Lorythasin uhittelut ja äännähtelyt eivät saaneet Aranissa aikaan mitään muuta, kuin nokan nyrpistyksen. Totta kai arvaamaton puoliverinen omalla tavallaan pelotti, mutta sen pelon kävi peittämään silkka raivo ja vastenmielisyys mokomaa kohtaan.
Darius ehätti ottaa muutaman askeleen Aranin ja Iriadorin perään, kun Lorythas oli käynyt puuttumaan tilanteeseen ja kiskaissut korkeahaltian taakseen turvaan. Darius pysähtyi niille sijoilleen, peläten sitä mihin tilanne saattaisi äityä. Sinällään Haukansilmä oli kiitollinen Lorythasille, tuon käydessä Iriadoria suojelemaan, mutta toisaalta tämä ei ollut puoliverisen paikka. Olisi vain päästänyt heidät lähtemään, kuten Kuningas oli aikeissa.
Aran mulkaisi mitä raivokkaimmin puoliveristä perkelettä, tuon käydessä Mir Valdorenin ja hänen väliinsä. Tuolla ei todellakaan ollut varaa asettua kuninkaan ja eliittisotilaan väliin, kuka hitto Seyr luuli oikein olevan! Selvästi tuo halusi vain ärsyttää siniveristä, mistä piti kyllä nostaa hattua toiselle, sillä siinä Seyr nimenomaan oli onnistunut.
"Sanoo puoliverinen, joka antaa petopuolensa puskea heti esille kun vähän suututtaa", Aran kävi sähähtämään Lorythasille tuon kommentoidessa siniverisen äkkipikaisuutta. Ei Aranilla ollut tähän aikaa!
Tosin, Lorythasin seuraavien sanojen myötä se vihainen mulkoilu ja nenännyrpistely kävi laantumaan hieman, kuninkaan kohottaen toista kulmaansa hienoisesti, Kyläpäällikön todetessa ettei ollut kieltäytynyt kuninkaan tarjouksesta. Aran hymähti terävästi, ottaen yhden perääntyvän askeleen kauemmaksi puoliverisestä samalla.
"Minulla ei ole aikaa kuunnella jonninjoutavia puheitasi, Seyr. Yksinkertainen vastaus, kyllä tai ei, olisi riittänyt", Kuningas aloitti, Lorythasin indikoitua että oli aikeissa toteuttaa tämän tarjouksen ehdot. Hyvä, Aranin ei tarvinnut uhrata eliittiryhmäänsä typerän yhteenoton takia ja samalla kuningas saisi annettua Dariukselle opetuksensa, Lorythasin kautta. Hyvä vain, jos kenraali kokisi jotain epämieluisaa täällä, Lorythasin toimesta, ehkä tuo opettaisi Winderille ettei Briariin kannattanut tulla.
"Winder riisu paitasi ja laskeudu polvillesi", Aran antoi käskyn kenraalilleen, pitäen katseensa kuitenkin Lorythasissa.
Darius katoi kysyvästi kuninkaaseen moisen käskyn myötä, tietämättä varsinaisesti miten siihen olisi pitänyt reagoida. Jotain Aranilla oli mielessään, mutta mitä? Ehkä se kohta selviäisi, jahka siniverinen viitsisi sanojaan jatkaa. Oli miten oli, Darius ei pistänyt vastaan. Aivan sama mitä Aran oli suunnitellut, Darius ottaisi sen rangaistuksen ennemmin vastaan, kuin antaisi siniverisen edes harkita toista vaihtoehtoaan uudemman kerran. Niinpä silmäpuoli kävi kaikessa rauhassa takavasemmalla riisumaan paitojaan ja laskeutumaan polvilleen maahan, pitäen sen katseen jälleen lattianrajassa, protestoimatta vastaan mitenkään.
"Tahdon että merkitset kenraalini", Aran jatkoi Seyrille kuunnellessaan sivukorvalla, kuinka Winder kävi hänen käskyään toteuttamaan, "Tahdon että poltat hänen selkäänsä sanan "häpeä". yleiskielellä, siten että jokainen sen ymmärtää, jos vain osaa lukea. Pystysuoraan, niskasta selkärankaa pitkin alaspäin".
"Tahdon että teet sen hitaasti. Annat Winderille aikaa toipua edellisestä kirjaimesta, ennen kuin seuraavan poltat. Tahdon, että pistät hänet muistamaan paikkansa ja sen, ettei hän ole sinun ystäväsi. Että sinä vain satutat häntä", Siniverinen jatkoi, sen silkan sadistisuuden loistaen vakavasta katseesta, joka puolikäärmettä tuijotti, "Pistät hänet anomaan armoa, pyytämään anteeksi typeryyttään".
"Tämä on pyyntöni. Toteuta se, ja minä annan kyläsi olla rauhassa, nyt ja vastaisuudessa...", Vino hymy käväisi nopeasti kuninkaan kasvoilla, "Ja Mir Valdoren. Sinä saat pitää Kenraaliasi paikoillaan. Et päästä irti. Et vapauta häntä, vaikka hän anoisi sinulta apua".
Dariuksen katse oli kohonnut lattiasta kohden Lorythasia kuninkaan sanojen myötä. Kenraali oli valahtanut kalpeaksi silkasta ajatuksesta, tuijottaen nyt jokseenkin anovanpelokkaana sarvipäistä puoliveristä. Darius ei halunnut. Mutta ei hän voinut kieltäytyä. Ei hän voinut paeta. Se pelokas katse kävi laskeutumaan takaisin maahan kenraalin henkäisten väristen, alistuen asemaansa. Kai hän tämän sitten oli ansainnut. Kuten kaiken sen paskan niskaansa muutenkin. Hän oli häpeäksi, suvulleen ja kuninkaalleen, itselleen ja Kuiskaukselle.
"Vai eivätkö liekkisi pysty moiseen?", Aran kävi vielä lisäämään Lorythasille, suorastaan yllyttäen tuota, "Voin yhä viedä Kenraalini pois ja antaa Kenraali Atrevauxen hoitaa tämän tehtävän sitten kotona. Kaikessa rauhassa. Tuntien ajan".
// PÄRISTÄÄN HAUDASSA JA SITTEN SE ON TAAS SE MAAN PÄRISTYS :D:DDD:DD:: LORYA VIDUDDAA KUN EI SAA MUNIA. KOLME PÄIVÄSSÄ. Jacka senkin lipeväkala. Joo, Romu vääntään drinksui ja me voidaan juoda kaikki. Ivy sinne esiintymään lavalle lolita asussa ja laulamaan barbie girliä meille 24/7 //