JatkoaDarius Winder, Pumpkin
Darius saattoi huokaista helpotuksesta, saatuaan Iriadorin viimein parantajan käsiin. Tietenkin Kenraali auttoi parhaansa mukaan ja piti silmällä tuota parantajaa, haluten kuitenkin luottaa siihen että nainen osasi hommansa - sentään tuo oli näemmä haltia tai ainakin olento joka omasi haltiailluusion. Tosin, tässä tilanteessa Darius ei todellakaan olisi käynyt nirsoilemaan avun suhteen, tulkoot vaikka puhdasverinen ihminen, kunhan tuo osaisi auttaa Iriadoria. Kenraali pyydettiin kuitenkin syrjemmälle parantajan käydessä tarkistelemaan Iriadorin ruhjeita paremmin ja valmistautui parantamaan suurimmat näin alkuunsa. Kyllä siinä ohimennen kysyttiin myös Haukansilmältä tarvitsiko tuo parantajaa, josta Darius kieltäytyi nätisti. Ei hän juuri nyt, kaulaan tietenkin sattui ja mutta ei hänellä hengenhätä ollut.
Iriadorin telepaattinen viesti sai Kenraalin hymyilemään pienesti sivummalla, Haukansilmän kuitenkaan lähtemättä minnekään.
"Katson että kaikki sujuu täällä hyvin, sen jälkeen menen porteille", Darius vastasi telepaattisesti, seuraillen toimenpidettä vierestä hiljaa. Fritz oli näemmä ihan kunnolla rusentanut hintelän haltian alleen ja tehnyt kieltämättä rumaa jälkeä. Ei ihmekään, jos luita oli poikki ja Iriador vuosi verta sisäisesti. Apua tuo kuitenkin sai ajoissa, eikä korkeahaltia siihen nyt kuolisi. Toivottavasti. Kyllä rujokasvoinen parantaja näytti hommansa osaavan.
Darius alkoi kuitenkin vaikuttamaan levottomalta, naisen jäädessä vielä huoneeseen heidän seuraansa, varmistellen Iriadorin tilan olevan vakaa. Tovi sitten he olivat saapuneet, ei enää kauaa kun loputkin kuiskauksesta saapuisivat ja tarvitsivat varmasti ohjeistusta ja apua. Mutta sitä ennen Darius halusi suoda huomiota Iriadorille. Mieluiten kahden kesken.
Niskaansa nopeasti hieraisten Darius kävi lopulta nopeasti lähestymään Iriadoria, kumartuen tuon puoleen. Käsi pujahti varovaisesti nuoremman niskan taakse kenraalin painaen mitään häpeilemättä suudelman Iriadorin huulille. Yhden, pidemmän, jonka perään vielä toinen pienempi, se ainainen hyvästelevä pieni suukko suuremman perään.
"Koita levätä ja rauhoittua", Darius sanoi nyt ääneen, pysyen yhä kumartuneena Iriadorin lähellä,
"Palaan niin pian kuin mahdollista". Lopulta Haukansilmä suoristui nuorempansa yltä, vilkaisten pitkään, merkittävästi hoitajattaren puoleen joka kaksikkoa tuijotti jokseenkin hämmentyneenä. Tai ehkä enemmänkin yllättyneenä, mutta ei mitenkään tuomitsevana tai järkyttyneenä. Moinen reaktio oli jokseenkin uutta kenraalille... Mutta hyvä vain. Aivan sama että tuo oli nähnyt heidän suutelevan, kuka tuota uskoisi jos eteenpäin tästä kertoisi? Nainen oli vain puolueettoman kylän nimetön parantaja, tuon suusta salaisuutta ei varmasti kukaan uskoisi, ainakaan haltioiden kaupungissa.
Sen pidemmittä puheitta Winder kuitenkin kävi suuntaamaan kohti kylän portteja, vastaanottaakseen saapuvat sotilaansa.
Eläimellisen varoittavasti Pumpkin kävi sähähtämään takaisin uroskäärmeelle tuon käydessä varoittelevasti rääkäisemään, naaraan kuitenkaan lentämättä kauemmaksi tuosta. Siinä kuitenkin kävi selväksi, että Seyr taisi nyt olla arvaamattomalla päällä ja Pumpkin ymmärsi sen täysin. Välillä se pedon vietti vain vei mennessään, eikä sitä voinut vastustaa, oli sitten kuinka inhimillinen ja rationaalinen olento.
Pumpkin halusi vain lähelle Lokenea ja kun Lorythas kirjaimellisesti pyysi pientä naarasta laskeutumaan selkäänsä loukkaantuneen naaraan seuraksi, ei Pumpkin aikaillut yhtään. Lorythaksen kysymyksen sivuutettiin hetkeksi pienen serpentin lennähtäen Lorythaksen selälle ja muuttaen muotonsa samalla humanoidiksi. Tummahipiäinen kävi kyyneleet silmissään kirjaimellisesti halaamaan Lokenea, painanen kasvonsa vasten tuon pehmeää karvaa.
"Voi kiltti älä kuole nyt, et saa kuolla nyt", Saga kävi surkuhupaisesti parkumaan Lokenea vasten, halaten toista entistä tiukemmin,
"Kenen kanssa minä muuten katolla kolistelisin!". Paniikki valtasi nuoren naaraan, tuon todellakin toivoen että lokene tulisi toipumaan, ei hänelle ollut tullut mieleenkään että valkea naaras saattaisi johonkin kuolla! Menettämisen pelko oli suuri, vaikka Saga ei Lokenea pitkään ollut tuntenutkaan! Mutta, eläimellisesti pikkunaaras oli ehättänyt jo kiintyä vanhempaansa, tuo oli oikeastaan läheisin henkilö, mitä Pumpkinilla tässä valtakunnassa tällä hetkellä oli...
"M-muut palasivat kyllä juu", Viimein tummahipiä kävi vastaamaan Lorythasille, vilkaisten tuon puoleen,
"Teitä odotetaan jo, kaikki ovat huolissaan!". // PUUHÖYLIÄ KAIKKIALLA (D Vähän tahtoisin jaakon tattimuhennosta kyllä juu, en voi kieltää. EIKU :D:D:D:D:D:::D:: Black ei kyl välttämättä haluais kohdata Hecaa, Blackikin juoksis pakoon ja lujaa. EI SIILIÄ. NOT THE COOL CAT. ANYTHING ELSE BUT COOL CAT. //