Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 21 Touko 2015, 15:37

Ehkä joku minua viisaampi olisi sitten jälkeeni huolehtimassa muista, tai ehkä nuo vain ajaisivat itsensä koko Briaria myöten suohon – kuka tietää, minulla on kyllä seuraajani, joista toiset olisivat varmasti halukkaita sopimaan suhteita puolueellisiin enemmän mitä minä”, Lorythas totesi pienesti virnistäen, ollen kyllä tietoinen siitä, etteivät kaikki kyenneet yhteishengestä huolimatta olemaan yhtä mieltä siitä, miten nykyinen kyläpäällikkö halusi pysytellä puolueettomana kaiken suhteen. Olihan heillä suhteita sinne tänne toki, mutta Lorythas halusi Briarin kylänä pysyvän puolueettomana, siinä missä yksittäisillä henkilöillä oli kuitenkin vapaus valita minne halusivat kuulua.

Lorythas kyllä tiedosti sen hiipuvan silittelyn, raottaen silmiään paremmin auki sen myötä, kun Haukansilmä tuntui taisteslussaan unta vastaan luovuttavan. Tottakai se katse hakeutui Dariuksen kasvoille, miehen hätkähtäessä hänen kosketustaan, mutta toisin kuin aikaisemmin, ei Haukansilmä siitä käynyt täysin vetäytymään tiehensä. Mikä sai tietenkin Puolikäärmeen hymyilemään itsekseen taas tyytyväisyyttään, eihän hän yhäkään kenellekään pahaa varsinaisesti tahtonut, miksi sitä hellää kosketusta siis olisi pitänyt yrittää paeta? Vaikka olihan Haukansilmä maininnut niistä… huonoista kokemuksistaan, mitä ne sitten olivatkaan.
Varoen se sormi kuitenkin jatkoi toisen käsivarren silittelyä, hieman raollaan olevien turkoosien silmien seuraillen miten Darius kävi hetken tarkkailunsa jälkeen taas silmiään sulkemaan. Mumisten vielä sanoja ääneen, silitellen niitä valkeita hiuksia, Lorythasin kevyin elein puskien päällään kenraalin kättä vasten, odottaen kuitenkin kärsivällisesti vieressä että Haukansilmäkin saisi unta.
Ja minulla kun on tapana huolehtia niistä, joista välitän…”, Hopeakäärme hymisi vielä ääneen, ennen kuin hiljentyi täysin valvomaan vierestä haltiakaksikkoa. Miettien mitä huominen ehkä toisi tullessaan, mitä kaikkea Puolikäärmeellä oli taas aamusta tehtävänä, ja… ehkä se omaan vuoteeseen pakeneminenkin kävi taas mielessä. Mutta tässä oli niin mukava, ja kun viereen jäämistä oli erikseenkin pyydetty, niin ehkä olisi ollut jopa väärin livahtaa tästä nyt ykskaks tiehensä – joten Lorythas päätti vain maata sijoillaan. Saamatta sitä unta tyypilliseen tapaan ajatuksiltaan vielä hetkeen, Hopeakäärmeen lopulta käpertyen kunnolla Iriadorin selkäpuolelle, ja nukahtaen levolliseen uneensa.

---

Jo ennen kuin aamuaurinko ehti varsinaisesti nousta, oli Lorythas noussut vuoteesta haltioiden viereltä ylös. Puolikäärme oli seuraillut pitkin yötä toisten nukkumista, missään välissä nukahtamatta turhan syvään uneen. Lorythas oli yrittänyt mahdollisimman hiljaa poistua huoneesta, kahta muuta herättämättä, sulkien vierashuoneen ovenkin vielä perässään. Nopeasti Puolikäärme oli siistiytynyt ja etsinyt yhden tyypillisen mitäänsanomattomista, tummista, harmahtavista kuteista koostuvista asuista yllensä, yrittämättä olla sen koreilevampi kuin tavallisestikaan.
Puoliverinen suoritti ne tavalliset rutiininsa, päätyen lopulta ulos haukkaamaan raikasta ilmaa keuhkoihinsa. Eilisen kolotukset olivat aikalailla tiessään, vain kurkku oli enää karhea, mutta se ei Lorythasia kamalasti estellyt. Tietenkin kyläpäällikön näkeminen jalkeilla niin äkkiä huolestutti myös muita Briarin kaduilla vastaan tulevia, ja jos Puolikäärme sanoja kenenkään kanssa joutui vaihtamaan, tuli myös puheeksi viime yönä yllättäen jostain syystä vauhkoontuneet lohikäärmeet. Suoraa totuutta puoliverinen ei kenellekään kuitenkaan kertonut, koittaen peitellä mahdollisimman hyvin että itse Vanhimmat olivat täällä vierailleet ja temppunsa tehneet. Mutta kaiken sen rauhallisen keskustelun keskellä Lorythasilla oli jotenkin outo tunne tästä päivästä. Se suorastaan kutkutteli aisteja ja kihelmöi ilmassa, liekö muut sitä kykenivät huomaamaan, mutta puoliverisellä oli se oma tapansa aistia tapahtumia. Jotain tulisi tapahtumaan, ennemmin tai myöhemmin, ja Briar saisi olla siinä osallisena, tavalla tai toisella…


//Kilin. KILIN KILIN :---D Ylläri jaakot. DAICHI ON MUN VAINUKISSE, DAICHI LÖYTÄÄ SUN TUTKIMUSRAPORTIT JA SIT ME VIEDÄÄN NE. Dari on vähän tommonen. Darin pitää kantaa tiramisu Iriä taskussa mukana, niin Iri voi sit päättää asioista Darin puolesta, ja vedää dropkickit kaikkia päin näköä <: DROPKICK TIRAMISU, SITÄ ME KAUPASTA MENNÄÄN SIT OSTAAN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2015, 16:43

Darius, Aran


Haukansilmä ei käynyt enää vastaamaan mitään Lorythasin puheisiin, vaikka kuulikin tuon äänen kevyen unen läpi. Eipä haltia edes tiedostanut mitä puoliverinen oli puhunut, eikä juuri nyt jaksanut enää itseään herätellä sen verran että olisi pyytänyt sarvipäistä toistamaan sanansa. Ehkä näin oli parempi, lepääminen kun kelpasi varmasti itse kullekin.
Tuttuun tapaan Darius näki painajaisia nukkuessaan, yön aikana kerran jos toisenkin äännellen unissaan ja hengitellen paniikinomaisesti. Muutamaan otteeseen Haukansilmä hätkähti hereillekin, kuitenkin vaipuen lähes saman tien silkasta uupumuksesta takaisin uneen. Yö oli silti rauhaton, hänen osaltaan.


---

Herätessään Darius ei ollut tietoinen yhtään siitä, paljonko kello oli. Ulkona päivä oli alkanut valjeta talviseen kauneuteen, mutta vielä aurinko ei selvästikään pakkaspäivänä kovin korkealle ollut ehättänyt. Olo oli odotetusti kuivahko ja paikat kipeänä - kahdestakin syystä. Darius olisi halunnut vain jatkaa uniaan, mutta ei viitsinyt saatikka kyennyt enää, kerta oli jo hereille havahtunut.
Iriador oli yhä vierellä, mutta Lorythas oli poistunut. Kenraali ei ollut täysin varma, oliko Lorythas viettänyt yön heidän vierellään vai poistunut heti kun Haukansilmä oli untenmaille painunut. Ehkä tuo oli pysynyt heidän luonaan, sillä yöllä ei ainakaan kylmä ollut käynyt.

Varovaisesti Darius kävi nousemaan Iriadorin viereen sängylle istumaan, kiepahtaen kuitenkin korkeahaltian yli toiselle reunalle, sen vesikannun ääreen. Vesi todellakin kelpasi heti näin aamusta ensimmäisenä ja jahka suu oli saatu kostutettua, jäi Darius hetkeksi vain tuijottelemaan Iriadoria. Varovaisesti kenraali laskeutui takaisin makuulleen kumppaninsa viereen, vetäen tuon hellästi syleilyynsä, alkaen samalla sukimaan nuoremman hiuksia.
"Iriador...", lempeästi kenraali kävi kumppaninsa nimeä hymisemään nuoremman korvanjuuressa, koittaen herätellä toista, pitämättä kuitenkaan mitään kiirettä. Eihän heillä kiire ollut minnekään.
Tai niin Darius luuli.


---


Lähemmäs kahdenkymmenen hengen saattue matkasi arojen halki kohti Briaria. Liikkeelle oli lähdetty jo varhain aamulla, ennen kuin päivä oli edes ehtinyt valjeta. Ihan vain, että he saattoivat hämärän turvin matkata haltiakaupungista ulos ja kauemmas suurista teistä.
Aran halusi omansa takaisin. Ja niin varmasti halusi myös Briarin kyläpäällikkö. Tästä oli tullut henkilökohtaista haltiakuninkaalle, joten tietenkin Aran oli järjestänyt itselleen saattueen jahka sairaskohtauksestaan oli toipunut ja lähtenyt kohti tuota kyläpahaista pohjoisessa. Eihän kuningas ollut tietoinen siitä mitä aroilla oli tapahtunut, saatikka Briarin tapahtumista, mutta oletuksena oli, että Kenraali Winder ja Kyläpäällikkö Seyr olivat päässeet Briariin asti. Näin jäljittäjät olivat arvelleet, noiden löydettyä kaksikon jäljet aroilta.
Ylle oli kiskottu kokovalkea asukokonaisuus, ihonmyötäiset housut ja siisti tunikkamainen, paksumpi paita. Kevyt alustakki, jonka päällä oli valkokullanvärinen rintapanssari. Kaiken päällä oli pohkeisiin asti yltävä valkea, paksu ja koreasti, hopein kirjailtu, korkeakauluksinen takki, sekä valkea, paksu viitta. Käsiä peitti valkonahkaiset, paksut ja pitkät hansikkaat. Jaloista löytyi yhtälailla valkeaa nahkaa olevat pitkät, paksuvuoriset saappaat, sekä polvi ja reisipanssarit. Mukana oli myös aseet, ei haltiakuningas nyt niin tyhmä ollut, että olisi lähtenyt ilman jonkinlaista panssarointia ja aseitaan liikkeelle. Varsinkaan tässä tapauksessa, kun määränpäänä oli puolueeton, "petturien" kylä.

Myös kenraali Argenteus oli saanut luvan lähetä kuninkaan saattueen mukaan, suosiolla tai väkisin. Tuo oli ollut mukana eilisissä tapahtumissa ja oli Seyrin liekin vienyt, joten mokoma saisi myös raahata ahterinsa mukaan. Kaiken lisäksi Aran tarvitsi mukaansa jonkun, johon luotti täysin ja kerta Atrevaux oli jo tähän soppaan lusikkansa työntänyt, oli tuo täydellinen henkilö siihen hommaan.
Matka arojen halki oli sujunut hyvin, rauhallisissa merkeissä sekä hyvää tahtia. Syndraella ratsastava monarkki olisi tosin varmasti ollut perillä jo tunteja sitten, jos olisi antanut Valarin juosta täysillä arojen halki omaa tahtiaan. Nyt kuitenkin saattueen hitaimmat ratsut - jotka olivat yksisarvisia - määräsivät vauhdin. Heillä ei ollut mitään syytä jättää ketään jälkeen, sillä mitä tiiviimmin saattue pysyi yhdessä, sitä paremmat mahdollisuudet heillä oli puolustaa kuningasta mahdollisia hyökkääjiä vastaan.

Päivä oli pikkuhiljaa käymässä valkenemaan, pakkasen paukkuen pohjoisemmassa aroilla, kun kuninkaallinen saattue kävi saapumaan Briarin alueelle. Kulku vei aina Briarin pääporteille, joiden eteen saattue kävi pysähtymään. Kukaan ei kuitenkaan laskeutunut ratsailta.
Tietenkään porttia ei avattu vieraille tuosta vain. Varsinkaan nyt, kun kyseessä oli toisen suuren kansan kuningas, joka saattueensa kanssa ovella koputteli. Tilanne oli uusi ja absurdi vartijoille, jotka eivät tienneet varsinaisesti mitä tehdä tässä tilanteessa.
"Teillä on kylässänne jotain, mikä kuuluu minulle", Aran kävi avaamaan suunsa - puhuen yleiskielellä, vaikka se ei todellakaan ollut siniverisen mieleen - kyllästyttyään kuuntelemaan kuninkaan saattueen kapteenin ja portinvartijoiden sananvaihtoa, "Ja jotta saisimme haluamamme, edellyttää se audienssia Kyläpäällikkö Seyrin kanssa. Hakekaa hänet tai päästäkää meidät hänen luokseen, ennen kuin pakotatte meidät jatkotoimenpiteisiin. Teillä ei ole arvovaltaa saatikka asemaa puhua minulle, saatikka saattueelleni enää".
Isoja sanoja haltialta, joka lohikäärmeitä täynnä olevan kylän porteilla odotteli. Mutta Aran tiesi, ettei Seyr olisi niin tyhmä, että kävisi heitä uhkailemaan, siinä missä haltioiden kuninkaalla oli varaa esittää uhkauksia kokonaiselle kylälle. Puoliverinen tiesi tasan tarkkaan, mitä siitä pahimmillaan seuraisi. Mutta tällä hetkellä Aran oli valmis leikkimään nätisti, ainakin hetken...



// KILEJÄ. Yllärijaakko inbound. DAICHI EI LÖYTÄNY EES JUUSTONPALAA LATTIALTA KU SILLE SITÄ OSOTIN :------D Tiramisu Irit taskuun ja menoksi, kyllä. Dari tykkää. MENNÄÄN JOO OSTAAN DROPKICK TIRAMISUIII //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 21 Touko 2015, 19:47

Lorythas, Iriador, Atrevaux

Iriador oli saanut nukuttua yönsä tavallista makeammin, vaikkei aikaista herätystä edellisen illan rellestämisen jälkeen odottanutkaan. Mutta oli miten oli, hyvin nukuttu yö oli takana, ja näin aamusta sitä vähän väliä hereille havahduttuaan tajusi, että olisi ehkä ollut hyvä juoda myös vettä kaiken sen ryyppäämisen päätteeksi. Mutta tässä sitä oltiin. Onneksi vain suu kuivana tokkuraisena, olo ei ollut huono, eikä päätä kolottanut humalan takia – vaikka paikat jonkun muun syyn takia hieman hellänä olivatkin. Ne naarmutkaan selässä eivät enää poltelleet samalla tavalla, joka tarkoitti että Lorythasin niihin levittämä salva kai oli tehnyt tehtävänsä.
Tuntiessaan puoliunisena miten Darius punapäätä syleili laskeuduttuaan uudemman kerran pedille, kävi Iriador hieman kiehnäämään toista vasten. Tyytyväinen hymy otti noustakseen nuoremman kasvoille, tuon jaksamatta kuitenkaan raottaa silmiään Haukansilmän ääneen toistaessa hänen nimensä.
Mmmminä kun ajattelin että saisin nukkua pitkään”, punatukkainen tuhahti kurkku kuivana, hieman käheällä äänellä, mutta hymyili kuitenkin siitä kuivasta tunteesta huolimatta vanhemman vierellä hiljalleen heräillen.


Atrevaux oli saanut levätä eilisen illan päätteeksi lähinnä Arania valvoen aina siihen saakka, että kuningas oli kenraali Winderin kanssa riehuttua saamastaan sairaskohtauksesta vironnut. Ainahan se oli yhtä karua seurattavaa, mutta vanha fauni oli aina valmis viipymään sen vanhimman ystävänsä rinnalla turvana. Sen sijaan että kuitenkaan olisi varsinaisesti saanut aloilleen asettua piippunsa ja viinilasillisen kera, oli Parebris jo varhain edellisenä iltana saanut lupautua lähtemään Briariin mahdollisesti Aranin matkassa, mikäli siihen tarvetta nähtäisiin aamun valjettua. Kylmään pakkasyöhön oli turhaa lähteä enää tarpomaan, joten oli parempi odottaa suosiolla auringon taas nousevan, jos aroja ylittämään jouduttaisiin todella lähtemään.

Varhain aamulla faunia oltiinkin hälytelty paikalle, Atrevauxen siihen nyreään tapaansa kuitenkaan ollut pitämättä minkäänlaista kiirettä valmistautuessaan matkaan lähtöön. Hän olisi paikalla sitten, kun tarvittiin. Sitä aikaisemmin ei eliittikenraalin tarvinnut lähteä ketään odottelemaan edeltä.
Tapojensa vastaisesti Parebris kuitenkin lähetti luokseen tuota viestiä tuomaan tulleen talleille, pyyntönä satuloida kenraalille ratsu matkantekoa varten. Atrevaux ei lähtisi aroille hankeen taivaltamaan kävellen – vaikka olisikin sen ihan hyvin voinut tehdä – muttei myöskään tulisi suostumaan sorkkajalkaisena pässinpäänä nousemaan yhdenkään hevosenkaltaisen selkään, vaikka miten oltaisiin yritetty pakottaa. Senpä takia sarvipäinen tulisi monarkin matkassa kulkemaan Lucavina, ainakin näin aluksi, ettei kenenkään tarvitsisi katsella kiukuttelevaa pujopartaa – vaikka olihan sekin kyseenalaista jos kuninkaan viestinviejä matkaan yllättäen tulisi. Muilla sotilailla ei kuitenkaan tulisi olemaan varaa siitä napista. Siitä todennäköisesti Arankin oli pitämässä huolen.

---

Matkaa oli taitettu jo kuitenkin tovin, saattueen päätyessä Briarin porttien ulkopuolelle keskustelemaan sisälle kylään pääsemisestä. Luca ratsasti Aranin vierellä mustalla yksisarvisella, valkeansävyiseen virka-asuunsa pukeutuneena, kevyesti panssaroituna ja paksu viitta harteilla, joka hintelän silmäpuolen piti jokseenkin lämpimänä. Illuusioonsa tekeytynyt kenraali ei sitten millään olisi jaksanut suotta ulkona odotella, ollen mielellään myös halukas palaamaan salamana takaisin kaupunkiin. Mutta nyt Luca sai nyhjöttää täällä, katsella tuota niin kovin hankalalta vaikuttavaa kapteenin yritystä neuvotella porttien avaamisesta heille – kunnes Aran päätti puuttua siihen mukaan jouduttaakseen tilannetta.
Sillä samalla hetkellä kun saattue porteille oli saapunut, oli siitä tietoa lähdetty viemään myös kyläpäällikölle, joka jalkeilla oli tavalilseen tapaansa ollut taas ennen muita. Lorythas oli sillä hetkellä tulossa tavallisempien ratsujen luota talleilta, ehtien hädin tuskin sen kookkaiden ovien ääreltä minnekään poistua, kiinnittäessään huomionsa viestintuojaan. Punapäiseen naiseen joka ilmoitti että itse haltioiden kuningas odotti kylänjohtajan saapuvan porteille – vähän kuten Lorythas oli aikaisemmin aamulla uumoillutkin, tämä nyt taisi olla se jotain mitä hän oli odottanut…

Sen sijaan että yksin olisi kuitenkaan itse kuningasta vastaan lähtenyt, kutsui Hopeakäärme Lokenea telepaattisesti mukaansa. Ei siksi etteikö olisi yksin uskaltanut kohdata Arania, vaan ehkä ennemmin leuhkimaan sen suhteen, kuka se pätevin ratsujen, etenkin lohikäärmeiden kouluttaja taas olikaan. Tunnetuin ja yksi niistä pitkäikäisimmistä, joka vielä elossa oli.
Puoliverinen itse lähti punatukkaisen naisen matkaan, Lokenen liittyessä tepastelemaan isäntänsä vierelle kovin pian paikalle liihottamisensa myötä. Onneksi se ei raahannut Pumpkinia mukaansa, liekö punainen paholainen edes ollut tällä samaisella hetkellä Briarissa, vai toimittamassa omia mielenkiintojaan jossain toisaalla.
Jo hieman kauempaa Lorythas viittoili portilla vartioivia ja jokseenkin kysyvänä päällikköönsä katsovia avaamaan kylän portit saattueelle, joka sen toisella puolella odotti. Ei hänellä mitään syytä ollut varsinaisesti noita ulkopuolellakaan seisotuttaa suotta, jos monarkki saattueineen kerta Briariin pyrkivät. Hopeakäärme itse seisahtui hieman etäämmälle, Lokenen jäädessä tyypilliseen tapaansa hiljaa urisemaan sarvipäisen kyläpäällikön taakse, istahtaen ja hieman kiertäen karvan peitossa olevaa kehoaan ympärille. Häntäänsä heilutellen hitaasti puolelta toiselle kuin mikäkin protestoiva kissa, mutta sen valtava naaras katsoi tehtäväkseen nyt, kun oli päässyt Lorythasin puolia taas pitämään.


//Senkin kili hirmu Aksu. Yllärijaakot tulee, oletko valmis. NO MUT DAICHI LUULI ET SULLA ON JOTAIN PALJON PAREMPAA, EI SE YHTEEN JUUSTONPALAAN TYYDY :-----D Tiramisu Iri <3 Siks Darikin siitä tykkää, kun Iri maistuu niin hyvältä. Kahvilta ja likööriltä, hillityn makeeta ja rahkainen. Deli on sit se rommi joka iskee samantien ja maistuu vähän jytymmältä. Ja Jacka joku es ko se pärisee menemään//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2015, 20:43

"Mistä sinä tiedät vaikka olisitkin nukkunut jo ties kuinka pitkään..", Darius kävi hymisemään Iriadorille, joka pikkuhiljaa alkoi heräillä unestaan.
Kenraali jatkoi Iriadorin silittelyä, vähän väliä käyden liu'uttamaan sormenpäänsä Iriadorin yläselän puolelle, aivan kuin tunnustellakseen niitä selän haavoja. Ainakaan Iriador ei vaikuttanut niistä pahemmin kärsivän, pintahaavojahan ne lähinnä olivat. Sen sijaan kenraalin paikkoja kolotti yhä eilisen pieksennän johdosta, mutta kivun ei annettu nyt häiritä kun sai viettää laiskaa aamua Iriadorin vieressä.
"Meidän pitäisi alkaa tekemään lähtöä...", Kenraali jatkoi hetken päästä, huokaisten pienesti sanojensa lomasta, "Tai minun on ainakin palattava linnalle... Aran uhkasi teloituttaa koko Kuiskauksen jos en palaisi kohtaamaan rangaistustani... En haluaisi ottaa riskiä sen suhteen, kuinka nopeasti Aran minun oletti palaavan".

"Sinä voit kyllä jäädä tänne vielä jos haluat... En usko, että se Lorythasia haittaisi", Pienesti silmäpuolinen kävi nojautumaan kauemmaksi Iriadorista, nähdäkseen tuon kasvot kunnolla, "Mutta minä ajattelin lähteä aamupäivän aikana".
Lopulta Darius kävi nousemaan ylös Iriadorin viereltä, sängyn reunalle istumaan ja nappasi yöpöydältä keraamisen juomapikarin, käyden tarjoamaan sitä Iriadorin suuntaan.
"Vettä?"


--


Eipä kukaan kuninkaalle mitään käynyt vastaan mussuttamaan, tuon avattua suunsa. Sen sijaan pian Aranin kommentin jälkeen portit kävivät aukeamaan ja saattue ratsasti sisään, sotilaiden käyden selvästikin varautuneemmiksi. Olihan se oma riskinsä ratsastaa puolueettomaan kylään näin vähällä porukalla - varsinkin Briariin.. - mutta eivät he suotta olleet kuninkaan henkivartijoita. Siihen virkaan ei ihan jokaista toistaitoista toheloa nimitetty.
Aran kävi tuhahtamaan itsekseen, terävästi, nähdessään Lorythasin ja tuon karvaisen ratsun odottavan vieraita hieman etäämmällä. Valaroccon askel vei rauhallisen varmasti lähemmäksi tuota kieltämättä kunnioitettavaa näkyä, Syndraen kuitenkaan näyttämättä minkäänlaisia pelon saatikka aristelun merkkejä. Toisin kuin Náro, Valar oli vanha ja varma, rauhallinen eikä todellakaan hetkahtanut puoliverisistä, saatikka sitten täysiverisistä lohikäärmeistä.
"Eikö tuon kuuluisi olla huonommassa hapessa...", Telepaattinen viesti lähti Atrevauxille, Aranin tarkkaillen Lorythasta, joka yllättävän hyvässä kunnossa näytti olevan, "Etkös sinä vienyt hänen liekkinsä? Kuinka hän on jo jalkeilla?".

"Ah. Puolikäärme Seyr", Aran kävi avaamaan suunsa päästyään puhe-etäisyydelle Lorythasista, pitäen puhekielen yhä yleiskielenä, vaikka tiedosti kyllä Lorythasin puhuvan haltioiden kieltä, "Olen otettu, että haluatte ratsuanne esitellä minulle heti ensitöiksenne, mutta ei teidän olisi tarvinnut".
Hymy pysyi huulilla. Äänensävy ystävällisenä, teitittely puheessa. Kuningas vaikutti kaikin puolin asialliselta ja ystävälliseltä, valvovien katseiden alla, mutta jokainen joka vähääkään tunsi siniveristä, huomasi kyllä sen silkan kettuilun ja halveksunnan haltiasta.
"Uskon teidän tietävän miksi olemme täällä", Haltia jatkoi sen pahemmin viivyttelemättä asiansa kanssa, "Ja uskon myös sinun haluavan keskustella asiasta ennemmin kahden kesken...".
Puhuessaan Aran koitti tietenkin livahtaa lukemaan Lorythasin ajatuksia ja muistoja, hän halusi saada selville kuinka mokoma oli edes tolpillaan eilisen jäljiltä.


// Kili master Aksu. Goat master. olen aina valmis Yllärijaakkoihin. DAICHI ON VÄHÄN TYMÄH SITTEN KU EI SE MUN LEIPÄÄ SAA. No Dari tykkää muutenkin Iristä mutta ei pistä pahakseen uusista makuelämyksistä. Deli on kyllä ennemminkin kuin halpa ja väljä viski: Sitä juo hampaat irvessä, mutta juo silti, kun muutakaan ei ole. T Dari. Jacka :-------------DDDD JACKA ON BATTERY BUNNY YOU KNOW ::D:D:D:D:DDDD:DD:DDD::::D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Touko 2015, 00:05

Iriador hymyili vinosti Dariuksen sanoille mitään itse sanomatta, antaen toisen vapaasti koskea niitä naarmuja selässään, jotka Lorythas oli sinne raapinut. Eivät ne olleet kipeitä näemmä, vaikka joku niihin koskikin. Parempi vain. Eivätpähän häiritsisi, kun töihin täytyisi taas palata.
Haukansilmä kuitenkin indikoi, että heidän pitäisi hiljalleen alkaa tehdä paluuta kaupunkiin, senkin takia mitä Aran oli kenraalin suhteen lupaillut – joka tietenkin omalla tavallaan hirvitti nuorempaa kuulla näin… ensimmäisenä asiana heti aamusta. Tai ainakin Dariuksen oli palattava, Iriador voisi halutessaan jäädä vielä Briariin. Olisihan punatukkainen halunnut jäädä ja jutella Pumpkinin kanssa asiasta jos toisestakin, jotka mieltä askarruttivat, mutta… ehkä sitten joku toinen kerta. Ei Iriador halunnut päästää Dariusta tuossa kunnossa itse taittamaan matkaansa arojen halki takaisin, vaan lähtisi mieluummin mukaan varmistamaan, että Winder jaksaisi kotiin, eikä suotta itseään kuluttaisi loppuun…
Kyllä minä tulen mukaasi, en tahdo jäädä tänne suotta Lorythasia vaivaamaan tämän enempää”, punatukkainen mumisi, raottaen silmiään puoliksi auki, kun Darius kauemmaksi nojasi, “Ehkä hänkin tarvitsee kaiken tämän jälkeen rauhaa itselleen”, punatukkainen jatkoi.

Siinä ympärille tähyillessään Iriador huomasi samantien katseensa olevan jo sumeampi. Ulkoisesti sitä ei huomannut silmistä, mutta eilisen turhankin tarkan näkemisenlahjan jälkeen Iriador kyllä osasi itse sanoa, että näkönsä oli huonontunut, taas Olihan se ollut jopa odotettavissa. Punapäinen ei kuitenkaan näyttänyt sitä Dariukselle näyttämään, eikä varmasti myöskään erikseen asiasta tummatukkaiselle mainitsisi, ennen kuin oikeasti mahdollisesti tarvitsisi taas apua totutellessaan siihen, että joutui sokeana kulkemaan.
Iriador kykeni suuntaamaan moitteetta vielä väsyneen katseensa Dariukseen tuon kysellessä halusiko hän mahdollisesti vettä. Korkeahaltia kampesi itsensä istumaan, hiukset tyynyä vasten pyörimisestä hieman sekaisin ja tuuheita hiuksiaan korviensa taakse sukien.
Kyllä kiitos, se kelpaisi”, Iriador hymisi, kääntyen uudemman kerran silmäilemään huonetta, muistaessaan vielä, että Lorythas oli heidän kanssaan levolle käynyt. Mutta jostain syystä kyläpäällikköä ei täällä enää näkynyt…
Missä Lorythas on? Muistan… että taisin vetää hänet viereeni kun tänne tulimme”.


Porttien auetessa Lorythas nojasi painoaan paremmin toisen jalkansa varaan, kätensä puuskaan nostaen, samalla tosin ylpeältä näyttäen kun kyseenalaisesti, vinosti hymyillen monarkin astellessa toisen syndraen kanssa lähemmäs. Näemmä niistä molemmat olivat haltioiden hallussa, ainakin toistaiseksi, mikä sinällään oli ihailtavaa, vaikka kyläpäälliköllä olikin asiasta toki oma mielipiteensä.
Luca katseli yksisarvisen selästä lähinnä vain ympäristöään. Vanha fauni ei koskaan aikaisemmin ollut käynyt Briarissa, harvoinpa tuota ylipäätään kylien, saati sitten edes kaupungin puolella näki. Mutta ne Aranin telepaattiset sanat saivat kalpeaihoisen, viluissaan olevan viestinviejän kohdistamaan katseensa tuohon sarvipäiseen ilmestykseen, jonka kanssa Atrevaux ilmeisesti oli aikaisemmin ottanut sotilastuvilla yhteen.
No nyt kun mainitsit…”, viestinviejän ääni kantautui monarkin päähän, Lucan jopa nostaessa toista kulmaansa ihmetellen, “Joko hänellä on harvinaisen pätevät parantajat, jotka kykenevät kirouksia kumoamaan. Tai sitten arvioin hänet väärin…”, Parebris jatkoi.

Lucavi seisautti ratsunsa ennen Arania, pysähtyen hieman taemmas mitä kuningas itse. Nuori blondi loi kovinkin kiistanalaisen katsahduksen puoliveriseen, joka siihen katseeseen vastasi takaisin kulmiensa alta, kunnes Puolikäärmeen katse palasi ehkä turhankin tyynenä haltioiden kuninkaaseen. Jostain syystä puoliverinen lohikäärme oli odottanut tuolta enemmän, mutta mikäpä hän taas oli toisia arvostelemaan sillä tavoin.
Hopeakäärmeen leuka laski hitusen verran enemmän rintaa vasten Aranin sanojen myötä, katseenkin käväistessä sen “Puolikäärme” nimityksen kuullessaan jossain toisaalla. Mutta turkoosi katse otti uudemman kerran noustakseen tuohon siniveriseen, joka häntä puhutteli. Mitään Lorythas ei kuitenkaan sanonut. Odottaen lähinnä sitä omaa tilaisuuttaan avata leukaläpensä ja tuumata jotain yhtä ärsyttävää, kuin kuningas häntä puhutteli. Tottakai Puolikäärme osasi sanojen välistä ja toisesta ylipäätään aistia – jopa tietäen erikseen – ettei tuo aivan niin nätisti hänen kanssaan halunnut leikkiä, kuin antoi noin ulkoisesti olettaa.

Lorythas nosti vinosti päätään ylemmäs, sen kiusaantuneen virneen kohotessa kasvoilleen paremmin huomatessaan kuinka mokoma yritti hänen mieleensä livahtaa. Kiitos lohikäärmeverensä, Hopeakäärmeellä oli kyky huomata ajatuksenlukijat – ja näin ollen myös Aranin kohdalla, puolikäärme kävi kirjaimellisesti laskemaan ne muurit mielensä suojiksi, väkisin työntäen kuninkaan pääkopasta ulos ilman minkäännäköistä tietoa siitä, mitä tuo ikinä olikaan yrittänyt etsiä.
Ääneen rykäisten Lorythas kävi taas paremmin katsahtamaan ylemmäs Araniin.
“Ehkä minun tulisi kääntää ensimmäiset sananne takaisin”, Lorythas näin lopulta tokaisi ääneen varmistuttuaan siitä, ettei kukaan ajatuksiaan yrittänyt tarkkailla, “Pitäisikö se ottaa kunniana saada kohdata kuninkaallinen henkivartijakaartinne näin suoraa kasvotusten”, Hopeakäärme sanaili. Samalla hetkellä Lokene naksautti leukojaan harvinaisen lujaa yhteen, naaraskäärmeen näyttäen kovin tympääntyneeltä korkea-arvoisimpien väliseen nättiin sanaharkkaan. Kyllä se ymmärsi miksei kumpikaan noista käynyt suoranaisesti toista haastamaan, samaan aikaan salakavalasti tarpeenaan ollen halveksuva käytös, jota Lokene ei jaksanut ymmärtää. Valkea karvapallo nostikin päätään entistäkin ylemmäs, katsellen pitkän kuononsa mitalla niinsanotusti “nenänvarttaan pitkin” tuota ilkeältä vaikuttavaa suippokorvaa, lähes anoen jo että saisi ehkä pistellä sen poskeensa.
“Kyllä minä tiedän miksi täällä olette”, sarvipäinen hymähti, “Aistin tulonne jo kun liikkeelle lähditte”.
“Oletan myös ettette tässä välitä sanojanne vaihtavan, mielessänne on jotain muutakin kuin vain… pyytää omianne takaisin, joita kylässäni olen varjellut ulkopuolisilta vaaroilta, säästelläkseni mahdollisuutta pitää kenraalinne vielä elossa”, Puolikäärme totesi naurahtaen, kääntäen selkänsä jo saattueelle ja lähtien astelemaan kartanonsa suuntaan. Lokene tietenkin Lorya väisti, tepastellen yhä noita uusia nähtäviä halveksuen velipuolensa vierellä, yhdestä käsimerkistä valmiina syöksymään muukalaisten kimppuun.
“Vaikka en kyllä kiellä, etteivätkö käärmeeni innokkaasti odottaisi suupaloja, jotka tuolla tavoin tänne vaativat sijaansa”, Lorythas kävi vielä huomauttamaan.


//Goat master Aksu. Ja Kissekaveri Crim. DAICHI OLETTAA VAIN PARASTA, TOTTA KAI SE ON SUN LEIPÄS KIMPUSSA KUN SILLE JUUSTOA ISKET. Dari senkin <3 Deli on väkevin viski jonka hyllystä voit nostaa. Maistuu niin pahalta, ettei voi lopettaa. Darilta ei taaskaan kysytä <: PARISTOPUPU JACKA. JACKA THE BONNIE. Perian on joku hirveen makee likööri. Aran valkoviini. Ja Areth tosi vahva ja tumma punaviini. Erun on sitten pakko olla black cat likööri. KOSKA MARVELIN PANTTERIT :------DDDDDD:D::D:D:D:D:D::D:D::D::DDDDDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Touko 2015, 01:20

Iriador aikoi sanojensa mukaan lähteä Dariuksen matkaan, jahka liikkeelle päästäisiin. Kenraali kävi hymähtämään pienesti, samalla kun Iriador kävi itsensä ylös kampeamaan.
"En usko että Lorythas katsoisi läsnäoloasi vaivana. Sinä kun olet niin pieni ja huomaamaton", Darius virnisti, antaen Iriadorin ottaa pikarin hyppysistään.
Aamukoomastaan heräilevä kenraali jäi hetkeksi vain tuijottamaan kumppaniaan, hymyillen tapojensa vastaisesti pienesti Iriadoria tarkkaillessaan. Jälleen kerran Haukansilmä oli saanut mukavan muiston itselleen Briarissa, vietettyään aikaansa kumppaninsa ja Lorythasin kanssa täällä. Vaikka tämä oli vasta toinen kerta, kun kenraali vieraili tässä kyläpahaisessa, alkoi Lorythasin kartano tuntua jo kummallisen... Kotoisalta. Varsinkin, kun sai herätä Iriadorin vierestä, eikä tarvinnut pelätä että joku tuomitsisi mahdollisista läheisyydenosoituksista.
Darius olisi voinut vaikka jäädä asumaan tänne, jos jokainen aamu olisi näin leppoisa ja hymyä nostattava.

"Hän nukkui vieressämme kyllä... Tai ainakin näin oletan, siinä hän oli vielä kun minä nukahdin", Darius aloitti vastaamaan Iriadorin kysymykseen, "Mutta en tiedä koska hän on noussut ja missä hän nyt on. Oletettavasti toimittamassa asioitaan. Tai sitten hän on jossain muualla kartanossaan, en tiedä. Heräsin itsekin hetki sitten, en ole poistunut tästä huoneesta...".
Hitaasti Darius lähti nousemaan ylös sängyltä, varovaisesti venytellen vuoteen vieressä seisten. ruhjeet eivät näyttäneet yhtään sen nätimmiltä mitä eilenkään ja paikkoja kolotti kahta kauheammin yön jäljiltä. Darius tarvitsi lepoa, päivän tai pari, ei hänestä ollut tässä kunnossa riehumaan. Varsinkaan sen runnotun käden kanssa Dariuksen piti olla varovainen. Tietenkin parasta olisi käydä parantajan luona varmuuden vuoksi, mutta toisaalta...
"Heräile rauhassa, ei meillä vielä mikään kiire ole", Kenraali hymähti vilkaistessaan Iriadoria, ennen kuin lähti etsimään vaatteitaan - niitä likaisia, verisiä - vierashuoneesta, vetääkseen mokomat niskaansa.



Haltiakuninkaan katse kävi kaventumaan pienesti Aranin kuullessa kenraalinsa telepaattiset viestit. Oli vaikea uskoa, että tästä rupukylästä löytyisi niin hyvää parantajaa, että mokoma olisi kyennyt puoliveristä auttamaan... Mutta mistä Aran tiesi, ehkä tällä kylällä oli potentiaalia parantajienkin suhteen. Oli miten oli, Lorythas näytti olevan tolpillaan syystä tai toisesta, eikä Aran voinut sanoa pitävänsä siitä. Sillä liekillä kun oli tarkoitus käydä kauppaa... Mutta näemmä Lorythas ei sitä liekkiään enää kaivannut.
Kaventunut katse kävi kaikenlisäksi terävöitymään harvinaisen pistäväksi, merkittävän mulkaisun kohdistuen sarvipäiseen puoliveriseen tuon käydessä estämään mielensä urkkimisen. Pirulainen osasi lukita mielensä, eikä Aran pitänyt siitäkään! Kaiken lisäksi mokoma näytti tiedostaneen kuninkaan tunkeiluyrityksen, mikä loi entistä enemmän jännitteitä kyläpäällikön ja kuninkaan välille.

"Henkivartijat ovat vain varotoimenpide. Näinä aikoina liikkuminen kun on kovin... arvaamatonta. Toisin kuin te ja kylänne, me olemme sodassa, yhteiseksi laskettavaa vihollistamme kohtaan, Seyr hyvä", Päätään kallistaen haltia kävi hymyilemään, "Mutta senhän te jo tiedätte".
Sillä samalla hetkellä kun Lokene oli käynyt leukojaan naksauttelemaan, oli Valar kohottanut ryhtiään ja alkanut tuijottamaan haastavasti tuota huomattavasti isompaa petoa. Kultaharja päästi ilmoille muutaman lurittelevan sävelen. Siihen säveleen kävi yllättäen kauempaa kantautumaan samanlainen melodia kauempaa, kahden Syndraen käyden kommunikoimaan toistensa kanssa. Tai no, etäisellä melodialla Nárohte yritti houkutella Valaroccoa kaksintaisteluun, siinä missä Valar päätti sivuuttaa täysin nuoren lajitoverinsa haasteet ja keskittyi täysin Lokeneen. Náron lurittelu kuitenkin kertoi siitä, että Darius todellakin oli täällä. Tuskin kenraali nyt ratsuaan tänne olisi jättänyt.

"Ja minä aistin sinun vierailusi, kuten varmaan kävi selväksi eilen", Haltia kävi hymähtämään matalammalta, siten että Lorythas sen vain kunnolla kuuli.
Terävä hymähdys karkasi kuninkaan suusta, Aranin katsoen tarpeettomaksi kommentoida Seyrin sanoja sen pahemmin. Sen sijaan Valar käskettiin jälleen liikkeelle, kävelemään muutaman askeleen Lorythasin jäljessä, puoliverisen takavasemmalla. Aran ei todellakaan aikonut ratsailta laskeutua, ennen kuin olisi mahdollisuus päästä sisätiloihin.
"Ja minä olen varma, että armeijani muuttaa marssisuuntaa, jos te tuolla tavoin jatkatte vihjailuanne, Seyr. Kylä saattaa olla teidän, enkä oleta teiltä barbaarisia, alkukantaisia käytöstapoja enempää, mutta teinä katsoisin tarkkaan mitä suustani päästän", Aran kävi yllättäen napauttamaan vakavasti. Tämä kylä, nämä liskot, eivät todellakaan pelottaneet Arania. Mikäli Briar olisi todellakin niin tyhmä, että siniveristä kävisivät konkreettisesti uhkailemaan, olisi se Aranille tarpeeksi hyvä syy marssittaa puolet armeijastaan aroille tuhoamaan tämä pikkukylä pois kartalta. Ja Seyr teki suuren virheen, jos luuli, ettei Cúthalionilla ollut liskoja alaisinaan ja liittolaisinaan. Kuninkaalla itsellään oli kaksi lohikäärmettä - olisi ollut kolme, ellei yksi olisi päättänyt pistää sopimuksen poikki.. - joista toinen oli huomattavasti suurempi, mitä Seyrin pikku ratsu! Ehkä Aranin olisi pitänyt ottaa Dagnir mukaan, olisi tuokin saanut näyttää uskollisuuttaan - sitä kyseenalaistettavaa uskollisuutta - kuninkaalle. Ehkä Seyr olisi osannut pitää turpansa kiinni ja käyttäytyä nöyräsi, kuten kuuluikin, kun sen kokoinen lisko porteille ilmestyi.

Matka kuitenkin vei kohden mitä ilmeisemmin Seyrin asuntoa, tuon rakennuksen erottuen edukseen kylän muista tönöistä.



//Niii! DAICHI SENKIN KERMAPYLLY. Onks Deli se fireballz nyt sit vai? SUU PALAA JA SILLEEN. Dari haluaa, että häneltä kysyttäisiin edes joskus. JACKA EI OLE BONNIE NYT NYT NYT NYT. Mun pitää piirtää sulle joku semmonen gorezombie Jacka versio nyt kyllä. Perian on se pinkki drinkki mikä maksaa paljon ja maistuu ehkä vähän liian makeelta, mutta silti siihen jää koukkuun. Aran on valkoviini tai joku helvetin kallis kuohari, jonka juo parilla kulauksella ja sitten tajuaa et ehkä siitä ei ois kannattanukaan maksaa sitä parii tonnii. Ja Areth on joo punaviinii, semmonen erittäin sivistyny ja vahva. ERU ON BLACK CAT JOO :-----DDDDDDDDDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Touko 2015, 02:41

Rauhallisesti se askel vei eteenpäin, Lorythasin kyllä tiedostaen monarkin ainakin seuraavan häntä. Täysin sama missä muut tuota odottivat. Ei noita oltu satuttamassa, elleivät haltioiden joukot siihen antaneet syytä. Ainahan Hopeakäärme olisi voinut antaa syyn pistää nämä joukot matalaksi, tappaa siniveristä myöten, mutta siinä tapauksessa he olisivat saaneet samalla hetkellä myös pakata tärkeimmät tavaransa, ja vaihtaa leiriä seuraavaan jonnekin kauas toisaalle. Eihän sekään mahdottomuus ollut, saati sitten ihmekään, jos Briar halusi kunniaansa ja olemassa oloaan puolustaa – mutta Lorythas oli sitä ajatusmallia vastaan. Hän halusi pitää kylän täällä – mutta jos Aran todellakin pakottaisi hänet käymään toista sodan puolikasta vastaan, oli Lorythas nuo myös valmis kukistamaan.

Lokene ei kamalasti Valaroccon tuijotukselle huomiotaan antanut. Siinäpähän uros yritti kovistella. Naaras olisi sen grillannut tai pistänyt päiviltä mennen tullen, jos tilanne siihen olisi edennyt. Joskin se tallien suunnalta kantautuva ulina myös pisti karvapallon korviin, serpentin hetkeksi jopa pysähtyen haltiakuninkaan vierelle kuuntelemaan miten toinen syndraeista, se nuorempi, uroksen haasteeseen vastasi. Ei valkealla naaraalla kuitenkaan ollut tarvetta haastaa riitaa Valarin kanssa. Se mieluummin lehahti sijoiltaan takaisin Lorythasin vierelle, joka heitä johti mitä ilmeisimmin kyläpäällikön omalle sijalle.
”En voi kieltää, etteikö tervetuliaisenne ollut näyttävä, epämieluinen”, Puolikäärme kävi toteamaan ykskantaan, kiinnittämättä minkäänlaista katsekontaktia, tai muutakaan perässään kulkemiin, ”Mutta miten vain, olen nähnyt kyllä surkeampiakin vastaanottoja”.
”Teinä katsoisin, keneltä tapoja oletatte, ja millaisia seurauksia sanoillanne kenties halajatte. Yksi sormien napautus, ja käsken joukkoni suorittamaan näyttävän itsemurhan kaupunkinne muurieille. Ehkä vastapuolenne tajuaa ottaa siitä valttinsa, ja jouduttaa suunnitelminaan, arvon kuningas Cúthalion”, Lorythas totesi itsekseen hymyillen. Ei hän kaivannut kenenkään suorittavan itsemurhahyökkäystä kenenkään muureja vasten, ”Mutta ehkä se olisi turhan brutaalia makuunne”.

Yksiä tyhjäpäitä”, hopeaverinen hymähti Lokenelle liskojenkielellä, joka päätään laski isäntänsä vierelle murahtaen.
Josko kuitenkin pitäisimme keskustelun sopivana, mahdollisimman lyhyenä. En kaipaa ylimääräisiä selkkauksia enää, ylipäätään taitan niskasi seuraavalla kerralla, jos saan käskyn käydä kimppuusi”, Luca yllättäen totesi kimeämpään, poikamaiseen ääneensä kuninkaan vierellä ratsastaen lohikäärmeiden kielellä puoliveriselle, joka pienesti hätkähtäen käännähti olkansa yli katsomaan nuorempaansa päin. Kyllä sarvipäinen tunnisti sen äänen. Hän aisti sen saman tuosta, mitä vasten oli käynyt silloin aikaisemmin kaupungissa. Sen oli pakko olla se sama saatanan fauni, joka oli hänet kironnut – joka myös selittäisi, miksi tuo mukana oli, jos monarkki oletti käyvänsä Dariuksesta kauppaa kirouksen purkamisen osalta.
Jos yhä haluat koetella liekkejä kilpaa, olen siihenkin valmis”, Hopeakäärme tuumi taas ykskantaan toiselle sarvipäiselle takaisin, johdattaen kovin tympeänä haltiakuninkaan mahdollisine seuraajineen kartanonsa luo, yrittäen samalla telepaattisesti ottaa yhteyttä telepaattisesti kenraali Winderiin, ja käskeä noita kartanollaan pukeisiin elleivät jo olleet, ja saapumaan hiljalleen ala-aulaansa kohden.


Olen iso ja kamala, kuka nyt kaltaistani hullua jaksaisi hetkeä pidempään katsella”, punatukkainen virnisti unisena lähinnä vitsillä Haukansilmälle takaisin.
Iriador kippasi tyytyväisenä Winderin tarjoamaa vettä kuitenkin kurkustaan alas, samalla kuunnellen Haukansilmän puheita, jotka vastasivat kysemykseensä. Ilmeisesti puoliverinen oli täällä levännyt heidän kanssaan ainakin hetken, mutta luoja tiesi, missä kyläpäällikkö tällä hetkellä oli tehtäviään toimittamassa. Kai tuollakin oli rutiininsa, joihin aina aamuisin herätä. Tehtävät ja velvollisuudet joihin vastata, joten oliko se sitten ihmekään, ettei Hopeakäärme heidän vierellään viimeiseen minuuttiin saakka vieraillut ja lämpöään tarjonnut…
Etsin ja kysyn häneltä vaikka itse, missä hän yönsä vietti”, punapää hymähti virnistäen, silmiään vielä sulkien hetkeksi tasaillakseen sitä kevyttä huojumista päässään, ”Tahtoisin vain kiittää häntä, että saimme olla täällä – taas. Haluaisin tulla tänne kanssasi useammin, jos vastassa on kyläpäällikön kaltainen, ja lämmin vuode, josta saan vierestäsi herätä aamuisin, ilman että joutuisin välistä livahtamaan omaan petiini kun muut vielä nukkuvat”, Iriador harmitteli, päällä olevaa kaapua kiskoen paremmin harteilleen, ja sitä vettä juoden pikarista, kuivaa kurkkuaan kostuttaen; joka taisi olla se ainoa seikka, joka nuorempaa sillä hetkellä häiritsi.


//KERMAKAKE PÄITSIMÄITSI. No Deli on aika fireballz. KURKKU ON TULESSA, EIKÄ TARTTE KO MAISTAA PULLON SUUSTA. No mut kato Lory kysyy aina. Darin pitää tulla useemmin Briariin. JACKA THE BONNIE JOOOOOOO TAHDON BONNIEN 83. Joo piirrä mulle gorezombiejacka ja mä oon ihan lk,djalhdwljedjwa <3 Aran on kuohari joooooooooooooo. Jaakko on semmonen…. hirvee huume joka on pakko vaan vetästä sieraimista sisään. Kali on kirkas. Consta ja Noel on jotain herkkui viskei. Kuka on meidän tequila?//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Touko 2015, 03:26

"Kutsuin teidät tapaamaan itseäni, jostain syystä katsoitte sen huonoksi asiaksi - tai paremminkin sanottuna Winder katsoi sen huonoksi asiaksi. Olisitte vain tulleet Kenraali Argenteuksen mukaan, niin ehkä emme olisi tässä tilanteessa", haltia kävi naureskelemaan jokseenkin kuivahkosti, selvästi pidätellen itseään räjähtämästä. Puoliverinen toden totta koetteli siniverisen hermoja, joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Aranilla ei ollut aikaa tähän, ja jos tämä tapaaminen olisi ottanut sijaa jossain muualla kuin Briarissa, olisi Lorythas jo saanut selkäänsä.
"Teheheidän joukkonne eivät meitä hehkauta, Seyr hyvä. Ette ole ainoita, joilla on siivekkäitä liittolaisia. Jos todellakin luulette, että pikku kyläpahaisenne temppuilut meidän suunnitelmia horjuttaisivat, olette todellakin arvioineet meidät väärin. Mutta, ehkä se on lohikäärmeverenne syytä. Teillä liskoilla kun on usein tapana luulla, niin kovin paljon itsestään, vaikka loppupeleissä olisitte vain yksi pieni mutka matkassa", Sivusilmällä haltia vilkaisi puoliverisen puoleen, "Kuten vanhimpanne. Pelkkiä sanoja. Niin vähän tekoja. Ja ne teotkin ovat yhtä tyhjän kanssa".

Lorythasin käydessä jotain lohikäärmeidenkielellä toteamaan, ei Aran tietenkään mokomasta mitään ymmärtänyt. Sen sijaan Lucavin illuusiossa piilotteleva Atrevaux kävi samalla kielellä tokaisemaan jotain sarvipäiselle, saaden kyläpäällikön jopa hätkähtämään pienesti. Aranin ei tarvinnut tietää mitä Lorythas oli sanonut, selvästi jotain loukkaavaa, kerta ei kehdannut sitä siniverisen ymmärtämällä kielellä sanoa. Kuinka lapsellista ja raukkamaista kyläpäälliköltä. Aran kun oli odottanut tuolta enemmän, näin Winderin suhtautumiseen katsottuna, mutta tällä hetkellä Seyr oli typerää typerämpi Aranin kirjoissa. Melkein yhtä typerä, mitä Winder, ehkä sen takia nuo kaksi tulivat toimeen keskenään.
"Kuinka röyhkeän sopimatonta teiltä, Seyr hyvä", Aran kävi tokaisemaan kun Lucavi ja puoliverinen olivat sananvaihtonsa lopettaneet, "eikö äitinne opettanut, ettei seurassa saa kuiskia?".


"Isosta ja kamalasta en tiedä, mutta kyllä sinua jaksaa katsella vaikka kuinka pitkään", Darius kävi virnistämään Iriadorille, samalla kun paitaansa asetteli paikoilleen, "Vaikkakin joskus osaat olla harvinaisen rasittava. Niin kuin silloin, kun näkymättömäksi heittäydyit, etkä huoneestani suostunut poistumaan, vaikka käskin".
"Tosin, mikä minä olen valittamaan. Olenhan niin vastustamaton, ettei kukaan huoneestani halua poistua jos paikalla olen"
, Kenraali jatkoi hymähtäen.
Iriadorin seuraavat sanat saivat kuitenkin kenraalin hidastamaan toimiaan, kunnes silmäpuoli pysähtyi liikkeissään täysin, jääden tuijottamaan lattian rajaan hetkeksi täysin hiljaa. Olisi hänkin halunnut useammin täällä käydä, jos vierailut näin miellyttävinä jatkuisivat, mutta... Ei hän voinut.
"En kiellä, etteikö täällä vierailu näissä merkeissä olisi houkuttelevaa... Mutta minun osalta tämä ei tule toistumaan", Darius kävi aloittamaan varovaisesti, hiljaisesti, vilkaisten Iriadorin puoleen, "En... Voi. Aran..".
Pidemmälle Darius ei ehättänyt sanoissaan, kun kävi kuulemaan sen Lorythasin telepaattisen viestin, joka käski pukeutumaan. Darius ei tiennyt mitä oli meneillään, mutta moista kehotusta tuskin olisi tullut Lorythasilta ilman syytä.
"Pukeudu, Lorythas kehotti", Darius aloitti nopeasti, samalla kun vilkuillen kävi etsimään muita vaatteita housujensa ja aluspaitansa lisäksi. Mitään muuta ei kuitenkaan tästä huoneesta löytynyt, Takkinsa, villapaitansa ja saappaansa Darius oli jättänyt Lorythasin makuuhuoneeseen aikaisemmin ja se silmälappu taisi yhä olla kirjaston puolella jossain.
"Tule alakertaan kun olet valmis, minun täytyy hakea takkini Lorythasin makuuhuoneesta. Pidä kiirettä, ilmoita jos tulee ongelmia", Kenraali jatkoi nopeasti, tutun kireästi kuin olisi antanut käskyjä alaiselleen, ennen kuin kävi nopeasti poistumaan paikalta kohden Lorythasin huonetta, hakeakseen loput vaatteistaan sieltä. Jahka takki ja kengät oli saatu ylle, suuntasi Darius itse kulkunsa alakertaan, koittaen kuunnella ja katsella josko Lorythas jostain päin kartanoa löytyisi...


Kuninkaallinen saattue kävi pysähtymään Lorythasin kodin eteen, Aranin antaen käskyn sotilaille odottaa tässä pihalla. Viimein siniverinen kävi kepeästi laskeutumaan alas ratsailta, suoden Valarille pienen taputuksen kaulalle, ennen kuin yksi sotilaista kävi ottamaan Valarin huostaansa.
"Etsikää toinen Syndrae, tuokaa se valmiiksi pihalle - Ellei Kyläpäällikkö Seyr olisi niin ystävällinen ja kertoisi, Mistä Nárothe löytyy?", Aran kävi hymyillen kallistamaan jälleen päätään, samalla kun vilkaisi Lorythasin puoleen, vaihtaen viimein puhekielen haltiakieleksi, "Lucavi tulee mukaani. Te muut odotatte täällä. Tunti korkeintaan, jos meistä ei kuulu mitään, tiedätte mitä tehdä".
Noiden sanojen myötä Aran lähti yllättävänkin omavaltaisesti kävelemään kartanon ovelle ja astahti sisään, sen pahemmin odottelematta että Lorythas kuningasta minnekään olisi ohjannut. Winder oli täällä - kuten myös jostain kumman syystä Mir Valdoren - Aran aisti sen. Ja juuri nyt Aran halusi vain pistää Winderin pasmat sekaisin ja saada tuon kärsimään, tavalla tai toisella.


// PÄITSIMÄITSIIIII. Deli on fireballz ja Delillä on fireballz jos tiedät mitä tarkoitan huehuehue. No nii Lory on tommone<3. Dari tulee mielellään Briariin. BONNIE JACKA TULOSSA SITTEN. Jaakko on saatana se pirtu mitä spurgut jakaa toisilleen sillan alla :---D KALI ON SE ROMMI. Consta ja Noel on viskejä joo. Lily on sidukkaa. Black voi olla Tequila, se on semmonen minkä tirvasee alas turvastaan mut sitten kakoo seuraavan ikuisuuden ku hyi saatana //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Touko 2015, 15:54

Iriador kuunteli vettä pikarista siemaillen Dariuksen sanoja siitä, miten kenraalikin olisi saattanut Briarissa vierailla useammin, muttei kuitenkaan sitä saattanut Aranin takia tehdä. No se oli kyllä totta, sillä harmittavalla tavalla, joka sai myös Iriadorin huokaisemaan hiljaa ääneen. Ilmeensä kuitenkin kirkastui yllättäen, punatukkaisen kohottaessa kulmaansa, kun Haukansilmä totesi yhtäkkiä Lorythasin kehoittavan heitä pukeutumaan. Miksi? Se oli varmasti hyvä kysymys, jos kyläpäällikkö oli telepaattisesti – ilmeisesti – ottanut kenraaliin yhteyttä…
Iriador kiskaisi vesilasillisensa tyhjäksi, kömpien lämpimien peittojen alta paremmin sänkyjen laidalle venyttelemään ja haukottelemaan sen kehotuksen myötä. Ainoastaan Iriadorin sisätakki oli täällä, loput taisivat olla yhä kirjaston puolella, mutta nuorempi voisi käydä ne itse hakemassa, jahka tästä muuten heräilisi. Eiköhän lipaston päältä löytynyt jotain väliaikaista päällepantaa, jottei punapäisen olisi tarvinnut yllään yhä olevassa kaavussa kompuroida menemään.
Tulen sinne sitten”, Iriador totesi silmiään hieraisten, vuoteilta nousten etsimään päälle pantavaa kaikessa rauhassa.


Lorythas kohautti toista kulmaansa, siinä missä myös Luca pyöräytti katseensa jonnekin muualle. Atrevaux ei todellakaan jaksanut alkaa enää riehumaan tuon kanssa, nyt kun kyläpäälliköllä oli oma ulkoasunsa ja kylänsä tuki. Kyllä Lorythas oli osoittanut olevansa kunnioitettava vastus silloin tuvillakin, eikä eliitti halunnut kokeilla, millaista tuhoa puoliverinen kyläpäällikkö saisi aikaan täällä, kun tilaa ja sijaakin olisi ollut enemmän. Lohikäärmeistä sitten puhumattakaan…
Hopeakäärme kävi taas itsekseen selkänsä kuninkaaseen päin virnistämään tuon moittivile sanoille, jotka eivät kamalasti puoliveristä hetkauttaneet. Taisi koko kuningas olla itsekin pelkkiä sanoja, ainakin tämän tapaamisen myötä Puolikäärme epäili niin, vaikka alaisensa näyttivätkin tuota kultatukkaista idioottia seuraavan kuuliaisesti.
“Ah mutta en minä puhunutkaan teille, monarkki hyvä”, Hopeakäärme hymähti yhä itsekseen virnistellen. Hän ei pitänyt Aranista tuon käytöksen perusteella, se taisi olla sanomattakin selvää, ja otti myös tehokkaasti heijastuakseen puoliverisen kyläpäällikön käytökseen. Lorythas ei muita “johtajia” Briarissa lisäkseen kauaa katselisi, varsinkaan tämän haltiaäpärän kukkoiluja, joka niin kovasti halusi käytöksellään todistella olevansa muita ylempänä. Täällä Aran kuitenkin liitäisi koko vierailunsa ajan pohjamudissa, ilman arvonimiä ja kunniaa lohikäärmeratsastajien silmissä, jotka arvostivat vain Lorythasia johtajanaan.
“Kaiken lisäksi äitini kuului omaan kansaanne, liekö moinen tapa juurtunut haltioiden, teidän kauttanne minuun”, Puolikäärme koki vielä tarpeelliseksi huomauttaa omalla ärsyttävällä tavallaan siniveriselle.

Saattueen seisahduttua ratsuineen tallomaan kevyttä pakkashankea Lorythasin kartanon eteen, seisahtui myös kyläpäällikkö sijoilleen. Kääntyen kädet selkänsä taakse arvokkaasti taitettuina, siinä resuisenmukavassa työasussaan monarkkia kohden, joka ratsailta laskeutui viimein. Toinen omista käsistä lipui hellästi yhä vierellä murahtelevan Lokenen pehmeää karvapeitettä pitkin, Lorythasin kehottaessa telepaattisesti naarasta pysymään valppaana ja seuraamaan tilannetta omalta osaltaan kylässä, sillä välin kun Lorythas joutuisi Aranin seurassa roikkua.
Aran halusi miestensä kuitenkin etsivät Náron ja tuovan sen valmiiksi pihalle, joka sai Lorythasin viittomaan yhtä seuranneista kyläläisistä lähemmäs. Katse kiinnittyi toki myös hetkeksi välistä sen tumman yksisarvisen selästä laskeutuvaan viittaansa kääriytyneeseen haltianulikkaan, jonka Puolikäärme kyllä aisti olevan Winderin virkaveli naamiaisasussaan.
“Hakekaa Winderin ratsu tänne, niin kuninkaan kaartin ei tarvitse suotta vaivautua nousemaan ratsailta”, kyläpäällikkö kuitenkin komensi luokseen tulleelle kaksikolle haltiakielellä, joista toinen nappasi Lucavin yksisarvisen ohjista kiinni, kevyesti sen nahkaa jääden silittelemään ja ratsua aloillaan pitämään, “Katsotaan millaisen esityksen se saa aikaiseksi, kun toinenkin syndrae on paikalle”, Lorythas virnisti vielä, aavistellen jo ne haastavat ulinatkin kuulleena mitä pihalla tulisi käymään sen myötä. Mutta se olisi täysin haltioiden oma vika, jos eivät ratsujaan saisi kuriin. Pätemättömät tumpelot.

Lucavi odotti, että Lorythas askeltaisi Aranin perään, ennen kuin viimeisenä itse seurasi sisälle kartanoon. Ilma talossa oli hitusen viileä, mutta riittävän lämmin kuitenkin että Luca saattoi sen raskaan viitan harteiltaan laskea alas oven viereen asetetun pöydän laidalle. Ei hän sitä täällä tarvitsisi, ja se olisi vain tiellä, nyt kun he hetkeksi asettuisivat alas. Mutta toisin kuin Aran, pyrki Parebris pysymään hiljaa vain takavasemmalla, vanhan, vaikkakin näyttävän kartanon eteisaulaa ihaillen, ylimääräistä riitaa yrittämättä haastaa sanoilla tai muillakaan keinoin. Viinilasillisen kun vielä olisi saanut, olisivat olot olleet peräti täydelliset.
Vieläkö liekkini on teillä tallessa – vai ehdittekö sen jo hukata?”, Hopeakäärme kysyi viekkautta katseessaan haltiakielellä kaksikkoa puhutellen. Ei hän sitä Shyvanan vierailun myötä takaisin enää kaivannut, ja kun hän näin pian taas äänensä lievästä käheydestä huolimatta jalkeilla oli, mietitytti se varmasti myös kuokkavieraisille saapunutta kaksikkoa.


//Huehue voi nyt kettu sun kanssas :------DDDDD Dari Briariin stressilomalle. BONNIEJACKA WOOPWOOP <3 Mutta kyllä :DDD:D:D ROMMIKALI. Black on Tequila jooooo. Iri on joku kiva pikkusen makee viini. Shyva tahtoo liittyä Lilyn sidukkakerhoon. Heca on sitten gin. Ja Dagnir tyytyy yhä syömään vaan keksejä. Ehkä se voi kostuttaa ne jossain liköörissä <: //
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Touko 2015, 17:00

Siniverinen ei nähnyt mitään syytä vastailla Lorythasin puheisiin enää, ennen kuin sisätiloihin oli päässyt. Hänen kärsivällisyytensä tuon puoliverisen saastan suhteen alkoi olla lopussa, vaikka Aran ei sitä päällepäin näyttänyt. Kuitenkin, kun sisätiloihin oli päästy ja ylimääräisiä ei lähettyvillä enää ollut, kävi se hymy ja ystävällinen ilme kasvoilla katoamaan saman tien. Aran käveli peremmälle kovinkin tympääntyneenä katsellen ympärilleen käytävällä, näyttäen siltä ettei todellakaan ollut vakuuttunut näkemästään. Kovinkin röyhkeästi, omavaltaisesti haltia kävi koriste-esineitä hyllyillä ja sivupöydillä nostamaan hyppysiinsä ja tympääntyneenä tuhahtaen laski ne miten sattuu takaisin "paikoilleen", vastaamatta ensialkuun mitään Lorythasin kysellessä liekkinsä perään.
Aran kävi kuitenkin kääntymään ympäri, kohden puoliveristä, tuijottaen nyt närkästyneenä kulmiensa alta pidempäänsä.

"En tiedä miten olet pystyssä tai ylipäätään edes elossa eilisen jäljiltä, mutta arvaat varmaankin, että osasyy vierailuumme oli liekkisi", kuningas aloitti käyden riisumaan nahkaisia hansikkaita käsistään, "Se kun olisi ollut hyvä kaupankäynti valtti, mutta ilmeisesti siitä ei ole nyt mitään hyötyä meille - taikka sinulle".
Teitittely jäi sikseen nyt, kun kukaan ylimääräinen ei ollut todistamassa kyläpäällikön ja kuninkaan keskustelua. Myös se vastenmielisyys puoliveristä kohtaan suorastaan paistoi haltian katseesta ja koko olemuksesta, hyvä ettei siniverinen nenäänsä käynyt nyrpistämään sarvipäistä katsellessa.
"Mutta meillä on toinenkin syy olla--"
Pidemmälle Aran ei ehättänyt sanoissaan, kun yläkerran rappusista saapui paikalle neljäs osapuoli, Kenraali Winder. Darius ei aamukoomaltaan ollut edes kuullut Aranin ja Lorythasin keskustelua, saatikka katsonut eteensä - näin rappusissa kun kannatti pitää silmällä askeleitaan tässä mielentilassa - muuta kuin vasta sitten, kun alimmalle rappuselle oli päässyt.

Darius ei voinut sanoa pitävänsä näystä. Sen sijaan että katseeseen olisi osunut vain Lorythas, seisoi nyt itse haltiakuningas ja tuon sarvipäinen perkele - valeasuisena tosin... - Briarin kyläpäällikön kartanossa. Aranin täytyi olla vihainen. Ei tuo muuten tänne asti olisi tullut. Tietenkin heti ensimmäisenä päälle nousi silkka pakokauhu ja paniikki, Dariuksen jäätyen niille sijoilleen. Jos totta puhuttiin, oli Aranin näkeminen täällä pelottavampi kokemus, kuin Shyvanan tapaaminen viime iltana.
Aran katsoi hetken paikoilleen kauhusta jähmettynyttä alamaistaan, ennen kuin nopein askelin lähti harppomaan kohden silmäpuolista. Hädältään Darius ehti vain kumartaa, toivoen saavansa Aranin sillä tavalla pysähtymään - jostain syystä se tuntui loogiselta ajattelulta siinä paniikissa - mutta siniverinen jatkoi lähestymistään. Darius kävi puolikumarassa perääntymään askeleen jos toisenkin, Aranin kuitenkin kirien välimatkan kiinni ennen kuin Haukansilmä minnekään ehätti peruuttaa. Kuningas kävi säälimättä tarttumaan kiinni kenraalinsa kaulasta, pakottaen tuon selän suoraksi ennen kuin painoi silmäpuolisen vasten lähintä seinää. Aivan likeltä, ehkä turhankin likeltä joidenkin mielestä, Aran tuijotti nyt kenraalia silmään, röyhkeästi vain penkoen tuon mielen läpi kaikessa hiljaisuudessa. Mitä enemmän Aran sai selville, sitä halveksuvammaksi siniverisen ilme muuttui.

Dariuksen pelonsekainen katse seikkaili terävin liikkein pitkin Aranin kasvoja, kenraalin pysyen paikoillaan ja yrittäen saada henkeä kuninkaansa puristukselta. Hän ei edes yrittänyt irti Aranin otteesta, tietäen vastarinnan olevan turhaa ja rangaistavaa. Ties vaikka siniverinen päättäisi uudemman kerran alkaa hakkaamaan eliittiään, tai antaisi sorkkajalkaisen pirunsa sen tehdä puolestaan.
"Haiset vastenmieliseltä. Ja näytätkin siltä", Aran kävi viimein avaamaan suunsa sylkien sanat päin Dariuksen kasvoja, päästäen kuitenkin irti kenraalista, suorastaan työntäen tuota kauemmas itsestään samalla kun kääntyi ympäri kohden Lucavia.
"Kaksi vanhinta oli täällä", Aran kertoi Atrevauxelle, tuon varmaan osaten yhdistää Lorythasin yllättävän parantumisen ja Yliparantajan vierailun toisiinsa ilman sen suurempia selittelyjä, "Etsi Mir Valdoren yläkerrasta, vasemmalta, ja tuo tuohon huoneeseen", kuningas jatkoi nyökäten kohden kirjaston ovea, antaen Atrevauxille käskyn, mulkaisten sitten Lorythasin puoleen. Aranille oli se ja sama mitä mieltä sarvipäinen oli kuninkaan tavasta mielivaltaisesti vain tunkeutua tuon kotiin ja sen myös näki siniverisen kasvoilta.
"Meillä on vielä välejä selviteltävänä, mikäli et halua avointa sotaa minun ja liittolaisteni kanssa aloittaa, Puolikäärme. Joten pidä piikittelysi ja mielipiteesi itselläsi tai teloitan Winderin ja Mir Valdorenin sinun pihamaallesi ja vieritän syyt kyläsi niskoille", Siniverinen sähisi kyläpäällikölle. Ei hän todellakaan ollut noita teloittamassa - tai no, ei ainakaan Winderiä. Kuten todettu, tuo oli liian arvokas menetys tähän väliin - mutta lateli silti uhkauksiaan, kuulostaen kyllä siltä, että aikoi toteuttaa uhkauksensa.

"Sinä, kävele", Käsky kävi siniveriseltä Winderille joka kauemmas oli hoiperrellut tönäisyn myötä, ennen kuin Aran itse lähti askeltamaan kohden kyläpäällikön oleskelutiloja, joissa kolmikko oli ilmeisesti viime yönä riehunut ja paneskellut kuin mitkäkin eläimet.
Darius ei sanonut mitään vastaan Aranille. Kenraali sai pidätellä itseään, ettei käynyt silkasta pelosta tärisemään, jalkojenkin meinaten pettää alta. Jo pelkkä ajatus siitä että Aran saattaisi teloituttaa Iriadorin - kuten oli uhkaillut - pelotti niin ettei järki meinannut kulkea. Ei hän voisi mitenkään pistää vastaan, jos Aran uhkauksensa toteutti! ja jos pistäisi, saisi siitä varmasti kärsiä Kuiskaus ja Briar. Olo oli jälleen kerran niin avuton ja suojaton, Cúthalionilla oli täysi yliote kenraaliinsa, joka nyt lähti varovaisin askelin kulkemaan Aranin perässä, nöyränä ja pienesti kyyryssä kuin tottelemaan hakattu koira. Darius ei edes vilkaissut Lorythasin puoleen, kenraalin pitäen katseensa visusti maanrajassa.


// KETTU MAINITTU. KETUN NOKKAA KUN VÄHÄN NÄKISI. Dari tulee Briariin stressilomalle joo. niiku, ikuisiksi ajoiksi. BONNIEJACKA INBOUND. Ei ku Iri on joku pirtsakka ja nopeesti päähän nouseva kevyt seurajuoma. Shyva saa liittyä sidukkakerhoon joo. Heca on joo gini saatana :--D Semmonen havun makunen gini. Dagnir on vodka on rocks. Marduk on Baileys jäillä. Orubee voi olla joku pieleen menny krapulajuoma, jossa on alkoholia //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Touko 2015, 18:55

Lorythasin viirumainen katse seurasi toinen kulma koholla sitä, kuinka kuningas pitkin käytävää asteli ja hyppysiinsä nosti vuoronperään esineitä, laskien ne sitten alas puolihuolimattomasti. Lorythas kulki onnekseen tuon pröystäilijän perässä, toisella kädellään kuroen niitä esineitä takaisin omille paikoilleen harvinaisen tympääntyneenä kultatukkaisen menoa seuraten. Hän ei todellakaan aikonut olla kuninkaalle mieliksi, siinä missä Aran taisi olla asiasta Lorythasin kohdalla myös samaa mieltä omalta kannaltaan katsottuna.
Viimein kuningas kuitenkin kävi käännähtämään paremmin puoliverisen puoleen, katsellen närkästyneenä sarvipäistä, joka siihen katseeseen vastasi vinosti, omahyväisesti hymyillen ja leukaansa hitusen nostaen ylpeänä ylös. Ei Aran häntä pelottanut. Millään tavalla. Lähinnä huvitti vain seurata tuota kukkoilua vierestä, Lorythaksen kuitenkaan näyttämättä sitä millään tapaa ulkoisesti.
Aran kuitenkin ihmetteli kuinka Puolikäärme jaloillaan jo oli, ylipäätään elossa sen eilisen sekamelskan jäljiltä. Hopeakäärme ei sitä erikseen toiselle ollut selittämässä, ei tuo sitä ansainnut tietää ensimmäiselläkään asteella, ellei sitten jollain ilveellä. Puoliverinen tyytyikin hymähtämään terävästi, kätensä puuskaan nostaen, samallakun huomasi Dariuksen astelevan portaita pitkin alas. Mutta sen sijaan, että Lorythaksen katse olisi ollut enää ystävällisen lempeä ja lämmin, oli se nyt kylmääkin kylmempi.
Sinä et saa täältä muuta, kuin omasi takaisin. Voit toki haaveilla jostain suuremmasta, mutta minä en ole niitä toiveita toteuttamassa, ikinä”, puoliverinen totesi ykskantaan monarkin perään, tuon lähtiessä askeltamaan kenraalinsa puoleen, edes olettamatta että toinen niitä kuuleviin korviinsa ottaisi.

Hopeakäärme ei tehnyt elettäkään yrittääkseen asettua Aranin ja Dariuksen väliin, vaan katseli Lucan tavoin vierestä noiden kahden taistelua. Tottakai se pienesti kivisti seurata vierestä ja nähdä se, kuinka kuningas kenraaliaan niin kylmästi kohteli, mutta ainakin se antoi selkeämmän kuvan Puolikäärmeelle siitä, että hän tai Briar ylipäätään ei olisi ikinä alkamassa haltiakuninkaan liittolaiseksi.
Luca asetteli Lorythaksen vierestä peremmälle astellen silmälappuaan paremmin kasvoilleen, pysyen yhä hiljaa ja katsoen osin huvittuneena Dariuksen pelonsekaisia kasvoja. Mitä idiootti oli itsensä tähän ajanut, kaikki olisi ollut niin paljon helpompaa, jos Lorythas olisi alunperinkin vain lähtenyt faunin matkaan kuningasta tapaamaan, mutta tuon pässinpään oli ollut pakko siihen väliin asettua. Saipahan ansaitsemansa mukaan nyt jos ei muuta, vaikkei Atrevaux voinut itselleen myöntääkään, ettäkö olisi tässä Aranin suomassa rangaistuksessa ollut mukana omasta tahdostaan, saati ylipäätään innokas osallistumaan siihen. Atrevaux ei Dariuksen kurittamisesta tai edes sen katsomisesta nauttinut, vaikka tekikin välillä terää haistattaa tuolle ja polkea allensa.

Aran kävi ääneen kertaamaan kuitenkin illan tapahtumia, saaden Lorythasin pyöräyttämään silmiä päässään. Tietenkin monarkilla oli suuri tarve näemmä saada tietää mitä oli tapahtunut, ja helpoin oksa jolta niitä kurottaa saattoi oli oma kenraalinsa, se silmäpuolinen yllättäen.
Iriadorin mainitessa Lorythas kävi kuitenkin kohottamaan päätänsä pienesti ja vaihtamaan nojaavan painonsa toisen jalkansa varaan. Puolikäärme olisi telepaattisesti voinut toki hoputtaa punatukkaista paikalle saapumaan, muttei sitä kuitenkaan tehnyt, jääden vain seurailemaan kuinka nuoremmanoloinen vaaleatukkaisista lähti portaita ylös mukisematta kapuamaan omaan tahtiinsa.

Briar ei osallistu sotiinne, tai yhdeksikään sen osapuoleksi, eikä sinulla ole täällä minkäänlaista arvovaltaa minuun tai seuraajiini, haltiakuningas. Sinä tiedät millä uhkaan sinua takaisin, jos yrität kyläämme tahria tahallasi”, Puolikäärme totesi tyynenrauhallisena, kaksikon perään lähtien itsekin askeltamaan. Lorythas korkeintaan vilkaisi Dariuksen puoleen, jäämättä kuitenkaan omassa näreisyydessään säälimään kenraalia lainkaan, vaikka ehkä sisimmiltään olisi halunnutkin. Mutta nyt se lohikäärmeveri kiehui, saaden kyläpäälliköstä muodostumaan ilkeämmän, sen joka omaa kunniaansa ja periaatteitaan puolusti, eikä käskyjä muilta ottanut vastaan. Ei etenkään Aranilta. Tuo ei kuulunut Briariin, eikä Lorythas kokenut millään tapaa kunnioittavansa kuninkaaksi julistautunutta Cúthalionia, joka häntä halusi uhkailla ja elämästään hankalaa tehdä. Hänelle ainoat ylimykset olivat kolme Vanhinta, joiden edessä puoliverinen kykeni nöyrtymään ja noita kuuntelemaan ilman, että koki suoranaista tarvetta asemaansa puolustaa.
Huoneeseen päästyä Lorythas kuitenkin pysähtyi kirjastonsa huoneiden oville, nopeasti perään vilkaistakseen, olivatko Iriador jo kyseenalaisen saattajansa seurassa perästä tulossa, mutta kaksikkoa vielä näkemättä, Puolikäärme tyytyi vain jäämään ovien vierelle seisoskelemaan. Ei hänellä ollut tarve istua alas.


Portaita ylös noustessaan toisaalla Parebris oli vaihtanut illuusionsa siihen sorkkajalkaiseen, hitaanlaiskasti itsekseen äristen ja mumisten käsittämättömyyksiä astellessaan eteenpäin, pysähtyen sijoilleen odottamaan kun se punatukkainen ilmestyi huoneesta käytävänpuolelle. Iriador oli saanut siistiydyttyä ja kiskottua yllensä sopivammat vaatteet, aikeenaan mennä jatkamaan pukeutumista kirjastonpuolelle, jossa kuteensa yhä sijaitsivat. Mutta törmättyään siihen jättiläismäiseen näkyyn käytävällä, jäätyi nuorempi kirjaimellisesti sijoilleen, katseensa kohdistuessa turhankin tarkkaan tuijottamaan mustaan sisätakkiin ja punaisiin housuihin sonnustautunutta sorkkajalkaa. Niskakarvathan siinä nousivat pystyyn, Iriadorin kykenemättä millään tavalla suoriltaan yhdistämään tuota jättimäistä sarvipäätä kenraali Argenteukseen.

Etkö ennen faunia ole nähnyt?", Parebris ärähti, ihmetellen sitä tarkkaa katsetta, joka faunin kasvoille oli kohdistettu. Näkikö Iriador? Tosin, ihmekös tuo, jos Yliparantaja oli täällä vieraillut ja lahjojaan jaellut, mitä lie olivatkaan sitten vastaavasta eleestä takaisin joutuneet maksamaan.
Pujopartaisen äänen kuitenkin kuullessaan punatukkainen kykeni yhdistelemään palaset toisiinsa, tunnistaen kyllä Atrevauxen möreänmatalan äänen, joka hänelle nyt puhui. Tuoltako se pukinsorkka nyt sitten näytti – ei Iriador kyllä olisi välittänyt tietää, jos siitä lähdettiin…
Idiootti. Kerää luusi ja seuraa perästä, Aran tahtoo sinutkin todistamaan kurinpalautustaan, enkä välittäisi erikseen repiä sinua matkaani”, fauni murahti haltialle käännähtäessään takaisin menosuuntaan päin, tympeänä talsien taas portaita kohden. Mitään Iriador ei äänen käynyt kuitenkaan toteamaan, hieman kauhusta jäykkänä ja faunin sanoista pientä paniikkia herätellen seuraten kuitenkin Argenteusta taas kirjastolle, jossa koko muu kööri olikin jo koolla, Lorythasta myöten, joka ei enää näyttänytkään niin ystävälliseltä itseltään…


//KETUNNOKAT PIILOON NYT. NYTNYTNYT. NYT. Täydellinen suunnitelma. Iri tulee messiin. Lory rakentaa niille oman pesän sit jonnekin nurkkiinsa. BonnieJacka on se animatronic jota ei voi ottaa tosissaan. Voi Orubee :----DDD Tai sit Orubee on joku alkoholiton karun makunen drinkki jota kukaan ei koskaan tilaa. Kohta meillä on kokonainen drinkkimenu, pistetään samantien joku tnfbaari pystyyn jossa jonneja ei suvaita//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Touko 2015, 20:39

Darius ei voinut sanoa pitävänsä noista puheista, mitä kyläpäällikkö ja kuningas toisilleen lateli. Hän kun oli toivonut, että Briar pysyisi poissa tästä sotkusta, mutta Aran näemmä näki tarpeelliseksi raahata oman olemuksensa tänne kukkoilemaan. Eipä Lorythas näyttänyt kuitenkaan siniverisen tahtoon taipuvan, mikä sinällään oli ihailtavaa, mutta kenraalin tietäen mihin kaikkeen Aran kykeni, ei Darius pitänyt moista kovapäisyyttä fiksuna. Se oli kuitenkin Lorythasin päätös, miten tuo aikoi toiseen suurista kuninkaista suhtautua, ei kenraalilla ollut mitään sanomista siihen. Haukansilmä ei voinut kuin ihmetellä kaikessa nöyrässä hiljaisuudessaan, mikseivät he vain lähteneet pois saman tien. Mitä ihmettä kuninkaalla oli mielessään?
"Suuria sanoja puoliveriseltä, joka minun valtakuntaani on kylän pystyttänyt. Kun sota voitetaan, aloitamme teidän kaikkien puolueettomien karsinnan", Kun se vain voitettaisiin. Sen enempää Aran ei katsonut tarpeelliseksi mahdollisista tulevaisuuden suunnitelmista kertoa puoliveriselle äpärälle, ei tuolle kuulunut moiset asiat.
Sen sijaan että olisi yhtään sen enempää suutaan soittanut Lorythaksen kanssa, kävi Aran kiertelemään tuota kirjastomaista oleskeluhuonetta pienesti kierrellen ja kaarrellen. Sieltä täältä kirja jos toinenkin eksyi hetkeksi kuninkaan hyppysiin jälleen kovinkin mielivaltaisesti, siniverisen asetellen mokomat kuitenkin miten sattuu takaisin "jonnekin sinne päin", mistä oli ottanutkin. Ei siniverinen näyttänyt kunnioittavan Lorythasin omaisuutta, mutta oliko se sitten ihmekään.

Darius oli jäänyt seisomaan lähelle ovea, syrjemmälle, koittaen odotellessaan tasailla hengitystään ja piti katseensa maassa. Pienesti se katse kuitenkin vilkaisi Iriadorin ja Atrevauxen puoleen, kun nuo viimein saapuivat pienen odottelun päätteeksi paikalle. sentään fauni ei punapäistä retuuttanut, hyvä. Sen enempää Haukansilmä ei kuitenkaan katsonut edes Iriadoriin. Ehkei olisi pitänyt sittenkään toimia niin, kuin eilen tuli tehtyä. Ehkä hän oli tehnyt suuren virheen. Ehkä niin oli, mutta siltikään Darius ei osannut katua tekojaan. Kenraali ei katsonut tehneensä väärin auttaessaan puoliveristä. Mutta kuningas oli selvästi toista mieltä.
Kuningas kävi pistävästi tuijottamaan korkeahaltiaa kun fauniksi muuttunut kenraali tuon viimein paikalle saattoi. Tuolla oli näkökykynsä, ainakin vielä. Hyvä, Aran halusi että Iriador näki tämän. Olkoon kenraalin rangaistus viimeinen asia, mitä tuo tulisi näkemään väliaikaisella näöllään - tai Aran ainakin oletti sen olevan väliaikainen, tunkeuduttuaan punapäisen ajatuksiin ja tiedostettuaan näön sumenemisen. Ei Yliparantaja sitä näkökykyä ilmaiseksi eilisen tähden voinut palauttaa, eivät ne liskot jaelleet moisia lahjoja noin pienin perustein.

"Sietäisitte molemmat ruoskittaviksi ja teloitettavaksi. Luulin jo opettaneeni teille molemmille paikkann--",
"Mir Valdoren ei osallistunut eilisiin tapahtumiin linnalla, ette voi rangaista häntä minun teko--"
, Darius kävi yllättäen avaamaan sen suunsa viimein, keskeyttäen kovinkin ajattelemattomasti Aranin puheet.
"Winder sinä et puhu minulle ellen sinulta jotain kysy!", Tietenkin Aran keskeytti kumppaniaan puolustavan kenraalin, hiljentäen Dariuksen täysin. Ehkei ollut hyvä idea päätään aukoa nyt jo valmiiksi vihaiselle kuninkaalle.
"Minä rankaisen ketä haluan, pikku panopoikasi ei ehkä osallistunut tapahtumiin, mutta täällä hän on, yllättäen seurassasi kuin mikäkin rikostoveri, hässimässä sekaveristen kanssa. Häpeätkö itseäsi yhtään, Winder?", Siniverinen jatkoi samalla kun kävi jälleen lähestymään Winderiä, hitaan uhkaavasti, pysähtyen aivan kenraalinsa eteen. Dariuksen katse pysyi visusti maassa, silmäpuolisen avaamatta suutaan kuninkaalle joka häntä nyt siitä läheltä nenänvartta pitkin halveksuvasti tuijotti.
"Mutta, Mir Valdorenin rankaiseminen ei kuulunut alun alkaenkaan suunnitelmiini. Ja sen sijaan, että häneen kuluttaisin kenenkään aikaa nyt, aion edetä suunnitelman mukaan", Katse kääntyi Dariuksesta Lorythaksen puoleen, kuninkaan astellen nyt lähemmäksi puoliveristä.

"Sinä loukkasit minua, Seyr hyvä. Sinulla oli pokkaa tulla minun kaupunkiini, mikä sinällään ei vielä ole suuri loukkaus. Et ole ensimmäinen saatikka sitten viimeinen puolueeton, joka kaupungissani on vieraillut. Mutta sinä tulit linnalleni. Tunkeuduit minun kotiini. Turmelit minun omaisuuttani - mihin kuuluvat myös kaikki Winderin ruhjeet, ne ovat sinun kontollasi - etkä tullut kutsuttuna tapaamaan minua. Siinä teit virheen. Virheen, jonka voisin tulkita helpostikin suureksi loukkaukseksi ja jo sillä perusteella voisin julistaa kyläsi vihollisiksemme. Mutta, sinä haluat kyläsi pysyvän poissa tästä sodasta, joten moista julistusta emme halua Briarin kontolle, emmehän?", Siniverinen kävi nyt papattamaan suunnitelmaansa alustavasti, samalla kun pysähtyi jälleen Lorythasin eteen tuijottamaan toista leukaansa pienesti kohottaen.
"Olen kuitenkin valmis antamaan sinulle anteeksi, unohtamaan tämän pienen loukkauksen ja jättämään Briarin rauhaan. Sen eteen saat tehdä minulle kuitenkin jotain. Saat rangaista Winderiä puolestani", Darius kohotti nyt kysyvän katseensa kunnolla Aranin ja Lorythasin puoleen, Aranin pitäessä pienen paussin puheessaan, "Sinä hoidat rangaistuksen, minun toiveiden mukaisesti ja sitten lähdemme pois, jätämme Briarin rauhaan ja sinä voit jatkaa tunkiokyläsi johtamista kaikessa rauhassa".
"Toinen vaihtoehto on, että otan Winderin ja hänen panopalkintonsa mukaani ja poistumme, Minä ja kenraali Argenteus huolehdimme Winderin rangaistuksesta ja sinä saat nukkua yösi peläten, koska marssitan sotilaani kylääsi tuhoamaan. Ehkä ette ole niin helppo kohde tuhota, mutta minulla on keinoni. Ja haluatko tosiaan ottaa sen riskin, että kyläläisiä kaatuu täysin turhaan vain, koska kieltäydyit kerran toteuttamasta Cúthalionin pyyntöä"
, omahyväinen hymy kävi nousemaan kuninkaan kasvoille sanojen myötä, "Miltä kuulostaa, Puolikäärme?".


// NYT NYT NYT NYT YNYYNYT. Iri ja Dari kiittää pesästä ja pyytää Loryn sinne pesään chillaan kanssaan sitten ja kaikki on onnellisia ja ah<3. BonnieJacka on niiku se Foxy 2.0 kiitää meneen ja kiljuu päin naamaa. Orubee on kato alkoholiton olut :------D TNF baari pystyyn joo, sit aletaan tienaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Touko 2015, 22:29

Me olimme täällä ennen sinua ja pytinkejäsi. Taitaa jäädä nähtäväksi, saatteko edes sotanne kesken mitään edes aikaiseksi tällä menolla”, Lorythas tuhahti, katsahtaen harvinaisen murhaavasti monarkin perään, kun tuo kirjahyllyjä lähti kiertämään. Kyllä sininen katse erotti tarkoin, ettei kuningas edes yrittänyt kirjoja takaisin omille paikoilleen asettaa, ja ettei toinen edes yrittänyt hänen omaisuuttaan kunnioittaa. Lorythasia pienesti kadutti, ettei ollut päässyt Aranin linnalle vierailemaan ja vain siksi, ettei ollut saattanut samoin käyttäytyä siniverisen omaisuutta kohtaan.
Lorythasin katse kuitenkin kiri kaksikkoon, jotka perästä tulivat viimein paikalle. Iriador oli ehättänyt jotain kiskaista yllensä, toisen kenraalinkin ollen vaihtanut syystä tai toisesta sen illuusionsa tutumpaan, jonka Puolikäärmekin kykeni nyt tunnistamaan.

Pukinkoipinen jäi kirjaston oven eteen odottamaan, että punapäinen siitä ensimmäiseksi sisään astahtaisi. Iriador jäi kuitenkin jumittamaan oviaukkoon, ensin Dariusta, sitten Lorythasta ja siitä Arania katsahtaen, kunnes fauni tuon tuuppasi peremmälle huoneeseen tieltään. Punatukkainen sitä tietenkin pienesti hätkähti, olkansa ylitse taemmas katsahtaen sarvipäistä, joka kookkain askelin asteli sotilaan ohitse suoraa yhdelle huoneen divaaneista, romahtaen sille istumaan. Suottako hän tässä istuskeli, kun tarjolla oli jokin mukava sija, jolle ahterinsa asettaa. Ja kun Atrevauxea ei tässä varsinaisesti tarvittukaan.

Korkeahaltia ei äännähdystäkään suustaan päästänyt, asettuessaan vain seisomaan toista käsivarttaan pidellen huoneeseen. Aranin alkaessa heti sanailla, kurtistuivat nuoremman kulmat niistä puheista, Iriadorin tuntien taas kuinka se vihansa siniveristä kohtaan vain kasvoi kasvamistaan.
Anna olla… minä hoidan tämän”, telepaattisen sanat kaikuivat taempaa korkeahaltian mieleen Lorythaksen äänellä, joka kyllä aisti sen, ettei punapää kamalasti välittänyt siitä, kuinka kuningas tuon kumppania kohteli. Ja oliko se sitten ihmekään? Iriadorin katse laajenikin nopeasti aukinaisemmaksi, tuon vilkaistessa Hopeakäärmeen puoleen nopeasti, ennen kuin katseensa palasi taas eteenpäin tarkkailemaan. Ne sanat hillitsivät nuorimman vain seisomaan paikoillaan, sen sijaan että tuo olisi saattanut kultatukkaisen kaulaan hypätä ja hankaloittaa asioita entisestäänkin. Lorythas kuitenkin näytti ymmärtävän jutun juonen, eikä Iriador saattanut olla kuin kiitollinen siitä, että puoliverinen jaksoi katsoa tässä tilanteessa hänen peräänsä edellisen tavoin.

Aran jatkoi kuitenkin moitintaansa Winderin suhteen ja hässimisen tullessa puheeksi, ei Lorythas kyennyt hillitsemään sitä hiljaista naurahdustaan. Eipä se fakta häntä haitannut lainkaan, että kuningas näytti viime illasta tietävän noinkin paljon. Ei Puolikäärme siitä mitään menettänyt.
Lorythas säilytti sen ivallisen hymynsä kasvoillaan, katseensa kääntäen kuninkaaseen tuon puhutellessa nyt vuorostaan häntä. Siitä kuinka Puolikäärme oli tuota loukannut niin verisesti sillä, että oli haltioiden kaupunkiin saapunut vierailulleen. Kuinka Winderin ruhjeet olivat kyläpäällikön kontolla, miten Briar kyettäisiin eilisiltaisen perusteella tuomitsemaan heidän vihollisikseen. Luuliko Aran sanoillaan saavuttavan jotain suurtakin Hopeakäärmeen kohdalla? Ne lähinnä kaikuivat tyhjille seinille, Lorythasin kykenemättä varsinaisesti kuninkaan uhkailuja tosissaan edes ottamaan. Siinäpähän manasi, nyt kun oli aloittanut, eivät ne puheet saisi hopeaveristä pelkäämään. Ja kukahan se suurin syy mahtoi eilisiin epämiellyttäviin tapahtumiin olla – Aran saisi syyttää loppu peleissä vain itseään.
Kuinka vain haluatkaan kaiken syykseni kääntää - ehkä minun kuuluisikin käyttää todellista nimeäni hyödyksi ja kylvää tuhoa ja turmiota maillesi, kun se näyttää teitä ärsyttävän”, Lorythas hymähti.

Aran lähti latelemaan sanoillaan kuitenkin enemmän siitä, kuinka voisi Lorythasille mahdollisesti antaa kunniansa loukkaamisen anteeksi. Briar saisi jäädä rauhaan, jos Lorythas suostuisi suorittamaan Aranin määräämän rangaistuksen itse, mikä kultakutri ikinä oli kenraalinsa päänmenoksi sitten suunnitellutkaan.
Luuletko että puheesi armeijasi tänne marssittamisesta pelottaisivat minua?”, puoliverinen totesi varsinaisen asiayhteyden vierestä, korjaten nyt ryhtiään entistäkin paremmaksi seistessään siinä Aranin edessä. Samassa ne siniset silmät myös leimahtivat täysin hohtamaan sinistä valoa, Lorythaksen kuumentaessa liekkiänsä niin että se erottui ilman värisemisenä hänen ympärillään. Hopeakäärmeelle monarkin sanailu alkoi riittää. Olisi pitänyt asiansa mahdollisimman lyhyenä ja lähtenyt kävellen sitten tiehensä.
Sinä et ole kuninkaani. Et suurin sanansaattaja tämän maan ja taivaan välillä - koppavuudellako te siniveriset kuninkaiksi pääsette?”, Lorythas totesi, harvinaisen uhkaavasti tuoden hehkuvaa pärstävärkkiään lähemmäs Arania, jopa ottaen askeleen päästäkseen turhan lähelle monarkkia hiljalleen korventavan kuumuutensa kanssa. Siinä vaiheessa Iriadorkin oli kääntynyt paremmin seuraamaan Arania ja puoliveristä, hampaitaan yhteen purren tiedostaessaan taas Lorythasin uhkaavan ulkomuodon lämmittävän huonetta lujaa tahtia. Mitään nuorempi ei kuitenkaan sanonut, sillä ei tahtonut sekaantua omalta osaltaan tilanteeseen enempää, kun olo oli muutenkin niin paikasta toiseen muiden riepoteltavan tuntuinen…
Pahoinpitelette ja kohtelette kaltoin muita. Syynäätte syitä kaikin keinoin vain loukataksenne, sitäkö te pidätte johtamisena? Todellisen luontonne piilottamista, omienne nähden vain piilotellen niitä karuja totuuksia, jotka nähtyinä maineenne ja arvonne pilaisivat”, Puolikäärme lähes sähisi, kiertäen Aranin toiselle sivulle, sen palavan katseen käväistessä nopeasti myös divaaniltaan ylös nousevassa faunissa, joka tympääntyneen näreissään Hopeakäärmettä ja monarkkia nyt lähestyi.
Kyllä minä heikkoutesi haistan, vertasi ja kehoasi raastavan sairauden, arvon kuningas Cúthalion”, Lorythaksen matalanmuriseva ääni kantautui telepaattisena monarkin mieleen, ”Lieneekö sekin salaisuus, jota pimitätte muilta? Mitä tapahtuisi, jos kansanne saisi tietää kuninkaansa olevan heikko?”.
Nyt riittää, Seyr”, vierelle ehättänyt Parebris ärähti, saaden tuon kuumuutta hehkuvan puoliverisen perääntymään kuninkaasta muutaman askeleen. Lorythas ei halunnut faunin käyvän itseensä enää käsiksi, vaikka tässä mielentilassa olisikin saattanut kärventää enemmän kuin mielellään koko nelikon niille sijoilleen.


//NNNNNYYYYYT. Ei me koskaan lopeteta, vaikka kuin koitettais jauhaa sitä itellemme. Hirvee pesäkööri. Pumpkin on kateellinen kun Lory vie kaikki sohvatyynyt sinne. Mut todellakin. Kukaan ehi nähdä vilaustakaan kun se jo on vieressä. Alkoholiton kampasimpukka olut. Niin pahaa että sattuu :---DD Tahdon TNF baariin, nyt heti//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Touko 2015, 23:22

Aran ei vieläkään kyennyt Lorythasin mieltä lukemaan. Mutta Iriadorin kyllä. Siinä vaiheessa kun sarvipäinen oli korkeahaltialle käynyt ilmoittamaan "hoitavansa" tämän, kävi Aran naurahtamaan kuivahkosti sen pahemmin asiaa kommentoimatta.
Puoliverinen ei kuitenkaan pitänyt suutaan kiinni vaan kävi samalla mitalla aukomaan päätään, kuin kuningaskin. Oli turha odottaa kummankaan heistä nöyristyvän toisen edessä, se oli varmaa ja se myös osiltaan pelotti Dariusta. Kenraali ei halunnut tämän äityvän yhtään sen pahemmaksi, mitä jo oli. Mutta, siihen suuntaan oltiin uhkaavasti menossa.
"Lorythas pyydän...", Darius kävi yllättäen telepaattisesti viestimään puoliveriselle, toivoen tuon lopettavan ja olevan kahdesta pässinpäästä se aikuisempi. Aran siihen ei taipuisi, kyllä Darius tiesi sen. Lorythaksen täytyi vain kieltäytyä - tai suostua, miten vain - ja kaikki olisi sillä ohi. He poistuisivat, eikä siniverisen tarvinnut enää ottaa yhteen puoliverisen kanssa.

Dariuksen viesti sai Aranin mulkaisemaan kenraaliaan vihaisesti, katseen kuitenkin palaten Seyriin joka suutaan soitti. Haltian kärsivällisyys alkoi olla lopussa, hän kun oli yrittänyt olla niin "kiltti" tässä tilanteessa ja tarjota Seyrille mahdollisuuden hoitaa tämä arkensa sekoittava tilanne pois päiväjärjestyksestä. Mutta ei sitten.
"Oi kyllä sinä tulisit pelkäämään, Seyr hyvä", Aran sähähti puoliverisen sanoihin, sen pahemmin lähtemättä kertomaan mitä itsellään oli hihassa. Ei hänen tarvinnut kompensoida itseään kertomalla mitä lähettäisi Briaria vastaan, jos avoimeen sotaan lähdettäisiin. Hänellä oli keinonsa, arsenaalinsa, eikä tämä kyläpahainen kauaa yksin seisoisi heitä vastaan - ei edes lohikäärmeiden avulla.

Seuraavat sanat menivätkin sitten lähinnä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Omiensa raatelemalla puoliverisellä ei ollut mitään varaa saatikka oikeutta alkaa Arania arvostelemaan, siinähän soitti suutaan kuin mikäkin typerys. Tosin, siinä vaiheessa kun Seyr otti puheeksi kuninkaan sairauden, kävi Aranin katse kaventumaan, haltian vetäen terävästi henkeä sisään. Puolikäärme oli löytänyt sen yhden heikkouden, mistä Aran ei välittänyt kertoa kenellekään. Nyt kun tuo äpärä otti asian puheeksi, halusi Aran vain tempaista myrkyllä valellun miekkansa ja survaista sen puoliveriseen, joka häntä niin kovin kuumana kaarteli. Siniverinen seisoi sijoillaan, haastavasti katsellen alati lämpenevää puoliveristä. Ei Aran tuota pelännyt, siinähän hyökkäsi jos halusi, antaisipahan syyn käydä päälle. Atrevaux kuitenkin katsoi paremmaksi puuttua tilanteeseen, kävellen kuninkaansa vierelle, saaden tuon tukalanlämpimäksi käyneen pirulaisen perääntymään.

Aran kääntyi paremmin kohden Lorythasia, pysyen kuitenkin nyt nätisti fauninsa vierellä. Tässä oli hyvä, turvallista, ei Aran typeränä aikonut lähemmäs puoliveristä nyt mennä. Hetken kaikessa hiljaisuudessa kuningas vain tuijotti kyläpäällikköä ylimielisesti hymyillen, silti nyt huomattavasti varovaisempana.
"Oletan vastauksesi tarjoukseeni olevan kielteinen", Aran aloitti lopulta, käyden kävelemään nyt Iriadorin puoleen rauhallisin askelein, "Me otamme omamme ja poistumme. Ja seuraavan kerran kun Kuiskaus tänne tulee, ovat he vihollisianne. Darius, johdat hyökkäystä Briariin".
Winder puri hammastaan yhteen, pitäen itsensä hiljaisena. Katse oli maassa ja kenraali sai pidätellä itseään, ettei ollut jo tilanteeseen puuttunut. Hän halusi vain pois täältä ja nyt kun Aran noiden sanojen päätteeksi vielä Iriadorin taakse oli pysähtynyt, tahtoi Darius vain herätä tästä painajaisesta. Ei tämä voinut enää totta olla. Ei hän halunnut hyökätä Briariin, ei kuningas voinut Kuiskausta moiselle itsemurhatehtävälle lähettää! Mutta, Aran näytti olevan tosissaan. Ja oliko eliitillä varaa kieltäytyä?

"Muistat varmaan, miten palautimme sinut ruotuun viimeksi Argenteuksen kanssa, Winder?", Aran jatkoi pysähtyessään Iriadorin taakse, laskien kätensä kevyesti silittelemään korkeahaltian raavittua selkää. Darius nyökkäsi pienesti Aranille, avaamatta kuitenkaan suutaan. Kyllä hän muisti kuinka kuningas ja virkaveli hänet viimeksi olivat häpäisseet, eikä välittänyt kyllä muistella sitä kertaa juuri nyt.
"Et selvästikään ottanut opiksesi siitä. Ehkä otat, kun teen saman Mir Valdorenille... ja sinä saat katsoa vierestä", Iriadorin selkää silitellyt käsi kävi yllättäen työntämään sotilasta rajummin kohden ovea, Aranin säälimättä lainkaan korkeahaltian selkää, sattui hänen kosketuksensa tai ei.
"Aran ei, pyyd--"
"Hiljaa ja kävele, me poistumme. Turha tuolle eläimelle on puhua",
Siniverinen kävi heti keskeyttämään Haukansilmän, joka oli valmis jo polvistumaan ja anomaan anteeksiantoa kuninkaaltaan, kunhan tuo vain jättäisi Iriadorin pois tästä sotukusta. Korkeahaltia ei ollut tehnyt mitään väärää! Darius olisi halunnut vain napata Iriadorin mukaansa ja juosta, pois, kauas pois, eikä ikinä palata Briariin saatikka haltioiden kaupunkiin! Mutta.. Ei hän voinut. Jos Darius nyt karkaisi, tuomitsisi hän Kuiskauksen kärsimään puolestaan...


// NYT. Koskaan ei lopu. Ei ikinä. Haudassakin meno vielä tämä. Pumpkin on kateellinen kyllä, mutta sitten Lorya viduddaa kun Pumpkin tekee pesän Loryn sänkyyn kera Lokenen. NIH. Hirvee speedo Jacka. KAMPASIMPUKKA OLUT :-----DDDD Meidän pitää selvästi perustaa TNF baari. The Night Fantasy kuulostaakin jo valmiiks joltain tosi häröltä yöclubilta jos nyt lähtee miettiin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Touko 2015, 23:58

Lorythasin turkoosina palavat silmät tuijottivat kulmien alta hetken faunia, siirtyen hitaasti kuitenkin Aranin puoleen, säröisen, epävireisen, matalan viulumaisen ääneen täyttäessä huoneen hetkeksi, Puolikäärmeen indikoidessa paremmin lohikäärmepuoltansa esille. Se ääni värisytti koko huonetta, käärmemäisen sihinän vielä kohotessa sen perästä kohti kattoa.
Atrevaux katseli sitä kunnioittavaa näkyä, kyläpäällikön paljastaessa liskoveren turmelemaa puoltaan, haluamatta varsinaisesti tilanteen äityvän tätä pidemmälle. Tuskinpa Puolikäärmeen tarkoituksena edes oli muuta, kuin pelotella ja uhitella, mutta ties miten tuo käärmemäinen puoli hopeaverisen päähän kykeni kolahtamaan. Siitä Parebris ei tällä kertaa ollut valmis ottamaan selvää, kylmästi hymähtäen kun turkoosinsinisenä paikoitellen hohtava sarvipäinen perääntyi pirullisesti virnuillen siniverisestä ja pujopartaisesta kauemmas. Kuin seuraavaa hyökkäystään punova peto…

Iriador oli hieman peloissaan seurannut tilannetta vierestä, vieläkään suutaan avaamatta, mutta pelkoaan ulospäin nuorin ei näyttänyt. Hän olisi ollut vaikka itse valmis menemään Lorythaksen ja muiden väliin, jos se jotain olisi tällä hetkellä muuttanut – mutta nyt tuntui siltä, että se olisi liian myöhäistä. Myöskään Aranin sanat eivät riemastuttaneet, Iriadorin kyllä tiedostavan sen, ettei Darius todellakaan halunnut johtaa Kuiskauksta hyökkäämään Briaria vastaan. Ei kyllä punatukkainen itsekään olisi halunnut siinä olla mukana, jos siitä lähdettiin…

Kylmät väreet kulkivat niskaa kohden, Iriadorin ehättäessä yhden syrjempään vetäytyvän askeleen ottaa, kun kultakutri häntä alkoi lähestyä lopulta. Se harmaa katse seurasi monarkkia sen pienen hetken, Iriadorin kuitenkin jähmettyessä taas paikoilleen, kun Aran niihin Lorythasin raatelemiin haavoihin koski. Hengitys tuntui yllättäen kiihtyvän, Iriadorin halutessa oikeastaan vain juosta viimein pois paikalta, aivan sama mikä määränpäänään sillä oli nyt, kun punatukkainen kyllä ymmärsi puheiden kääntyvän harvinaisen epämieluisaan aiheeseen. Ei hän tahtonut… mitään tästä…
Se lujempi työntö niitä haavoja vasten sai Iriadorin kuitenkin päästämään valittavan parkaisun suustaan, Iriadorin vasten tahtoaan kulkien siihen suuntaan, minne kuningas häntä oli työntämässä. Aina siihen saakka, kunnes nuo Lorythasin kohdalle ennättivät, ja Puolikäärme itse vetäisi punapäisen selkänsä taa turvaan. Iriador älähti hiljaa, lähes kompastuen omiin kinttuihinsa Puolikäärmeen äkillisen vedon takia.
Hopeakäärmeen katse paloi yhä, silmien tuijottaessa juonikkaanivallisesti Arania. Puoliverinen ei aikonut antaa kuninkaan kohdella nuorinta niin kuin oli tehnyt, Iriadorin ollen kuitenkin yhä se, joka tänne alunperinkin oli Oraakkelin toimesta väkisin raahattu. Punapäinen ei heidän väliseen kiistaansa liittynyt millään tapaa, ja Lorythas olisi tuota kyllä puolustamassa tässä tapauksessa, Dariuksenkin takia…

Olet kaikenlisäksi siis myös äkkipikainen”, Hopeakäärme virnisti, seisoen paikoillaan kuninkaan ja eliittisotilaan välissä. Kehtaisikin yrittää hänen ohitseen, ja Lorythas oli valmis astumaan uudelleen mokoman tielle. Kunhan Iriador vain pysytteli hänen takanaan.
En missään välissä kieltäytynyt... tarjouksestasi”, kyläpäällikkö kävi vielä lisäämään äänessään vieläkin se liskomaisen kumea sävy, ryhtinsä palauttaen jälleen suoraksi, alentavasti tuota Cúthalionin kutaletta katsellen, samalla kun katseensa otti palatakseen normaalimmaksi, vaikka kuumuus yhä lähellään paahtoikin.


//Haudassa päristään, siinä missä vierustoverit sitten kääntää kylkeään ja on että voi saatana. NIIIII. Lorya vituttaa kun Pumpkin ja Lokene siellä hautoo niitä muniaan sitten. Vähän… Vähän niinku – MUNIAAAAAAA :-----DDDD Jacka on vähän tommonen. Sitä ei voi pysäyttää. No mut äläpä. TNF baari paras baari. Romu sinne vääntään niitä drinkkejä sitten//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron