutta kenraali ei silti käynyt olettamaan Iriadorin olleen tottunut jo vedenkassa tekemisissä olemiseen, oli kyseessä sitten amme tai suurempi alla.
Askel vei paljun luokse, kenraalin kokeillen kädellään lämpimänä höyryävää vettä. Se oli juuri sopivan lämmintä, joskin jos suoraa pihalta pakkasesta olisi tullut kylpyyn, olisi se varmasti ollut turhan kuumaa. Varovaisesti Darius astui ammeeseen, käyden hitaasti reunoista tukea ottaen istahtamaan alas, huokaisten samalla silkasta tyytyväisyydestä. Lämmin vesi kropalla tuntui niin hyvältä, pakkasen jälkeen.
"tule tänne..."



// KATOTAAN SAATANA. Hades ei oo niin nopee mitä Romu ja mä läiskin sitäkin. Oon lännen nopein. NYT NE SIENET :---D Sienistä tulee vaan mieleen Jaakko ja Jaakosta se seuraava peli-idea ja tahdon jo nyt kiitos. QQ ATTACK. Ivy on aina pihalla. IVY EI TAHDO KALLEN VESSAAN. Mä sulle transformerit näytän. Tuu kattoon. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Maalis 2015, 19:24

Puoliverinen nyökkäsi pienesti Winderille, lähtien sitten poistumaan paikalta. Kirjasto todellakin kaipaisi pientä siistimistä lattialle kertyneitä kirjapinoja myöten, mutta kunhan haltiat nyt saisivat jalansijan edes peremmälle, niin se varmasti riittäisi. Hopeakäärmeellä oli myös ajatuksena järjestää kaksikolle jotain syötävää ja juotavaa, vilttejä ja muuta mukavaa ajankulukkeeksi, ja tämä oli todellakin parhain väli valmistella kaikki. Myöhemmin Lorythas saattaisi vain istahtaa kirjan kanssa alas rauhoittumaan, tai ottaa nokoset, vaikka olisihan pihallakin ollut vielä tehtävää. Mutta katsoi sitä sitten.

Dariuksen johdatuksen avulla Iriador oli selvinnyt näinkin pitkälle ilman törmäilyjä tai harhailuja, mukavan lämpimään huoneeseen nyt astellen. Punapäinen kävi pienesti raottamaan noin alkuunsa kaapunsa kaulusta. Tuntui vain niin tukahdutetulta näin lämpimässä huoneessa olla vastaavanlainen asuste yllä, mutta kohtapa senkin sai ottaa vapaasti vain pois.
Jahka ovi oli suljettu perästä ja Lorythas jatkanut sanojensa mukaisesti omille teillensä, kävi sokea repimään ylisuuren kaapunsa nauhaa vyötäisiltä auki. Valkea kaapu laskettiin aluksi harteilta alas, ja livutettiin sitten kokonaan pois päältä nuoremman yhä varoen, ettei kokonaisuuteen olisi käynyt kompuroimaan sen pahemmin. Asu laskettiin läheiselle pöydälle, Iriadorin alkaessa hiljalleen kammoksua koko tilannetta. Olla nyt tuntemattomassa paikassa, ja nyt hänen pitäisi muka kylpeä? Olihan Darius vieressä, tuskin mitään pahaa tapahtuisi, mutta se alitajuinen varoitusääni käski silti olla varovainen ja jännittynyt tästä… uudenlaisesta tilanteesta. Koko ajatus oli alun perin tuntunut oikeastaan varsin täydelliseltä idealta toteutettavaksi, mutta nyt kun hetki oli taas käsillä, alkoi pieni pala nousta kurkkuun hiljalleen.

Dariuksen äänen suuntaan varovaisesti kävellen, pysähtyi Iriador lopulta käsillään vesialtaan kaarevanmallisesta reunasta tukea ottamaan.
Kunhan vain katsot…”, korkeahaltia hymähti, hitaasti lipuen avutta tai sen kanssa veteen, ”Että pääni pysyy pinnan tällä puolen”. Iriador istahti kenraalin vierelle veteen, näyttäen sen pienen hetken juuri siltä, että yksi päälle lentänyt pisara saisi tuon hyppäämään paljusta ylös. Kaikin puolin punatukkainen oli harvinaisen jännittynyt, hengittäen selvästi joko hermostuneena tai sitten ei ollenkaan siinä liikahtamattomana paikoillaan istuen, mutta pyrki kuitenkin tasailemaan oloaan mukavammaksi Dariuksesta turvaa hakien ja veden lämmöstä nauttien.
Anna… minulle hetki. Ehkä kohta voin taas hengittää vapaammin”, Iriador valitti hiljaa, kädellään veden pintaa pienesti rikkoen.


//KATOTAAN, ITTEPÄ SITÄ KERJÄSIT. Mä oon kaikkein nopein, ette osu muhun ikinä <: MUTKUN SIENET :-----D Ja omg joo kyllä kiitos anna tänne nyt heti en kestä perkele OwO SUN PITÄÄ NÄYTTÄÄ IVYLLE KALLEN VESSA. Oisiks sä vähän niinku näin, ja sit mä niinku hajoisin :----DDDDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Maalis 2015, 19:55

Katse seuraili nuorempaa, kenraalin avittaen tuon kyllä veteen varovaisesti. Iriadorille annettiin kaikki aika mitä tuo tarvitsi veteen tottuakseen. Selväsi nuorempi jännitti tilannetta, vaikka sinällään tämä ei enää uutta ollut. Tai no, ensimmäistä kertaa nuorempi kävi kylvyssä jossain tuntemattomassa paikassa kenraalin kera, se oli uutta.
"Tietenkin", Darius hymähti Iriadorille tuon toivoen kenraalin katsovan, että päänsä pysyi pinnan yllä. Se ei ollut vaikea tehtävä, ellei Iriador päättänyt itse valua pinnan alle, mitä Darius todellakin epäili.
Hymähtäen Darius antoi Iriadorille aikaa, tuon totutellen veteen kaikessa rauhassa. Haukansilmäinen vain seuraili nuorempaansa, nauttien itse siitä lämpimästä vedestä. Katseensa kävi jopa ummistumaan pienesti, kenraalin rentoutuen täysin silkasta hyvästä olosta.

Toinen käsistä nousi vasten paljun reunaa, Iriadorin selän taakse, kenraalin käyden kevyesti vetämään nuorempaa lähemmäs itseään. Se samainen käsi kävi myös sukimaan rauhoittavasti Iriadorin punaisia hiuksia, välillä silitellen toisen ohimoa ja poskenpieltä.
"Ei ole mitään hätää", Darius hymisi Iriadorin korvanjuuressa, vakuutellen nuoremmalle että turhaan tuo jännitti.
"Uskotko Nashiran pärjäävän muiden ratsujen kanssa...?", Darius jatkoi, koittaen viedä Iriadorin ajatukset muualle tuosta jännittämisestä, "Kyllähän se aivan varmasti itse pääsee kylään, muista ratsuista en menisi sanomaan varmaksi...".
"Pitää vain toivoa, etteivät kotiin palanneet ratsut aiheuta liikaa huolta... Mikäli ne ehtivät perille ennen kuin me palaamme".




// KATOTAAN JOOO. Osun suhun varmasti >:O SIENIIII. Kyllä kiitos tänne heti asap SSOOOOOONNNNN. Mä näytän Ivylle kallen vessann. :------------DD JUURI NOIN. Nyt pois sieltä sieni paikasta CRIM NYT //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Maalis 2015, 21:32

Pienesti, todella varovasti hymyillen Iriador antoi Dariuksen vetää itseään lähemmäs, jatkaen kädellään pienesti vedenpinnan läiskyttelyä. Pää nojautui pienesti paremmin sitä hiuksia sukivaa kosketusta vasten, punapäisen hymistessä itsekseen jotain.
Hyvähän sinun on sanoa”, nuorempi kuitenkin tiuskahti ja nyrpisti nenäänsä, räiskäyttäen kädellään kevyesti vettä Dariusta vasten. Pisarat kuitenkin lensivät osin myös Iriadorin ylle, joka sai sokean sätkähtämään pienesti paikoillaan ja hengittämään hankalasti sen lyhyen hetken. Yhtä nopeasti Iriador kuitenkin myös rauhoittui kuin oli säikähtänytkin alun perin, yrittäen taas vain keskittyä nauttimaan siitä lämpimästä tunteesta, joka kehoa hyväili.

Kyllä se pärjää. Jos se on ottanut tehtäväkseen jotain se kyllä hoitaa sen loppuun asti”, nuorempi varmisteli ääneen Dariukselle, uskaltaen varovasti lipua kenraalia vastapäin jo vedessä, ”Ja jos Náro on sen seurassa, niin tuskin niillä mitään hätää on”. Vaikka uusi paikka olikin, alkoi se vesi hiljalleen kuitenkin rauhoittaa ja rentouttaa myös korkeahaltiaa, vaikka elementtinä se olikin sokealle epämieluisa. Olo oli kumman hyvä, sitä mukavampi mitä kauemmin lämpimässä sai vain sulatella kylmää vielä irti luista ja viettää ilman häiriötekijöitä aikaa Dariuksen kanssa.
Mikseivät he vie meitä jo tänään takaisin? … Tai siis, miksi ylipäätään olemme täällä yön yli?”, punapäinen tiedusteli kumppaniltaan, tuoden omia jalkojaan lähemmäs itseään ja kääri kätensä niiden ympärille. Oma leuka laski varovasti vedenpinnan alapuolelle, Iriadorin kuitenkaan kykenemättä sen enempää vetää itseään lämpimän veden alle, tai muuten ylittäisi oman mukavuusrajansa kerta heitolla.
Entä jos Delathos ehtii meitä ensin kaupunkiin…?”.


//IHAN SELVÄ HAASTE OLI NYT, vipellän kuin Jacka, et varmaan saa kiinni >:O SHROOOOOOMS. MMMMMMMMMMA VAIN TAHTOISINNNNN <3 Löysin meidät//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Maalis 2015, 22:46

Kenraali kävi naurahtamaan huvittuneesti, joskin ymmärtäväisesti Iriadorin roiskautellessa vettä tiuskauksensa myötä. Darius itse ei tehnyt äkkiliikkeitä saatikka edes harkinnut vedenroiskaisemista takaisin, tietäen ja huomaten kyllä Iriadorin reaktion jopa omaan roiskimiseensa. Haukansilmä pyrki säilyttämään rauhallisen olemuksensa, eikä omalta osaltaan pistänyt vedenpintaa tanssahtelemaan. Nopeasti sokea kuitenkin rauhoittui pienestä säikähdyksestään.
Jälleen myöntyvä hymähdys pääsi ilmoille Iriadorin sanojen myötä. Kyllä Nashira pärjäisi ja katsoisi muidenkin perään, se oli varma. Toivoa vain sopi, etteivät pedot lähteneet niiden perään. Joskin, Nashira sekä Náro olivat kyllä kykeneväisiä puolustamaan muita... Mikäli halusivat. Nárosta Darius ei mennyt sanomaan varmaksi mitään. Se oli täysiverinen peto, joka ei välttämättä leikkinyt toisten kanssa kiltisti silloin, kun isäntä ei ollut paikalla.
"En usko että kukaan meistä jaksaisi lähteä heti takaisin myrskyyn... Lisäksi on turvallisempaa heille, jos he pääsevät laskeutumaan hieman kauemmaksi itse kaupungista, jonne jättäisivät meidät ja me kävelisimme itse linnalle. En voinut luvata Lorythasille turvallista laskeutumista linnan pihamaalle. En siinä myrskyssä, enkä kyllä selkeämmälläkään säällä... Aran haluaisi varmasti tavata kyläpäällikön, eikä välttämättä päästäisi häntä saatikka seuralaisiaan pois elävänä, mikäli eivät hänen tahtoonsa taipuisi...", Darius kävi selittämään tilannetta, kerraten myös syyn miksi tänne olivat tulleet, "Joten... Parempi vain yöpyä täällä, levätä ja odottaa että sää edes vähän selkenisi. Tuskin sinäkään kovin innoissasi olisit rämpimässä tuossa säässä aroilla, mikäli he nyt lähtisivät viemään meitä kaupungin ulkopuolelle".

Iriadorin mainitessa Delathoksen Darius hiljeni hetkeksi. Jostain syystä tummahipiän nimen kuuleminen Iriadorin suusta ei kuulostanut turhan... Mieluisalta. Ja jos totta puhuttiin, Darius ei halunnut keskustella Delathoksesta Iriadorin kanssa, varsinkaan nyt. Mutta, punapää toi esiin hyvän kysymyksen.
"... Pitää toivoa, ettei hän ehdi", Darius hymähti lopulta, "En usko että hän on heti taittamassa matkaa vuorilta kaupunkiin... Kun ottaa huomioon, missä kunnossa Kadzait oli... Ei hän jättäisi sitä perhanan kattia sinne yksin".
"Ja ehkä sinun pikku ystäväsi pitää hänet kiireisenä jonkin aikaa...", Darius lisäsi lähinnä mutisten, muistaen kyllä, kuinka se tummahipiäinen nainen oli ilmeisesti jäänyt Delathosin seuraan.

Darius katseli Iriadoria tovin, nyt kun punapäinen oli häntä vastapäätä siirtynyt istumaan. Vaikka olo oli rentoutunut ja mukava, vaivasi kenraalin mieltä pieni syyllisyyden tunne. Siitä mitä aikaisemmin oli tapahtunut. Ja koska ei voinut luottaa varsinaisesti Lorythasiin täysin, olisi kai parasta kertoa itse, ennen kuin sarvipäinen siitä lipsauttaisi korkeahaltialle mitään. Iriador kun oli suuttunut niin, kun oli kolmannelta osapuolelta saanut tietää monarkin tempauksesta. Kuinka pahasti Iriador mahtaisi suuttua, jos kuulisi Lorythasin pyynnöstä sarvipäiseltä, eikä kenraalilta? Ja no... suuttuisiko tuo joka tapauksessa, kuuli sitten keneltä tahansa?
"Hän...", Darius aloitti varovaisesti, pysytellen omalla puolellaan, harkiten yhä kannattiko sanoa. Toisaalta, kertomalla hän olisi ainakin rehellinen, "Hän halusi kiitokseksi suudelman. Minulta... Lorythas siis...".
"Tänään kun olimme kahden..."
, Kenraali kuulosti jokseenkin vaivautuneelta ja häpeilevältä, "Vain suudelman".
"Annoin sen hänelle...".




// HAASTE ON HEITETTY. JACKA SUOTANA, PAIKKA >:O SSSHROOOMMMMSSSS. TAHDON KYLLÄ KIITOS. Ja ei perse nyt :-----D Kyllä, ihan selvästi me //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Maalis 2015, 01:26

No ei kyllä huvittaisi sitten pätkääkään lähteä enää ulos… sain tarpeekseni kylmästä ilmasta jo vuorilla”, Punatukkainen lillui tyytyväisenä sijoillaan Dariuksen puheisiin kommentoiden. Paljussa alkoi olla yllättävän mukavaa, jonka huomasin parhaiten siitä kun nuorempi uskalsi olla itsekseen, eikä samalla tavalla enää jännittänyt. Ainakaan niin kauan, kunnes mitään yllättävää ei tapahtunut.
Haukansilmän mukaan heidän piti kuitenkin vain toivoa, ettei Delathos ehtinyt ensiksi kaupunkiin. Ja Kadzaitin kunnon perusteella käsipuolella saattoi kestää kauemminkin palata takaisin, tuskin tuo mihinkään ainakaan kuolisi. Osin tummahipiän osaamine oli heitä auttanut, ja se kovapäisyys surkeasta tilanteesta huolimatta ollut osa heidän pelastumistaan. Ilman Delathosia he olisivat todennäköisesti yhä jumissa vuorilla, elleivät jopa kuolleita – ja jos totta puhuttiin, pakkasherra ansaitsi myös henkilökohtaisen kiitoksen Iriadorin pelastamisesta. Korkeahaltia nimittäin lojuisi tällä hetkellä todennäköisesti kuolleena vajoaman pohjalla, mikäli yksikätinen ei olisi taakse jääneiden avuksi käskenyt muita rynnätä.

Tarkoitat varmaan Pumpkinia”, Iriador kävi hymähtämään naurahtaen, Dariuksen selvästi puhuessa siitä punaisesti serpentistä, ”En edes ihmettelisi vaikka hän jäisi sinne niin pitkäksi ajaksi kun on tarve”. Pelkkä Pumpkinin ajattelu sai sokean hymyilemään itsekseen, vaikka punapäinen ei voinutkaan väittää etteikö ehkä jollain tapaa olisi jopa ollut huolissaan siitä lohikäärmeestä. Mutta ehkä tuo osasi pitää itsestään kuitenkin huolen. Varsinkin jos Briarin väen mukana oli aikaisemmin ollut. Pienesti, mitään sanomatta, Iriador kuitenkin toivoi että näkisi vielä Pumpkinin jossain olemattomassa lykyssä täällä kylässä, ennen kuin he joutuisivat lähtemään.
Hetken hiljaisuuden kuitenkin rikkoi vanhemman varovainen sana, jonka myötä Iriador nosti sokeankatseensa paremmin Winderin puoleen. Samalla myös leuka nousi paremmin ylös vedestä, katseensa kaventuessa hiljalleen sitä myöten mitä pidemmälle Darius taas ennätti sanoissaan.

Sinä… teit… mitä?”, Iriador sähisi paljun toiselta laidalta, veden mukana lipuen lähemmäs Dariusta kuin mikäkin petokala. Omat kädet nousivat Haukansilmän molemmin puolin puiselle laidalle ottamaan tukea, nuoremman työntäessä kasvojansa lähemmäs arpikasvoista.
Suutelit sitä puoliveristä?! Ja vielä vuorilla olit valmis tappamaan hänet niille sijoilleen jos sinuun koskisi?!”, Iriador ihmetteli tiuskaisten, ”Ihan niin kuin olisit nuolemassa kaikkia jotka vastaasi tulevat, onko se nyt sitten reilua!?”. Sokea kuitenkin otti tehtäväkseen valua pientä vihaansa uhkuen vasten Dariusta, kevyesti lipuen toisen syliin terävästi hymähtäen siinä kulmiaan kurtistaen. Iriador tunsi pakottavaa tarvetta pidellä nyt Haukansilmästä kiinni, kun kaikki ilmeisesti halusivat vain yrittää viedä kenraalin häneltä.
Ei kai se nyt niin paha voinut olla kuitenkaan, ei hän sinulle pahaa kuitenkaan ilmeisesti tehnyt… ehkä olen vain kateellinen”, punapäinen mutisi, katsahtaen jotenkin murhemielisenä Dariusta.


//SE OLI NYT SE HAASTE, NIIIII. KOSKAAN EN PYSÄHDY. Kiipeän suo kattoon karkuun <: Mä en koskaan jätä sienipaikkaa rauhaan. JOHAN SEN NÄIT! Ehkä löydän sieltä Jaakon, joooooo//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Maalis 2015, 02:05

Iriadorin ensimmäisten sanojen myötä Darius oli valmis valumaan pinnan alle ja hukuttautumaan sen sileän tien niille sijoilleen. Ehkä sittenkin olisi pitänyt vain pitää suu kiinni ja antaa asian olla! Ei hän halunnut riidellä Iriadorin kanssa nyt, ei hänellä ollut halua saatikka voimia sellaiseen. Mutta jostain syystä Darius katosi Iriadorin olevan jälleen kerran oikeutettu raivoonsa, mikäli samanlaisen riehumiskohtauksen aikoi heittää mitä viime iltana.
Pienesti Darius kävi painautumaan paremmin paljun reunaa Iriadorin lipuessa lähemmäksi kuin mikäkin tappajahai.
"Minä--En--!", Darius koitti saada sanotuksi Iriadorin sanojen lomasta edes jotain fiksua puolustuksekseen, nuoremman tullessa kasvotusten hänen kanssaan. Kannattiko hänen edes yrittää selittää tekojaan, olisiko selittelystä - tai puolustelusta - mitään hyötyä edes. Eihän hän periaatteessa ollut tehnyt mitään väärää! Tosin, itsepähän hän siihen oli suostunut!

Sanoja hakeva kenraali ei loppupeleissä mitään saanut suustaan ulos, kun Iriador kävi lipumaan hänen syliinsä. Darius henkäisi terävästi, antaen katseensa lipua kovinkin häikäilemättömästi nuoremman kropalla. Kaikki se kiukku toisessa oli jokseenkin... Mielenkiintoista. Joskaan Darius ei pitänyt siitä, että oli punapäisen raivon kohteena... mutta silti.
Iriadorin viimeiset sanat saivat Dariuksen hymähtämään pienesti. Silmäpuolinen pysyi hetken hiljaa, tuijottaen nuoremman kasvoja, koittaen rauhoittua tuosta äskeisestä, pienestä paniikista.
"En... Ollut oma itseni vuorilla. Se kylmyys ja haava... Ja... Temppeliherra. Näin veljeni, tai hänen kuvajaisensa ja... Olin tolaltani. Täten en ajatellut selvästi ja kun tuntematon tulee koskemaan sillä tavalla kaiken sen jälkeen mitä Aran... Ja hänen silmänsä...".
"En nauttinut siitä, Iriador",
Ehkä tuo oli vale, tai ainakin osittain, "Lorythas pyysi ja kaiken sen avun jälkeen mitä hän meille on antanut, en... Tai... Näin vääräksi kieltäytyä. Se oli vain suudelma, Iriador. Hän pyysi ja perääntyi kun oli haluamansa saanut, antoi asian olla ja toi minut sinun luoksesi. Mitään muuta ei tapahtunut".

"Ei sinun täydy olla kateellinen", Varovaisesti kenraalin kädet kävivät sanojen lomasta nousemaan nuoremman kyljille, silitellen kevyesti sormenpäillä toisen ihoa, "En tunne ketään muuta kohtaan samoin, mitä tunnen sinua kohtaan. Sinä olet ainoani, Iriador. En halua olla kenenkään muun tai tuntea ketään muuta kohtaan samoja tunteita, mitä sinun kanssasi jaan. Olen sinun ja vain sinun. Muista se".
Toinen käsistä kävi varovaisesti lipumaan Iriadorin niskalle, kenraalin vetäen nuoremman hellästi lähemmäksi, suoden pienen, tavallaan lupaa pyytävän suudelman tuon suupielelle.
"Sitä paitsi... Kukaan ei suutele yhtä hyvin mitä sinä", Pienesti naurahtaen haukansilmä lisäsi, varovasti jälleen toisen suupieltä suudellen.


// GAME IS ONNNN. Butthunt the game. Römpsähuntin jatko-osa. ALAS SIELTÄ KATOSTA! JUKOLISTE. Senkin sienihörhö. Lähetääks sienimetsään. Anna mäkin tuun metsästään jaakkoa sienipaikasta //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Maalis 2015, 02:40

Ei Iriador jaksanut nyt tapella Dariuksen kanssa. Vaikka se pieni mököttäminen näkyikin punapäisestä, totta kai hän oli kateellinen jos kenraali sillä tavoin oli huomiota jakanut jollekin muulle, eikä sitä tunnetta nuorukaisessa kyennyt muuttamaan sitten mitenkään! Sen pienen uhonsa myötä sokea vasta nyt älysi taas liikkuneensa pelkoelementissään, tuntien miten sydän löin muutaman kerran voimakkaammin rinnassa – mutta ehkä se olikin vain hyvä. Että Iriador siten kykeni liikkumaan vapaammin vedessä, vaikka se kaikki olikin ollut kovin alitajuista ja automaattista. Sen sijaan että vain kököttäisi hankalasti paikoillansa.
Jos Dariuksen sanoihin oli uskominen, ei Lorythas todellakaan ollut koskenut tuohon muuten kuin sen pienen suudelman. Iriador halusi uskoa siihen, eikä kiistää vastaan. Mistä syystä isäntä sitten ylipäätään sellaista oli päähänsä saanut ja käynyt vaatimaan moisia – vaikka tiesikin Winderillä jo olevan se valittu – niin sitä punatukkainen ei jaksanut edes lähteä arvailemaan. Mutta hän kyllä löisi sitä puoliveristä. Seuraavan kerran jos kehtaisi näyttäytyä paremmin. Eihän Iriador sitä ääneen sanonut Haukansilmälle, tuo olisi kuitenkin vain valittanut ääneen hänelle ja kieltänyt.

Pienet kylmät väreet kulkivat selkää pitkin veden rajalle saakka, kenraalin nostaessa kätensä nuorempansa kyljille. Sen murheellisuuden ja vihan kadotessa tyystin ja vaihtuessa vain tyytyväiseksi hymyksi korkeahaltian kasvoille, punapäisen hymistessä rauhallisesti Dariuksen puhuessa. Siinä tyytyväisessä hymyssä oli myös vivahde viettelyä, sokean kyllä tietäessä mihin katseensa kohdistaa näin likellä kasvotusten ollessa vanhempansa kanssa kaikesta huolimatta.

Nätisti Iriador tuli lähemmäs, käsiensä nousten painamasta sitä puista laitaa ja siirtyen koskemaan vanhemman hartioita kevyesti. Kyllä punapäinen aisti näin selvässä kontaktissa Winderin kipeät kyljet, jonka takia Iriador halusi pidellä kätensä vain kaukana noista. Tuntui jopa osin pahalta, että hän oli sillä tavoin aikaisemmin rutistanut Haukansilmää, eikä mies siitä mitään ollut sanonut – mutta no, mennyt oli mennyttä. Silti Iriador oli pahoillaan.
Dariuksen suoman kehun myötä Iriador virnisti, painaen kehoaan keinauttaen silmäpuolta vasten, kun tuo kevyesti suupieltä suuteli.
Parempi sitten pysyäkin sanojesi takana”, punapäinen henkäisi, ”Sillä olen valmis vaikka tappamaan vuoksesi, jos se on viimeinen keino maksaa muille siitä, että ovat sinua kaltoin kohdelleet. Jos se on viimeinen keino, miten saan pidettyä sinut omanani”, Iriador totesi hymisten toisen sylistä, painaen nyt kunnolla huulensa Dariuksen omia vasten. Aluksi vain kevyesti, mutta vaatien heti voimistuen sitä kaivattua huomiota, jota Iriador halusi niin paljon.


//Butthunt the game. Ei nyt oikeesti :-------DDDDDD Onks tää nyt se battleroyal? EN VARMANA TUU ALAS TUU ITE HAKEMAAN! Sieeeeeeniä <: Lähetään sienimetsään. Keräämään kärpästatteja. Meinasin kirjottaa että tappeja (DDDDDDD TUU METSÄSTÄÄN JAAKKOA. Kadonneen Jaakon arvoitus. Mä järjestän sellasen tänne hämeenlinnaan, ja sitten lopputulos on se että löydetään Jaakko hämeen linnan valtaistuimelta polttelemasta piippua//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Maalis 2015, 12:55

// Oke ois pitäny jo aikasemmin olla lievä varotus alastomuudesta MUT NYT SIT K-VAROTUS taas vaihteeks smex //



Se kehon keinahdus sai kenraalin henkäisemään terävämmin vasten Iriadorin kasvonsyrjää, vanhemman tuntiessa sykkeensä kohoavan. Iriador tietämättä tai tiedostaen kiusasi vanhempaansa. Vaikka uupunut olikin ja vielä toipilas, ei Darius kyennyt hillitsemään niitä päässä laukkaavia ajatuksia ja sitä himoa, mitä toinen siinä edessä kävi herättelemään. Kaiken sen silmiin tuijottelun ja oudon, lämpimän tunteen jälkeen jonka Lorythas oli pintaan nostattanut, oli kenraali jäänyt kaipaamaan ehkä salaa jotain suurempaakin, kuin vain suudelman. Tosin, Lorythakselta Darius ei halunnut mitään. Mutta nyt kun Iriador siinä edessä oli...

Iriadorin sanat saivat aikaan kuitenkin pienen piston sydämessä. Nuori tiesi jo Aranista, oli nyt saanut kuulla Lorythasista, mutta mihinkään väliin kenraali ei ollut kertonut Delathoksesta. Eikä kyllä halunnutkaan, jos totta puhuttiin. Aranin tapauksessa oli kyse silkasta raiskauksesta, Lorythas taas oli halunnut vain pienen suudelman - ja kenties sarvipäinen oli ihastunut kenraaliin, miksi muuten tuo suudelmaa olisi halunnut? - mutta Delathosin kanssa tilanne oli hieman... Mutkikkaampi. Vaikka tummahipiäinen oli yleensä kenraalin aktiin pakottanut tavalla tai toisella, katsoi Darius itse pettäneensä Iriadoria, sillä itsehän hän moisiin leikkeihin oli kuuraparran kanssa sortunut.
Darius ei täten sanonut mitään. Hymähti vain pienesti, ennen kuin Iriador painoi huulensa kenraalin huulia vasten. Ei nyt ollut aika puhua Delathoksesta tai murehtia sitä, saatikka edes miettiä tummahipiäistä, jos Dariukselta kysyttiin. Korkeahaltian suudelmaan annettiin vastakaikua samantien, kenraalin painaessa samalla nuorempaa entistä paremmin itseään vasten.

Lantio sokean alla kävi työntymään vaativasti vasten toista, kenraalin varren käydessä pikkuhiljaa kovettumaan jo pelkästä ajatuksesta. Kädet lähtivät ahnaasti koskettelemaan nuorempaa ympäri kehoa, vaatien tuota vähän väliä entistä paremmin lähemmäksi. Suudelmia suotiin Iriadorin huulille yhä vaativammin, toisen käden käydessä kiusoittelevantestaavasti suomaan huomiota nuoremman intiimialueille.


// NYT OIKEESTI NII :DDD Tää on just se battleroyal. royal patukkaa. eiku. NO TUUN HAKEEN SIT SUOTANA. Nyt ne tapit pois tattimetsältä :----D JAAKKOJA METSÄSTÄÄN. Jaakko pois valtaistuimelta Aran suuttuu muuten. Ei oikeestaan, se tulee ja istuu syliin ja sitten you know what. Eiku //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Myrskyn vangit || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Maalis 2015, 14:48

Iriador antoi toisen vetää itseään lähemmäs, tuntien samalla suudelman lomasta ne vaativat työntymiset allaan. Se omalla tavallaan säikäytti, mutta samalla myös kiihotti ja toi yhä enemmän pintaan sitä palavaa halua Dariusta kohtaan. Punapäisen syke nousi kuitenkin samantien kattoon, nuoremman kehon alkaessa värähdellä kevyesti Winderin kosketuksen alla, mutta samalla sokea kuin vilkuili kaiken ohitse sitä loukkua, johon oli liian monta kertaa jo ollut menettää henkensä.
Kaikesta huolimatta se pelon tunne oli nyt toissijainen, nuoremman huokaistessa selvästi yrittäen olla hiljaa suudelman lomasta, kun kenraalin käsi liikkui alemmas hänen kehollaan. Iriador keinutti lantiotaan varovaisesti Dariusta vasten, painautuen myös paremmin välistä Winderin innostunutta vartta vasten, kiusoitellen sitä hangaten omia herkkiä paikkojaan vasten, vihjaillen jostain paremmasta – vaikka yhä koko tilanne tuntui niin sanotusti hankalalta.

Tuntui niin hyvältä. Oli lämmin, turhankin rentoutunut ja hyvä olo, jota Iriador ei ollut saanut tuntea pitkään aikaan. Nyt se kaikki tarjottiin heille niin avokätisesti, että punapäisestä lähes tuntui, ettei tämä olisi totta, vaan jotain unta tai ehkä kuoleman jälkeistä elämää. Ei se Dariuksen tuoma pieni paljastus Lorythasistaan niin paljoa rintaa käynyt repimään. Se oli vain olematon nipistys, juuri sellainen pieni kadehdinta kun vastaavia faktoja tuotiin nopeasti esille. Ei se saanut nuoremman vihaa heräämään uudestaan.
Sokea kävi terävien henkäysten lomasta kuitenkin irrottautumaan suudelmasta, hetken vaikuttaen jopa siltä että panikoisi taas tiedostaessaan että he todellakin istuivat yhä lämpimässä kylvyssä, vedessä. Sitä ei kuitenkaan kasvoilta näkynyt varsinaisesti, nuoremman kasvoilla leväten kevyen punan, kun tuo pienesti huultaan puri ja yritti hengitystään tasailla.
"Onko tämä nyt… ihan varmasti hyvä… idea”, Iriador henkäisi, painaen päätään paremmin Dariuksen kaulanjuurelle, josta huulet lähtivät kevyesti näykkimään ja suutelemaan Dariuksen kaulaa.


//Römpsäroyal. Royal römpsä, jos tiedät mitä tarkoitan :------DDDDDDDD NO TUUUUU LIIKUN KUIN LIUKAS GEKKO PITKIN KATTOPARRUJASI, ET SÄ MUO KIINNI SAAAAAA. Mutkun tapit :DDD Oikeesti Jaakko on Aranin valtaistuin!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron