Turkoosinsininen katse nousi salamana lähemmäs luikertelevaan serpenttiin, joka olomuotoaan vaihtoi humanoidiksi. Siksi pieneksi hetkeksi Lorythas oli pysähtynyt täysin sijoilleen ja oli valmiina perääntymään häkin suulta, mikäli käärme häkissä olisi yrittänyt tulla uhittelemaan – mutta sanottakoot niin, että Pumpkin olisi hänet jo tappanut, jos sitä olisi halunnut. Silloin aikaisemmin kehässä. Mutta jostain syystä tuo idiootti oli jättänyt puoliverisen eloon silloin kaikesta huolimatta. Olihan se ollut varsin löydä esitys siihen verrattuna, kuinka jotkut oikeasti menettivät isompien liskojen toimesta kehässä henkensä tai kirjaimellisesti paloivat vain tuhkaksi. Osalta ratsastajista saattoi jopa puuttua pahimmassa tapauksessa raajoja, noiden kokeillessa onneansa näiden liskopetojen parissa. Oliko se sitten laskettavissa samankaltaiseksi menetykseksi, kun nuo käärmeet olivat puoliverisen Vaernin selästä repineet ne ansaitsemattomat siivet irti ennen potkaisua alas vuorilta?
Ilme kokeneen ratsastajan kasvoilla ei kuitenkaan hätkähtänytkään, Pumpkinin tullessa kaltereiden taakse virnuilemaan isomalleen. Totta kai Lorythas tuota hetken katsoi, mutta jatkoi sitten ohessa kuunnellen ketjulukon avaamista. Siinä Saga ehti kyseenalaistaa aikansa, koittaen tuolla mukamas viekkaalla ja koppavalla asenteellaan murtaa Hopeakäärmettä periaatteineen. Lorythasin puolesta muut saivat olla hänestä juuri sitä mieltä, mitä olivat. Hän itse toimi johtajan arvojensa perusteella. Niiden arvojen ja periaatteiden tavoin, johon hänet oli koulutettu, sekä myös itsekkään vihansa, mutta myös pelkonsa mukaisesti näitä petoja kohtaan.
Lokenekin käänsi katseensa seurailemaan Pumpkinin esitystä. Harvoin sekään sai tummahipiän humanoidipuolta nähdä, mutta nyt kun se näki, alkoi kokenut karvaläjä kuitenkin taas kyseenalaistaa humanoidien tapaa toimia. Tai sitten Pumpkin oli vain hassu? Se leikkisä nuori, jollaisesta Lokenella oli tapana innostua. Lorythas häkin suulla hymähti ja hetken näytti ärtyneeltä kun papupata ei puhettaan lopettanut, ja kehtasi nyt esitellä näyttelevänsä mukamas kuollutta. Remmillinen ketju kädestä heitettiin terävästi jonnekin taemmas, kun Puolikäärme sisäisti viimein sen, ettei tulisi saamaan sitä järkevästi Sagan päälle.
”
Vielä se tyttö huomaa että syötit hänelle pajunköyttä. Ja tiedätkö mitä sitten tapahtuu? Hän tulee takaisin. Hän kyseenalaistaa tuon pilkallisen asenteesi, jolla häntä höynäytit. Pitää itseään hyväuskoisena, kovettaa sen myötä itsensä ja tahtoo vangita sinut uudelleen”, Hopeakäärme selitti, sen lyhyen ketjunpätkän lukkoineen takkinsa taskuun ujuttaessa, mikä häkin ovia oli pidellyt kiinni, ”
Olen nähnyt sen aikaisemmin, mutta voin myös kertoa, että se nuori nainen tyytyi tappamaan itseään huijanneen, eikä kukaan meistä ollut silloin häntä estämässä. Eikä olisi nytkään” Lorythas päätti karun tarinansa. Isompi astahti hieman häkin suuaukolla kumartuen serpentin muutamien metrien kauttaaltaan leveään ja korkeaan vankilan sisälle. Pelkkä katsahdus Lokenen puoleen riitti kertomaan naaraalle, että se nyt saisi painaa häkin ovea kiinni kun sitä eivät ketjut enää pidelleet. Karvaläjä haukotteli laiskasti, mutta lipui sitten vahtimaan luukkua, kehonsa painaen viileää häkkiä vasten.
”
Minun tehtäväni on katsoa, että täällä noudatetaan pitkiä perinteitä ja annetaan esimerkkiä nuoremmille. Sinun jättämisesi tähän vankilaan olisi huono esimerkki siitä, kuinka vastuuton johtaja toimisi, hylkäämällä vain kaltaisesi kiusankappaleet sen takia oman onnen nojaan ettette minua miellytä”, puoliverinen hymähti, astellen hieman kiertäen lähemmäs Pumpkinia, ”
Katson näiden muurien sisällä jokaista puolueellisesti, vaikkei se siltä ehkä vaikutakaan sinun kohdallasi. Mutta et sinä ymmärtäisi, Saga, kun sinut on laitettu häkkiin vasten tahtoasi sen takia, kun kukaan ei sinuun luota”.
Hopeakäärme pysähtyi lähemmäs Sagaa, kätensä puuskaan nostaen ja katsellen tuota vätystä, joka itsensä likaiseen maahan oli päättänyt kaataa. Varsinainen tomppeli, mutta tunne taisi olla molemminpuoleinen.
”Ja nyt ylös siitä. Näytät idiootilta, lisäksi vielä erittäin kehno näyttelemään”, Lorythas totesi, kevyesti nahkaisen saappaansa kärjellä Pumpkinia potkaisten toiseen olkapäähän.
//
KOODINIMET! Vähän niinkun Algamis sillon (DDDDDDD Letku on paikalla. Kantele hukassa. Oikeesti punaisen paloletkun ja alfa-kanteleen perimmäinen trilogia mukailee tarinaa, jonka mukaan kaksikko lähtee etsimään vuosisatoja hukassa ollutta kanteletta, jonka Väinämöinen varasti, ja koitti naamioida hauen leukaluuksi. Sitten käydään eeppinen taistelu Mordorin porteilla ja--- mitä. ARMOTON KANTELE SOOLO RÄTÄTÄTÄTÄTTÄ//