Darius oli täysin pihalla tilanteesta. Siinä missä Pumpkin oli käynyt reagoimaan johonkin varautuneesti, kuin vaaran aistiva peto, oli myös Lorythas unestaan havahtunut ja kävi nyt hätääntyneenä pyytämään, etteivät he saaneet päästää jotain - tai jotakuta - tänne. Haltia nousi tuolistaan nopeasti ja harppoi yöpöydän ääreen hakemaan ne hansikkaansa.
Moinen nopea lähestyminen oli saanut Pumpkinin sähähtämään varoittavasti silmäpuolelle, jonka johdosta Darius oli hätkähtänyt kauemmas liskokaksikosta. Oliko pikkukäärme nyt järkensä menettänyt ja päättäisi päästää petomaisen puolensa esille? Siltä se vaikutti, tuolta ei ollut tullut vielä yhtäkään järkevää sanaa suusta, sen sijaan noita eläimellisiä äännähdyksiä kyllä riitti.
"Mikä hitto teihin nyt taas meni...", Darius kävi mutisemaan vetäessään hansikkaitaan nopeasti käteensä, käyden nappaamaan niiden myötä myös keihään käteensä. Jokin oli selvästi tulossa, noiden kahden reaktiosta päätellen, joten ehkä oli paras valmistautua. Tietenkin se iski pientä pelkoa eliittiin, jos Lorythas ja piru vie täysiverinen lohikäärme kävivät tuolla tavoin pelkäämään jotain, mitä Darius itse ei voinut aistia. Olo oli kyllä jostain syystä hieman levoton, mutta Haukansilmällä ei ollut kykyä aistia auroja ollenkaan. Suuria tai pieniä, ei ainakaan näin... "kaukaa".
Pumpkin tunsi olonsa niin levottomaksi kuin vain kykeni, ilmeisesti myös Lorythas tunsi sen suuren pedon läsnäolon, tuon käydessä pyytämään kaksikkoa päästämästä sitä lähelleen. Naaraalla oli ristiriitaiset tunteet. Jonkinlainen petomainen, emon suojeluvietti kävi kohoamaan pintaan naaraan haluten pitää Lorythaksen turvassa ja lähellään lämpimässä, mutta samalla se pakokauhu kävi kohoamaan entisestään. Huoneessa oli ikkuna, hän voisi vain syöksähtää siitä ulos ja poistua paikalta, säästää oman nahkansa! Mutta, vielä ei ollut hengen hätä. Vielä ei tarvinnut lähteä minnekään. Jos hän edes kykenisi lähtemään. Juuri nyt Saga oli kauhusta kankea ja vain tuijotti huoneen ovea, indikoiden että jotain oli tulossa siitä suunnasta. Mitä ikinä tulisi, ei Pumpkin tietänyt pystyisikö pysymään paikoillaan vai lentäisikö ikkunasta ulos kuin mikäkin pelkuri... vai kävisikö tulijan kimppuun, kuin nurkkaan ahdistettu peto, jonka ainoa keino paeta oli käydä kimppuun.
"Odottakaa täällä", Darius kävi yllättäen tokaisemaan lähtien harppomaan ovelle, hänen piti varmistaa mistä nyt oli kyse. Kerta naaras noin intensiivisesti oli ovea tuijottanut, oletti Darius jonkun olevan jo kartanossa. Lorythas ei sitä jotakuta ollut halunnut lähelleen, joten Haukansilmäinen voisi ihan hyvin mennä tätä tunkeutujaa vastaan, pitää tuon kaukana kyläpäällikön makuuhuoneesta. Tai ainakin yrittää sitä.
Sen enempää sanomatta Darius astui ulos ovesta ja veti sen kiinni perässään, harppoen käytävää pitkin eteenpäin, saaden laskeutua alakertaan asti, ennen kuin ketään näkyi missään. Jo ennen alas laskeutumista Darius kävi tuntemaan sen kylmän, mikä kartanossa kohosi. Äskeisen lämpimän huoneen jäljiltä se pienikin pakkanen kävi kyllä iskemään epämukavasti päin kasvoja ja tuntui, että mitä kauemmas Lorythasin makuukammarista Darius eteni, sitä kylmemmäksi ilma muuttui.
Kylmyyden lähde löytyi tosiaankin alakerrasta, eteisaulasta. Darius kirjaimellisesti jäätyi paikoilleen rappusten alapäähän nähdessään tuon valtavan kokoisen naisen käytävällä. Ja sen käytävän, joka kuurassa oli naisen silkasta läsnäolosta. Jos jotakuta tässä valtakunnassa jääkuningattareksi lähtisi kutsumaan, niin tuo näky oli kyllä kärkisijoilla.
Pulssi kävi kiihtymään silkasta pelosta, haltian tietämättä varsinaisesti mitä pitäisi tehdä. Harvoin Haukansilmä meni lukkoon, mutta nyt kun tuota karunkaunista näkyä katseli, ei eliitti tiennyt mitä varsinaisesti mahtaisi tässä tilanteessa. Kuitenkin ne rohkeuden rippeet kerättiin nopeasti kasaan kenraalin käyden kohottamaan pitkän keihäänsä kohden naista, ottaen samalla paremman asennon, ollen valmiina iskemään jos nainen lähemmäksi rappusia pyrkisi. Hän oli tullut tänne puolustamaan Lorythasia, vannonut mielessään ettei päästäisi "sen" kulkea ohitseen Lorythasin huoneeseen.
"Uskon, ettei teillä ole lupaa oleskella Briarin kyläpäällikön kartanossa", Darius kävi tokaisemaan yleiskielellä - ei hän tiennyt mitä kieltä tuollainen nyt puhui! Selvästikään nainen ei ollut haltia, mutta ei kyllä ihminenkään - pysyen paikoillaan valmiustilassa.
"Pyytäisinkin teitä poistumaan, ennen kuin joudun satuttamaan teitä", Ehkei ollut todellakaan hyvä idea haastaa riitaa ja uhkailla tuollaista näkyä, mutta toisinaan kannatti vain näyttää olevansa tosissaan ja tehdä selväksi, ettei pelännyt iskeä.
Vaikka Darius totta vie pelkäsi juuri nyt. Jostain se pelko kumpusi tuollaisen näyn edessä. Mikä ikinä tuo nainen olikaan.
// Jaakko hunt. No perkele. Jaakon villoista voi tehdä semmosen munanlämmittimen. You know.
This. :-------------DD Sinne homostel--- eikun siis bodaamaan. Dari menee aina Irin lihoille syömään. Oli siellä katkarabua tai wellingtonia :--D //