Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

[Aksutar]

Kenraali nukkui yönsä suhteellisen hyvin. Sen sijaan että kovin olisi unissaan pyörinyt tai painajaisiinsa havahtunut, pysyi Darius levollisena ja välillä vain hengitteli paniikinomaisesti tai vastaavasti ynähteli pienesti unissaan. Sehän tästä olisi puuttunut, että painajaisissaan pyörivä kenraali olisi pitänyt Iriadoria ja Lorythasta hereillä. Tosin jos niin olisi käynyt, Darius olisi itse omatoimisesti lähtenyt vuoteesta jonnekin muualle nukkumaan, kuin ottanut riski, että olisi muita valvottanut.
Aamun sarastaessa Darius ei ollut vielä käynyt unestaan heräämään. Eilisen ryyppäämisen ja riehumisen jäljiltä oliko se ihmekään, jos haltia normaalia pidempään ja sikeämmin nukkui. Sikeämmin nimenomaan, sillä Haukansilmä ei herännyt missään vaiheessa siihen kun Lorythas viereltä nousi ja vaihtoi sanoja sokean kanssa, joka myös hereillä oli. Kerrankin Darius oli se, joka ei heti ensimmäisenä ollut pystyssä pomppimassa.

Mutta, kyllä silmäpuolinen viimein heräsikin. Pieni tovi sen jälkeen, kun Lorythas oli huoneesta poistunut, kävi Darius jälleen hätkähtämään hereille aamupainajaisistaan. Vetäen syvään, terävästi henkeä silmien rävähtäessä auki, samalla jännittyen koko kropaltaan, hyvä ettei istumaan noussut samantien. Nopeasti kenraali kuitenkin rauhoittui heräämisestään, jahka muisti missä oli ja kenen seurassa.
Katse kääntyi Iriadorin puoleen, joka siinä kyljessä yhä lepäsi. Lorythas oli noussut jo, eikä sinällään ihme. Hitaasti, sanaakaan sanomatta Darius kävi kääntymään paremmin Iriadorin puoleen, vetäen sokean kumppaninsa paremmin halaukseensa, painaen kasvonsa tuttuun tapaansa punapäisen hiuksiin. Vetäen syvään henkeä, siinä samalla hymisten, jopa naurahdellen surkuhupaisesti muutamaan otteeseen. Lähinnä siksi, että nyt aamusta joka paikkaa todellakin kolotti puoliverisen kanssa riehumisen jäljiltä.
"Mitä ikinä liikkuikaan päässäsi eilen", Darius mumisi, tietämättä varsinaisesti puhuiko itselleen vai Iriadorille loppupeleissä, samalla kun tiukensi otettaan sokeasta.
"Koska Lorythas nousi...?", Kuului seuraavaksi kysymys, kenraalin tietämättä varsinaisesti oliko edes Iriador siitä tietoinen, "Eikö hänen kannattaisi levätä yhä", haltia lisäsi, uskon ettei se kuume ja yhteenotossa tulleet ruhjeet vielä olleet täysin parantuneet.


// Pärinä master 2000. EI NYT SE PATE TÄÄLTÄ VITTUHUN JA ÄKKIÄH :D Postmanpat. Vähän saa piiskata. Joo uudestaaaan! Heti perjantaina? VAI AIKASEMMIN?! Delin hanuriin munakoiso. eiku. Mutkun haluun vastata koska se ebin peli odottaa yhä. Ai miten niin mul on yhä ne toisetkin pelit mihin pitäis vastata. MUTTA KUN EN OSAA MUUTA KU DARILLA. Iri voi perkel <3 PÖRHÖINEN BENDELE! //

[Crimson]

Lorythas asteli makeasti haukotellen portaita alas, kylpytiloihinsa suunnaten. Nopeasti Puolikäärme kävi peseytymään eilisen jäljiltä, huuhtoen yhä ihollaan nihkeältä tuntuvat hiet yltään ja pesten vielä kasvonsakin. Puhtaat vaatteet oli mukava pukea yllensä, ja nyt kun jaksoi ryhtiäänkin jo paremmin kannatella, ei Lorythas tarvinnut rangalleenkaan mitään tukijaa päiväksi painamaan kehoa kasaan. Näin oli hyvä, ne tummat jalkoja myötäilevät nahkahousut ja koreanvalkea takki yllä, ainakin näin toistaiseksi.
Kirjansa uudemman kerran käsiinsä napaten Hopeakäärme paineli vielä keittiön puoleen noutamaan itselleen suurinpaan janoon juotavaa, kannullisen vettä vielä ottaen mukaansa kun kirjastolleen asteli. Eilinen teekannu oli yhä samaisen huoneen pöydällä odottamassa, joten se tarvitsi vain täyttää uusien teelehtien kera, jotta Lorythas saisi haluamansa. Sitä ennen kovinkin tottuneesti sarvipäinen kävi kuitenkin tilaa siistimään. Tyhjät pullot kasattiin syrjään, vajaat taas työnnettiin takaisin kaappien hyllyille seuraavaa kertaa odottamaan. Naposteltavat kasattiin omille tarjottimilleen odottamaan sitä hetkeä, kun joku päättäisi niitä keittiön puolelle viedä, mutta toistaiseksi Lorythas tyytyi vain siirtämään ne sivupöydäll yhteen kasaan.

Eilisten aktien myötä sotkeutuneelle divaanille Puolikäärme levitti kookkaan, pehmeän villaisen viltin, joka peitti koko istuimen allensa, mutta loi myös mukavanpehmeän sijan jatkaa lepäämistä siinä. Ja siihen hopeaverinen kävikin maaten pistämään, kirjaimellisesti rojahtaessaan puolimakaavaan asentoon. Kirjansa jättäen loivasti korkeammalle nostettujen jalkojen varaan jatkaakseen lukemista siinä samalla, kun teepannua käsiensä välissä alkoi lämmitellä kaikessa rauhassa. Menisihän tämä aamu näinkin siihen saakka että Iriador ja Darius havahtuisivat kunnolla hereille. Kiire minnekään ei ollut, ja Lorythas mielellään istahti omassa rauhassaan vielä alas miettimään eilisiä tapahtumia ja mahdollisesti vielä torkahtamaankin, että jaksaisi sitä lupaamaansa aamiaista valmistaa haltioille, kuten oli luvannut…


Punapäinen oli vaipunut uneensa uudemman kerran kun Lorythas oli kaikonnut, mutta kävi havahtumaan kun Darius mitä ilmeisimmin taas painajaisiinsa hereille pomppasi. Antaen vanhemman napata hänet halaukseensa ja painaa kasvojaan niihin punaisiin hiuksiin, Iriadorin vain hiljaa hymistessä jälleen kuivaa kurkkuaan siinä kenraalinsa vierellä.
”Kaikkea mahtavaa – mitä ehätin uneltani kuuntelemaan, niin teillä selvästikin oli mukavaa”, korkeahaltia kävi virnuilemaan Dariuksen sanoihin, sen koommin kuitenkaan käymättä tarttumaan tilaisuuteen kiusoitella toisen kustannuksella. Ei Iriador siitä katkera ollut että tilanne oli mennyt näin tällä kertaa, ei häntä haitannut, hänhän oli itse siihen myöntynyt ja luvan antanut ja näin ollen nyt siitä olisi turha valittaa. Parempi näin, jos se Winderin tarpeita oli tyydyttänyt kuitenkin.

Tummatukkainen tiedusteli koska Lorythas oli noussut. Ennen kuin Iriador mitään Haukansilmälle vastasi, pyörähti nuorempi kevyesti ympäri toisen halauksessa ja painoi nyt kasvonsa Dariuksen rintaa vasten.
”Joku tovi sitten, heräsin ensimmäisen kerran kun hän lähti”, punapäinen mumisi, toisen kätensä siirtäen kumppaninsa kyljelle, ”Sanoi menevänsä alas lukemaan ettei meitä häiritsisi”.
Hitaasti punapäisen käsi hiveli Winderin kylkeä, Iriadorin nauttien tästä hetkestä taas enemmän kuin laki salli. Saada heräillä rauhassa Dariuksen viereltä, minnekään ei ollut kiire, eikä kukaan tulisi heitä potkimaan liikkeelle lakanoista ennen kuin siltä itse tuntui.
Kätensä kuitenkin nousivat nopeammin siltä kyljeltä vanhemman hartiaa kohden, Iriadorin aikeena ollessa vetää silmäpuolta niskan kautta lähemmäs itseään, että olisi voinut tuota kevyesti suudella – mutta sen käden liike seisahtui siinä vaiheessa, kun sokea kykeni tuntemaan toisen hartiassa jotain outoa, jotka tuntuivat puremahaavoilta. Ja niitähän ne olivatkin, nimittäin ne Lorythaksen puremajäljet. Niihin vahingossa koskeminen sai Iriadorin säpsähtämään ja vetäytymään lakanoilla hieman kauemmas, sen kädenkin omalle puolelleen vetäisten säikähdyksissään. Silmät tuijottivan nyt suurina Dariusta, punapäisen tietämättä oikeastaan mitä olisi sanonut tai miten olisi reagoinut väsymykseltään tähän.
”Hänkö… puri sinua…?”, sokea töksäytti kuitenkin suoriltaan, äänensä ollessa rauhallinen, kunnes se äänenpaino otti muuttuakseen vaativanepäileväksi, ”Mitä hän teki sinulle, tekikö hän muutakin? Satuttiko hän sinua tahallaan?”, Iriador lähti samantien urkkimaan lisää, selvästi vastauksia vaatien kysymyksiinsä. Hän ei antaisi Lorythaksen satuttaa Dariusta siten, miten Cúthalioneista tuntui olevan hauska tehdä. Mokoma puoliverinen saisi vielä turpaansa, jos nyt paljastuisi että eilisen aktin aikana oli tapahtunut jotain, mistä Haukansilmälle oli jäänyt paha maku suuhun.


//Taas joku simshuonekalu, joku ekspressokeitin. PATE TULI JÄÄDÄKSEEN, ET VOI PATEA HÄÄTÄÄ KOSKA KUKA NE POSTIT SITTEN TUO. PATELLA ON SITÄ PAITSI KISSE! Senkin piiskailija. UUDESTAAN HETI ASAP KIITOS 8))) Delin pakaroitten väliin kun jotain laittaa niin se pistää kuule munakoisotkin istuinlihaksillaan palasiks. HNNNNNNNGH voi pirun ebinpeli <333 PÖRRRRRRRRHÖINEN. Kelaa kun Irin hiukset menis vielä tupeeraan tarkotuksella//

[Aksutar]

Vanhempi haltioista hymähti huvittuneena, samalla jokseenkin vaivautuneesti, Iriadorin kommentoidessa kyllä kuulleensa unenläpi eilisestä jotain. Eipä sokea katkeralta vaikuttanut tapahtumien suhteen, hyvä vain. Darius olisi katunut kaikkea, mikäli Iriador näin selvin päin olisi ollut eilisiä ehdotuksiaan vastaan. Silti pieni pistos tuntui sydämessä, vaikka Iriador olikin sujut tapahtuneen suhteen. Ehkä ne kerrat N'drayerin kanssa kummittelivat jopa tällaisiin tilanteisiin asti, vaikka niistäkin oli jo aikaa. Hyvä vain, Darius ei enää halunnut sitä hullua lähelleen sillä tavoin ja yhä katui syvästi sitä, että moisiin touhuihin oli tummahipiän kanssa eksynyt enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti. Ei sillä, muuten käsipuoli vaikutti yllättävänkin mieluisalta seuralta kun kenraali sille päälle sattui ja kuuraparta osasi pitää kätensä omalla puolella.
Ennen kuin punapäinen kävi vastaamaan kenraalin kysymyksiin, oli tuo käynyt kääntymään ympäri, kohden vanhempaansa, saaden Dariuksen raottamaan katsettaan pienesti samalla hymyillen. Lorythas oli kuulemma tovi sitten herännyt ja poistunut alakertaan lukemaan, jottei olisi haltiakaksikkoa häirinnyt. Tuskin tuon läsnäolo olisi varsinaisesti häirinnyt, mutta kieltämättä oli mukavaa heräillä kahden, kaikessa rauhassa Iriadorin kanssa.

Nuoremman käsi kyljellä sai kenraalin hymisemään pienesti. Mutta, kun Iriador toi kätensä ylemmäs ja kävi koskemaan niitä puremahaavoja, hätkähti Darius pienesti siinä missä Iriadorkin. Eri syystä tosin, haavojen koskeminen kävi muistuttamaan niistä kivuista, jotka moisista haavoista ja kaulasta säteilivät - varsinkin jos niihin koski. Iriador tosin näytti reagoivan turhankin suuresti ja epäilevästi. Joskin, kaiken sen pahoinpitelyn jälkeen, mitä Darius oli pitkään Iriadorilta salaillut, oliko se sitten ihmekään jos nuorempi tuolla tavalla reagoi?

"Hän--", Darius oli aloittamassa vastatakseen sokean ensimmäiseen kysymykseen, kun Iriador yllättäen lähti vaatimaan lisää vastauksia.
"Ei se niin ole, Iriador, ei ole syytä moiseen", Darius kävi nopeasti rahoittelemaan, samalla nousten kyynärpäänsä varaan, puolittain Iriadorin ylle, "Minä... Tavallaan pyysin sitä häneltä. Hän teki sen koska halusin ja lopetti, jos niin pyysin, kaikki mitä hän teki oli kontrolloitua ja harkittua".
"Tahdoin vain vähän... rajumpaa... kuin normaalisti...", Kenraali takelteli sanoissaan, tietämättä varsinaisesti olisiko tästä eteenpäin kannattanut edes jatkaa selittelyä, "a-anna anteeksi", kuuluikin seuraavaksi, Haukansilmän varsinaisesti tietämättä miksi pyysi anteeksi. Se vain tuntui oikealta tähän väliin.


// NIII. PATE PYSYY KAUKANA NYT, EN TAHDO POSTIA! Mutta kissen voin ottaa. Whip it. WHIP IT GOOD. ASAP KIITOS KYLLÄ 8))) Voi Deli nyt :----D Note to everyone, do not try fuck this guy. EBIN PELIT UH. Ei perse :-----DD Irillä semmonen hirvee hattarapehko että huh! //

[Crimson]

Ei se niin ole, Iriador. Nuorempi hymähti kylmästi, halutessaan vain entistä paremmin kuulla mitä eilisiltana oli tapahtunut, jos Darius tuollaista osumaa oli toisesta ottanut. Katse kaventui Haukansilmän käydessä paremmin selittämään nyt mitä oli käynyt. Että tuo itse oli pyytänyt Hopeakäärmettä satuttamaan itseään tuolla tavoin, ja että kaikki se oli kuitenkin ollut kontrolloitua, Lorythaksen ollen lopettanut kyllä jos kenraali oli sitä pyytänyt. Darius oli vain tahtonut leikkiä rajummin Puolikäärmeen kanssa – no, se nyt ei tainnut puolipedon seurassa hirveän vaikeaa ollakaan, mitä nyt Iriadorkin oli viime kerralla antanut sarvipäisen kynsiä selkäänsä vapaasti siitä mieltään pahoittamatta.
Haukansilmän pyydellessä syystä tai toisesta anteeksi, tuijotti nuorempi vielä haastavankylmästi hetken vanhempaansa, ennen kuin heltyi niin pahasti toista katsomasta. Sentään Lorythas ei ollut väkinäisesti – ilmeisesti ainakaan – pakottanut mihinkään. Ja Iriador kuitenkin halusi luottaa kumppaninsa sanaan, peläten kuitenkin että tuo salailisi häneltä vielä jotain, niin kuin punapäinen oli saanut Dariuksen kohdalla jo todistaa kokemuksen kanssa.

Iriador vain halusi pitää Haukansilmästä huolen…

”Kehtaakin salailla minulta jotain”, Iriador hymähti vakavana, käyden nousemaan Dariuksen vierestä sanojensa ohella ylös istumaan, ”Tai menen tivaamaan Seyriltä seuraavaksi vastauksia tähän aiheeseen liittyen ja pakotan hänet myös totuuden kertomaan”, sokea uhkasi.
”Mutta haluan uskoa että asiat ovat niin kuin väität, ei se minua haittaa jos sellaisesta pidät ja pyydät käymään… turvalliseksi kokemassasi seurassa”, punapäinen hymisi jo rauhallisemmin, hymyillenkin vaisusti samalla. Ei häntä todellakaan haitannut. Hän ei itse koskaan kykenisi sellaista käsittelyä tarjoamaan Dariukselle, jonka takia… tuntuikin oikealta antaa vanhemmalle vapauksia tällä tavoin.
”Säikähdin vain… ajattelin että hän olisi satuttanut sinua siten… niin kuin… Aran tekee”, punapäinen selitti selvästi vaivautuneemmin - ei hän halunnut Cúthalionia tähän lähteä vertaamaan mutta… ei kukaan muukaan ollut Haukansilmää siten pidellyt… eihän?
”Haluan kuitenkin luottaa sinuun. Ja tahtoisin luottaa myös Lorythakseen”, Iriador taas jatkoi kammetessaan itseään lähemmäs sitä vesikannua saadakseen juotavaa, ”Mutten siltikään epäilisi puolustaa sinua, enkä myöskään pelkäisi Seyrille pauhata tai lyödä seinää vasten…”.


//EIKUN PATE ON JA PYSYY NYT, POSTIA SULLE, NIINKU SE REMUN KIRJE ESIMERKIKS JOSTA JUONITTIIN SE YKS ILTA :-----DDD Kissen ottaisin minäkin. YOU MUST WHIP IT! Nyt se soi sitten päässä. Deli tatuoi sen siihen alaselkäänsä kato, kukaan ei sen jälkeen uskalla siihen perseeseen koskea ees pitkällä tikulla. EBIN UUUUUUUUH O3O Nyt tahtoisin piirtää tästä kuvan//

[Aksutar]

Kenraali perääntyi kumppanistaan pienesti tuon käydessä uhkailuidensa kera istumaan ylös. Pienesti vanhempi myös virnisti ajatukselle siitä, että Iriador vastauksia menisi tivaamaan Seyriltä - mutta ei pitänyt sitä mahdottomana. Vaikka kenraali kertoisikin kokototuuden kumppanilleen, oli Iriadorilla silti kaikki oikeus epäillä tuon sanaa. Olihan se jo todistettu, ettei Darius aina koko totuutta kertonut ja viimeksi kun suurempia salaisuuksia paljastui, olivat he huutaneet melkein keuhkonsa pihalle riitelyn myötä. Siihen Darius ei enää halunnut tilanteen ajautuvan, ikinä. Joten mielellään hän kertoi tässä tapauksessa kaiken, mitä kerrottavana oli, sillä Darius uskoi kyllä Seyrin sen suunsa avaavan, mikäli Iriador vastauksia vaatisi. Ei Haukansilmä halunnut Lorythasia vetää tähän totuuden tivaamiseen.
"En salaile sinulta mitään eilisen suhteen", Kenraali tokaisi samalla kun nousi itsekin kunnolla istumaan, hiljentyen sitten hetkeksi Iriadorin mainitessa Aranin.

"Emme olisi täällä, jos hän olisi satuttanut minua niin...", Darius hymähti hiljaa, seuraillen kuinka punapäinen itseään kampesi lähemmäs vesikannua, "En antaisi kenenkään kohdella minua niin... En... antaisi edes Hänen... mutta...", mutta niin. Aranin suhteen tilanne oli hieman eri. Siniverisellä oli liian suuri yliote kenraaliin ja mikäli Darius löisi hanskat tiskiin, tulisi siitä kärsimään muutkin kuin vain Winder. Ei hän voinut paeta, ei hänellä ollut paikkaa minne paeta.
"No sitä en epäile", Virne nousi vanhemman kasvoille, Iriadorin mainitessa olevansa valmis pauhaamaan sarvipäiselle ja jopa lyömään tuon seinää vasten. Olihan sokea jo kreivin kimppuun käynyt kumppaniaan puoltaessa, mikä estäisi tuota tulipäistä käymästä kyläpäällikön kimppuun?! Ei ainakaan itsesuojeluvaisto, se oli käynyt selväksi.
Hitaasti kivuiltaan kenraali kävi kääntymään paremmin Iriadorin puoleen, nousten polvilleen sängyllä ja raahasi itsensä korkeahaltian taakse. Kädet kietoutuivat nuoremman ympärille suittuaan toisen hiuksia pois toisen hartian tieltä, Haukansilmän käyden suomaan lempeänpehmeitä suudelmia kumppaninsa poskelle, kaulalle ja hartialle.
"Voimme luottaa häneen... Ainakin osin. En tiedä... kuinka hän pystyy petopuoltaan kontrolloimaan, mutta kun hän on - niin sanotusti - järjissään, en näe syytä olla luottamatta häneen. Vielä hän ei ole sellaiseen syytä antanut", Suudelmien lomasta Darius hymisi rauhallisesti, "Hän myös pyysi anteeksi eilistä. Sitä mitä aamulla tapahtui... Selitti myös, että moinen oli jonkinlainen paniikkireaktio siihen, kun apua tarjosimme, sillä hän ei uskonut olevansa apumme arvoinen", Kenraali jatkoi, vastoin normaalia tapaansa, kertoen nyt paremmin mitä oli tapahtunut.

"En kanna hänelle kaunaa... Mutta olen silti mielelläni varuillani, jos hän antaa petopuolelleen vallan", Kenraali soi vielä yhden suudelman kumppaninsa poskelle, ennen kuin jäi vain nojailemaan tuota vasten laiskasti. Tiukentaen aina otettaan, mikäli Iriador pois siitä yritti.
"Minun pitää käydä peseytymässä nopeasti..", aihe vaihtui Dariuksen yhä pitäen kiinni Iriadorista, "Onko sinulla tarvetta? Meidän pitää lähteä tänään... Mutta syömme ensin jotain, ennen kuin lähtöä harkitsemme", kenraali kävi kertomaan suunnitelmaa, josta jo Lorythasin kanssa eilen oli puhuttu, "Joskin vielä ei ole mikään kiire lähteä...".



// TE PERKELEET NYT :----D Ei sillä, mielelläni semmosii kirjeitä otan vastaan 8) Mutta en patelta. Kissejä kaikille. JA HYVÄ ETTÄ SOI, SE OLI TARKOTUSKIN, OLE HYVÄ. Kali uskaltaa koskea kyllä siihen pyllyyn. Vähän läpsii aina ohimennen. Sit jos Deli kiukuttelee ni tulee pajavasaraa rektuumiin poikittain. EBUNNNNNNN INCOMING. Piirrä. I dare you. Tai muuten mä piirrän //

[Crimson]

Nuoremman kasvoille kiri taas kylmempi ilme, Dariuksen selän takaa todetessa ettei epäillyt sitä, etteikö Iriador olisi uskaltanut lyödä tikkua ristiin Seyrin kanssa. Mutta se kylmä ilme kasvoilla katosi pienimuotoisen huokauksen myötä, punapäisen lähtiessä sitä kannua kallistamaan huulilleen. Tuntui taas niin hyvältä saada juotavaa. Kurkku oli kuiva, kieli tuntui suussa ankean kuivalta ja päässäkin vielä pyöri, puhumattakaan siitä kuinka olo tuntui hieman heikolta illan jäljiltä. Jahka vettä ehtisi nauttia hieman enemmän. rauhoittua hetken aloillaan ja saisi jotain syötävääkin vielä, olisi Iriador omasta puolestaan siinä kuosissa, että kestäisi täältä matkan kaupunkiin asti. Kotona ehti miettiä lepoa sitten enemmän, kun sinne päästäisiin.

Pienesti sokea kävi myötäillen painamaan itseään Winderiä vasten tuon takaapäin tullessa häntä halaamaan, nuoremman kuitenkin kuroen lähes tyhjäksi kittaamansa vesikannun sitä ennen kuitenkin pöydälle. Iriador hymyili, rauhallisesti hymisten kun kumppaninsa niitä suudelmia hänelle soi, nuoremman kääntäessä kasvojaankin hieman miehen puoleen.
Darius kuitenkin harvinaisen paljon kävi sanelemaan tilanteesta, aivan kuten nuorempi oli halunnutkin tässä tapauksessa. Kertoi että he voisivat Lorythakseen ainakin osin luottaa sen petopuoliskon takia, jota Haukansilmä omasta puolestaan vaikutti pitävän syystäkin pienoisena uhkana. Puolikäärme oli myös pyytänyt anteeksi eilisaamuista, kertonut mistä oli ollut kyse, joka omalla tavallaan huojensi Iriadoria. Sentään hopeaverinen tuntui tietävän siitä puolestaan ja tiesi millaiset tilanteet saattaisivat sen liskoveren saada kiehumaan – vaikka metsänlaidalla tapahtuneet kyllä vaikuttivat pitkälti silloin olleen vain spontaani reaktio kaikkeen, mutta toisaalta… Vaern oli heidät tunnistanut, tuo oli vain ajanut Fritzin joukot tiehensä, eikä satuttanut ketään Kuiskauksesta. Vaikka niin kolossaalinen peto olikin silloin ollut, ihan niin kuin eilenkin, ja saattanut vapaasti vain pistää kaiken tieltään halutessaan matalaksi…

”Haluan että kerrot jos jotain välillänne sattuu… väännän siltä mokomalta siinä tapauksessa sarvet vinoon”, punapäinen hymähti lähinnä vitsaillen, vaikka tarkoittikin kyllä sanojaan.
”Mutta ei minun tarvitse peseytyä, voin harkita sitä sitten myöhemmin kun kotiin pääsemme”, eipä Iriador ollut yön aikana pahemmin hikoillut, saati tuntenut oloansa likaiseksi ylipäätään. Kasvot hän voisi jossain viruttaa ja silmistä rähmät huuhtoa, mutta muuten nuorempi ei nähnyt tarpeelliseksi käydä vedellä läträämään – eipä hän siitä muutenkaan välittänyt, vaikka puhtaudesta pitikin.
”Niitä eilisiä muoniako meidän oli tarkoitus syödä? Vai meinasiko Lorythas meille jotain tehdä…?”, Iriador nyt kysyi, kaikessa rauhassa istuessaan Dariuksen otteessa, edes aikomuksena yrittää siitä pois, ”... Hän vaikutti silloin aikaisemminkin uupuneelta yöunista huolimatta. En kyllä näkisi häntä siinä kunnossa keittiössä...”.
”Ja ennen kuin minnekään karkaat, kertoisitko missä vaatteeni ovat?”, punapäinen naurahti, kuroessaan päätään sen verran kenoon että yletti Dariuksen otsaa hartiansa yli suukottamaan, ”En haluaisi kuitenkaan ilkosillani vieraissa hyppiä… sinun huoneessasi asia kun taas on täysin eri asia”, Iriador virnisti.


//TYKKÄSIT VAAN NIIN :---D Mutta kun Pate haluaa tuoda sinulle postia, ANNA PATEN TEHDÄ TYÖNSÄ. SENKIN KATALA AKSU, TUUN JA WHIPPAAN KOHTA SUO! Deli aina virnistää leveesti kun Kali läppäsee, kunhan ei sinne pakaroitten väliin yritä, muuten tulee sellasta tuhoa että huh. On muuten entinen pajavasara jos sen sinne pistät. VARO VAARAA :::D:D:D:D:D:DDDD HNNNNNNNGH. No voi kun mun käsi ei ois paskana niin mä oisin piirtäny jo vaikka mitä, mutta kun asd mun ranne ei tykkää että pidän kynää kädessä//

[Aksutar]

"Kerron kyllä. Lupaan sen", Kenraali lupaili kumppanilleen, joka halusi hänen kertovan, jos jotain hänen ja puoliverisen välillä tapahtuisi. Uhaten, että vääntäisi Lorythasilta sarvet vinoon, mikäli jotain tapahtuisi. Vitsihän se oli, ja sen takia Darius naurahtikin, mutta todellisuudessa Darius ei halunnut Iriadoria lähellekään Lorythasia, jos nuo yhteen meinasivat ottaa. Vähän sama, kuin Delathoksen kanssa - vaikkakin Iriador oli jo kerran saanut Delathoksen ennemmin perääntymään, kuin kimppuunsa käymään. Siinä missä Iriadorkin, halusi Darius vain suojella kumppaniaan, vaikka ei kyllä yhtään vähätellyt tuon taitoja. Silti, ennemmin Darius otti itse iskun, kuin antoi sen tapahtua Iriadorille.
Sokea ei kuitenkaan nähnyt tarvetta peseytymiselle omalta osaltaan, toisin kuin kenraali. Eilisen jäljiltä Darius mielellään kävi nopeasti peseytymässä näin päällisin puolin, ennen kuin vaatteita lähti niskaansa kiskomaan.
"En tiedä mitä Lorythasilla oli mielessään, mutta hän halusi tarjota aamiaisen ennen kuin lähdemme", Haukansilmä vastasi Iriadorin kysymykseen, tietämättä itsekään varsinaisesti mitä sarvipäisellä oli mielessä. Ei hän halunnut edes antaa Lorythasin valmistaa heille mitään, mikäli vielä puolikuntoinen oli - kuten Iriador oli kuvaillut.

"Tavaramme ja vaatteemme ovat vierashuoneessa, mikäli mielit jotain puhdasta päällesi vetää. Eiliset vaatteesi ovat sivupöydällä - Mutta voin nostaa ne sinulle sängylle", Haltia hymisi virnuillen Iriadorin viimeisen huomautuksen myötä, suoden vielä nopean suudelman kumppaninsa suunpieleen, ennen kuin päästi irti nuoremmasta ja nousi ylös sängystä. Iriadorin vaatteet heitettiin sängylle kuten luvattu, ennen kuin Kenraali itse kävi vetämään housunsa jalkaan.
"Mene Lorythaksen luo kun olet valmis. Tulen sinne, jahka ehätän", paikkojaan aristava kenraali kertoi, ennen kuin hitaasti lähti sitä tuntumaa kävelyyn hakemaan ja suuntasi kulkunsa kohti alakerran pesutiloja.
Nopeasti Darius pesi itsensä viileällä vedellä, vaivautumatta kastelemaan hiuksiaan sen pahemmin. Kunhan eilen pintaan nousseen hien ja mahdolliset veritahrat sai itsestään pestyä, niin hyvä. Siinä samalla tuli myös testailtua ne haavat jotka kaulassa ja hartiassa koreilivat, kipeäthän ne oli kun sormensa niihin tökkäsi, yhä. Sentään mokomat sai suhteellisen hyvin piiloon, varsinkin kun haarniskan vetäisi ylleen. Jahka oli peseytynyt, suuntasi haltia kulkunsa pyyhe lanteilla takaisin yläkertaan, vierashuoneen puolelle. Ylleen Haukansilmä veti jo osan haarniskavarustuksestaan, jättäen kuitenkin vielä olka-, käsi- ja pohjepanssarit pois. Kenraali ei pitänyt vaatteiden vaihtamisesta jatkuvasti ja kerta he olivat tänään matkaan lähdössä, voisi sitä ihan hyvin jo matkavarustusta niskaansa heittää. Myös se keihäs katsottiin jo valmiiksi asevyölle lepäämään, ettei vahingossakaan unohtuisi tällä kertaa. Hiukset sidottiin löysälle ponihännälle, kenraalin kuitenkin vetäen mokoman toiselle olalleen lepäämään, paremmin peittämään ainakin toiselta puolelta sitä runnottua kaulaa, joka onneksi haarniskan kaulaa peittävien kangasosien taakse kätkeytyi hienosti.

Lopulta kun itsensä oli saanut valmiiksi, suuntasi Haukansilmä kulkunsa kohti alakertaa, kohti sitä kirjastoa jossa oletti kaksikon jo odottavan. Kaiken lisäksi hänen silmälappunsa taisi jälleen olla oleskeluhuoneen puolella, se kun eilen lähti jälleen kerran kasvoilta teille tietämättömille... Tuntuihan se taas kovin pahalta olla ilman silmälappua, nyt kun oli kunnolla heräillyt ja tajusi sen puuttuvan kasvoiltaan. Mutta, ehkä hän kehtaisi sen pienen hetken seistä Iriadorin ja Lorythasin seurassa ilman sitä häpeänsä peittäjää.


// NO NIIN NONIII. En haluu patelta minkäänlaisia paketteja if you know what I mean. I FUCKING DARE YOU MÄ WHIPPAAN SUO EKA. Nii silleen, Jos yrittää Delin pakaroiden väliin niin se on koko Cryptin tuho. Vanhimmatki kattoo silleen MIKÄ VITTU SE OLI ku jossain mossahtaa hirvee atomipommideli. VARO VAARAA :D:D:D:D:D:DDDD VOI PERSE NYT :D NO NIII JOO ELÄ SÄ PIIRRÄ MITÄÄN KU RANTEES OOT RIKKONU idiootti //

[Crimson]

Mitä ilmeisimmin Lorythaksella oli kuin olikin mielessään jotain, kunhan ei kuitenkaan itseään keittiöön saakka järjestäisi niin kaikki olisi hyvin. Dariuksesta ei siellä mitään apua ollut, eikä Iriadorkaan sokeana ihmeisiin kyennyt, hyvä jos leipänsä ylle juustoviipaleen sai laitettua ilman että sotkea piti. Mutta ehkä asiasta saattoi Puolikäärmen kanssa keskustella, jahka sinne asti ehdittäisiin. Darius kävi kuitenkin kertomaan missä heidän kuteensa olivat, tarjoutuen sängynlaidalle nostamaan ne eiliset vaatteet. Ne kelpaisivat hetkeksi, mutta mieluummin punapäinen kävisi vierashuoneella omat vaatteensa vaihtamassa, ihan kaiken varalta, niin ei tarvitsisi sitäkään myöhemmin miettiä.
Punapäinen kuroi ne Dariuksen pedille heittämät vaatteet käsiinsä, niistä sen paidan kiskaisten pikaisesti ylleen samalla kun kuunteli mitä Haukansilmällä hänelle oli vielä sanottavaa.
“Nähdään siellä sitten”, nuorukainen totesi kaikessa lyhykäisyydessään hymyillen, valmistautuen itse palaamaan vierashuoneelle vaatteitaan vaihtamaan, kun Darius lähti huoneesta.

Hiuksiaan sukien sokea selvitti tiensä vierashuoneelle, laukuistaan sopivia vaatteitaan käyden etsimään yllensä. Sellaisia, jotka sopisivat haarniskankin alle. Darius tuskin oli täällä viivyttelemässä aamiaista pidemmälle, ja matkaamista varten pitäisi kuitenkin panssarit päälle kaiken varalta pukea, joten sama kai se oli kerralla valita sopivia kuteita yllensä. Valkean paidan ylle Iriador kävi rennosti auki heittämään sen lohikäärmeiden suomuista valmistetun panssaroidun takkinsa, ja jalkoihin tummat housut ja rennommat saappaat. Ei hän muuta tarvitsisi tähän hätään, ja perusvarusteiden ylle oli muutenkin helpompi pukea loput haarniskasta kunnolla kun Darius olisi apuna.
Punapäinen kasasi Lorythakselta lainaamansa käytetyt vaatteet vierashuoneen vuoteen reunalle siistiin nippuun, lähtien sitten talsimaan ripeästi jo tutummanpuoleisen kartanon käytäviä pitkin alakertaa kohden. Lorythaksen löytäen oleskelutilojen puolelta, kuten arvata saattoi. Punapäinen tervehti vanhempaansa, istahtaen yhdelle nojatuolille hetkeksi aloilleen, ottaen heti ensimmäisenä vastaan Lorythaksen mielenkiinnon hänen erikoisesta, suomuista neulotusta takistaan. Tietenkin se lohikäärmeiden parissa elävää kiinnosti! Harvoin kun vastaavia näki ulkopuolisilla, vaikka tiedetysti liskopetojen nahka siinä missä kaikki muukin mikä noista saatiin kuolleena nyhdettyä irti oli arvokasta myyntivaluuttaa.

Iriador tiedusteli Lorythaksen voinnin perään, sarvipäisen vain vakuutellen ykskantaan olevansa paremmassa kunnossa mitä eilen. Winderin kanssa puhumastaan nuorempi ei kuitenkaan ottanut mitään puheeksi, uskoen yhä siihen ettei Darius hänelle ollut valehdellut sen suhteen mitä oli kertonut kaksikon välisestä yöstä. Siinä mukavan rupattelun myötä puheeksi nousi myös se aamiainen jota Vaern oli lupaillut eilen illalla Haukansilmälle. Ja kun nyt molemmat haltioista vaikuttivat olevan hereillä, saattaisi Lorythas hyvinkin noille jotain kevyttä itse käydä valmistamassa – joskin sitä ehdotusta Iriador oli vastaan hetimiten, selittäen ettei Lorythaksen kuulunut heitä nyt palvella mitenkään kun puolikuntoinen itsekin vielä oli. Ja siitäkös yhteistuumin päädyttiin aivan uudenlaiseen ideaan, josta niin Iriador kuin Puolikäärmekin olivat innoissaan molemmat omalla tavallaan.

Hopeakäärme hylkäsi kirjansa viimein, divaanilta ylös kavuten hieman heikosti paikoillaan horjuen. Olihan siitä hetki kun hän oli jaloillaan viimeksi ollut, siinä missä särkynsä olisivat yhä pitäneet sarvipäisen tuolillaan aloillaan vain lepäilemässä näemmä.
“Tarvitsetko apua?”, Iriador tiedusteli vanhemmaltaan, tuon vierelle astellen ja kädellään Lorythaksen käsivartta koskien kuin lupaa pyytäen antaa tuolle tukensa. Mutta kyläpäällikkö ei sitä vastaan ottanu, vaan pudisteli vain päätään, samalla kun kurottautuj nappaamaan käteensä eilisillalla pöydänkulmalle laskemansa Winderin silmälapun – epäilemättä Darius sitä jo kaipaisi arpensa suojaksi.
“Pärjään kyllä, ei tässä mitään… jalkojani ja rankaani vain särkee yhä”, hopeaverinen totesi rauhalliseen äänensävyyn, kääntyen sitten katsomaan Iriadoria, “Mennään etsimään Darius niin pääsemme lähtemään”. Myöntyvän nyökkäyksen kera nuorempi lähti Lorythaksen vierellä astelemaan oleskelutilojen puolelta käytävälle, jossa silmäpuoli hieman etäämmältä jo vastaan tulikin.
“Iriador oli sitä mieltä ettei minun kuuluisi astua keittiön puolelle tässä kunnossa”, Lorythas kävi huokaisemaan teatraalisemmin kauempaa ääneen, niin että Dariuskin saattoi sen kuulla, hymyillen lempeästi kuitenkin sanojensa päälle, “Joten päätimme, että vien teidät ulos aamiaiselle – kuten lupasin, järjestän teille aamiaisen ennen lähtöänne. Saatte syödä Briarin parhaimmassa majatalossa minun piikkiini, enkä ole kuuntelemassa vastaväitteitä tai suo teille mahdollisuutta kustantaa omia ruokianne, kerta vieraitani yhä olette”. Lorythas selitti näin lyhykäisyydessään heidän suunnitelmansa, johon Dariuksella ei nyt ollut varaa valittaa – jonka tuo varmasti olisi tehnyt, tai ainakin vastaan sanonut, jos ehdotus olisi ilmi tullut keskustelun lomassa niin että Winderkin paikalla olisi ollut.

Kaksikko seisahtui lähemmäs Dariusta, Hopeakäärmeen käydessä samantien ojentamaan haarniskansa osittain vetäneelle silmäpuolelle tuon kirjaston puolelle jättämää silmälappua.
“Olit varmastikin tulossa hakemaan tätä…”, rauhallinen, lempeä ääni totesi kehräten, sarvipäisen käydessä katseella läpi Haukansilmän asukokonaisuutta, hitaasti sitä katsettaan Winderin silmienkorkeudelle kohottaen.


//Pate tuo sulle kohta sellatteet nyytit että huh. Imean. HIRRRRRVEE WHIPPAILU KISA, kummalla on punasia rantuja perseellä enemmän tiettyyn aikarajaan mennessä. No vittu niinpä :----DDDDD Ei se persvako oo se Cryptin tuho, kato se on sillä toisella puolella if you know what I mean ::D:D::D:::DDD::D:D::DDDDDDDD NONI NYT, NYT, MÄ MEEN POIS (DDDD VARO VAARAA NIINPÄ. Emmmääää piirrä, mut läppärillä voin vielä kirjottaa kun tän kanssa voi ranteen pitää niin ettei sitä taivuta ja tapa samalla… toisin ko pöytäkoneella. ET NYT HAUKU TOISIA IDIOOTTEIKSI, minä olen paskanaama, en idiootti <://

[Aksutar]

Ei Darius edes ehättänyt kirjastolle asti, kun Lorythas ja Iriador tulivat jo vastaan käytävällä. Katse kohosi omista jaloista kaksikon puoleen Lorythasin avatessa suunsa.
"Ja siinä Mir Valdoren on aivan oikeassa", Kenraali lausahti takaisin hopeaveriselle, jonka mukaan Iriador oli päättänyt, ettei tuon kuuluisi puolikuntoisena kyökinpuolelle astella. Sarvipäinen kuitenkin jatkoi, kertoen että oli Iriadorin kanssa päättänyt, että kyläpäällikkö veisi vieraansa syömään kylänsä parhaimpaan majataloon, omaan piikkiinsä. Ei huono suunnitelma, joskin olisi kenraalilla sen verran varaa ollut, että olisi voinut heidän ruokailunsa kustantaa. Vaikka ei varsinaisesti pahemmin valuuttaa kantanutkaan mukanaan komennoilla. Mutta, olisi ollut kovin rumaa kieltäytyä näin avokätisestä tarjouksesta, joten Darius piti turpansa kiinni ja nyökkäsi hyväksyvästi tälle suunnitelmalle.
Pysähdyttyään lähemmäksi kenraalia, kävi Lorythas ojentamaan sen kaivatun silmälapun Haukansilmälle.
"Kiitos...", Kenraali kiitti ottaen samalla vastaan sen vaatekappaleen, joka käytiin saman tien asettelemaan tottuneesti kasvoille. Heti tuntui paremmalta, kun lapun sai puuttuvan silmän ylle.

"mutta, Uskoakseni jokaisella on jo asteen tai toisen nälkä kehittymässä yön jäljiltä. Näytä siis tietä, Lorythas", Vanhempi haltioista nyökkäsi etuoven suuntaan, antaen sarvipäisen johdattaa heidät paikkaan minne halusi.
Matkaan lähdettiin, pihalle päästyä selvisi että päivästä oli tulossa mukavan lämmin ja selkeä. Hyvä, olihan se huomattavasti mukavampaa matkata hyvässä säässä, kuin sateessa. Kyläkin näytti heräilevän päiväänsä, vastaantulevien kyläläisten tervehtien kyläpäällikköään, toivotellen hyvät huomenet ja kysellen ohimennen nopeasti Seyrin vointia. Syystä tai toisesta Darius piti silmällä jälleen jokaista lähelle tullutta ihmistä - tai ihmistä muistuttavaa henkilöä. Harvemmin sitä tuli liikuttua näin lähellä ihmisiä ilman, että noita piti yrittää niittää alas ennen kuin mokomat ehtivät iskeä ensin. Darius ei edes liikkunut niissä haltia piireissä, jotka pitivät ihmisiä orjina tai palvelijoina. Muutenkin kenraali oli ihmisten orjuuttamista vastaan. Ei tosin sen takia, että olisi noita säälinyt, vaan sen takia, että halusi jokaisesta eroon, kaikki pois tästä valtakunnasta, kuten isänsä oli opettanut.

Matka vei aina sille majatalolle, jota Lorythas oli käynyt kehumaan kylänsä parhaimmaksi. Olihan se siisti ja näyttävä, omalla tavallaan. Ei siinä ollut mitään vikaa - niin ulkoa kuin sisältä katsottuna - mutta erosihan se haltioiden rakennuksista. Ja jos totta puhuttiin, ei Darius varsinaisesti majataloissa vieraillut, niin haltioiden omissa kuin muidenkaan kylien. Olihan tämäkin tietty kokemus, tosin Darius ei tiennyt mitä varsinaisesti ajatella. Mikäli yhtään osasi tulkita henkilöitä, huomasi Haukansilmästä kyllä heti, että tuo oli jäykkänä ja jopa varuillaan. Vaikka mitään vaaraa ei ollut. Ehkä se oli vain uusi paikka ja tilanne, mitkä saivat haltian mieleltään levottomaksi.



// EN TAHDO. PATEA. Sen taiston jälkeen me ei istuta ollenkaan. Pakko vaan pötköttää massullaan sängyllä ja ropettaa läppäreillä. JA VOI NYT PERSE SUN KANS :------DDD CRIM. Rauhotu, mut älä mee pois. Tai no älä rauhotukaan, pysy just tommosena, varsinkin jos tänään pelaillaan. Senkin läppärihirmu. Et sä oo paskanaama ku sä oot se glitch lord. Ota kakkaista aamukakea//

[Crimson]

Lorythas luovutti sen silmälapun nuoremmalleen, seuraten kuinka Darius asetteli sen kasvoilleen, piilottamaan sen arpisen silmänsä. Winderin kommenttiin sarvipäinen kävi kuitenkin nyt nyökkäämään pienesti, Iriadorinkin nostellessa käsiään puuskaa kun puheeksi tuli taas nälkä. Olihan se eilinen lihakeittokin ollut mitä ravitsevin ja maukas, mutta kun matkaan oltiin taas lähdössä, halusi nuorempi tästä muutenkin puutoksellisesta olotilastaan eroon edes jotenkuten nyt.
Hiljalleen kolmikko lähtikin etsiytymään kartanon ulko-ovia kohden, Puolikäärmeen kiskaistessa jalkaansa oven luota nilkkavarrelliset kenkänsä vielä ennen kuin ulos astui. Matka jatkui rauhallista tahtia kylän halki sen toista laitaa kohden, Hopeakäärmeen ehtiessä vaihtaa vastaantulevien kyläläisten kanssa nopeasti sanan jos toisenkin. Tietenkin puheille ehtineistä näki että nuo olivat päälliköstään yhtälailla huolestuneita, mutta myös huojentuneita siitä että sarvipäinen oli kunnossa ja pärjäsi – siinä missä myös ne muutamat epäilevät katseet eksyivät tarkkailemaan kyläpäällikön matkassa kulkevia haltioita vähän väliä. Siinä missä sivusilmällä Lorythas myös aisti Dariuksen pitävän kummaa jännittyneisyyttä yllään ja oli kuin varautunut johonkin suurempaan.

Majatalo oli itsessään korea, tummasta kivestä ja puusta rakennettu kaksikerroksinen talo, jonka katto oli alaspäin kaareutuva ja rakennuksen keskeltä korkeammalle taas nouseva. Rakennuksen katolla lötkötti tyypilliseen tapaan muutama pienempi käärme odottelemassa aamuauringon lämpimien säteiden kunnollista loistoa ja lämpöä, samalla liskopetojen seuraillessa miten kylä alempana heräsi toimiinsa hiljalleen ja välillä kuristen tiettyjen henkilöiden perään vaativasti joukolla. Nuo kävivät Seyriäkin tervehtimään joukolla rääkäisten, saaden Puolikäärmeen vilkaisemaan katolla löhöävien liskojen perään, ennen kuin katokseen astuttiin.
Lorythas raotti majatalon ovea ensimmäisenä, antaen kuitenkin Dariuksen ja Iriador astua siitä ensimmäiseksi sisään. Tietenkin hieman eriskummallisempi joukko kiinnitti niiden muutamien majatalon aulan ja ruokailutilojen puolelle eksyneiden huomion. Osaa noista Puolikäärme itse ei edes tunnistanut, tietäen kyllä ulkopuolisten matkalaisten viipyvän aroja ylittäessään puolueettomassa, hieman eksoottisemmassa kylässä mielellään yön ylitse jos nuo vieraaksi otettiin.

Majatalon emäntä päästi kuitenkin ilahtuneen huokauksen hieman kauempaa, naisen käydessä loikkimaan tiskinsä takaa kyläpäällikköä ja tuon vieraita vastaan. Tuo oli selvästi kokenut, jo hieman iäkkäämmän puoleinen haltia, jonka lyhythihaisen mekon alta paljastuivat paloarpien runtelemat kädet tuon käydessä halaamaan tuttavallisesti eteenpäin astahtaneen Hopeakäärmeen rintaa. He olivat vanhoja ystäviä, ja Nerinala kuului yksiin Lorythaksen luotetuimmista kyläläisistä, kaksikon tietäessä toisistaan yhtä ja toista yhteisten kokemusten ja yhdessä vietettyjen illanistujaistenkin kautta.
”Harvoinpa täällä enää vierailet, vievätkö työsi nuorempien kanssa kaiken huomiosi nykyään?”, Neri kysyi kulmiaan kohottaen haltiakielellä, kun siitä halauksesta erkani kauemmas katseensa kuitenkin pitäen kyläpäällikön silmissä.
”Niinkin voisi sanoa”, Puolikäärme naurahti, kääntyessään nyt paremmin Dariuksen ja Iriadorin puoleen, ”Tässä on Nerinala, hän on tämän majatalon omistaja ja emäntä”, Lorythas esitteli ystävänsä kaksikolle, vaivautumatta sen enempää tuosta kertomaan, saati esittelemään kenraalia ja tuon alaista Nerinalalle takaisin. Nuo saisivat itse esitellä itsensä, jos siltä tuntui.
”Nämäkö ovat nyt ne arvovieraasi joista edellisenä iltana niin kamalasti täälläkin kuiskuteltiin?”, kyllä Neri tiesi kaksikon kuuluvan Siniseen kuiskaukseen kuulopuheiden ja eilen näkemänsä perusteella, mutta näki paremmaksi vain naamioida moisen faktan vain toisenlaisen sanavalinnan alle - nyt kun ympärillä oli sellaisia korvia, joille asia ei ehkä kuulunut.
”Kyllä - toivoisinkin että voisit järjestää heille aamiaisen ennen kuin he ovat lähdössä, jottei heidän tarvitse tyhjin vatsoin lähteä ratsain matkaansa taittamaan”, hopeaverinen selvensi hymyillen, Nerin nyökätessä ystävällisesti kyläpäällikön pyyntöön.
”Tietenkin, menkää vain pöytään odottamaan. Järjestän nuoremmat paasaamaan teitä niin pitkäksi aikaa kun on tarve”, majatalon emäntä hymisi rauhallisesti, samalla viittoillessaan muutamaa nuorempaa neitoa tilavan salin puolelta mukaansa kyökkiin.

Lorythas sen sijaan kävi ohjaamaan Dariuksen ja Iriadorin istumaan hiljaisempaan nurkkapöytään, jossa he saisivat olla rauhassa tämän hetken, kun täällä viipyivät. Winder ei selvästikään ollut tästä tilanteesta hyvillään ja selvästi levottomana pälyili ympärilleen tarkkaavaisen, liekö tämä sitten ensimmäinen kerta kun kenraali majataloon edes astahti. Iriador taas näytti olevan kovinkin sujut tilanteen kanssa, sokean käydessä luottamaan Haukansilmän ja Lorythaksen olevan apuna ja tukena jos tarvitsi. Nuorempi kävikin vain istahtamaan mukavasti pyöreän pöydän ääreen kaikessa hiljaisuudessaan.
”Häiritseekö sinua jokin…?”, sarvipäinen tiedusteli Haukansilmältä, hiljaisuuden jälleen rikkoen samalla kun itse istahti alas tuolilleen.


//PATEEEHEHEHHEHEHEEEE 8DDDD Voidaan sit pötköttää kilpaa kato seuraavaks. SEN SIITÄ SAA, VARO VAARAA KUN HEITÄN TAAS HUONOA LÄPPÄÄ :----DDDDDD Tulee niin villit pelailut kyl sit jos destinyyn sitä ironbanneria eksytään hakkaamaan <3 Läppäri on kiva. Sillon ku voi samalla löhöillä menemään <: Glitchlord NIIIIIIIII oon yhä sitä mieltä et mun foorumititteli pitäis olla glitchlord. EI OLLUT KAKKAISTA, OLI OIKEIN NANNAA JA KIVAA LUETTAVAA KUN PAINAJAISILTANI HERÄSIN O3O//

[Aksutar]

Majatalon emäntä kävi tervehtimään Seyriä yllättävänkin tuttavallisesti, mutta oliko se sitten ihme että Lorythaksen kaltainen, isällisen välittävä persoona oli hyvääkin pataa kyläläistensä kanssa? Darius piti silmällä tuota lähelle tullutta haltianaista. Vaikka Haukansilmä pitkin kasvonsa peruslukemilla, näytti hän jälleen niin kovin jäätävältä, arvostelevalta ja jopa halveksuvalta - Siihen tosin vaikutti myös se Haukansilmä kera pistävän tarkan katseen. Olisihan kenraali voinut edes yrittää hymyillä, jottei noin negatiivista naamaa olisi näyttänyt heti ensikättelyssä, mutta juuri nyt Darius ei tuntenut oloaan niin mukavaksi.
Kenraali kävi kuitenkin nyökkäämään tervehdykseksi Nerinalaksi esitellylle naiselle, kokematta sen suurempaa syytä kumminkaan suutaan tilanteessa avata. Sen sijaan Lorythaksen johdolla kenraali käveli kumppaninsa kera syrjemmällä olevaan pöytään odottelemaan, jotta majatalon henkilökunta heitä ehtisi palvella muiden vieraiden ohella.

Ne muut vieraat saivat Dariuksen entistä paremmin varuilleen. Osa selvästi oli matkalaisia, jotka Briariin olivat päättäneet pysähtyä. Nuo matkalaiset saivat Haukansilmältä osakseen pitkiä, arvioivia katseita kun ohi käveltiin. Mitään kenraali ei kuitenkaan sanonut, pysähtyen pöydän viereen seisomaan siinä missä Iriador ja Lorythas istahtivat alas. Katse kääntyi puoliveriseen tuon kysymyksen myötä, Dariuksen vastaamatta aluksi mitään. Mitä siihen nyt edes olisi vastannut? "kyllä häiritsee, kyläläisistäsi osa on rotua josta en välitä ja kylänne vieraista joku voisi hyvinkin olla palkkamurhaajia jotka ovat suurien nimien perässä - joista valitettavasti minä satun olemaan yksi"?
Ei hän voinut Lorythasille sitä ääneen sanoa. Ei hän halunnut loukata Lorythasia tai tuon kyläläisiä, Haukansilmän kyllä tiedostaessa kuinka rotuvihansa ei ollut tervetullut tällaiseen kaikenkirjavaan, puolueettomaan kylään. Vanhoista tavoistaan haltia ei kuitenkaan päässyt eroon silmänräpäyksessä.

"Ei. Ei häiritse", Haltia vastasikin lopulta istahtaessaan alas, pysyen silti varuillaan, ollen selvästi valmis pomppaamaan ylös tuoliltaan jos tarve sitä vaatisi.
Yksi apupojista saapui heidän pöytänsä puoleen. Nuori, ehkä juuri ja juuri täysi-ikäinen miehenalku... joka oli ihminen. Tuo toi pöytään puisella tarjottimella jo leipää, sekä kannullisen maitoa ja vettä, kera kolmen juomalasin. Nuorukainen vaikutti reippaalta ja pirteältä, tervehtien Lorythasia lähes yhtä iloisesti mitä majatalonemäntä oli tervehtinyt. Darius tarkkaili kulmiensa alta nuorukaista, joka kuitenkin kävi poistumaan kovinkin nopeasti, sanovansa palaavan pian, unohdettuaan jotain kyökin puolelle.
"Kattonne ovat vahvistettuja...?", Darius kävi lopulta suunsa avaamaan, koittaen edes jonkinlaista keskustelua luoda jännittyneestä olotilastaan huolimatta, "Kerta ne näyttävät kestävän enemmän kuin yhden lohikäärmeen?".



// Kaikki on yhtä kilpailua. :-----------DDDD NYT NE VAARAT POIS. Mennään hakkaan ironbanneria joo MUT SIT MYÖS NE HOTSIN DAILYT. Läppärit on kivoja kyllä kieltämättä 8) Kyl mä vielä sen sun tittelis vaihdan, odotas vaan. HIRVEETÄ KAKKEA OLI sinä ja sun painajaises, oisit vaan jatkanu niiden uh unien näkemistä (D OTA LISÄÄ KAKKEA //

[Crimson]

Puolikäärme nojasi leukaansa lähemmäs rintaansa, Dariusta kulmiensa alta katsoen ja odottaen että kenraali hänelle jotain vastaisi. Kyllä Lorythas ymmärsi miksi eliittikenraali niin varuillaan oli – mutta siitä syystä heidän ei tarvinnut toisiaan nimin puhutella, siinä missä hopeaverinen kyllä piti silmällä ympäristöä sen verran, että saattoi vieraidensa turvallisuuden taata. Jos se hänestä olisi kiinni, kukaan ei Winderin tai Mir Valdorenin kimppuun ehättäisi, Vaernin halutessa tarjota tästäkin kokemuksesta mukavan molemmille. Ehkä he voisivat tehdä näin useamminkin keskenään, tai ehkä ohikulkumatkalla Darius saattaisi Kuiskaukselle suositella täällä vierailua, kukapa sitä etukäteen tietäisi.
Lopulta Haukansilmä kuitenkin ääneen vastasi, ettei häntä mikään häirinnyt. Mukamas. Kyllä Lorythas näki kenraalista aivan jotain toista, mutta siitä huolimatta nyökkäsi vastaukseksi, hyväksyvästi silmäpuolelle.
”Hyvä niin sitten”, Hopeakäärme totesi, silmäillen jo keittiön puolelta kohden tarmokkaasti talsivaa nuorukaista.

Ystävällisesti kyläpäällikkö tervehti nuorikkoa kohteliaasti, seuraten miten tuo laski tarjottimeltaan punottuun koriin liinan ylle asetellut tuoreet leipäpalat pöydälle kahden juomakannullisen kera. Lasipino purettiin näppärästi, vaaleatukkaisen asetellessa lasin jokaisen pöydässä olijan eteen, uskaltamatta varsinaisesti kehenkään muuhun kuin Lorythakseen katsettaan kohdistaa. Ja ehkä hyvä niin – Winder kun näytti juuri siltä että vääränlaisesta katsekontaktista hyppäisi tuolistaan kattoon asti tarvittaessa…
Myöntyvästi nyökäten sarvipäinen kuitenkin kuunteli, kuinka nuorukainen vielä totesi pyörähtävänsä hakemassa jotain ja palaavansa kyllä pian. Tuskin siinä kauaa tosiaan kestäisi, mikäli keittiön puolella kaikki olisi muuten kunnossa.

Valvova katse kyökkiin kipittävästä nuorikosta palasi kuitenkin Haukansilmään, joka yllättäen kyseli heidän kattojensa perään.
”Niitä vahvistetaan kivisin pylväin ja puomein tarvittaessa”, sarvipäinen aloitti, pienesti päätään kallistaen ja vilkaisten niitten kivisien pylväiden puoleen jotka majataloa pitkin kulkivat tietyissä linjoissa.
”Korkeimmille rakennuksille ne vahvistukset valetaan jo heti rakennettaessa. Lohikäärmeet kun pitävät korkealle kapuamisesta, etenkin vuorilta lähtöisin olevat. Ne löhöävät kuumalla säällä kattotiilien lämmetessä tuolla ylhäällä ihan mielellään, jos siihen tilaisuus suodaan”, Puolikäärme selitti selvästi asiasta tietoisena.
”Eiväthän ne aina kestä, jos isommat liskot yrittävät tulla hätyyttelemään pienempiä tiehensä. Toisinaan mokomat särkevät kattoihin reikiä tai saattavat tipahtaakin sisätiloihin”, Lorythas naureskeli, muistellen että tätäkin majataloa oli saatu useamman kerran talkoilla korjailla vastaavien tapahtumien johdosta, ”Oman kartanoni katto kestää Lokeneakin. Olisi varmaan pitänyt siitäkin kertoa teille, jos olette sattuneet kuulemaan tömistelyä tai tärinää rakennelmissa luonani ollessa…”, Lorythas henkäisi vielä hieman pahoitellen. Ei hän siihen itse osannut siten enää kiinnittää edes huomiota näiden vuosien jälkeen, mutta epäili kyllä ettei haltioiden kotopuolessa liskopedot katoilla kävelleet miten sattui…
Dariuksen puolessa jo tovin viipynyt katse kiri kuitenkin samaiseen pellavapäähän, joka heidän luonaan aikaisemmin oli pyörähtänyt, sekä perässä astelevaan nuoreen naiseen, noiden suunnatessa tiskin takaa heidän pöytäänsä kohden viimein. Nainen kantoi monin kerroin taitellut liinat molemmissa käsissään vasta valmistettua riistalla täytettyä piirasta pöytään, siinä missä nuorikko itse taisi kiikuttaa mukanaan lautasia ja muita tarvittavia tarvikkeita ottimista leikkuuveitseen. Ainakin aamiainen olisi täyttävä ja Lorythaksen kasvoiltakin näki, kuinka tuo oli moisesta yllätyksestä oikeastaan varsin ilahtunut. Tuskin piiraan oli tähän pöytään tarkoitus edes tulla alun perin, mutta selvästikin Neri oli tehnyt uudenlaisia järjestelmiä keittiönpuolella pitääkseen kyläpäällikön vieraineen tyytyväisinä.


//Välillä täytyy kilpailla. Sitten voidaan palkita ittemme pekonilla, homejuustolla, pärinäkahvilla ja kozelilla. ::DD:D::D:D VAARAT EI MEE POIS. Rautabanneri on entinen kun me saavutaan paikalle! HOTSIN DAILYT KANS JOO KYLLÄ. Vielä mä sitten joku päivä katon et mitä on tapahtunu kun huomaan mun tittelini vaihtuneen. MÄ SULLE KAKET NÄYTÄN KUULE. Daichin kikareen postilaatikkoon tuon. Ni. Mitäs siihen sanot. Muttakun oon tämmönen painajais-soturi – aika huono semmonen kun oon aina kuolemassa mun unissani tai käy muuten huonosti//

[Aksutar]

Kenraali vilkaisi niiden kivisten pylväiden puoleen siinä missä Lorythaksin, tuon kertoessa kuinka kattoja vahvistettiin tarvittaessa. Liskot kuulemma viihtyivät katoilla, varsinkin kesälämpimillä, mikä taisi olla ihan ymmärrettävää moisilta pedoilta. Selvästi Briarissa oli opittu elämään lohikäärmeiden kanssa, eikä vain käytetty noita ratsuina. Siinä missä liskot saivat sopeutua elämään omistajan komennon alla, oli kyläkin sopeutunut suurempien petojen läsnäoloon, eikä vain olettanut että liskot pysyisivät kiltisti pois katoilta tai eivät muutenkaan tuhojaan tekisi. Ihailtavaa sinällään. Pienesti kenraali kävi hymähtämään Lorythasin mainitessa suurempien liskojen aiheuttavan toisinaan reikiä kattoihin, jopa romahtavan noiden läpi jos eivät omaa kokoaan tajunneet. Kuinka karua olisikaan olla sisätiloissa, kun sisään romahtaisi tonneja painava liskopeto? Katse käväisikin nopeasti korkeassa katossa, ihan kuin sitä olisi voinut sanoa romahtaisiko katto vai ei sitä tuijottamalla.

"Enpä ole kuullut kolinoita katoltasi... Mutta hyvä tietää jatkossa", Kenraali hymähti Lorythasin kertoessa, että mikäli kartanonsa katolta kuului kolinaa, niin se todennäköisesti oli Lokene.
Pienesti jo rentoutunut kenraali oli kyselemässä seuraavaksi Lokenesta, mikäli Lorythas olisi tietoinen sisarpuolensa kunnosta, mutta ennen kuin haltia suunsa ehätti avata, oli se poika kera nuori nainen saapuneet takaisin.
He saapuivat Haukansilmän sokeasta kulmasta, joka jo itsestään sai Dariuksen ahdistumaan. Kääntäessään päätään paremmin saapuvan kaksikon puoleen, ehätti Darius nähdä vain kuinka nuorimies vetäisi esiin teräaseen.
Tai no. Tuo kuivasi juuri pestyjä aterimia ja leikkuuveitsiä kaiken muun kantamansa roinan ohesta pyyhkeeseen, mutta nopeasti sivusilmällä katsottuna sen saattoi helpostikin tulkita väärin. Ja väärin hermoheikkona ollut Darius sen tulkitsikin.

Sillä samalla sekunnilla oli kenraali noussut ylös tuolilta, istuimen kaatuen nousemisen johdosta selälleen. Toinen käsi oli salamana napannut kiinni keihäästä, jonka terä oli noussut alta aikayksikön vasten apupojan kaulaa. Niin nopeasti, ettei nuorukainenkaan sitä itse aluksi tajunnut. Mutta kun tajusi, nousi miehenalun kasvoille mitä järkyttynein ilme, tuon katsahtaessa Haukansilmän puoleen. Haukansilmän, joka näytti siltä että ei todellakaan vitsaillut uhkauksensa kanssa, painaen keihäänterää turhankin vaativasti vasten nuoremman kaulaa, tuon yrittäessä paikoille jäädyttyään edes nojautua kauemmas aseesta. Pelosta kankeana, hyvä ettei lautasia sylistään tiputtanut.
Koko majatalo oli hiljentynyt, pysähtynyt paikoilleen, katseiden kääntyen sivupöydän puoleen. Kukaan ei sanonut mitään, tai tehnyt mitään. Kaikki vain odottivat hiljaisuudessa, että jotain tapahtuisi.
Mutta, se hiljaisuus ei kuitenkaan kauaa kestänyt...



//"Välillä". Oi kyllä, kuulostaa niin nannalta palkinnolta että huh. VAARAT PERKELE. Rautabanneritsta tulee kakkabanneri. HOTSSS. Ylläri tittelinvaihdos. KAKKEJA EN SULTA NÄE KOSKAAN. Voi Daichin kikareet nyt :DD Elä postita niitä samaan aikaan mitä Ivy uhkas postittaa mulle vohvelin. Et sä sit oo painajaissoturi jos sä kuolet. Mä en kuole koskaan painajaisissani, mä oon pro. Sun pitää pistää se unisieppari esille ni ei näy painajaisia si //

[Crimson]

Rauhallisesti Lorythas silmäili miten nuoremmat töitään lähemmäs tulivat tekemään, neitokaisen jäädessä hieman etäämmälle odottamaan että nuorimies saisi astiat, joita tuo pyyhkeisiin huolellisesti kuivasi, aluksi pöytään katettua. Nuoret saisivat varmasti vastaavien vieraiden palvelemisesta kehuja ja hyvästä suorituksesta sai kontolleen aina mielekkäämpiä tehtäviäkin, jotka valjastivat nuorimpia aina suoriutumaan tehtävistään huolella. Se tarmo heijastui etenkin tästä pirteänreippaasta apupojasta, jonka toiminta oli mukavan ripeää ja ammattimaista – tai se oli ainakin tähän saakka ollut, kunnes Darius kävi sen hetken rikkomaan ja sai nuorukaisen kirskauttamaan niitä kädessään pitämiä lautasia toisiaan vasten, samalla kun kalpeni suorastaan silmissä.
Iriador säpsähti vierestä sitä tuolin kolinaa, ollen sen lyhyen hetken ollut niin tohkeissaan siitä tuoksusta, joka vasta leivotusta piirakasta nenään leijaili. Mutta nyt Iriador painui selkänojaansa vasten, syvään henkäisten kuin odottaakseen mitä seuraavaksi tapahtuisi, Haukansilmän käytyä niin salamana sijoiltaan johonkin reagoimaan kovinkin aggressiivisesti. Siinä missä punapäinen kuitenkin tyytyi vain seisahtumaan sijoilleen tuolilleen, harkitsemaan sitä mitä seuraavaksi tekisi tai vaihtoehtoisesti odottaisi että Darius jotain käskisi syystä tai toisesta, ei Lorythas kuitenkaan paikoilleen jäänyt vain katsomaan tilannetta vierestä…

Puolikäärme nousi tuolistaan ylös varsin tuohtuneen näköisenä, pelkän olemuksensa jo uhkuen sitä varoittavaa poltetta, ettei tuon tielle kannattanut yksinkertaisesti juuri nyt astua. Sen näytti ensimmäisenä tiedostavan lihapiirakkaa pitelevä neito, joka alta aikayksikön kävi ottamaan askelia taemmas. Varoittava katse kirjaimellisesti nauliintui Dariukseen, Lorythaksen kiertäessä pöydän toiselta laidalta toiselle. Toisella kädellään kevyesti työntäen lautasia kalpeana pitelevän pojan selkänsä taakse, siinä missä toinen nappasi terävästi Winderin keihäänvarresta kiinni, pakottaakseen aseen terän ensin kohden lattiaa. Kunnes yksinkertaisesti vain riuhtaisi aseen Haukansilmän kädestä, viskaten sen tylysti vain majatalon lattialle, kauemmas tilanteeseen näin reagoineesta kenraalista.

Silmänsä syttyivät jälleen siihen tutun turkoosiin tuleen, Lorythaksen tarratessa Haukansilmää rintapielistä kiinni. Siinä välissä Iriadorkin kävi jo pöydän äärestä nousemaan ylös, siinä missä kauempaa Neri siirtyi tuijottamaan tiskin takaa kummallista välikohtausta muuten niin hiljaisen, rauhallisen majatalonsa puolelle.
”Olit kuka tahansa tai olivat velvollisuutesi mitä hyvänsä”, Puolikäärme sähisi matalalta, pakottaen Winderiä astelemaan väkisin varpaillaan kasvot häneen päin suunnattuina kohden lähimpää seinää, jota vasten osapuolista se suurempi kävi haltian nyt painamaan. Pakottaen tuon pysymään aloillansa, mutta satuttaa Lorythas ei selvästikään halunnut, tietäen kyllä siihenkin tarvittaessa kykenevänsä, jos Haukansilmä ei rauhoittua halunnut tai kävisi jotain harkitsematonta vielä tekemään.
”Niin täällä sinä et niitä toteuta ja kyläläisiäni, perhettäni uhkaile tuolla tavoin valvovan katseeni alla, tai sinä maksat siitä kalliin hinnan”, Hopeakäärme lausui varsin suoraan Haukansilmälle, tuoden kasvojaan lähemmäs silmäpuolen kasvoja sitä ahdistavaa lämpöään taas hohkaten. Ne kapeat savunorot saattoikin nähdä – siinä missä varmasti myös haistaakin – nousevan puolipedon sieraimista, sinisen leimunkin noustessa leuan alapuolta jo värjäämään. Mutta se kaikki oli vain pelkkää uhkailua, ei Lorythas oikeasti halunnut käydä hönkäisemään liekkimerta Dariuksen kasvoille, tai lopettaa niille sijoilleen vaikka niin kylmältä vaikutti ja julmalta näytti sillä hetkellä…
”Aiedail…”, Lorythas vielä kuiskasi hiljaa Dariukselle, kuin hakien takaisin sitä luottamuksellisuutta ja mielekkyyttä kenraalista, josta he molemmat olivat nauttineet vielä edellisiltana.

Niiden sanojen myötä se kolmas osapuoli tuli tilanteeseen lusikkansa tunkemaan, hopeaverisen tuntiessa miten pieni terä painui varovasti painamaan vasten alavatsaansa. Lorythas ei kuitenkaan tehnyt elettäkään katsoakseen lähemmäs salamana teleportannutta Iriadoria, joka kätensäkin asetti sarvipäisen rinnalle tuon toppuuttelevana eleenä työntääkseen tuon tarvittaessa kauemmas Haukansilmästä.
”Epäilen kyllä tämän olevan turhaa…”, punapäinen henkäisi kovin rauhallisena, pitäen sen hihansuojista pompanneen terän kuitenkin vasten Hopeakäärmettä, ”Mutta jos satutat häntä, niin en epäile lopettaa sinua niille sijoillesi…”. Tuntui pahalta uhkailla Lorythasta niin, mutta se oli hänen velvollisuutensa. Hän oli luvannut muille jäävänsä katsomaan tänne Winderin perään, siinä missä Iriador oli valmis puolustamaan kumppaniaan myös viimeiseen hengenvetoonsa asti…


//NIIIIIII <3 Kakkabanneri, voi jumalauta kuin mä tipahdin. Et nyt tuo niitä kusimestareita siltä yheltä viikolta takas, kuin sen pelin voi mitenkään ottaa tosissaan enää sen jälkeen :------DDDD KAKKEJA NÄÄT, SIITÄ PIDÄN HUOLEN JOKA KERTA. No en postita kikareita kuitenkaan samaan aikaan Ivyn vohveleiden kanssa. NO MUTKUN MÄ YRITÄN KAMALASTI OLLA PAINAJAISSOTURI. Aina silti kuolen. Ei ole kivaa tuntea sitä mitä käy ja herätä siihen kun paikkoja kivistää kun unessa kävi hassusti. Mä voin ripustaa ne unisiepparit kato sit sinne uuteen kämppään just esille pedin lähelle <://

[Aksutar]

Se vihainen katse ehätti laantua pienesti, Dariuksen ymmärtäessä mitä oli tehnyt. Hän oli ylireagoinut, jälleen ja nyt kun katsoi mitä pojalla käsissään oli, ei tuo selvästikään mitään pahaa ollut edes aikeissa tehdä. Poikahan oli kauhusta kankeana jo pienestä uhkailusta, ei tuo ollut tappaja. Kenraali ehätti suunsa avata koittaen sanoja hakea ensijärkytykseltään, kun Lorythas kävi jo lähestymään haltiaa, syystäkin. Siinä vaiheessa Darius tiedosti jo täysin virheensä ja mikäli olisi saanut vielä pari sekuntia aikaa palautua säikähdyksestään, olisi jo itse aseensa laskenut, mutta Lorythas ehätti ensin keihääseen tarraamaan ja repimään sen kenraalin kädestä. Darius ei pistänyt vastaan, päästäen irti keihäästä melkein heti kun Lorythas siihen oli koskenut, samalla kohottaen käsiään pienesti ylös, aivan kuin antautumisen merkkinä.
"Lory--", Haltia henkäisi nopeasti, kuiskaten, kun sarvipäinen rintapielistä kävi tarraamaan ja pakotti kenraalin perääntymään vasten lähintä seinää, Dariuksen ähkäisten pienesti Hopeakäärmeen pakottaessa hänet pysymään paikoillaan. Ei sillä, että Darius mihinkään olisi yrittänyt rimpuilla varsinaisesti. Kädet kuitenkin nousivat ottamaan kiinni Lorythasin käsistä, haltian lähinnä pitäen kevyesti toisen käsivarsia otteessaan.

Neutraalein ilmein haltia tuijotti sarvipäistä edessään suoraa silmiin, nojautuen niin kauas kuin kykeni lämpöä hohkaavasta puoliverisestä. Darius ei näyttänyt mitään aggression merkkejä, sillä siihen ei ollut syytä. Tietenkään haltia ei pitänyt siitä että hänet painettiin seinää vasten ja käytiin uhkailemaan tuolla tavoin, mutta Lorythaksella oli syynsä. Ja oikeus.
Kuullessaan sen nimen jonka Lorythas hänelle kuiskasi, kävi kenraali henkäisemään pienesti, katseen kaventuen samalla. Kyllä hän vielä muisti - nyt kun nimen uudestaan kuuli... - kuinka Seyr oli hänelle lisänimen halunnut antaa ja alkaa käyttämään sitä nimeä haltiasta. Ja vieläkään, näin selvin päin, ei Dariuksella ollut mitään sitä vastaan. Mutta, ennen kuin Darius ehätti vastaamaan Lorythasille, oli Iriador liittynyt tilanteeseen, käyden nyt uhkailemaan puolestaan sarvipäistä. Haukansilmän katse laski Iriadorin puoleen tuon ilmaistessa aikeensa päättää liskonpuolikkaan päivät näille sijoilleen, jos Lorythas kenraalia menisi satuttamaan.

"Iriador laske aseesi", Käsky kävi heti ensimmäisenä punapäiselle, joka hätiin oli tullut pyytämättäkin, "Ei ole tarvetta tuollaiselle. Kaikki on kunnossa", vanhempi haltia lisäsi, samalla kun tapautti muutaman kerran Lorythasin käsivarsia, pyytäen tuota irrottamaan otteensa, kenraalin samalla nyökäten myöntyvästi, merkiksi siitä että ymmärsi kyllä mitä Lorythas oli hänelle sanonut ja aikoi kunnioittaa tuon sääntöjä tässä kylässä.
Jahka Lorythas oli irti päästänyt ja Iriador oli aseensa laskenut, käänsi vanhempi haltioista huomionsa uhkailemansa nuorukaisen puoleen.
"Haluaisin pyytää anteeksi sinulta", Darius aloitti, puhutellen tuota yleiskielellä, kerta mokomaa poikakin oli käyttänyt aiemmin, "Tarkoitukseni ei ollut säikyttää sinua, saatikka uhkailla. Ylireagoin, täysin syyttä, enkä voi kuin pahoitella tekojani. Lupaan, ettei se tule toistumaan".
Nuorukainen katsoi tyrmistyneenä haltiakenraalia, joka kävi kumartamaan anteeksipyyntönsä myötä hänelle. Sen hetkellisen tyrmistyneisyyden kävi kuitenkin pyyhkimään naurahdus, joka nosti nuorenmiehen kasvoille äskeisen pirteän hymyn.
"E-ei se mitään. Sattuuhan näitä", ei kyllä sattunut, mutta nuorimies tunsi tarpeelliseksi vähätellä äskeistä välikohtausta, jotta tästä päästäisiin hyvillä mielin eteenpäin, "ehkä minunkin pitäisi pahoitella, että sillä lailla sokeasta kulmasta...", Kyllä poikakin tiedosti, ettei silmäpuolinen häntä niin hyvin varmasti nähnyt kun "väärältä" puolelta tuli.
"Ei syy ole sinun", Darius hymähti vastaukseksi, nostaen vinon, pahoittelevan hymyn kasvoilleen.



//IIIINNN. Kakebanneri iskee! :------------DDDDD pissa master iskee taas. VARO VAARAA. EI NÄY KAKKEJA VIELÄKÄÄN. ET OSAA OLLA PAINAJAISSOTURI. Sun pitää nukkuu se sun miekkas kainalos, ehkä sitten painajaiset psysyy poissa. Ja noni, PAREE PISTÄÄKI NE SIT ESILLE NI TEHOAVATKIN //