Kirjoittaja Crimson » 29 Maalis 2015, 01:51
Puolikäärme huokaisi syvään. Sanat Dariuksen suhteen alkoivat olla vähissä, eikä Lorythasilla olisi minkäänlaista käskyvaltaa käskeä tuota vain jäämään ja rauhoittumaan aloilleen, olla huolehtimatta hänestä.
Haukansilmä syytti kuitenkin itseään, joka sai Lorythasin kokemaan pienen piston sydämessään. Rauhallisesti se puoliverisen katse otti taas laskeakseen haikean, vinon hymyn kanssa niihin vilttien kuvioihin, Lorythasin kuunnellessa Dariuksen sanoja. Ja Darius syytti tästä kaikesta osittain sitä apua, jonka kyläpäällikkö oli siellä vuorilla aikaisemmin heille tarjonnut. Mutta siinä tapauksessa… Lorythas ei olisi koskaan tavannut Dariusta. Ja nuo olisivat saattaneet sinne menehtyä joka vain kuulosti niin… väärältä. Se yöpöytään potkaiseminen sai sarvipäisen kuitenkin hätkähtämään ja havahtumaan ajatuksistaan, katseen kiriessä katsomaan paremmin taas Winderiä.
Ne sanat saivat Lorythaksen hämilleen. Darius välitti hänestä, syystä tai toisesta, luetellen syitä yksi toisensa jälkeen ääneen. Ja väitti Lorythasta… ystäväkseen.
Hetkeksi se rauhallinen katse oli muuttunut täysin hämmentyneeksi, ympäri huonetta harhailevaksi. Lorythas ei tiennyt mitä tunsi, mutta se tunne lämmitti, yllättävän paljon kaiken sen muun kylmyyden keskellä, saaden sen sinisen tulenkin leimahtamaan yllättäen ilman minkäänlaista kipua tai tuskaa palamaan lujemmin. Ja se leimu kajasti tumman puolittain auki olevan kaavun kauluksen alta myös sinä tuttuna, sinertävänä hohkana rinnassa.
Jotenkin jäykästi, Lorythas kävi siirtämään niitä peittoja yltään syrjään, kavutakseen itse ylös vuoteestaan. Puolikäärme ei halunnut että Darius lähtisi. Ja jos tuo lähtisi väkisin, halusi Lorythas olla varmistamassa että haltia pääsisi ongelmitta matkaan, ja ennen kaikkea puoliverinen halusi jäähyväisensä toiselle tällä kertaa toivottaa paremmin.
“Tämä on minun syytäni”, se käheä ääni aloitti, sarvipäisen haparoidessa pienesti irvistäen vuoteen reunalta jaloilleen, “Ei sinun”.
“Sinä yritit vain puolustaa minua ja taistelutahtosi… ja sen seuraaminen vierestä… olisin halunnut astua väliinne jo paljon aikaisemmin, tai vähintään auttaa. En halua nähdä ketään runnottavan niin, minun takiani”, Lorythas selitti, näyttäen hetken siltä että voisi kaatua suorilta jaloiltaan alas hetkellä millä hyvänsä. Heikotti niin kamalasti, sen rinnassa ja kaulanliepeillä yhä näkyvästi palavan häilyvän liekin ollessaan oikeastaan ainoa voimanlähde, jonka avulla Lorythas pysyi ylhäällä.
“Menneisyyteni on kivisempi kuin kykenet ikinä kuvittelemaan – toisten väärinkohtelu, väheksyminen ja… ja se kaikki hyväksymättömyys, jota sinäkin olet varmasti joutunut kokemaan… tiedät kyllä”, Lorythaksen piti saada lyhyt hetki vetää hankalasti henkeä ja yskäistä hihaansa vasten, samalla hakea tukea jostain toisella kädellään. Se yskinnän kohteena ollut käsivarsi kuitenkin siirtyi lähemmäs Dariusta, kämmenensä laskeutuen varovasti tuon toiselle hartialle.
“Puolueeton tai puolueellinen - minäkin välitän sinusta. Olet ystävä, jota en ansaitse. Ystävä, jota haluan suojella”, Hopeakäärme kähisi, Dariusta katsellen haikea, mutta tyytyväinen hymy kasvoillaan, “Ja haluan pitää sinut sellaisena, enkä vain unohtaa”. Lorythas olisi voinut vaikka vannoa, että silmäkulmastaan olisi tipahtanut yksi tai kaksi nopeaa kyyneltä valumaan poskea pitkin alas. Kivusta, tuskasta, kylmyydestä, mutta myös siitä Dariuksen herättämästä lämpimästä tunteesta sisällään, jota Lorythas ei halunnut vain heittää pois. Se lämmin tuntemus sai jopa muuten niin kylmästä yhä kalpeille kasvoille nousemaan poskille häilyvän punan.
“En aio antaa sinun lähteä sinne yksin. En minä vielä kuole, jos se tahdonvoimastani on kiinni, ja jos… sinä… olet täällä… vierelläni”, puoliverinen kuiskasi, hermostuneesti taas naurahdellen sanojensa perään. Ei hänellä ollut oikeus vaatia mitään tuollaista...
//NO KAIKKIEN SIETÄISKIN KATTOA ETTÄ MITÄ KO ME LÄHETÄÄN RÄLLÄÄN. KIRKON PARKKIPAIKALLA NÄHÄÄN, TUON ES, TUO SINÄKIN. Siitä maanantaista tulee ikimuistoinen. Kato vaan niin hirnutaan jollekin propellille sun lattiallas sit loppujen lopuks :---DD//