Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2015, 01:27

Laiskanlempeiden suudelmien lomasta se katse jatkoi Lorythasin seurailua, kenraalin vasta nyt käyden huomaamaan Lorythasin kädet, jotka Iriadorin selällä olivat seikkailleet. Kyllä kenraali oli pistänyt merkille korkeahaltian vaimeat huudahdukset, mutta vasta nyt humalaltaan Haukansilmä ymmärsi mistä ne olivat johtuneet. Kyllä hän oli huomannut Lorythasin kynnet aikaisemmin, eikä tarvinnut olla kovinkaan nero laskeakseen yhteen mitä tästä tuloksena oli. Iriador ei tosin ollut tuskasta varsinaisesti huutanut tai pyytänyt Lorythasia lopettamaan missään vaiheessa, joten kaiketi kaikki oli kunnossa. Eihän Darius kunnolla kumppaninsa selkää nähnyt, mutta saattoi arvella, ettei se kovin virheetön Lorythasin kynsien jäljiltä ollut.
Lempeännaureskeleva hymähdys karkasi Dariuksen suusta Iriadorin käydessä purkautumaan vasten kenraalin kättä, Haukansilmän kääntäessä katseensa tarkkailemaan nuorempaa joka kasvonsa oli käynyt painamaan vasten hänen rintakehäänsä. Pienesti Haukansilmäinen irvisti vihlaisevasta kivusta, mikä kylkiin kävi, kuitenkin sivuuttaen yhä kaikki mahdolliset kivut mielestään. Ei hän halunnut tähän väliin alkaa valittamaan, saatikka sitten pyytää nuorempaa yltään pois. Korkeahaltian vartta hyväillyt kämmen kävi päästämään irti, Kenraalin käydessä pyyhkäisemään kätensä ensimmäiseen lattialta vastaan tulleeseen vaatekappaleeseen.

Käsi Iriadorin niskalla jatkoi silittelyään, käyden muuttumaan hetki hetkeltä lempeämmäksi ja kevyemmäksi, Lorythasinkin viimein saavuttaessa rajansa. Darius tarkkaili jälleen sarvipäistä, tuon käydessä hetkeksi nojautumaan haltiakaksikon ylle, kyläpäällikön lepuuttaen hetken päätään vasten korkeahaltian selkää. Sarvipäinen kävi kuitenkin perääntymään eliiteistä kera jokseenkin pahoittelevan katseen. Kenraalin oma katse kävi kaventumaan, terävöitymään moisen myötä, Dariuksen kuitenkin vilkaisten Iriadorin puoleen tuon käydessä avaamaan suunsa, vakuutellen ettei selkänsä raatelu haitannut. Ei ehkä Iriadoria, mutta Darius ei tiennyt, mitä siitä oli mieltä. Ei kenraali kuitenkaan näyttänyt minkäänlaista naamaa sarvipäiselle ja antoi asian olla, kerta Iriador oli asian kanssa sujut. Lorythas vakuuttelikin, ettei tarkoituksenaan ollut satuttaa aktin yhteydessä, mutta nyt oli päässyt käymään näin. Ehkä puoliverinen ei vain osannut hillitä liikkeitään tai sitten ymmärtänyt voimiaan tällaisessa seurassa, oli miten oli, kaikki olivat tyytyväisiä eikä kenellekään jäänyt kyyneleet silmäkulmiin tästä tempauksesta.

Darius seuraili hetken Lorythasta joka divaanin toiseen päähän kävi nyt nojautumaan, ennen kuin yksisilmäinen katse kääntyi Iriadorin puoleen, kohtaamaan korkeahaltian katseen. Rauhallisesti hengitystään tasaillen Darius vain katsoi kumppaniaan, pienesti hymyillen, sanaakaan sanomatta. olo oli niin kovin uupunut, mutta sillä hyvällä tavalla.
Kuitenkin, sitä mukaa mitä se huuma laskeutui, kävi myös se hymy kasvoilla pienenemään. Toinen käsistä kävi nousemaan puuttuvan silmän ylle silkasta tottumuksesta, olon käydessä vaivautuneeksi näkevien katseiden läsnä ollessa. Tosin, eipä ne täysin murjotut kasvot muutenkaan kovin kaunista katseltavaa nyt olleet.
"Jaksat yhä yllättää minut kerta toisensa jälkeen, Mir Valdoren", Darius kävi lopulta avaamaan suunsa samalla kun katse painui umpeen ja kenraali huokaisi raskaasti hymisten, käyden kuitenkin pian naureskelemaan itsekseen yllättävänkin kovaäänisesti. Tosin se naurahtelu kävi loppumaan sähinään, kylkien ilmoittaessa uudemman kerran siitä, ettei nauraminen ollut nyt hyvä idea.
"Ja minä kun käskin sinun unohtaa meidät", Kenraali lisäsi pienesti parahtaen naureskelevansähinänsä lomasta, puhutellen nyt Lorythasia, haltian selvästi yrittäen hillitä sitä selittämätöntä naureskeluaan.


// NYT NE DINO D-DAYT POIS TÄÄLTÄ. Viskikurpat. Meidän pitää kehittää se viisujuomapeli. MAC SENKIN NIIINNN<333 Tätä tahtia jooo. Huomenna kyllä vähän nakertaa lääkäril mut WORTH IT //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Touko 2015, 00:29

Iriador hengitteli rauhallisesti siinä sijoillaan, haluten jo siirtyä pois kumppaninsa yltä, tietäen kyllä ettei painonsa välttämättä ollut se kaikkein mukavin juuri tällä hetkellä Haukansilmän päällä puolittain maatessaan. Mutta kädet eivät tahtoneet asettua alle, lisäksi tässä oli niin mukavaa olla ja antaa itsensä hetken kasailla voimiaan takaisin, ennen kuin mitään ylimääräistä yrittäisi. Toisaalta. Päässäkin humisi ja Iriador tunsi olonsa väsyneeksi, valmiiksi vaikka nukahtamaan tähän, jos kukaan ei riittävän nopeasti häntä saisi tästä mukavalta sijalta liikkeelle. Ei sillä että punapäinen olisi valittanut.
Heleästi punatukkainen kävikin naurahtamaan, kohottaen kasvojaan Dariuksen puoleen tuon sanojen myötä. Katse ja ilme ylipäätään punatukkaisen kasvoilla oli väsyneen rauhallinen, selvästä tyytyväisyydestä kielivä, vaikka sen takana ehkä hieman piilottelivatkin ne irvistykset, kun toista puolta selästä poltteli. Iriador todellakin toivoi että Lorythasilla oli siihen jotain rauhoittavaa salvaa tarjota, ellei yllättäen parannustaitojakin omannut, sillä muuten nuorin tuskin kykeni kunnolla sillä kyljellään nukkumaan, josta nahkaa revitty oli.
Samaa kai voisi sanoa sinusta”, punatukkainen huokaisi, yrittäen kumota itseään paremmin leveälle divaanille Dariuksen viereen ennemmin, mitä Haukansilmän ylle. Kun ne naurahtelutkin vaikuttivat toista sattuvan…

Korkeahaltian katse kuitenkin painui kiinni, tuon rauhassa jääden yhä kiihtyneenpuoleista hengitystään tasailemaan ja Dariuksen tuttua hajua hengittelemään. Samalla Lorythas kolautti kevyesti käteensä nostaman pullon takaisin pöydälle, hetken vain katsellen haltiaparivaljakkoa, kavuten sitten ylös divaanilta omille jaloilleen. Sarvipäinen suoristi ryhtinsä pystyyn, niskojaan venytellen kerran puolelta toiselle ja kääntäen sen arpisen selkänsä viimein myös Dariuksen nähtäville. Kyllä Lorythas sen tiedosti. Tiedosti myös sen, ettei hänellä ollut tapana niitä häpeänsä juuria kenellekään näyttää tällä tavoin, mutta toisaalta… tässä seurassa Hopeakäärme ei osannut enää siitä samalla tapaa välittääkään. Vaikka kalvoivathan ne jäljet ja selässä olevat kuopat omalla tavallaan yhä Puolikäärmeen mieltä ja kunniaa.
Jos sinä et kykene omaa käskyäsi noudattamaan”, sarvipäinen kuitenkin virnisteli, nostaessaan lattialle yhteen myttyyn jätetyt housunsa käteensä, ja hieman horjuen koittaen pukea ne takaisin jalkaansa, “Niin miten kykenisin minäkään”.

Iriador naurahteli laiskasti Lorythasin sanoille, sen koommin kuitenkaan jaksamatta sijoiltaan yhäkään nousta. Ehkä parempi vain. Muuten punatukkainen olisi kenties todellakin ollut turvalaan pitkin kirjaston lattiaa ja luokannutkin itsensä.
Se taisi kuitenkin olla kumppanisi, joka meidät tähän yllytti”, sarvipäinen hymisi, käsivarttaan hieraisten kun oli saanut samettiset, vaaleat housunsa jalkaansa, “En kiellä ettenkö siitä olisi pitänyt”. Tuskin kukaan olisi kyennyt. Ylipäätään valittamaan siitä millaisessa seurassa oli saanut viettää aikaansa. Puolikäärme oli enemmän kuin otettu siitä, että sai viettää Winderin ja tuon kumppanin seurassa aikaansa, vaikkei kokenutkaan itseään varsinaisesti siihen millään tapaa oikeutetuksi, osakseen jopa kokien kaiken edellisen – ylipäätään kaiken sen mitä haltioiden seurassa oli saanut kokea – vastenmieliseksi ja omalla tavallaan vääräksi.
Eihän kukaan minusta voisi kieltäytyä”, punatukkainen myhisi kovin väsyneenä virnistäen, ellei jopa puoliunisena Dariuksen viereltä, hellästi käpertyen paremmin vanhempansa vierelle lepäämään ahtaudesta ja yhä siitä selkää polttavasta tunteesta huolimatta.


//DINO D-DAY ON TÄRKEE. ET KEHTAA DISSAA NYT. Kurppii kaikkialla. VIISUJUOMAPELI SIT FINAALEISSA KATO. Sitä ennen lasketaan vaan primal carnage kuolemista yber ryypyt. MAC IS MY HERO <3 MUTTA SELVISIT LÄÄKÄRISTÄ. JAKSOIT OOTTAA TÄNNE ETTÄ OON NIIN PIERU ET VIIMEIN SAAN JOTAIN TEHTYÄ – muuta kun lasagnea. RYYPPY SILLE ET SAIN JOTAIN AIKASEKS//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Touko 2015, 03:46

Pikkuhiljaa kenraali sai hillittyä sen naureskelunsa, joka välistä oli lähellä yltyä yskähtelyksi. Onneksi olo oli sen verran väsynyt, ettei kenraali varsinaisesti edes jaksanut pidemmälle naureskella. Iriadorkin kävi kumoamaan itseään paremmin Kenraalin vierelle divaanille, helpottaen pienesti kumppaninsa kipuja. Darius olisi kyllä mielellään pitänyt Iriadorin täysin yllään syleilyssään, mutta ehkä näin oli parempi. Korkeahaltian niskalla ollut käsi kuitenkin pysyi kiertyneenä nuorimman ympärillä, hellästi silitellen tuon niskavilloja rauhoittumisen ohella.
Iriadoria tarkkaillut laiska katse kävi kääntymään Lorythasin puoleen, sarvipäisen käydessä ensimmäisenä nousemaan ylös. Jälleen kerran se katse kävi tarkentumaan puoliverisen viimein kääntäen selkänsä kunnolla kenraalille, joka tietenkin muisti ne selän arvet jotka oli tuntenut aikaisemmin, ja joista oli puhuttu tovi sitten. Eiväthän ne kauniit olleet, varsinkin kun tiesi niiden tarinan. Se pieni, jokseenkin säälivä ilme käväisi jälleen kasvoilla, kenraalin käydessä samalla laskemaan pienesti sitä kasvonpuoliskoaan peittävää kättään. Lorythas oli näyttänyt arpensa, häpeänsä, mitä Dariuskaan omiaan piilottelemaan...

Laiskanpuoleinen virne käväisi Haukansilmän kasvoilla Lorythasin sanojen myötä. Mitään haltia ei kuitenkaan kommentoinut sarvipäiselle, jättäen omat surkuhupaisat kommenttinsa omaan arvoon. Sen sijaan se laiska katse tarkasteli vielä viimeiseen asti Lorythasin kroppaa, ennen kuin mokoma kävi housut jalkaansa vetämään.
Katse palasi kuitenkin Iriadorin puoleen Lorythasin mainitessa punapäisen olevan suurin syy tähän tempaukseen. Tottahan se oli, Iriadorin ideahan tämä oli ollut, joten jos jotakuta tästä kävisi "syyttämään", niin punapäistä. Tosin, itsehän Darius ja Lorythas olivat tähän mukaan lähteneet, eivätkä pahemmin sanoneet mitään vastaan, joten ehkä jokainen oli osasyyllinen tavalla tai toisella. Sarvipäinen ei käynyt kuitenkaan kieltämään, etteikö olisi nauttinut äskeisestä. Ei Haukansilmäkään sitä voinut kieltää, mutta ei sitä ääneen sanonut.
Terävä hymähdys karkasi ilmoille Iriadorin todetessa, ettei kukaan voinut kieltäytyä hänestä. Tottahan sekin taisi olla, Dariuksen tietäen kuninkaan maanneen punapäisen jo kertaalleen ja Delathosin himoitsevan - ainakin näin sanallisesti, ehkä kyseessä oli vain kiusa kenraalia kohtaan, ei Darius voinut olla varma - korkeahaltiaa näkemänsä jälkeen... Eikä ilmeisesti Lorythaskaan voinut korkeahaltiaa vastustaa. Haukansilmä halusi vain pitää nuorempansa turvassa kaikelta, vain itsellään, mutta jostain syystä Darius tunsi vain pidättelevänsä Iriadoria. Rujokasvoinen oli yhä sitä mieltä, että nuori sotilas ansaitsisi jotain niin paljon parempaa, kuin katkera ja pikkuhiljaa hulluuteen lipuva kumppani. Silti, Darius halusi pitää Iriadorin itsellään. Hän rakasti tuota spontaania ja villiä nuorukaista.

"Jos aiot hänen selkänsä katsoa ennen nukkumista, nyt olisi se oikea hetki..", Darius kävi toteamaa rauhoittuneena Lorythasille, katsellen yhä Iriadoria vierellään, "Tiedän että nukahdat aivan pian... Vaikka muuta koittaisit väittää. Veikkaan etteivät jalkasi edes kanna enää, kaiken sen juomisen ja... äskeisen jälkeen".
"Ehkä pitäisi pyytää Lorythasia kantamaan sinut sänkyyn... Minusta tuskin on siihen... Hyvä jos Lorythasia jaksoin aroilla kantaa..."
, Kenraali jatkoi hymisten, suoden pienen suudelman Iriadorin ohimolle, "Alan olla liian vanha tähän...".


//FINAALISSA JOOOOOOOOOOOOOOO. Primal carnage kuolemat jos oltais ryypätty ni oisin jo tuolla pöydän alla Daichin kanssa. MAC ON TOMMONEN NIIIII. Ja ryyppy tosiaankin sille että heräsit ja teit jotain ja LISÄÄ RYYPPYIII koska mä sain kirjotettuu kakeeeeeee nyt //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Touko 2015, 13:03

Puolikäärme ehti laiskasti nostaa lantiolleen ne housut. Ei hän niitä varsinaisesti olisi tarvinnut oikeastaan, mutta koki kuitenkin sopivana pistää edes jotain takaisin ylleen, ettei aivan nakunakaan tarvinnut kulkea toisten nähden. Vaikka tuskinpa kumpikaan haltioista sitä osaisi pahakseenkaan pistää kaiken sen edellisen jälkeen…
Määrätietoisesti turkoosi katse ehätti nousta lattianrajasta käväisemään huoneen ovella, kunnes Winderin sanojen myötä Lorythas katsahti olkansa yli divaanilla lepäävää kaksikkoa. Darius huomautti että nyt olisi oikea hetki katsoa Iriadorin selkä kuntoon, mikä kyllä lieni ihan paikkaansa pitävä väite. Punapäinen nimittäin tuntui tuhisevan tyytyväisyyttään Winderin vierellä, niin vetelänoloisena itsekseen myhisten, täysin valmiina nukahtamaan niille sijoilleen. Olihan Iriador ottanut heistä eniten ja jaksanut vielä sillä tavoin peuhata kahden vanhempansa seurassa, joten oliko sitten ihmekään että toinen oli uupunut? Kunhan ei itseään liikaa rasittanut, oli kuinka innoissaan tahansa näkönsä takaisin saamisesta – näin Lorythasin mielestä.

Mmm’m ehtiihän sitä… katsoa myöhemminkin”, korkeahaltia havahtui puoliunestaan hetkeksi kunnolla hereille, katsahtaen väsyneillä silmillään Dariuksen puoleen, “Ja kyllä minä itsekin osaan kävellä!”, punatukkaisen oli tietenkin pakko protestoida vastaan, vaikkei täysin sanojaan tarkoittanutkaan. Ei Iriadoria yhäkään ne naarmut haitanneet, mutta jokin pääkopassa sanoi että kenraali taisi olla asiasta erimieltä ainakin jossainmäärin. Ja olihan se ymmärrettävää…
Etkä sinä mikään vanha ole”, Iriador mutisi huuliaan mutristaen, kietaisten toisen kätensä Dariuksen ylitse ja puski kasvoillaan miestä vasten hellästi, “Olet juuri hyvä tuollaisena, en tarvitse tai tahdo muita tilallesi”, nuorin jatkoi silmien taas luppastessa kiinni.

Lorythas naureskeli hymyillen tilannetta vierestä seuraten, kumartuen välillä poimimaan niitä vaatekappaleita ylös lattialta.
Auta hänet istumaan, käyn etsimässä salvan sillä välin”, Hopeakäärme tuumi, laskien vaatenipun läheiselle tuolille kädestään, “Kannan sen jälkeen teistä vaikka molemmat takaisin vuoteeseen” Lorythas vielä lisäsi vinosti virnistäen, hetken Dariusta silmäillen. Sarvipäinen poistui lopulta hieman horjuen paikalta, jättäen hetkeksi haltiat keskenään. Sillä välin Iriador ehti seikkailla puoliunissaan ja hätkähdellä niistä hereille, tietäessään ettei vielä tulisi nukahtaa vaikka niin kovin väsyttikin. Punapäinen sai kammettua itsensä myös ylös ilman tai kera Dariuksen avun, istahtaen divaanin laidalle poikittain pienestä kylmästä väristen. Kun Lorythas oli sen sinisen tulensa kera karannut paikalta, oli huoneeseen laskeutunut viileä, joka sai ihon nousemaan kananlihalle – mutta osin se lämpö palasi, Puolikäärmeen saapuessa takaisin paikalle pienen purkin kera.

Puoliverinen kiersi purkkia auki isoissa käsissään, kaapaisten hieman sakeaa rasvaa sormiinsa, samalla astellen divaanin laidalle Iriadorin selkäpuolelle istahtaen. Punatukkainen hädintuskin jaksoi kiinnittää sarvipäiseen huomiotaan, vaikka lämpimästi kyläpäällikölle hymyilikin.
Näytähän”, Hopeinen hymisi, punatukkaisen käännähtäessä selkänsä kanssa paremmin sarvipäisen puoleen, kun hellin ottein puoliverinen kävi levittämään punapäisen toiselle selän puoliskolle salvaa lievittämään sitä poltetta. Tottakai niihin haavoihin koskeminen sai Iriadorin ynähtelemään hiljaa ja kaartamaan selkäänsä kuin karkuun olisi yrittänyt päästä, mutta loppujen lopuksi Lorythasin kosketus oli taas niin hellä ja lämmin, että sekin alkoi hiljalleen tuntua nahkaa vasten mukavalta. Ja se varovaisuus ja huolellisuus niissä kevyissä hipaisuissa oli ihailtavaa.
Kun Puolikäärme oli saanut Iriadorin selän hoidettua, kääntyi tuon lempeänrauhallinen, osin anteeksipyytävä katse Dariuksen puoleen. Ei Lorythas tiennyt mitä mieltä Haukansilmä oli kumppaninsa selän raatelemisesta ollut, vaikka olikin huomannut sen kaventuneen ja terävän katseen, jonka kenraali hänelle oli suonut kun asia ensimmäisen kerran tuli puheeksi.
Sipaisenko tätä sinunkin haavoihisi samantien? Vai haluatko kituuttaa niiden kanssa keskenäsi”, Hopeakäärme kyseli Winderiltä, rohjeten sanojensa päätteeksi virnistää pienesti.


//NIIIHHIHIHIHIIIII. Mä en onneks kaneliviskilläni ennättäny niin pitkälle, vaikka kovasti yritin. Yhyy. MAC ON MUN SAVIOUR ET DISSAA SITÄ! Kake kilpailut. Ollaan kakei yhessä. Ime mun katkarabuu :-----DDD/
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Touko 2015, 14:16

Virnistäen Darius kävi hymähtämään Iriadorille, joka vakuutteli osaavansa itsekin kävellä. Varmasti osasikin, mutta jos korkeahaltian nyt antoi itse lähteä hoipertelemaan makuuhuoneen puolelle, kestäisi siinä varmasti tovi jos toinenkin, ennen kuin tuo sinne tiensä löytäisi - ellei sitten käytävälle sammuisi. Käsi kuitenkin jatkoi Iriadorin silittelyä, nuoremman käydessä kietaisemaan käsivartensa kenraalin yli. Yhä punapää jaksoi vakuutella, ettei vaihtaisi kenraalia mihinkään, mikä tietenkin pisti sen hymyn kohoamaan huulille Haukansilmän tuijottaessa uupuneena kumppaniaan.
Hitaasti se katse lipui Lorythasin puoleen sarvipäisen kehottaessa silmäpuolista auttamaan kumppaninsa istumaan, samalla kun itse kävisi hakemaan salvan haavoja varten.
"Se tuskin on tarpeen", Darius kävi virnistäen vastaamaan puoliverisen viimeiseen lisäykseen, ennen kuin Lorythas otti poistuakseen paikalta.

Kenraali kävi auttamaan Iriadorin pystyyn punapäisen lähtiessä kampeamaan itseään istumaan, Dariuksen itse siinä samalla myös nousten istumaan. Jahka oli varmistanut, että Iriador pysyi itse pystyssä divaanin reunalla, kampesi vanhempi haltia itsensä ylös horjuen, käyden Lorythaksen tavoin etsimään housut jalkaansa silkastaan siveyssyistä. Sivusilmällä Darius tarkkaili kokoajan Iriadoria, tuon ollen selvästi uupunut ja viittä vaille valmis nukahtamaan niille sijoilleen, vaikka se pieni vilu taisi pitää nuoremman nyt jotenkuten hereillä. Lorythasin poistuttua lähettyviltä - tai huoneesta näin kokonaan - oli tilaan laskeutunut huomattavasti viileämpi ilma. Kauaa siitä ei kuitenkaan tarvinnut kärsiä, kun kävelevä takka palasi takaisin haltioiden seuraan. Kyllähän se lämpö kelpasi ja Darius saattoi vain olla kiitollinen siitä, että Lorythas tuon liekkinsä, lämpönsä oli saanut takaisin kaiken sen jälkeen.
Kenraali tarkkaili sivummalta hiuksiaan sukien, kuinka Lorythas kävi salvaa Iriadorin selkään levittämään. Punapäisen ynähtelyt ja jokseenkin pakoon pyrkivä selän kaartaminen saivat Dariuksen kuitenkin lähestymään kaksikkoa, kenraalin käyden hellästi silittelemään Iriadorin hiuksia, samalla myös pyrkien pitämään tuon pehkon pois selän puolelta, haavojen tieltä. Alati Darius tarkkaili Lorythasin liikkeitä, pitäen silmällä sarvipäisen toimia. Ehkä turhankin tarkkaan ja epäilevästi, Lorythas kun selvästi yritti olla hellä ja varovainen kosketuksiensa suhteen. Ei tuo selvästikään halunnut saatikka aikonut satuttaa Iriadoria, ainakaan tahallaan. Silti, Darius halusi pitää puoliveristä silmällä.

Lorythasin kysymyksen myötä Darius kohotti katseensa puoliverisen käsistä tuon kasvoihin, tuijottaen hetken ilmeettömänä sarvipäistä, kunnes pudisti päätään.
"Pärjään kyllä", haltia hymähti väsyneesti, koittaen pienen hymyn kasvoillaan käyttää. Ei hän halunnut Lorythasin hoitavan haavojaan. Ehkä osasyy oli jokin pieni alitajuinen pelko viimekerrasta, kun tuo hänen haavoihin oli koskenut, mutta suurimmaksi syyksi kohosi kuitenkin Aranin kiukuttelu. Kuningas varmasti halusi kenraalin "kituuttavan" ruhjeidensa kanssa mahdollisimman pitkään, joten Darius tyytyi parantelemaan itseään omaan tahtiin, ihan vain jos se vaikka pitäisi kuninkaan tyytyväisenä.
"Mutta lienee hyvä aika saattaa Iriador unten maille. Käveletkö itse vai täytyykö sinut kantaa?", Pienesti Darius kävi kohottamaan Iriadorin kasvoja kohden itseään, ennen kuin perääntyi kumppaninsa luota muutaman askeleen verran.

Jaksoi Iriador kävellä tai ei, suunta kävi kohden vierashuonetta, jossa valmiiksi laitettu peti odotti. Dariuksella sentään kantoivat jalat sen verran, että kenraali pääsi hoipertelemaan seinästä tukea ottaen aina vierashuoneelle asti. Kovin ontuvaa ja haparoivaahan se kulku oli, mutta kyllä vanhempi haltia siitä loppujen lopuksi selvisi. Kuitenkin, heti kun tilaisuus tuli viimein istahtaa takaisin alas, kävi kenraali suorastaan romahtamaan sängyn reunalle istumaan, huokaisten syvään, väsyneesti.


// Sä ja sun kaneliviskis. SINISTÄ TAIKAJUOMAA SEN PITÄÄÄÄ OLLA. MAC PELASTAA. Ollaan kakei jooo. NO MINÄ IMASEN SUN KATKARABUUU :D:D:DDDD:D:D::D:::D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Touko 2015, 15:28

Olo tuntui hetkessä turvallisemmalta, Dariuksen tullessa taas takaisin vierelle hiuksia sukimaan, Iriadorin tyytyessä vain ottamaan kenraalista tukea ja nojailemaan kevyesti toista vasten. Pitäen silmiään kiinni samalla, kun maailma ympärillä tuntui näin kaiken jäljiltä heiluvan, siinä missä paikkoja alkoi aktin jäljiltä hitaanvarmasti kolottaa aavistuksen verran.
Lorythas sai kuitenkin sen salvan levitettyä nuorimman selkään ja kyseli sen jälkeen olisiko silmäpuolikin tarvinnut sitä omiin haavoihinsa. Iriadorin mielestä kyllä, mutta hän kyllä samalla tiesi Dariuksen vastaavan mokomaan ei ja hylkäävän Lorythasin tarjouksen.
Jos niin sanot”, Hopeakäärme tuumi vierestä Haukansilmälle takaisin, sulkien sitten purkin taas kiinni ja laskien sen divaanin vieressä olevalle pöydälle. Sen löytäisi täältä, jos sitä vielä tarvittaisiin syystä tai toisesta. Ja löytäisi oman paikansa sitten, kun Lorythas ryhtyisi taas huusholliaan siivoamaan paremmin.

Hetken Puolikäärmeen katse vain tarkkaili Dariuksen kasvoja, sitten nuorimman selkää Winderin huomautuksen myötä. Lorythas odotti selvästi jonkinlaista vastausta Iriadorilta, vaikka näkihän sen pian sarvipäistä vasten nojaamaan laskeutuvasta haltiasta, että tuo olisi valmis sammumaan näille sijoilleen ja kävely ilman haavereita ei varmaan tulisi kuuloonkaan.
Minä… mmm’mm kävelen… itse”, punatukkainen mutisi kovin epäselvästi päällään kiehnäten nyt Lorythasia vasten, kun Darius oli kauemmas askeltanut. Toinen Hopeakäärmeen pitkistä raajoista kävi kuromaan ohessa yhden niistä pitkistä kaavuista siltä tuolilta, johon kyläpäällikkö oli niitä kasaillut. Se kaapu laskettiin punatukkaisen harteille, Iriadorin itsekseen naureskellen etsien kätensä sen hihoihin ja kääräisten puolihuolimattomasti päällensä, ennen kuin Lorythas päätti joka tapauksessa kaapata uupuneen punapäisen käsivarsilleen kannettavaksi.
Ehkä kuitenkin olisi parempi jos et itse yrittäisi kompuroida käytävillä”, Puolikäärme naurahti, Iriadorin kääräisten käsivartensa Lorythasin kaulan ympäriltä hakemaan tukea, nuorimman jaksamatta enää myhäilyiltään mitään vastaväitteitä asiaan esittää. Jos Lory halusi hänet kantaa ylös niin kantakoon, ehkä näin todellakin oli parasta…

Vierashuoneille edettiin ilman ongelmia, Iriadorin jaksaen tuhista koko matkan kyläpäällikön sylissä. Lorythas yritti pitää silmällä samalla myös Dariuksen kulkua, auttaen kyllä jos Haukansilmä hirveästi aikoi haparoida askelissaan.
Kenraali romahtikin istumaan sängyn reunalle huokaisten, Lorythasin kiertäen punapäänsä kanssa pedin toiselle laidalle, ja yrittäen laskea Iriadoria sylistään tuon omalle puodelle vuodetta. Mutta korkeahaltia ei päästänytkään halaustaan irti, vaan lähinnä jäikin roikkumaan Puolikäärmeen kaulanympärille, kiskaisten puoliverisen puoliksi yllensä sängylle. Lorythas ehti hädintuskin päästää Iriadorista irti saadakseen kätensä nojaamaan haltian molemmin puolin, ettei tyystin olisi romahtanut toisen päälle.
Jää tänne nukkumaan kanssamme”, Iriador tuhisi, väkisin kiskaisten Lorythasia enemmän sängylle viereensä, vieläkään sitä halaavaa otettaan toisesta päästämättä. Olisihan Hopeakäärme siitä kyennyt vain vetäytymään irti, muttei tahtonut enempää loukata punatukkaista, jonka takia ei itseään oikeastaan edes kehdannut riuhtaista kauemmas, vaan tyytyikin käymään nuorimman viereen puolittain maate. Voisihan hän odottaa että Iriador nukahtaisi, ja sen jälkeen livahtaa pois häiritsemästä kaksikkoa sen enempää vaikka… toisaalta… Lorythas olisi myös nauttinut siitä, jos olisi saanut tässä yönsä viettää. Kaiken tämän päiväisen ja äskeisen jälkeen... kaiken sen läheisyydenkaipuunsa kanssa.
Olet niin lämminkin”, puoliuninen sankari henkäisi, kietoutuen paremmin yhä lievästi viluissaan Lorythasin maagisesti sinisenä hohtavaa rintaa, saaden puoliverisen hymyilemään varovaisesti nuoremmalleen, “Vai… vai mitä Darius…”, nuorempi vielä jatkoi mutinoitaan. Hintelä Hopeakäärme korjasi pienesti asentoaan päästäkseen paremmin kyljelleen, toisen kätensä nousten siirtelemään Iriadorin punaisia hiuksia tuon kasvoilta syrjemmälle, silmäilemään ohimennen väsyneen nuorukaisen kasvoja, välistä katsahtaen myös Haukansilmän puoleen.
En minä tahtoisi tämän enempää enää tiellänne olla…”, Hopeakäärme lähes kuiskasi paikoiltaan, pysyen vain Iriadorin tahtomasti tuon vierellä lepäämässä, näin toistaiseksi.


//Kanelinannat korkkaan taas tänään ja pärisen. Sininen taikajuoma on valmistettu Jaakon sienipuutarhasta kerätyistä erikoistateista, kaikella hartaudella, sienistä joita Heca on vartioinut ja varjellut. Hirveet kakebileet pystyyn. Voidaan piirtää joku iso ruma kakekasa jollekin paperille ja pistää se sit tienviitaks meidän kakebileisiin niin kaikki löytää paikalle. Vain kaket hyväksytään mukaan tosin. NO SÄ IMASET OTATKO VÄHÄN KUNINGASRABUA SAMALLA :DDD::D:D:D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Touko 2015, 16:32

Kenraali suki yhä niitä hiuksiaan paremmin, alati hidastuvin liikkein siinä sängynreunalla istuskellessaan. Ei tuntunut hyvältä pistää maaten, päässä alkaisi pyöriä heti jos nyt vaakatasoon menisi, mutta se väsymys alkoi painamaan enemmän ja enemmän niskaan. Aamulla olo olisi kuivahko, aivan varmasti, joten kenraali ei todellakaan odottanut innolla heräämistä. Puhumattakaan siitä, että hänen piti yhä palata linnalle kohtaamaan rangaistuksensa, mikä ikinä se olisikaan. Juuri nyt Darius olisi halunnut vain jäädä nukkumaan tänne päiväksi, toiseksi, kenties viikoksi, miksei saman tien vuodeksi.
Pienesti Darius vilkaisi olkansa yli Lorythasin ja Iriadorin puoleen, korkeahaltian päättäessä, että Lorythas jäisi heidän seuraansa nukkumaan, päästämättä irti sarvipäisestä joka hänet huoneeseen oli kantanut. Haukansilmä hymähti pienesti Iriadorin puhellessa siitä, kuinka Lorythas oli niin lämmin ja halusi kenraalinkin sen ääneen toteavan. Mitään Darius ei asiaan lisännyt, kääntäen hetkeksi sen katseen tuijottamaan eteensä lattiaan.

"Niinhän sinä sanot", Darius kävi hetken hiljaisuuden jälkeen hymähtämään Lorythasin kuiskattuihin sanoihin, samalla kun kenraali viimein kävi kääntymään kunnolla vuoteelle ja pisti selälleen maaten. Kumpikaan kylki ei kestänyt makaamista, siitä murjotusta käsivarresta puhumattakaan, joten selällä makaaminen oli nyt ainoa vaihtoehto.
Jälleen hetken Darius tuijotti hiljaisuudessa vain kattoon hengitellen varovaisen rauhallisesti, ennen kuin käänsi päätään pienesti Iriadorin ja Lorythasin puoleen. Haukansilmä vain tuijotti kaksikkoa, varsinaisesti keskittämättä katsettaan mihinkään. Kunhan katsoi johonkin, sillä silmän ummistaminen ei nyt tuntunut hyvältä idealta. Päässä olisi alkanut pyörimään heti, jos silmänsä olisi sulkenut.
"... tämä ei tule toistumaan", Kenraali tokaisi yllättäen puoliksi mumisten, katseen kohotessa jälleen takaisin kattoon, "meidän ei... pitäisi..", Ei Darius edes tiennyt kenelle varsinaisesti puhui vai puhuiko vain itselleen ääneen, kunhan päästi itsestään ääntä. Hän halusi vain levätä, mutta nukahtaminen pelotti. Jälleen. Kunhan Iriador ja Lorythas saisivat levättyä, se oli nyt tärkeintä. Näin Dariuksen mielestä.


// PÄRI-SEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE. Korkki auki samantien. Jaakko senkin sienimies. Heca vartioi mielellään Jaakon tatteja ;D;D;DDD;;;D noni. Kakebileeet. Joo, pistetään kyltti esille ja katotaan löytyykö tru kaket paikalle. MIELELLÄNI OTAN KUNINGASRABUJA JA VÄHÄN TATTIMUHENNOSTAKIN ;D;DD; //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Touko 2015, 22:15

Lorythas ei katsettaan käynyt nostamaan Iriadorista, tai jos siirsi, niin pedin peitteitä ihmettelemään tai läheistä seinää tutkimaan. Dariuksen kommentti sai kyläpäällikön hymisemään rauhallisesti, hetkeksi vinosti hymyilemään, kun Puolikäärme ehti sanojensa perää taas miettiä. Ei hän tahtonut kaksikon elämään sotkeutua, sekoittaa itseään mukaan noiden tekemisiin, mutta samalla kuitenkin taisi kaivata seuraa edes sillä toverillisella tasolla noilta. Vaikka eihän hän varsinaisesti sitä olisi tarvinnut, saati sitten saanut vaatia puolueellisiin ongelmiin nähden, joita siitä saattaisi seurata. Tähän saakka Lorythasille oli riittänyt ainoa syvempi ystävyys Lokenen kanssa, mutta nyt hän yllättäen kaipasikin jotain enemmän muilta huomatessaan, että ajan viettäminen toisten seurassa olikin oikeastaan ihan mukavaa.

Kun Haukansilmä sitten mainitsi ääneen ettei tämän iltainen tulisi toistumaan, katsahti Lorythas Dariuksen puoleen hetkeksi. Niin, tuskinpa, vaikka miten miellyttävä ja kaikkia tyydyttänyt ilta heillä olikin takana. Ei Lorythasilla ollut asiaan vastaanpanemista tai valittamista. Täyttihän tämäkin omalla tavallaan hetkeksi niitä tarpeita ja himoja – jäikö niitä sitten myös kaipaamaan taisikin olla kokonaan toinen juttu.
Älä vaivaa sillä päätäsi”, sarvipäinen totesi rauhallisesti hymisten ja sen rauhoittelevan katseensa nostaen kenraaliin, “Olisi pitänyt osata kieltäytyä heti, nyt sen murehtiminen näin jälkikäteen on turhaa”, Puolikäärme huokaisi yhä hymyssä suin.
Varovasti Hopeakäärme kävi nostelemaan Iriadorin käpälilä irti itsestään, nuorimman taitaessa jo tuhista vain unissaan isompaansa vasten sen hetken, kun Puolikäärme laski pienemmät kädet Iriadorin puolelle päästäkseen itse nojautumaan sängynlaidalle istumaan selkänsä haltioihin päin. Punatukkainen käännähti hitaasti ympäri, unissaan ynähdellen kiepahtaen nyt Dariuksen kyljelle lepäämään, kun ensimmäinen halittava olikin kainalosta karannut. Ei Iriador sitä ollut kuin alitajuisesti huomannut, kaivaten kuitenkin jotakuta tutumpaa vierelleen näin unissaankin.

Lorythas pyyhkäisi hiuksiaan puolihuolimattomasti paremmin korviensa taakse, jääden hetkeksi vain istumaan kevyestä humalastaan heiluen paikoilleen. Ei hän voisi tänne jäädä… tai siltä näin jälkikäteen alkoi tuntua. Paremmalta painua vain omaan vuoteeseensa pyörimään ja toivoa että saisi levättyä edes jotenkin, vaikka kurkkua kuivasi ja ääni kähisi yhä päivän tapahtumien jäljiltä.
Sarvipäisen ryhti oli laiska, selän ollessa hieman kumarassa eteenpäin, kun Lorythas laski kasvonsa hetkeksi käsiään vasten, ponkaisten sängyltä kuitenkin varmanoloisena ylös.
Haluatko jotain – vettä ehkä?”, puoliverinen tiedusteli Dariukselta, olettaen tuon vielä olevan hereillä. Haukansilmä oli näyttänyt jokseenkin hankalalta käymään levolle, johtuiko se sitten tämän päiväisestä ja jonkinlaisesta katumuksesta, vai häiritsivätkö ne painajaiset useamminkin kenraalia, mihin toinen oli silloin ensimmäiselläkin kerralla Briarissa ollessaan havahtunut?
Hopeakäärme asteli huoneen seinustalla olevalle pöydälle, jossa saman illan aikana vielä täytetty kannullinen vettä seisoi yksinään muutaman keraamisen pikarin kera. Ne käytiin poimimaan kaksin käsin ylös, Lorythasin kiikuttaen ne lähemmäs Iriadorin puoleista vuodetta lähempänä olevaa lipastoa, jos jano yllättäisi ryypiskelyn jäljiltä kesken kaiken. Toisen syvistä pikareista Puolikäärme kuitenkin kaatoi täyteen, istahtaen sängyn laidalle takaisin, aluksi itse vielä maistaen kirkasta nestettä, ennen kuin sitä pikaria tarjottiin Dariukselle. Olisi parempi jos Haukansilmä viitsisi vettä alkoholin perään kiskaista, saisi edes ottaa pikarin puolelleen myöhempää varten, janon yllättäessä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.


//Tää päivä on ollu pärinää täynnä – senkin es mopot. Korkkaukset käyntiin ja uudelleen kohti ääretöntä. Jaakko on ultimaattinen sientenkasvattaja. Ja Heca saa vartioida Jaakon tatteja joo :-----DDDDDD Kai se vartioi niitä sieltä taskun puolelta sit? Skannataan siihen se Daichin perse ja katotaan kuin montaa kiehtoo varastaa meidän hieno kyltti. TATTIA VATKAAT, RABUA IMASET, PISTETÄÄNKÖ PROBELLIT KAUPANPÄÄLLE ;;DDD;D;D;D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Touko 2015, 23:13

Darius hymähti jälleen pienesti, jokseenkin huvittuneesti Lorythasin mainitessa, että olisi pitänyt osata kieltäytyä jo aikaisemmin, turhaan sitä jälkiviisaana alkaa miettimään asioita. Tehty mikä tehty, eikä Darius oikeastaan katunut sitä mitä tuli tehtyä. Silti, vaikka oli pitänyt tästä uudesta kokemuksesta eikä voinut kieltää, etteikö moinen uudemmankin kerran olisi ehkä kelvannut, ei Darius halunnut indikoida sen toistuvan. Ei eliittikenraalilla ollut varaa moisiin, häntä pelotti miten Aran edes tulisi reagoimaan saadessaan tietää tästä. Ja haltiakuningas todellakin tulisi tietämään, ei Darius voinut sitä estää, Aranin kyetessä lukemaan ajatuksia ja muistoja.
Katse seuraili kuinka Lorythas kävi nousemaan Iriadorin viereltä, samalla kun jo nukkuva korkeahaltia kävi käännähtämään kenraalin kylkeen nukkumaan. Toinen käsistä kävi jälleen varovaisesti pujahtamaan Iriadorin niskan alta, vetäen nuoremman paremmin vasten kenraalia, joka kävi pienesti sukimaan punaisia hiuksia silkasta tottumuksesta. Lopulta puoliverinen kävi nousemaan ylös vuoteelta, Haukansilmän yhä puoliumpinaisella katseella tarkkaillen sarvipäisen liikkeitä.

"Kieltämättä kelpaisi...", Kenraali hymähti pienesti Lorythasin kysellessä, haluaisiko haltia vettä kenties. Iriadorkin olisi saanut kyllä juoda vettä ennen nukahtamistaan, mutta ei kenraali halunnut enää toista herätellä. Nukkukoot nyt, kerta jo ehätti untenmaille painua. Mutta, kerta Darius vielä hereillä oli, vesi todellakin kelpaisi ennen nukkumaan menoa. Ehkei aamulla ollut niin kuivahko olo.
Pienesti Darius kävi kohottautumaan sängyllä puoli-istuvaan asentoon, pyrkien olemaan herättämättä Iriadoria. Nuorin tosin näytti nukkuvan jo niin sikeästi, ettei tuosta heräisi ellei väkipakolla hereille ravistelisi.
Lorythasin tarjoama pikari otettiin vastaan laiskasti, kenraalin käyden seuraamaan sarvipään esimerkkiä ja siemaisemaan vettä kulauksen jos toisenkin kuivuneeseen kurkkuun. Harmi ettei se kovin kylmää ollut, mutta kyllähän tämäkin oli parempi kuin olla ilman. Pikari kuitenkin ojennettiin takaisin Lorythasille, ennen kuin kenraali nojautui takaisin paremmin tyynyihin.

Hetken hiljaisuus, Dariuksen tuijottaessa uudemman kerran kattoon, ennen kuin vilkaisi Lorythasin puoleen rauhallisesti.
"Jää siihen..", Kenraali aloitti matalan rauhallisesti, yllättävänkin lempeällä äänellä, "Iriador palelee aivan varmasti jos nyt lähdet pois...".
"Sitä paitsi haluat kuitenkin jäädä",
Haltia virnisti pienesti, laiskasti, "kuinka ankeaa olisikaan palata nyt yksin vuoteeseensa pyörimään kaiken tämän jälkeen".
"Vai haluatko, että käyn kysymässä sen pikkuliskon viereesi taas?"
, se laiska virne kävi leviämään entisestään hetkellisesti, ennen kuin haltian kasvot palasivat peruslukemille, syvän huokauksen kera.


// Päriseeee heti päikkäreiden jälkeen. Päikkärit jotka piti vetää sitten kuuden jälkeen illasta :--D KOHTI ÄÄRETÖNTÄ JA SEN YLI. Jaakko on ultimate sieni. Eiku. Heca vartioi oikein antaumuksella 8) Ja totta kai, sieltä taskusta murisee jos joku liian lähelle tatteja tulee! :--------DD DAICHIN PERSE SKANNATAAN JOOOO. NYT NE PROBELLIT JUKOLISTE :----DDD EI PERÄPOTKUREITA! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Touko 2015, 23:53

Lorythas luovutti sen pikarin Dariukselle kädestään, seuraillen tyytyväisenä miten toinen sitä seisonutta vettä vetäisi kitaansa. Tuskin se parasta mahdollista oli, mutta sai luvan kelvata tällä kertaa. Kunhan se hieman virvoittaisi, ettei aivan tarvinnut kuivua kasaan – Puolikäärme voisi sen vaihtaa sitten aamuntullen kaksikkoa varten, tietäen jo etukäteen että tulisi heräämään joka tapauksessa paljon aikaisemmin mitä Darius, saati sitten Iriador.
Hopeakäärme otti kuitenkin pikarin takaisin vastaan, kiskaisten sen pohjalle jääneen nesteen omasta kurkustaan alas. Se laskettiin sitten takaisin matalan lipaston reunalle, kannun vierelle, puolikäärmeen olettaen että kenraali sotilaineen osasi olla sen verran omatoiminen jos juotavaa halusi. Tai olihan Lorythas tässä, kykenevä yhä palvelemaan tarvittaessa, muttei väkisin kuitenkaan halunnut sitä apuaan kenellekään tyrkyttää.

Puolikäärme istui kuitenkin hiljaa paikoillaan sängynlaidalla, miettien jäisikö tähän, tai olisiko hänellä vielä jotain sanottavaa, vai lähtisikö vain todellakin omaan huoneeseensa yötään viettämään kaikessa rauhassa. Toinen käsistään eksyi aluksi raapimaan niitä kaulan syrjässä ja hartialla olevia uria, ja siitä edelleen tavoitellen hartian ylitse niitä karuja arpia. Dariuksen rauhallinen huomautus sai kyläpäällikön kuitenkin havahtumaan touhustaan ja vilkaisemaan toisen hartiansa yli. Winder halusi hänen jäävän. Sen takia että Iriador todennäköisesti palelisi – mikä varmasti paikkaansa piti, kun takkaa ei oltu sytytetty. Toisena siinä syystä, että Lorythas varmasti itsekin halusi jäädä, niin ristariitaisesti kuin Puolikäärme kyseisestä sillä hetkellä ajattelikin.
Lorythas hymähti, huokaisi, kääntyi kuitenkin sijoillaan käydäkseen jälleen vierashuoneen vuoteen reunalle lepäämään maate, leukansa asettaen mukavasti korkeampaa tyynypinoa vasten. Ei hän halunnu laskea päätään edes puolittain pehmeisiin tyynyihin nojailemaan siltä varalta, että olisi sarvillaan kaiken todellakin repinyt palasiksi… Näin oli hyvä.

Pumpkinin on parempi Lokenen seurassa”, Lorythas naurahti hillitysti, katseensa kirien Haukansilmään paremmin kun Hopeakäärme oli saanut asentonsa mukavaksi siinä puoliksi kyljellään maaten, “Minun seurassani sillä olisi taas vain tarve sanailla ja haastaa riitaa”. Puoliverinen ei oikein tiennyt mitä olisi ajatellut tilanteen suhteen. Tuntui ylipäätään niin… absurdilta olla tässä. Jäädä tähän. Kun se lupa jäädä oli kuitenkin tullut Haukansilmältä, tuntui päättäminen myös jotenkin… helpommalta.
Mutta kai sitten lepään tässä, senkin takia ettei teidän tarvitse palella”, Hopeakäärme hymisi tyytyväisesti hymyillen, pienesti niitä peittoja Iriadorin päälle ohimennen kiskoen osittain, etenkin tuon paljaiden jalkojen ylle. Sen myötä puolikäärmeen ilme vaihtui jokseenkin vaivaantuneeksi, Lorythasin yhä jaksaessa olla sitä mieltä, ettei häntä tässä varmaankaan kamalasti kaivattu. Hän oli vain turhake. Ylimääräinen väliintunkija. Se jota tässä vähiten kaivattiin. Vain silmäpuolen pyynnöstä hän makasi yhä tässä, leukansa tyynyissä, ikkunaverhojen välistä ulos tuijottaen pimeään yöhön.
En arvannut että kumppanisi innostuisi humalaan päästyään noin”, Lory tuhahti hymyillen, “En arvannut että kaikki päättyisi tältä illalta näin”.


//Päikkärit, JOILTA ET SI HERÄTTÄNY MUO NII ENS KERRALLA LYÖT MUO SI TYYNYLLÄ. Kohti mokkakikkeleitä ja niitten yli, T: Dari, joka ei aikonut jäädä paikalle ottamaan asioista selvää. Sienet on parhait. Hecan unelmatyö. Tatit on hyvissä käsissä, jos tiedät mitä tarkoitan :----DD BYLLYT MAINITTU! MUT PROBELLIT ON TÄRKEITÄ! LAITETAANKO SITÄ MOKKAA EXPRESSOO VAI LATTEE NY SIT :----DDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2015, 00:22

Haltia hymähti ymmärtäväisen rauhallisesti Lorythasin mainitessa, että Pumpkinin olisi parempi kyläpäällikön ratsun seurassa. Pikkukäärme kun kuulemma koki tarvetta Lorythasin seurassa sanailla ja haastaa riitaa. Mikä lieni siihen syynä, sitä Darius ei lähtenyt edes arvuuttelemaan. Ehkä kyseessä oli vain lohikäärmeen luonne, ehkä kaksikon välillä oli muuten vain kitkaa, mistä hän tiesi. Ja jos totta puhuttiin, ei Dariusta tainnut edes kiinnostaa tietää paremmin Pumpkinin ja Lorythasin väleistä. Ei se hänelle kuulunut.
Sarvipäinen kävi kuitenkin asettumaan makuulleen Iriadorin toiselle puolelle, käyden samalla peittelemään korkeahaltiaa paremmin. Väsyneenlaiskasti se katse seuraili puoliverisen toimia, samalla kun kenraali itse jatkoi Iriadorin hiusten sukimista rauhallisesti. Väsymys alkoi jo väkisinkin painamaan silmiä kiinni, Dariuksen kuitenkin sinnitellessä hereillä parhaansa mukaan. Vaikeaahan se oli, olokin kun oli niin mukava ja levollinen, jos sivuutti sen alati kasvavan ahdistuksen ja pelon tulevan suhteen.

"Tuskin kukaan moista olisi arvannut", Kenraali vastasi Lorythasin puheisiin, "Ellei sitten Iriador itse... Tiedä sitten oliko se spontaani päähänpisto vai jo pidempään harkittu juttu".
"Välillä edes minä en ota hänestä selvää..."
, kenraali jatkoi, katsellen vierellään nukkuvaa korkeahaltiaa, hymyn jälleen väkisinkin nousten laiskasti väsyneille kasvoille. Katse kuitenkin kohosi korkeahaltiasta Lorythasiin, kenraalin jääden tuijottamaan sarvipäistä uudemman kerran kovinkin levollisena. Sanaakaan sanomatta se Iriadorin hiuksia sukinut käsi kävi hitaasti kurottamaan sarvipäisen puoleen, Haukansilmän käyden sormenpäillä hellästi sukimaan nyt vuorostaan Lorythasin hiuksia, välistä myös koskettaen toisen kasvonsyrjiä.
"Sinun pitäisi levätä", Väsyneellä äänellä haltia hymähti, jatkaen samalla Lorythasin silittelyä.


// EN MÄ OSAA HERÄTTÄÄ IHMISIII NIIKU VARMAAN OOT HUOMANNU AINA KU IVY ON TÄÄLLÄ. Mä vaan kattelen vierestä ja teen tutkimuksia, lasken kuin kauan porukal menee herätä jne. Dari ei nyt halua mokkapaloja eikä kahvia eikä mokkamastereita eikä mitään kiitos. Dari lähtee vidduhun ja lujaa. Tatit on hyvissä käsissä kyllä :----------------DDD BYLLYT MAINITTU. EI LAITETA KYLLÄ NYT MITÄÄN MOISIA. SILLÄ TÄNÄÄN. TÄNÄÄN ON. TAPPIPAIVA. ::::::::::DDDDDD:D:DDD:D:://
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 21 Touko 2015, 01:02

Kovinkin tyytyväisenä Lorythas jatkoi sitä rauhallista hyminäänsä kuunnellessaan Dariuksen sanoja. Kuka tiesi mitä nuorimman päässä liikkui. Ainakin oli tullut selväksi kuinka Iriador taisi olla heistä se, joka villein ja ajatusmaailmaltaan vapain oli. Ei sillä ettäkö Puolikäärmeellä mitään sitä vastaan varsinaisesti olisi ollut, oikeastaan vastaavan persoonan tapaaminen ja sellaiseen paremmin tutustuminen oli tällä tavoin ollut ihan mielenkiintoinen kokemus. Kun Iriador oli niin avoinkin. Ja rohkea. Senkin suhteen mitä he hetki sitten olivat tehneet – Hopeakäärmeellä ei olisi koskaan tullut mieleenkään kokeilla mitään vastaavaa edes omasta päähänpistostaan…
Ehkä hänellä on siihen syynsä”, Lorythas naurahti taas hiljaa, hillitysti, “Mutta mikäpä minä niitä syitä arvuuttelemaan olen. Hän kun vaikuttaa kuitenkin fiksulta ja harkitsevalta… tuskin Iriador siihen vastoin tahtoaan ryhtyi kuitenkaan”, Hopeakäärme kehräsi, hieman kääntyen enemmän haukansilmän puoleen, kun tunsi sen kiehtovan katseen itseäänsä olevan suunnattuna.

Laiskasti se sininen katse seuraili kun Dariuksen käsi nousi yllättäen Iriadorin punaisista kutreista, lähestyen Puolikäärmettä. Se rauhallinen katse laski kädestä kulmaa kohottaen Haukansilmän kasvoille, Lorythasin hätkähtäessä osin sitä ja nojaten toisella kädellään itseään enemmän puolimakaavaan asentoon Winderin vierellä. Hopeakäärme ei tiennyt miten siihen olisi varsinaisesti pitänyt reagoida, mutta kun ne sormenpäät niin mukavasti asettuivat hänen hopeanharmaita hiuksiaan sukimaan, ei puoliverinen oikeastaan kyennyt kuin hymisemään tyytyväisyyttään. Lopulta se pääkin otti laskeutuakseen alemmas, takaisin tyynyihin, mutta huomattavasti lähemmän Haukansilmää, lähes Iriadorin pään yläpuolelle.
Jos tarkkoja ollaan, niin sinun meistä tulisi eniten levätä”, puoliverinen lohikäärme huokaisi, katseensa kohdistaen Dariuksen ainokaiseen silmään, “En yhäkään haluaisi uskoa sitä mitä teit vuokseni… en tahtoisi sinun joutuvan kärsiä sen takia, mitä teit tuvilla ja sen jälkeen”. Lorythasista tuntui yhä kylmältä ajatella sitä, miten hän oli osasyyllinen Dariuksen kuntoon, ja se rangaistuskin…

Olit kuin Lokene silloin…”, Lorythas muisteli, vaivaantuneelta näyttäen kasvoillaan, “Kun isäni anasti siipeni… en edes olettanut että selviäisin siitä elossa. Lokene haastoi silloin isämme ja… piti minusta huolen…”. Miksi Hopeakäärme tästä avautui Dariukselle? Eihän se varsinaisesti tuolle kuulunut. Eikä kukaan kyllä sitä osaa puoliverisen elämästä Lokenen lisäksi tiennytkään…
Katseensa laski alas Dariuksesta, kuin etsimään jotain Iriadorin sievistä, rubiininpunaisista hiuksista, tavallaan myös turvaksi kun Haukansilmän katseeseen ei tarvinnut vastata sillä tavalla suoraan.


//NO NII OON. ENS KERRALLA LEKASTA NAAMAAN NIIN ETTÄ HAMPAAT KOLISEE. Senkin tutkija Aksu. Dari haluaa ihan hirveesti kaikkee mokkaan liittyvää, T:Deli. Deli tietää nää jutut. Tattija hyvin käsitellään, hakataan :---DDD BYLLYT MAINITTU, CRYPTISSÄ TAVATAAN. TANAN EI OO TAPPIPAIVA. EI. EI OO TAPPIPAIVA. EMMA JA PATEROCK – PATEROCK :--------DDDDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2015, 01:42

"Hyvin mahdollista... Tai sitten hän oli vain humalassa", Darius hymähti Lorythasin sanoihin, "Kyllä hän olisi sanonut, jos ei olisi halunnut edetä pidemmälle".
Lorythasin tuodessa itseään lähemmäksi, kävi kenraali entistä paremmin sukimaan sarvipäisen hiuksia, välistä hellästi yhä silitellen tuon kasvonsyrjiä ja kaulaa. Rauhallinen katse oli nauliintunut kyläpäällikköön, alati uupumukselta tarkkaillen toisen eleitä ja liikkeitä. Pienesti hymähtäen Darius kuitenkin pudisteli päätään, Lorythasin mainitessa että Haukansilmä se tässä oli, jonka pitäisi levätä. Kyllähän Lorythas oli oikeassa, kenraali kaipasi lepoa, mutta ei hän halunnut silmiään sulkea saatikka uneen vaipua. Darius tiesi näkevänsä jälleen painajaisia, eikä voinut sanoa odottavansa innolla sitä hetkeä kun ensimmäiseen paniikkiin heräisi unistaan. Mutta, ei kenraali aikonut tästä pelostaan Lorythakselle alkaa kertomaan. Ei se ollut sarvipäisen murhe, jos siitä lähdettiin.

"Minä tein valintani ja kohtaan seuraukset... Älä sinä siitä murehdi...", kenraali kuiskasi lempeällä äänellä Lorythasin kertoessa, ettei tahtonut Haukansilmän joutuvan kärsimään tekojensa takia. Ei ollut mitään, mitä Lorythas asialle voisi tehdä. Darius palaisi kaupunkiin ja ottaisi rangaistuksensa, ei kukaan kuninkaan päätä tulisi kääntämään asian suhteen. Olihan Darius sen myös ansainnut, mitäs oli mennyt toimimaan siniverisen käskyjä vastaan. Hyvä jos ei joutunut saman tien hirtettäväksi. Totta kai rangaistuksen vastaanottaminen pelotti, mutta ennemmin Darius sen kontolleen otti ja kärsi, kuin antaisi alaistensa kärsiä - kuten kuningas oli uhkaillut.
Lorythas kävi kuitenkin kertomaan paremmin siitä kerrasta, kun siipensä oli menettänyt. Kuinka Lokene oli asettunut Lorythasin ja heidän isänsä väliin ja pelastanut veljensä - tai no, velipuolensa? - varmalta kuolemalta. Mitä enemmän Lorythas kävi menneisyyttään raottamaan, sitä enemmän haltia kävi säälimään puoliveristä. Mikä oli yhä täysin uusi reaktio Dariukselle. Ei häntä ennen ollut kiinnostanut se, miten puhdasveriset - oli kyseessä sitten haltiat, lohikäärmeet tai muut - kohtelivat puoliverisiään. Darius itse oli niitä, jotka olivat valmiita heittämään puoliveriset - varsinkin puoliveriset ihmiset... - suoraan orjamarkkinoille! Mutta, jostain syystä Lorythas ei tuollaista reaktiota Dariuksessa saanut aikaan.
Ei. Sen sijaan Haukansilmä sääli sarvipäistä. Vaikka niin ei olisi pitänyt käydä.

"Se... Hän selvästi välittää sinusta", Darius hymähti lopulta, jatkaen Lorythasin silittelyä, käyden kuitenkin sulkemaan silmänsä samalla, "Harva uskaltaa omaa vertaan uhmata moisissa tilanteissa...".
"... Nukkuisit nyt... Sinulla on varmasti huomenna paljon tekemistä... Me poistumme heti kun Iriador herää. Tai ainakin minä poistun, en aio estää jos Iriador haluaa jäädä vielä luoksesi, mutta...", pikkuhiljaa se puhe alkoi muuttua entistä enemmän silkaksi muminaksi, Dariuksen vähän väliä pakottaen silmänsä auki, selvästi taistellen nukahtamista vastaan.


// KOLISEEEEE. Tutkin kaikkea. Dari ei todellakaan halua mitään mokkaan liittyvää. Dari menee itkeen irille ja sitten tulee se dropkick Iri taas. Hellästi hakataan tattimuhennokseksi. CRYPTISSÄ TAVATAAANNN. PATE ROCK JA MUNALAULU! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 21 Touko 2015, 02:51

Dariuksen sanat eivät kamalasti lohduttaneet Lorythasia, mutta eipä Puolikäärme jaksanut alkaa asiasta sen koommin väitellä silmäpuolisen haltian kanssa. Oli tietenkin ollut Haukansilmän oma päätös mitä tuo oli tänään aikaisemmin tehnyt, mutta… Hopeakäärme olisi halunnut sen välttää kaikin tavoin. Hän olisi mieluummin ajautunut Aranin puhuteltavaksi, kuin antanut kenraali Winderin ajautua takiaa tuohon kuntoon. Ehkä sihen osin sekoittui sitä johtajan vastuuta. Lorythas itse kun otti nokkiinsa ennemmin, kuin antoi kenenkään itselleen tärkeän, saati sitten ylipäätään omansa ottaa takkiinsa. Niin kuin silloin Mor vuorilla, kun Lorythas oli ensimmäisen kerran törmännyt Kuiskauksen kenraaliin muutamine miehineen, ja ottanut ammutun nuolen mieluummin omaan nahkaansa, kuin antanut sen ketään muuta vahingoittaa. Se oli hänen osansa. Ja sen osan puoliverinen oli viimeiseen saakka valmis kantamaankin.

Turkoosina hohtava ystävällinen katse kohdistui kuitenkin haltian sanojen myötä silmäpuoleen, Lorythasin hymistessä taas itsekseen Dariuksen tokaisulle, samalla kun lähestulkoon olisi voinut väittää kehräävänsä kun haltia niin mukavasti häntä siinä silitteli. Sen kyllä varmasti näki kyläpäällikön kasvoiltakin, puoliummistuneesta katseesta ja harvinaisen onnellisesta hymystä, vaikka Lory väsyneeltä vaikuttikin. Mutta kun se silittely sai hänet niin tyytyväiseksi sillä hetkellä…
Ei minulla koskaan ole ollut ketään muuta Lokenen lisäksi, varsinaisesti. Hän saattaa näyttää säyseältä, mutta omaa kyllä yhteisen isämme perintönä sen julmemmankin puolen…”, Puolikäärme huokaisi hymyillen. Kyllä se puoli löytyi myös Lorythasista, vaikka miten puoliverinen sen olisi halunnut kieltää.
Meitä sitoo muukin kuin vain sama verisukumme. Sisarusten on kuitenkin pakko pitää yhtä – näin… niin kuin ollessamme ulkopuolisia aikalailla kaikesta muusta kuin siitä, mitä muuriemme sisällä tapahtuu. Pidän täällä huolen siitä, ettei kenenkään tarvitsisi kokea sitä, mitä itselläni on takana. Ettei kenenkään tarvitsisi harhaillen etsiä paikkaansa. Että jokaisella olisi tilaisuus olla jotain ja ansaita paikkansa ilman, että siitä tarvitsisi mitään menettää”.

Hetkeksi Lorythas vajosi vain omiin muistoihinsa, katseensakin harhaillessa hetkeksi niihin punaisiin hiuksiin, vaikka nousikin kirkkaana ja tarkkana Dariusta tarkkailemaan. Selvästi toinen olisi ollut valmis nukahtamaan, mutta jostain syystä kenraali pisti vastaan omalle uupumukselleen.
Katson aluksi että te saatte unenpäästä kiinni”, Lorythas henkäisi, kietaisten kätensä iriadorin ylitse ja silitellen varovaisestin Dariuksen toista käsivartta sormenpäällään, “Olen kyllä hereillä jos unistasi taas hereille havahdut… tahtoisin vain että lepäisit ja… saisit nukuttua”. Oli sekin taas kai yksi itsekäs pyyntö mutta… Lorythas halusi sitä oikeasti. Hänestä teki ylipäätään pahaa seurata, jos joku painajaisia vieressä näki, varsinkaan kun sellaileen ei ollut tottunut. Mitähän Iriadorkin kyseisestä mahtoi ajatell? Totta kai se pisti miettimään…
Ette ehkä kuulu omiini, mutta olette kuitenkin minulle tärkeitä, etkä edes sinä kykene sitä tahtomusta kumoamaan”, puoliverinen totesi hymyillen, omatkin silmänsä sulkien siinä levätessään ja Dariuksen kosketuksesta yhä nauttien kuin eläin jota oltaisiin rapsutettu, “Katsotaan huomista sitten herättyämme taas”.


//KILIN KOLIN JA RIKS RAKS POKS. Vielä mä etin sulta jotain hirveitä tutkijapäiväkirjoja täältä. Luen ne läpi ja vien sun diagnoosit. Darilta ei taas kysytä. Mokka on tärkeää. Dari ei vaan ymmärrä sitä, koska on tuollainen höntti. MOKKAAAAAAAAA. Iri voi sit olla se tiramisu. Mr dropkick tiramisu//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2015, 12:51

Dariuksen olisi tehnyt mieli kertoa olleensa samassa tilanteessa, Mitä Lorythas, ennen kuin Iriadorin löysi. Mutta eihän se ollut totuus. Kenraalilla sentään oli perheensä, siskonsa, asemansa ja ystävänsä, ei hän ollut Lorythasin tapaan hylkiö. Joten, Haukansilmä piti suunsa kiinni, eihän hän voinut moiseen tilanteeseen samaistua, vaikka jonkinlaista myötätuntoa kokikin. Lorythas kävi myös kertomaan periaatteestaan kyläläisiään kohtaan, mikä sai kenraalin hymähtämään pienesti. Ei Darius tiennyt, miten puolueettomat kylät toimivat näin yleisesti, mutta Briarissa vaikutti olevan kovinkin voimakas yhteishenki ja Lorythas selvästi halusi pitää huolen jokaisesta, joka kylässään asui. Vähän niin kuin Darius piti huolen omista alaisistaan.
"Älä siis tee tämänpäiväisiä typeriä tempauksia enää", Haltia hymähti terävästi, "Oli lähellä, ettet enää olisi täällä katsomassa kyläläistesi perään. Kuka heistä sitten pitäisi huolen....".

Pikku hiljaa se Lorythasia silittelevä käsi kävi hiipumaan liikkeissään, kenraalin vaipuen vähän vähältä uneen. Siitä puoliunesta kuitenkin havahduttiin Lorythasin sanoihin ja kosketuksen, kenraalin suorastaan hätkähtäen pienesti sarvipäisen käydessä silittelemään hänen käsivarttaan. Tällä kertaa kättä ei kuitenkaan vedetty omalle puolelle, haltian vain seuraillen puoliverisen kädenliikkeitä hetken, samalla kun tuon puheita kuunteli. Uupunut katse kohosi Lorythasiin, tuon kertoessa haltiakaksikon olevan itselleen tärkeitä. Darius ei voinut ymmärtää moista yllättävää ystävyyttä ja läheisyydentunnetta, mutta eipä hän myöskään ymmärtänyt miksi itse oli näin nopeasti kehittänyt toverillisia - ehkä jopa syvällisempiäkin... - tunteita puoliveristä kohtaan. Ei hän normaalisti välittänyt ulkopuolisista, puoliverisistä varsinkaan, mutta ehkä Lorythasissa oli sitten se oma charminsa... Ehkä se oli juuri tuo hyväksyvä ja lempeä luonne. Mistä Darius sen tiesi, ei hän osannut tunteitaan käsitellä.

"Pidä huoli vain kylästäsi. Meidän ongelmat eivät ole sinun...", kenraali kävi mumisemaan silmänsä ummistaen, jatkaen vielä hetken Lorythasin silittelyä, ennen kuin kävi lopulta vaipumaan kevyeen uneen.


// Kilin :---D ET IKINÄ LÖYDÄ MUN TUTKIMUSRAPORTTEJA. VUOSIKYMMENTEN SALAINEN TYÖ. ET VIE. Darilta ei koskaan kysytä ja se viduddaa Daria suunnattomasti. Dari ei enää leiki kenenkään kanssa. Mutta tiramisu Iriä Dari voisi ottaa kyllä kiitos <: Dropkick tiramisu :-------D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron