Vangittu vapaa sielu || AKSUUUUHHHH

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Vangittu vapaa sielu || AKSUUUUHHHH

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Maalis 2015, 02:25

Lorythas

Hopeakäärme oli nojatuolistaan käsin tuijottanut harmaata taivasta suuren ikkunan edessä, lopulta torkahtaen sijoilleen siinä miettiessään. Vaikka pihalla olikin jo tavallista viileämpi, ja maa kuurainen yllättäen viime yönä nousseen pakkasen myötä, ei se ratsastajia estänyt hoitamasta tehtäviään ulkosalla. Kireä pakkanen ei heitä haitannut, työvaatteiden ja hehkuvien lohikäärmeiden parissa työskentelyn tarjotessa toisinaan turhankin paljon lämpöä ympärille. Mutta siitä huolimatta Lorythas pysytteli sisätiloissa, yksinäisyyteensä lukittautuneena. Vaern oli huomannut Lokenenkin viettävän aikaansa kylän yhden uusimman tulokkaan seurassa yhä useammin ja useammin – nimittäin Pumpkinin.
Punainen serpentti oli kahlittu yhteen kylän laidalla sijaitsevaan häkkiin, jossa tuo saattoi vapaammin liikkua, mutta muita huveja ei kiusankappaleelle oltu tarjottu. Puolikäärme oli tehnyt harvinaisen selväksi, ettei kenelläkään ollut osuutta astua tuon pirun kanssa samojen kaltereiden sisälle ilman erillistä käskyä. Tästä johtuen punaista käärmettä ei oltu kamalasti yritetty vielä edeskouluttaa, vaan lähinnä annettu sen seurata kylän toimia vierestä ja välillä yritetty hakea yhteisymmärrystä inhimillisen pedon kanssa. Kuitenkin tuloksitta…

Myrsky oli lähestymässä mantereen sisäosiin. Lorythas aisti sen jo olevan liikkeellä ja kulkevan pohjoiseen huonoimmassa lykyssä suoraa kylän yltä, näkihän sen sankan harmaan sotkun jo lähestyvän horisontista hiljalleen lähemmäs ja lähemmäs. Kylä piti saada valmiiksi ottamaan ensilumi vastaan, tai muuten mokoma myräkkä tulisi aiheuttamaan ylimääräistä tekemistä ja tuhoa ratsastajien sijoille – siksi kaikki oli käsketty valmistelemaan etukäteen torppiensa ulkopuolella säilytetyt tavarat suojaan, siinä missä ratsastajien vastuulla oli hoitaa käärmeensä suojaan tuiverrukselta.
Hopeakäärme säpsähti unestaan yllättäen hereille. Puoliunessa aamun tapahtumien mielessä kelaaminen oli muistuttanut Lorythasta siitä, että oli hänen vastuullaan järjestää Saga sateelta pienemmille käärmeille tarkoitettuun tallirakennukseen. Ja vanhimman ratsastajan ja nuoren tulisielun välit tuntien, siitä ei todellakaan tulisi helppoa…

Sarvipäinen kiskaisi itsensä luut paukkuen tuolistaan ylös, makeasti venytellen. Päälle kiskottiin tuhkanharmaa työtakki, jonka puoliverinen oli yltään aikaisemmin riisunut torkkuessaan, ja saappaat kiskaistiin jalkoihin seinän vierustalta. Hetkeksi Lory pysähtyi taas vain tiiraamaan ikkunasta ulos, kunnes lähti taittamaan matkaansa asunnostaan kohden punaisen paholaisen häkkiä.

Lokene oli viihtynyt Sagan seurassa, häkin ulkopuolella hääräillen koko viimeisen yön. Valkea ratsu oli oppinut pitämään nuorempaa jonkinsortin suojattina, ja se katsoi tavallisesti että Pumpkinilla oli kaikki hyvin., kuskaten tuolle salaa aarteita näytille, tai tarvittaessa jopa ruokaa. Lorythas oli sitä kieltänyt useasti, mutta ei naaras aina tanssinut niin sanotun isäntänsä ja vanhimman ystävänsä pillin tahtiin. Sillä oli oma tahto, tarpeet ja halut, inhimillisyys, vaikkei se kyennyt näyttämään samanlaiselta kaksijalkaiselta mitä Vaern tai Pumpkin.
Karvakasa aistikin ystävänsä lähteneen liikkeelle. Monikymmenmetrinen otus olikin kiertänyt itseään osittain Pumpkin häkin päälle, kuin tähystäen sen huipulta million Lorythas saapuisi paikalle vaahtoamaan, ja kun Hopeakäärme sitten paikalle ennätti, kävi tuo samantien katsomaan toruvasti karvaläjää häkin huipulla. Lokene vastasi närkästyneenoloisena tuolle vain kääntämällä katseensa lähestyvään lumituiskuun, jääden kuitenkin sijoilleen vain löhöämään laiskasti.
Ja täällä sinä epäkelpona yhä lojut häkissäsi. Olisiko ehkä jo aika opetella tavoille, Pumpkin?”, Vaern osoitti sanansa häkinhaltijalle lohikäärmeiden kielellä, virnuillen hieman etäämmältä kaltereitten takaa vangitulle serpentille.


//PUNAINEN PAN---- SIIS PALOLETKU PAIKALLE!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Vangittu vapaa sielu || AKSUUUUHHHH

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Maalis 2015, 02:49

Pumpkin


Vaeltamiseen ja alati seikkailevaan elämäntyyliin tottunut nuori serpentti oli kokenut viimekuukausien aikana lähinnä turhautumista oman tilanteensa kannalta. Omapahan oli syynsä, kun tähän tilanteeseen oli itsensä saattanut. Vangiksi, kylään missä lohikäärmeitä alistettiin kaksijalkaisten tahtoon. Kuinka vastenmielistä ja ajatella, että mokomaa kyläpahaista johti puoliverinen, lohikäärmeidensukuinen! Tämä paikka oli naurettava, mutta vaikka kuinka oli riehunut ja huutanut, oli Pumpkinin pitänyt todeta, ettei täältä tulisi omin avuin pakenemaan.
Ensimmäiset viikot olivat olleet tuskaa, naaraan lähinnä vain kapinoiden ja kiukutellen kaikkia vastaan. Tietenkin sitä oltiin huonosta käytöksestä rangaistu, mutta tulisieluinen ei ottanut taipuakseen kenenkään tahtoon.
Sitten oli tullut vastaan vaihe, jolloin Pumpkin oli hyväksynyt tilanteensa ja lopettanut riehumisen. Siltikään kukaan ei mokomaa saanut koulutettua, mutta sentään lisko ei enää kiljunut yötä päivää häkissään. Tällöin Saga oli myös pikkuhiljaa alkanut tutustumaan Lokeneen, joka sen puoliverisen ratsuna toimi. Aluksi nuori naaras oli tietenkin ollut mokomaa karvakasaa vastaan ja kyseenalaistanut mokoman moraalin ja vapaan tahdon, mutta pikkuhiljaa oli naaraskaksikon välit alkaneet lämmetä ja yhteinen sävel löytyä. Olihan se kiva saada jotain seuraa, kerta Saga ei ollut täältä minnekään lähdössä. Lokene olikin aina se päivän piristys, kun karvakasa nuorempaa saapui tapaamaan.

Nytkin Lokene oli Sagan seurassa. Häkissään nuorempi naaras oli nätisti nukkunut ja kylkeään käännellyt, käyden nyt aamuyöstä kuitenkin havahtumaan unestaan aistiessaan Lokenen odottavan jotakuta. Kultasilmäinen kohotti päätään laiskasti, nähden puolikäärmeen saapuvan paikalle. Eipä tuotakaan usein ollut näkynyt viimeaikoina, Pumpkinin epäillen mokoman jo luovuttaneen hänen suhteensa. Hänellehän se oli tietenkin voitto, jos mokoma kyllästyisi yrittämään hänen kouluttamistaan, joskin se oli herättänyt sen pienen kysymyksen mieleen: Mitä sitten tapahtuisi, jos hänen suhteensa luovutettaisiin? Päästettäisiinkö kouluttamaton "ongelmayksilö" päiviltä?
Punainen lohikäärme kävi virnistämään viekkaasti Vaernin avatessa suunsa.
"Tavoille? Minähän olen jo tavoillanne. Täällä nätisti häkissä, kuten petojen kuuluukin. Ansaitsisin selvästi palkinnon hyvästä käytöksestäni, sentään en valvota lähikylää enää rääkymällä!", Laiskasti punainen peto kävi venyttelemään ja kierähtelemään käärmemäisesti häkkissään, selvästikään viitsimättä edes kunnolla nousta ylös puolikäärmeen seurassa.
"Ehkä sinä tässä voisit opetella tavoille. Tulla nyt tuolla lailla kesken unien toisia häiritsemään. Häpeäisit, iso mies".



// PUNAINEN PA--PALOLETKU PAIKALLA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Vangittu vapaa sielu || AKSUUUUHHHH

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Maalis 2015, 04:03

Tietenkin Saga aloitti heti tyypillisen hankalan käytöksensä, kääntämällä Lorythasin sanoja tuota itseään vastaan. Puoliverinen oli siihen jo tottunut omalla tavallaan, eikä jaksanut pilkasta hetkauttaa eviänsä. Eipä tämä ensimmäinen kerta ollut, tuskin myöskään viimeinen.
Mutta koulutettu peto ei tarvitse kahleita”, vanha ratsastaja myhäili, pienesti potkaisten muutaman kerran tuon metallisen häkkyrän rakennelmaa tullessaan lähemmäs, “Saati sitten asu häkissä, kuten sinä olet jo monta kuukautta tehnyt”. Olisihan Pumpkinin voinut laittaa myös kahleisiin jonnekin hiekkakentistä, mutta tämä häkki oli ollut kaikista loogisin vaihtoehto pienelle, sisukkaalle pirulaiselle. Saipahan oman tilan, eikä kenenkään tarvinnut olla katsomassa jatkuvasti sisupussin perään.

Hopeakäärmeen katse nousi taas punaisesta paikoillaan lötkistelevästä serpentistä horisonttiin, käyden ohimennen Lokenessa, jonka pitkä ruumis valui metallista kehikköä pitkin häkin toiselle laidalle. Se lähes rymähti laiskanoloisesti alas, tuoden pitkäkuonoisen päänsä lähemmäs Lorythasia, vaikka tiesi ettei puoliverinen sille varsinaista huomiota soisi tämän jälkeen.
Myrsky lähestyy”, rauhallinen, jopa isällinen ääni totesi, katseensa valuessa hitaasti takaisin Sagaan, “Ensilumi sataa tänään ryminällä alas, ja sinä jäät sen alle, ellen siirrä sinua talleille”, Lory jatkoi, tuoden sen epämieluisan tehtävänsä ääneen ilmi. Ei hän vielä tahtoisi serpentistä luopua, kun ei ollut päässyt edes yrittämään sen kouluttamista kunnolla!
Hopeakäärme nosti häkinviereltä käteensä ketjun ja paksunahkaisenremmin, joka oli tarkoitus kiertää serpentin kidan ympärille – mutta koko häkkyrä taisi olla Pumpkinin kohdalla täysin turha. Eihän nuorta saanut aloillaan pysymään suosiolla pienuudestaan huolimatta, vaan siihen tarvitsi useamman miehen pitämään tuota aloillaan! Mutta nyt paikalla oli vain Hopeakäärme ja Lokene, josta ei Pumpkinin kohdalla tuntunut olevan sitten mitään hyötyä.

Katseensa kuitenkin Sagasta vapauttaen, Lorythas lähti astelemaan kiertäen häkin lukitulle suulle, päästäkseen itse häkin puolelle. Ei hän Pumpkinia pelännyt, vaikka tiesi olevansa tekemisissä erityisen luihun tapauksen kanssa tekemisissä. Mutta kun Lokene oli vieressä, olisi naaras heti puoliverisen perään katsomassa, eikä sen ja Sagan välinen ystävyys olisi karvaläjän tiellä jos isäntää täytyi puolustaa.
Tiedätkö miten tahtoisin jättää sinut vain tänne palelemaan ja katsoa kun yrität selvitä itseksesi kylmässä, vangittuna, ilman minkäänlaista suojaa?”, Puolikäärme totesi samalla, kun selvitti häkin ovea kahlitsevaa ketjua auki


//Heti se alko. Ei ehditty edes ensimmäisiä viestejä pidemmälle (D Ollaan me niin kamalia//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Vangittu vapaa sielu || AKSUUUUHHHH

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Maalis 2015, 12:32

"Ja silti koira pidetään hihnassa, haukkan silmät sidottuina, ratsut talleissaan lukittuina", Saga jatkoi myhäillen Vaernin sanoihin "Se on lemmikkien tehtävä alistua teidän tahtoonne. Ei petojen".
He voisivat alkaa väittelemään tästä aiheesta tuntitolkulla, ei Vaern saisi Pumpkinin päätä käännettyä aiheen suhteen. Tietenkin villinä syntynyt ja kasvanut naaras katsoi vapauden ja oman tahdon kuuluvan jokaiselle lajitoverilleen, eikä yhäkään voinut ymmärtää miksi nämä jotkut kävivät murtumaan koulutuksen alla ja suostuivat mokomien humanoidien pompoteltaviksi. He eivät olleet eläimiä, koulutettavissa, tuolla tavoin hyötykäyttöön valjastettavissa!
Tosin, hyvähän hänen oli vaahdota, kun aikanaan oli auttanut ihmisiä kuin mikäkin lemmikki konsanaan. Mutta hän oli tehnyt sen vapaasta tahdosta, ei alistettuna!

Katse käväisi taivaalla siinä missä Vaerninkin. Aamuyön taivas oli harmaa ja lännestä nousi myrsky. Oli Pumpkin sen aistinut, mutta ei varsinaisesti osannut kiinnittää huomiota sääoloihin ennen, kuin sää vaihtui. Serpentti kävi kuitenkin viimein nousemaan jaloilleen siinä missä Lokene lässähti alas häkin päältä. Vaern kävi myös kertomaan aikeistaan siirtää serpentti talleille myrskyn tieltä, mikä sinällään oli yllättänyt Sagan. Tähän asti hän oli saanut istua häkissä oli sitten satanut tai paistanut, mutta nyt talven pakkasten ja myrskyjen tieltä hän pääsi turvaan? Ei sillä, ajatus pakkasten armoille jäämisestä ei houkutellut vaistomaisesti lämpimään hakeutuvaa liskoa, mutta ei hän ollut odottanut minkäänlaista huolenpitoa ruokinnan lisäksi.
Pedon katse seurasi puoliveristä tuon lähtiessä kiertämään häkkiä kohden oviaukkoa. Pumpkin seurasi tiiviisti miehen askeleita, joskin lähinnä enemmän varuillaan kuin hyökkäykseen valmistautuen. Ei häntä huvittanut tapella, varsinkaan kun Lokene oli paikalla. Kyllä hän tiesi karvaisen ystävänsä puolustavan ennemmin isäntäänsä ja tottelevan tuon käskyjä. Ja jos totta puhuttiin, Sagalla ei ollut mitään halua ottaa yhteen Lokenen kanssa, joka todennäköisesti pistäisi pienemmän maahan alta aikayksikön.

Peto lähti ottamaan askeleita lähemmäksi häkin suuaukkoa, samalla kun tosimuoto vaihtui siihen tummahipiäiseen illuusioon. Virne pysyi kokoajan kasvoilla, naisen kävellen ehkä turhankin rentoutuneena ovelle, kuunnellen puolikäärmeen puheita tuon setviessä oven ketjua auki.
"No mikä sinua estää?", Pumpkin kävi virnuilemaan samalla kun otti kiinni oven kaltereista ja nojautui lähemmäksi Vaernia, eikä tehnyt elettäkään perääntyäkseen oven edestä "Moraalisi? Maineesi? Hyväsydämisyytesi? Omatuntosi?".
"Vai joko olet kiintynyt minuun niin, ettet raaski jättää pihalle paleltumaan?",
naaras jatkoi päätään kallistaen, virneen kasvaessa.
"Kyläläisesi saattaisivat kuitenkin kyseenalaistaa tekosi, jos minut tänne jättäisit pakkasen armoille. Yksi nuoristanne kävi taannoin, ei nähnyt kertaakaan todellista muotoani. Naiivi nuori tyttö, uskoi puheeni siitä, että olen oikeasti ihminen, joka on lumottu muuttumaan lohikäärmeeksi. Nyt kuvittele jos useampi teistä uskoisi sen? Sääli, että täysikasvuisenne tietävät paremmin, eivätkä ole niin helposti höynäytettävissä. Mutta varmasti itse jokaisen omatuntoa alkaisi kolkuttamaan, jos palelisin täällä ihmisenä. Pedon kärsimyksen te katsotte läpi sormien, onhan se vain eläin, mutta toinen inhimillinen?", Puhe ei ottanut loppuakseen, Pumpkinin saadessa kerrankin pitkästä aikaa keskustella jonkun kanssa kunnolla. Oli se sitten tämä koko kylän ärsyttävin puupää tai ei.
"Voisin pistää pystyyn kunnon show'n! Olen erittäin hyvä esittämään neitoa pulassa", Naaras hihkaisi pirteästi edellisten puheidensa perään, ottaen nyt viimein askeleen jos toisenkin kauemmas ovesta ja kävi suorilta jaloin kaatumaan selälleen maahan, kädet sivuilleen levitettynä "Katso nyt. Näyttelijä ainesta. Ehkä olisi pitänyt lähteä kiertelevien katunäyttelijöiden matkaan aikanaan", tummahipiä naureskeli itsekseen maasta, tuijottaen kohti häkin kattoa eikä näyttänyt nyt tekevän elettäkään noustakseen ylös.


// No mutta pitäähän koodinimet huutaa heti ennen tehtävän alkua. Punainen paloletku paikalla, missä on kantelemies. Vai onko se alfa-kantele. Alfa-väinämöinen. Lorumies. ARMOTON KANTELE SOOLO //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Vangittu vapaa sielu || AKSUUUUHHHH

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Maalis 2015, 16:53

Turkoosinsininen katse nousi salamana lähemmäs luikertelevaan serpenttiin, joka olomuotoaan vaihtoi humanoidiksi. Siksi pieneksi hetkeksi Lorythas oli pysähtynyt täysin sijoilleen ja oli valmiina perääntymään häkin suulta, mikäli käärme häkissä olisi yrittänyt tulla uhittelemaan – mutta sanottakoot niin, että Pumpkin olisi hänet jo tappanut, jos sitä olisi halunnut. Silloin aikaisemmin kehässä. Mutta jostain syystä tuo idiootti oli jättänyt puoliverisen eloon silloin kaikesta huolimatta. Olihan se ollut varsin löydä esitys siihen verrattuna, kuinka jotkut oikeasti menettivät isompien liskojen toimesta kehässä henkensä tai kirjaimellisesti paloivat vain tuhkaksi. Osalta ratsastajista saattoi jopa puuttua pahimmassa tapauksessa raajoja, noiden kokeillessa onneansa näiden liskopetojen parissa. Oliko se sitten laskettavissa samankaltaiseksi menetykseksi, kun nuo käärmeet olivat puoliverisen Vaernin selästä repineet ne ansaitsemattomat siivet irti ennen potkaisua alas vuorilta?

Ilme kokeneen ratsastajan kasvoilla ei kuitenkaan hätkähtänytkään, Pumpkinin tullessa kaltereiden taakse virnuilemaan isomalleen. Totta kai Lorythas tuota hetken katsoi, mutta jatkoi sitten ohessa kuunnellen ketjulukon avaamista. Siinä Saga ehti kyseenalaistaa aikansa, koittaen tuolla mukamas viekkaalla ja koppavalla asenteellaan murtaa Hopeakäärmettä periaatteineen. Lorythasin puolesta muut saivat olla hänestä juuri sitä mieltä, mitä olivat. Hän itse toimi johtajan arvojensa perusteella. Niiden arvojen ja periaatteiden tavoin, johon hänet oli koulutettu, sekä myös itsekkään vihansa, mutta myös pelkonsa mukaisesti näitä petoja kohtaan.
Lokenekin käänsi katseensa seurailemaan Pumpkinin esitystä. Harvoin sekään sai tummahipiän humanoidipuolta nähdä, mutta nyt kun se näki, alkoi kokenut karvaläjä kuitenkin taas kyseenalaistaa humanoidien tapaa toimia. Tai sitten Pumpkin oli vain hassu? Se leikkisä nuori, jollaisesta Lokenella oli tapana innostua. Lorythas häkin suulla hymähti ja hetken näytti ärtyneeltä kun papupata ei puhettaan lopettanut, ja kehtasi nyt esitellä näyttelevänsä mukamas kuollutta. Remmillinen ketju kädestä heitettiin terävästi jonnekin taemmas, kun Puolikäärme sisäisti viimein sen, ettei tulisi saamaan sitä järkevästi Sagan päälle.

Vielä se tyttö huomaa että syötit hänelle pajunköyttä. Ja tiedätkö mitä sitten tapahtuu? Hän tulee takaisin. Hän kyseenalaistaa tuon pilkallisen asenteesi, jolla häntä höynäytit. Pitää itseään hyväuskoisena, kovettaa sen myötä itsensä ja tahtoo vangita sinut uudelleen”, Hopeakäärme selitti, sen lyhyen ketjunpätkän lukkoineen takkinsa taskuun ujuttaessa, mikä häkin ovia oli pidellyt kiinni, ”Olen nähnyt sen aikaisemmin, mutta voin myös kertoa, että se nuori nainen tyytyi tappamaan itseään huijanneen, eikä kukaan meistä ollut silloin häntä estämässä. Eikä olisi nytkään” Lorythas päätti karun tarinansa. Isompi astahti hieman häkin suuaukolla kumartuen serpentin muutamien metrien kauttaaltaan leveään ja korkeaan vankilan sisälle. Pelkkä katsahdus Lokenen puoleen riitti kertomaan naaraalle, että se nyt saisi painaa häkin ovea kiinni kun sitä eivät ketjut enää pidelleet. Karvaläjä haukotteli laiskasti, mutta lipui sitten vahtimaan luukkua, kehonsa painaen viileää häkkiä vasten.
Minun tehtäväni on katsoa, että täällä noudatetaan pitkiä perinteitä ja annetaan esimerkkiä nuoremmille. Sinun jättämisesi tähän vankilaan olisi huono esimerkki siitä, kuinka vastuuton johtaja toimisi, hylkäämällä vain kaltaisesi kiusankappaleet sen takia oman onnen nojaan ettette minua miellytä”, puoliverinen hymähti, astellen hieman kiertäen lähemmäs Pumpkinia, ”Katson näiden muurien sisällä jokaista puolueellisesti, vaikkei se siltä ehkä vaikutakaan sinun kohdallasi. Mutta et sinä ymmärtäisi, Saga, kun sinut on laitettu häkkiin vasten tahtoasi sen takia, kun kukaan ei sinuun luota”.

Hopeakäärme pysähtyi lähemmäs Sagaa, kätensä puuskaan nostaen ja katsellen tuota vätystä, joka itsensä likaiseen maahan oli päättänyt kaataa. Varsinainen tomppeli, mutta tunne taisi olla molemminpuoleinen.
”Ja nyt ylös siitä. Näytät idiootilta, lisäksi vielä erittäin kehno näyttelemään”, Lorythas totesi, kevyesti nahkaisen saappaansa kärjellä Pumpkinia potkaisten toiseen olkapäähän.


//KOODINIMET! Vähän niinkun Algamis sillon (DDDDDDD Letku on paikalla. Kantele hukassa. Oikeesti punaisen paloletkun ja alfa-kanteleen perimmäinen trilogia mukailee tarinaa, jonka mukaan kaksikko lähtee etsimään vuosisatoja hukassa ollutta kanteletta, jonka Väinämöinen varasti, ja koitti naamioida hauen leukaluuksi. Sitten käydään eeppinen taistelu Mordorin porteilla ja--- mitä. ARMOTON KANTELE SOOLO RÄTÄTÄTÄTÄTTÄ//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Vangittu vapaa sielu || AKSUUUUHHHH

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Maalis 2015, 18:01

Saga kävi naureskelemaan heleästi Vaernin sanoille, pysytellen yhä maassa kuin mikäkin lahna. Kädet kuitenkin lipuivat sivuilta pään alle, kultasilmäisen seuraillen puoliverisen lähestymistä tarkkaillen. Kovin suuresti tuo luotti siihen, ettei serpentti kävisi kimppuunsa häkissä. Mikään ei estänyt Pumpkinia hyökkäämästä ja jos totta puhuttiin, ajatus sinällään houkutteli... Mutta ei hänellä ollut mitään syytä hyökätä. Ei nyt. Ei hän häkistä pääsisi pois vaikka Vaernin kimppuun nyt kävisi, lisäksi Lokene oli yhä paikalla, joskin tuo karvakas ei tainnut edes mahtua häkkiin avuksi, mikäli Pumpkin puoliverisen kimppuun kävisi. Sitä paitsi, ei naaraalla ollut vieläkään tarpeeksi hyvää syytä tappaa Vaernia. Hän kun ei ollut mieletön peto, joka surmasi toisia huvikseen. Olisihan sen voinut pistää itsesuojelun piikkiin, peto kävi vangitsijansa kimppuun, mutta se selitys ei kyllä tainnut mennä läpi Pumpkinin kohdalla. Hänessä oli inhimillisiä piirteitä, hän tiesi paremmin kuin hyvin, että menettäisi varmasti henkensä, jos Vaernin tässä nyt onnistuisi tappamaan.

"Ei minuun kannatakaan luottaa! Olen peto, vanki ja vangit kuuluvat telkien taakse. Sinä kuitenkin näytät luottavan turhankin paljon, tuolla tavoin häkkiin tulet ja--", puheet jäivät kesken Vaernin käydessä saappaankärjellään pienesti naarasta potkaistessa. Pumpkin sähähti, petomaisesti, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen saatikka hyökätäkseen.
"Hei en minäkään arvostele sinun johtajantaitojasi! Kehtaatkin murskata unelmani näyttelijänurasta tuolla tavoin. Ihan sattuu", Naaras kitisi maasta, mutta kävi lopulta ponkaisemaan ylös ja siinä samalla muuttui jälleen muotoaan lohikäärmeeksi. Pienikokoinen serpentti kävi tunkemaan naamansa jälleen aivan Vaernin turpavärkin eteen, härnäävän leikkisästi puhaltaen lämmintä ilmaa sieraimistaan vasten toisen kasvoja.
"Luotatko tosiaan, etten kimppuusi kävisi?", Pumpkin myhäili, samalla kun kävi varoittamatta puskemaan päätään vasten Vaernin käsivartta. Ei hyökkäävästi saatikka tönivästi, ennemmin kuin kissa, joka omistajaansa päätä puskien merkkaili ja silityksiä kaipasi.



// KOODINIMET t Darius. ALGAMIS kyllä. Letku löysi kanteleen. Ja todellakin, Väinämöinen perkele. Ny tuli turpaan. MORDORIN PORTEILLA KLO 15 TUO POSSES. eiku. HIRVEE KANTELESOOLO RÄPPÄÄN SUT SUOHON YO //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Vangittu vapaa sielu || AKSUUUUHHHH

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Maalis 2015, 18:38

Vaern ei liikahtanutkaan Pumpkinin sähistessä maasta käsin kevyen törkkäisynsä myötä. Kyllä hän vuosien mittaan oli oppinut erottamaan hyökkäävän ja vain härnäävän pedon eleet, Pumpkinista ei kyllä ollut kuin kiusaamaan jos siitä lähdettiin. Sagan kitinälle Lorythas ei kuitenkaan voinut olla naurahtamatta pienesti, samalla kun seuraili miten naaras ponkaisi itsensä taas pystyyn maasta ja vaihtoi siihen tuttuun punaiseen muotoonsa itsensä. Lämmin ilmavirta täysin kasvojen edessä puhalsi puoliverisen hiuksia taemmas, turkoosin katseen ollessa suunnattuna tuohon pieneen liskopetoon kovinkin rauhallisena.
Eihän Lorythas osannut tuohon punaiseen serpenttiin luottaa, saati kyennyt mitenkään välittämään serpentin kohtalosta kuin muuten, että halusi oppia inhimillisistä pedoista enemmän. Saga oli kuitenkin kirjaimellisesti kuin tikku hänen lihassaan, joka ei vain suostunut lähtemään, ja nyt tuo pirulainen vielä kehtasi kiehnätä itseään kylänjohtajaa vasten kuin mikäkin lemmikki.

En minä sinun ajatuksiasi kykene lukemaan tomppeli”, Hopeakäärme hymähti, seuraillessaan kuinka serpentti siinä käsivarteensa kiehnäsi, tekemättä elettä siirtyäkseen siitä pois. Jossain kierossa mielessä moinen läheisyydenosoitus sai Lorythasin jopa nauttimaan siitä vasten painetusta kiehnäyksestä – mutta sarvipäinen kielsi sen tunteen itseltään, eikä se koskaan päässyt ulospäin näkymään edes hetkeksi.
Luotan siihen ettet käy haastamaan Lokenea sillä, että minut tähän tappaisit. Se kun pitää sinusta, siinä missä lieromainen olemuksesi oikeastaan vain kykenee ärsyttämään minua". Nimensä kuullessaan karvakasamainen serpentti häkin ulkopuolella käänsi kaulaansa sen verran, että saattoi nyt katsella pienempiään. Suuremman käärmeen liikahdus kuitenkin myös natisutti Pumpkinin pientä häkkiä, saaden koko kestävän rakennelman narahtamaan siinä vieressään, mutta muuta se vasten painettu paino ei kyennyt tekemään.
En tohtisi heittämään sinua vielä kuitenkaan menemään ja päästää liihottamaan tiehesi. Olet arvokas, opetat minua sellaisten tavoille joita täällä kylässä harvemmin on nähty”, Hopeakäärme tuumi, käydessään siirtymään hieman kauemmas Pumpkinista, selkä serpenttiin päin, ”Mutta senhän sinä tekisit, jos nyt sinulle häkin portin avaisin vai mitä? Vapaana elänyttä inhimillistä olentoa kun ei voi kahlita loppuelämäkseen paikoilleen. Sielun pitää saada elää sillä tavoin loppuun asti, tai muuten sen kantama liekki sammuu ennen aikojaan unohduksiin”.

Aikansa puoliverinen tuijotteli taas kohden horisonttia, välittämättä siitä jos Pumpkin yritti häntä härnätä, kaataa nurin tai haastaa olematonta riitaa Hopeakäärmeen kanssa.
Mitäpä jos päästäisinkin sinut vain menemään…”, mietteliäät sanat päästettiin ilmaan, Lorythasin virnistäessään pienesti sanoilleen.


//BEEN THERE, DONE THAT. Algamis oli parhain. Turpaan tulee kaikille, jos lähdette kantelekansaa haastamaan. MORDORIN PORTEILLA TAVATAAN, VERTA JA SUOLENPÄTKIÄ TIEDOSSA, MUISTAKAA TUODA OMAT POPPARIT! Oikeesti Pumpkin ja Lory perustaa sit hirveen räppikaksikon ja si ne kiertää ympäri Cryptiä laulamassa täyttä paskaa kaikille//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Vangittu vapaa sielu || AKSUUUUHHHH

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Maalis 2015, 19:13

Naaras hymisi tyytyväisenä Vaernin tuoden esille sen faktan, ettei pieni lisko tuskin halunnut Lokenea haastaa. Tottahan se oli, ei Pumpkin tyhmä ollut ja lähtenyt - yleensä... - suurempiaan haastamaan.
"Pidät minusta, myönnä pois. Leikit vain ärtynyttä kun et halua myöntää, kuinka ihana olenkaan", Naaras naureskeli, samalla kun vilkaisi Lokenea joka koko häkin oli saanut natisemaan liikahduksellaan. Vaernia vasten kiehnääminen loppui, miehen käydessä kävelemään kauemmaksi naaraasta. Pumpkin jäi paikoilleen seisomaan ja katselemaan puoliverisen perään tuon jatkaessa puheitaan. Vaernin puhuessa vapaudesta, kävi naaraan katse kaventumaan tarkkailevaksi. Tietenkin se oli kaivannut vapautta joka ikinen päivä tuossa häkissä ollessaan, mutta nyt kun siihen tuolla tavoin epämääräisesti tilaisuutta tarjottiin - tai siitä vihjailtiin - kävi naaraan mieli muuttumaan. Hän oli jo kiintynyt Lokeneen, tuskin halusi lähteä pois tuon luota, mokoman ollessa kuin isosisko tai emonkorvike. Eipä Pumpkinilla edes ollut mitään tai ketään muuta, jota olisi kaivannut täällä ollessaan. Hänen epävirallinen kumppaninsa oli kuollut vuosia sitten ja hän oli lähinnä yksin valtakunnassa. Veljensä oli tietenkin jossain, mutta eivät he pitäneet mitään yhteyttä toisiinsa.

Naaras kävikin naurahtamaan Vaernin mietteliäille sanoille vapaaksi päästämisestä.
"Lähtisin?! Minäkö?", Saga kävi naureskellen lipumaan lähemmäksi Vaernia, lähtien lentämään tuon ympärillä pientä, hidasta rinkiä "Mutta minullahan on täällä kaikki hyvin. Saan ruokaa, jonka eteen minun ei tarvitse tehdä mitään. Minulla on seuraa ja olen turvassa metsästäjiltä, tappajilta, isommilta lajitovereilta. Elämäni täällä on ollut varsin leppoisaa, joskin vapauden puute on varmaan se ainoa haittapuoli...".
"Sitä paitsi itse tämän aloitit. Luuletko tosiaan, että jättäisin sinut rauhaan vain, jos oven avaisit? Ehehei, minä olen nyt sinun riesasi, oi lohikäärmeiden kouluttaja. Sinä et pääse minusta noin helpolla eroon, et vaikka yrittäisit. Voit avata oven ja käskeä minun poistumaan, mutta lentäisin vain asuntosi katolle odottelemaan, että ulos astelisit joka päivä. Seuraan sinua kuin hai laivaa, mutta en todellakaan alistu sinun tahtoosi. Itse olet räyhänhenkesi valinnut", Naaras virnisti, pysähtyen jälleen Vaernin kanssa kasvotusten "vai joko luovutit. Oliko leikki kanssani liikaa?".



// (D Algamis oli paras. Kantelekansa tulee ja pieksee kaikki. OMAT POPPARIT JOO, PAIKANPÄÄLTÄ VOI OSTAA VIRVOKKEITA. Ja tietenkin, Lorysta ja Pumpkinista tulee semmonen duo että huh. Si ultimate rap battle Lory&Pumpkin vs Marduk&Shyva //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Vangittu vapaa sielu || AKSUUUUHHHH

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Maalis 2015, 19:54

Katse pysyi horisontissa, sarvipäisen virnistäessä pienesti kuullessaan Pumpkinin naurahduksen, mutta ne sanat joita naaras lausui, saivat puoliverisen näyttämään sen pienen hetken ärtyneeltä. Kävikö… Saga kiistämään vapautumisensa? Mahdotonta! Tai sitten vankina eläminen oli saanut toisen vain pehmenemään, kuin minkäkin nössön…
Puolikäärme käännähtikin ympäri, katsellen hämmentyneenä punaista serpenttiä, seuraillen tarkasti miten tuo lähti lentelemään ympäriinsä pientä häkkiä, puoliverisen ympärillä. Olihan se nätti näky, miten siro lisko kykeni tuolla tavalla ohjaamaan itseään kevyesti pienessäkin tilassa, eikä Lorythas saattanutkaan kuin sitä ihastella. Silti tämä kaikki tuntui nyt Sagan osalta jotenkin väärältä. Kaiken aikaa mokoma oli vain kaivannut itselleen vapautta, mutta ilmeisesti kaikki se huolenpito mitä punanahkainen oli saanut ilmaiseksi kohdalleen, oli tuon nyt omalla tavallaan jumittanut lohikäärmeratsastajien kylään. Ja vieläpä Hopeakäärmeen huostaan…

Arvioiden suurikokoinen humanoidi tarkkaili taas lähelle tuotua turpaa, sanomatta kuitenkaan sanaakaan. Lorythas ei tiennyt yrittikö Pumpkin huijata, vai olivatko kaikki tuon sanat pelkkää totta. Miten pienempi naaras halusikin oikeasti jäädä piinaamaan kylänjohtajaa läsnäolollaan…
Väität siis…”, Hopeakäärme kuitenkin aloitti, hetken hiljaa ollen ja sanojaan miettien, ”… Että jäisit tänne?”. Olihan se taas kovin absurdia mainita moista ääneen. Ei yksikään puhuvista pedoista tänne halunnut jäädä, jos niille olisi vapautta tarjottu. Mutta näemmä Saga oli toista maata.
Antaudut siis omien etujesi tähden. Olisit vanki ilman kahleita. Riesa, mutta silti vakavasti otettava… opettaja”, valkeaharjainen virnisti, pienesti laskien leukaansa rintaansa kohden ja tuota punaista liskoa kulmiensa alta katsoen. Lopulta uros kuitenkin naurahti, katseensa siirtäen taas jonnekin aivan muualle Pumpkinista, ”Olet sinä yksi idiootti…”.
Siinä missä Puolikäärme lähti astelemaan häkin suuta kohden, kävi Lokene taas väistymään sen tieltä, serpentin hypähtäessä ilmaan ja jääden korkeammalta tarkkailemaan noita kahta.
Ehkä minä pidänkin sinusta, mutta mitä sinä siitä hyödyt loppupeleissä?”, sarvipäinen hymähti, häkin oven lyöden auki, ja jättäen sen perässään myös auki. Houkutukseksi, lipuksi Pumpkinille lipua tiehensä jos tuo sen näkikin nyt yllättäen tarpeelliseksi.

Et sinä minun suosiooni pääse, saati elämääni haittaa vaikka katollani tömistelisitkin kiusallasi”, puoliverinen kommentoi, kääntyessään nyt puolittain seurailemaan mitä serpentti mahdollisesti tekisi, kun sille tarjottiin mahdollisuus joko pysyä häkissä, tai astua siitä itse ulos. Hopeakäärme piti kätensä selkänsä takana koko tuon ajan, eikä Lokenellekaan annettu käskyä mahdollisesti pysäyttää pienempi, jos se halusi tiehensä nyt.
Ei sinusta tule ratsua kouluttamallakaan. Ei sinua voi käskyttää, olet siihen liian älykäs. Olet pieni, mutta ajatusmaailmaltasi liian suuri häkkiin”, loput jätettiin Sagan tulkittavaksi, turkoosin, rauhallisen katseen seuraillessa tarkoin tuon inhimillisen pedon eleitä.


//Algamis oli mun sankari (D Kantelekansa alkaa levittää kanteleuskoa kaikkialle ja kohta kaikki soittaa kanteletta. MUT JOOOOO, KÄNNYKÄT POIS PÄÄLTÄ JA YLIMÄÄRÄISET MÖLYT MAHAAN, VUOSISADAN EEPPISIN TAPAHTUMA ON ALKAMASSA. HUHUH, mut ei perse <3 Orubee vaan kattois vierestä et mutsi ja faija nyt hei plz//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Vangittu vapaa sielu || AKSUUUUHHHH

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Maalis 2015, 20:43

Pieni serpentti kävi murahtamaan myöntävästi Vaernin kysellessä, väittikö tuo nyt jäävänsä tänne vaikka vapautta tarjottiin. Ei hänellä muutakaan tekemistä ollut! Jos totta puhuttiin oli tämä vankeus ollut mielenkiintoisinta, mitä nuorelle naaraalle oli tapahtunut vuosiin. Surullista, sinällään, mutta sentään se oli jotain uutta. Ja juuri sitä uutta hän kaipasi.
"Ei kyllä sinä olet se, jota idiootiksi tässä kutsua", Nuori hymisi Vaernin sanojen perään, jatkaen jälleen sen ringin kiertämistä.
"No jos sinä pidät minusta, niin ehkä en ole heti mestattavien listalla, Vaern hyvä. Siten minä hyödyn siitä", Naaras myhäili, katseen käydessä seuraamaan kuinka Vaern lähti kävelemään häkin ovelle.
Se ovi jäi myös auki puoliverisen perästä, tuon tarjoten nyt Pumpkinille mahdollisuuden poistua paikalta, jättää kaikki taakseen ja liihottaa tiehensä. Tuskin Lokenekaan lähtisi pientä serpenttiä jahtaamaan, jos Pumpkin nyt päättäisi täyttä häkää liihottaa vapauteensa. Vaikka ovi olikin nyt auki ja vartioimaton, ei naaras käynyt siitä saman tien syöksymään.

Sen sijaan hän kuunteli tarkkaan Vaernin viimeiset sanat. Ne sanat saivat naaraan hymähtämään. Ne olivat jokseenkin... ymmärtäväisiä. Vaern tavallaan myös myönsi, ettei kyennyt naarasta alistamaan tahtoonsa. Myönsi hävinneensä tämän taiston. Tottahan se oli, ei Pumpkin ikinä kävisi nöyrtymään kenenkään tahtoon pakottamalla, mutta...
"Itse olet pieni, älä yhtään siinä kommentoi minun kokoani!", Punainen serpentti kävi nyrpistämään nokkaansa virnuillen, samalla kun yllättäen syöksähti pois häkistä ja kohosi ilmaan. Se ei kuitenkaan poistunut paikalta. Sen sijaan serpentti kävi kiertämään Lokenea, leikkisästi välillä törmäten vasten tuon pehmeänlämmintä karvapeitettä, ystävällisesti samalla murahdellen. Se ei tosiaankaan aikonut lähteä minnekään, kuten oli uhannut. Mahdollisuus tietenkin oli, mutta Pumpkin halusi ärsyttää Vaernia silkalla läsnäolollaan.
"Tahdon sitten puhtaat pahnat tallilla", Pumpkin kävi jatkamaan samalla kun laskeutui jälleen lähemmäksi Vaernia, aivan kuin hänellä olisi varaa tai oikeus käydä vaatimaan tuolta mitään "Vai saanko saman tien vuoteen, jossa nukkua? Humanoidien pedit ovat yllättävänkin mukavia".


// Algamis on sankari kaikille (D Kanteleusko valtaa maan. Vaern kuninkaaksi. EBIN RAP BATTLU ALKAA KAIKKI HILJAA. Kato Marduk ja Shyva on ne "nolot vanhemmat" mitä Orubee saa hävetä. niiku näin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Vangittu vapaa sielu || AKSUUUUHHHH

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Maalis 2015, 21:59

Lorythas seuraili, kuinka punainen serpentti käyskenteli häkissään mitään tekemättä, vaikka sen luukku oli auki. Vaernilla kävi mielessä, miten olisikin vain sulkenut suomunahkaisen kaltereiden taakse uudemman kerran ja jättänyt tuonne – mutta jostain syystä, puoliverinen ei sitä tehnyt. Hän oli tarjonnut mahdollisuuden karata, hän myös pitäisi siitä periaatteesta kiinni ja katsoisi, mitä Pumpkin itse kävisi tekemään. Pienen nyrpistyksen myötä, punainen lisko kuitenkin syöksähti häkistä ulos. Lorythas kompuroi äkkiä pois tuon alta, muutaman askeleen häkin suuaukolta syrjään kun Saga ilmaan kohosi. Mieli teki jo uskoa, että se oli siinä. Että nuorempi nyt lentäisi omille teillensä, mutta sinne tuo paholainen jäi Lokenen ympärillä kiertämään, pienien lumihiutaleiden alkaessa samalla tipahdella jo taivaalta. Tuuli oli voimistumassa, tummien pilvien jo noustessa kylän ylle uhkaavasti.
Alempana Hopeakäärme murisi itsekseen, katsellen kulmat rutussa miten kaksi naarasta leijui ilmassa selvästi toisistaan välittäen. Idiootteja. Molemmat. No mutta siinäpähän nyt olisivat.

Taskussa ollut ketjunpala käytiin nostamaan käteen, ja se kierrettiin löyhästi kiinni häkin kaltereihin. Vankilan ovi jätettiin kuitenkin auki mahdollisia uusia tulokkaita varten, sillä suottahan sitä nyt sulki kiinni, ennen kuin häkkiin jotain sisältöä saataisiin – jos saataisiin. Tai ehkä Lorythas pitäisi sen häpeäkoppana Pumpkinin varalta, johon naaraan sulloisi aina jos tuo jotain typerää tekisi. Siinähän olisi jopa ideaa!

Lokene saisi katsoa nuoremman perään nyt, kun se vapaana oli. Naaraalla oli tapana saada muutenkin liidellä missä huvitti, kunhan se olisi paikalla aina kun sitä tarvittaisiin. Saga voisi lentää sen mukana jos mieli vapaana saada liikkua, muuten punainen paholainen saisi käyskennellä kylän lähistöllä valvovien silmien alla. Yhdestäkin virheestä sitä rangaistaisiin, mutta senpä naaras varmaan itsekin arvasi.
Lorythas kääntyi kuitenkin häkeiltä jo pois lähteäkseen, kun Pumpkinin sanat tavoittivat puoliverisen.
Sinä pysyt talleilla, aina siihen saakka kunnes ehkä joskus ansaitset itsellesi oman pedin jostain muualta. Mikäli tosissasi olet tänne jäämässä…”, olisihan Lorythasilla itsellään ollut varaa tarjota Sagalle huone, katto päänsä päälle omasta asunnostaan. Mutta sen eteen Pumpkin sai tehdä töitä. Tuon piti ansaita paikkansa, sillä kyläläisten keskuudessa mitään ei oltu koskaan annettu ilmaiseksi kenellekään. Puoliverinen oli aikanaan ansainnut asemansa ja kunnioituksensa vain työn kautta, nyt oli Sagan vuoro näyttää olisiko se luottamuksen arvoinen kaltereiden ulkopuolella, kahleista vapaina. Vai pettäisikö se heti Vaernin tilaisuuden tullen, kun vapautensa oli sen itsensä valittavissa?

Kivenharmaa, siipiä eturaajoinaan käyttävä lisko ratsastajineen kuitenkin liihotti yllättäen paikalle. Liskopeto laskeutui leveämmälle alueelle Puolikäärmeestä etäämmälle laskeutuen, joka naispuoliseen viestintuojaan kiinnitti katseensa hitaan varmasti. Oli epätyypillistä saada viestinviejiltä ilmoituksia tähän aikaan aamusta, ellei kyse ollut jossain lähistöllä huomatusta pedosta, tai toisen kylän toimesta tullutta pyyntöä käydä taltuttamassa kylää häiritsevä käärme.
Ratsastaja laskeutui alas käärmeensä selästä, tervehtien selvästi isompaansa. Tuo oli ihminen, puoliverinen itsekin, mutta koossa kuka tahansa tässä kylässä itse petoja lukuun ottamatta jäi Hopeakäärmeelle toiseksi. Vaatteet naisen yllä olivat puolittain märät, tuon kantaessa osin lumista viittaa harteillaan, joka sai kylänvanhimman sipaisemaan toisen olkapäällä lepäävää sohjoa alas maahan.
”Oletan, että sinulla on jotain tärkeääkin tuotavanasi?”, Hopeakäärme totesi hymyillen nuoremmalle, joka hymyili ystävällisesti vanhimmalle takaisin.
”Kyllä, Mor vuorilla on nähty yllättävän paljon lohikäärmeitä liikkeellä ja ne lentävät aroja kohti myrskyn turvin. Ne näyttävät seuraavan ratsulaumaa, joka on suuntaamassa haltioiden arokaupunkia kohti”, nainen selitti, vilkaisten punaisen serpentin puoleen jonka oli aikaisemmin nähnyt täällä vain häkkiin lukittuna tai ketjun päässä, ”Muut jäivät sinne selvittämään tilannetta. Toin viestin yksin myrskyn edellä”, nuori jatkoi katseensa paremmin suunnatessa taas Lorythasin puoleen.

Kaikessa rauhassa Hopeakäärmeen kasvoille oli noussut pieni virne, jonka myötä hopeahapsinen kääntyi Sagan puoleen paremmin.
”Pumpkin”, Hopeakäärme kutsui punaista paholaista nimellä, jolla tuo oli aikaisemmin halunnutkin itseään kunnolla kutsuttavan. Arvioiden puoliverisen katse tutki tuota punaista serpenttiä, samalla kun Lory itsekseen myhäili ja tulevaa mietti.
”Kiinnostaisiko sinua ehkä ansaita itsellesi se peti josta puhuit?”.


//Algamis, the only true hero (D Kanteleusko on paras. Vaernista presidentti. Eiku täh. EBUNNNN KAIKKI NY TURPA KIIIIIII. Lopputulos ois se et Marduk ja Shyva vaan räppäis Loryn ja Pumpkinin suohon. Mut äläpä. Orubee lähtee takasin vaan merelle ja vie levät mukanaan. Ei saanu Sushia kukaan ei//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Vangittu vapaa sielu || AKSUUUUHHHH

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Maalis 2015, 22:50

Naaras naurahti räkäisesti Vaernin todetessa, että pikkulisko sai luvan asua talleilla niin kauan, kunnes tekisi jotain petinsä eteen. Ehkä sitten.
"Kuten sanoin, en ole menossa minnekään", Pumpkin hymisi, Vaernin selvästi jo luovuttavan hänen suhteensa tältä erää.
Tilanne tuntui jotenkin absurdilta naaraan mieleen. Hän oli vapaa, mutta ei halunnut lähteä. Hän ei kyllä aikonut yhäkään totella kenenkään käskyjä. Hän vain... Jatkaisi pulsuamistaan kylässä, katsoisi milloin joku saisi hänestä tarpeekseen ja valittaisi Vaernille pikkuliskon laiskottelusta. Ehkä Pumpkin oli valmis tekemään jotain, jos Lokene pyysi, ihan vain koska laski karvaisen naaraan ystäväkseen. Eipä Sagalla ollut pahemmin ketään, jonka ystäväkseen nykyään laski, joten sosiaalisella naaraalla oli tapana kiintyä heti siihen ensimmäiseen olentoon, joka vähänkään ystävällisiä elkeitä näytti.

Paikalle saapui kuitenkin kolmas osapuoli, Vaernin käydessä tekemään lähtöä. Pumpkin kävi vaistomaisesti nousemaan takaisin Lokenen puoleen, piilotellen isomman naaraan takana, kun tuntematon henkilö ratsunsa kera paikalle saapui. Pumpkinia ei sinällään kiinnostanut mitä tuo naispuolinen ratsastaja Vaernille tuli ilmoittamaan, ei se hänen asiansa ollut, mutta siltikään naaras ei käynyt lähtemään pois paikalta.
Siinä vaiheessa kun puoliverinen kävi kutsumaan naarasta nimeltä, kurkkasi Pumpkin Lokenen karvojen seasta miehen puoleen. Tuo tiedusteli halusiko naaras nyt saman tien tehdä jotain sen pedin eteen, mistä oli aikaisemmin puhunut. Sinällään ajatus minkään palveluksen tai tehtävän suorittamisesta ei kiinnostanut - varsinkaan jos Vaern oli sitä tehtävää määräämässä - mutta toisaalta... Hän saisi siitä palkinnon, eikö? Hän ei tehnyt miehelle mitään hyvää hyvyyttään, vaan kävi tekemään jotain oman etunsa tähden. Niin, palkinto. Kieltämättä ajatus kyllä houkutti... Mutta toisaalta taas...
"Se riippuu mitä on tarjolla", Naaras kävi lopulta kommentoimaan, käyden lipumaan jokseenkin kiinnostuneenoloisesti lähemmäs Vaernia.


// Niinpä. Eikunmitä. EBINMAGE. Marduk ja Shyva vaan istuis Loryn ja Pumpkinin päälle ja se oli si siinä. Orubee ei kestä, niin noloa. 0/5 menitte liian pitkälle //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Vangittu vapaa sielu || AKSUUUUHHHH

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Maalis 2015, 00:41

Lokene katseli korkeammalta alempana olevia humanoideja, mutta sen huomio keskittyi välillä myös Pumpkiniin joka ympärillään pyöri. Jostain syystä punaista serpenttiä tuntuivat kiinnostavat ympäriinsä suurempaa naarasta leijuvat karvat, joiden kätköön se piiloutuikin pariin otteeseen. Huvittunut kurina kuului ylempää karvaläjän seuratessa Sagan touhuja, nyt kun ne näin lähelle toisiaan olivat päässeet, eikä heidän välissään ollut niitä kylmiä kaltereita kuten tähän saakka.
Kun Pumpkin puoliverisen huomautuksen myötä kuitenkin lähti lipumaan alas, laskeutui Lokene myös alas maankamaralle. Suurikokoinen naaras jäi vain seisoskelemaan paikoilleen, kuin aavistellen jo että Lorythasilla oli jotain mielessään.

Vaern aluksi vain vilkaisi, mutta Sagan päästessä tarpeeksi lähelle, käänsi koko olemuksensa punaisen liskon puoleen. Selvästi sitä kiinnosti, ei se muuten olisi tullut kyselemään Puolikäärmeen kysymyksen perään.
Saat mahdollisuuden todistaa, kykenenkö luottamaan sinuun ja siihen että voit liikkua täällä vapaana”, Lorythas ilmoitti lohikäärmeiden kielellä. Viestinviejän ei tarvinnut tietää tuota yksityiskohtaa, eikä oikeastaan kenenkään muunkaan. Kuin vasta sitten kun he tulivat takaisin, mikäli Pumpkin ei kyseisellä reissulla päättänyt tiehensä lähteä. Samalla se tarjosi siinä kierossa mielessä Lorythasille mahdollisuuden viedä Pumpkin mukanaan jonnekin noille tyypillisempään ympäristöön, joka ehkä saisi serpentin muuttamaan mielensä vaikkakin… halusiko Hopeinen tuosta edes eroon loppujen lopuksi? Punainen serpentti oli ehkä sisupussi ja yksi täydellinen kiusankappale, mutta Lorylle se oli myös omanlaisensa seura, kun keskenään itseään ärsyttävän pässinpään kanssa sai keskustella ja hermojansa raastaa.
”Me lähdemme vuorille, selvittämään mistä on kyse. Pelkkä lumimyrsky ei aja niitä liikkeelle sillä tavoin vaan siellä on täytynyt tapahtua jotain. Niiden lentoreitti täytyy myös selvittää, sillä tänne asti ne eivät saa lentää yhtenä laumana”.

”Ja sinä, Pumpkin, saat tilaisuuden tulla mukaamme. Ethän osannut näytellä, osaisitko sitten suunnistaa sokkona Mor vuorille ja näyttää meille tietä?”, Puolikäärme virnisti, koittaen oikeastaan pienellä ivallaan vain yllyttää pienempää lähtemään mukaan, antamalla tuolle vaivattoman tehtävän johtaa joukkoa. Vaikka olisivathan he sinne itsekin löytäneet, mutta antoi Sagan mahdollisesti luulla toista. Lorythas antoi viestinviejälle luvan poistua, lähtien itse astelemaan takaisin talolleen. Hän tarvitsi lisää vaatetta niskaansa ja joku saisi lähettää käskyn eteenpäin satuloida muutama muu mukaan tälle matkalle. Oli turvallisempaa liikkua suuremmalla joukolla, ihan vain kaiken varalta.
”Mene Lokenen mukaan ja kerätkää viisi serpenteillä ratsastavaa kylän ulkopuolelle, siivelliset eivät jaksa lentää myrskyä vasten”, ehkä karvaläjän seurassa tuo tehtävä tuntui hieman kevyemmältä, eikä punainen paholainen tuntenut itseään niin… käskytetyksi. Lokenellahan se suurin vastuu oli, ja se oli tehnyt tämän ennenkin. Pumpkin voisi vain roikkua mukana, mahdollisesti toimia sinä puhuvana osapuolena jos tahtoisi.


//Nyt tahdon taas katsoa pasilaa. Kiitti vaan. EBINNNNN. Ja sen jälkeen ne menis molemmat piereskeleen merelle. Tulis semmotteet kaasupilvet et huh. Ja Orubee on vaan et nyt vittu. 0/5, koskaan ei mennä liian pitkälle//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Vangittu vapaa sielu || AKSUUUUHHHH

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Maalis 2015, 01:22

Katse kävi jälleen kaventumaan Vaernin puhuessa luottamuksesta, liskopuolen antaen serpenttille mahdollisuuden todistaa itsensä. Pumpkin ei ollut niin varma halusiko todistaa mokomalle mitään, ei hänen puoliveriselle tarvinnut sen paremmin itseään todistella, jos siitä lähdettiin. Mutta toisaalta, jokin liskon pääkopassa suorastaan pakotti naarasta ottamaan sen "tehtävän" vastaan. Kuten sanottu, saisihan hän siitä myös palkinnon.
Vaern kertoi heidän lähtevän vuorille, selvittämään mistä mahdollisesti oli kyse. Siitä oli jo aikaa kun Pumpkin itse oli vuorilla käynyt. Ensimmäisen kerran kun hän oli veljeään sieltä etsinyt, oli naaras tullut takaisin runneltuna ja väsyneenä, yhden jos toisenkin petomaisen uroksen yrittäessä alistaa sukukypsää naarasta syystä jos toisestakin.

"Hah, millainen lohikäärme ei osaisi Mor vuorille tässä valtakunnassa?", Pumpkin kävi hymisemään Vaernille, ottaen näin enemmän tai vähemmän suoranaisesti vastaan tuon haasteen. Eihän hän ollut syntyjään Cryptistä, mutta kun täällä aikansa oli asunut, oli Mor vuoret tulleet tutuksi. Kieltämättä ne vuoret tuntuivat kutsuvan liskoja puoleensa. Johtuiko se sitten kolmesta vanhimmasta tai jostain muusta, sitä Saga ei osannut sanoa.
Käsky kävi lähteä - tai no, Pumpkin katsoi sen ennemminkin pyynnöksi tai kehotukseksi, kuin käskyksi - lähteä Lokenen mukaan hakemaan lisää porukkaa matkalle. Nimenomaan serpenttejä, sillä siivekkäistä ei olisi lentämään myrskytuulessa niin hyvin, kuin kapoisista, magian avulla liihottavista liskoista. Fiksua, kyllä. Ehkei Vaern ollutkaan niin tyhmä miltä näytti.
Sen suuremmitta puheitta Pumpkin lähti seuraamaan Lokenea, antaen valkean naaraan johdattaa itseään Vaernin neuvomaan suuntaan. Pumpkin itse ei viitsinyt puhua kenellekään - olihan hän juuri vasta saanut "vapautensa" - vaan jätti kaiken mahdollisen kommunikoinnin Lokenelle, tuon selvästi tietäen mitä piti tehdä. Tuskin kukaan nuorempaa naarasta uskoisi, jos hän alkaisi jotain puhumaan. Hän oli viimeksi ollut vankina ja kiukutellut monta kuukautta, kuka nyt yllättäen häntä alkaisi kuuntelemaan.

Jahka ratsastajat ja ratsut olivat saatu valmiiksi, kokoontui matkaan lähtevä ryhmä tallien läheiselle aukealle. Pumpkin oli suorastaan täpinöissään, sen näki nuoresta naaraasta joka jo malttamattomana lenteli hieman korkeammalla. Siitä oli pitkä aika kun hän viimeksi oli saanut lentää vapaana, joten tietenkin villi sielu oli innoissaan lähdöstä.
Kun kaikki olivat paikalla ja valmiita, lähti ryhmä matkaan. Lumimyrsky oli jo saapunut kylän liepeille, tuulen ollen voimakas ja lumisateen käydessä lähes heti sakenemaan. Talvi oli todellakin tulossa, eikä tämä ensimmäinen myrsky näyttänyt antavan armoa kenellekään. Saga kuitenkin otti lähes heti kärkipaikan, lähtien yllättävänkin kärkkäästi lentämään kohti Mor vuoria, tuulesta ja lumesta huolimatta.


// OLE HYVÄ. KATSO POIS. EBIN. Todellakin menis. Orubee ei pääse niistä enää ikinä eroon. Orubee mitäs tulit takasin, nyt saat kestää vanhempias //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Vangittu vapaa sielu || AKSUUUUHHHH

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Maalis 2015, 02:34

JATKUUUUU

//PPPPPPPASILAAAAAAAAA. Orubee on tommonen angst teini kato vielä, ei se ymmärrää piereskelyjen päälle//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void


Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron