JatkoaIriador, LorythasIriadorin hiukset olivat jo lähes täysin vaihtaneet kylmästä väriään valkoisiksi, tuon painaessa murheellisena kasvojaan kiinni ratsastajan taakse Dariuksen sanojen myötä. Lorythas komensi muita kiristämään tahtia entisestäänkin huomatessaan kenraalin vaipuvan tajuttomuuteen, painuen itse enemmän etukenoon Winderin kanssa, jottei tuuli ottanut samalla tavalla vasten, kun Lokene antoi parastaan johdattaessaan hurjaa vauhtia lohikäärmeratsastajia eteenpäin. Haltioiden kaupunki vilisi heikosti näkyen alta, serpenttien ylittäessä sijan korkeammalta kuin linnan ylimmät tornit myrskyyn piiloutuen, ja siitä matkaten aina pohjoisemmille aroille aina Briariin saakka.
---
Lohikäärmeet laskeutuivat Hopeakäärmeen kartanon äärelle, jossa haltiat viimein pääsivät taas koskettamaan jaloillaan maata. Iriador sortui kirjaimellisesti kylmästä hankeen, Rheertan jäädessä tukemaan tuon toisen Sinisen kuiskauksen sotilaan kanssa punatukkaista. Alphos puolestaan keräsi haltioiden haarniskoilla täytetyt satulalaukut ja raahasi ne Lorythasin majapaikan eteisaulaan odottamaan, siinä missä Vaern itse sai kantaa käsivarsillaan kenraalin sisälle lämpimään aroilla pauhaavasta myrskystä. Velethuil ja Iriador johdatettiin toisen kerroksen vierashuoneeseen, jonne Rheerta jäi siksi hetkeksi katsomaan noiden perään, kun Lorythas kantoi Winderin omaan makuuhuoneeseensa lepäämään. Puolikäärmeellä kävi niin harvoin varsinaisia vieraita, ettei vierashuone kattanut sijan kuin kahdelle, joten puoliverisen oli nyt uhrattava omakin vuoteensa kolmannelle osapuolelle.
Parantajat hätyyteltiin paikalle, hoitamaan tajuttoman Winderin jalka, ja muut pahemmat vammat kuntoon, jolloin Lorythaskin uskalsi poistua hetkeksi miehen viereltä, pelkäämättä että kenenkään kuolemaa saisi niskoilleen suotta. Vierashuoneessa Rheerta oli hoitanut takkatulen kuntoon, tarjonnut kaksikolle kevyempiä vaatteita nipun yhden pöydän kulmalle ja järjestänyt noille mukavasti vilttejä lämmikkeiksi, sekä kannullisen teetä ja jotain pientä naposteltavaa, mitä Lorythasin keittiöstä nyt sitten löytyikään. Iriadorin vointi oli muuttunut huomattavasti paremmaksi tuon saadessa lämpimät vaatteet kuiskauksen univormun tilalle ja viltin hartioille, ja onneksi Velethuil oli katsomassa sokean perään, molempien silti ollessa eniten huolissaan Dariuksesta, jonka kyläpäällikkö oli vienyt toisaalle mukanaan. Heillä oli nyt kaikki hyvin, raajoja jo pitkään vaivanneiden kihelmöintien hiljalleen sulaessa tiehensä lämpimässä levätessä, pienen luottamuksenkin heräillessä hiljalleen Lorythasia kohtaan paremmin. Ylimääräiset poistuivat kuitenkin kyläpäällikön talolta, kertoen vielä mistä Lorythasin saattaisi tarvittaessa tavoittaa, ellei tuohon käytävillä erikseen törmännyt.
Lorythas oli käynyt järjestämässä panssarinpalaset eteisaulan seinustalle sulamaan ja kuivumaan, suotta ne laukuissa ruostuisivat tässä odotellessa. Ainoa asia, minkä Puolikäärme mukaansa kuitenkin poimi, oli Winderin keihäs. Ties kuinka kauan myrsky aikoi vielä pauhata ulkona, ja sitä aikaisemmin puoliverinen ei ollut lähettämässä kuiskausta takaisin kaupunkia kohden. Sotilaat saisivat levätä rauhassa hänen luonaan siihen saakka, elleivät nyt jostain syystä pakottavaa tarvetta kokenee lähteä myrskyyn kävelemään – mutta Lorythas epäili sitä vahvasti.
Työvaatteet riisuttiin yltä, Hopeakäärmeen siistiytyessä ja vaihtaessa valkean kaavun yllensä ja järjestäessä itselleenkin teetä pienen kannullisen hautumaan valmiiksi. Puoliverisen askeleet veivät omalle makuukammarilleen, johon kookas sarvipää asteli sisälle hiljaa, oven sulkien perässään. Sininen teekannu laskettiin pöydänkulmalle, sarvipäisen vilkuillessa sitten nukkuvan Winderin puolelle. Parantajat olivat selvästikin saaneet tuon haavoittuneen koiven kuntoon, vaihtaneet jäiset vaatteet pois ja laskeneet silmälapun miehen kasvoilta alas toiselle yöpöydälle. Sille samaiselle, jonka luokse Lorythas asteli kaapunsa helma lattiaa hiljaa laahaten, ja asetti silmälapun vierelle Dariuksen keihään odottamaan, että haltia heräisi unestaan. Hetken Hopeakäärme vain tuijotti nukkuvaa vuoteessaan, perääntyen sitten kuitenkin hiljakseen pois kenraalin luota.
Takkaan sytytettiin vaimea tuli, siinä missä kirjoituspöytää sytytettiin valaisemaan tulikuumasti hehkuvien sormien kosketuksella muutama kynttilä. Toihan avonainen ikkunakin hieman valoa sisälle, vaikkakin näkymä siitä ulos oli nyt vain karu, täynnä lähes poikittaista lumisadetta ja kylmää tuulta. Lorythas istahti pöytänsä ääressä olevalle pehmustetulle tuolille, siirtäen pinon paperitöitä eteensä, jotka olisi pitänyt muutenkin jo tehdä ajat sitten valmiiksi. Kun Puolikäärme nyt kuitenkin joutui tajuttoman perään katsomaan ja Winderin vointia valvomaan, oli hänellä myös aikaa kirjoittaa puolihuolimattomasti aloitettuja kirjeitä paremmin loppuun, sekä järjestellä omia asioitaan työpöytänsä ääressä - odottaen.
//Noni, Ivy sinä sankari <: PÄRINÄT NYT POIS. Meidän römpsäcarnage team on nyt kokonainen, täynnä täydellisyyttä. UHHUH <3 No mut me voitais jatkaa tätä paskaa vaikka loputtomiin, joten sovitaan että molemmat on yhtähyviä (D DARISTA PIIRRÄN TULEVAISUUDESSA VIELÄ LISÄÄ KUVIA, SEURAAVAKS KATO UUSIN SEN HAARNISKAT TAAS!//