Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Huhti 2015, 16:34

Kenraali koitti parhaansa mukaan hillitä sitä kyynelvirtaa joka spontaanisti oli alkanut tulvia esille. Mutta ei hän kyennyt, onnenkyyneleiden pyrkien väkisinkin pintaan silkasta ilosta. Kaikki olikin kääntynyt paremmaksi ja vaikka Haukansilmä olikin onnensa kukkuroilla pystyessään katsomaan Iriadoria silmiin, tietäen tuon näkevän hänet, oli Darius myös onnellinen siitä että Lorythas oli jälleen kunnossa ja tolpillaan. Kenenkään ei tarvinnut pelätä Briarin ja haltioiden välien tulehtumista, eikä Dariuksen tarvinnut käydä suosiolla tai väkisin "pyytämään" kenraali Argenteukselta sitä liekkiä takaisin. Sen pässinpään tuntien mokoma ei todellakaan olisi luovuttanut sitä Dariukselle suosiolla, todennäköisesti ei ollenkaan. Sen sijaan ainoa vaihtoehto olisi todennäköisesti ollut neuvotella Aranin kanssa jonkinlainen sopimus Lorythasin pelastamiseksi... Ja se tuskin oli kenestäkään mukava idea.
Olo oli vain niin huojentunut, ettei Darius tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä.

Iriadorin käydessä koskemaan kylkiä kevyesti, oli kenraalin reaktio vaistomaisesti yrittää vetäytyä kauemmaksi kosketuksesta. Pienesti hän hätkähtikin, vaikkei se kosketus pahemmin sattunut, haltian vain lähinnä naureskellen itsekseen päätään pienesti pudistaen. Koittaen rauhoittua, iriadorin pyyhkiessä kyyneleitä vanhemman miehen kasvoilta.
"En voi, en nyt", Darius kävi kuiskailemaan hymynsä ja naureskelunsa seasta Iriadorin kehottaessa kenraalia rauhoittumaan, ei korkeahalunnut nähdä kenraalia vain itkemässä, "Et arvaakaan kuinka kamala päivä tämä on ollut ja nyt sinä olet siinä ja--".
Ei Darius löytänyt enää sanoja, käyden vain painamaan päätään paremmin vasten Iriadoria joka otsansa oli hänen otsaansa vasten laskenut. Haukansilmä koitti tasailla hengitystään hetken, painaen kuitenkin pienen suudelman ohesta Iriadorin huulille, oman käden noustessa pyyhkimään tuon jälkeen kyyneliä hihaan.
"Ja minun piti", Darius jatkoi jo rauhoittuneemman hengittelyn lomasta kokeillen toisella kädellään taskuaan, jossa se puurasia oli yhä tallella, "Ja minun piti...".
Ei vielä. Darius halusi tosiaan rauhoittua, ennen kuin kävisi jatkamaan sanojaan. Kuinka hänen oli pitänyt antaa Iriadorille se sormus, jota oli jo aikaisemmin Lorythasille esitellyt. Kohta, jahka hän rauhoittuisi.

"Olethan kunnossa..?", Darius kävi nyt kysymään Lorythakselta, kenraalin kääntäen katseensa sarvipäisen puoleen, joka sängyn reunalle oli käynyt istumaan.



//WOT WAT. Seli seli. Ei nyt probellit sentään :----D Ei enää. PÄRISEE. DELI OPPII TAVOILLE SUOSIOLLA TAI VÄKISIN, NIIIII. Paree ois oppia. Lory on oikee kunnon baywatch ja ennakoi jo valmiiks, pistää Irille kellukkeet ja uimarenkaan ja räpylät ja snorkkelin ja uimahatun ennen ku ollaan ees lähellä lätäkköä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Huhti 2015, 17:48

Iriador ymmärsi täysin Dariuksen sanat ja sen hankaluuden saada itseään rauhoittumaan. Päivä oli ollut kenraalille kamala siinä missä nuoremmallekin ankea, ja juuri kun Iriador oli uskonut saavansa hädissään etsiä kenraalia jostain töittensä päätteeksi, olikin hänet tuotu tänne. Ja hän oli saanut näkönsä takaisin tuntemattomasta syystä. Ja hän näki Dariuksen. Oli miten runnottu tahansa, oli se valtava asia Iriadorille saada nähdä kumppaninsa näin.
Ymmärrän kyllä”, punapäinen totesi hymyillen, vain tyytyen katselemaan toista siitä likeltä. Se katsekontakti jota Iriador Haukansilmältä haki oli todella vahva ja vaativa, nyt kun ei tarvinnut enää turvautua vain siihen että tunsi toisen lähellään, haistoi sen kenraalin tutun tuoksun ja kuuli miehen rauhallisen äänen. Iriador oli silti valmis antamaan Dariukselle kaiken sen ajan, mitä tuo tarvitsi rauhoittuakseen. Ei heillä ollut kiire mihinkään. Tai niin Iriador ainakin ajatteli silmäpuolta katsellessaan, naurahdellen tyytyväisenhuvittuneena Winderin reaktiolle, pienesti silitellen vanhemman käsivartta, samalla kun kuivasi omia silmiään niistä kyynelistä nähdäkseen paremmin.

Nuoremman katse kohosi kuitenkin kenraalin sanojen myötä Lorythakseen, joka oli käynyt istahtamaan vuoteelleen sen myötä, kun Pumpkin oli marssinut täältä ulos. Kyllä punapäinen oli nähnyt sen tummahipiäisen naisen talsivat huoneesta pois, se ilmeisesti lieni olevan Pumpkinin humaanimpi illuusio, jonka seurassa Iriadorkin oli yksi talvi aikaansa viettänyt ja sen jälkeen lähestulkoon hukkunut… Mutta ei korkeahaltia halunnut nyt muistella sitä. Sen sijaan katse tarkkaili Lorythasia. Päästä varpaisiin häpeilemättä, kiinnittyen hetkeksi silmäilemään niitä hiekanvaaleita sarvia kyläpäällikön päässä. Ja sitten niitä kauniin kirkkaita, sinisiä silmiä, joihin punapäisen katse tuntui jäävän täysin jumiin.

Voin huomattavasti paremmin, kiitos kysymästä”, puoliverinen totesi rauhallisesti naurahtaen. Puolikäärmeen katse tuijotti tyytyväisenä sitä sinistä hohkaa rinnassaan. Ei ollut enää niin tukala olo. Ei tehnyt enää pahaa ja heikottanut, eikä etenkään ollut enää kylmä! Vaikka ne pakkasen tekemät rannut yhä Hopeakäärmeen kehoa koristivat, oli silti varmaa, ettei niitä tämän myötä ainakaan tulisi lisää.
Lorythasin katse kuitenkin kääntyi silmäämään vuoroin Dariusta, vuoroin Iriadoria, Vaernin naurahtaessa huomatessaan sen nuoremman intensiivisen katseen häntä kohtaan. Se oli vähällä nostaa sen punan taas puoliverisen kasvoille, josta enteillen Puolikäärme kääntyikin hetkeksi katsomaan punapäisestä toisaalle. Tutkimaan jotain ihan muuta työpöydältään vienosti siitä lievästä hämmennyksestään hymyillen.
Tekin näytätte… jaksavan jo paremmin”, sarvipäinen puheli rauhallisesti, kääntäen katsettaan Dariuksen puoleen, “Toivottavasti Vanhimpien vierailu ei järkyttänyt teitä – olen pahoillani että… jouduitte siihen osalliseksi näin”.


//WOOOOOOT. Napi napi, tykkäät kuitenki. Eiku. PROBELLIT ON TÄRKEET! Herra kampasimpukkakuningaskin tarvitsee probellin. DELI ON TUOLLAINEN ONGELMA TAPAUS. Heitetään se ongelmajätteeseen. Kelaa ny Iri vetämässä tossa setissä rannalla valmiina meneen veteen ja Dari kattoo vierestä että voi jumalauta oikeesti :----DDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Huhti 2015, 19:34

Syvään huokaisten Darius koitti viimein rauhoittua, joskin se hymy ei ottanut laskeakseen kenraalin kasvoilta. Kyynelehtimisensä hän sai hillittyä, kuten myös sen pulssin ja hengittelyn, mutta hymy säilyi kasvoilla, jotka yleensä kovin ilmeettömät olivat.
Lorythas kertoi kuitenkin olevansa kunnossa, saaden kenraalin hymähtämään nyökäten. Kyllä Haukansilmä huomasi sen silmäpelin nuoremman haltian ja puoliverisen välillä, lähinnä vain virnuillen itsekseen. Kuka hän oli Iriadoria syyttämään moisen tuijottamisesta, Dariuksen tietäen tasan tarkkaan kuinka vangitseva se katse saattoikaan olla. Tosin se, että Lorythas lähti välttelemään Iriadorin katsetta, sai kenraalin kohottamaan kulmaansa pienesti.
"Jos niiden vierailu olisi aina näin mieluisaa, en pahastuisi vaikka niihin useammin törmäisi", Darius kävi naurahtamaan pienesti Lorythasin pahoitellessa sitä, että haltiat oli tähän mukaan joutuneet, "Joskin, en siltikään välittäisi törmätä heihin uudestaan. Oraakkeliin varsinkaan".

No, olihan se kiva saada suhteellisen mieluisa tapaaminen kahden vanhimman kanssa, mutta ei Darius noihin uudestaan halunnut törmätä. Varmaa kuitenkin oli, että Oraakkelin sanojen jälkeen Darius ei suostunut lähtemään vuorille lohikäärmeiden perään kuiskauksen kera, mikäli Aran heidät sinne jälleen käskisi. Viime kerralla he olivat menettäneet liikaa miehiä Oraakkelin hyökätessä, se oli täysin varoittamaton uhka, mihin kukaan ei osannut varautua. Dariusta kismitti moiset yllätykset, tietoiset riskit jotka johtivat menetykseen eivät olleet läheskään niin pahoja - kenraalin mielestä - kuin yllätystekijät, joihin ei mitenkään voinut varautua.

Syvään huokaisten Darius kävi nyt kampeamaan itsensä ylös lattialta, kerta oli saanut jo tunteenpurkauksensa kuriin. Samalla kenraali avitti Iriadorin jaloilleen, mikäli punapää kaipasi apua päästäkseen tolpilleen.
"Minun piti tänään antaa sinulle jotain...", Darius aloitti katsellessaan hymyillen Iriadoria, "Sitten kun olisit palannut. Mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun Lorythas saapui Kuiskauksen tuville - valeasuisena tosin". Katse käväisi selitysten lomasta nopeasti puoliverisessä, kenraalin aloittaessa kertomaan Iriadorille mitä oli tapahtunut. Eihän tuo tiennyt ja varmasti moni kysymys oli nuoremman päässä, joten oli parasta vain antaa nopea kertaus päivän tapahtumista, ettei toisen epätiedossa tarvinnut elää.
"Hän palautti keihääni. Unohdin sen viime kerralla tänne. Kuten arvata saatat, Aran aisti Lorythasin läsnäolon ja lähetti kenraali Argenteuksen noutamaan hänet... 'puheille'. En... Antanut hänen viedä Lorythasia, jonka johdosta otin yhteen sen pässin kanssa, Lorythasin puuttuen myös tilanteeseen. Argenteus varasti hänen liekkinsä - älä kysy minulta miten, en tiedä yksityiskohtia - mutta silti Lorythas pääsi pakenemaan ja minä... Jouduin siihen puhutteluun", Kenraali kävi puheidensa lomasta hieraisemaan pienesti tummunutta ohimoaan, katseen laskeutuessa hetkeksi maahan, "Lähdin kuitenkin Lorythasin perään ja tässä sitä ollaan näin lyhyesti kerrottuna".
"Nyt... Minua odottaa rangaistus jahka palaan... Aranin uhaten mestauttaa koko Kuiskauksen jos en takaisin mene...",
Lattiaan katsellen Darius kävi naurahtamaan hermostuneesti, tuntui pahalta käydä nyt kertomaan jotain negatiivista kaiken sen ilonpurkauksen jälkeen.
Ja nyt... tuntui jälleen väärältä hetkeltä antaa sormus Iriadorille, mielen käydessä lannistumaan pelkästä ajatuksesta palaamisen suhteen. Ties mitä Aran oli keksinyt hänen varalleen, mutta ei Darius voinut jättää palaamatta. Ei hän voinut jättää sotilaitaan pulaan.
Lisäksi tämä tuntui jokseenkin hankalalta, jälleen. Ei Kenraali osannut antaa moisia lahjoja sujuvasti, puhumattakaan siitä, että Lorythas oli sivusta seuraamassa...



// NAPI NAPI ehkä tykkään. Eiku.PROBELLEI EI SAA UNOHTAA. :--------D voi nyt ne kampasimpukat. DELI SINULLA ON ONGELMA. ASENNEONGELMA. Ongelmajätteeseen joooo. Iri tossa setissä rannalla joo <3 Ja sit vielä sen lantion ympärille on kiedottu köysi ja Dari pitää toisesta päästä kiinni. Ja huutaa perään et älä huku. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Huhti 2015, 01:48

Lorythas tuhahti rauhallisesti Winderin sanoille. Olihan se kieltämättä ollut rauhallinen vierailu – vaikka puoliverinen siitä pultit oli vetänytkin täysin erilaisella tavalla, mitä kumpikaan haltioista. Samoin Pumpkin. Ja kylän muut lohikäärmeet, jotka myös hiljalleen olivat ulkona käyneet rauhoittumaan. Toivoa sopi, että myös Lokene oli jossain lähistöllä, eikä säikähtänyt tyystin liihottamaan pitkin poikin mannerta.
Heillä oli syynsä”, Puolikäärme hymähti, kääntäen katseensa taas Dariuksesta jonnekin toisaalle, vaikka se rauhallinen, ystävällinen hymy puoliverisen kasvoilla säilyikin.

Dariuksen avulla korkeahaltia sai kohotettua itsensä jaloillensa, Iriadorin katseenkin palatessa Lorythasia tuijottamasta takaisin kenraaliin. Punapäinen ei ollut pistänyt merkille varsinaisesti sitä, kuinka puoliverinen hänen katsettaan vältteli, mutta ei se myöskään Iriadoria häirinnyt. Se Lorythasia tutkinut katse kääntyi Dariuksen puoleen, kun vanhempi totesi että tuon piti antaa hänelle tänään jotain. Koskaan korkeahaltia ei sitä kuitenkaan saanut kuulla, kenraalin kerratessa mitä päivän aikana oli ehtinyt tapahtua. Iriador kun oli kokonaisen päivän ajan ollut komennossa jossain kaukana muualla, etsimässä vihiä saadusta ihmisten partiosta, mutta mitään tuo joukko ei ollut kuitenkaan löytänyt. Lopulta matkaan lähetetyt Kuiskauksen joukot olivat päättäneet vain palata takaisin, ja kuulleet myöhään miten kenraalinsa oli ottanut yhteen kenraali Argenteuksen kanssa. Ja ilmeisesti se kaikki johtui Lorythaksesta, joka nyt oli linnojen läheisyydessä vieraillut, ja huomattu seikkailunsa päätteeksi. Kaikkein pahimmalta tuntui, että Dariusta odotti rangaistus, jahka täältä takaisin päästäisiin…
Ei hän voi sinua ainakaan mestata… Kuiskaus on ollut yksi aktiivisimpia rykmenttejä viime aikoina, Aran tarvitsee sinua yhä”, Iriador totesi hymynsä hyytyen, punapäisen tarkkaillessa Winderin reaktiota tähän kaikkeen, “Tuskin silti luvassa mitään hyvääkään on… varsinkaan, kun Aranista on kyse”.

Minun pitäisi palata takaisin kaupunkiinne audienssin kera. Pyytää anteeksi sitä, jos monarkkinne näki läsnäoloni… tunkeiluna”, Lorythas puuttui haltioiden keskusteluun yllättäen vierestä, kohottautuen sängyltään seisomaan. Iriador henkäisi osin säikähtäneenä sitä pituutta, jonka sarvipäinen näytti omaavansa, ottaen jopa askeleen taemmas, kun kyläpäällikkö lähemmäs astahti.
Syy on alunperin minun - mutta en voinut lähettää sijastani ketään muuta ottamaan sitä riskiä, joka olisi väistämättäkin ollut näemmä edessä”, Vaern tuhahti, lattiaa kohden hymyillen, “Mieluummin minä, kuin yksikään alaisistani, vaikka tiedän hyvin, miten se tulehduttaisi Briarin ja teidän välinne. Siksi vanhimmatkin täällä kävivät, he halusivat estää sen mahdollisuuden, että lohikäärmeet kävisivät avoimesti sotaan meidän rinnallamme”.
Sarvipäinen toi kätensä selkänsä taakse, luoden silmäyksen Iriadoriin ja Dariukseen. Se hämillään oleva hymy nousi puoliverisen kasvoille, Lorythasin ollessa selvästi pahoillaan siitä mihin oli kaiken saattanut omalla painollaan, tahtomattaan.
Kumpa voisinkin tehdä jotain vuoksenne… ettei teidän tarvitsisi enää kärsiä”, Puolikäärme tuumi, kykenemättä tämän paremmin osoittamaan olevansa pahoillaan kaikesta. Ei hän tiennyt mitä haltioiden kuninkaalla oli mahdollisesti mielessään, eikä Hopeakäärme kyllä tiennyt, halusiko tietääkään. Lorythas tiesi vain että hän itse olisi ansainnut sen kaiken ennemmin, mitä olisi antanut Dariuksen mennä itse kohtaamaan uudestaan siniveriseltä saamansa raivo.

Iriador oli hetken hymysuin katsellut lähemmäs astunutta kyläpäällikköä, kirjaimellisesti aistien toisen äänestä sen huolen, mitä Lorythas ympärilleen eritti. Sarvipäinen oli huolissaan heistä. Tahallisesti tai tahtomattaan, mikä omalta osaltaan tuntui pahalta ainakin näin punatukkaisen mielestä. Lorythas vaikutti jälleen niin lämminhenkiseltä ja ystävälliselta, vaikka nyt… näyttikin puoleensa vetävältä ja jollain tapaa ujoltakin ilmestykseltä. Se katse kyläpäälliköstä taas kääntyi Dariuksen puoleen kysyvänä, huolen kadotessa hetkeksi punapäisen kasvoilta.
Mitä… sinä halusit antaa minulle…?”, Iriador kysyi selvästi ymmällään, kyllä pitäen muistissaan sen mitä Darius oli ehtinyt aluksi sanoa, “En mielestäni ole mitään varsinaista ansainnut…”. Vaikkei punapäinen sitä huomannut kuin sivusilmällä, kävi Lorythas naurahtamaan hiljaa ääneen ja kääntymään ikkunan puoleen uudelleen, kääntäen selkänsä kaksikolle. Kyllä puoliverinen tiesi mistä Darius oli puhunut, joten vaikutti vain hyvältä idealta antaa hieman omaa tilaa kaksikolle, tuijottamatta noita suoraan, vaikka Puolikäärme samassa tilassa olikin.


//Tykkäät tykkäät. Myönnä nyt vaan. PROBELLITTTTTTT! KAMPASIMPUKAT ON SUPEREITA. Ei ole vaikeampaa ruokalajia paistettavaksi kuin kampasimpukat. DELILLÄ ON ONGELMIA VAIKKA MUILLE JAKAA. Iri ei varmasti huku, kun on niin pro tiimi takana hengenpelastajina. Oikeesti se on sit se Pumpkin joka joutuu sen uimaan jostain meren pohjasta ylös lopulta anyways//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Huhti 2015, 02:27

"En minä omaa mestaustani pelkääkään...", Darius totesi puoliääneen, ohimennen Iriadorin kommenttiin, Kenraalin sitten hiljentyen. Ei hän välittänyt puhua siitä aiheesta enempää, hän tiesi että Aranilla oli täysi valta Haukansilmään. Eliitin piti totella kuningasta, mikäli halusi säilyttää asemansa ja henkensä, mutta kaiken lisäksi Aran tiesi kenraalinsa heikot kohdat, mistä Darius ei pitänyt ollenkaan. Kyllä hän kesti rangaistuksen jos toisenkin, kuningas saisi heitellä häntä pitkin seiniä vaikka koko päivä, mutta jos se rangaistus pistettäisiin täytäntöön esimerkiksi Iriadorin kautta...
Katse kääntyi kuitenkin kulmien alta Lorythasiin, joka lähemmäksi kävi astahtamaan, saaden korkeahaltian perääntymään tuon pitkän näyn nähdessään. Olihan Lorythasilla kunnioitettavasti pituutta ja ei tuon kanssa välttämättä haluaisi alkaa käsirystysille, mutta Darius nyt oli jo tottunut sarvipäisen pituuteen, toisin kuin korkeahaltia joka nyt ensimmäistä kertaa näki puoliverisen.

Kenraali kävi pudistelemaan päätään Lorythasin sanoille. Darius ei sallisi Lorythasin palata, ellei Aran itse varta vasten kutsuisi puoliveristä ja pitäisi tapaamisen julkisessa tiedossa ja lupaisi, ettei ketään vahingoitettaisi tai vangittaisi. Lorythas ei tiennyt kenen kanssa lähti leikkiin, jos nyt linnalle palaisi ilman sovittua, ehtoja noudattavaa tapaamista.
"Et voi tehdä vuoksemme mitään ja vaikka pyrkisitkin Hänen Majesteettinsa puheille, joudun minä silti kärsimään rangaistukseni. Voit toki sovitella välejäsi Kuninkaamme kanssa - mitä en kyllä suosittele -, mutta minua et voi enää auttaa mitenkään", Haukansilmä hymähti. Hän oli käynyt virkaveljensä kimppuun, hän oli tehnyt vastoin kuninkaan tahtoa. Hän tulisi kärsimään seuraukset, jahka linnalle palaisi. Palaamatta jättäminen ei ollut nyt vaihtoehto.

Varovaisesti Darius katsahti nyt takaisin Iriadoriin, tuon käydessä kyselemään mitä kenraali oli aikeissa hänelle antaa. Kenraali ei edes suutaan saanut auki kun Lorythas oli jo käännähtänyt ympäri, suoden haltioille hetken "omaa" aikaa keskenään. Darius arvosti elettä, mutta silti tämä tuntui huomattavasti vaikeammalta, mitä kenraali oli päässään kuvitellut. Hän oli jopa kerrannut puheita, mitä olisi saattanut pitää tässä tilanteessa kun Iriadorille sen sormuksen antaisi, mutta jostain kumman syystä pää löi nyt täysin tyhjää, kenraalin tietämättä mitä olisi sanonut.
Haltia kävikin naurahtamaan jälleen jokseenkin vaitonaisesti, samalla kun toinen käsi kävi kaivelemaan taskusta sitä pientä puurasiaa.
"Tahdoin... Antaa sinulle jotain mikä on minulle tärkeä...", Darius aloitti indikoiden, että kyseessä oli ennemminkin henkilökohtainen lahja kuin jokin, mitä Iriador olisi ansainnut jollain muulla tavalla, "Se... Se on kulkenut suvussamme jo kauan ja äitini... käski minun antaa sen jollekulle rakkaalle, kun sellaisen löydän ja ajattelin että... että se olisi...".
Selvästi, kenraali kadotti ne sanat mitä ehkä joskus oli miettinyt valmiiksi, yrittäessään edes jotain muistaa. Askel jos toinenkin otettiin kuitenkin lähemmäs Iriadoria samalla kun kenraali kävi sen pienen puurasian avaamaan ja kohotti sen ylemmäs. Toinen käsistä kävi tarttumaan Iriadorin oikeaan kämmeneen, nostaen sen kämmenpuoli ylöspäin nuoremman eteen, Haukansilmän laskien sen avatun rasian nyt Iriadorin kädelle. Missään välissä Darius ei päästänyt irti Iriadorin kädestä, jonka ylös oli nostanut.
"Tahdoin vain... Antaa sen sinulle... Nyt kun olemme jo...", Kase nousi vähän väliä lattian rajasta sormusrasiaan ja siitä Iriadorin katseeseen varovaisesti. Voi kuinka hän olikaan iloinnut siitä, että Iriador nyt näki jotain, mutta nyt kun tiesi tuon näkevän jokaisen eleen, liikkeen ja ilmeen tuntui tilanne entistä vaikeammalta, mitä hän oli kuvitellut.
"Minä vain... Sitä että... Olet tärkeä ja... Rakastan sinua..."


// NO MYÖNNÄN SITTEN. KAMPASIMPUKOITA JA WELLINGTONEJA. Kampasimpukat on kyl aika vaikeita. DELI EI JAA ONGELMIAAN NYT MUILLE ja Deli pitää libidonsa kurissa saatana. Iri löytää kyllä tavan hukkua jos siitä lähetään :---D Pumpkin tulee sit onkiin sen sieltä jos se ei pelkää liikaa herra kampasimpukkakuningasta joka siel meressä lymyää //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Huhti 2015, 03:18

Iriador ehti vilkaista Lorythasin puoleen, joka yllättäen heille selkänsä käänsi, kunnes ennen sokea katse kääntyi tarkkailemaan Dariusta ja tuon eleitä. Jotain suurempaa Haukansilmällä oli mielessään. Sen näki, ja aisti myös tuon jonkseenkin epäröivästä asenteesta – ja Winder tuskin koskaan epäröi minkään asian suhteen…
Darius halusi antaa Iriadorille jotain. Jotain henkilökohtaisempaa, joka sai nuoremman kohauttamaan toista kulmaansa ja puremaan hetken huultansa. Oli mitä oli, se omalla tavallaan jännitti Iriadoria etenkin siinä vaiheessa, kun Darius selvästi kadotti sanansa sen lomasta, kaivoi sen puisen rasian paremmin esille. Kun punatukkaisen hämmentyneensekainen katse siihen rasiaan kiinnittyi, arvasi Iriador jo mitä olisi luvassa, eikä hän saattanut kuin henkäistä hätäisesti Dariuksen lähestyessä. Se harmaa katse pysyi rasiassa, ei missään välissä noussut Winderin kasvoille, kun se heleä puna otti noustakseen Iriadorin kasvoille.

Oma käsi nostettiin esiin Dariuksen sitä vaatiessa ja ainoa asia mihin nuorempi siinä vaiheessa kykeni, oli tuijottaa sitä sinisellä, pehmeällä alustalla lepäävää hopeista sormusta. Punatukkainen kykeni erottamaan siitä jokaisen yksityiskohdan, ja se kellertävä jalokivikin… Iriador nielaisi varovasti. Nostaen sen katseensa viimeisten sanojen myötä Dariukseen. Se katse oli täynnä kiitollisuutta, ilmeen kajastaessa täydellisesti sen onnellisuuden jonka Iriador sillä hetkellä koki.

Minä…”, korkeahaltia yritti aloittaa, kadottaen heti sanansa, mitä ikinä ajattelikaan sanoa. Sanojen hukkaamisen korvasi kuitenkin naurahdus, katseen valuessa takaisin tutkimaan sitä sormusta, jonka Haukansilmä oli hänelle antanut.
En tiedä mitä sanoisin”.
Se on… tämä kaikki ja… ja lahjasi… ja…”, Iriador sopersi, ensimmäistä kertaa elämässään kunnolla, tietämättä todellakaan mitä hänen olisi pitänyt nyt sanoa tai tehdä. Olo tuntui yllättäen niin kovin ihmeelliseltä – absurdilta, mutta samalla Iriador oli onnensa huipulla. Samalla kaikki tuntui jännittävältä, kun huoneessa tiedostettavasti oli heidän lisäkseen joku, vaikkei Lorythas ollutkaan läsnäolostaan mitään varsinaisia merkkejä antanut koko tänä aikana. Välillä vilkuillut olkansa ylitse hymyillen vain haltioihin, mutta muuten sarvipäinen oli seissyt rauhallisesti aloillaan, katsellen ikkunastaan sitä näkymää, kun lohikäärmeet kävivät ulkona rauhoittumaan hetki hetkeltä paremmin aloillensa.

Lopulta Iriador painoi puisen rasian paremmin käteensä, Dariusta katsoen kuin vanhempi olisi viimeinen asia jonka punatukkainen kykeni näkemään. Se katse oli täynnä onnea, korkeahaltian hymyillessä ja naurahtaessa lopulta varovaisesti, kietaistessaan kätensä ykskaks Dariuksen ympärille ja painaen päänsä Winderiä vasten.
Olen niin kiitollinen…”, Iriador henkäisi lähes liikuttuen ja alkaen vain itkeä onnesta, mutta sen haikean tuntemuksen tieltään karsi se nuoremman heleä naurahdus, joka painettiin tummatukkaisen hartiaan.
Iriador halusi vain halata toista. Ei hän osannut mitään sanoa Dariuksen sanoihin. Ei nuorempi kyennyt edes sanomaan kiitos, ollessaan vain niin onnellinen tästä kaikesta. Siitä että Winder luovutti hänelle sormuksen henkilökohtaisena lahjana. Se oli enemmän mitä Iriador oli koskaan uskonut saavansa. Enemmän mitä punapäinen todennäköisesti koskaan tulisi saamaan yhdeltä tietyltä henkilöltä, jonka oli oppinut kivisen polun kautta tuntemaan ja sen jälkeen kumppanina vierellä suostunut kulkemaan. Hän rakasti Dariusta, ja vain Dariusta, eikä sitä paikkaa kukaan voisi vanhemmalta ottaa pois.
Minäkin… rakastan sinua”.


//TULIHAN SE SIELTÄ. PIHVEI, LIHAAAAAAAAAA. Kampasimpukat on ihan saatanasta. DELI RYHTYY KURITTOMAKSI JA ALKAA KIIPEILLÄ PITKIN SEINIÄ. Iri vetää vettä snorkkeliin ja heti on hukkumisen elementit kohillaan (----DDD Pumpkin on sankari. Pumpkinin täytyy noudattaa pelastajan kultaisia sääntöjä, vaikka herra kampasimpukkakuningaan probelli tulis yllättäen vastaan siellä jordanissa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Huhti 2015, 13:23

Siinä missä Darius oli haparoinut sanojensa suhteen, meni punapäinen myös kovin sanattomaksi. Hyvä, sentään Darius ei ollut ainoa joka tässä tilanteessa ei sanoja löytänyt! Tosin, olihan se myös suloista katsoa kuinka Iriador noin sopertelevaksi kävi, ei Darius ollut nähnyt korkeahaltiaa tuollaisena koskaan. Hymy hiipi jälleen väkisin huulille, Haukansilmäisen käydessä naurahtamaan pienesti Iriadorin käydessä kietaisemaan kätensä hänen ympärilleen. Kenraali kävi vastaamaan tähän halaukseen varovaisesti, lähinnä varoen niitä omia kipeitä lihaksiaan, jotka nyt jälleen kivusta kävivät muistuttamaan kun jännitys ja pelko kävi väistymään mielestä Vanhimpien lähdettyä. Toinen käsi nousi silittelemään hellästi Iriadorin päätä tuon käydessä nyt liikuttuneisuudeltaan itkemään onnesta.
Darius piteli Iriadoria halauksessaan, päästämättä nuorempaa otteestaan. Tässä oli hyvä nyt, kaiken sen pahan jälkeen. Darius olisi voinut seistä tässä Iriadorin kanssa ties kuinka kauan, mutta kerta huoneessa oli vielä kolmas osapuoli, ei tämä läheisyys voinut ikuisuuksiin jatkua. Sitä paitsi, heidän piti päättää mitä nyt tekisivät tilanteen suhteen...

Hellä suudelma painettiin vasten punapäisen ohimoa, ennen kuin katse kääntyi ikkunasta tuijottavan Lorythasin puoleen.
"Voisimmeko... Jäädä yöksi tänne, Lorythas?", Kenraali kävi kysymään kyläpäälliköltä, pidellen Iriadoria yhä hellässä halauksessa, "Yö on jo niin pitkällä, ettei Arojen ylittäminen houkuttele juuri nyt... Ei kyllä houkuttelisi se linnalle palaaminenkaan, mutta...".
Linnalle palaaminen ei nyt kyllä tähän hätään houkutellut yhtään, vaikka Darius epäilikin ,ettei tämän vuorokauden aikana joutuisi rangaistavaksi. Kuningas oli käynyt kovin... heikoksi, oudoksi, ennen kuin Darius oli paikalta paennut. Se sokeus yhä häiritsi Dariusta, kenraali olisi halunnut tietää enemmän siitä, mutta ei valitettavasti ajatellut kysellä asianomaisilta siitä sen enempää. Selitelkööt Aran, jos halusi, mutta Darius ei katsonut asiakseen kysyä... Paitsi ehkä siskoltaan, jos tuo jotain sattui tietämään.
Kaiken lisäksi Darius oli kovin uupunut, jälleen. Ei hän jaksanut lähteä taittamaan matkaa takaisin kaupunkiin nyt, vaikka syndraella se kyllä sujuisi helposti. Silti, ennemmin Darius lähtisi matkaan vasta sitten, kun kykeni keskittymäänkin ympäristöönsä eikä olisi viittä vaille valmis nukahtamaan.


// NIIIIII. LIHAAA. MAGGARAA niiku ne uunimakkarat ja kokovertailut. DELI NYT PERKELE ALAS SEINILTÄ. Voi Iri (DDD Hukkuu vielä vesilasiin jos tilaisuus tulee. Kyllä Pumpkin varmaan kaikesta huolimatta tulee Irin sieltä kalastaan vaikka herra kampasimpukkakuningas olis siellä kytiksellä odottamassa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Huhti 2015, 14:13

Iriador ei olisi saattanut tuntea itseään tämän onnekkaammaksi. Se sormus merkitsi niin paljon, eikä pelkästään vain yksinkertaisena lahjana, vaan myös tunnepitoisena siteenä, joka merkitsi entistäkin paremmin hänen ja Winderin välisen suhteen. Se merkitsi myös Dariukselle paljon, ja Iriador aikoisi pitää siitä sormuksesta huolen ja kantaa sitä vaikka hautaansa saakka, jos Haukansilmä siihen mahdollisuuden antoi. Hän ei todellakaan tulisi jättämään Dariusta vapaasta tahdostaan enää kaiken sen jälkeen, mitä he olivat jo ehtineet kokea.
Nuorempi ei koskaan irtautunut halauksestaan, haluten vain purkaa sen yllättyneisyytensä Dariusta vasten. Tässä oli niin hyvä, niin monesta syystä yhtäaikaa, että tässä punapäinen olisi voinut vaikka seistä koko loppu ikänsä, kunhan vain olisi saanut pitää Dariuksen vierellään. Se nyyhkiminen kuitenkin hiljentyi, Iriadorin kiehnätessä päätänsä muutaman kerran Dariusta vasten vanhemman suoman kevyen suudelman jälkeen.

Lorythas oli rohjennut kääntyä paremmin haltioiden puoleen nuorimman viimeisten sanojen myötä. Se rauhallinen katse silmäsi noita kahta, Vaernin kyetessä tuntemaan sen entisestäänkin vahvistuvan liitoksen kahden miehen välillä. Oli kyläpäällikkö vastaavaa nähnyt ennenkin, monet kerran, mutta kun se kaikki tapahtui näin salaa vain tiettyjen tahojen saaden tuota todistaa… se oli täysin eri asia. Puolikäärme kyennyt kuin hymyilemään Winderin ja Iriadorin puolesta, kunnes katseensa nousi Dariuksen puoleen paremmin tuon kysymyksen myötä. Haukansilmä pyysi mahdollisuutta jäädä Briariin yöksi, ymmärrettävistä syistä. Ketään heistä tuskin houkutteli lähteä enää aroille tähän aikaan yöstä…
Hopeakäärme tyytyi nyökkäämään kenraalille.
Ilman muuta. Voin järjestää vierastilat käyttöönne – kun nyt… pysyn jopa tolpillani paremmin”, Lorythas naurahti vaivautuneesti itselleen, miettien taas miten oli ollut niin heikkona aikaisemmin, että olisi voinut vaipua vaikka koomaan sängynpohjalle. Parempi näin, vaikka Puolikäärmeen olisi varmasti täytynytkin levätä, mutta hän ei myöskään halunnut, että Darius joutuisi tekemään puolikuntoisena valmisteluja täysin itse. Haltiat saisivat lämmittää itselleen kylvyn jos halusivat, häärätä hänen keittiössään, tehdä mitä mielivät iltansa päätteeksi, kunhan antoivat Lorythasille mahdollisuuden järjestää edes vierashuoneen noiden käyttöön. Sieltä löytyisi kaikki tarvittava, ja huoneen sängyt voisi siirtää niin, että kaksikko sai nukkua vierivieren halutessaan. Tällä kertaa Lorythas ei ollut antamassa omaa sänkyään muiden käyttöön, sillä hän tarvitsi sitä pehmeää vuodetta itse, oli sarvien kanssa tapeltava tyynyjä ja lakanoita vastaan kuinka paljon tahansa.

Lorythas asteli rauhallisesti huoneen ovea kohti. Tuttavallisesti se suurempi käsi nousikin ohimennen lipumaan pitkin Dariuksen harteita, pörröttäen lopulta kevyesti punatukkaisen kutreja, joka sai Iriadorin hätkähtämään ja nostamaan itsensä paremmin Dariuksen halauksesta ylös.
Olkaa kuin kotonanne”, puoliverinen toisti ystävälliset sanansa, hymyillen punapäiselle, joka häntä oli kääntynyt katsomaan ihmeissään, ennen kuin Lorythas katosi huoneen ovesta käytävälle.
Harmaa katse seurasi sarvipäisen poistumista huoneesta, Iriadorin ollessa kyllä valmis auttamaan Lorythasia mutta… ehkä oli parempi antaa kartanon isännän tehdä mitä tuo mieli. Pitihän hänen katsoa Dariuksen perään nyt kun toinen ei täysin kunnossa näyttänyt olevan…
Hän on mukava”, nuorempi naurahti ääneen, hieman hymyillen, tuoden katseensa kuitenkin takaisin taas Haukansilmän puoleen, “Erikoinen… mutta mukava”.


//Voi kerpeleen uunilenkit nyt :-----DDDD Seuraavalla kerralla otetaan mustamakkara messiin kans. DELIHÄN PYSYY KATONRAJASSA. Sit se hyppää sieltä teabagaan ensimmäisen vastaantulijan. (DDDD Mut äläpä. PUMPKIN TO THE RESCUE. SAVIOUR PALOLETKU//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Huhti 2015, 16:00

Puoliverinen kävi nyökkäämään kenraalin kysymykseen, saaden tuon hymähtämään pienesti. Jostain syystä Darius ei ollut epäillyt hetkeäkään, antaisiko Lorythas heidän jäädä vai ei, mutta kohteliastahan se oli kysyä joka tapauksessa.
"Ei sinun tarvitse vuoksemme nähdä vaivaa, osaamme kyllä sen verran itse tehdä...", Darius kävi nopeasti vastaamaan Lorythasille joka ilmoitti pistävänsä vierashuoneen haltioiden käyttöön, nyt kun tolpillaan pysyi. Jos häneltä kysyttiin, olisi Lorythas saanut painella takaisin vällyjen alle lepäämään, vaikka enää ei palellutkaan ja ollut niin huonossa hapessa, mitä hetki sitten. Kaiken kaikkiaan Lorythas kyllä vaikutti voivan paljon paremmin, mutta varmasti tuollekin kelpasi lepo kaiken sen jälkeen mitä oli tapahtunut! Mutta, ei haltiasta tainnut olla estelemään sarvipäistä, mikäli tuo hyvä isäntä jälleen kerran halusi olla.

Pienesti iho kävi nousemaan kananlihalle Lorythaksen käydessä liu'uttamaan kättään pitkin Haukansilmäisen harteita ohi kävellessään, puoliverisen kuitenkin päätyen pörröttämään kevyesti Iriadorin hiuksia. Darius naurahti pienesti korkeahaltian käyden katsomaan Lorythasin perään moisen yllättävän tempauksen johdosta. Ennen kuin kumpikaan haltioista ehätti mitään sarvipäiselle todeta tuon kehottaen kaksikkoa olemaan kuin kotonaan, oli Lorythas poistunut jo huoneesta käytävien puolelle. Kenraali tuijotti tovin ovelle Lorythasin perään, kunnes vilkaisi Iriadoriin joka suunsa avasi.
"Sanojensa mukaan Briarin portit ovat avoinna meille ja Kuiskaukselle koska vain...", Darius kävi hymähtämään, kertoen nuoremmalle mitä Lorythas viimekerralla oli hänelle sanonut, "Käskin hänen unohtaa meidät jo viime kerralla. Jos olemme tekemisissä toistemme kanssa siitä on vain harmia, kuten tämä päivä osoitti... En haluaisi vaivata häntä tämän enempää, mutta...".
"Hän on mukava...", Hetkeksi kenraali hiljentyi, kovinkin ilmeettömänä, ehkä hitusen haikeana tuijottamaan Iriadoria, kuten yleensä teki ollessaan kahden korkeahaltian kanssa. Tosin se tuijottava katse kääntyi muualle nopeasti, Dariuksen muistaessa että Iriador nyt yhä näki hänet, "En halua hänen kärsivän. Parasta olisi jos hän vain kykenisi unohtamaan meidät, mutta se ilmeisesti on mahdoton tehtävä... itse kullekin...".


// Uunimaggaraaaaa 8))) Mustaamakkaraa joo, sitten on kaunis makkarakokoelma. sit viel kato nakkeja mukaan ni on pienempääki purtavaa. DELI PERKELE EI NYT LÄISKITÄ NIITÄ KASSEJA PÄIN PAHAA-AAVISTAMATTOMIEN KASVOJA. Kato paloletun tarkotus on pelastaa henkiä (DDD SAVIOUR OF THE TIME. Tääl on hiljasta ku sä lähit yy tuu takas >: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Huhti 2015, 00:40

Darius kertoi mitä Lorythas oli viime vierailulla kenraalille kertonut. Että he saisivat tulla tänne aina – mikä lieni varsinainen syy siihen sitten olevan, sitä Haukansilmä ei maininnut, eikä punapäinen lähtenyt asiaa erikseen arvuuttelemaan. Lorythas ei vaikuttanut sellaiselta henkilöltä, joka jätti asioita harkitsematta ja varomatta. Ei kai sellainen harkitsemattomuus edes kuulunut päällikölle, jonka elämäntehtävänä oli johtaa kyläänsä ja toimia sinä päätöksentekijänä. Linnoille saakka tuleminen oli ollut kuitenkin ollut vaarallinen tehtävä, mutta Iriador kykeni näkemään myös syyn siihen, miksei sarvipäinen ollut sijastaan ketään lähettänyt edelläkävijäksi. Toisaalta, olisihan joku Kuiskauksestakin voinut hakea Winderin aseen takaisin jos… Darius siitä olisi ääneen koskaan maininnut. Edes Iriadorille…
Kyllä hän varmasti näki tämän tulevan… ehkä hän juuri sen takia tuli itse”, korkeahaltia tuhahti.

Sen sijaan että punapäinen olisi jäänyt vatvomaan asiaa pidemmälle, jäi hänen harmaa katseensa tarkkailemaan sitä Dariuksen haikeaa tuijotusta. Mistä se ikinä johtuikaan, se sai nuoremman kuitenkin hymähtämään puolihuvittuneena ja kallistamaan pienesti päätänsä siihen suuntaan jonne Dariuks oli katseensa kääntänyt. Iriador kyllä kuunteli kenraalin sanat loppuun, muttei todellakaan aikonut niihin vastata sen koommin.

Katsotko minua aina noin…?”, nuorempi tiedusteli hymyillen, kulmiansa painaen hieman alemmas tietämättä pitäisikö itse olla iloinen vai surullinen Dariuksen reaktiosta, ”Vai johtuuko haikea katseesi jostain muusta?”.
Toinen Iriadorin käsistä nousi Haukansilmän leualle, hellästi siirtäen vanhemman kasvoja paremmin kohtaamaan punapäisen omat, samalla kun pitkät sormet varoen toisen leuansyrjää silittelivät. Hän halusi nyt katsoa Dariuksen kasvoja. Lepäsi noilla runnotuilla kasvoilla mikä tahansa tunnetila tai ilme. Jos tämä kaikki olisikin vain väliaikaista, halusi Iriador käyttää sen ajan kaiken mahdollisen näkemiseen sokeutensa jälkeen.
Olen sinusta muutenkin jo huolissani”, punapäinen henkäisi, ”En halua ajatella että olet kaikkina kertoina katsonut minua noin… apeana. Tiedostan sen tavallisesti eri tavalla kun olen lähelläsi, mutta nyt… kun näen sinut… se sattuu enemmän”. Ote toisen leualta kuitenkin laski, Iriadorin kääntäessä katseensa huoneen ikkunan puoleen, ja lähes juosten harppoi yllättäen sen luo. Kädet laskettiin ikkunalasia vasten sulkemaan se kaikki mahdollinen huoneessa kajastava valo pois, kun kasvot painettiin lähemmäs lasia. Korkeahaltia näki Briarin ensimmäistä kertaa, ja näin korkealta se avautui jopa harvinaisen hyvin näkyville, siinä missä tähtikirkas taivaskin ja valkeat hanget.
On niin ristiriitaista nähdä asioita silmin, kun olen tottunut näkemään ja aistimaan kaiken… niin eri tavalla sokeana”, Iriador tuumi ääneen lähinnä itsekseen, hymyn noustessa pienesti korkeahaltian kasvoille, katseenkin laskiessa hetkeksi näkymästä tarkkailemaan haikeana ikkunalasin reunoja. Tuskin Shyvana oli tarkoittanut tämän kaiken pysyväksi. Tuskin Iriador sai näköään pitää loputtomiin - mutta jos jokin oli varmaa niin se, että punapäinen aikoi ottaa tästä tilaisuudesta kaiken mahdollisen irti!

Iriador kävi kuitenkin käännähtämään ikkunan luota takaisin Dariuksen puoleen, korjaten äkkiä sen surumielisyyden kasvoiltaan pois.
Pitäiskö meidän mennä auttamaan Lorythasia? Tai… voin mennä itsekin. Jos sinä haluat levätä”.


//LENKKEI 8))) Makkaralajitelma. Prinssinakkeja :----DDDD DELIHÄN LÄISKII. OIKEIN ANTAUMUKSELLA LÄISKIIKIN. But true, true. Pumpkin 6/5. Mut nnnnnnngh oh youuuu >: MUN PITÄÄ KUTTUU LORY HEITTÄÄN MUT SINNE TAKAS ÄKKIÄ//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Huhti 2015, 01:32

Hetkeksi Darius ehätti vaipua omiin ajatuksiin, kunnes katse kääntyi terävästi takaisin Iriadorin puoleen joka nyt päätään kallisteli kenraalin näkökenttään. Jo pelkkä moinen pieni ele sai hymyn nousemaan takaisin runnotuille kasvoille. Hän oli yhä iloinen siitä, että Iriador kykeni nyt näkemään ja saattoi reagoida eri tavoin, mitä sokeana. Moinen pieni päänkallistuskin oli uutta, ainakin näin pitkän ajan jälkeen.
Se hymy kävi leviämään Iriadorin käydessä nostamaan tosien kätensä kenraalin leualle kysymyksiensä myötä. Pienesti Darius pudisteli päätään noiden myötä.
"En, en katso... Yleensä sinun katsomisesi on ainoa asia joka saa minut yleensä hymyilemään", Se hymy pysyi yhä kasvoilla, kenraalin käyden nojaamaan päätään pienesti paremmin korkeahaltian varovaiseen kosketukseen. Pienesti se haikea ilme koitti pintaan pyrkiä nuoremman sanojen myötä, Dariuksen ymmärtäen, että nyt hänen piti jälleen miettiä minkälaisia ilmeitä kasvoillaan piti toisen seurassa, nyt kun Iriador hänet näki.

Mitään Darius ei kuitenkaan ehättänyt sanoa Iriadorille, kun punapää oli kipittänyt jo ikkunan luo ihailemaan näkymää ulkona. Kenraali seisoi paikoillaan, katsellen hiljaa punapäistä joka näöstään nautti. Jo pelkkä kumppanin katsominen sai sen lämpimän onnellisuuden tunteen kohoamaan Haukansilmän sisällä. Teki hyvää nähdä Iriador noin iloisena.
"En vieläkään ole aivan perillä, miten pärjäsit sokeana niin hyvin..", Darius hymähti pienesti Iriadorin tuumintoihin, "Mutta olen iloinen, että näet jälleen...".
Tietenkin Darius pelkäsi yhä, että tämä olisi unta. Tai vain väliaikaista, ennemmin tai myöhemmin Iriadorin jälleen sokeutuen. Mutta ehkä se pelko oli täysin turha. Ehkä Taivaanturmelija oli suonut heille kaksi lahjaa yhden sijasta. Dariuksen piti vain valita oikein, silloin kun kysyttiin. Tai niin Darius toivoi.

Naurahtaen Darius pudisti päätään, Iriadorin mainitessa jälleen Lorythaksen.
"En tarvitse lepoa niin paljon, ettenkö voisi auttaa myös", Kenraali aloitti kävellessään Iriadorin luo ja kävi yllättäen kiskaisemaan nuoremman lähemmäs itseään, tarraten Iriadoria samalla hellästi leuasta, "Joten mennään auttamaan Lorythasta yhdessä. Sitä paitsi, hänen se tässä pitäisi levätä".
Nopeasti Darius kävi painamaan suudelman Iriadorin huulille, ennen kuin astahti kauemmaksi Iriadorista hymyillen, päästäen irti nuoremmastaan.
"Tule, hän on varmasti vierashuoneella", Kenraali nyökkäsi kohden ovea, samalla kun lähti astelemaan pois huoneesta, takaisin käytäville. Tällä kertaa hänen ei tarvinnut Iriadoria taluttaa tai odottaa, että tuo sokeana pysyisi hänen vauhdissaan. Iriador saisi itse juosta perään, itse katsoa mihin meni, itse pysyä vauhdissa mukana.

Askel veikin nopeasti, tottuneesti pitkin Lorythasin kartanon käytäviä, kenraalin kyllä muistaen paikat. Tai no, ainakin ne paikat missä hän oli täällä käynyt. Vierashuoneelle päästyä Darius kävi astumaan sisään avonaisesta ovesta, näyttäen yhä kovinkin iloiselta, yllättävänkin pirteältä.
"Lorythas", Haltia toisti puoliverisen nimen tuon nähdessään juurikin siellä vierashuoneella, jonne oli puhunut menevänsä, "Tarvitsetko apua? Sinun pitäisi mennä lepäämään, vaikka liekkisi saitkin takaisin...".


// Prinssinaggei :----DD VOI DELI NYT LOPPU TOMMONEN! TAI OTETAAN KASSIT POIS. Pumpkin on ebin. NII TAKAS TÄNNE HIRVEE QQ KU LÄHIT YYYYY //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Huhti 2015, 10:43

Punapäinen katsoi lähemmäs astelevaa Dariusta osin epäuskoisena – mutta ei hän käynyt mitään kiistämäänkään. Jos Winderistä siltä tuntui että jaloillaan pysyisi kivuistaan huolimatta, niin ei Iriadorilla ollut yhtäkään syytä toista maaten pakottaakaan. Kunhan Haukansilmä tiesi omat rajansa. Iriador olisi tuota joka tapauksessa mielellään auttamassa, siinä missä Lorythastakin nyt kun nuorin taisi olla se hyväkuntoisin heistä kolmesta…
Jos niin sanot”, Iriador tuhahti hymyillen, myötäillen sitä kiskaisua, jolla Darius hänet lähelleen vetäisi. Ovela virne kohosi korkeahaltian kasvoille, silmien takertuessa taas tuijottamaan paremmin silmäpuolta kun tuo nuoremman leuasta nappasi kiinni. Tuntui taas niin armottoman hyvältä olla toisen lähellä. Ja nähdä. Vaikka päivä olikin ollut pitkä ja uuvuttava, niin tuskin Iriador malttaisi mennä nukkumaan nyt!
Iriador jäi kuitenkin kaipaamaan lisää sitä suudelmaa, jonka Darius huulille oli painanut, mutta pienen nyökkäyksen myötä punapäinen lähti seuraamaan kenraalia ulos huoneesta. Heidän piti nyt etsiä Lorythas, ja sanojensa mukaanhan tuo oli lähtenyt vierashuoneille, jonne kaksikonkin askeleet lähtivät viemään. Siinä samalla Iriador rohkeni viimein myös laskemaan sen puisen rasian, jossa Dariuksen antama sormus yhä lepäsi, takkinsa povitaskuun talteen.

Matkalla Iriador takertui kerta toisensa jälkeen tuijottelemaan ikkunoista ulos tai vaihtoehtoisesti ihmettelemään kyläpäällikön kartanon sisustusta. Pitkin käytävää vei yksi pitkä märkä vana, joka johti portaita ylös, ja voi miten Iriadorin olisi tehnyt mieli käydä selvittämässä mistä se tuli. Alunperinhän se jäinen reitti oli tullut Shyvanasta, mutta sulanut kuitenkin sen myötä kun puoliverinen oli saanut lämpönsä takaisin.
Mutta vaikka miten Iriador ei olisi halunnut vastustaa sitä kiusausta juosta pitkin kartanoa kuin lapsi karkin perässä, päätti punatukkainen seurata Winderin vierellä vierashuoneita päin. Kyllä nuorempi olisi sinne itsekin löytänyt, vaikka silmät sidottuina, mutta oli toki vaihtelua kulkea näin jonkun vierellä. Määrätä oma tahti ja nähdä minne oli menossa.


Puolikäärme oli ehtinyt seinää pitkin lipua vierashuoneelle, jota viimeksi oli käytetty silloin, kun hän oli Kuiskauksen miehet pelastanut pakkaselta. Sen jäljiltä huone oli siistitty käyttämättömän näköiseksi, eikä edes Lorythas ollut huoneen ovea raottanut ennen tätä päivää. Puoliverinen oli kasaillut mukavampia ja rennompia vaatteita näkösälle yhden lipaston reunalle. Kaikki muu tarvittava löytyisi kaappeja ja lipastoa hieman kaivamalla ja etsimällä haluamansa, Vaern oli huoneen siihen valjastanut että se palvelisi kyllä asukkejaan täysin tarpeiden mukaan.
Hetken puoliverinen oli vain henkeään vedellyt ikkunan edessä ja yskinyt heikosti, olon tuntuessa heikentyvän sitä myötä taas mitä pidempään jaloillaan oli. Mutta kyllä hän ehtisi levätä myöhemminkin. Ei Lorythas halunnut laistaa siitä vastuusta ja halustaan olla hyvä isäntä nyt, kun vieraansa olivat hänelle tärkeitä.

Lyhyen rauhoittumisen jälkeen Hopeakäärme oli kuitenkin tarttunut taas tuumasta toimeen, ja viikannut sänkyjen peitteet yhteen sievään nippuun. Sen myötä kaikessa rauhassa siirteli petejä yhteen yhden suuren ikkunan alle, jotta niistä olisi muodostunut mukava parisänky. Puoliverinen ennätti kuitenkin vain puolitiehen projektinsa kanssa, kun yllättäen Darius kävi astumaan punatukkaisen kumppaninsa kera huoneen puolelle. Tottakai Vaern pysähtyi tekemisiensä kanssa niille sijoilleen. Ei hän olettanut että kumpikaan haltioista olisi avuksi tänne rynnännyt, vaikka… oliko se nyt sitten niin ihmekään toisaalta?
Sarvipäinen hymyili ovelasti Dariukselle miehen sanojen myötä.
Tiedän kyllä rajani, älkää minusta huolehtiko”, Lorythas vakuutteli ryhtinsä suoristaen paremmin pystyyn hengähtääkseen, ”Sitä paitsi, en tahtoisi laistaa velvollisuuksistani… vaikka… ehkä… apu kyllä kelpaisi”, Puolikäärme vielä jatkoi, vaivautuneesti naurahtaen. Ei suorasanaiselle puoliveriselle ollut vaikeaa mitään myöntää, mutta tietenkin se vaikutti omalla tavallaan enemmän ja vähemmän hankalasti, millaisessa tilanteessa Vaern apua pyysi. Nyt hän olisi halunnut vain hoitaa kaiken itse, mutta ei kuitenkaan tieten tahtoen halunnut myöskään heittää haltioiden tarjoamaan apua tyystin pois.

Ennen kuin Darius mitään ehti sanoa, astahti punapäinen peremmälle huoneeseen, lähemmäs Lorythasia.
Sano vain missä tarvitset apua”, Iriador totesi varsin pirteänä, katsahtaen taas niiden lumoavien turkoosien silmien puoleen, jotka puoliverisen kasvoilla lepäsivät rauhallisina.
Halusin siirtää sänkynne lähemmäs toisiaan, ja takkaan pitäisi pinota puita, tänne tulee muuten kylmä, ellen hehkuisi kokoajan nurkassa seurassanne”, sarvipäinen tuumasi naurahtaen, kynsiään hieman raapien toisiaan vasten tuntiessaan olonsa yhä enemmän vaivaantuneeksi. Iriador kuitenkin lupasi auttaa Lorythasia sänkyjen siirtämisessä. Tuskin nuorempi olisi edes antanut Dariuksen tulla tilalleen siinä kunnossa, missä kenraali nyt oli, nostelemaan raskaita esineitä paikasta toiseen...


//NAGGIMAGGAROIT :----D Iri tulee ja vetäsee kerralla kassit rusetille ja siihen loppu Delin kivat surprise leikit. Ottaisin mielelläni yhden paloletkun tänne hengaileen kiitos. TAKASIN ÄKKIIIII. Kato mä päätin jo et tuon sieltä laivalta sit muutaman speshulin viinipullon JA TÄLLÄ KERTAA MÄ SIT KANS SÄÄSTELEN NIITÄ SIIHEN ET TUUN SINNE SEURAAVAN KERRAN JA SIT VOIDAAN LEIKKIÄ ARANIA JA ARETHIA VIINILASIT KOURASSA. Mun pitäis vaan kasvattaa viikset eka...//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Huhti 2015, 13:17

Kenraali virnisti pienesti sarvipäisen vakuutellessa kyllä tietävän omat rajansa. Sitä Darius ei epäillyt, mutta silti hänestä puoliverisen olisi ollut parempi vain levätä. Kyllä haltiat osasivat katsoa huoneen kuntoon itselleen, ei Lorythasin olisi tarvinnut nähdä vaivaa ollenkaan. Mutta, jo viime kerralla veripuoli oli osoittautunut kovinkin palveluhaluiseksi isännäksi, joten tuskin tuota sai noin vain perääntymään siitä roolista. Ei Darius aikonut estää, kunhan Lorythas vain ei itseään liikaa rasittaisi heidän tähden. Sarvipäinen kävikin myöntämään, että apu kyllä kelpaisi. Iriador kävikin kyselemään missä tuo apua tarvitsi, kuulostaen kovinkin pirteältä. Jo pelkkä Iriadorin äänensävy sai Dariuksen jälleen hymyilemään, kenraalin katsellessa punapäisen perään hetken. Ei kenraalilta jäänyt huomaamatta se sarvipäisen vaivautunut käytös, Dariuksen kyllä muistaen kuinka Lorythas tuolla tavoin oli käyttäytynyt viime kerralla joutuessaan vaivautuneisiin tilanteisiin. Pieni ääni päässä käski pitää Lorythasia silmällä, nyt kun Iriador oli tuon lähellä, mutta... Ei Dariuksen tarvinnut kumppaninsa puolesta sarvipäistä paimentaa. Ei Lorythas mitään typerää tekisi. Dariuksella oli vain kokemuksen kautta varoittava ääni päässä. Ja, no, Ehkä Darius saattoi jollain oudolla tavalla, syystä tai toisesta, käydä mustasukkaiseksi ja turhan puolustelevaksi Iriadorin suhteen, vaikkei siihen mitään syytä varsinaisesti olisikaan.

"Tuskin siitä haittaakaan olisi", Darius kävi hymähtämään Lorythasin mainitessa kykkivänsä lämpönä nurkassa, heidän seuranaan, ellei takkaa käytäisi sytyttämään lämpöä tuomaan. He olivat täällä vieraina, mikäli Lorythas heidän seurassaan halusi olla ei Darius katsonut oikeudeksi kieltäytyäkään. Ja olihan Lorythasin lämpö aina tervetullutta, ainakin näin talven pakkasilla. Kerta tuo nyt kykeni jälleen lämpöä hehkumaan.
Iriador kävi auttamaan sarvipäistä sänkyjen siirtämisessä, Dariuksen puolestaan kääntyen takan puoleen. Ei hänestä edes tainnut olla siirtelemään raskaita huonekaluja nyt. Vaikka mieli oli pirteä ja iloinen, huojentunut kaiken jälkeen, muistutti keho vähän väliä siitä ettei haltia todellakaan ollut parhaimmassa kunnossa. Varsinkin se käsi, jonka kenraali Argenteus oli runnonut, särki niin vietävästi koko ajan. Kivun ei annettu kuitenkaan nyt häiritä, kenraalin käyden kyykistymään ja nostelemaan puutelineestä pökköjä tulipesään valmiiksi.
"Sinun ja sen serpentin välit eivät taida olla kovin... lämpimät?", Darius kävi yllättäen kysymään Lorythasilta olkansa yli, "Päätellen tavasta, jolla toisillenne puhutte".



// RINSSINAGGEJA aka Limdur ja Anton. Eiku. KIVEKSET RUSETILLE NIIIIII! Irille ei kannata alkaa, tulee turpaan. Saat paloletkun sänkyysi. OHOHOHHOHOOO SPESHUL VIINEJÄ sit leikitään arania ja Arethia ja juodaan viiniä ja dissataan kaikkea ja sitten bang bang into the room-- eiku mitä. Viikset kyllä, viikset tarvitaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Huhti 2015, 22:35

E-ehkä on parempi vain jos jätän teidät keskenänne tämän jälkeen”, sarvipäinen hymisi varovaisesti, niitä kynsiään taas rummuttaessa yhteen, ”Saatte olla kaksin, en koe olevani oikeutettu seuraanne ja… ehkä se lepokin tekisi terää”, Lorythas selitteli hankalasti hymyillen. Olisihan hän mielellään jäänyt Dariuksen ja Iriadorin seuraan turisemaan turhia ja touhuamaan mitä nyt ikinä keksittäisikään. Mutta toisaalta taas… ei puoliverinen nähnyt sijakseen todellakaan olla noiden seurassa. Syystä tai toisesta.
Vaern kuitenkin neuvoi nopeasti punapäiselle, minne oli sänkyjä ajatellut siirtää ja yhdessä nuoremman avustuksella leposijat siirtyivätkin näppärästi siihen ison ikkunan äärelle. Pitempänä Lorythas ojentui vielä vetäisemään sängyn ylitse paksut verhot lasisen pinnan ylitse kiinni, vaikka näkymä siitä avautuikin osittain aroille, sille syrjäisemmälle puolelle Briarista. Mutta mikäli siellä joku kulki, ei tuo ainakaan sisälle saakka saattanut enää nähdä.

Samaan aikaan Iriador oli suoristanut vuoteiden lakanat parhaaksi näkemällään tavalla, yhdistäen kaksi kapeaa sänkyä vain paremmin toisiinsa. Lorythas oli sitä pysähtynyt seurailemaan, katsellen vain vierestä, ellei nähnyt voivansa jotenkin auttaa nuorempaansa ja kiskoa lakanoita sänkyjen toisesta päästä paremmin paikoilleen. Se lumoava katse kuitenkin siirtyi Dariuksen puoleen tuon kysymyksen myötä. Kysymyksen, joka koski Sagaa.
Pumpkin on yksi kiusankappale, se on ikänsä ollut villi ja vapaa, eikä sitä mikään estä jatkamasta hankalaa tapaansa härnätä kaikkia kun inhimillinen on”, sarvipäinen hymähti hetken näyttäen jopa tympääntyneeltä siihen, että joutui naaraasta jauhamaan, ”Menetän sen marinoihin välillä pinnani – muuten se tuntuu tietävän paikkansa, eikä halua minuakaan haastaa tietyn rajan yli mentäessä”. Olihan Lorythas sen jo muutaman kerran todistanut. Jos Pumpkin olisi halunnut hänet hengiltä, olisi pieni serpentti sitä voinut kunnolla yrittää jo ensimmäisellä kerralla, kun samaan häkkiin oli Puolikäärmeen kanssa lukittu. Saga oli enemmin räyhähenki, kuin silmitön tappaja, vaikka epäilemättä aistiensa ja alkuperänsä puolesta omasikin sen petomaisen puolen myös.
Se saa olla täällä, niin kauan kun ei vain aiheuta harmia kenellekään”, Vaern näki tarpeelliseksi vielä mainita, seuraten samalla kun Iriador kävi touhuiltaan istahtamaan alas sängyn reunalle.

Kovasti punapäistä houkutteli kaikkea nyt tuijotella, harmaitten silmiensä etsiessä jatkuvasti tästäkin huoneesta niitä yksityiskohtia ja erikoisuuksia, joihin hän ei millään tavalla ollut osannut viime kerralla kiinnittää sokeana huomiota. Seinien koristeellisiin kuvioihin ja siellä täällä esillä oleviin esineisiin, joista toiset näyttivät todella vanhoilta koristeilta ja arvoesineiltä, mitä vuosien mittaan oli keräilty sieltä ja täältä. Miksei Cryptinkin ulkopuolelta? Eivät niistä kaikki niin tutuilta näyttäneet.
Kartanosi on hieno – en olettanut että tällaisia löytyisi muualta kuin kaupungeista”, Iriador kävi täysin ajatuksistaan toteamaan ääneen, malttamattomana yhä etsien huoneesta uusia yksityiskohtia joita ihailla.
Onhan se… kieltämättä… omalaatuinen”, Lorythas naurahti, vinosti hymyillen nuoremmalleen, ”Se oli edellisen kyläpäällikön sija aikanaan. Sain sen kun hänen virkansa siirtyi aikoinaan minun harteilleni, siitäkin on varmaan jo lähemmäs 300-vuotta, ellei enemmänkin…”, sarvipäinen selitti, muistellen hetken sitä aikaa kun ei vielä vastuussa koko Briarista ollut ollut.

Hetken Iriadorin katse laajeni Lorythasin sanat kuullessaan. 300-vuotta?! Edes hän ei ollut niin vanha! Kuinka... vanha Lorythas sitten oli?! Ei punapää sentään sitä kehdannut kysellä, vaan jatkoi mieluummin näin neutraalien asioiden puhumisesta ajan kuluksi.
Tahtoisin muuten nähdä kirjastosi, haistoin viimeksi vain kasapäin kirjoja ja olin katkera, etten kyennyt mitään näkemään!”, punapäinen totesi selvästi innostuneena, saaden Lorythasin hymyilemään nuoremman pirteydestä tuolle takaisin, se hymy kuitenkin hyytyi varsin pikaisesti puoliverisen kasvoilta.
Mikä se lukittu ovi muuten siellä käytävällä oli, aivan kammarisi vieressä?”.
Aivan yllättäen Lorythasin silmät olivat leimahtaneet palamaan täysin turkooseina, puoliverisen tuijottaessa Iriadoria samaan tapaan kuin peto saalistaan, valmiina hyppäämään kiinni ja tukehduttamaan niille sijoilleen. Se oli syvälle juurtunut tapa, ja vaikka miten uhkaavalta näyttikin, ei Lorythas siltikään tehnyt muuten elettäkään uhatakseen vieraitaan millään väkivaltaisella tavalla. Hopeakäärme vain koki aarteensa hetken uhatuksi, sykkeensä nousten ja liekin syttyessä palamaan paremmin rinnassa, aivan kuin lohikäärmeellä joka olisi valmiina puhaltamaan kidastaan tulta liian likelle tulevien turpaan. Lorythas vain pelkäsi että joku oli yrittänyt arvokkuuksiaan häneltä varastaa.
Iriadoriin tuo uhkaava näky kuitenkin sai liikettä, nuoremman ottaessa harvinaisen nopeasti muutaman harppaavan perääntyvän askeleen sarvipäisestä kauemmas terävästi henkäisten. Tuntui kuin sydän olisi jättänyt muutaman lyönnin välistä.
En taida… kysellä enempää…”, nuorempi haukkoi lähinnä itsekseen, seuraten miten hitaasti Vaernin silmät palasivat taas normaaleiksi, vaikka se vakavantotinen ilme sarvipäisen kasvoilla pysyikin.


//RINSSEI. Limdur ja Anton on tommosia priimanakkeja. Niillä ei ole edes kuoria. IRI VETÄÄ LÄTTYYN 100-0. Iri on se painikehän voittamaton sankari. SPESHULVIINEJÄ NIIIIII! Hirveet snobi dissailut käyntiin sit, katotaan ne Weedit niin saadaan kritiikkiä aikaseks oikein kunnolla. Mun pitää selvästi taas tehä Arethviikset turvalle//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Huhti 2015, 23:09

"Miten itse haluat", Haltia hymähti puoliveriselle tuon tuumien, että jättäisi kyllä mieluummin haltiaparin keskenään kuin jäisi tänne heidän seuraansa, kertoen jopa, ettei katsonut olevan oikeutettu heidän seuraansa. Hölmö tapa ajatella, mutta mikäli Lorythas noin halusi asian mieltää, niin mitä Darius siihen oli sanomaan. Olisihan hän tietenkin voinut vakuutella, ettei tuon seura haitannut ja moiset oletukset olivat täysin turhia, mutta se nyt ei ollut Dariuksen tapaista. Häntä ei kuitenkaan olisi haitannut, jos Lorythas olisikin päättänyt jäädä heidän seuraansa.
Sarvipäinen kävi kertomaan paremmin suhteestaan naaras serpentiin, kuvaillen tuota kiusankappaleeksi, johon oli välillä menettää malttinsa. Jos totta puhuttiin, ei Darius yhtään ihmetellyt. Naaras tuntui olevan liian villi ja... nuori hänen makuunsa, Darius tuskin kestäisi Pumpkinia pitkään jos samassa tilassa pitäisi olla. Toisaalta, olihan Iriadorkin aika... villi... ja nuori... verrattuna Dariukseen. Mutta Iriador olikin eri asia!
Mutta, ilmeisesti Pumpkin ei ollut "koulutettu" lisko, tuo ennemminkin roikkui mukana huvin vuoksi? Hassua ajatella sinällään, mutta toisaalta, olihan tuo kovin inhimillinen tapaus verrattuna toisiin liskoihin. Ei Pumpkin ollut ainoa inhimillinen lisko joka vastaan oli tullut - juurihan he olivat tavanneet kaksi vanhinta, jotka kovinkin inhimillisiltä vaikuttivat... - mutta kieltämättä tuo oli.. omalaatuisin.

Puita asetellessaan Darius kävi kuuntelemaan sivukorvalla Iriadorin ja Lorythasin puheet, korkeahaltian kommentoiden Lorythasin kartanoa. Samalla sarvipäinen tuli maininneeksi jotain ikäänsä viittaavaa, mikä tietenkin Haukansilmää kiehtoi. Ei hänellä ollut hajuakaan minkä ikäinen Lorythas oli, ulkoisesti tuo oli ehkä hieman vanhempi mitä Darius itse, mutta tuo oli puoliverinen. Kenties fyysinen ikääntyminen oli nopeampaa, kuin haltioilla? Toisaalta, tuo oli puolikäärme ja lohikäärmeet olivat tunnetusti pitkäikäisiä. Saattoi siis hyvinkin päätellä Lorythaksen olevan vähintäänkin Dariuksen ikäinen, ellei jopa paljon vanhempi. Eihän se selviäisi kuin kysymällä, mutta moista Haukansilmä ei aikonut nyt kysyä.
Katse kääntyi Lorythaksen ja Iriadorin puoleen korkeahaltian kysellessä lukitusta ovesta kamarin vieressä. Puoliverinen kävi kieltämättä reagoimaan aika radikaalisti moiseen kysymykseen, muuttuen yllättävänkin uhkaavaksi Iriadorin kysymyksen myötä. Käteen napattiin yksi pidempi kalikka puupinosta kenraalin käyden nousemaan ylös takan äärestä, tarkkaillen alati Lorythasta, jonka luota Iriador nyt perääntyi nopein askelin.

"Lorythas....", Darius kutsui sarvipäistä ääneen kävellessään hitaan rauhallisesti lähemmäksi Iriadoria, paremmin puoliverisen näkökenttään toivoen voivansa kiinnittää tuon huomion pois punapäästä. Jos sarvipää nyt päättäisi syystä tai toisesta alkaa päälle käymään, oli kenraali valmis uuteen yhteenottoon vielä tämän vuorokauden aikana. Kunhan Iriador pysyisi turvassa. Ilmeisesti korkeahaltia oli esittänyt kysymyksen, mihin Lorythas ei niin innoissaan ollut vastaamassa. Darius ei nähnyt itse tuossa kysymyksessä mitään väärää, mutta kenties se oli ollut liikaa utelua... Ovet kun eivät yleensä olleet lukittuina syyttä.
"Oletko kunnossa...?", Haukansilmä jatkoi, kysyen Lorythasilta samalla kun askeleet pysähtyivät Iriadorin eteen.



//Priima naggei :---D Paitsi Limdur on se sisältä homehtunu nakki. KUORETON HOMENAKKI. Iri on se joka vetää kaikkii turpaan. Paitsi Erua. Erulle se ei pärjää. Weedit pyöriin ja HIRRRRVEEE DISSAUS NIIIII. Paree olla sit kans viikset naamal ku tänne tuut! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron