Jälleen huojentuneentyytyväinen henkäys karkasi huulien välistä, Dariuksen myönnellessä tarjouksen heidän vieressään lepäämisen suhteen olevan vielä avoinna. Mistä lie se ajatus kenraalilta oli tullutkaan, ei Lorythas osannut millään tavoin sanoa siihen vastaan tai kieltäen. Ajatus tuntui mukavalta, päästä nyt toisten viereen siten ja katsomaan että nuo nukkuisivat hyvin yönsä – vaikka tarvitsisihan Puolikäärme itsekin lepoa kaiken hiljattain kokemansa jäljiltä. Ja saadakseen sen kuumeensakin laskemaan viimein kunnolla…
Iriador kävi jotain itsekseen mutisemaan silmäpuolen nostaessa nuoremman nojatuolilta syliinsä. Hetkeksi nuorempi jopa raotti katsettaan, kuitenkin painaen päänsä kevyesti vain Winderin hartiaa vasten ja antaen tuon kiikuttaa häntä sinne minne ikinä nyt oltiinkaan menossa. Todennäköisesti petiin. Olihan Iriador havahtunut hereille useamman kerran voimakkaampia ääniä kuullessaan vierestä kaksikon painiessa keskenään, mutta ei hän ollut nähnyt syytä mitään käydä kommentoimaan. Eikä Iriador oikeastaan edes jaksanut, hän halusi nukkua nyt, kun väsytti niin kovin kaiken sen uupumuksen tuntuneen vain kasvavan sen myötä kun alkoholia sai. Kai sitä eräänlaiseksi yömyssyksi, kovin reippaaksi sellaiseksi, oli sitten saattanut kutsua.
Hopeaverinen pyyhkäisi vieressä hiuksiaan nopeasti ojennukseen, katsoen vierestä että Darius sai kumppaninsa nostettua tuolilta ylös ongelmitta. Astellen sitten vielä sulkemaan niitä avattuja, juomia yhä sisältäviä pulloja ohessa myös kumoten oman lasillisensa pohjat kurkustaan alas, ennen kuin lähti seuraamaan Haukansilmän perään. Hieman horjuen, kuitenkin tarkkaillen hieman kaksikosta etäämmällä, että nuo pärjäsivät, valmiina kuitenkin ponkaisemaan tueksi jos näytti siltä että Darius yllättäen olisikin punapää sylissään käynyt horjahtamaan. Mutta kerta Winder kantolastinsa kanssa pärjäsi, ei Lorythas nähnyt syytä avuksi varsinaisesti tunkea.
Käytävälle päästyä sarvipäinen lähti paremmin kuromaan väliä kaksikkoon kiinni, raottaen edeltä huoneensa ovea paremmin auki, itse siitä haltioiden perään astahtaen. Ovi jätettiin reilummin raolleen, jotta ilma kulkisi huoneessa paremmin. Eihän täällä ketään ollut heidän lisäkseen, saati todennäköisesti edes tulisi vierailulle yrittämään – kaikilla kun oli tapana odottaa eteisaulassa nätisti ja huhuilla kyläpäällikköä alakerrasta käsin.
Iriador jaksoi silmiään hieman hieroen sängynlaidalla malttaa istua sen aikaa, että Darius sai nuoremman yllä olevia kamppeita riisua, laiskasti punapäisen jopa kenraalia avittaen siinä touhussa. Lopulta rojahtaen vain löysemmänpuoleinen vaalea paita yllään pedille, käyden vetäisemään puolihuolimattomasti peitonkulmaa yllensä vielä ennen kuin se hiljainen, suloinen tuhina otti jatkuakseen, punapäisen vajotessa samantien takaisen kevyempään uneen.
Dariuksen vielä riisuessa kuteita yltään, kävi Lorythas hieman raottamaan myös makuukammarinsa ikkunaa sen varalta, että yön aikana liian kuuma tulisi. Viileässä oli mukavampi nukkua, ainakin suippokorvien, Lorythaksen todennäköisesti ollessa se, joka korkeintaan kuumettaan unen aikana hikoilisi. Vaikkei siten enää hehkunutkaan lämpöä sinisen tulensa kanssa, oli Hopeakäärmeellä tavallista korkeampi ruumiinlämpö, joka toisista epämiellyttäviltä vieressä saattoi tuntua – eikä Vaern halunnut että vieraittensa yöunia pilaisi siten paahtamalla kuin kuumin takka.
Alkoholin määrästä yhä turrana käsiäkin oli helpompi taivuttaa nyt, sarvipäisen kuroessa kiinni niistä alaselällään lepäävistä naruista, kiskaisten Dariuksen siihen solmiman rusetin auki jotta korsetti yllä löystyisi. Saman sarvipäinen teki niskassaan olevalle rusetille, varoen ja vaivalloisesti käyden livuttamaan sen vaatekappaleen yläkautta pois yltään. Keho sai taas hengittää vapaammin, mutta samalla koko päivän omanlaisessaan pakkauksessaan olleena ilmoitti jälleen niistä kivuista, joista Lorythas ei olisi halunnut kärsiä. Mutta kyllä hän kestäisi, ei tämä ollut kuin pientä siihen verrattuna, millaista tuskaa Puolikäärme parhaimmillaan oli tuntenut.
Sarvipäinen riisui vielä sen oman hikisen paidan yltään – hetkeksi selvästi jääden harkitsemaan jotain sijoilleen. Hän paljastaisi jälleen ne arvet. Ne jäljet jotka aina niin huonoja muistoja mieleen toivat ja olivat niin… karut. Uupumuksta ja yhä lievää humalaa poteva mieli auttoi nopeasti päättämään kuitenkin, ettei Lorythas suotta itseään yrittäisi enää verhota vaatekappaleiden alle muutenkin tukalampaa kuumuutta potiessaan. Eikä… Darius niitä arpia siten ollut vierastanut, vaikka oli niihin aikaisemmin tänään jopa koskenut - ja Iriador niitä taas ei nähnyt, vaikka sen yhden kerran myötä tiedostikin niiden koristavan Puolikäärmeen selkää. Ehkä hänen ei tarvinnut piilotella niitä tässä seurassa enää, ja sinällään se ajatuksena taas jopa houkutteli, kyetä jakamaan se oma häpeänsä toisten nähtäville niin että siitä voisi itse vahvistua.
Hitaasti ne omat housutkin vielä käytiin kiskaisemaan alas, Lorythaksen vaihtaessa jalkoihinsa tummat, niin mukavan pehmeät samettiset housut, ennen kuin istahti sängynlaidalle, puolittain selin haltioihin päin. Vastakkainen käsi nousi vaistomaisesti pitelemään sitä vasenta hartiaa, pienesti sormia livuttaen niitä uria myöten, Vaernin samalla sängyn vieressä olevalta yöpöydältä vesikannua kurotellen vapaaseen käteensä. Olihan se siinä seissyt päivän, mutta näin pahimpaan kuivuuden tunteeseen ja janoon se ei sarvipäistä haitannut, kun tuo kävi suoraa kannun suusta hillitysti kulauksen ottamaan. Tarjoten sitten sitä vielä Dariuksellekin, mikäli mies haluaisi vedellä huuhtoa vielä suutaan.
”
Haluatko? Onhan se lämmintä mutta… tekisi varmasti hyvää sinullekin”.
//EEÄS. En suosittele maistamaan ES, se on aika karunmakusta litkua. Kelaa sellanen… erittäin halpis Battery – sellanen laiha ja mauton, semmonen on ES, tai oli, sillon kun sitä maistoin.
ES, siitä ei kyllä tuu koskaan mieleen mitään muuta ko tämä, joka on niin kaunis kokonaisuus. KOSKAAN EN OO HILJAA. Niin, niin kun sillon kerran. Mää oon tämmönen paijattava otus. PASI JA IRMELI AAAAALKDÖJAUDILWA. Mitä enemmän niistä on puhetta, niin sitä suuremmaks se skyrim himo kasvaa HNNNNNGH. Kokkikolmoset ois joka mutkassa aina muille tarjoomassa jotain grillattuja purjotikkuja//