Kirjoittaja Crimson » 20 Touko 2015, 15:28
Olo tuntui hetkessä turvallisemmalta, Dariuksen tullessa taas takaisin vierelle hiuksia sukimaan, Iriadorin tyytyessä vain ottamaan kenraalista tukea ja nojailemaan kevyesti toista vasten. Pitäen silmiään kiinni samalla, kun maailma ympärillä tuntui näin kaiken jäljiltä heiluvan, siinä missä paikkoja alkoi aktin jäljiltä hitaanvarmasti kolottaa aavistuksen verran.
Lorythas sai kuitenkin sen salvan levitettyä nuorimman selkään ja kyseli sen jälkeen olisiko silmäpuolikin tarvinnut sitä omiin haavoihinsa. Iriadorin mielestä kyllä, mutta hän kyllä samalla tiesi Dariuksen vastaavan mokomaan ei ja hylkäävän Lorythasin tarjouksen.
“Jos niin sanot”, Hopeakäärme tuumi vierestä Haukansilmälle takaisin, sulkien sitten purkin taas kiinni ja laskien sen divaanin vieressä olevalle pöydälle. Sen löytäisi täältä, jos sitä vielä tarvittaisiin syystä tai toisesta. Ja löytäisi oman paikansa sitten, kun Lorythas ryhtyisi taas huusholliaan siivoamaan paremmin.
Hetken Puolikäärmeen katse vain tarkkaili Dariuksen kasvoja, sitten nuorimman selkää Winderin huomautuksen myötä. Lorythas odotti selvästi jonkinlaista vastausta Iriadorilta, vaikka näkihän sen pian sarvipäistä vasten nojaamaan laskeutuvasta haltiasta, että tuo olisi valmis sammumaan näille sijoilleen ja kävely ilman haavereita ei varmaan tulisi kuuloonkaan.
“Minä… mmm’mm kävelen… itse”, punatukkainen mutisi kovin epäselvästi päällään kiehnäten nyt Lorythasia vasten, kun Darius oli kauemmas askeltanut. Toinen Hopeakäärmeen pitkistä raajoista kävi kuromaan ohessa yhden niistä pitkistä kaavuista siltä tuolilta, johon kyläpäällikkö oli niitä kasaillut. Se kaapu laskettiin punatukkaisen harteille, Iriadorin itsekseen naureskellen etsien kätensä sen hihoihin ja kääräisten puolihuolimattomasti päällensä, ennen kuin Lorythas päätti joka tapauksessa kaapata uupuneen punapäisen käsivarsilleen kannettavaksi.
“Ehkä kuitenkin olisi parempi jos et itse yrittäisi kompuroida käytävillä”, Puolikäärme naurahti, Iriadorin kääräisten käsivartensa Lorythasin kaulan ympäriltä hakemaan tukea, nuorimman jaksamatta enää myhäilyiltään mitään vastaväitteitä asiaan esittää. Jos Lory halusi hänet kantaa ylös niin kantakoon, ehkä näin todellakin oli parasta…
Vierashuoneille edettiin ilman ongelmia, Iriadorin jaksaen tuhista koko matkan kyläpäällikön sylissä. Lorythas yritti pitää silmällä samalla myös Dariuksen kulkua, auttaen kyllä jos Haukansilmä hirveästi aikoi haparoida askelissaan.
Kenraali romahtikin istumaan sängyn reunalle huokaisten, Lorythasin kiertäen punapäänsä kanssa pedin toiselle laidalle, ja yrittäen laskea Iriadoria sylistään tuon omalle puodelle vuodetta. Mutta korkeahaltia ei päästänytkään halaustaan irti, vaan lähinnä jäikin roikkumaan Puolikäärmeen kaulanympärille, kiskaisten puoliverisen puoliksi yllensä sängylle. Lorythas ehti hädintuskin päästää Iriadorista irti saadakseen kätensä nojaamaan haltian molemmin puolin, ettei tyystin olisi romahtanut toisen päälle.
“Jää tänne nukkumaan kanssamme”, Iriador tuhisi, väkisin kiskaisten Lorythasia enemmän sängylle viereensä, vieläkään sitä halaavaa otettaan toisesta päästämättä. Olisihan Hopeakäärme siitä kyennyt vain vetäytymään irti, muttei tahtonut enempää loukata punatukkaista, jonka takia ei itseään oikeastaan edes kehdannut riuhtaista kauemmas, vaan tyytyikin käymään nuorimman viereen puolittain maate. Voisihan hän odottaa että Iriador nukahtaisi, ja sen jälkeen livahtaa pois häiritsemästä kaksikkoa sen enempää vaikka… toisaalta… Lorythas olisi myös nauttinut siitä, jos olisi saanut tässä yönsä viettää. Kaiken tämän päiväisen ja äskeisen jälkeen... kaiken sen läheisyydenkaipuunsa kanssa.
“Olet niin lämminkin”, puoliuninen sankari henkäisi, kietoutuen paremmin yhä lievästi viluissaan Lorythasin maagisesti sinisenä hohtavaa rintaa, saaden puoliverisen hymyilemään varovaisesti nuoremmalleen, “Vai… vai mitä Darius…”, nuorempi vielä jatkoi mutinoitaan. Hintelä Hopeakäärme korjasi pienesti asentoaan päästäkseen paremmin kyljelleen, toisen kätensä nousten siirtelemään Iriadorin punaisia hiuksia tuon kasvoilta syrjemmälle, silmäilemään ohimennen väsyneen nuorukaisen kasvoja, välistä katsahtaen myös Haukansilmän puoleen.
“En minä tahtoisi tämän enempää enää tiellänne olla…”, Hopeakäärme lähes kuiskasi paikoiltaan, pysyen vain Iriadorin tahtomasti tuon vierellä lepäämässä, näin toistaiseksi.
//Kanelinannat korkkaan taas tänään ja pärisen. Sininen taikajuoma on valmistettu Jaakon sienipuutarhasta kerätyistä erikoistateista, kaikella hartaudella, sienistä joita Heca on vartioinut ja varjellut. Hirveet kakebileet pystyyn. Voidaan piirtää joku iso ruma kakekasa jollekin paperille ja pistää se sit tienviitaks meidän kakebileisiin niin kaikki löytää paikalle. Vain kaket hyväksytään mukaan tosin. NO SÄ IMASET OTATKO VÄHÄN KUNINGASRABUA SAMALLA :DDD::D:D:D//