Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Huhti 2015, 18:50

Shyvana käänsi selkänsä kaikille ensimmäisenä, tuulahduksena kirien kaikkien muiden edelle ja nousten portaiden yläpäähän näkymättömissä. Sinne valkeisiin pukeutunut naaras kuitenkin jäi muita odottamaan pirteästi virnistellen, jäisen katseensa muita seuraillen sieltä ylempää.
Iriador oli koko hetken seissyt vain vieressä, ääniä kuunnellen. Sokean silmät olivat kuitenkin kummallisen paljon yrittäneet asioita etsiä. Erityisesti Dariusta, joka oli ollut niin hiljaa koko tämän ajan, mutta Iriador saattoi silti aistia toisen olevan nyt lähellä. Se helpotti. Mutta vain osittain. Punapäinen kuitenkin säikähti silminnähden, ja kompuroiden lähti taas seuraamaan vanhusta, joka eteenpäin lipui ylemmäs portaita, eikä nuoremman kädestä irti päästänyt. Iriador oli vähällä lentää nurin koville portaille, mutta sai kuitenkin tasapainonsa kerättyä tarpeeksi ajoissa, ettei askeltamisesta niin vaikeaa tullut.
Shyvana odotti itsekseen hymisten, että Oraakkeli ehti punapäisen haltian kanssa ensimmäisenä kulkemaan jäistä käytävää pitkin, lähtien sitten itse seuraamaan noita hitain, mutta suurin askelin perästä.

Lorythas henkäisi terävästi nähdessään oven raosta miten muut kulkivat heidän suuntaansa. Makuukammari oli kuin yksi suuri umpikuja, josta ei ollut kuin se yksi ainoa reitti juosta tiehensä – ja nyt se reitti oli täydellisesti tukittu. Olihan sen lisäksi ikkuna, mutta Puolikäärme ei todellakaan enää olisi halunnut lähteä haltioiden kaupungin jälkeen kokeilemaan rajojaan, ja hyppimään luvattoman korkealta taas tasoja alemmas.
Siinä missä Pumpkin, tunsi Lorythas myös ne lähestyvät aurat, minkä seurauksena pieni lisko ponnistikin itsensä vuoteelta alas ja kovasti yritti Vaernin ja oven väliin asettua.
Saga!”, puoliverinen sähähti. Ei häntä serpentin uhittelut häirinneet lainkaan, jonka takia Vaern jopa käsillään uskalsi punaisen liskon puoleen härkkiä, lopulta kuitenkin suosiolla vain ovesta kauemmas vääntyen. Lorythas olisi halunnut pidellä kuitenkin ovesta kiinni. Vetää sen kiinni toisten naamojen tieltä ja suojella sitä omaa tilaansa, nyt kun kykeni näinkin pystyssä olemaan.
Mitä kauemmas Hopeakäärme ovesta joutui, sitä kauhunsekaisemmaksi tuon ilmekin vaihtui ja hengitys kiihtyi pihiseväksi, katseen ollessa nauliintuneena vain siihen ovensuuhun. Kädet ottivat pian vastaan myös viileän seinän, Lorythasin tuntiessa miten kylmyys huoneen ulkopuolelta alkoi taas täyttää tilaa ja se sai jo valmiiksi jäässä olevan kylmettymään taas entistä pahemmin.

Ovi kuitenkin lipui auki, Lorythasin voidessa tuntea miten aika hetkeksi hänen kehossaan pysähtyi ja sydänkin tuntui seisahtuvan aloilleen. Sarvipäinen painautui entistä paremmin seinää vasten tuon rujon olennon tullessa Iriadorin käsipuolessa ensin huoneeseen – mistä syystä punapäinen sitten täällä oli näin yllättäen, sitä Vaern ei tiennyt. Sokea kuitenkin näytti olevan ymmällään koko tilanteesta, kun tuo ohjattiin nätisti peremmälle huoneeseen, ja haltia kävi paikoilleen seisomaan ja rintaansa pitelemään hämmentyneenä.
Oraakkeli kuitenkin istahti puoliverisen työpöydän ääreen, moisen taloksi käyvän eleen saaden Lorythasin ottamaan muutaman hankalan askeleen seinää myöten kauemmas, ja siitä edelleen nurkkaa kohti välimatkaa kuromaan, kun se valtavan kokoinen valkea naaras kumartui huoneen ovesta sisään. Kyllä Puolikäärme tuon tunnisti Taivaanturmelijaksi – tai ehkä enemmin juuri aisti – mutta se tunne jonka nainen toi mukanaan oli… käsittämätön. Se sai Vaernin vajoamaan jaloiltaan alas ja nostamaan kädet kasvojensa tielle, kuin puoliverinen olisi yrittänyt piilottaa itseään vain paremmin toisten näkyviltä vaikka tiesi sen olevan mahdotonta.

No mutta Vaern, etkö edes aio tervehtiä, kun tänne saakka vaivauduimme tulemaan ihan sinun vuoksesi”, käheä ääninen naaras virkkoi huuliaan taas mutristaen, kuin puoliverisen nurkkaan pakeneminen olisi ollut suurikin vääryys. Hitaasti naaras lähti astelemaan huoneeseen, kirjaimellisesti asettuen Pumpkinin tielle. Ryhtinsä suorana, katsoen suoraa jäisellä katseellaan pienen serpentin keltaisiin silmiin, suuremman naaraan käydessä kirjaimellisesti alistamaan nuorempaansa. Sagan ei tarvinnut olla varuillaan, sen ei tarvinnut suojella ketään, kunhan se tajuaisi asettua suosiolla Shyvanan tieltä ajoissa vain pois. Samalla Pandemonan jäinen aura natisten muodosti taas lasisille pinnoille kuuraa, saaden ikkunan sisäpuoleltakin jäätymään kirjaimellisesti niin, ettei lasin läpi nähnyt enää ulos, tai sisälle.
…Menkää pois”, Vaern kuiskasi hiljaa käsiensä takaa nurkasta, tuntien nahallaan sen yltyvän kylmyyden sisätiloissa.
Emme ennen kuin asiat täällä on korjattu”, Shyvana napautti heti puoliveriselle takaisin, katsettaan kuitenkaan irrottamatta Sagasta, “Mutta siitä kumppanini voikin kertoa teille enemmän”, se ääni rauhottui taas viekkaaksi, naaraskäärmeen vilkaistessa alas istuneen kumppaninsa puoleen kovinkin tyytyväisenä.


//NIIII. Mutta äläpä. Deli on virneiden aatelia. Kukaan ei yllä sille tasolle. DARI NYT TYST, DELI OSOITTAA ETTÄ SIIHENKIN VOI LUOTTAA VAIKKA BONDAGET ONKIN KÄYTÖSSÄ. Ja sitten se runkuttaa ittensä onnelliseks Darin edessä. Iri heitetään suoraa altaaseen missä ei yletä jalat pohjaan//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Huhti 2015, 19:57

Mitä lähemmäksi tuo suuri nainen tuli, sitä vaimeammaksi punaisen serpentin murina kävi, loppuen lopulta kokonaan. Kultainen katse tuijotti herkeämättä toista naarasta. Vielä pienen hetken Sagasta löytyi sitä uhmaa, sitä suojeluviettiä, naaraan esitellessä neulanteräviä hampaitaan lähelle tulleelle naiselle, kunnes se kita lopulta meni umpeen. Pää painui alas, alistuvana eleenä, pikkunaaraan lähtien perääntymään. Kynnet rapisivat vasten lattiaa Sagan peruuttaessa pois Shyvanan tieltä, vähin äänin, mitään sanomatta. Ei siltä löytynyt pokkaa uhmata vanhimpia, varsinkaan tuota naarasta. Saga tiedosti, että jos henkensä halusi säilyttää, olisi parempi vain mennä pois tieltä ja pysyä hiljaa, pienenä jossain nurkassa, kiinnittäen mahdollisimman vähän huomiota itseensä. Ja niinhän Pumpkin myös teki, tuon käyden kirjaimellisesti jänistämään nyt kauimmaiseen, pimeään nurkkaan. Ei hänellä ollut edes hajua, mitä muut puhuivat, noiden käyttäen haltiakieltä koko ajan...

Archelaus seuraili Shyvanan liikkeitä mukavasti istuessaan, sen pahemmin puuttumatta tilanteeseen. Hän tiesi ettei Sagasta ollut Shyvanan kimppuun hyökkäämään ja mikäli pikkunaaras sen olisi tehnyt, olisi tuo todennäköisesti kuollut ennen kuin olisi edes ehtinyt koskea vanhempaan naaraaseen. Huomio kuitenkin kääntyi Vaernin puoleen tuon kuiskaillessa käsiensä takaa, käskien heitä menemään pois. Vanhin myhäili itsekseen nojatuolissa tuolle näylle, kuinka säälittäväksi puoliverinen pystyikään vajoamaan. Ei sillä, kaikki muutkin - pois lukien tietenkin hänet ja Shyvanan - olivat yhtä säälittäviä tapauksia. Mutta sehän tästä hauskaa tekikin.
"Jotkin asiat korjaantuvat tänä yönä, kyllä", Marduk kävi jatkamaan kumppaninsa sanoista, käyden sukimaan samalla valkeaa partaansa, "Mutta se miten tämä tapaaminen päättyy, on nyt Winderin vastuulla".
Kuullessaan nimensä kohotti Darius katseensa varovasti, mutta samalla kysyvästi, vanhuksen puoleen. Jo aikaisemmin hän oli koittanut nätisti ilmaista Shyvanalle, ettei pahemmin välittänyt suurista tilaisuuksista saatikka suuresta vastuusta, varsinkaan tällaisissa tilanteissa! Ja nyt tuo silmätön vanhus kävi vierittämään hänelle vastuun jostain. Mutta mistä?

"En tuonut Mir Valdorenia tänne turhan takia seuraamaan vierestä, kuten varmaan jo osasitte aavistella", Oraakkeli jatkoi, "En voi sanoa kokevani omantunnontuskia siitä, että kumppanisi näön vein aikanani - te tunkeuduitte vuorelleni ja saitte kärsiä seuraukset. Mutta, Olemme täällä tarjoamassa nyt mahdollisuutta palauttaa Mir Valdorenin näön".
Darius kuunteli kyllä Oraakkelin sanat, mutta ei tiennyt mitä niihin nyt olisi pitänyt sanoa. Tietenkin Darius halusi, että Iriador saisi näkönsä takaisin, jos siihen olisi mahdollisuus! Kuinka ihanaa olisi katsoa jälleen korkeahaltiaa silmiin ja nähdä tuon vastaavan siihen katseeseen, tietäen että toinen myös näki kumppaninsa kasvot edessään. Kenraalin ilme olikin kirkastunut hetkeksi, mutta mitään sen suurempia toivoja ei haltia ehättänyt edes herätellä, kun vanhus jo kävi jatkamaan puheitaan.

"Mutta, jutussa on jujunsa. Kuten aina, kun meistä on kyse. Saatte meiltä vain yhden lahjan - tai no, tarkemmin sanottuna, saatte Shyvanalta yhden lahjan. Hän voi palauttaa joko Mir Valdorenin näön... tai Vaernin liekin".

Siinä missä Mardukin kasvoille kohosi valtavan ilkeä virne, kävi Darius henkäisemään turhautuneenhuvittuneesti. Tietenkään liskot eivät antaisi mitään ilmaisesti - tai mitään helposti. Nyt Dariuksella olisi mahdollisuus hyvittää Iriadorille tuon näön menettäminen, mutta se tarkoittaisi sitä, että Lorythas kuolisi. Ja jos hän auttaisi Lorythasta, jäisi Iriador sokeaksi. Oliko kenraalilla muka oikeus sivuuttaa Iriador toisen hengen takia? Lorythasin takia, jotka kumpikaan heistä ei varsinaisesti vieläkään tuntenut kunnolla.
"Minä..."
"Sinä juuri. Mieti tarkkaan valintasi, Winder"
, Archelaus keskeytti haltian joka suunsa empien oli avannut, tietäen, että Winder olisi vain sanonut, ettei voisi moista vastuuta ottaa harteilleen. Mutta nyt kenraali ei saisi paeta sitä vastuuta, sai luvan vastata heidän kysymykseensä.
Darius hiljeni, katsellen neuvoa etsien vuoroin Lorythakseen ja vuoroin Iriadoriin, välistä pysähtyen tuijottamaan myös Shyvanaa ja Archelausta. Luulisi päätöksen olevan helppo ja nopea, mutta nyt Haukansilmä ei yksinkertaisesti tiennyt mitä olisi pitänyt vastata. Mikä olisi ollut oikein tässä tilanteessa. Iriador oli hänelle kaikista tärkein ja tietenkin Kenraali halusi tehdä kaikkensa jotta tuo olisi onnellinen, mutta ei Darius halunnut antaa Lorythasin kuolla!



// Deli kun virnistää niin Darikin juoksee. Marduk kyllä vetää virnuilussa vertoja Delille. Niiden pitää ottaa virnuilu kisa. DELI NYT EI LOPPU TOMMONEN HETI! TÄN TAKIA DARI EI LEIKI SUN KANSSA. JA IRIÄ EI NYT HEITETÄ MINNEKÄÄN, HEITETÄÄN DELI SINNE ALTAASEEN. ANKKURIN KERA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Huhti 2015, 21:12

Pandemona kävi virnistämään tyytyväisesti sitää mukaan, mitä nuorempi naaraista lopetti sen uhittelunsa. Hyvä, tuo tiesi paikkansa, se riitti Shyvanalle, joka katseli muutenkin kaikkia muita naaraita alakanttiin – ja ihan syystäkin. Ei kenelläkään ollut yksinkertaisesti varaa uhitella Taivaanturmelijalle, tuskin koskaan tulisi olemaan edes mahdollisuutta sellaiseen. Vanhimmat pitivät kyllä tarkasti silmällä sitä, ettei vastaavia kilpailijoita päässyt asettumaan heidän reviirilleen aloilleen.
Mutta siinä missä Shyvana seuraili Sagan perääntymistä kauemmas, oli Iriador ehtinyt hieman rauhoittua ja katseli puoliksi siihen suuntaan, josta vanhuksen ääni kuulu ja hänen sukunimensä taas mainitsi. Niiden seuraavien sanojen perusteella punapäinen saattoi viimein varmistua siitä, että se vanhus joka hänet tänne oli saattanut, oli Oraakkeli. Vanha lohikäärme, joka alunperinkin oli nuoren korkeahaltian näön vienyt siellä vuorilla. Pelko näkyi hetken selvemmin Iriadorin kasvoilta, tuon muistellessa väkisinkin sitä kokemusta, mutta samalla myös kammoksui ajatusta olla sen valtavan pedon kanssa samassa tilassa. Ja ennen kaikkea, että hän oli tänne saapunut Oraakkelin seurassa!

Iriador kuitenkin kohautti molempia kulmiansa kuullessaan, että nyt hänen olisi mahdollisuus saada näkönsä takaisin. Oikeasti?!
Totta kai siinä oli jonkinlainen juju taustalla, joka sai punatukkaisen kuuntelemaan taas tarkemmin. Shyvana – mitä ilmeisimmin Oraakkelin kumppani, toinen vanhimmista – antaisi heille vain yhden lahjan. Joko Iriadorille näkönsä takaisin, tai Vaernille liekkinsä. Archelausin puheet saivat Lorythasin kurkistamaan käsiensä takaa puhujaa kohti – ei vanha käärme antaisi hänelle, saati kenellekään muulle koskaan mitään ilmaiseksi. Tuo jätti sanomatta jotain, mutta antoi Winderille vastuun jo valita siitä, kuinka tämä tilanne päättyisi.

Ennen kuin Puolikäärme ehti nurkastaan mitään tilanteeseen kommentoida, lähti valkea naaras astelemaan Lorythasia kohden, saaden sarvipäisen hätäisesti koluamaan itseään nurkasta seinää vasten ylös. Koko valkean naaraan läsnäolo häiritsi niin vietävän paljon, eikä Lorythas todellakaan halunnut tuota lähellensä, vaikka tiesi hyvin mitä mahteja Yliparantajaksikin kutsuttu säilytti.
Shhhhh, rauhoitu Vaern hyvä”, Shyvana hyssytteli kauniinovela virne kasvoillaan, seuraillen huvittuneena miten Hopeakäärme sai itsensä kammettua jaloillensa, vaikka urospuolinen jäikin Pandemonalle pituudessa toiseksi.
Älä tule lähemmäs”, Puolikäärme sai sanotuksi, ja vastoin kaikkia oletuksia kävikin ottamaan askeleen lähemmäs valkeaa naarasta, näyttäen päättäväisen vahvalta, kuten johtajan kuului.
Oi vieläkö sinusta puhtia irtoaakin!”, Shyvana kirjaimellisesti lausahti iloisena, kätensä yhteen tuoden kuin jostain ilahtunut neito, “Sano se uudestaan!”, Tuulenkantaja suorastaan vaati ovelaan ääneen, ottaen muutaman isomman ja nopeamman askelluksen Vaernia kohti, pysähtyen lähes kiinni puoliveriseen. Lorythas sai taivuttaa niskaansa taemmas voidakseen katsoa Shyvanaa paremmin kasvoille, kuitenkaan astahtamatta kauemmas vanhimmasta.
PYSY…”, Puolikäärme ehätti huutaa, kuitenkin hiljentäen ääntänsä kun ojensi kättään eteenpäin kuin työntääkseen Taivaanturmelijan itsestään kauemmas, mutta se pysähtyi vain kookkaamman naaraan kylmälle rinnalle, “…kauempana…”.

Hetken Shyvana katseli puoliveristä odottaen että jotain olisi tapahtunutkin Vaernin toimesta, mutta ei. Naaraan käheä naurahdus kantoi yli huoneen, tuon laskiessa kätensä hopeaverisen harteille, joka kavahti hänen kosketustaan.
Tulehan tänne”, vasten tahtoisesti Lorythas joutui kylmästä ähkäisten astelemaan naaraskäärmeen vierellä, tuntien kuitenkin yllättäen miten liekkinsä rinnassa tuntui vahvistuvan, kun Yliparantaja hiveli hartiallaan lepäävän käden sormillaan alemmas puoliverisen rintaa kohti. Se tutun turkoosi hohde alkoi itsestään kajastaa taas paremmin esille, saaden Lorythasin hengityksen kiihtymään sitämukaan kun lämpö rinnassa alkoi kasvaa, ja sattua. Tukahtunut pihahdus pääsi Puolikäärmeen kurkusta, sen ikävän tunteen palatessa taas vaivaamaan rintaa, mutta tällä kertaa se kaikki jäi vain tuskaksi, eikä hänen tarvinnut yskiä taas verta.
Ja sinä myös, Iriador”, Pandemona myhäili, käyden kaappaamaan punatukkaisen haltian toiseen kainaloonsa, ja peittämään toisella kädellään tuon silmät. Totta kai Iriador sitä hätkähti, kun valtava käsi yhtäkkiä kasvoille laskeutui – mutta korkeahaltia oli niin jämähtänyt jännityksestä paikoilleen, ettei kyennyt tästä kauemmaskaan kävelemään.

No Winder, oletko jo tehnyt valintasi?”, Shyvanan oudonviekas ääni tiedusteli, samalla kun naaras jatkoi erityisesti Vaernin kiusaamista. Tuo kai se pahempi uhri tässä olikin, jota selvästi sattui se, miten parantaja kykeni vaikuttamaan Atrevauxen luomaan kiroukseen vain löytämällä sen merkin, jonka fauni oli toisen rintaan piirtänyt.
Iriador oli kohottanut pienesti toista kättään ylemmäs, ja yrittänyt sillä Shyvanan kättä kasvoiltaan laskea, mutta turhaan. Shyvana vain hymähtäen vetäisi nuorempaa lähemmäs itseään, ja hätyytteli toisen näpit kauemmas kasvoilta.
Auta Lorythasia, mitä ikinä onkaan tapahtunut… en minä tarvitse näköäni takaisin… Darius”, punapäinen viestitti telepaattisesti Dariukselle ensimmäiset sanat koko tilanteen lomasta. Ei Iriador tarvinnut näköänsä. Oli täysin eri asia, olisiko sen halunnut mahdollisesti takaisin. Mutta ne tuskaisa valitukset joita Lorythas päästi kuulostivat siltä, että kyläpäällikkö oli jostain syystä erittäin huonossa kunnossa, joka omalla tavallaan huolestutti myös Iriadoria.


//Sellatteet virneet käynnissä ettät huhhuh. Marduk ja Deli voi virnuilla kilpaa keskenään jooooo, ne virnuilee niin pahasti että peilitki hajoo kun niihin kattovat. MUTTAKUN DELILLÄ ON VÄHÄN OMINTAKEISET LEIKIT, TÄYTYY LEIKKIÄ KAIKKIEN KANSSA, DARIKIN NYT OTTAA VAAN ÄMPÄRIN JA LAPION JA ALKAA VÄÄNTÄÄN NIITÄ KAKKUJA. Iri hautautuu pohjamutiin Delin perässä vain saadakseen kostaa sille Darin puolesta//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Huhti 2015, 22:03

Shyvanan käydessä lähestymään Lorythasta oli Darius ottanut jo pari nopeampaa askelta kohden suurta naista, aikeina astua väliin. Selvästi Lorythas ei halunnut Taivaanturmelijaa lähelleen ja kenraali koki vastuukseen asettua väliin. Mutta, väliin hän ei koskaan ehättänyt mennä, kun Oraakkelin varoittava "Katse" oli häneen kohdistunut, vanhuksen käydessä päästämään jostain kurkustaan syvän, varoittavan murinan, joka oli lähellä värisyttää koko huonetta. Dariusta ei tarvittu tuossa tilanteessa, eikä Archelauskaan nähnyt syytä astua väliin. Kukaan ei ollut vaarassa, Shyvana kyllä tiesi mitä teki ja Lorythas sai luvan leikkiä nätisti Yliparantajan kanssa. Mikäli tuo olisi satuttanut Shyvanaa, olisi Marduk heittänyt puoliverisen seinälle alta aikayksikön.
Huvittuneena vanhus kuitenkin seuraili kumppaninsa riemua puoliverisen käydessä uhittelemaan tuolle. Säälittävää ja typerää suorastaan... Mutta sellaisia ne nuoret olivat. Uhoa löytyi aina, syystä jos toisestakin.

"Älä...", Darius huokaisi surkeana katsellessaan, kuinka Shyvana Lorythasin kiusaamisen lisäksi päätti vetää Iriadorin mukaan tilanteeseen. Kenraali olisi halunnut vain repiä Iriadorin irti naisen otteesta ja käskeä vanhuksia painumaan hiiteen täältä, mutta ei hän voinut.
Alkoi turhauttamaan. Jälleen. Aivan suunnattomasti, siinä kun katseli Iriadoria ja Lorythasta tuon naaraan käsissä. Oli niin avuton olo. Ja tässäkö muka päätös piti tehdä. Ei tämän pitäisi olla näin vaikeaa!
Iriadorin ääni päässä sai kenraalin naurahtamaan surkuhupaisasti, paniikinomaisesti. Tietenkin Iriador pärjäsi ilman näköään, se oli todistettu jo. Mutta kun korkeahaltian näkö merkitsi niin paljon Dariukselle. Ja oliko hänellä oikeus käyttää Vanhimpien antama lahja ennemmin puolueettomaan kyläpäällikköön, kuin yhteen eliittisotilaistaan?! Mutta kun Lorythas teki kuolemaa! Darius halusi auttaa puoliveristä, tuon liekki piti palauttaa ja tässä oli kieltämättä paras ja helpoin vaihtoehto, kenenkään ei tarvinnut palata linnalle haastamaan Argenteusta ja vaatimaan takaisin sitä liekkiä.
Mutta kun...

"Tiesittekö, että yrititte silloin aikananne tappaa Pumpkinin veljen vuorillani?", Marduk aloitti yllättäen, kun Darius ei suustaan mitään saanut ulos nyt heti, "Se siniharjainen serpentti. Saga ei varmaankaan pitäisi, jos saisi kuulla siitä. Toisaalta, eiväthän he kovin läheisiä ole loppupeleissä, mutta---".
"Lorythas"
, Darius kävi keskeyttämään vanhuksen, joka niin mielellään olisi jatkanut tuota jonninjoutavaa rupattelua. Kieltämättä Saga olisi kyllä ollut kiinnostunut tuosta tiedosta, jos siitä vain olisi ollut tietoinen. Mutta, vaikka Marduk moisen kävi kertomaan samassa huoneessa ollessaan, ei nurkassa nyhjöttävä serpentti ymmärtänyt mitään, mitä vanhus puhui, noiden käyttäessä yhä sitä perhanan haltiakieltä. Nuori naaras saattoikin vain nyhjöttää nurkassaan ja katsella hiljaisena, kuinka Shyvana Iriadoria ja Lorythasia kiusasi. Kieltämättä mieli olisi tehnyt mennä väliin, mutta ei Sagasta ollut tämän enempää uhmaamaan Pandemonaa.
"Auta Lorythasta", Kenraali jatkoi, kääntäen katseensa nyt jälleen lattian rajaan. Hän oli päätöksensä tehnyt, ehkä jopa häveten sitä, että valitsi lähes tuntemattoman puoliverisen rakkaimpansa ylitse. Mutta, Iriador ei ollut hengenhädässä. Lorythas taas oli ja jos kyläpäällikkö kuolisi, ei Briar sitä katsoisi hyvällä ja lisää vihollisia haltiat eivät ihmisten ja kääpiöiden lisäksi nyt kaivanneet.

"Et olekaan niin tyhmä miltä vaikutat, Winder. Runnotun naamasi perusteella voisin veikata että teet useinkin tyhmiä tempauksia... mennä nyt Argenteus haastamaan sillä tavalla...", Oraakkeli kävi naureskelemaan nojatuolista, korjaten samalla asentoaan.
"Shyvana rakkaani", Silmättömän kasvot kääntyivät Winderistä jälleen kumppaninsa puoleen, "Kenraalimme on tehnyt päätöksen... Tiedät mitä tehdä".


// NIIIIII Hirvee virne duo niistä sitten ja kaikki pakenee. Dari varsinkin pakenee. DARI EI JAA BARBEJAAN DELIN KANSSA DELI MENEE NYT JONKUN MUUN HIEKKALAATIKOLLE TAPPELEEN LAPIOISTA. Iri senkin kostonhimoinen höppänä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Huhti 2015, 23:11

Iriador kuunteli osin jo turhautuneena Oraakkelin sanoja, toivoen samalla että Darius tekisi oikean valinnan hänen ja Lorythasin välillä. Ehkä jos tilanne olisi ollut toinen, punapäinen olisi voinutkin haluta näköään enemmän takaisin – mutta kun hän tiedosti ja kuuli, miten Lorythas vain pinnisteli kyetäkseen hengittämään… se kuulosti niin ilkeältä. Ei Iriador halunnut kenenkään kärsivän… ja jos Lorythas tarvitsi apua…

Vaern ei kirjaimellisesti saanut sanotuksi suustaan mitään, pidellen vain toisella kädellä hohtavaa kurkkuansa, siinä missä olisi halunnut livahtaa vain kauemmas Pandemonasta. Puoliverinen ei mitenkään kyennyt hallitsemaan sitä turkoosia kajoa ja hiljalleen se tuntuikin siltä, kuin savuinen katku, joka sisältään kumpusi, olisi sarvipäistä pakottanut tajuttomuutta kohti turhankin joutuisaa tahtia. Hitaasti se kivusta kiinni painunut katse kuitenkin laski Dariukseen, joka hänen nimensä lausui lopulta.
Koko tila hiljeni hetkeksi, Shyvanan virnuillessa tyytyväisenä Winderin valintaan, siinä missä Iriador sai Oraakkelin sanojen myötä taas kuulla lisää siitä, miten kumppaninsa oli ottanut yhteen kenraali Argenteuksen kanssa. Mutta samalla tieto myös siitä, että Dariuksen kasvot olivat runnotut, sai huolen nousemaan päällimmäiseksi punatukkaisen mieleen. Ei niin saanut olla… miksi… voi miksi kaikkien täytyi aina vain satuttaa Dariusta.
Yliparantaja kävi hymisemään kumppaninsa sanoille, katsahtaen pehmeästi hymyillen tuon rujon vanhuksen puoleen Oraakkelin kommentin myötä, katsellen niitä tyhjiä silmäkuoppia tuon päässä.
Voi kyllä minä tiedän todellakin”, naaraskäärme naurahti, nostaen kätensä sanojensa myötä Iriadorin kasvoilta alas. Antaen nuoremman astahtaa vapaasti itsestään kauemmas.

Ja hän saa tahtomansa”, Pandemona hymisi, silmiensä vaihtuen valkoisiksi, ja olemuksensa täysin harmahtavaksi, kun tuo kävi nyt kaksin käsin Lorythasiin kiinni. Totta kai sarvipäinen sitä hätkähti ja päästi parahtavan ääneen suustaan, joka kuitenkin muuttui muutaman hätäisen hengähdyksen myötää tuskanhuudoksi, Shyvanan painaessa kätensä kunnolla puoliverisen rintaa vasten. Se pakotti Lorythasin tulen leimahtamaan jälleen väkisin palamaan, mutta nyt niin, että se vapautuvan liekin hohka lämmitti kertaheitolla koko huoneen. Puolikäärmeen silmät syttyivät palamaan turkoosina, Lorythasin viimein kyeten puhaltamaan sen mustan, itseään tukahduttaneen savupilven suustaan huoneen katonrajaan, Shyvanan poistaessa riivatun merkin lukitsemasta puoliverisen tulta.
Vaikka Lorythas hohkasi tulisempana kuin koskaan Parantajan käsissä, ei Shyvana päästänyt tuota kuitenkaan otteestaan irti, vaan piti siinä lähellään ja voimisti omilla kyvyillään toisen sinisen tulen jälleen vahvaksi. Tietenkin se kirouksen poisto omalla tavallaan koetteli puoliveristä, eikä Yliparantaja tarkoituksella tehnytkään tästä niin helppoa, kuin mitä se olisi voinut olla – täytyihän tilanteessa olla mukana hieman show’ta ja draamaa, ja sitä hopeaverinen kyllä tuskallisilla huudoillaan, savun ja tulen uhkumisella ja sillä turkoosilla hohteellaan, joka koko huoneen valaisi, tarjosi.

Lopulta Puolikäärme valui rintaansa pidellen, äskeisestä säikähtäneenä Shyvanan avulla polvilleen lattialle silmänsä yhä loistaen, katseensa lattiaan suunnattuna. Mutta se lämpö oli taas palannut. Puolikäärmeellä ei ollut enää kylmä. Vaikka äänensä oli yhä kadoksissa, hohti se kauniin sininen valo taas Lorythaksen ympärillä kirkkaana, kun puoliverinen itseään lämmitti.
Etköhän pärjää taas omillasi”, Shyvana totesi, kevyesti sarvipäisen hiuksia sukien ja katsellen väristen hengittävää Puolikäärmeettä vierellään, samalla kun ne valkoiset sävyt palasivat Shyvanaa koristamaan harmaan tilalle, “Älä vain hukkaa tultasi uudelleen, sillä tuskin olen sitä seuraavalla kerralla enää palauttamassa”, naaraskäärme hymisi, kevyen kosketuksensa lipuessa Lorythasin toiselle hartialle, ennen kuin Shyvana kampesi itsensä taas paremmin jaloillensa, sen jäisen katseensa kohdistuessa Oraakkelin kautta Dariukseen.
Teit oikean valinnan Winder, sietäisit olla siitä tyytyväinen”, naaraskäärme hymyili tyytyväisenoloisena, kiinnittäen kuitenkin katseensa vierellään yhä polvillaan olevaan sarvipäiseen, joka rykäisi ääntään selvästi kuuluvammaksi raskaan hengityksensä lomasta.
Te… haluatte… jotain – eikö vain”, Lorythas yskäisi, yhä pitäen katseensa lattiassa kiinni, silmäillen huoneensa lattian maton kuviointia, “Ette antaisi mitään ilmaiseksi, edes lahjaksi. En halua jäädä Vanhimmille velkaa, monestakaan syystä, siitäkin että kunnioitan teitä. Nimetkää se mitä haluatte, kunhan nimeätte sen nyt, ettekä tule myöhemmin pyytämään minulta muuta”. Tuntui pahalta tuoda se esille näin, mutta muuta Lorythas ei mahtanut. Hän oli kiitollinen Shyvanan palveluksesta, mutta Vaern ei halunnut myöskään lohikäärmeiden ramppaavan Briarissa muita säikyttelemässä ja huudattamassa kuin tämän kerran. Elleivät nuo jostain syystä nähneet tarpeelliseksi tulla pyytämään häneltä jotain muuta, jostain muusta syystä myöhemmin.


//Aran ja Areth voi liittyä sit virne duoon niin saadaan hirvee kvartetti. Dari luikkii jo toisella mantereella siinä vaiheessa. MUTTAKUN DELI TAHTOO YHDISTÄÄ KENINSÄ BARBEIHIN JOTTA VOIDAAN PELATA MIELENKIINTOISEMPIA LEIKKEJÄ. DELIN LAPIOT TUNKEE DARIN HIEKKALAATIKOLLE. Iri vaatii silmää silmästä ja hammasta hampaasta, Iri on ihan pikkuisen kostonhimoinen ja velottaa sitten Deliltä ylihinnan siitä että meni koskemaan Dariin//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Huhti 2015, 00:03

Shyvanan päästäessä Iriadorista irti, oli Darius harpponut sokean luokse ja napannut tuon käsivarresta kiinni, kuljettaen Iriadorin varovasti selkänsä taakse turvaan. Askel jos toinenkin kuitenkin peruutettiin siinä samalla, Darius ei halunnut jäädä lähellekään Shyvanaa. Tosin, siinä vaiheessa kun Lorythas kävi huutamaan tuskasta oli Darius ottanut hätäisen nopean askeleen lähemmäksi, kuitenkin pysähtyen niille sijoilleen. Ei kai Shyvana toista nyt tappaisi, kerta vanhukset olivat tarjonneet heille yhden mahdollisuuden parantumiseen. Liekin takaisinsaanti tuskin oli tuskaton toimenpide, joten kaiketi tuo oli normaalia. Kai. Ehkä. Ei Darius tiennyt. Hän halusi vain halata jälleen Lorythasta ja vakuutella, että kaikki oli hyvin.
Ja niin kaikki taisi ollakin. Koko huone kävi jälleen lämpiämään kun se sininen liekki puoliverisen rinnassa roihahti. Lorythas sai sen liekin, sen lämmön, sen voiman takaisin minkä häneltä oli riistetty, eikä Darius voinut kieltää, etteikö olisi huojentunut tuon nähdessään. Kaikki oli taas hyvin, Lorythas selvisi hengissä ja tämän enempää ei kenenkään tarvinnut nähdä vaivaa... eihän?

Siinä missä Lorythas oli tuskasta huutanut, oli naaras nurkassa rääkäissyt muutamaan otteeseen. Sagasta ei tuntunut yhtään mukavalta kuunnella tuota, mutta mitä hän saattoi tässä nyt tehdä? Ei hän edes tiennyt, mitä Shyvanan oli tekemässä Lorythasille! Ei hän tiennyt, auttoiko vanha naaras puoliveristä vai satuttiko tuota vain omaksi huvikseen!
Ilmeisesti naaras auttoi puoliveristä, sillä pian koko huoneen kävi täyttämään mukavan lämmin aalto, siinä missä Lorythas puhalsi suustaan savupilven katonrajaan hajoamaan. Hienoa, enää ei tarvinnut pelätä Lorythasin hengen puolesta. Kai.

Darius ei vastannut mitään Shyvanan puheisiin tuon kehuessa kenraalin valinneen oikein. Sen sijaan huomio kiinnittyi Lorythasiin, joka kävi kyselemään vanhimmilta mitä nuo halusivat vastineeksi tästä palveluksesta. Ilmaisia lounaita kun ei ollut olemassakaan.
"Mutta eikö se olisi mukavaa elää ja odottaa, koska tulemme oveen koputtamaan ja vaatimaan hyvitystämme?", Marduk kävi hymisemään jälleen, oltuaan hiljaa ja seurailtuaan sivusta tuota äskeistä esitystä, ollen kovinkin mielissään näkemästään.
"En... Ette kertonut tuosta ehdosta ennen päätöstä! Ette voi nyt enää mitään vaat--"
"TAIDAT sittenkin olla tyhmä, Winder, kun et osaa pitää suutasi kiinni kun sinua vuosisatoja - ja jopa tuhansia - vanhemmat keskustelevat keskenään. Pidä suusi kiinni tai sokeutan kohta sinutkin"
, Archelaus kävi yllättäen ärähtämään haltiakenraalille, joka keskusteluun oli mukaan tunkemassa. Ehkä se oli tosiaan epäreilua olla mainitsematta niistä taka-ajatuksista ennen sopimuksen lukkoon lyömistä mutta... Elämä ei ollut reilua. Tottukoot jokainen näistä nuorista idiooteista siihen nyt.
Darius pisti suunsa suppuun, laskien katseensa takaisin maahan nyökäten lähes olemattomasti. Sydän rinnassa kävi hakkaamaan kuitenkin kiihtyvään tahtiin, Dariuksen peläten vanhimpien raivoa... Ja sitä, mitä nuo aikoisivat vastalahjaksi nyt pyytää.

"... Kuten olin sanomassa", Oraakkeli jatkoi, kasvojen kääntyen Winderistä takaisin Vaerniin, "Uskon sinun jo arvaavan, mitä vaadin vastalahjaksi. Sinä - eikä kukaan kyläläisistäsi - tule enää vuorilleni vangitsemaan yhtään nuorta lohikäärmettä. Ette vuorteni huipuilta, ette sen rinteiltä, ette sen juurilta. Mor kuuluu minulle. Minulle on kuitenkin yhdentekevää jos vangitsette lohikäärmeitä muualta kesytettäväksenne. Olen jo tehnyt sopimuksen Nahor kylän kanssa, tämä on sopimukseni Briar kylän kanssa. Olen myös varoittanut kuningastanne, Winder. Hän tiesi riskit lähettäessään Kuiskauksen vuorille valtansa alta karanneen lohikäärmeen perään. Hän tietää, etten aio hyväksyä sotilaitaan minun vuorillani, ahdistelemassa vuorteni asukkaita".
Vanhus kävi vetämään syvään henkeä sanojensa välistä, ennen kuin kävi nousemaan ylös siitä mukavasta nojatuolista, lipuen nyt lähemmäksi Lorythasia. Darius oli kyllä pistänyt merkille Oraakkelin sanat, tuntien pienen piston sydämessään kuullessaan Aranin olleen tietoinen riskeistä, kun Kuiskauksen oli vuorille lähettänyt lohikäärmeen perään. Ilmeisesti Mor vuorille ei nyt kannattanut lähteä missään nimessä, jos kohteena oli mokomat liskot... Tosin, se herätti kysymyksiä, miksi vanhus oli puuttunut aikanaan Kuiskauksen toimiin, kun kyseessä ei ollut lohikäärme. Nyt ei kyllä ollut oikea aika sitä alkaa miettimään, saatikka sitten kyselemään.

"Joten. Jätä vuorellani asuvat rauhaan ja kerro se myös kyläläisillesi. Tiedän kyllä, jos yksikään teistä aikoo rikkoa sopimuksen. Ja silloin olen paikalla. Ja vannon, ettei yksikään sieltä elävänä palaa. Eikä kylääsi ole sen jälkeen olemassa, Vaern Puolikäärme Seyr", Viimein oraakkeli hiljentyi, jääden odottamaan Lorythasilta sen yhden myöntyvän sanan, yhden myöntyvän nyökkäyksen.


// Niii! Kaikki virnuilijat vaan mukaan. Dari on jo vidun kaukana ja Iri on kainalossa mukana. DELI VIE NYT KENINSÄ KAUAS BARBEISTA! JA LAPIOT DARIN HIEKKALAATIKOSTA! Onks se nyt sitten se dropkick Iri? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Huhti 2015, 00:57

Iriador oli tyytyväinen päästessään kauemmas niistä huudoista, päästen Dariuksen taakse kuuntelemaan tapahtumia. Punatukkainen halusi nostaa kätensä vain korviensa tielle sen tutun äänen huutaessa tuskasta sen hetken, kunnes kaikki rauhottui. Tila kuitenkin täyttyi jälleen lämmöstä sen hetken kuluttua, sokean huokaistessa jokseenkin helpottuneesti kun ympäristö rauhottui tavanomaisemmaksi. Vaikka sokea ei nähnyt, saattoi hän aistia silti jokaisen tästä huoneesta, tuntea aurat joita muista sokean silmiin kulki. Kaikki tuntui yllättäen olevan kuin… kunnossa, palasten loksahdettua paremmin takaisin paikoilleen.

Puoliverinen hymähti kuitenkin Oraakkelin sanoille lattianrajasta, vielä keräillen kaikessa rauhassa itseään, ennen kuin edes tahtoisi yrittää päästä takaisin jaloilleen. Olo oli heti vahvempi, kun Vaern oli liekkinsä saanut takaisin, mutta vaati tietenkin aikansa, että Puolikäärme jaksoi sitä voimaa käyttää muuhunkin kuin itsensä lämmittämiseen. Silti se turkoosi katse nousi puoliksi ylös Mardukin ärähdettyä Dariukselle, joka selvästi oli sitä ehtoa vastaan. Lorythas sen oli tiennyt, että vanhimmat vastalahjaakin vaativat, mutta Winder näemmä ei. Ja se oli ihan ymmärrettävää. Vaern oli valmis jotain uhraamaan omille “jumalilleen”, ja sillä kuittaamaan sen, ettei Haukansilmän, tai yhdenkään muun haltioista tarvinnut tämän takia mitään antaa vanhimmille.
Puoliverinen kykeni lattian rajasta nyökkäämään heikosti Oraakkelin sanoihin, tuon ladellessa ääneen oman ehtonsa. Briar jättäisi Mor vuoret rauhaan, tai muuten se saisi maksaa seurauksista. Kyllä Lorythas oli tätä uumoillut, ja sinällään se ei tuntunut pahaltakaan vaihtoehdolta ottaen huomioon, että Briar löysi enemmän haitallisia yksilöitä nimenomaan muualta kuin suoraa Mor vuorilta.

Shyvana siirtyi lähemmäs lipuvan kumppaninsa vierelle, silmäillen rauhallisena tuota polvillaan olevaa, tietäen hyvin että Vaern osasi valita oikein ehdoitta. Tuossa virtasi lohikäärmeiden veri. Ei sarvipäinen saattanut olla tyhmä vanhimpien edessä.
Mitään Vaern ei kuitenkaan vastannut, henkäisten lopulta kuitenkin syvään. Oma käsi nousi hakemaan tasapainoa lattiasta, työntämään sarvipäisen paremmin omille jaloilleen, kun Lorythas kampesi itsensä lattialta viimein ylös. Se turkoosi hohde nousi Puolikäärmeen kera ylös, näkyen paljon selvemmin nyt, kun Lory oman kaulansa suoristi. Se ensimmäinen kiitollinen katse suotiin Shyvanalle, joka ovelasti hymyillen nyökkäsi puoliveristä katsomaan ennemmin Oraakkelin puoleen.
Saat mitä haluat”, Hopeakäärme puhui lohikäärmeiden kielellä vanhimmille kylmyyden raiskaamalla äänellään, katsoen suoraa niihin vanhimman uroksen silmäkuoppiin, “Lennämme vapaina, mutta yksikään meistä ei tule enää viemään nuorimpiasi vuorilta”.
Kunnioittaen Vaern kumarsi päällään eteenpäin, laskien samalla katseensa Mardukin kasvoilta alemmas.
Saatte siitä sanani ja veriperintöni kunnian - vanhin, Archelaus”.

Ei tuntunut edes pahalta myöntää sitä näin. Vanhimmat saivat mitä halusivat, eikä se Briarille lopullinen menetys ollut. He saattaisivat yhä seurata vuorten tapahtumia sivusta, mutta kenelläkään ei tämän jälkeen ollut enää oikeus mennä häiritsemään Mor vuorten asukkaita.
Shyvana kävikin puoliverisen sanoille hymähtelemään tyytyväisenä, katsellen silmänsä kirkkaina kun sarvipäinen heille kumarsi ja olio mille jaloilleen jo seisomaan kyennyt.
Kuulostaa lupaavalta”, Pandemona hymisi Puolikäärmeen sanoille, “Ehkä katson ettei länsituuli turmele maitanne niin pahoin jatkossa - ehkä”, Tuulenkantaja myhäili, vilkaisten olkansa ylitse Dariuksen ja Iriadorin puoleen pikaisesti. Shyvanalla oli vielä jotain muutakin mielessään, mutta siitä naaras ei mitään varsinaisesti indikoinut äänin tai elein…


//Virnuilijakerho valtaa Cryptin. Sinne kutsutaan vaan laatuvirnuilijat! Darilla on oikeesti sellanen kantolaukku Irille, et se voi vaan tunkee sen siihen ja lähtä vidduun kun siltä tuntuu. DELI EI VIE KENEJÄ KAUAS BARBEISTA! LAPIOT KAUHOO VAAN DARIN LOOTIA. Se on nyt nimenomaan se dropkick Iri. TURPIIN TULEE//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Huhti 2015, 01:28

Lorythasin puhuessa lohikäärmeiden kielellä, kävi Pumpkinkin viimein ymmärtämään mistä joku puhui. Ilmeisesti puoliverinen aikoi jättää Mor vuoret rauhaan, noiden solmien jonkinlaisen sopimuksen. No, oletettavaahan se oli, että kaksi vanhinta vaativat jotain vastiketta avulleen ja ilmeisesti ehto oli, että Lorythas pysyi poissa Mor vuorilta nuorimpia häiritsemästä. Jos Sagalta kysyttiin, niin ihan reilu vaihtokauppa. Mutta, ei kukaan naaraan mielipidettä kaivannut, Pumpkinin pysyen siellä nurkassa kerällä täysin hiljaa ja huomaamattomana.

Darius antoi kolmikon puhua. Häntä ei kaivattu tuohon tilanteeseen, eikä Haukansilmäisen tehnyt mieli puuttua nyt tähän keskusteluun enää Oraakkelin ärähdyksen jälkeen. Kenraali olikin käynyt perääntymään takaisin Iriadorin luokse, ujuttaen kätensä varovaisesti ottamaan otteen korkeahaltian kämmenestä, seisten kuitenkin yhä osittain Iriadorin edessä.
Marduk kävi kohottamaan leukaansa Lorythasin käydessä kumartamaan, antaen samalla sanansa vanhimmille, lyöden sopimuksen näin lukkoon. Täydellistä, kaikki meni niin kuin hän oli nähnyt. Ja eihän Lorythas nyt tyhmä ollut, vaikka puoliverinen olikin. Ehkä jollain tasolla Archelaus osasi arvostaa puoliveristä, mutta eihän vanhus sitä koskaan ylpeydeltään kyennyt myöntämään.
"Uskon sanaasi, Vaern. Älä petä luottamustani", Archelaus kävi hymähtämään pienesti veripuoliselle nyökäten, puhuen yhä haltiakielellä.
"Meidän aikamme täällä alkaa olla loppumassa. Saimme mitä halusimme ja vaihtokaupat on solmittu. Meitä ei enää tarvita. Mutta Winder ja Mir Valdoren", Sokea vanhus kävi sanojensa myötä kääntymään kohden haltiakaksikkoa, saaden Dariuksen jännittymään jälleen paikoilleen, "Kun Aranin tapaatte... Kertokaa hänelle että me odotamme".
Darius kohotti kulmaansa kysyvästi oraakkelin sanoille, mutta ennen kuin haltia edes ehti miettiä miten tuohon olisi nyt vastannut, kävi silmätön vanhus katoamaan kirjaimellisesti katoamaan heidän silmien edestä, vieden painostavanahdistavan auransa mukanaan. Jonnekin kauas, minne ikinä olikaan kiirehtinyt, jättäen kuitenkin kumppaninsa vielä huoneeseen heidän kanssaan.

"Minä... Kerron...", Darius kävi henkäisemään lähes ääneti tuntien tarvetta sanoa edes jotain noihin sanoihin, vaikkei Oraakkeli enää paikalla ollutkaan. Olo oli jokseenkin huojentunut, kun se silmätön kääpä oli lähtenyt paikalta, mutta vielä Haukansilmä ei uskaltanut täysin rentoutua. Ei nyt, kun Shyvana vielä paikalla oli.


// Nii. Kaikki virnuileee! Joo, Irilaukku on olemassa. Onks se nyt se hinttipussi sitten? DELI SUOTANA KUN DARI EI TAHO LEIKKII SUN KANSSA >:< DARI MENEE ITKEEN IRILLE. Dropkick Iri on paras Iri <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Huhti 2015, 02:21

Hopeakäärmeen katse palasi Archelausiin tuon todetessa, että luotti puoliverisen sanoihin. Parempi olisikin, sillä Lorythas ei niitä olisi rikkomassa, ja tulisi heti ilmoittamaan suunnitelmien muutoksesta myös muille Briarissa. Hänen piti ensin keksiä kaiken sen piiloksi vain jokin hyvä syy, johon naamioida äkillinen tarve pysyä Mor vuorten lohikäärmeistä kaukana. Jos kukaan kävisi vuorten nuorimpia uhmaamaan, olisi se noiden omalla vastuulla, ei enää kyläpäällikön, joka oli oman kunniansa antanut tämän lupauksen myötä pantiksi.
Shyvana seurasi kumppaniaan, oman kätensä ollen aseteltu tuon rujon vanhuksen toiselle olkapäälle, Mardukin ilmoittaessa että heidän aikansa täällä alkoi olla ohitse.
Pandemona hymyili sijoillaan kaikessa rauhassa Lorythasin edessä, kuunnellen Archelausin sanat, ennen kuin kumppaninsa kävi siirtymään Briarista tiehensä. Se virne nousi naaraan kasvoille, joka vielä jälkeen oli jäänyt tänne seuraamaan tilannetta, vaikka epäilemättä hänenkin tahdottiin vain katoavan samaan tapaan paikalta.

Hänellä on aina kiire kaikkialle”, Pandemona naurahti, viimein irrottaen katseensa Vaernista, joka päätänsä kohotti paremmin Yliparantajan puoleen, “Mutta antakaa hänelle se anteeksi”. Lorythas ei puhua pukahtanut. Hän ymmärsi olla hiljaa, ellei naaraskäärme häneltä jotain kysynyt – varsinkin nyt, kun Shyvana oli häntä auttanut.

Minulla ei kuitenkaan ole vielä minnekään kiire, ja päätöksesi, Winder…”, Taivaanturmelija lausahti, hitaasti kääntyen nyt haltiakaksikon puoleen, jotka toisiaan kädestä pitelivät kiinni. Iriadorilla ei ollut kaiken tämän jäljiltä ajatuksenakaan päästää Dariuksesta irti, kun kumppaninsa nyt niin lähellä oli. Nuorempaa kirjaimellisesti pelotti. Vaikka kaikki tuntui olevan niin hyvin. Silti alitajunta huusi ja halusi kyseenalaistaa tilanteen, ja Iriadorin olisi yhä tehnyt mieli vain juosta mahdollisimman kauas siitä aurasta, joka huoneeseen oli vielä jäänyt.
Lorythas kohautti kulmaansa Pandemonan sanoille, yrittämättä puuttua selvästikään tilanteeseen laisinkaan. Kyläpäällikön vahvistumisen saattoi silmin erottaa jo paremmin Archelausin lähdetty, mutta Shyvanan läsnäolo sai Hopeakäärmeen vielä painamaan päätänsä kumaraan.
Se sai minut harkitsemaan jotain… ylimääräistä”, naaraskäärme kuitenkin liversi, katsahtaen Dariusta syvälle tuon silmäpuolen ainoaan näköelimeen.
Sen jälkeen naaras katosi näkyvistä.
En tavallisesti jakele ilmaisia lahjoja, mutta ehkä olet sellaisen tällä kertaa ansainnut”, ääni kulki pitkin huonetta, Pandemonan puhaltaessa tuulenvireenä jokaisen huoneessa olevan kasvoille.

Lopulta kookas, tuttu valkeatukkainen naaras ilmestyi Iriadorin taakse. Se suuri kämmen laski punapäisen kasvoille, vetäen nuoren paremmin Shyvanaa vasten, vaikkei korkeahaltia Dariuksen kädestä päästänytkään irti. Puolittain ne Taivaanmaalaajan kasvot oli suunnattu ovelasti virnistämään Winderin puoleen, samalla kun sinertävä välähdys värjäsi huoneen.
Lorythas suojasi omat silmänsä käsivarrellaan sen oudon valon tieltä, tarkkaillen alakanttiin mitä edessäpäin tapahtui. Iriador päästi suustaan mitä tukahtuneimman parahduksen, kirjaimellisesti repien kätensä irti Dariuksen otteesta ja vieden kätensä naaraskäärmeen käden päälle. Kumean huoneen täyttävän säyseän naurahtelun myötä se käsi kuitenkin punatukkaisen kasvoilta katosi, siinä missä Shyvanan aura pamahti kirjaimellisesti ikkunat selälleen lyöden huoneesta ulos. Lorythas säpsähti sitä pamahdusta, kääntyen samantien kannoiltaan vetämään ikkunoita kiinni vanhimman perästä, hetken seuraten kuitenkin miten Iriador vääntyi kasvojaan pidellen lattialle nyt vuorostaan polvilleen.

Sattui niin pirusti. Punapäisellä ei ollut mitään hajua vielä siitä mitä Shyvana oli tehnyt. Se tuntui kuitenkin siltä kuin joku olisi hänen päästään jotain repinyt irti, vaikka verta tai mitään muutakaan omat kädet eivät tunteneet kasvoilla virtaavan. Olo oli yllättäen outo, sen jännityksen palaten vaivaamaan samantien paremmin sokeaa, joka siitä kivusta pienesti irvisti painaessaan käsiään lujasti vasten kirveleviä silmiä…


//Kaikki virnuilee vähemmästäkin, koska virne on paras! Hinttipussi :---------DDDDDD Todellakin. Tarvitsen sellaisen. DELI PISTÄÄ DARIN HALUAMAAN. EI OLE OLEMASSA KIELTÄVIÄ VASTAUKSIA. Iri tulee ja lopettaa leikit ja vaatii Daria leikkimään omien barbiensa kanssa. Dropkick Iri on vaarallisin Iri <3//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Huhti 2015, 02:57

Shyvana kävi pahoittelemaan kumppaninsa kiireellisyydestä, Dariuksen kommentoimatta asiaa mitenkään. Ei hän tietänyt vanhimpien menoista, eikä häntä varsinaisesti kiinnostunut, kunhan mokomat pysyivät kaukana hänestä! Mutta, naaras ei ottanut vielä lähteäkseen, Dariuksen pysyen yhä varuillaan. Shyvana lähtikin puhuttelemaan kenraalia, saaden Haukansilmän tuijottamaan varovaisesti naisen puoleen. Kuulemma haltian päätös oli saanut naaraan harkitsemaan jotain ylimääräistä, karun kaunottaren mainitessa, ettei yleensä jaellut ilmaisia lahjoja, mutta ehkä Haukansilmä oli nyt sellaisen ansainnut. Sitten tuo katosi näkyvistä, kenraalin tietämättä mihin olisi pitänyt katsettaan suunnata. Pelotti, kun ei tiennyt, mitä Shyvana varsinaisesti tarkoitti. Darius pudisteli päätään pienesti kyseenalaistaen, ennen kuin Shyvana kävi jälleen ilmestymään näkyviin.
Darius käännähti sillä sekunnilla ympäri, kun Iriador otteensa hänestä irrotti. Käsi kävi poimimaan sen keihään vyöltä kenraalin ehättäen kohottaa sen puolimatkaan kohden Shyvanaa, ennen kuin se sinertävä välähdys pakotti Haukansilmäisen sulkemaan katseensa ärähtäen.

Shyvana oli kuitenkin tiessään, ennen kuin kukaan mitään muuta ehätti tehdä. Sillä samalla sekunnilla kun Iriador oli polvilleen langennut, putosi ase Dariuksen kädestä kenraalin tipahtaen kumppaninsa eteen lattialle polvilleen.
"Iriador, anna kun katson", Darius kävi pyytämään värisevällä äänellä, kenraalin koittaessa siirtää Iriadorin käsiä pois nuoremman kasvoilta, samalla pyrkien kohottamaan Iriadorin kasvot paremmin itseään kohti. Ties mitä Shyvana oli tuolle tehnyt! Dariusta pelotti, selvästi Iriador oli elossa, mutta jonkinlaisissa tuskissa ja Darius halusi vain varmistaa, ettei nuoremmalla ollut mitään hätää.

Pumpkin kykeni vasta Pandemonan poistuttua vetämään kunnolla henkeä sisään, sen kaiken painostavan tunteen kadoten lopulta. Molemmat vanhimmista olivat poistuneet, eivätkä enää olleet vaaraksi. Ainakaan tällä kertaa. Sydän pedon rinnassa hakkasi tuhatta ja sataa, mutta sen sijaan että olisi itsestään tai äskeisestä tukalasta olostaan välittänyt, kävi naaras kohottamaan päätään ja varovaisesti hiippailemaan pois nurkasta, tarkkaillen vuoroin sekä Lorythasta että Iriadoria. Jotain Shyvana oli Iriadorille tehnyt, jonka johdosta haltiakaksikko oli lattianrajaan polvistunut. Mutta oliko Iriador kunnossa? Verta naaras ei haistanut - ellei nyt laskettu niitä häilyviä hajuja Lorythasin oksentamasta verestä, sekä Dariuksen kasvojen haavojen jälkikäryä - joten tuskin Iriador suuressa vaarassa oli?


// Virne ftw. Hinttibussiii. Tarvii joo. DELI OPETTELE SANAN E_I KONSEPTI. DARI SANOO EI. Dari tulee leikkiin mielellään Irin kanssa barbeilla <: Lorykin saa liittyä Irin ja Darin hiekkalaatikolle. eiku //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Huhti 2015, 03:33

Iriador piteli vuotavia silmiään kiinni, painoi niitä kämmeniään vasten. Silmiä kirveli enemmän kuin vähään aikaan oli tehnyt, niitä hiersi ja tuntui pahalta liikutella katsetta sinne tänne silmäluomien alla. Punapäinen ei kuitenkaan uskaltanut avata katsettaan, ennen kuin viereen vajonnut Darius halusi siirtää nuoremman kädet tuon kasvoilta alas. Iriador ei estellyt. Ne kädet laskivat omaan syliin, korkeahaltian avatessa äskeisestä kirvelystä vuotavat silmänsä auki, jotka olivat selvästi tummemmat, sillä tummemmalla iiriksellä varustetut, jota tavallisesti sokean silmissä ei näkynyt.
Nuoremman katse ei kuitenkaan sokeana enää etsinyt pimeyden joukosta jotain, vaan se kiinnittyi täsmällisesti suoraa Dariuksen kasvoille. Suoraa Haukansilmän simien korkeudelle. Ilme punatukkaisen kasvoilla vaihtui hämmentyneeksi – Iriador tajusi näkevänsä valoja, värejä, hahmoja. Hiljalleen sumea katse haki tarkempia yksityiskohtia Winderin kasvoilta, erottaen hiljalleen sen arven tyngän kenraalin nenänvarrella. Mustan silmän. Jokaisen juonteen, tutut kasvonpiirteet, kaiken sen mitä Iriador ei ollut saattanut nähdä moniin vuosiin kumppanissaan!
Minä….”, korkeahaltia aloitti selvästi ollen vielä täysin hämmennyksensä valtaama. Iriadorin kasvoille kuitenkin nousi yllättyneen henkäyksen, lähes naurahduksen myötä varsin kirkas hymy. Vaikkeivät silmät vielä täysin olleet tottuneet siihen valoon joka niihin yhtäkkiä tulvi, ja ne vuosivat kyyneliä siitä valon tuottamasta kihelmöinnistä, Iriador ymmärsi taas näkevänsä.
… näen?”.

Lorythas painoi auki pamahtaneet ikkunaluukut kiinni, hymähtäen lukiten ne takaisin kiinni. Yhä se rinnassa palava liekki lämmitti juuri sisään syösseen kylmyyden tieltään, samalla kun jo voinniltaan selvästi parempi Puolikäärme kääntyi vilkaisemaan Pumpkinin puoleen. Serpentti oli kyhjöttänyt nurkassa koko vanhinten vierailun ajan, ja uskaltautui vasta nyt purkautumaan rullaltaan ja katsahtamaan tilannetta paremmin. Saga näytti olevan kuitenkin kunnossa, mutta entä sitten haltiakaksikko?

Se turkoosi katse tarkasteli ensin nuoremman kylkeen polvistunutta Winderiä, mutta siitä hakeutui punatukkaisen silmiin, jotka Iriador kävi sarvipäisen puoleen kohottamaan lattialta.
“Onko kaikki… kunnossa?”, Lorythas tiedusteli ääneen, näyttäen ja kuulostaen selvästi huolestuneelta, vaikka äänensä olikin yhä käheä. Jokin nuorimman katseessa oli muuttunut. Se tarkkaili puoliverisen silmiä paljon tarkemmin mitä aikaisemmin, vastaten Hopeakäärmeen katseeseen, vaikka punapäinen selvästi hämillään olikin sarvipäisen nähtyään.
“…Lorythas?!”, se oli Iriadorin ainoa sana, jonka tuo sai suustaan tuon tummaan kaapuun sonnustautuneen sarvipäisen nähdessään. Kyläpäällikkö… oli pitkä ja… komea. Ja hieman syrjempänä tuon sarvipäisen sinisilmän vieressä käyskenteli punainen serpentti, joka huoneessa oli koko ajan ollut tilanteessa mukana.
“Pumpkin?!”, korkeahaltia totesi naurahtaen, kunnes se avonainen, selkeä ja terävöitynyt katse siirtyi Dariuksen kasvoille takaisin. Katsomaan niitä kenraalin runneltuja kasvoja. Toinen Iriadorin käsistä nousi koskemaan hellästi sitä ruhjeilla olevaa ohimoa, lipuen pitkin Winderin kasvojen aina kokeilemaan sitä mustan silmänalusen reunaa. Vaikka punatukkainen olikin Dariuksesta huolissaan ja olisi vain halunnut kysyä mitä oli tapahtunut, ei nuorempi saanut sitä osin haltioitunutta ja innoissaan olevaa katsettaan irti tarkkailemasta Haukansilmän kasvoja, olivat ne sitten missä kunnossa tahansa.


//Virne 5/5. Hinttibussi on Kuiskauksen virallinen kulkupeli. DELI EI OPETTELE YHTÄÄN MITÄÄN. DELI EI HYVÄKSY KIELTÄVIÄ VASTAUKSIA. Dari tulee Irin hiekkalaatikolle joo. Lory tulee kattoon niitten perään. Kun on lemmikki lohikäärme niin Delit pysyy kaukana <://
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Huhti 2015, 04:09

Heti kun Iriadorin kasvot näki, kävi Haukankatse tutkimaan niitä paremmin. Mitään ei varsinaisesti näkynyt, ei verta, ei suuria ruhjeita, mitään ei puuttunut, mutta... Iriadorin silmät. Niiden kyynelten lisäksi näköelimet kävivät muuttumaan "normaaleiksi", Dariuksen jääden sanattomana tuijottamaan kumppaninsa katseeseen, joka tuntui häneen reagoivan. Pian korkeahaltia ilmoittikin näkevänsä, saaden Dariuksen henkäisemään värähtelevästi, kenraalin kykenemättä sanomaan mitään moiseen ollen vain niin lukossa tilanteen johdosta. Iriador näki? Oliko Shyvana sittenkin antanut haltialle näkönsä takaisin? Miksi? Miksi ihmeessä Yliparantaja sellaista olisi heille suonut?! Ei tämä voinut olla totta. Darius ei kyennyt edes vilkaisemaan Lorythasin tai serpentin puoleen Iriadorin noiden nimiä toistellessa, kenraalin vain tuijottaessa Iriadorin kasvoja odottaen sitä hetkeä kun tästä unesta heräisi. Oma käsi nousi hetkeksi Haukansilmän suun eteen kenraalin koittaen pidätellä sitä värisevää hengitystään, miehen tuntien, kuinka kyyneleet kävivät syystä tai toisesta tulvimaan silmään.

Pumpkin kykeni vain nyökyttelemään kuullessaan oman nimensä, ollessaan yhä kovin "alkeellisessa" mielentilassa vanhimpien jäljiltä. Saga ei koskaan ollut tavannut Iriadoria silloin kun tuo oli kykenevä näkemään, joten naaraalle oli suuri ihme edes kokea tuollaista toisen kohdalla. Varovaisesti se punainen serpentti hiipikin lähemmäksi, jättäytyen kuitenkin muutaman metrin päähän seurailemaan haltiakaksikkoa, samalla kun itseään koitti rauhoitella. Ei hän katsonut oikeudekseen tunkeutua liian lähelle haltiaparia, siinä välissä kun Iriador kävi huomionsa kiinnittämään Dariuksen puoleen. Serpentti kävikin istahtamaan alas lattialle, seurailemaan haltioita varovaisesti, pyrkien saattamaan itsensä siihen mielentilaan että kykeni jälleen puhumaan ja muuttamaan muotonsa humanoidiksi.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Dariuksen poskelta vierähti kyynel alas, Haukansilmäisen vain tuijottaessa Iriadoria henkäillen välistä kovinkin liikuttuneena. Korkeahaltia sai aivan rauhassa koskea hänen kasvojaan, kenraalin koittamatta edes vetäytyä kumppaninsa kosketuksen alta minnekään. Tässä oli hyvä, Dariuksen antaessa kyyneleiden vain virrata poskeaan pitkin alas. Kun hän ei enää itseään pystynyt hillitsemään, kävi Haukansilmä kietaisemaan kätensä Iriadorin ympärille ja painamaan kasvonsa vasten kumppaninsa kaulaa niiskauttaen.
"Iriador", Darius sai kyynelehtimisensä ohesta pihistyä vetäessään punapäistä entistä paremmin vasten itseään, antaen sen kaiken stressin, huolen ja helpotuksen nyt purkautua epänormaalilla tavalla - varsinkin kun kyseessä oli Winder. Hän kun ei pahemmin itkenyt tai antanut tunteiden nousta pintaan, mutta siinä vanhempi haltia nyt kirjaimellisesti itki vasten kumppaniaan silkasta onnesta.

"Kuinka suloista", Pumpkin sai lopulta sanottua hiljaa, ohimennen, heilutellen häntäänsä pitkin lattiaa, kallistellen päätään pienesti. Päästettyään ilmoille pitkän helpotuksen huokauksen, kävi naaras lopulta vaihtamaan muotonsa siihen inhimillisempään, jonka kanssa oli huomattavasti helpompi elää näin sisätiloissa...


// 10/5. :-------------------DDD NYT CRIM no mut joo ehkä se on Kuiskaukselle ihan sopiva menopeli. Niiku meille ES pirssi. DELI TUOLLAINEN PELI EI NYT VETELE, LOPPU HETI SIIHEN PAIKKAAN TAI TULEE IRISTÄ NAAMAAN. Lory tulee vahtiin jooo <: Hiekkalaatikko vahti. Baywatch //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Huhti 2015, 04:41

dor tuijotti silmänsä suurina Dariusta. Painaen jokaisen tuon kasvonpiirteen taas paremmin muistiinsa, jokaista niitä ruhjeita myöten, jotka toisen kasvoja nyt jostain syystä koristivat. Nuorempi tuskin malttoi edes silmiään räpäyttää sen kaiken ohessa, pyyhkien vain onnensekaisena niitä Winderin poskelle vieriviä kyyneliä kämmenensä syrjällä. Välistä nuorempi jopa naurahti, ollen vähällä itse liikuttua siitä kenraalin tunnepurkauksesta, jota… Iriador ei ollut koskaan nähnyt aikaisemmin. Se oli jotain niin uutta Dariukselta, että se sai punapäisen jopa hätääntymään osin, vaikka se kaikki sekoittuikin siihen onnellisuuteen ja innokkuuteen näkönsä takaisin saamisen myötä.
Punatukkainen kietoi käsiään hellästi kumppaninsa ympärille, ottaen tuon paremmin halaukseensa ja painaen itseään vasten tiukasti. Se tuntui yllättävänkin hyvältä, vaikka Darius itkikin, mutta se tunnepurkaus vain loi yhä syvempää sidettä kaksikon välille.
Iriadorin kasvoilla lepäsi se tyytyväinen hymy, eikä korkeahaltia vieläkään kyennyt yksinkertaisesti sulkemaan silmiään täysin kiinni painaessaan kasvojensa syrjää Dariuksen tummia hiuksia vasten.
Näytit kurjalta nyt…”, punapäinen henkäisi naurahtaen, tahtoen vain heti uudelleen silmäämään Haukansilmän kasvoja paremmin nyt kun siihen tilaisuus oli, “Mutta yhä näytät siltä kuin aina kuvittelin”, nuorempi jatkoi, kykenemättä nyt enää varsinaisesti hillitsemään niitä omia onnenkyyneliäänkään tipahtelemasta silmäkulmistaan, kun Dariusta halasi lämmintä syliään vasten.

Lorythas katsahti tilannetta varsin sekavana, seuraillen miten Pumpkin oli lähemmäs istahtanut ja häntäänsä heilutteli lattian pintaa pitkin. Naaraan sanat varsinaisesti kiinnittivät Vaernin huomion paremmin tuon punaisen serpentin puoleen, joka vaikutti myös rentoutuneen paremmin, kun vanhimmat olivat paikalta kaikonneet. Nuo olivat auttaneet puoliverisen takaisin jaloilleen, vaikka Lorythas yhä heikkona olikin, ja nyt jostain syystä Taivaanmaalaaja oli lahjoittanut aiemmin sokealle Iriadorille tuon näön takaisin. Se jos mikä oli ihmeellistä!
Hopeakäärme kykeni Pumpkinin tavoin vain huokaisemaan helpottuneesti, siirtäen katseensa pois kyyneliä silmästään purkavasta kenraalista. Vaern tiedosti sen olevan reaktio, jota Darius ei tavallisesti näyttänyt, joten ei hänelläkään ollut minkäänlaista varsinaista tarvetta haltioita tuijotella. Vaikka olihan se kieltämättä suloista – kuten Pumpkin oli sen muotoillut.

Sagasta puheenollen – jostain syystä naaraan läsnäolo ei nyt jaksanut Lorythasia härnätä ja vaivata, kuten sillä oli tavallista tehdä. Vaernin katse lipuikin hitaasti humaanimman olomuodon itselleen ottaneen Pumpkinin puoleen, jota se turkoosi katse hetken tarkkaili epäröiden.
“Minun pitäisi kai…”, Lorythas aloitti, hiljentyen. Tilanne tuntui väärältä sanoa tämä, mutta ei Vaern halunnut myöhemminkään palata Pumpkinia huutelemaan alas katoltaan. Tilanne oli se väärä, että paras mahdollinen ja oikea samaan aikaan.
“Kiittää sinua… ilman lämpöäsi olisin kai jo… menehtynyt siihen kylmään…”.


//69/5! Imean. ET NY DISSAA SIÄ. Hieno pippelibussi on se. Meille ESpirssit kyllä kiitos. Sitten tulee maanpäristys. DELI EI KOSKAAN LOPETA. Paitsi jos se dropkick Iri tulee naamaan mossauttaan. Sitten voi olla toinen ääni kellossa. Baywatch Lory :------DDDD Se tulee sit heittään Iriä pelastusrenkailla//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Huhti 2015, 05:13

Darius ei voinut kuin naurahtaa surkuhupaisesti onnensa lomasta Iriadorin kaulaa vasten, korkeahaltian mainitessa kenraalin näyttäneen kurjalta. Siltä hänestä kyllä tuntuikin kaikkien näiden ruhjeiden kanssa. Kyljet huusivat yhä kosketuksesta, toinen käsi oli lähes käyttökelvoton ja kasvoja jomotti vähän väliä. Silti, Darius oli onnellinen, Iriadorin kyetessä näkemään hänet. Mitä ikinä Shyvana olikaan ajatellut antaessaan näkökyvyn takaisin punapäiselle, oli Darius siitä kiitollinen. Harmi vain, ettei Yliparantaja enää paikalla ollut, Darius olisi voinut kirjaimellisesti vain polvistua tuon eteen ja kiitellä naarasta tuhat ja sata kertaa.

Pumpkinia suorastaan liikutti kahden haltian jakama kiintymys, noiden molempien selvästi ollen onnensa kukkuroilla. Lohikäärmeestä tuollainen oli vain suloista, vaikkei hän täysin ymmärtänytkään kuolevaisten parinvalinnan päälle. Vaikka olikin inhimillinen olento, silti Pumpkin ei oikein ymmärtänyt rakastumisen päälle. Mutta, noista kahdesta näki sen selvästi, että miehet olivat rakastuneet toisiinsa ja valinneet toisensa kumppaneiksi. Kumppanien päälle Sagakin ymmärsi, hän kun oli yhden parittelukumppanin lajia, aivan kuin joutsenet. Yksi kumppani, koko loppu elämäksi. Tai niin hän oli olettanut, tähän asti nuori naaras ei ollut kokenut tarvetta moiselle, vaikka yhden kumppanin olikin omistanut...
Kultainen katse kääntyi kuitenkin haltiakaksikosta Lorythasiin, tuon käydessä varovaisesti aloittamaan lauseensa. Ennen kuin puoliverinen ehätti edes jatkaa, oli tummahipiän kasvoille levinnyt mairea hymy, naisen ristiessä kätensä puuskaan turhankin tyytyväisenä itseensä. Kyllä hän tiesi, mitä sarvipää aikoi sanoa.
"Niin ehkä olisitkin", Saga kävi virnuilemaan Lorythasin sanojen perään, sen pahemmin lähtemättä itse tunteilemaan tämän illan tapahtumien suhteen. Tietenkin hän arvosti Lorythasin kiitosta, vaikkei sitä osannutkaan näin päälle päin näyttää, "Sinun on parempi katsoa se vuode minulle ensi yöksi valmiiksi, tai en enää ikinä tule auttamaan sinua!".
"Mutta, nyt menen kertomaan tilanteesta Lokenelle. Hän oli sinusta jo aikaisemmin huolissaan ja varmasti haluaa tietää - näin vanhimpien läsnäolon jälkeen - mitä on tapahtunut ja oletko sinä kunnossa", Naaras kävi naureskelemaan, samalla kun itseensä tyytyväisenä lähti lopulta kääntymään kannoillaan ja marssimaan ulos huoneesta.

Darius oli saanut hillittyä hieman sitä spontaania itkukohtaustaan, käyden painamaan pienen suudelman Iriadorin poskelle samalla kun vetäytyi kauemmaksi siitä halauksesta. Naurahdellen pienesti, mutta samalla myös irvistäen vihlovasta kivusta kyljissä. Ei nauraminen tehnyt nyt hyvää. Ei kenraali kuitenkaan löytänyt sanoja tähän väliin, Haukansilmän vain koittaen hakea - tai suorastaan vaatia - katsekontaktia Iriadorin kanssa nyt, kun siihen mahdollisuus oli.


// EIKUN MITÄ. Emmä dissaa ikinä! katkarabubussi. MAANPÄRISTYS. DELI OPETTELE LOPETTAMAAN AJOISSA ENNEN KU TULEE SE DROPKICK IRI. Sitten Deli oppii. Kolahtaa pelastusrengas päin takaraivoa vaikka vettä ei oo lähelläkään! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Huhti 2015, 15:46

Puolikäärme silmäili Pumpkinia, joka tietenkin otti tilanteesta kaiken mahdollisen irti, ja rehenteli menemään suurella saavutuksellaan. Lorythas hymyili naaraalle vinosti. Hän oli oikeasti kiitollinen, ja kyllä Sagakin sen taisi ymmärtää, vaikka nyt sitä perinteistä kiusankappaletta yritti kovasti esittää. Kyllä Pumpkin vuoteensa saisi. Jos ei Lorythasin sijoilta, niin sitten vähintään jostain muualta – kerta punainen paholainen sitä niin kovasti halusi.
Omien sanojensa mukaan tummahipiä kuitenkin meinasi mennä selvittämään Lokenelle mitä oli tapahtunut. Lorythas ei ollut tullut edes ajatelleeksi Lokenea tänä aikana… hän kun halusi ettei ystävänsä murehtisi hänestä liikaa, ja kun tuo oli hänet aikaisemmin jo niin huonona nähnyt. Karvakasa oli varmasti itsekin säikähtänyt vanhimpien läsnäoloa, kerta tuo ei ollut Vaernia suojelemaan ilmestynyt, oli Lokene varmasti vain liihotellut jonnekin kauemmas ihmettelemään mistä oli ollut kyse. Eiköhän Saga sen löytäisi. Naaraat kun olivat hyviäkin ystäviä keskenään.
Lorythas nyökkäsi Pumpkinille tuon sanojen myötä, seuraillen miten naaras poistui paikalta, ennen kuin turkoosi katse kääntyi seurailemaan Winderiä ja tuon kumppania. Samalla Puolikäärme hakeutui sänkynsä laidalle istumaan, jalkojaan heikottaessa siihen malliin jännityksen kaikottua, että kyläpäällikkö olisi voinut kumota itsensä vain takaisin maahan.

Iriador halasi pehmeästi Winderiä itseään vasten, päänsä toisen hartialla leväten ja katseensa tutkiessa innokkaasti kaikkea mikä taas näkevien silmien tielle osui. Niitä tummia huonekaluja, seinien kuviointia, välillä katse käväisi Lorythasissa punapäisen kyetessä vain naurahtelemaan tuntiessaan sen onnen virtaavan pitkin kehoansa. Oli niin outoa nähdä taas yhtäkkiä. Kaikkien niiden vuosien jälkeen. Niin selvästi ja terävästi se kaikki, mitä Iriador ei ollut kyennyt muuten kuin aistimaan ympäriltään, näkyi nyt hänen silmiinsä sellaisena kuin kuuluikin. Mutta suurin syy miksi korkeahaltia jaksoi olla tästä entistäkin innostuneempi, oli Darius.

Punatukkainen hymisi tyytyväisenä Haukansilmän painaessa suudelman nuoremman poskelle. Harmaat silmät hakivat heti sitä kontaktia Dariuksen kanssa, siinä missä nuoremman käsi nousi kenraalin irvistelevien naurahduksien myötä pitelemään kevyesti Winderin kylkiä. Niihin ilmeisesti koski. Tai niin Iriador ainakin päätteli siitäkin syystä, että toinen näytti kirjaimellisesti turpaansa saaneelta.
Hetken Iriador vain kirjaimellisesti tuijotti Dariusta, välistä naurahdellen ja tyytyväisenä henkäisten, pyyhkien kädellään niitä kyyneliä jotka Winderin silmästä valuivat. Ei korkeahaltia halunnut nyt nähdä Dariuksen vain itkevän, vaikka tunsikin kuinka ne kyyneleet valuivat ennemmin onnesta kuin mistään muusta syystä.
Rauhoitu”, punapäinen naurahti heleästi, painaen otsansa kevyesti Dariuksen omaa vasten, nyt kun nuorempi näkikin mihin itseään puski, “En halua nähdä sinun vain itkevän”.


//WHAT WAAAAS. Nii nii, selityksen makua. Katkarabubussin katolla on sitten probelli, niin sillä voi lähtee lentoonkin :---D PÄRINÄÄÄÄÄ. DELI EI OSAA, IRI TULEE OPETTAAN TAPOJA VÄKISIN. Siltikään Deli ei opi. Paitsi ehkä ihan pikkusen. Lory vaan ennakoi kato, se tietää et Iri on siitä kiitollinen!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron