Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2015, 00:41

Lorythasin uhittelut ja äännähtelyt eivät saaneet Aranissa aikaan mitään muuta, kuin nokan nyrpistyksen. Totta kai arvaamaton puoliverinen omalla tavallaan pelotti, mutta sen pelon kävi peittämään silkka raivo ja vastenmielisyys mokomaa kohtaan.
Darius ehätti ottaa muutaman askeleen Aranin ja Iriadorin perään, kun Lorythas oli käynyt puuttumaan tilanteeseen ja kiskaissut korkeahaltian taakseen turvaan. Darius pysähtyi niille sijoilleen, peläten sitä mihin tilanne saattaisi äityä. Sinällään Haukansilmä oli kiitollinen Lorythasille, tuon käydessä Iriadoria suojelemaan, mutta toisaalta tämä ei ollut puoliverisen paikka. Olisi vain päästänyt heidät lähtemään, kuten Kuningas oli aikeissa.
Aran mulkaisi mitä raivokkaimmin puoliveristä perkelettä, tuon käydessä Mir Valdorenin ja hänen väliinsä. Tuolla ei todellakaan ollut varaa asettua kuninkaan ja eliittisotilaan väliin, kuka hitto Seyr luuli oikein olevan! Selvästi tuo halusi vain ärsyttää siniveristä, mistä piti kyllä nostaa hattua toiselle, sillä siinä Seyr nimenomaan oli onnistunut.

"Sanoo puoliverinen, joka antaa petopuolensa puskea heti esille kun vähän suututtaa", Aran kävi sähähtämään Lorythasille tuon kommentoidessa siniverisen äkkipikaisuutta. Ei Aranilla ollut tähän aikaa!
Tosin, Lorythasin seuraavien sanojen myötä se vihainen mulkoilu ja nenännyrpistely kävi laantumaan hieman, kuninkaan kohottaen toista kulmaansa hienoisesti, Kyläpäällikön todetessa ettei ollut kieltäytynyt kuninkaan tarjouksesta. Aran hymähti terävästi, ottaen yhden perääntyvän askeleen kauemmaksi puoliverisestä samalla.
"Minulla ei ole aikaa kuunnella jonninjoutavia puheitasi, Seyr. Yksinkertainen vastaus, kyllä tai ei, olisi riittänyt", Kuningas aloitti, Lorythasin indikoitua että oli aikeissa toteuttaa tämän tarjouksen ehdot. Hyvä, Aranin ei tarvinnut uhrata eliittiryhmäänsä typerän yhteenoton takia ja samalla kuningas saisi annettua Dariukselle opetuksensa, Lorythasin kautta. Hyvä vain, jos kenraali kokisi jotain epämieluisaa täällä, Lorythasin toimesta, ehkä tuo opettaisi Winderille ettei Briariin kannattanut tulla.
"Winder riisu paitasi ja laskeudu polvillesi", Aran antoi käskyn kenraalilleen, pitäen katseensa kuitenkin Lorythasissa.

Darius katoi kysyvästi kuninkaaseen moisen käskyn myötä, tietämättä varsinaisesti miten siihen olisi pitänyt reagoida. Jotain Aranilla oli mielessään, mutta mitä? Ehkä se kohta selviäisi, jahka siniverinen viitsisi sanojaan jatkaa. Oli miten oli, Darius ei pistänyt vastaan. Aivan sama mitä Aran oli suunnitellut, Darius ottaisi sen rangaistuksen ennemmin vastaan, kuin antaisi siniverisen edes harkita toista vaihtoehtoaan uudemman kerran. Niinpä silmäpuoli kävi kaikessa rauhassa takavasemmalla riisumaan paitojaan ja laskeutumaan polvilleen maahan, pitäen sen katseen jälleen lattianrajassa, protestoimatta vastaan mitenkään.
"Tahdon että merkitset kenraalini", Aran jatkoi Seyrille kuunnellessaan sivukorvalla, kuinka Winder kävi hänen käskyään toteuttamaan, "Tahdon että poltat hänen selkäänsä sanan "häpeä". yleiskielellä, siten että jokainen sen ymmärtää, jos vain osaa lukea. Pystysuoraan, niskasta selkärankaa pitkin alaspäin".
"Tahdon että teet sen hitaasti. Annat Winderille aikaa toipua edellisestä kirjaimesta, ennen kuin seuraavan poltat. Tahdon, että pistät hänet muistamaan paikkansa ja sen, ettei hän ole sinun ystäväsi. Että sinä vain satutat häntä", Siniverinen jatkoi, sen silkan sadistisuuden loistaen vakavasta katseesta, joka puolikäärmettä tuijotti, "Pistät hänet anomaan armoa, pyytämään anteeksi typeryyttään".

"Tämä on pyyntöni. Toteuta se, ja minä annan kyläsi olla rauhassa, nyt ja vastaisuudessa...", Vino hymy käväisi nopeasti kuninkaan kasvoilla, "Ja Mir Valdoren. Sinä saat pitää Kenraaliasi paikoillaan. Et päästä irti. Et vapauta häntä, vaikka hän anoisi sinulta apua".
Dariuksen katse oli kohonnut lattiasta kohden Lorythasia kuninkaan sanojen myötä. Kenraali oli valahtanut kalpeaksi silkasta ajatuksesta, tuijottaen nyt jokseenkin anovanpelokkaana sarvipäistä puoliveristä. Darius ei halunnut. Mutta ei hän voinut kieltäytyä. Ei hän voinut paeta. Se pelokas katse kävi laskeutumaan takaisin maahan kenraalin henkäisten väristen, alistuen asemaansa. Kai hän tämän sitten oli ansainnut. Kuten kaiken sen paskan niskaansa muutenkin. Hän oli häpeäksi, suvulleen ja kuninkaalleen, itselleen ja Kuiskaukselle.

"Vai eivätkö liekkisi pysty moiseen?", Aran kävi vielä lisäämään Lorythasille, suorastaan yllyttäen tuota, "Voin yhä viedä Kenraalini pois ja antaa Kenraali Atrevauxen hoitaa tämän tehtävän sitten kotona. Kaikessa rauhassa. Tuntien ajan".



// PÄRISTÄÄN HAUDASSA JA SITTEN SE ON TAAS SE MAAN PÄRISTYS :D:DDD:DD:: LORYA VIDUDDAA KUN EI SAA MUNIA. KOLME PÄIVÄSSÄ. Jacka senkin lipeväkala. Joo, Romu vääntään drinksui ja me voidaan juoda kaikki. Ivy sinne esiintymään lavalle lolita asussa ja laulamaan barbie girliä meille 24/7 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Touko 2015, 01:43

Eivät monarkin sanat jaksaneet yhäkään Puolikäärmettä haitata, tuon kyeten sivuuttamaan jo ne pilkat, joita Lorythas oli saanut tahon jos toisenkin kohdalta kuulla koko elämänsä lävitse. Yksi sinne tai tänne lisää, eivät ne tuntuneet miltään. Monarkin sanat saivatkin puoliverisen vain naurahtelemaan itsekseen sillä kumealla äänellä, tuon katsellessa jopa turhan tyytyväisenä kuninkaan uhoa.
Kuningas kävi kuitenkin sitä nyrpistelyään hillitsemään Hopeakäärmeen sanojen myötä, Lorythasin epäsuorasti suostuen siihen Aranin tarjoamaan ensimmäiseen ehdotukseen. Mikä sitten yhä lienikään. Omalla tavallaan Iriadorkin puoliverisen päättäväisyyttä säikähti, tietämättä miten Aran halusi sarvipäisen kyläpäällikön kenraaliaan rankaisevan. Tuskin se mitään mukavaa ainakaan oli, siitäkin päätellen, mitä kultatukkainen käski Winderin tehdä.
Nuorukaisen katse lipui hitaasti seurailemaan Lorythasin takavasemmalta, kuinka Darius ryhtyi sitä toimenpidettä toteuttamaan. Atrevauxkin hymähti vain tilanteelle, yhä kuninkaansa puolia pidellen seisoen tuon lähellä, vaikka se suoranainen uhkaavuus kyläpäälliköstä oli toistaiseksi kadonnut. Parebris ei kuitenkaan tyytynyt virkaveljensä puoleen vilkuilemaan, lähinnä vain kuunnellen ääniä, jotka paitojen riisumisesta tulivat.

Lorythasin kasvoille alkoi nousta se itsekkään vino hymy, tuon kuunnellessa kuinka Aran halusi hänen rankaisevan kenraali Winderiä. Merkitsemällä tuon selän. Polttamalla sanan eliittikenraalin nahkaan mahdollisimman tuskallisesti. Ja Iriadorkin saisi olla siinä mukana, joka tietenkin nuorimman katseen nosti hetkeksi harmistuneen tuimasti Aranin kautta Dariukseen, joka polvilleen oli langennut alas lattianrajaan. Mieluummin hän olisi juuri Haukansilmän lähellä, jos Lorythas oikeasti aikoisi Aranin itsekkään pyynnön toteuttaa. Ja Hopeakäärmeen olemuksesta päätellen… tuo tuskin aikoi Dariusta säästellä, ottaen turhankin mielihyvin sen kunnian vastaan saada kenraalia polttaa tulellaan.
Punapäinen marssi omatoimisesti etukäteen jo Haukansilmän luo, polvistuen itse esimiehensä eteen, tohtimatta minkäänlaista katsekontaktia kuitenkaan Dariukseen luoda. Iriadoria harmitti. Niin kumppaninsa kuin Lorythasin puolesta… nuorimman haluten tämän kaiken olevan jo ohitse, mikäli se totta oli. Hän kuitenkin pitelisi Dariuksen vaikka väkisin aloillaan, antamatta tuon paeta, vaikka miten yrittäisi.

Uudemman kerran se turkoosi hohde syttyi puoliverisen silmiin, hohteen värjätessä nyt myös paremmin Lorythasin kaulaa, valon tunkeutuen myös sen terävän hammasrivistön välistä esille, kun puoliverinen peto maireasti virnisti.
Tuleni sulattaisi vaikka muurinne, mennen tullen”, Hopeakäärme sähähti monarkille nauraen, kuulostaen karmivasti jopa isältään silloin kuin siipensä menetti.
Ja minä poltan sinut omalla tulellasi kylinesi päivineen, jos muureillemme kehtaat ilmestyä uudemman kerran”, Parebris näki tilaisuudekseen kommentoida vierestä Seyrin sanoja.
YRITÄKIN JA LIESKANI POLTTAVAT SINUT KUNINGASKUNTAANNE MYÖTEN TUHKAKSI, JONKA SIROTTELEN JOKAISEN UHRIN HAUDALLE, JONKA SINIVERINEN SAASTASI ON ELÄMÄNSÄ AIKANA TELOITUTTANUT”, Puolikäärme nyt kirjaimellisesti huusi lohikäärmeiden kielellä suoraa Parebriksen kasvoille, pienien savupatsaiden ja kipinöiden noustessa puoliverisen suupielistä niiden sanojen myötä kattoa kohden nousemaan. Lorythasin palava katse lepäsi itseään kookkaamman kenraalin kasvoilla, Atrevauxin kerrankin hiljentyessä täysin Hopeakäärmeen edessä, tietämättä, tai ylipäätään keksimättä mitä tuohon nyt sitten olisi vastannut. Fauni näyttikin hetken aavistuksen jopa hämmentyneeltä Seyrin niin suorista sanoista, jotka tuo selvästi hänelle, lohikäärmeiden kieltä taitavalle oli kohdistanut. Lopulta pukinkoipinen kävi kuitenkin hymähtämään, jokseenkin turhautuneena kätensä puuskaan nostaen, välittämättä kommentoida puoliverisen uhkaukseen mitään.

Puolikäärme asteli nyt Atrevauxen ohitse, harvinaisen tuimasti tuijottaen Dariusta kohden. Vasen kätensä sormenpäitä myöten alkoi hiljalleen hohtaa sinisensävyisenä, ja riittävän likelle päästyään ja toisen polvensa varaan laskeutuen, Puolikäärme tarrasi kovakouraisesti Haukansilmän ehjästä käsivarresta ei-polttavalla kädellään. Kovakouraisesti Lorythas väänsi sen käden epämukavaan asentoon, sen avulla pakottaen Dariusta nojaamaan enemmän eteenpäin operaation ajaksi, samalla pakottaen omalta osaltaan tuota pysymään alhaalla. Iriador saisi luvan auttaa, jos siihen oli tarve, sillä hopeaverinen aikoi hoitaa tämän pois alta nyt. Tässä samantien, aikomatta sääliä yhtäkään korvaparia merkitessään Winderin selkään sen häpeällisen tahran.
Punatukkainen Dariuksen edessä kävi toisella kädellä nostamaan hätäisenoloisena tummia hiuksia kenraalin selän tieltä roikkumaan tuon toiselle hartialle, kirjaimellisesti ollen säikähtänyt ensinnäkin Puolikäärmeen huutoa, toisena sitä, että aikaisemmin niin lempeältä ja isälliseltä vaikuttanut olento niin julmasti yllättäen käyttäytyi. Iriador ei edes uskaltanut katsoa Lorythasin suuntaan, yrittäen sen sijaan jollain tapaa luoda rohkaisevaa katsetta Dariuksen kasvojen puoleen samaan aikaan, kun Hopeakäärme kävi harvinaisen kuumasta tulestaan palavat sormensa iskemään Dariuksen niskaan.


//MAAN PÄRISTYS EI, AKSU EI :DDD:D:D:D:D NIIN KUN ON PAKKO SAADA MUNIA. Oikeesti siellä paterockissakin ois ollu munia tarjolla. Sinne lähetään. Liukas sintti Jacka, se voi liittyä sit kampasimpukka kerhoon. Täydellinen suunnitelma, joka ei vaadi minkäänlaisia korjauksia. Kovasti me väitetään et pelifirma pystytettäis, mut oikeesti se tnf baari on meidän vakituinen homma :----DD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2015, 02:17

Pienesti, lähes huomaamattomasti Aran kävi säpsähtämään Lorythasin korottaessa ääntään, huutaen nyt käärmeidenkielellä sarvipäiselle kun tuo oli suunsa avannut. Pienesti Aran vilkaisi faunin puoleen, ollen valmis perääntymään tuon taakse jos raivosta hohkaava puoliverinen käivkin nyt heitä kohtaan hyökkäämään. Ei hän tiennyt mitä mokoma äpärä oli Atrevauxelle huutanut, mutta faunin reaktioista päätellen mitään suurta vaaraa ei ollut tällä hetkellä. Kenties vain uhkailuja toisen perään, sama se, kunhan mokoma nyt vain hoitaisi tehtävänsä pois alta. Sen enempää puoliverinen ei kuitenkaan kuninkaalle saatikka tuon sarvipäiselle eliitille käynyt suutaan avaamaan, vaan marssi Iriadorin perässä Haukansilmän luokse. Aran kääntyi ympäri seuraten katseellaan Lorythasta, joka ei näyttänyt säälivät Winderiä nyt lainkaan. Hyvä, saisi jatkaa tuota raivoamistaan Aranin puolesta, pelottaisipahan Winderin tiehensä. Parasta olisi, jos silmäpuolinen ei tämän jälkeen edes uskaltaisi olla yhteydessä Seyriin.

Darius oli painanut kasvojaan alemmas Iriadorin käydessä laskeutumaan hänen eteensä. Kenraali ei kehdannut katsoa kumppaniaan kasvoihin. Häntä pelotti niin, mutta samalla myös hävetti. Hän oli jälleen saattanut Iriadorin tilanteeseen, mihin ei olisi halunnut kumppaninsa joutuvan. Voi miksi Oraakkeli oli tuonut Iriadorin tänne? Jos se lisko oli ollut tietoinen mihin asetelmaan saattoi korkeahaltian tuon tänne tuomalla, ei Darius voinut muuta kuin kirota Archelauksen nimeä jälleen kerran. Ei olisi pitänyt luottaa niihin liskoihin.
Siinä missä Iriador oli pelästynyt puoliverisen huutoa, oli myös Kenraali kavahtanut pienesti. Lorythas oli raivona, syystäkin, eikä Darius voinut olla tuntematta syyllisyyttä tähän kaikkeen. Kyläpäälliköllä oli syy ja oikeus olla vihainen myös Haukansilmälle, tuon takia tähän asetelmaan loppupeleissä oli päädytty. Heidän olisi vain pitänyt pysyä erossa toisistaan. Tai mikä parempi, kunpa Seyr ei alaisineen olisi koskaan tullut heitä vuorilta pelastamaan. Briar olisi silloin yhä iloisesti turvassa aroilla, ilman että toinen kuninkaista oli sitä uhkailemassa.

Haukansilmä parahti pienesti Lorythasin viimein käydessä käsiksi eliittiin, pakottaen tuon toisen käden epämukavaan kulmaan, täten omalta osaltaan varmistaen ettei haltia hyppysistä karkaisi. Darius ei vastustellut, ainakaan vielä. Pelko kuitenkin kävi voimistumaan entisestään, sydämen hakaten rinnassa ja hengityksen kiihtyen väristen. Kenraali painoi silmänsä kiinni, mielessään koittaen vakuutella itselleen ettei tämä niin paha olisi, oli hän tottunut kipuun ja pian tämä olisi ohi. Voi kuinka väärässä hän olikaan.
Hetkeksi kaikki äänet hiljenivät, Kenraalin luullen heräävänsä yllättäen unesta. Aika tuntui pysähtyneen hetkeksi, eikä haltia tuntenut mitään. Mutta se taisi olla vain kehoa valtaavan kivun ensimmäinen aalto, shokin käyden puskemaan pintaan kivun myötä.
Terävä, nopea henkäys karkasi ilmoille polttavan kivun lähtiessä säteilemään selästä koko kroppaan. Katse rävähti auki kenraalin kohottaen kasvonsa kohtaamaan Iriadorin kasvot, Dariuksen katseen kielien silkasta pakokauhusta, jälleen kerran. Tuskan sävyttämä pidempi henkäys muuttui nopeasti sähinäksi, Haukansilmän yrittäen nojata kauemmaksi Lorythasista. Ei hän kyennyt olemaan paikoillaan, kroppa pyrki väkisinkin pakoon kipua, joka oli ylitsevuotavaa. Eikä siinä kauan mennyt, kun ne paniikinomaiset henkäykset ja parahtelut muuttuivat silkaksi huudoksi, Dariuksen käyden samalla riuhtomaan itseään kunnolla irti Lorythasin ja Iriadorin otteesta. Hänen piti vain päästä pois, ei hän kestänyt tätä.

Aran seurasi toimitusta sivusta, lähtien jäätävänrauhallisin askelin kaartamaan kolmikkoa muutaman metrin päässä. Vino hymy kävi kohoamaan siniverisen kasvoille Lorythasin aloittaessa toimituksensa, johon Darius tietenkin kävi reagoimaan toivotulla tavalla. Aran halusi vain nähdä Haukansilmän nyt kärsivän. Oppisipa, ettei hänelle sanottu vastaan. Josko viimein se oppi myös iskostuisi kalloon, eikä tätä tarvitsisi toistaa enää ikinä. Jos Winder vain osaisi olla kiltisti, ei tuo olisi nyt tässä rangaistavan. Typerys.
"Mir Valdoren jos voimasi eivät riitä pidättelemään Winderiä, Argenteus tulee tilallesi", Aran kävi toteamaan yli Dariuksen huutojen, katsellessaan kuinka Haukansilmäinen lähti itseään yllättävänkin voimakkaasti tempomaan irti kumppaninsa otteesta, käyttäen selvästi kaikki voimansa siihen pakoyritykseen, "Tosin jos Winder olisi fiksu, pysyisi hän paikallaan, olisi tämäkin nopeammin ohitse. Mutta ei kaltaiseltasi idiootilta moista käytöstä voi olettaa", Aran lisäsi, tietäen ettei Darius kuunnellut häntä lainkaan.


// KYLLÄPÄS. PÄRIPÄRI. PAKKO SAADA. No meidän ois selvästi pitäny mennä sinne paterockkiin, es pirssi alle ja menoks. Jacka kampasimpukkakerhoon joo (D Suunnitelma on täydellinen. Ei mut kato siinä baarin ohessa voidaan pyörittää pelifirmaa, kännissä koodataan jotain eeppistä ja sillee :---D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Touko 2015, 03:18

Iriador kävi painamaan Dariusta paremmin paikoilleen, siitä terävästä henkäisystä tiedostaen Puolikäärmeen varmaankin aloittaneen toimenpiteensä. Punatukkaisen kasvoille nousi sääli sekä pelko, tuon tarkkaillessa kumppaninsa reaktiota, kun vanhempi kasvonsa häneen nosti. Se teki pahaa. Teki niin pahaa katsoa sitä vierestä. Teki pahaa myös Lorythasin puolesta, joka kuitenkin määrätietoisesti oli tähän ryhtynyt. Iriador ei oikeastaan enää tietänyt, oliko se ilo Puolikäärmeelle itselleenkin tuolla tavoin käyttäytyä, mutta jos nuori sotilas mitään sillä hetkellä tiedosti niin sen, että häntä pelotti. Aivan vietävästi.
Parebris jaksoi tasan hetken seurata Dariuksen kohoavaa paniikkireaktiota, kääntäen kuitenkin selkänsä koko tilanteelle ja marssi takavasemmalle kirjahyllyjen pariin. Kurottaen jostain niiltä ylemmiltä hyllyiltä ensimmäisen käteen sattuvan kirjan itselleen, käänsi laiskasti sieltä jonkin sivun, jolle huomionsa laski. Ei hän halunnut tietentahtoen seurata tuota kurinpalautusta vierestä, kun pujopartaista ei yhäkään siinä toimituksessa tarvittu. Se Aranin huomautuskin sai faunin vain murahtamaan, hänhän ei puoliveristä auttaisi Winderin suhteen!

Lorythas livutti sormensa kylkeä pitkin Winderin nahkaa, aloittaen siitä ensimmäisestä kirjaimesta, siististi viivoja polttaen kaikessa rauhassa. Hopeakäärme ei Dariuksen sähinöistä, saati hätääntyneestä hengityksestä sävähtänytkään, tietäen kyllä tämän sattuvan. Liikaakin. Mutta se petomainen puoli suorastaan nautti toisen satuttamisesta – vaikka samaan aikaan Lorythasin ainoana taka-ajatuksena olikin, että kostaisi tämän jotenkin Aranille. Pahoillaan puoliverinen ei kuitenkaan jaksanut olla, ollen kirjaimellisesti hiiltynyt tähän tilanteeseen. Hän pyytäisi kyllä anteeksi Dariukselta, vaikka miljoona kertaa tarvittaessa, jahka sen aika vain olisi.
Kun kenraali sitten osoitti ensimmäiset merkkinsä yrittääkseen kunnolla tilannetta pakoon, kävi Lorythas nostamaan polttomerkkiä kaivertavan kätensä toisen selästä ylös. Monarkin huomautuksen myötä Iriador kävi huokaisemaan turhautuneena, haluamatta oikeastaan estellä Dariusta pakenemaan – mutta hänen oli pakko. Ennen kuin punatukkainen ehätti kuitenkaan mitään tehdä, kävi Lorythas itse riuhtaisemaan Haukansilmän käsivarresta. Jälleen rumasti vääntäen, vetäisten Dariukselta jalat tuon alta, väkisin työntäen taas kumaraan, pakottaen tuon nyt istumaan hankalasti paikallaan. Kyläpäällikkö itse nojasi nyt paremmin kehollaan kenraalia vasten, piilottaen heidän väliinsä sen, miten laskeutui pitelemään Dariuksen kämmenestä kiinni. Tuskin se mielentilaa helpotti, mutta Lorythas halusi toiselle tuoda sen ilmi, että hänessä oli yhä se inhimillinenkin puoli, joka ei olisi tätä halunnut tehdä.

Iriador laskeutui omalta osaltaan tukemaan taas Dariusta, vieläkään uskaltamatta katsoa Hopeakäärmettä, joka taas julmasti paineli niitä sormiaan kenraalin selkää vasten sihisemään, jatkaen sen ensimmäisen kirjaimen loppuun saakka. Käsi nostettiin irti toisen iholta, Lorythasin mittaillen silmillään sitä, kuinka jatkaisi poltettuja merkkejä tästä eteenpäin, antaen samalla myös Haukansilmän sen monarkin kaipaaman hetken hengittää ennen seuraavaa kirjainta.
Hopeakäärme pyyhkäisi selän tielle tipahdelluita hiuksia Dariuksen olkapään ylitse, käyden sitten sen lyhyen hetken myötä jatkamaan siitä mihin oli jäänyt. Pakottaen Winderiä parhaansa mukaan pysymään aloillaan, jotta jäljestä olisi tullut taas siisti ja selvä. Etteivät ne poltetut jäljet levinneet kirjaimia pidemmälle ja sotkeneet merkkejä, jottei Aran olisi mistään syystä keksinyt jotain muuta sanan tilalle teetättää.

Hitaan varmasti se sana kuitenkin alkoi muodostua Winderin selkään, Lorythasin säilyttäen kylmäpäisyytensä tilanteen suhteen loppuun saakka, vaikka Dariuksen kämmentä olikin pyrkinyt koko toimituksen aikana puristamaan rohkaisten piilosta käsin. Hopeakäärme halusi tämän kaiken vain pois päiväjärjestyksestä ja lähettää haltiakuninkaan matkoihinsa Briarista, vaikka se tällä kertaa maksaisi myös siten, että tuo veisi Haukansilmän kumppaneineen täältä mukanaan. Sen jälkeen Puolikäärme tarvitsisi jotain tekemistä. Hän lähtisi hetkeksi jonnekin Lokenen kanssa. Jättäisi vastuun jollekin toiselle siksi aikaa saadakseen ajatuksensa taas kuriin, vaikka se näin äkkiseltään kuulostikin hankalalta.
Vaikkei Lorythas sitä ulospäin näyttänytkään, oli tuo pahoillaan tekemästään, mutta toivoi samalla Dariuksen ymmärtävän, että hän teki tämän mieluummin, kuin antoi puolestaan kenenkään suorittaa rangaistusta toisen iholle. Hopeakäärme koki sen olevan velvollisuutensa. Ei sen takia, että Aran sitä oli käskenyt ja uhkaillen puoliveristä tähän vaatinut. Vaan sen takia, että se oli hänen johtajallinen vastuunsa, kykyjensä osoitus ja arvonsa, kunniansa vahvistus. Puolikäärme ei ollut heikko, saati huono johtaja, joka vastaavia tilanteita pelkäsi millään tavalla, vaan vahva ja kunnioitusta vaativa – sen Cúthalionkin saisi vielä joku päivä nähdä.


//JUUPASEIPÄS. MUST HAVE. Paterock ois ollu niin munateemallinen. Es:ää tankkiin ja menoks. Täydellinen suunnitelma on täydellinen. MUT NIIIIII. No mutta kännissähän ne parhaimmat ideat tulee just, jos siitä lähetään (DDDD Ivy sitten viihdyttää meitä ja keittää meille kahvia, laulaa ja tanssii nätisti, jotta ammattilaiset pysyy virkeinä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2015, 11:24

Sen sijaan, että Iriador olisi käynyt Dariusta paremmin pitelemään, kävi Lorythas sen tekemään korkeahaltian puolesta. Aran kävi hymähtämään terävästi puoliverisen pakottaessa kenraalin istumaan ja omalla kropallaan painoi tuon paikoilleen. Tietenkin Haukansilmä yritti pistää vastaan, rimpuili minkä ehti parahtelevien huutojen ohesta, aivan turhaan jälleen kerran. Ei kenraali päässyt Hopeakäärmeen ja korkeahaltian otteesta mihinkään. Kipu säteili selästä koko kroppaan, saaden tuskanhien nousemaan pintaan kenraalin rimpuiluiden käydessä hiipumaan vähä vähältä. Siltikin kenraali yritti parhaansa mukaan pois tilanteesta, nojautuen vähän väliä kauemmas Lorythasin kosketuksesta, tai ainakin yritti niin paljon kuin kykeni. Jokainen kirjain sai Haukansilmän huutamaan kivusta parahdellen ja jokaisen kirjaimen välissä suodun tauon aikana Haukansilmä ehätti vetää henkeä, toipua kipuaallosta, ennen kuin seuraava jälleen iski. Se oli kidutusta, ei sitä millään muulla tavalla voinut kuvailla.
Tietenkin kenraali kävi henkensä alta lähes itkien anomaan Lorythasia lopettamaan, samalla kun oma kämmen jokaisen kirjaimen kohdalla kävi paremmin puristamaan sitä savipäisen kättä, joka otteen oli kädestä ottanut. Haukansilmä pyysi anteeksi Aranilta, anoi Lorythasilta armoa ja apua Iriadorilta, pyytäen että nuo lopettaisivat. Itkun, huohotuksen ja huutamisen myötä kenraalin kurkku kävi kuivumaan, tuon kuulostaen kahta surkeammalta loppua kohden, kykenemättä edes pistämään vastaan viimein.

Aran seurasi tilannetta turhankin rauhallisena sivusta, jatkaen koko toimituksen ajan sitä kolmikon kaartelua. Eihän se kovin kaunista kuultavaa ollut, mutta toisaalta, Winderin pyynnöt ja kirjaimellinen itkeminen saivat Aranin tuntemaan itsensä voimakkaammaksi, kenraalin nyt vihdoista viimein toivottavasti tajujen, kenelle tuon piti kumartaa, kenen sanoja tuon piti totella.
Viimeisten kirjainten kohdalla Aran otti lähestyäkseen hitaasti kolmikkoa, jääden seisomaan Lorythasin vierelle, katsoen nenänvartta pitkin alas hiestä märän, kivusta värisevän Winderin selkään. Puoliverinen oli kuin olikin hoitanut homman loppuun Arania miellyttävällä tavalla. Hyvä, eipähän tarvitsisi tämän enempää aikaa tuhlata tällä.
"Ymmärrätkö nyt paikkasi, Darius", Aran kävi kysymään kun Winder oli viimeisimmästä tuskanhuudostaan hiljennyt huohottamaan.
"Kyllä... Teidän Korkeutenne", Kenraali sai vastattua itkuaan niellen, paniikkiaan pidätellen.
"Etkä enää uhmaa käskyjäni?"
"En, Teidän Korkeutenne"
"Olet vastenmielinen, Winder"
"Olen vastenmielinen, Teidän Korkeutenne"
"Ja häpeäksi meille kaikille, varsinkin siskoillesi"
"Aivan niin, Teidän Korkeutenne"
"Ja jos enää ikinä Briariin palaat, saat luvan rangaista itseäsi. Satutat itseäsi, tavalla tai toisella. Viillät itseäsi, ruoskit, poltat, muistutat, että tämä on paikka joka tuo sinulle vain tuskaa, onko selvä?"
"Kyllä, Teidän Korkeutenne"


"Kerää itsesi ja lopeta vollottamasta. Ja peitä tuo rujo silmäsi, kuinka edes kehtaat kulkea ilman silmälappuasi", Siniverinen kävi hymähtämän halveksuen keskustelun loppuun kenraalilleen, joka kivusta yhä huohotti ja kyynelehti niiskautellen, "Ja te ette lievitä hänen tuskiaan. Mir Valdoren pistää itsensä lähtövalmiiksi, me poistumme nyt".
"Kiitän yhteistyöstänne, Puolikäärme Seyr",
Ivalliset sanat luikertelivat ulos siniverisen suusta tuon vilkaisten vielä viimeisen kerran Lorythasiin, ennen kuin lähti askeltamaan poispäin kirjastosta, kohden kartanon pihamaata.
Pihamaalle, jossa oli omat tapahtumat käynnissä. Nuorempi snydraeista koitti haastaa vanhempaansa, Náron ravaillen edestakaisin puolikaaressa. Sotilailla oli täysi työ pitää naaras kauempana uroksesta, Náron sähisten ja yrittäen vähän väliä syöksähtää kohti urosta, joka paikoillaan maata kuopi. Toivo sopi, ettei Valar lähtenyt luritteleviin haasteisiin vastaamaan, urosta he eivät saisi pidettyä paikoillaan mitenkään.

Kuninkaan poistuttua paikalta, kävi Haukansilmä itkemään kunnolla. Winder päästi ilmoille vaikeroivan, pitkän parahduksen kyynelten valuen vuolaina silmästä, haltian itkien niin kivusta kuin nöyryytyksestäkin. Ei hän enää jaksanut tätä, mutta mitä muita vaihtoehtoja hänellä oli? Aran piti häntä tossun alla, piti häntä pilkkanaan. Eliitti oli vain yksi vitsi.
Sanaakaan Darius ei sanonut itkunsa lomasta, toivoen kaikkien vain jättävän hänet rauhaan. Omaan häpeäänsä keräämään itsensä kasaan, niissä suunnattomissa jälkikivuissa. Koittaen kerätä voimansa ja ne viimeiset arvokkuuden rippeet jostain, jotta kykenisi kuninkaan saattueen edessä pitämään naaman peruslukemilla ja ryhtinsä suorassa.


// MUST HAVE. Paterock olisi ollut, SÄ MISSASIT SEN. Kännissähän ne tulee todellakin :--D näin niikun, "Kelaa hei, jos--". Ja todellakin. Ivy olisi tärkeä osa meidän työpaikkaa, ilman sen panosta kaikki hajoais käsiin. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Touko 2015, 14:19

Iriadorin teki pahaa pidellä Dariusta paikoillaan. Sen kyllä näki nuoremman kasvoilta hiljalleen, vaikka punapäinen kovapäisesti pitelikin Haukansilmää siinä aloillaan minkä kykeni. Punatukkaisen katse ei uskaltanu katsoa enää kuin lattianrajaan, Iriadorin haluamatta katsella – saati mielellään edes kuulla - sitä tuskaa joka Dariuksesta heijastui, saati sitten kivikasvoista Lorythasia, joka merkkejä kenraalin selkään poltti. Puolikäärme oli kaikessa siinä yllättävässä kylmyydessään pelottava ilmestys – mutta eihän Lory oikeasti tuollainen ollut. Eihän…?
Hopeakäärmeen saadessa tahrittua Winderin selän, kävi sarvipäinen viimein päästämään Dariuksesta irti. Kohoten vain toisen poltettua selkää arvioiden seisomaan Aranin vierelle, kuunnellen sekä Haukansilmän hankalia äänähdyksiä, siinä missä läpi sen kovin alistuvaisen keskustelun monarkin ja alaisensa välillä. Aran oli turhan julma. Se oli kyläpäällikön mielipide tästä toisesta “johtajasta”, Lorythasin tahtomatta itse hyväksyä vastaavaa tapaa johtaa omiaan. Elämä puolueellisten ja puolueettomien välillä oli todellakin erilaista, ja Lorythas sai sen huomata jälleen kerran, ollessaan osa jotain tällaista.

Parebris oli ehättänyt tutkia koko selkänsä takana tapahtuvan tilanteen sivuuttaen kirjaa jos toistakin, asetellen nyt kyllä paikoilleen, toisin kuin Aran oli tehnyt. Vasta siinä vaiheessa kun kuningas käski Winderiä lopettaa vollottamasti, tajusi pujopartainen kääntyä ympäri tilannetta katsomaan. Hieman kiertäen jopa niin, että Dariuksen selän kykeni vilaukselta näkemään – eihän se nättiä ollut, mutta olipahan nyt saanut ansaitsemansa mukaan. Ehkä idiootti seuraavalla kerralla ymmärtäisi tehdä kuten kuului – tai sitten ei, Winderistä kun ei aina ottanut selvää sen suhteen, mihin suohon tuo seuraavaksi halusi pää edellä sukeltaa. Fauni lähti jo edeltä astelemaan huoneesta, jääden huoneen ulkopuolella olevalle käytävälle odottamaan Arania, joka Puolikäärmettä vielä kiitti ivaa äänessään.
Hopeakäärme hymähti terävästi, yhä niillä hohtavilla silmillään kuningasta seuraten, aivan kuin kultakutri itse saisi olla seuraavan polttomerkinnän uhri tämän jälkeen, “Sitä on turhaa tulla toistakertaa pyytämään”, Puolikäärme murahti ohitseen kulkevalle kuninkaalle, joka fauninsa kanssa otti poistuakseen huoneesta.

Punatukkainen kykeni viimein näyttämään tunneskaalaansa paremmin, tuon kuitenkaan hölläämättä otettaan Dariuksesta. Ei Iriador kyennyt, vetäen vanhemman vain hellään halaukseensa, antamatta Dariuksen siitä perääntyä. Tuntui pahalta. Eikä nuorempi olisi halunnut kuulla Haukansilmän valittavan niin ja ainoa asia mitä hän kykeni nyt tarjoamaan, oli se löyhä turva ja varovainen halaus. Se harmaa katse nousi kuitenkin pian vieressä yhä hehkuvaan puoliveriseen, joka kaksikkoa tuijotti uhkaavasti, sinisenä palavin silmin, Iriadorin jopa toista katsoessa peläten, että tuo heidän kimppuunsa kävisi.
Lorythasia kuitenkin suututti. Ei sen puolesta mitä oli tehnyt. Vaan Aranin takia. Hän olisi voinut antaa käskyn pistää monarkki miehineen pois päiviltä, armoa noille antamatta millään tavalla, mutta se tietäisi myös sitä, että Lorythas saisi siirtää Briarin kansan asumaan jonnekin toisaalle. Kenties pohjoisille vuorille, tai jonnekin niiden toiselle puolelle. Jonnekin kauas täältä. Sen pienen hetken Hopeakäärme jopa harkisi kyseistä. Olisiko pitänytkin käskeä Lokenea polttamaan kuninkaan kaarti ja komentaa sitten lohikäärmeratsastajat metsästämään noista loput pois päiviltä? Olla päästämättä kultatukkaista karkuun täältä ilman, että Lorythas olisi antanut tuolle seuraavan opetuksen siitä, mihin heidän “mitätön kylänsä” oikeasti kykenikään.

Hopeakäärmeen suusta karkasi taas sankka savupilvi, Dariuksen itkun oikeastaan vain yllyttäen sitä himoa käskeä Briarin tehdä viimeinen siirtonsa näillä aroilla.
Lorythas…”, punatukkainen totesi värisevällä äänellä, jopa nousten Dariuksen viereltä ylös, pelätessään että joutuisi Hopeakäärmeen kanssa ottamaan yhteen. Niin pelottavalta puoliverinen näytti, kookkaan sarvipäisen kiinnittäessä katseensa seuraamaan sitä, kuinka nuorempi omille jaloilleen nousi. Taas se särisevä sellomainen ääni kantautui värisyttämään seiniä ja kattoparruja, Puolikäärmeen terävästi käännähtäessä askeltamaan nyt itsekin huoneesta ulos ja saaden Iriadorin hätkähtämään pienesti paikoillaan, kylmien väreiden kohotessa taas niskaa kohden. Ovelle päästyään puoliverinen peto kuitenkin iski kätensä lujasti vasten huoneen oven kapeaa reunaa, kirjaimellisesti kynsillään repien siihen syvät urat, jotka kuumuudesta kävivät vielä palamaan, kun ne jäljet naarmuttivat ovea koko sen pitkältä mitalta. Puun palaset tipahtelivat rapisten lattian rajaan, lievän käryn noustessa huoneen sisäilmaan, siinä missä se erittäin sakea savukin puoliverisen suusta nousi kuin purkautumaisillaan oleva tulivuori, joka varoitti lähellä olevia juoksemaan karkuun ja kauas.
Minä kostan vielä…”, se kumea ääni sähähti käärmemäisesti, Lorythasin lyödessä sen oven jälkeensä vielä lähes saranoiltaan irti, ennen kuin huoneesta kävi poistumaan käytäville sähisten.


//MUST HAVE. SUCH NEED. HUHHEIJAKKAA. PATEROCK YYYYYYYY. Kännissä ollaan sankareita :----D KELAA HEI NII (DDDD Ivy on tärkein. Kuka meille muuten kahvia keittäis ja ois nättinä lolitana – samalla kun laitettais se pelaamaan tekkeniä ja päästelemään murhaavia huutoja. Joudutaan vielä ettiin meidän tnf yritykselle uudet tilat jostain keskeltä korpea, kun naapurit häiriintyy :-----DDDDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2015, 15:06

Winder koitti parhaansa mukaan saada tuskaisenhätääntyneen haukkomisen ja itkemisensä kuriin, sen tuntuen kuitenkin kovinkin vaikealta. Aran oli murskannut kenraalinsa täysin, Dariuksen tuntien olonsa niin häväistyksi ja nöyryytetyksi. Pahinta tässä oli, että Iriador oli sitä seurannut vierestä. Darius ei halunnut näyttää itseään tässä kunnossa Iriadorille, häveten itseään nyt kahta kauheammin.
Darius ei enää ikinä tulisi palaamaan Briariin. Ei tämän jälkeen, hän ei halunnut enää kohdata Lorythasia. Ei sen takia, että olisi tuolle vihainen - Lorythasilla oli kaikki oikeus tehdä se mitä juuri oli tehnyt, kenraali oli oikeastaan huojentunut, että puoliverinen oli Aranin ehtoihin suostunut. Saisipahan pitää Briarin turvassa, Aranin luvattua jättää tämän kylän rauhaan. Ei kuningas sellaista lupausta voinut rikkoa, se tuhoaisi siniverisen maineen. Vaikkakaan kukaan ulkopuolinen ei ollut todistamassa Aranin lupausta. Silti. Darius ei halunnut kohdata Lorythasta, koska häpesi itseään. Ei haltia voinut enää katsoa puoliveristä silmiin, tämän tapahtuman jälkeen, kun tuo oli saanut todistaa eliitin tässä asetelmassa. Darius oli tuonut vain hankaluuksia Lorythasille ja tuon kylälle, joten parasta olisi, jos eliitti todellakin pysyisi puoliverisestä ja Briarista kaukana. Ihan vain kuninkaan mieliksi.

Kenraalin kasvot kävivät hetkeksi painautumaan paremmin vasten Iriadoria, korkeahaltian vetäessä kumppaniaan varovaiseen halaukseen. Darius ei kuitenkaan nostanut käsiään Iriadorin puoleen, ottaen vain tukea maasta. Kenraali tunsi suurta tarvetta työntää Iriador vain kauas itsestään - niin kirjaimellisesti kuin vertauskuvallisestikin - Haukansilmän tuntien sen olevan vain paras vaihtoehto. Iriadorin ei olisi koskaan pitänyt päätyä tähän soppaan mukaan, korkeahaltia ansaitsi olla onnellinen ja juuri nyt muserretusta kenraalista tuntui, ettei nuori hänen seurassaan voisi koskaan saavuttaa minkäänlaista onnea, jos ne pienetkin onnenhetket käytiin lyömään maahan tällä tavoin.
Darius kuvotti itseään. Häntä kuvotti Iriadorin puolesta, kun tuo tällä tavoin kumppaniaan koski.

Kenraali jäi polvilleen maahan istumaan, Iriadorin käydessä nousemaan ylös. Katse pysyi visusti lattiassa, haltian pyyhkien nopeasti kyyneliään kämmeneensä. Poltetut kirjaimet selässä polttivat ja vihloivat, kivun pakottaen Dariuksen pitämään selkänsä kyyryssä. Ei tehnyt mieli yhtään pukea ylleen, mutta heidän oli pakko lähteä liikkeelle. Aran halusi heidät matkaansa ja Darius halusi mahdollisimman kauas, mahdollisimman nopeasti Lorythasista nyt.
Puoliverinen näytti olevan raivona. Sivusilmällä Darius vilkaisi tuon puoleen, sarvipäisen käydessä pahoinpitelemään oleskeluhuoneensa ovea. Kumealla äänellä sähisten kostavansa vielä. Mitä ikinä aikoikaan kostaa ja kenelle, Darius ei nyt kivun ja häpeän sekoittamalta shokiltaan kyennyt miettimään sarvipäisen sanoja sen syvällisemmin.
Lorythas poistui paikalta. Raskaasti, värisevästi hengittäen Darius kasaili itseään, käyden lopulta varovaisesti nousemaan ylös maasta. Jalat eivät meinanneet kantaa haltian kirjaimellisesti täristen kivusta ja huonosta olosta. Kenraali näyttikin siltä, että oli valmis romahtamaan takaisin lattialle hetkenä minä hyvänsä. Hitaasti liikkeitään varoen Darius lopulta pukemaan ylleen, vaikeroiden itsekseen jokaisen kangaskerroksen kohdalla, jotka selkään kävivät painamaan. Se oleskeluhuoneessa odottanut silmälappu etsittiin käsiin ja aseteltiin paikoilleen, Dariuksen kuitenkin antaen myös hiustensa roikkua kasvoillaan, koittaen piiloutua lettinsä taakse täysin. Kertaakaan kenraali ei nostanut katsettaan maanrajasta saatikka katsonut Iriadoriin. Eikä hän sanonut mitään. Ei ollut mitään sanottavaa.
Jahka viitta ja keihäskin löysivät tiensä matkaan - Darius ei todellakaan aikonut jättää mitään jälkeensä nyt - lähti nöyräksi pahoinpidelty kenraali suuntaamaan ulos kartanosta koittaen varoa selkäänsä.

Aran oli ehättänyt pihalle seuraamaan Syndraeiden lurittelua, mulkoillen lähinnä Nároa joka edestakaisin ravaili. Se ei vastannut kuninkaan telepaattisiin käskyihin rauhoittua, päinvastoin. Siinä missä Aran koitti huomaamattomasti naarasta rauhoitella, kävi tuo kahta kauheammin sähisemään, nyt jopa haltiakuninkaallekin. Siinä vaiheessa Valar oli askeltanut isäntänsä vierelle, odottaen että Aran sai noustua selkäänsä. Nároa moinen vain suututti entisestään, naaras halusi päästä raatelemaan uroksen hengiltä ja talloa tuon ratsastajan maan tasalle. Se oli raivona.
"Winder kontrolloi ratsusi", Aran kävi huudahtamaan kenraalille, joka viimein pihamaalle ilmestyi. Darius hätkähti silminnähden Aranin ääntä ja käskyä, Haukansilmän vilkaisten varovaisesti Náron puoleen nyt. Tällä selällä ei tehnyt kyllä yhtään mieli mennä itseään tempovan Syndraen lähelle. Mutta käsky oli käynyt. Darius kävikin varovaisesti lähestymään naarasta, koittaen käheänkuvialta kurkultaan toistella tuon nimeä saadakseen sen huomion itseensä, turhaan. Tämäkin vielä, pitikö kuninkaan tällä tavoin nöyryyttää kenraaliaan sotilaiden edessä. Olisi vain lähtenyt pois Valarin kera, kyllä Náro sitten olisi rauhoittunut...
"Mikäli sinusta on edes ratsuasi pitämään kurissa. Sotilaitasi et selvästikään osaa pitää rivissä", Aran jatkoi puhuen ääneen, saaden tietenkin sivusta seuraavat saattueen sotilaat miettimään mitä mahtoi olla meneillään kuninkaan ja Winderin välillä, eliittikenraali kun näyttikin niin kovin... Alistuneelta.



// SUCH NEED. MUCH WANT. WOW. Kännissä olen batman. :----DD Ivy pelaan tekkeniä joo, tulee semmoset sotahuudot että huh! Sitten pistetään raptoreille probellit perseeseen ja tutut päälle. Eiku //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Touko 2015, 16:52

Iriador jäi hetkeksi kuuntelemaan niitä sähinöitä, joita Puolikäärme käytävän puolelta päästeli, kiinnittäen samalla kuitenkin katseensa takaisin Dariuksen puoleen. Mutta vain hetkeksi. Kyllä punatukkainen tiesi miten häpeälliseltä Haukansilmästä tuntui, joten tuntui oikealta olla suomatta tuolle liikaa huomiota. Niin paljon kuin Iriador olisi halunnutkin. Kaikessa hiljaisuudessaan nuorempi kävi kuitenkin etsimään nojatuolleille nostellusta pinosta omia vaatteitaan, vaihtaen ne yllensä, välistä vilkuillen pärjäsikö Darius varmasti omatoimisesti pukemisessaan. Punatukkainen olisi tahtonut vain auttaa, mutta yhä tuntui oikealta ratkaisulta vain kaikessa rauhassa antaa Dariuksen toimia itse, ellei tuo erikseen apua käynyt pyytämään.
Nuorempi seurasi kenraalinsa perässä, ohittaen siinä myös Lorythasin, joka eräälle ikkunalleen oli jäänyt ryhtinsä suorana tarkkailemaan pihalla riehuvia syndraeita.
Voit ottaa yhden viitoistani, oletan ettei sinulla ollut ulkovaatteita mukanasi Archelauksen sinut tänne tuodessa”, Hopeakäärme kävi jo rauhoittuneella äänellään toteamaan nuoremmalle, joka arasti puoliveriselle hymyili, ”Valitse mieluisin oven vierestä”.
Kiitos…”, korkeahaltia totesi, sen enempää kykenemättä juuri tähään hätään sanomaan, seuraten kenraalia ulko-ovia kohden katseensa lattiassa.

Tottakai siinä missä Lorythas, olivat myös kylän vanhemmat ratsastajat paikalle ehättäneet kummastelemaan myös sitä lurittelua ja hiljalleen vaaralliseksi käyvää uhittelua, valmiina kyllä puuttumaan tapahtumien kulkuun jos pienempi noista näytti vaaleamman tapauksen kimppuun käyvän pahemminkin. Tavallaan kyläläiset myös odottivat ja miettivät missä Lorythas oli, epäilyksienkin monarkin vierailusta alkaen kaivaa yhden jos toisenkin mieltä, kun heidän johtajaansa ei sen jäljiltä näkynyt, kun kuningas kartanolla oli vieraillut. Mutta nuo myös tiesivät, ettei Lorythas ollut heikko. Jotain tietenkin oli sattunut, ehkä Puolikäärme heille siitä kertoisi myöhemmin ja varmistaisi, ettei syytä huoleen ollut.

Winder ja punatukkainen sotilas saapuivat viimein pihamaalle, jossa muut noita jo odottivat. Sen sijaan että Atrevaux olisi sorkkajalkaisena pihalle talsinut, oli tuo riittävän ajoissa vaihtanut olomuotonsa taas nuoreksi viestinviejäksi. Ei sarvipäisellä eliittikenraalilla ollut syytä paljastaa itseään nyt, kuten tavallisesti muutenkin menetteli illuusioittensa kanssa. Yksisarvisensa selästä naamioitunut kenraali kuitenkin seurasi Dariuksen saapumista paikalle, toista kulmaansa kohauttaen noita katsellessaan, samalla pyrkien oman ratsunsa pitämään rauhallisena, kun etenkin Winderin syndrae niin vauhkona vieressä ravaili.
Iriador seisahtui hieman taemmas tilannetta, katseellaan seuraten Náron tempomista. Hänellä itsellään ei ollut ratsua matkassa, ja nuoremman onneksi Lorythasin yksi viitoista oli mukavan paksu ja pitkä pitääkseen vain sisätamineillaan Briariin ykskaks Oraakkelin matkassa saapuneen punapään lämpimänä. Hän kävelisi mieluummin, kuin nyt lainaisi jotain ratsua Briarista, ellei joku tarjoutunut lentämään nuorempaa perästä tai edeltä takaisin kaupunkiin.

Puolikäärme yhä katseli itseään rauhoitellen ikkunasta pihansa edessä tapahtuvaa ratsujen kurittomuutta. Kuka lienikään haltioiden ratsuista vastaavan, ei selvästikään ollut osannut syndraeita kunnolla kouluttaa. Osasivatko kenraali ja kuningaskaan täysin ratsujaan hallita, oli niitä kuinka tahansa koulutettukaan – ei Lorythas välittänyt. Mutta hän ei myöskään jaksanut petojen ulinaa kuunnella, jos se pitkittäisi kuninkaan saattueen lähtemistä Briarista.
Pian myös Hopeakäärme astahti pihan puolelle kartanostaan, keräten heti omiensa osin huolestuneet katseet Lorythasin puoleen. Kyläpäällikkö oli päällisin puolin kunnossa, mutta näytti kuitenkin niin kylmää naamaa, ettei kukaan kehdannut käydä Puolikäärmeelle huutamaan. Kuten todettu, heistä jokainen tunsi Lorythasin omalla tavallaan, tietäen kyllä milloin jokin oli vinossa ja oli viisainta vain antaa johtajansa kerätä itsensä taas kasaan. Tämä oli juuri sellainen hetki, kun muut tavallaan myös sitä säälivät, ettei Lorythasilla ollut ketään varsinaista kumppania Lokenen lisäksi, kenen kanssa olisi voinut ajatuksiaan purkaa.
Hopeakäärme ei kuitenkaan aikaillut, tai mitään lupia keneltäkään aikonut kysellä, astellessaan häneen katsahtavan Iriadorin ohitse, lähestyen kenraali Winderin ratsua, joka ei isäntänsä äänesä rauhoittunut.
Väisty”, se ei ollut käsky, vaan pikemminkin kehotus Dariukselle, jonka Lorythas totesi tuon vierelle astellessaan. Kovin rauhallisesti aivan syndraen eteen astuen ja kuroen pedon suitsista ja ohjaksista kiinni, välittämättä siitä riuhtomisesta ja hakien selvää katsekontaktia sähisevän pedon kanssa. Puolikäärme ei todellakaan ollut katselemassa pidempään tottelemattoman naaraan käytöstä, jonka hän aikoi tehdä myös Nárolle selväksi.

Tottakai naaraspuolinen syndrae sähisi nyt myös Lorythasille, tunnistaen kyllä puoliverisen, jonka isäntänsä oli aroilta puolikuolleena kiikuttanut selässään takaisin Briariin. Mutta hiljalleen se rimpuilu ja sähinä alkoi tyyntyä, Náron pysähtyessä tuijottamaan niitä Hopeakäärmeen sinisiä silmiä, jotka määräten syndraen katsetta tarkkailivat. Sen katseen lumo toimi myös lohikäärmeisiin, miksei sitten syndraeen? Eikä Náro nyt oikeastaan ollut mitään verrattuna suurempiin lohikäärmeisiin, joita Puolikäärme oli saanut samalla tavalla käsitellä. Petoihin joiden vierellä saattoi samantien joutua käristetyksi tai raatelemaksi, jos nuo arvaamattomiksi heittäytyivät.
Määrätietoisesti se katse jatkoi hiljalleen rauhoittuvan ratsun silmiin katsomista, Lorythasin samalla kääntäessä Nároa kulkemaan paremmin vierellään niin, että kyläpäällikkö Winderin ratsun kera kulki hieman kauemmas urospuolisesta Valarista. Hieman kiertäen, Hopeakäärmeen pidellen Náron päätä mahdollisimman lähellä itseään, osoittaen luottamustaan ja ratsua kohtaan tuntemaansa kunnioitusta pedolle, joka hiljalleen puoliverisen käsittelyyn alkoi tottua ja rauhoittua.
Kun Hopeakäärme sitten hieman etäämmälle asteltuaan ohjasi Náron kääntymään ympäri, johdatti sarvipäinen naaraan nyt uudemman kerran kohtaamaan Valarin. Kevyesti naaraan karvaa toisella kädellään silitellen, pedon kävellessä yllättävänkin luottamuksellisesti Puolikäärmeen vierellä kohden haltiakuninkaan ratsua, itse kunkin varmaan äskeisen välikohtauksen jälkeen henkeään pidätellen. Toki naaras karsasti, ja yritti kulkusuuntaansa vaihtaa taas, Lorythasin kuitenkaan antamatta sen käyttäytyä niin mielivaltaisesti kuin tahtoi. Nárothe kulki yllättävänkin nätisti, seisahtuen sitten aloilleen sarvipäisen lohikäärmeratsastajan kera, Lorythasin antaessa naaraan rauhassa ihmetellä Valaria näin lähempää, heti valmiina kuitenkin kiskaisemaan naaraan taas kulkemaan tahdissa jos näytti siltä, että tuo yrittäisi taas alkaa uhkaavasti käyttäytymään.
Se kiukuttelee, koska ei välitä uroksesta ja pitää itseään liian nuorena vielä lisääntyäkseen”, Lorythas totesi lähinnä vain yleisen faktan siitä, mitä epäili kahden syndraen välillä olevan, ”Se on puolustautumisrefleksi, kun ne tuodaan yllättäen vain toistensa lähelle - eikä kukaan teistä näemmä kykene vakuuttelemaan sille ettei hätää ole”. Monarkki saisi hävetä epätietoisuuttaan, kerta toisen syndraeistakin omisti, ja joka todennäköisesti jonkun hoviin sopivan oli palkannut syndraeita käsittelemään ja kouluttamaan. Syy ei todellakaan ollut Dariuksen, ja Lorythas saattoi vannoa pärskähtävänsä ääneen, jos Aran vielä yritti kenraaliaan halventaa muiden edessä tästä syystä.


//WOOOOOOOOW. Tänään niin bgitä. En muuten kestä. No jos sä oot kännissä batman, niin mä oon sitten Robin. Mennään etsimään lepakkoluolaa yhdessä :---------DDDDDDD Sotahuudot perkele <3 Ei, ei raptoreille probellei pyllyyn, ne suuttuu vielä (DD Laitetaan t-rexille probelli perseeseen. Lentorex <://
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2015, 18:02

Náro ei reagoinut lainkaan Dariuksen käskyihin, kenraalin alkaen kuulostamaan jopa epätoivoiselta yritystensä suhteen. Hän ei uskaltanut ottaa kiinni syndraen suitsista, tietäen tuon tempaisevan niin rumasti, että kenraali vajoaisi kivusta maahan. Haukansilmän yritykset olivatkin surkuhupaisaa seurattavaa, Aranin tosin ollen ainoa joka pientä virneenpoikasta kasvoilleen kohotti. Se virnuilu kuitenkin katosi, Lorythasin saapuen paikalle.
Tuskanhiki pukkasi yhä kenraalin otsalle silkasta kivusta, kun Lorythas paikalle saapui ja kehotti kenraalia väistämään. Darius kavahti sarvipäisen ääntä, ottaen pari nopeaa askelta kauemmaksi puoliverisestä, katseen laskeutuen heti maahan. Moinen käytös eliitiltä herätti niin paljon kysymyksiä muissa haltioissa, mutta mitään kukaan ei sanonut. Aran oli vain tyytyväinen Dariuksen näyttäen jopa pelkäävän kyläpäällikköä. Nyt piti vain varmistaa, ettei Haukansilmä ja Seyr toisilleen pääsisi keskustelemaan mitenkään ja ehkä Darius jatkaisi Seyrin pelkäämistä ja pysyisi poissa täältä. Ei Aranilla varsinaisesti mitään syytä ollut kieltää Dariusta vierailemassa Briarissa - muuta kuin se, että Aran ei siitä pitänyt - saatikka kaveeraamasta Lorythasin kanssa. Tämä oli ennemminkin henkilökohtaista kaunaa Winderille, kuninkaan haluten kieltää Dariukselta ne kaikki pienetkin ilonaiheet elämässä. Mitäs oli käynyt hyppimään Aranin nenille, tässä oli tulos.

Aran tuijotti mitä halveksivimmin Lorythasiin, tuon puuttuessa tilanteeseen. Kyläpäällikkö kävi ottamaan ohjat kirjaimellisesti omiin käsiinsä, käyden rauhoittelemaan naaras syndraen yllättävänkin nopeasti. Lorythas selvästi tiesi mitä teki ja sekös kismitti haltiakuningasta. Tarvitsi nyt tuolla tavalla tulla pätemään ja esittelemään taitojaan... Ja kaiken lisäksi auttamaan Winderiä, joka olisi Aranin puolesta saanut vaikka koko loppu illan siinä taistella ratsunsa kanssa.
Haltiakuningas seuraili kuitenkin puoliverisen toimia istuessaan rauhallisen Valarin selässä, uroksen lähinnä kallistellen päätään pienesti, sen nähdessä kuinka nuori lajitoveri kävi rauhoittumaan tuon tuntemattoman käsissä. Valar ei varsinaisesti halunnut haastaa riitaa toisen syndraen kanssa, mutta mikäli Náro oli päälle käymässä, ei uros voimiaan säästellyt.
Siniverinen tiukensi otettaan Valarin ohjista, Lorythasin käydessä taluttamaan jo rauhoittuneen Náron lähemmäksi. Syndraet kävivät nyt nuuhkimaan toisiaan paremmin Valarin lähinnä kujerrellen pienesti, siinä missä Náro pysyi varautuneena. Jostain syystä se ei kuitenkaan käynyt tempomaan itseään irti tai hyökännyt Valarin kimppuun. Se taisi luottaa puoliveriseen, kerta noin rauhallisena pysyi.

Kuningas hymähti silmiään pyöräyttäen Lorythasin käydessä pätemään haltioille tuulenjuoksijoista.
"Seyrhän tietää yhtä paljon Syndraeista mitä tallipoikamme. Mutta, eihän sinulta suurempaa tietämystä voi olettaakaan", hyvähän se oli ilkkua, kun Lorythas oli tuonut esille itsestäänselvyyksiä, joita kukaan haltioiden talleilla ei ollut edes ottanut huomioon. Se selitti kyllä Náron käytöksen, miksei kukaan sitä aikaisemmin ollut keksinyt!
"Katso nyt Winder, jopa puoliverisellä on enemmän auktoriteettia ratsuusi, mitä sinulla. Ryhdistäytyisit mies hyvä", Terävä katse kääntyi tarkkailemaan Haukansilmää, joka maata tuijottaen nyökkäsi kuninkaansa sanoihin.
"Winder ja Mir Valdoren perälle, kenraali kun ei saa ratsuaan kuitenkaan aisoihin", Päätään pudistellen Aran käski Valarin viimein liikkeelle, suoden kuitenkin murhaavan katseen Lorythasin puoleen. Saattue lähti kuitenkin liikkeelle kuninkaan myötä, pikkuhiljaa valuen kohden Briarin portteja.
Darius tunsi tarvetta vajota maan alle. Tai vaikka saman tien kuolla näille sijoilleen. Katse maassa Darius askelsi varovaisesti lähemmäksi Nároa, pysähtyen toiselle puolelle syndraeta mitä Lorythas oli. Kenraali ei edes vilkaissut puoliverisen puoleen, pysytellen selvästi tarkoituksella kauempana tuosta. Darius oletti yhä Lorythasin olevan yhtä lailla vihainen hänelle, eikä haltia nähnyt mitään syytä edes kysellä pitikö tämä oletus paikkansa, saatikka sitten pyydellä anteeksi puoliveriseltä, mikäli näin oli. Tuolla oli täysi oikeus vihata häntä nyt, näin kenraali itselleen ainakin uskotteli. Kuinka typerää häneltä oli edes uskotella itselleen, että puoliveristä voisi kutsua ystäväkseen. Nyt vasta kun oli rauhoittunut, kävi ratsu huomaamaan kuinka huonossa kunnossa isäntänsä olikaan. Jostain syystä.

"Iriador...", Darius kävi avaamaan suunsa, vilkaisten nyt viimein kumppaninsa puoleen, ottamatta kuitenkaan katsekontaktia, "nouse ratsaille... istut edessä...", kenraali jatkoi, antaen nyt vastuun Náron ohjaamisesta Iriadorille. Ei hänestä ollut ohjastamaan mitään ratsua juuri nyt, hyvä jos ei tajuaan menettänyt silkan kivun takia. Hyvä jos pääsisi edes ratsunsa selkään, tuonne kun olisi pitänyt kyetä hyppäämään nyt ilman satulaa ja jalustimia. Mutta ei Darius valittanut... Sentään kuningas ei ollut käskenyt häntä kävelemään kotiin.



//Tänään bg ja piestään kaikki. Paitsi jos tulee venäläiset vastaan ja ne pieksee Meidät AVssa >:< NYT NYT NYT NE LEPAKKOLUOLAT :----------------DDD Eiks raptorit oo aika vihasii jo valmiiks? Mut rexille joo probelli byllyyn ja sitten se lentää kaikkien kimppuun. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Touko 2015, 23:37

Kas kummaa, se taitaa olla työtäni”, Lorythas totesi kulmiaan pienesti kohauttaen kuninkaan ivallisiin sanoihin, välittämättä taaskaan siitä, vaikka toinen häntä tallipoikien veroisena piti. Samalla se katse tarkkaili Nároa, joka niin nätisti kävi nyt rauhalisemmin vain nuuhkimaan toista syndraeta. Liekö se koskaan päässyt näin lähelle samanlaisessa mielentilassa Valaria – nyt Lorythas soi sille kuitenkin hetken vanhemman syndraen lähellä ilman, että naaraan tarvitsi sinnikkäästi alkaa puoliaan pitämään, tuntien vierellään olevan luottamuksen arvoiseksi.
Lorythas oli todellakin vähällä pärskähtää, lähinnä sitä halveksuvaa naurahdustaan pidätellen ja naamioiden vain ivalliseksi hymyksi Aranin huomautuksen myötä siitä, kuinka hänellä oli auktoriteettia syndraeen enemmän mitä kenraalillaan. Mutta sen myötä monarkki saattueineen lähti poistumaan Briarista ja tuon viimeiseen murhaavaan katsahdukseen Hopeakäärme vastasi ovelanivallisen hymynsä kanssa, katseensa nousten pistellen kulmiensa alta kohtaamaan sen Aranin typerän katseen. Kuningas maksaisi vielä siitä mitä häneltä vei. Kaikki jotka Lorythasia uhmasivat, saivat aina ansionsa mukaan. Ennemmin tai myöhemmin. Ja sitä Puolikäärme jäi todellakin odottamaan, kun saisi velkansa maksaa Cúthalionille takaisin, ja Aranin sieti pelätä sitä hetkeä.

Punatukkainen kävi astahtamaan lähemmäs Aranin käskyn myötä, katsellen hetken saattueen perään, kun nuo portteja kohden lähtivät menemään. Sen myötä harmaa katse nousi tarkkailemaan Lorythasia ja Dariusta, jotka eivät toisilleen näyttäneet katseita suovan. Haukansilmä ylipäätään oli niin maahan lyöty, Lorythasista Iriador taas kykeni yhä aistimaan sen vihan, jonkinlaisen juonikkuuden, joka häiritsi nuorinta. Tosin jos Iriadorilta kysyttiin, hän ei ehkä olisi välittänytkään tietää, mitä Puolikäärmeen päässä tällä hetkellä päässä liikkui. Hän sääli vanhemmistaan molempia. Häntä harmitti se, että Aran oli kirjaimellisesti kieltänyt Dariusta tulemaan Briariin enää uudelleen ilman, että tuo saisi itseään siitä rangaista. Kaikki se ihana aika mitä punapää oli saanut täällä viettää kumppaninsa kanssa, mureni nyt tähän yhteen kertaan Aranin takia, joka itsekkäitä halujaan halusi taas osoittaa heille. Ja nyt Lorythaskin oli sen saanut nähdä… Iriador olisi vain halunnut tappaa Aranin, muttei sitä Dariuksen takia tehnyt. Hän halusi yhä viettää Haukansilmän kanssa elämänsä ja aikansa, olla onnellinen, lannistumaton ja vahva kaikista hankaluuksista huolimatta - yrittipä tuo itsekäs ja sadistinen monarkki kuinka paljon tahansa heitä estää. Iriador ei luovuttaisi koskaan.

Marssittuaan lähemmäs Iriador kävi katsahtamaan kulmansa surullisessa kulmassa Dariusta, tuon viimein sanoessa hänelle jotain ääneen ja pyytäen korkeahaltiaa ratsastamaan hänen kanssaan. Ottaen Náron ohjat käsiinsä…
Mutta… en minä…”, Iriador kävi tuhahtamaan turhautuneena – hän ei ollut koskaan ratsastanut Nárolla. Olihan hänellä Nashira mutta…
Se kaipaa vain luottamusta. Sille pitää hieman kukkoilla, osoittaa että olet tarpeeksi vahva ja päättäväinen sen ohjaksiin”, Lorythas totesi nuoremmalleen, ojentaen ohjakset käsistään Iriadorille, joka otti ne kyllä vastaan, Puolikäärmeeseen katsahtaen, ”Pystyt kyllä siihen”. Hetkeksi se lempeä hymy ja katse nousi Lorythasin olemukseen, tuon kuitenkin nostaen sen kylmänpäättäväisen ilmeensä takaisin ja perääntyessä syndraesta muutaman askeleen verran kauemmas.
Iriador huokaisi raskaasti. Ei hän nyt olisi jaksanut alkaa tällaiseen. Hän tahtoi vain olla jo kotona, miksi kaiken piti yllättäen tuntua niin hankalalta ja väkinäiseltä.

Punatukkainen kuitenkin hypähti Náron selkään, Lorythasilta saamaansa viittaa kiepauttaen niin ettei Dariuksen tarvinnut sen päälle istahtaa. Iriador oli päättänyt olla näyttämättä sitä pientä pelkoa nousta syndraen selkään näin, luottavaisesti niistä ohjista kiskoen tottuneesti pitääkseen Náron aloillaan. Tasapainoaan hetken korjaten satulattoman ratsun selässä, Iriador kävi lopulta ojentamaan toista kättään Dariukselle. Halusipa, tai otti ylipäätään vastaan Darius sitä tai ei, korkeahaltia halusi kuitenkin osoittaa olevansa yhä kumppaninsa apuna, turvana ja tukena, oli tämä aamun masentavuus kuinka musertavaa tahansa.
Tarvitsetko apua”, Puolikäärme kysyi, katsahtamatta kuitenkaan varsinaisesti edes Dariukseen, vaikka sanansa kenraalille osoitti. Hän olisi voinut tarjota noille myös satulaakin käyttöön, toteuttaa yhä haltiakuninkaan murhan, josta se kiusallinen mielihalu myös huusi päässä – mutta sen sijaan Lorythas tyytyi vain tarjoamaan apuaan siihen, että Dariuskin korkean ratsunsa selkään pääsisi. Vastasipa tuo siihen kysymykseen ikinä, katsahti se sininen katse lopulta Dariukseen paremmin, Hopeakäärmeen kuitenkaan lähestymättä nyt ilman lupaa lainkaan lähemmäs haltiakaksikkoa niiltä sijoiltaan, jossa seisoi.


//BEEGEE. Venäläiset + AV = insta häviö. LEPAKKOLUOLAAN MATKATAAN, ESMOPOILLA :-----DDDD Eikun raptorit on sellasia söpöjä. Pieniä paholaisia. Vähän niinku Pumpkin. Rexi lentää sitten pylly korkeella, tutu heiluen kaikkien niskaan//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Touko 2015, 00:08

Darius kävi henkäisemään jokseenkin väsyneesti Iriadorin alkaessa vastustella kenraalinsa päätöksiä, jaksamatta varsinaisesti edes pistää Iriadorille vastaan. Sama se, voisi Dariuskin yrittää Nároa kontrolloida, mutta hän halusi vain pistää hankeen maaten alasti tämän selkänsä kanssa, josko kylmä lumi helpottaisi sitä poltetta joka kroppaan levisi selästä. Ennen kuin Kenraali ehätti pahemmin Iriadorille mitään sanomaan, oli Lorythas käynyt neuvomaan nuorimmalle kuinka Náron kanssa kannatti toimia. Náro pysyi yllättävänkin kiltisti paikoillaan, kunnes ohjat luovutettiin iriadorille. Tuolloin syndrae vilkaisi Iriadorin puoleen hörähtäen, päätään kallistaen, mutta ei kuitenkaan sen suuremmin kapinoinut kun Darius kävi naaraan vieressä nopeasti, joskin väsyneesti, hyräilemään pari melodista sointua, jolla Kenraali tiesi kertovansa Syndraelle Iriadorin olevan ystävä. Kyllähän Náro sen siteen Winderin ja punapäisen välillä muutenkin aisti, mutta isäntänsä melodinen vakuuttelu sai naaraan pysymään paremmin paikoillaan.

Darius seurasi vierestä kuinka Iriador ratsaille pääsi, Náron pysyen nätisti paikoillaan, kuitenkin selvästi kuunnellen selkäänsä nousseen haltian liikkeitä. Kenraali siirtyi paremmin Náron kyljen puolelle, jääden kuitenkin keräilemään voimia selkään ponnistamiseen. Katse käväisi nopeasti Iriadorin tarjoamassa kädessä, Dariuksen kuitenkaan tarttumatta siihen vielä. Käsien nostaminen ei tuntunut hyvältä idealta, selän huutaen jo valmiiksi pelkästä ajatuksesta.
Náron kylkeä tuijottaessaan Winder kävi pienesti, lähes äänettömästi niiskauttamaan uudemman kerran. Katse ei kääntynyt Lorythasin puoleen, puoliverisen kysellessä tarvitsiko kenraali apua. Totta kai hän tarvitsi, mutta silti, Haukansilmä kävi pienesti pudistelemaan päätään.
"hän ei pitäisi", Winder kuiskasi lähes äänettömästi, olettaen jokaisen kuuloetäisyydellä olevan kyllä tietävän, kenestä kenraali puhui.

Silmäpuolinen kävi vetämään nopeasti, syvään henkeä, ennen kuin koukisti sen verran jalkojaan ja keräsi ne olemattomat lihasvoimansa siihen että pääsi ponnistamaan Náron selkään. Käsi kävi samalla ottamaan kiinni Iriadorin tarjoamasta kädestä, Winderin hyväksyen avun alaiseltaan. Juuri ja juuri Darius pääsi ylös istumaan Iriadorin taakse, kuitenkin parahtaen kivusta, painaen saman tien kasvonsa vasten korkeahaltian hartiaa. Teki kipeää, pieninkin liike, joka selkään kävi vaikuttamaan. Mutta kai hän tämän oli ansainnut. Niin Darius jaksoi uskotella itselleen.
"Ei enää...", Winder aloitti tällä kertaa puhuen äänekkäämmin, kuitenkin vasten iriadorin hartiaa. Sivusilmällä Darius kävi katsahtamaan viimein Lorythasin puoleen, selvästi pidätellen sitä suruaan jälleen kerran, "Anna anteeksi".
Viimeiset sanat Winder kävi kuiskaamaan, katseen laskien pois Lorythaksesta, kenraalin yrittäen suoristaa selkäänsä hieman, ettei niin pirun säälittävältä näyttäisi.
"mennään", kehotus kävi Iriadorille, kenraalin antaen tuon käskeä Náron liikkeelle jahka valmis olisi, Winder ei halunnut huudella käskyjä yli Iriadorin, ettei ratsu vain menisi sekaisin siitä ketä totella ja keneltä käskyjä odottaa.


// INSTAT FAIL. Tai no ei olis jos tiimissä ois porukkaa joka osais pelata eikä vaan valittaa A S D. TO THE BATCAVE NÄNÄNÄNÄNÄNÄNÄ. :---D Pumpkin Raptori. Mun pitää saana se punanen skini raptoreille ni sit voin olla tru pumpkin. kelaa nyt yllättäen Rex vaan romahtais sun niskaan taivaalta silleen 5/5 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Touko 2015, 01:02

Kuninkaasi ei pitäisi monesta muustakaan asiasta, jotka kykenisin juuri nyt toteuttamaan”, Lorythas hymähti niihin Dariuksen sanoihin, kuitenkaan puuttumatta sitten millään tavalla kenraalin toimiin. Jos se kuitenkin turhan toivottamalta yrittämiseltä alkaisi näyttämään, oli Puolikäärme kyllä valmis avittamaan toista korokkeena toimien ylemmäs, jotta Winder syndraen selkään yltäisi.
Pelkkä Hopeakäärmeen katse riitti viestittämään omillaan, ettei täällä ollut enää mitään nähtävää. Ilman yhtäkään kysymystä, nuo lähtivät jokainen omille teilleen, jatkaen siitä mitä ikinä olivatkaan olleet tekemässä. Ei kukaan Dariusta katsonut halveksuen, vaan pikemminkin tuijottivat murhaavasti juuri haltiakuninkaan perään, joka oli heidän johtajaansa niin ivallisesti puhutellut. Heidän onnekseen Puolikäärme oli kuitenkin ymmärtäväinen, yhä se isällisin olento jonka he tiesivät ja tunsivat, tietäen kyllä ettei puoliveristä pilkat satuttaneet. Lorythasin tarina oli koko kylälle tuttu, siitä ei vain ääneen koskaan puhuttu erikseen, kuin korkeintaan pimeinä öinä kun nuotioilla yhdessä istuttiin ja tarinoita jaettiin.

Iriador kuitenkin avitti Dariuksen taakseen istumaan, joutuen toisella kädellään tukemaan itseään Náron niskaan, ettei olisi tipahtanut ratsun selästä alas kenraalina ylös auttaessaan. Puolittain se katse oli suunnattu Winderiin olkansa ylitse, Iriadorin varmistuen siitä että toinen ylös pääsi, nuoremman joutuen jopa hieman kumartumaan eteenpäin kun Darius häneen nojasi. Tuntui taas pahalta kenraalin vuoksi… Iriador olisi halunnut vain pakata Winderin mukaansa ja paeta tätä typerää ja epäreilua maata merten taakse omaan kotiinsa. Osoittaa edes äidilleen ja sisarilleen löytäneensä viimein sen jonkun. jota hän rakasti, ja josta välitti niin paljon…

Lorythas katseli kaksikkoa vielä hetken vierestä, mutta Dariuksen avattua suunsa Hopeakäärme käänsi noille selkänsä, lähtien vain astelemaan pois paikalta. Ei hän noita unohtaisi. Hän oli yhä anteeksipyynnön velkaa Dariukselle. Ei hän ollut vihainen kenellekään muulle, kuin Aranille ja tuon itsekkyydelle. Winder saisi vielä kuulla hänestä. Tavalla tai toisella. Ja Iriadorkin kun oli halunnut täällä vielä vierailla Pumpkinin takia. Ei tämä ollut loppu, saati sitten se kylmä ja karvas viimeinen hyvästi heidän välillään – Lorythas tiesi sen. Eikä antanut haltiakuninkaan vihan olla sen tiellä.
Iriador katsoi sarvipäisen perään ikävöiden jo nyt sitä lämpöä ja turvallisuutta, jota Lorythas oli heille tarjonnut, kannustaessaan Nároa kuitenkin kulkemaan eteenpäin liikkuvan saattueen perään. Hän oli nyt Winderin ratsusta vastuussa, korkeahaltia aikoi myös osoittaa, että hänestä siihen oli. Vaikka samalla hän olisi vain halunnut kääntyä ympäri ja vetää Dariuksen itseään vasten. Jäädä siihen tai karata niin kauas Cryptistä, ettei kukaan heitä enää kykenisi etsimään.


//FAILUREEEEE. Mut asd. LEPAKKOLUOLASSA TAVATAAN, NÄNÄNÄNÄNÄ. Tahdon Pumpkin raptorin joooo <3 Sit aina kun pelataan römpsäcarnagee niin sun täytyy vaihtaa sun nimes Pumpkiniks <: Mun pitää sit hommaa se valkonen trex skin ja olla Lorythas. MUT LOL :--------DDDD Silleen 5/5 hups indeed//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Touko 2015, 01:22

Náro lähti liikkeelle. Sen suurempia hyvästejä ei heitelty, Kuiskauksen kaksikon lähtien naaras syndraella kirimään edeltä lähtenyttä saattuetta kiinni. Darius piti selkänsä mahdollisimman suorana ja pyrki näyttämään edes hieman arvokkaammalta, haltioiden käydessä poistumaan viimein Briarista, jättäen tämän puolueettoman kylän rauhaan. Matkaa kaupunkiin oli taitettavana tunti, toinenkin, eikä Winder tiennyt kuinka kauan jaksaisi roikkua tajuissaan. Heti kun Briar oli jäänyt taakse, nojautui Darius paremmin vasten Iriadoria, varovaisesti kietoen kätensä nuoremman ympärille halatakseen tuota takaa päin. Kasvot painettiin vasten korkeahaltian kaulaa, tuon hiusten sekaan, Haukansilmän varsinaisesti välittämättä jos joku heitä nyt kävisi vilkaisemaan. Eipä kuiskauksen kaksikkoa pahemmin katseltu, kuninkaan sotilaiden ollen kiinnostuneempia ympäristöstä ja kuninkaansa tarkkailusta, kuin takana hiihtävästä Kuiskauksen kaksikosta.
Hyvä vain.

Mitään Darius ei matkan aikana Iriadorille sanonut. Eiköhän nuorempi ollut harvinaisen tietoinen siitä, ettei silmäpuoli nyt halunnut keskustella mistään. Varsinkaan Briarin tapahtumista. Ehkä päivän tai parin päästä Winder olisi valmis edes kuuntelemaan puheita, jotka liittyivät Briariin tai Lorythasiin. Se oli sitten eri asia, halusiko kenraali itse asiaan mitään sanoa.
Matka kaupunkiin sujui kuitenkin nätisti, ilman sen suurempia ongelmia. Vasta kaupungin lähestyessä kävi Darius jälleen suoristautumaan irti kumppanistaan, pyrkien pitämään ryhtinsä suorassa aina kaupungin läpi linnan sotilastuville asti, jossa kenraali viimein sai painua omiin oloihinsa. Tietenkin kuiskauksen sotilaat ja kapteenit olisivat halunneet tietää, mitä Kenraalille oli tapahtunut eilisen jälkeen, mutta kukaan ei tähän väliin saanut mitään vastausta Haukansilmältä, joka kaikessa nöyrässä yksinäisyydessään käveli suoraa huoneelleen, vastaamatta kenenkään kysymyksiin tai huutoihin. Jotain oli tapahtunut, siitä jokainen oli varma. Ehkä he saisivat kuulla siitä myöhemmin, mutta tältä päivältä jokainen päätti jättää Kenraalin rauhaan, kerta tuo ei selvästikään kenellekään halunnut puhua...


// Meidän pitää perustaa oma lepakkoluola AVlle ni ehkä voitettais. Mä voin vaihtaa nimekseni Pumpkinin ja olla punanen raptori jos sä vaihdat nimekses Loryn ja oot valkee T-rex niiiii! HUPS INDEED. MUT HEI NYT DELIDARIA KIITOS dari haluaa sittenkin niitä mokkapaloja. eiku //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron