Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Elo 2015, 16:25

Lorythas piti huolen siitä, ettei se punainen, paksu neste käynyt enää sotkemaan kenraalin ihoa. Lipoen kevyesti kielenpäällään ja –kyljellä ne pienet norot sieltä täältä, myös puhdistellen niitä haavoja kaikessa rauhassa itseään samalla tasaillessaan. Edeten hitaasti sille toiselle puolelle, jossa ne suuremmat puremajäljet olivat, käyden niistä nyt myös huolehtimaan.
Hopeakäärme hellitti sitä otettaan Dariuksesta hieman livuttaessaan vartensa toisen sisältä pois, siltikin tukien haltiaa itseään vasten, antaen tuon viipyä siinä turvallisessa sylissään jos Haukansilmästä sitä halusi. Pieni hymy kohottautui kasvoille, käden haltian niskalla levittyen paremmin tukemaan silmäpuolen niskaa, peukalon jopa varovasti käyden hipomaan kipeän kaulan puolelle. Tämä ei pitänyt toistua – ei niin. Mutta onneksi se toistui, siitä Lorythas oli samaa mieltä, vaikka pienen piston tunsikin sisällään sitä miettiessään, miten viimekerta oli saanut lopulta päättyä. Pelkkä ajatus riitti satuttamaan mieltä ja sai Puolikäärmeen toivomaan, ettei hänen koskaan tarvitsisi enää päästä todistamaan sellaista kenenkään kohdalla. Etenkään Dariuksen, saati sitten tuon kumppanin.

Mitään hopeaverinen ei missään välissä sanonut, jatkaen vain niiden haavojen nuolemista ja katsoen, että ne tulivat kutakuinkin siisteiksi, eivätkä verta enää lähteneet vuotamaan. Lämpimän ilman annettiin puhaltaa toisen iholle, sen turkoosin häilyvän leimunkin hiljalleen tyyntyessä vain pieneksi loisteeksi Vaernin rinnassa suurimman huuman laskiessa, tasaten myös sitä kuumuutta joka aikaisemmin kaksikon ympärillä oli niin paahtavana käynyt. Kaiken sen huolenpidon ohella Lorythaksen silmät alkoivat kuitenkin kostua omien ajatuksien karkaillen ties minne. Puolikäärme ymmärsi Dariuksen olevan jo nyt niin tärkeä pala elämäänsä, ettei halunnut menettää tuota enää samalla tavalla, kuin pitkältä tuntunut talvi oli välissä antanut ennen tätä kohtaamista ymmärtää. Hän tarvitsi Haukansilmää. Ystävänä. Vierelleen hillitsemään sitä petoa, jota Haukansilmän läsnä ollessa tuntui olevan helpompi kontrolloida, juuri kyseisen takia Lorythaksen tuntiessa niin syvää vetoa tähän haltiaan. Voiden jopa väittää, että menettäisi lopullisesti itsensä hallinnan paranoidisille ajatuksilleen, mikäli haukankatseinen olisi hänet nyt vain hylännyt. Kuten sen kylmän kauden yksin ollessaan oli huomannutkin, niiden pelkojen ja ahdistuksen ollen nousseen useammin esille puoliverisestä. Niiden ajatuksien ollen ajanut Lorythaksen selkä seinää vasten, nurkkaan ahdetuksi niin monet kerrat, että niistä selviäminen tuntui kerta toisensa jälkeen aina vain vaikeammalta.

Mutta Winder toi omanlaistaan helpotusta niihin pelkoihin, Lorythaksen voiden edes kerran elämässään myöntää itselleen löytäneensä jonkun, joka ei halunnut häntä muiden tavoin inhota, sysätä pois tieltään…

Älä jätä minua enää…”, kovin rikkonainen ääni henkäisi Winderin viimeisten sanojen myötä, Puolikäärmeen kallistaessa päätään jälleen nojaamaan paremmin Haukansilmän hartiaa vasten. Huomatessaan kuinka kyynel kävi vierähtämään kasvojensa poikki niistä kosteista silmistä, räiskähtäen nenänvarreltaan vasten silmäpuolen ihoa, kävi Lorythas naurahtelemaan ääneen lempeästi. Ei häntä sellainen tunteiden näyttäminen häirinnyt, Hopeakäärmeen ollessa ennemminkin tyytyväinen siitä että niin inhimillisesti kykeni yhä reagoimaan ja kyynelehtimään vapaasti ilman, että se johtui erillisestä tuskasta, saati sitten siitä pelosta johon aina päivän päätteeksi sai nukahtaa.
Talvi oli jo tarpeeksi kamala… niin pitkä ja pimeä ilman teitä”, sarvipäinen hymisi yhä kyynelehtien, katseensa nostaen siinä hartialla levätessään Dariuksen kasvoja etsiäkseen.
Olin niin yksin... pelkäsin puolestanne ja vain… odotin. Odotin niiden menneisyyteni… hirviöiden hakevan minut takaisin… jos en saisi nähdä teitä enää. Nähdä enää sinua, ja pyytää sinulta anteeksi”, Seyr puhui rauhalliseen ääneen hieman sanoissaan empien kun menneistä puhui, sanojensa lomasta murheelliseksi käyneen katseensa painaen kiinni tuntiessaan sen piston taas repivän sisältäpäin itseään jokaiseen suuntaan. Mutta silti Lorythas hymyili, saadessaan nyt olla niin lähellä Dariusta, herätellen pientä lohtua siitä ettei kaikkea vielä ollut tässä elämässään menettänyt.
En jaksaisi sitä enää toista kertaa…”.


//MMMMHMHMHM 8))))) Ja äläpä (D AIVAN ÄLYTÖN HARMITUS, KADUTTAAKIN NIIN ETTÄ EI MITÄÄN RAJAA EIKÖHÄN PISTETÄ NÄÄ HOMMAT HETI PAKETTIIN JA HUKUTETAAN MEREN POHJAAN ::D:D:D:D::DDDDD Kelaa jos – on parhain, tarvitaan sitä enemmän, koska siitä vaan ei voi saada tarpeeks. Sulla on permavirne turvallas sen kahvin takia, VARO VAARAA, ET NY PÄRISE LIIKAA HEI. AAMUYÖ ON NUKKUMISTA VARTEN – MUTTA MIKÄS MINÄ OLEN KIELTÄMÄÄN ETTEIKÖ SILLON ROPETTAA SAIS. Olen paraskin puhuja tässä, tsih//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2015, 17:28

Lähes olemattomasti kenraali hymisi rauhoittuvan hengityksensä lomasta sarvipäisen vielä haavoja nuollen. Viimeisen kerran haltia jännitti lihaksiaan Lorythasin vetäytyessä kenraalin sisältä viimein ulos, saaden Dariuksen henkäisemään kerran raskaammin. Kenraali sulki silmänsä, nauttien vain siitä läheisyydestä, niistä kosketuksista, joita puolikäärme hänelle soi. Olo oli niin euforinen, ettei Darius edes halunnut miettiä mitään muuta, kuin tähän hetkeen uppoutumista. Kaikki muu unohtui, haltian tuntien vain puolipedon lähellään.
Pienesti Darius raotti katsettaan Lorythasin rikkonaisen äänen kuullessaan. Puoliumpinainen katse kääntyi paremmin sarvipäisen puoleen, joka päätään kävi nojaamaan haltian hartiaa vasten. Sitä kyyneltä Darius ei tuntenut, ihon ollessa tulessa kynsimisen ja puremisen jäljiltä, mutta kyllä hän hopeaverisen äänestä kuuli sen surun joka toista kävi varjostamaan. Käsi puoliverisen niskassa kävi paremmin silittelemään Lorythasia, kenraalin koittaessa toeta vielä siitä jälkihuumasta.

Katse kävi kohtaamaan Lorythasin katseen, kenraalin tuijottaen levollisesti päätään nostanutta puoliveristä, sanomatta sanaakaan. Vaikuttaen kovinkin kylmältä, kasvojen ollessa jälleen niin tutulla peruslukemalla. Ei Dariuksen ollut tarkoitus olla etäinen tai kylmä, ei hän itse edes tiedostanut näyttävänsä tuomitsevan arvioivalta kera pistäväntarkkailevan katseensa. Kenraali vasta nyt alkoi ymmärtää kuinka yksinäinen Lorythas oli. Puheidensa perusteella. Kyeten jopa samaistumaan kyläpäällikköön. Aivan kuten Lorythaksella, oli Dariuksellakin monta tuttua ja ystävää ympärillä, mutta ei varsinaisesti ketään jolle uskoutua. Jota pitää läheisenä. Paitsi Iriador, siinä Darius erosi puoliverisestä. Ja kuinka onnekas kenraali olikaan omistaessaan elämässään Iriadorin kaltaisen kumppanin. Haltia halusi Lorythaksen tuntevan samoin, mutta Darius ei vieläkään tiennyt uskoisiko itsensä olevan juuri se oikea ja paras vaihtoehto täyttämään sitä aukkoa sarvipäisen elämässä.... vaikka... ehkä halusikin tavallaan...
Lorythas oli hänen ystävänsä. Siihen Darius ei voinut enää sanoa vastaan. Ja hän välitti valtavasti puoliverisestä, mikä yhä oli niin kovin absurdi reaktio koko elämänsä roturasistina eläneeltä kenraalilta. Mikäli he olisivat törmänneet toisiinsa toisenlaisissa olosuhteissa, ei Darius olisi tähän tilanteeseen päätynyt puoliverisen kanssa. Ja... jos totta puhuttiin, Darius tuskin olisi edes minkäänlaista vetoa tuntenut Lorythaseen, ellei Iriador olisi jo vuosia takaperin herättänyt kenraalin katsomaan omaa seksuaalisuuttaan vähän toiselta kantilta...

"En aio jättää sinua enää koskaan", Darius kävi viimein avaamaan suunsa puhuen pehmeänlämpimästi, nojautuen lähemmäs Lorythasin kasvoja, "Me emme jätä sinua enää koskaan".
"Olet tärkeämpi minulle mitä kuvitteletkaan"
, Haukansilmä jatkoi painaessaan otsansa vasten Lorythasin otsaa, levollisen katseen tuijottaen suoraan puolikäärmeen katseeseen, "Ja olen niin pahoillani miten kohtelin sinua talven yli. Kuinka en pitänyt yhteyttä. Kuinka en selvittänyt välejämme... minä vain...".
"Pelkäsin",
Puheiden lomasta toinen käsistä nousi sarvipäisen kasvojen puoleen, kevyesti pyyhkimään niitä kyyneleitä toisen kasvoilta peukalolla, "En halunnut saattaa sinua... Samaan tilanteeseen missä Iriador on. Katsoin parhaaksi pysyä etäisenä ja koittaa unohtaa sinut, ettei.... Ettei Hän kävisi vetämään sinua mukaan sairaisiin leikkeihinsä...", kenraali kertoi, uskoen Lorythaksen kyllä tietävän ketä Darius tarkoitti puhuessaan Hänestä.
"Olet kärsinyt jo niin. En halunnut ottaa sitä riskiä, että kärsisit lisää. Varsinkaan minun takiani", Vasta nyt Darius alkoi ymmärtää kuinka epänormaalia hänelle tällainen avautuminen oli... Ehkä Iriadorille silloin tällöin avautuminen oli tosiaan auttanut kenraalia puhumaankin tunteistaan ja ongelmistaan enemmän.
"Anna anteeksi", Pieni, pehmeä suudelma suotiin nopeasti Hopeakäärmeen poskelle, "En tiennyt kuinka pelkäsit..".


// HIRVEE KATUMINEN JA SILLEEN JOO HOMMA PAKETTIIN JA ANKKURIN KANSSA MEREN POHJAAN sinne Orubeelle lahjaks. Kelaa jos - on paras 5/5. ANTEEKS MUTKUN TÄNÄÄN TEKI MIELI KAHVIA JA NYT VÄHÄN TÄRISYTTÄÄ. Nii saatana et nyt siel dissaa aamuyön ropetuksia, SINÄ SE PÄÄTIT VASTATA VIELÄ KUN KONEELTA OLIT LÄHTENY. Senkin grillattu purjo //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Elo 2015, 20:17

Haukansilmä ei aikonut jättää Lorythasta, korjaten vielä sanojaan monikoksi, todennäköisesti myös Iriadoriin sanoillaan viitaten. Se nostatti varovaisen hymyn puoliverisen kasvoille, joka raotti niitä silmiäänkin enemmän auki tuntiessaan haltian nojautuvan lähemmäs omia kasvojaan, tuon lopulta myös painaen otsansa häntä vasten. Katsellen niin mukavan levollisesti Lorythasta, että se lisäsi sitä turvallisuudentunnetta ja hyvää oloa Winderin lähellä entisestäänkin. Rohkeni Vaern sen myötä myös katseensa tuoda kohtaamaan haukankatse, niillä vettyneillä silmillään toista katsellen ja painaen kasvonpiirteitä muistiinsa ja antaen Dariuksen pyyhkiä niitä kyyneliä kasvoiltaan.
Siinä missä Lorythaskin, oli Darius sanojensa mukaan pelännyt. Kenraali pelkäsi saattavansa Seyrin samaan tilanteeseen mitä Iriador, ja langettavansa sen kautta mitä ilmeisimmin sairasmielisen – siinä missä myös fyysisesti sairaan – kuninkaansa sotkemaan kuvioita. Mutta ei Lorythas sitä olisi pelännyt, varsinkaan joutuvansa jonkun henkilökohtaisen tikun alle haukuttavaksi ja sorrettavaksi – sitähän hänen elämänsä oli muutenkin ollut jo täynnä niin paljon, ettei Hopeakäärme osannut pilkkaa itsestään enää edes ottaa tosissaan. Mutta Lory ei kokenut tämän aiheen kuuluvan tähän hetkeen Dariuksen mainintaa enempää…

Ei se ole sinun syytäsi”, sarvipäinen kuiskasi Haukansilmälle tuon pyytäessä anteeksi.
Elämäni on pitkään ollut vailla sisältöä, mieleni vain täynnä pelkoja itseni ja muiden puolesta. En ole sellainen mitä ulkoisesti näytän olevani… kannan sisälläni niin paljon salaisuuksia ja katkeruutta, joista en kenellekään voi kertoa… pelätessäni menettäväni loputkin, jos ne salaisuudet leviäisivät, vaikka tiedän tarvitsevani jonkun jolle voisin kaiken sen ahdistukseni purkaa. En… vain… osaa luottaa enää kehenkään… vaikka niin tahtoisin”, tuntui pahalta myöntää se. Lorythas niin halusi kyetä luottamaan muihin, mutta toisinaan se luottamuksen rakentaminen jopa omiinsa tuntui syyttä vaikealta - mistä syystä hopeaverinen niin etäiseksi ja epävarmaksi itsensä koki usein.

Se pelko ja epävarmuus herättävät sen pedon, ja luovat tarpeen suojella itseäni muilta... siksi… kai suutuin ja käyttäydyin siten”, päätä kohotettiin ylös haltian hartialta, mutta katseensa Lorythas päätti pitää Dariuksen kasvoilla, ”Siellä metsänlaidallakin… pelkäsin teille käyvän jotain, siinä missä pelkäsin omieni puolesta. Ja kun yritit apuasi tarjota aamulla, koin etten sitä teiltä ansaitse, hätäännyin kun et kuunnellut kieltojani… olen siitä kaikesta niin pahoillani yhä”.
Haukansilmän niskalla levännyt käsi laski varovasti naarmujen peittämälle hartialle, sormien hellästi lipuen niiden haavojen ylle, Lorythaksen viimein vilkaistessa Haukansilmän kasvoilta alas. Kirjaimellisesti hetkeksi juuttuen vain silmäilemään niin sanottua tarjontaa sylissään, kenraalin jäntevänlihaksikasta kehoa, Lorythaksen käydessä naurahtamaan lopulta tajutessaan ahnehtien taas sitä näkyä.
En tarvitse mitään tällaista säilyttääkseni välejämme hyvinä”, Vaern hymyili, irrottaen katseensa muutaman kerran nopeammin silmiään räpsäyttäen Dariuksen hyväkuntoisesta kehosta, ”Tämäkin kerta oli jo aivan liikaa, vaikka olen siitä yhtälailla huojentunut ja tyytyväinen… kuten myös sanoistasi."
Haluan vain pitää teidät lähelläni, suojella teitä, joita voin rehellisesti kutsua ystävikseni. Läheisimmiksi sellaisiksi, joita pitkään aikaan olen omannut. En tarvitse siihen ystävyyteen… seksuaalisia kokemuksia… e-en edes… haikaile sellaisten kokemuksien perään varsinaisesti”, sarvipäinen kertoi vaivautuneena kehräten.

Sarvipäinen kävi vielä kerran nojautumaan lähemmäs Haukansilmää, päätään kääntäen sen verran, että kykeni liskomaisella kielellään nuolaisemaan aataminomenan vierestä, oikeanpuoleisen leukaluun alle suoden nuolaisun vielä sille rannulle jonka kyntensä olivat siihen raastaneet. Lorythas soi vielä pienen, lyhyen ja varovaisen suudelman parran pieleen, ennen kuin pitkään huokaistessaan nojautui taas kauemmas.
Halusin sinua niin paljon… mutta pelkäsin samalla satuttavani sinua liikaa”, sarvipäinen hymähti rauhallisesti, ”… Olethan kunnossa äskeisen jäljiltä?”.
Haluatko jotain… viilentävää haavoihisi?”.


//Mä en usko et Orubee arvostaa kun täytetään sen meret jollain homopornolla. Kohta se tulee huutaan meille, mutta mepä heitetään sitä kampasimpukoilla <: SENKIN KAHVIHIRMU. NYT LOPPUU SE KOFEIINILLA LÄTRÄÄMINEN JA RAUHOTUT. Mulla on varaa dissata kun oon tämmönen yökukkuja papana. MITÄS KIRJOTIT NIIN NANNAN VASTAUKSEN ETTÄ OLI PAKKO VIELÄ SE PUHELIN KAIVAA JA VIIMESILLÄ AKUNRIPPEILLÄ KIRJOTELLA SULLE JOTAIN JÄNNÄÄ. Hei nyt. Aksu. Ne purjot pois täältä, ne ei kuulu tänne :-----------DDDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2015, 21:20

Lorythas kävi paremmin viimein kertomaan miksi oli eilen ja tänään reagoinut aggressiivisesti, Haltian hymähtäen pienesti. Olihan se jopa huojentavaa kuulla paremmin se syy, miksi puoliverinen oli raivonsa antanut puskea päälle, eipähän jäänyt se mieltä painamaan.
"Välitän sinusta", Kenraali kuiskasi Lorythasille, "Enkä haluaisi sinulle sattuvan mitään... Anteeksi, en... tiennyt tilanteestasi näin... Ehkä ensikerralla osaan perääntyä, jos minua kiellät. Ymmärrän reaktiosi ja olen jo antanut sinulle anteeksi, ennen kuin edes kerroit syysi reaktioillesi".
Pienesti virnistäen Darius seurasi, kuinka Lorythaksen käsi kävi vielä haavojen ylle, siinä missä sarvipäinen itse kävi vilkaisemaan alas haltiaan. Tuijottaen hetken, saaden kenraalin kohottamaan pienesti kulmiaan huvittuneena. Darius oli kyllä huomannut millaisia katseita kroppansa tietyssä seurassa sai, eikä kyllä voinut väittää etteikö itsekin katsellut tiettyjä henkilöitä välillä sillä silmällä. Vaikkakin Darius ei niin paljoa ulkonäköön tuntenut syvempää vetoa, Lorythas taisi olla ensimmäinen joka kenraalin huomion oli saanut silkalla ulkonäöllään...

"Entä jos minä tarvitsenkin?", Darius kävi virnistämään Lorythasin mainitessa, ettei tarvinnut tällaisia kokemuksia säilyttääkseen heidän välinsä hyvinä, "Vitsailen, tietenkin. En... Mielelläni toistaisi näitä. Ei sillä ettenkö olisi nauttinut tästä, mutta... Iriador...", haltia hiljeni hetkeksi vilkaisten nukkuvan kumppaninsa puoleen, hymähtäen, "Vaikka tämäkin oli kyllä hänen ideansa...".
Mitä ikinä Iriador tästä sitten ajattelikaan. Darius ei uskaltanut sanoa varmaksi, ennen kuin oli saanut kuulla mielipiteen selväpäiseltä kumppaniltaan. Kenraali halusi säilyttää tämän yhteisen kanssakäymisen hyvänä muistona, mutta mikäli Iriador selväpäisenä kokisikin jonkinlaisia negatiivisia tunteita kyläpäällikön ja kenraalin yhdynnästä, alkaisi Darius katua tätä kertaa eikä voisi katsoa sitä kovin mieluisena muistona...

Katse kääntyi takaisin Lorythaksen puoleen tuon kertoessa, ettei varsinaisesti edes seksuaalisia kokemuksia haikaillut, minkä Darius ymmärsi hyvin. Ei hänkään pahemmin moisia ollut harrastanut, ennen kuin Iriadorin kohtasi. Vasta punapään jälkeen Darius oli oppinut nauttimaankin petipuuhista täysin toisenlaisella tasolla - ehkä kenraali vain tarvitsi sen syvemmän tunnesiteen petikumppaniin, nauttiakseen siitä leikistä.
Sarvipäisen suoma pitkä nuolaisu kaulan haavalle sai haltian vielä kerran huokaisemaan hymisten, haltian jäädessä hetkeksi pää kenossa katselemaan kattoon jälleen. Kasvot laskeutuivat kuitenkin takaisin kohden Lorythasia tuon kertoessa pelänneensä satuttavansa kenraalia liikaa äskeisen aikana.
"Ei, en tarvitse... Pärjään kyllä, kunhan en verta vuoda joka paikkaan", Kenraali aloitti, samalla viimein nojautuen poispäin Lorythasista, hitaasti hivuttautuen tuon sylistä pois takaisin divaanille istumaan, pysyen kuitenkin kasvotusten sarvipäisen kanssa, "Olen kyllä kunnossa, älä minusta huoli... Olisin kyllä pyytänyt sinua lopettamaan, jos olisit mennyt liian pitkälle".

Käsi kävi hieraisemaan varovaisesti omaa kaulaa, tunnustellen kuinka kipeä se oikein oli. Jo pelkkä pieni hipaisu tuntui sattuvan, aamulla kun pää oli selvempi, sattuisi varmasti kahta kauheammin. Darius hymähti pienesti itsekseen, kommentoimatta asiaa kuitenkaan. Hän oli pyytänyt tätä, kyllä hän seuraukset kestäisi eikä niistä valittaisi.
"Haluatko... Tulla jälleen nukkumaan meidän kanssamme?", Darius kysyi vilkaisten sivusilmällä nukkuvaa Iriadoria. Tuo pitäisi varmaan kantaa jälleen vuoteeseen, antoi toisen nukkua kerta unta oli saanut.
"Sotkin divaanisi...", Haukankatse totesi lähes saman tien katsellessaan istuinta, "Ennen kuin enempää sotken, kerro vuotaako selkäni", haltia lisäsi, nousten nopeasti ylös istualtaan. Ehkä turhankin nopeasti, jalat olivat pettää saman tien alta sattuneista syistä, kenraalin horjahtaen pienesti, mutta sai pidettyä kyllä tasapainonsa. Selkä käännettiin Lorythasille, silmäpuolen kyllä muistaen ne kirjaimet selässään... Mutta tässä humalan tilassa kenraali jopa halusi näyttää ne Lorythasille. Ei sen takia, että muistuttaisi siitä kuinka sarvipää häntä oli satuttanut, vaan siksi, että halusi todistaa luottavansa Lorythasiin sen verran, että sen kaikilta piilotellun selän saattoi tuolle paljastaa. Olihan Lorythaskin hänelle selkänsä paljastanut ja antanut jopa koskea tänään pesulla. Tästä johtuen kenraali jopa siirteli hiuksiaan pois selän puolelta, vaikka moiselle ei niiden kynsimisjälkien suhteen ollut tarvetta.

"Mitä... Sinä sanoit?", Darius kysyi seisoessaan selin Lorythakseen, "Kun puhuit lohikäärmekieltä", haltia täsmensi, kääntäen päätään pienesti Seyrin suuntaan.



// Orubeelta ei kysytä. Kampasimpukka on nyt hiljaa. HERRA KAMPASIMPUKKA KUNINGAS. ONKS KATKARABUI. KAHVIIII LISÄÄÄÄÄ Kyllä mun pumppu kohta pettää. Senkin yökukkuja. Pöllö saatana. SARVIPÖLLÖ. No anteeksi että kirjotin nannaa, lupaan etten enää ikinä kirjoita mitään hyvää niin säkin saat nukuttua kato. PURJOT. TULEE TAKAISIN. PURJOT OLI HEI SE EKA JUTTU MIKÄ MEIL OLI NIIKO EKAN TAPAAMISEN JÄLKEEN C'MON EI SAA UNOHTAA PURJOJA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 19 Elo 2015, 01:01

Puolikäärme antoi Winderin perääntyä sylistään pois, sarvipäisen silti tarkkaillen niitä jälkiä joita oli toisen lihaan tehnyt. Vaikka lohdullinen hymy kasvoilleen nousikin Dariuksen todetessa pärjäävänsä ja olevansa kunnossa.
Niin toivoinkin”, oli lyhyt, hymähtävä toteamus väliin, Lorythaksen ollen huojentunut kuullessaan, että Haukansilmä olisi oikeasti sen tietyn rajan ylitse mentäessä kyllä pyytänyt puolipetoa lopettamaan. Vaikka äskeinen meno olikin mennyt Puolikäärmeeltä niiden omien rajojensa ylitse, ja se tietenkin omalla tavallaan tuntui pahalta. Mutta jos Darius siitä oli pitänyt… ja näin myös varmisti että olisi tarvittaessa pyytänyt Vaernia perääntymään… niin mikä hän oli kuitenkaan siitä pahoittaakseen mieltään jos oli pystynyt antamaan Haukansilmälle sen, mitä tuo tuskin Iriadoriltakaan olisi mennyt pyytämään näin.
Nyt kun Darius ei enää sylissä ollut, saattoi Lorythas käännähtää istumaan paremmin divaanille. Katsahtaen paikoitellen vereen sotkeutunutta valkeaa paitaan yllään, siinä missä kävi omia suupieliään hankaamaan hiestä märkään paidanhihaan puhtaammaksi. Paidan voisi heittää samantien menemään, elleivät veritahrat siitä likoamalla lähtisi, olihan Lorythaksella paitoja riittämiin ja sai vaatteita kyllä lisääkin tarvittaessa. Yksi vaatekappale sinne tai tänne, ei yhden kuteen pois heittäminen pahalta tuntuisi. Siinä samalla sitä ehti taas huuman, siinä missä myös humalan jo hieman laskeuduttua tajuta, kuinka kuumeisenväsynyt olo sitä olikaan, ja miten se kuumotus kasvoiltansa ei käynyt enää samaan tapaan laskemaan…

Haukansilmän ääni sai Hopeakäärmeen kääntämään katseensa vieressään istuvan puoleen, katsoen silmäpuolta jokseenkin yllättyneenä. Ei hän olettanut, että Darius olisi vielä ehdottanut heidän viereensä tulemista, ja… tietenkin se houkutti nyt kaiken tämän jälkeen.
Mielelläni…”, Lorythas myönsi hymyssä suin, ”Jos se vain… sopii, ettekä seurassani paahdu. En kuitenkaan tunne olevani vielä täysin kunnossa…”, Puolikäärme jatkoi pahoittelevampaan sävyyn jo etukäteen. Voisihan hän kesken yötäkin siirtyä omiin oloihinsa jonnekin, jos uni ei malttanut tulla ja tuntui tukalalta kolmistaan samassa vuoteessa levätä.
Huomautus sotkeutuneesta divaaninkankaasta sai sarvipäisen kuitenkin naurahtamaan.
Ei se haittaa”, Vaern vakuutteli, pienesti sormellaan kokeillen yhtä niistä tahroista, jotka kankaisiin jo olivat pinttyneet, seuraillen kuinka lyhyen pyyntönsä myötä Winder nousi sijoiltaan ylös haparoiden, mutta säilytti kuitenkin tasapainonsa.

Lorythas oli… suorastaan yllättynyt siitä, miten suoraan sen selän näyttäminen hänelle tapahtui nyt. Ne merkit muistuttivat viime kerrasta, hetkeksi kumoten kaiken sen ilon ja tyytyväisyyden Puolikäärmeen kasvoilta, pienen hirvityksen ja paniikin vaihtuessa hetkellisesti niiden tunneskaalojen tilalle Lorythaksen tuijottaessa vain niitä polttamiaan jälkiä toisen selässä aluksi. Saaden jopa sulkea silmänsä hetkeksi, että voisi keskittyä siihen, mitä Darius alun perin oli pyytänyt katsomaan.
Hopeakäärme avasi silmänsä uudestaan, tällä kertaa vain Haukansilmän alaselkää pyrkien tutkimaan, kiinnittämättä minkäänlaista huomiota niihin kirjaimiin haltian selässä. Punaiset naarmut kaartuivat siististi keskiselän kohdalta kyljen suuntaan lipuen, mutta sentään nahka niistä kohdin ei näyttänyt olevan mennyt rikki, eikä vertakaan niistä täten ollut minnekään valunut.
Ne vain näyttävät punertavan”, Lorythas sai viimein sanotuksi, katseensa muualle Winderin selästä niiden sanojen myötä siirtäen, kuin olisi ollut suurempikin synti katsella silmäpuolen selkäpuolta. Eikä Vaern sitä katsettaan takaisin Dariukseen nostanut miehen kysellessä, mitä liskoverinen oli mahdollisesti yhtymisen aikana lohikäärmekielellä sanonut.

Hetken sarvikruunuinen joutui muistelemaan, tuomaan paremmin mieleensä sen mitä silloin oli mahdollisesti puhunut… ja Haukansilmää sanoineen niin… himoinnut. Vaivautunut, varovainen, Dariuksen kasvoille kulmien alta nouseva katse pysähtyi hetkeksi vain katsomaan haukankatseista, Lorythaksen selvästi empien, miettien niin kovin pitkään miten ne sanat olisi haltialle kääntänyt.
Että olin peloissani…”, Puolikäärme aloitti, sanojaan lähtien nielaisemaan takaisin alas – mutta eihän hän enää voisi niitä sanoja takaisin vetää, ja vaikka miten se naama alkoi taas siitä vaivautuneisuudesta punertaa, ”… Siitä miten paljon… sinua halusin, dii Aiedail”. Ei Hopeakäärme aluksi edes tajunnut taas käyttäneensä niitä sanoja, joita Darius ei tiettävästi ymmärtänyt kun liskoveristen kielestä oli kyse – mutta huomatessaan sen pienen hellittelyn, luvattoman kutsumanimen jolla oli mennyt Haukansilmää niin puhuttelemaan, hätkähti puoliverinen pienesti paikoillaan. Hieman säikähtäneenä moista elettään katsahtaen Winderin kasvoille, siitä katseesta saattaen erottaa jo etukäteen anteeksi pyytävän sävyn. Eihän hän saattanut siten alkaa kutsua toisia nimin…
Aiedail”, Lorythas henkäisi arasti uudemman kerran, malttamatta laskea katsettaan Dariuksesta, ”Se tarkoittaa… aamutähteä, lohikäärmekielellä… niin... Saanko ehkä… kutsua sinua siten?”.


//KAMPASIMPUKKA KUNINGASTA KAMPASIMPUKALLA PÄÄHÄN. Onks katkarabui voi äiti nyt kun :--------DDDDDD MÄ TUUN JA VIEN SUN KAHVINKEITTIMES. ES-KIELLON VIELÄ SAAT. SITTEN ET MOPOAUDOILEKAAN NIIIII. Kehtaakin lopettaa, niin sitten itken yöni, enkä varmasti nuku yhtään sen paremmin <: PURJOT ON TÄRKEITÄ JOO <3 Ja Pasi ja Irmeli. Kissemestarit, cooking high lvl, moonsugarilla pärinät kaakkoon ja giantteja turpaan vetämään. ARVAA TEKEEKÖ NYT MIELI PELAA SKYRIMIÄ//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Elo 2015, 01:41

"Tuskin se ketään haittaa. Sitä paitsi helpompi sinun kuntoa on seurailla jos olet samassa tilassa", Haukansilmä vastasi puoliveriselle, joka heidän kanssaan nukkumaan myöntyi. Nyt kun kesä teki tulojaan ja säät muutenkin olivat lämpimät niin päivin kuin öin, ei sitä Lorythasin hohkaa kyllä kaivannut niin paljon mitä talvella kylminä öinä. Mutta, eiköhän siihenkin sopeutuisi. Kenraali halusi pitää Lorythasin nyt lähellä, jostain syystä, tuntien tarvetta myös katsoa puolikuntoisen perään. Yllättävän hyvin tuo oli kuitenkin puolikuntoiseksi jaksanut äsken riehua, vai oliko tuo vasta pientä puoliverisen kuntopuulla?
Kenraali hymähti pienesti, ymmärtäväisesti Lorythasin selkää kommentoitua. Kyllä hän oli huomannut sen reaktion toisessa, vaikka vain sivusilmällä sarvipäistä seurasikin. No, sentään selän haavat eivät verta vuotaneet, vaikka polttelivatkin siihen malliin että muutama pisara olisi saattanutkin valua. Hitaasti jaloillaan tuntumaa hakien ilkosillaan hyppivä kenraali kävi askeltamaan housujensa luo, käyden kovin kankeasti ja huojuen vaatekappaleita jalkoihinsa kiskomaan. Kuunnellen samalla Lorythasin kertomaa.

Katse nousi vyönsoljesta Lorythasin puoleen tuon mainitessa pelänneensä sitä, kuinka paljon oli haltiaa halunnut. Pitäisikö Dariuksen olla varovaisempi sen suhteen? Pitäisikö hänen pelätä myös sarvipäisen mahdollisia haluja, vai oliko se halu vain äskeisen hetken huumaa? Tietenkin se oli omalla tavallaan... hämmentävää, mutta mikä kenraalia kävi enemmän hämmentämään, oli se lohikäärmekielellä puhuttu osuus tuon tiedon jälkeen. Darius kävi kohottamaan toista kulmaansa, Seyrin vaikuttaen siltä ettei edes itse huomannut puhuneensa lohikäärmekieltä jälleen. Heti sarvipäisellä kesti huomata mitä oli sanonut, käyden jopa pienesti hätkähtämään paikoillaan.
Oma paita käytiin poimimaan käsiin Dariuksen lähtien kuivaamaan päällimmäisiä hikiä myttyyn puristettuun paitaan, siinä samalla niitä haavojakin vielä painellen sen varalta, että verta vielä valui. Arasti henkäisten Hopeakäärme lähti kertomaan myös sen, mitä tuo Aiedail oli tarkoittanut. Kertoen, että se tarkoitti aamutähteä. Kysellen, saisiko hän kutsua Haukansilmää sillä nimellä. Syystä tai toisesta, Darius ei ymmärtänyt miksi Lorythas halusi häntä sillä nimellä kutsua - ehkä siihen liittyi jotain runollista, jotain symboliikkaa, mitä kenraali ei koskaan ollut muutenkaan pahemmin ymmärtänyt.

"Jos... Haluat. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, varsinaisesti...", Darius aloitti käydessään hymyilemään pienesti, "Aiedail, niinhän? Siinä on... Totuttelemista", nuorempi jatkoi pienesti hymähtäen, koittaen nimeä mielessään ääntää ja painaa muistiin.
"En kyllä ymmärrä miksi minua aamutähdeksi haluaisit kutsua", Askel kävi viemään hitaasti Iriadorin puoleen, sukimaan hellästi nuorimman hiuksia, lähinnä testatakseen kuinka syvässä unessa sokea oli. Samalla valmistautuen henkisesti siihen, että joutuisi kantamaan kumppaninsa makuuhuoneen puolelle. Ei hän aikonut pyytää saatikka antaa Lorythasin puolikuntoisena kantaa Iriadoria. Kyllä kenraali saisi punapäisen yläkertaan asti, jahka äskeisestä nyt hieman saisi voimiaan kerättyä.


// KATKARABUJA KAIKILLE! MYÖS KAMPASIMPUKKA KUNINKAALLE. ET VIE MUN PÄRINÄMASIINAA ETKÄ KIELLÄ ES, MILLÄ MÄ SIT SAAN KAVEREITA JONNEPIIREISTÄ JOS EI OO ES KÄDES?! Mopoaudonkin vie. Äiti oot hirvee. No emmä sit voi lopettaa, pakko on jatkaa nyt sitten. PASI JA IRMELI herran jumala meidän pitää oikeesti tehä ne ja pelata. Hitto ku mul ois se hemmetin eso niin sit ois semmotteet purjo bileet että huh. NO VÄHÄN TEKEE KYL MIELI SKYRIMIÄ NY KU MAINITTIT älä nyt ku viimeks ku Destinyy pelattiin niin kattelin et Vahti pelaa skyrimiä ja olin et hnnnghhh vois itteki taas joskus //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Elo 2015, 03:30

Se varovainen katse tarkkaili Dariusta, Lorythaksen ehtiessä jo harkita sanojensa vetämistä takaisin. Kuinka typerältä se olisi vaikuttanutkaan…
Onneksi niin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, Haukansilmän pienesti hymyillen myöntyen siihen, että Lorythas saisi häntä sillä… uniikimmalla nimellä kutsua. Sarvipäinen uskalsi viimein rentoutua paremmin sijoillaan, syvään huokaisten säikähdystään, painaen selkänsäkin rennommin sitä selkänojaa vasten siinä voimiaan vielä keräillessään. Harvoille Puolikäärme soi tilaisuuden olla kutsuttavana jollain erityisellä nimellä. Hän oli ylipäätään huono keksimään lempinimiä, tyytyen joko puhuttelemaan muita etu- tai sukunimin - eikä Lorylla muutenkaan ollut… ketään niin läheisen oloista, jolle olisi voinut tämänkaltaisen symbolisen nimen antaa.
Koska olet se kirkkain valo pimeyteni keskellä”, sarvipäinen hymähti, käydessään nyt viimein itsekin nousemaan divaanilta ylös ja kurottautui omien housujensa puoleen pukeakseen ne yllensä, ”… Se ainoa valo jonka seuraaminen tuntuu enää oikealta. Älä kysy miksi, minusta vain… tuntuu siltä”.

Arvostan sitä mitä teet. Niin minun kohdallani, kuin omiesi. Ihailen niitä ketkä uhraavat elämänsä muita puolustaakseen - halusin joskus nuorempana olla sellainen kun kylässänne vielä asuin…”, Vaern jatkoi, kiskaistessaan ne housut vain löysästi lanteilleen. Eipä niiden siinä kauaa tarvinnut viipyä, jos tästä ylös valuttaisiin ja voisi vetää jotain muuta viimein ylleen yön ajaksi. Pitkän päivän jälkeen korsetti ainakin olisi vapauttavaa saada viimein yltä pois, niin paljon kuin siitä oli päivän mittaan ollutkin hyötyä.
Välitän sinusta ja olet… tärkeä, Aiedail. Ystävänä. En koskaan haluaisi tulehduttaa välejämme tietentahtoen ja jos teen jotain väärin niin… haluaisin että kerrot siitä minulle”, Lorythas vielä pyysi, katsellen lähemmäs astahtaen miten Darius niitä Iriadorin punaisia hiuksia oli mukavasti sukinut, korkeahaltian ollessa vain kääntänyt kylkeään siinä nojatuolissa röhnöttäessään. Nuoremmalla olisi selkänsä kipeä vielä, jos yhtään pidempään siinä kasassa makaisi…

Hopeakäärme pysähtyi Winderin vierelle, tuon hartian ylitse Iriadoria aluksi katsahtaen, mutta tuoden sen katseensa kuitenkin Dariuksen puoleen lopulta.
Voimme nukkua huoneessani, siellä on todennäköisesti viileämpääkin, kun aurinko nousisi aamun tunneilla itäsiivenpuolelta huonettanne vasten paahtamaan joka tapauksessa - mikäli tarjouksesi… siis on yhä voimassa?”, kovin vaivautuneenarasti se kysymys taas tuli, Lorythaksen hymyillessä ja yrittäessä hillitä sitä tapaansa ryhtyä kynsiään napsuttelemaan toisiaan vasten hermostuneisuuttaan.
Haluatko kantaa hänet itse?”.


//KAKERABUI! VIEN MASIINAN JA TAKAVARIKOIN ES:N! Sitten voit olla mun kaveri <: Koska mähän oon mukamas paras ja silleen. Pakko jatkaa tai QQ crim iskee muuten, NI. Ja todellakin, joku ilta otetaan ja repästään ja vedetään hirveet pasi ja irmeli seikkailut taas 8)))))) Kokkikolmoset Esoon. Eikun//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Elo 2015, 14:32

Vino hymy kohosi kenraalin kasvoille, Lorythasin kertoessa syyn miksi halusi kutsua haltiaa aamutähdeksi. Runollista, ehkä jollain tavalla jopa imelää. Ei sillä, kenraali oli tavallaan kateellinen henkilöille, jotka moisia vertauskuvia keksivät näinkin nopeasti lähes tyhjästä. Hänellä kun moista taitoa ei ollut. Toisaalta kuulosti myös kovin raskaalta, kantaa nyt moista nimeä. Eiväthän he kauaa olleet vieläkään tunteneet toisiaan ja silti Haukansilmä taisi olla tärkeämpi Lorythasille mitä arvasikaan. Ehkä se johtui petopuolesta, eivätkös lohikäärmeet tupanneet olemaan yksiavioisia kun sen mieluisan lajikumppanin löysivät? Ehkä se petopuoli sarvipäisessä koki jotain eläimellistä kiintymystä haltiaan, Haukansilmästä kun tuollainen kiintyminen ei ollut normaalia humanoideille, näin lyhyellä aikavälillä. Tosin kuka Darius oli lohikäärmeistä sanomaan, ei hänellä ollut liskopedoista pahemmin tietoa - kokemusta nyt oli karttunut syystä tai toisesta viimevuosien aikana... Ja jos totta puhuttiin, kukapa hän oli sanomaan edes humanoidien tavoista kiintyä toisiinsa, itse kun ei sillä saralla pahemmin loistanut. Ei hän pistänyt pahakseen Lorythasin kiintymisestä, mutta halusi olla kuitenkin varuillaan, ettei antaisi vääriä käsityksiä heidän suhteestaan - tosin kyllä ne kaikki mahdolliset väärät käsitykset olivat jo varmasti tulleet esille tämäniltaisen myötä, jos olivat tullakseen.

"Mitään muuta en sitten osaakaan...", Kenraali hymähti pienesti, lähinnä itsekseen Lorythasin kertoessa kuinka arvosti kenraalia ja sitä mitä tuo teki, puolustaessaan omiaan henkensä uhalla. Pienesti se katse kääntyi Lorythasin puoleen tuon kertoessa asuneensa nuorempana haltioiden kylässä, mutta juuri nyt Darius ei käynyt siihen huomautukseen tarttumaan. Se painettiin kuitenkin mieleen, ennemmin tai myöhemmin tulisi sopiva väli ottaa puheeksi Seyrin menneisyys, josta puoliverinen ei kyllä kauheasti varmaan halunnut puhua.
Pienesti kenraali kävi kääntämään kasvojaan puoliverisen suuntaan, tuon pysähtyessä vierelle. Ehdotus kävi, että he nukkuisivat kyläpäällikön huoneessa, jossa mahdollisesti viileämpää tulisi olemaan.
"Tarjous on yhä voimassa", Haltia hymähti Lorythasin tiedusteluihin, samalla kun kävi kumartumaan Iriadorin puoleen, "Kannan kyllä hänet", kenraali lisäsi, ujuttaessaan kätensä Iriadorin jalkataipeisiin ja selän taakse, käyden lopulta nostamaan nuoremman ylös syliinsä. Kyllähän Iriador painoi, mutta ei niin paljoa, että se olisi ongelma kenraalille ollut.
Askel lähti viemään kohti yläkertaa, kenraalin kantaen kumppaninsa aina makuuhuoneelle asti. Sikäli mikäli Iriador missään välissä oli havahtunut hereille, kävi Darius vain kuiskaillen kehottamaan toista takaisin nukkumaan, kertoen kantavansa vain nuoremman sänkyyn. Askel oli yllättävänkin vakaa ottaen huomioon sen viinan määrän, joskin tässä oli ehättänyt jo tovin olemaan juomatta ja pikkuhiljaa se humalatila oli alkanut laskeutuakin. Aamulla alkoholi kyllä muistuttaisi olemassaolostaan, mutta se oli sitten sen ajan murhe.

Korkeahaltia laskettiin vuoteelle, kenraalin käyden vähentämään kumppanin vaatteita sen verran, että nuorimmalla olisi mukavampaa nukkua. Mikäli kuuma tuli, saisi Iriador itse vähentää loput vaatteistaan pois tarvittaessa. Sen jälkeen Iriadorin annettiin olla, kenraalin käydessä itse riisumaan ne vasta hetki sitten jalkoihin vedetyt housut pois, ennen kuin kävi itse kömpimään kumppaninsa toiselle puolelle, antaen Iriadorin tällä kertaa nukkua reunalla. Ehkä taka-ajatuksena oli pitää Iriador viileämmässä, Lorythasin saaden hohkaa lämpöään Kenraaliin ennemmin tai sitten se pieni, tunnistamaton tarve vielä olla puoliverisen lähellä paremmin äskeisen jäljiltä.
Haltia pisti selälleen maaten, huokaisten syvään hymisten. Jääden tuijottamaan sitä kattoa, samalla kun toisella kädellään pienesti Iriadorin hiuksia suki jälleen.



// MUTTA KUN TARVITSEN ES (tbh mä en oo koskaan ees juonu ES...). Crim on paras nyt ja aina, hiljaa siellä. JATKAN, EN KESTÄ QQ CRIMIÄ, iskee semmonen koiramainen tarve tulla vaan haliin ja lohduttaan kato. PASI JA IRMELI TO THE RESCUE grillataan purjoja siellä jossain keskellä ei mitään. Kokkikolmoset Esoon needed. eiku //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Elo 2015, 22:50

Jälleen huojentuneentyytyväinen henkäys karkasi huulien välistä, Dariuksen myönnellessä tarjouksen heidän vieressään lepäämisen suhteen olevan vielä avoinna. Mistä lie se ajatus kenraalilta oli tullutkaan, ei Lorythas osannut millään tavoin sanoa siihen vastaan tai kieltäen. Ajatus tuntui mukavalta, päästä nyt toisten viereen siten ja katsomaan että nuo nukkuisivat hyvin yönsä – vaikka tarvitsisihan Puolikäärme itsekin lepoa kaiken hiljattain kokemansa jäljiltä. Ja saadakseen sen kuumeensakin laskemaan viimein kunnolla…
Iriador kävi jotain itsekseen mutisemaan silmäpuolen nostaessa nuoremman nojatuolilta syliinsä. Hetkeksi nuorempi jopa raotti katsettaan, kuitenkin painaen päänsä kevyesti vain Winderin hartiaa vasten ja antaen tuon kiikuttaa häntä sinne minne ikinä nyt oltiinkaan menossa. Todennäköisesti petiin. Olihan Iriador havahtunut hereille useamman kerran voimakkaampia ääniä kuullessaan vierestä kaksikon painiessa keskenään, mutta ei hän ollut nähnyt syytä mitään käydä kommentoimaan. Eikä Iriador oikeastaan edes jaksanut, hän halusi nukkua nyt, kun väsytti niin kovin kaiken sen uupumuksen tuntuneen vain kasvavan sen myötä kun alkoholia sai. Kai sitä eräänlaiseksi yömyssyksi, kovin reippaaksi sellaiseksi, oli sitten saattanut kutsua.

Hopeaverinen pyyhkäisi vieressä hiuksiaan nopeasti ojennukseen, katsoen vierestä että Darius sai kumppaninsa nostettua tuolilta ylös ongelmitta. Astellen sitten vielä sulkemaan niitä avattuja, juomia yhä sisältäviä pulloja ohessa myös kumoten oman lasillisensa pohjat kurkustaan alas, ennen kuin lähti seuraamaan Haukansilmän perään. Hieman horjuen, kuitenkin tarkkaillen hieman kaksikosta etäämmällä, että nuo pärjäsivät, valmiina kuitenkin ponkaisemaan tueksi jos näytti siltä että Darius yllättäen olisikin punapää sylissään käynyt horjahtamaan. Mutta kerta Winder kantolastinsa kanssa pärjäsi, ei Lorythas nähnyt syytä avuksi varsinaisesti tunkea.
Käytävälle päästyä sarvipäinen lähti paremmin kuromaan väliä kaksikkoon kiinni, raottaen edeltä huoneensa ovea paremmin auki, itse siitä haltioiden perään astahtaen. Ovi jätettiin reilummin raolleen, jotta ilma kulkisi huoneessa paremmin. Eihän täällä ketään ollut heidän lisäkseen, saati todennäköisesti edes tulisi vierailulle yrittämään – kaikilla kun oli tapana odottaa eteisaulassa nätisti ja huhuilla kyläpäällikköä alakerrasta käsin.

Iriador jaksoi silmiään hieman hieroen sängynlaidalla malttaa istua sen aikaa, että Darius sai nuoremman yllä olevia kamppeita riisua, laiskasti punapäisen jopa kenraalia avittaen siinä touhussa. Lopulta rojahtaen vain löysemmänpuoleinen vaalea paita yllään pedille, käyden vetäisemään puolihuolimattomasti peitonkulmaa yllensä vielä ennen kuin se hiljainen, suloinen tuhina otti jatkuakseen, punapäisen vajotessa samantien takaisen kevyempään uneen.
Dariuksen vielä riisuessa kuteita yltään, kävi Lorythas hieman raottamaan myös makuukammarinsa ikkunaa sen varalta, että yön aikana liian kuuma tulisi. Viileässä oli mukavampi nukkua, ainakin suippokorvien, Lorythaksen todennäköisesti ollessa se, joka korkeintaan kuumettaan unen aikana hikoilisi. Vaikkei siten enää hehkunutkaan lämpöä sinisen tulensa kanssa, oli Hopeakäärmeellä tavallista korkeampi ruumiinlämpö, joka toisista epämiellyttäviltä vieressä saattoi tuntua – eikä Vaern halunnut että vieraittensa yöunia pilaisi siten paahtamalla kuin kuumin takka.
Alkoholin määrästä yhä turrana käsiäkin oli helpompi taivuttaa nyt, sarvipäisen kuroessa kiinni niistä alaselällään lepäävistä naruista, kiskaisten Dariuksen siihen solmiman rusetin auki jotta korsetti yllä löystyisi. Saman sarvipäinen teki niskassaan olevalle rusetille, varoen ja vaivalloisesti käyden livuttamaan sen vaatekappaleen yläkautta pois yltään. Keho sai taas hengittää vapaammin, mutta samalla koko päivän omanlaisessaan pakkauksessaan olleena ilmoitti jälleen niistä kivuista, joista Lorythas ei olisi halunnut kärsiä. Mutta kyllä hän kestäisi, ei tämä ollut kuin pientä siihen verrattuna, millaista tuskaa Puolikäärme parhaimmillaan oli tuntenut.

Sarvipäinen riisui vielä sen oman hikisen paidan yltään – hetkeksi selvästi jääden harkitsemaan jotain sijoilleen. Hän paljastaisi jälleen ne arvet. Ne jäljet jotka aina niin huonoja muistoja mieleen toivat ja olivat niin… karut. Uupumuksta ja yhä lievää humalaa poteva mieli auttoi nopeasti päättämään kuitenkin, ettei Lorythas suotta itseään yrittäisi enää verhota vaatekappaleiden alle muutenkin tukalampaa kuumuutta potiessaan. Eikä… Darius niitä arpia siten ollut vierastanut, vaikka oli niihin aikaisemmin tänään jopa koskenut - ja Iriador niitä taas ei nähnyt, vaikka sen yhden kerran myötä tiedostikin niiden koristavan Puolikäärmeen selkää. Ehkä hänen ei tarvinnut piilotella niitä tässä seurassa enää, ja sinällään se ajatuksena taas jopa houkutteli, kyetä jakamaan se oma häpeänsä toisten nähtäville niin että siitä voisi itse vahvistua.
Hitaasti ne omat housutkin vielä käytiin kiskaisemaan alas, Lorythaksen vaihtaessa jalkoihinsa tummat, niin mukavan pehmeät samettiset housut, ennen kuin istahti sängynlaidalle, puolittain selin haltioihin päin. Vastakkainen käsi nousi vaistomaisesti pitelemään sitä vasenta hartiaa, pienesti sormia livuttaen niitä uria myöten, Vaernin samalla sängyn vieressä olevalta yöpöydältä vesikannua kurotellen vapaaseen käteensä. Olihan se siinä seissyt päivän, mutta näin pahimpaan kuivuuden tunteeseen ja janoon se ei sarvipäistä haitannut, kun tuo kävi suoraa kannun suusta hillitysti kulauksen ottamaan. Tarjoten sitten sitä vielä Dariuksellekin, mikäli mies haluaisi vedellä huuhtoa vielä suutaan.
Haluatko? Onhan se lämmintä mutta… tekisi varmasti hyvää sinullekin”.


//EEÄS. En suosittele maistamaan ES, se on aika karunmakusta litkua. Kelaa sellanen… erittäin halpis Battery – sellanen laiha ja mauton, semmonen on ES, tai oli, sillon kun sitä maistoin. ES, siitä ei kyllä tuu koskaan mieleen mitään muuta ko tämä, joka on niin kaunis kokonaisuus. KOSKAAN EN OO HILJAA. Niin, niin kun sillon kerran. Mää oon tämmönen paijattava otus. PASI JA IRMELI AAAAALKDÖJAUDILWA. Mitä enemmän niistä on puhetta, niin sitä suuremmaks se skyrim himo kasvaa HNNNNNGH. Kokkikolmoset ois joka mutkassa aina muille tarjoomassa jotain grillattuja purjotikkuja//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Elo 2015, 23:21

Laiska, väsynyt katse kääntyi seurailemaan sivusta kuinka Lorythas itseltään viimein sen korsetin riisui, kenraalin ollen kyllä valmis auttamaan tuota, mikäli puoliverinen ei taipuisi vieläkään kunnolla narujen kanssa tappelemaan. Hyvin tuo kuitenkin näytti onnistuvan, haltian seuraillen vinosti hymyillen vierestä kun sarvipäinen yövaatteet niskaansa veti. Paitaansa riisuessaan Lorythas jäi kuitenkin hetkeksi jotain miettimään, saaden Dariuksen kohottamaan pienesti kulmiaan lähinnä itsekseen. Kyllä hän arvasi, miksi puoliverinen oli pysähtynyt paidanriisumisen suhteen ja ymmärsi täysin, jos kaikesta kuumuudesta huolimatta sarvipäinen päättäisi jättää vaatekappaleen ylleen. Vaikka ei tuon kyllä tarvinnut arpiaan tässä seurassa piilotella, jos kenraalilta kysyttiin. Mutta, mikäli Lorythas tunsi olonsa paremmaksi saadessaan arpensa piiloon, ei Darius aikonut toista tuomita.

Lopulta se paita kuitenkin lähti yltä, istahtaen sängynlaidalle, osin selin kohti haltioita. Darius jäi tuijottamaan hämärässä huoneessa sarvipäisen selkää ilmeettömänä, tutkien niitä arpia joita tänään jo aikaisemmin oli koskenutkin. Olihan kenraalillakin siellä täällä arpia yhteenotoista vuosisatojen varrella, mutta moiset jäljet jättänyt raatelu menisi varmasti jo kenraalinkin kipurajan yli. Melankolinen tunne kävi valtaamaan haltian, Dariuksen eksyen jälleen miettimään mitä kaikkea sarvipäinen olikaan saanut kokea, mitä tuo nyt heille oli kertonut. Eniten pisti sydämeen, kun muisteli eilistä. Sitä, kuinka Lorythas oli kirjaimellisesti päin näköä huutanut joutuneensa kärsimään Winderin kaltaisten takia.

Katse kääntyi terävästi pois sarvipäisen selästä, kohden sitä vesikannua jota Lorythas kävi tarjoamaan kohden kenraalia. Varovaisesti haltia kävi nousemaan istumaan sängylle, kiittäen nyökäten samalla kun vesikannun käsiinsä otti, käyden huikkaamaan kulauksen jos toisenkin. Olihan se lämmintä, seissyttä vettä, mutta silti parempi kuin ei mitään.
"Kiitos", Haltia kiitti vielä ääneen ennen kuin vesikannun ojensi takaisin Lorythasille, jääden hetkeksi istumaan sijoilleen. Samalla kaulaansa jälleen kokeillen, mokoman ollessa entistä kipeämpi äskeisen jäljiltä.
"Lähdemme huomenna...", Darius hymähti matalalta, äänen jo rohisten viinan ja väsymyksen takia, "En haluaisi, että Kuiskaus on meistä turhaan huolissaan", eliitti jatkoi, hymyillen pahoittelevasti puoliveriselle. Nyt kun edes ajatteli lähtemistä, ei se tuntunut houkuttelevan. Darius olisi voinut jäädä toiseksikin päiväksi Briariin... Tai samantien viikoksi. Nyt kun Iriadorkin oli täällä. Tuntui muutenkin pahalta jättää Lorythas jälleen, varsinkin puoliverisen avautumisen jälkeen.
"Mutta eiköhän sitä ehdi murehtia huomennakin", Haltia jatkoi, käyden jälleen laskeutumaan makuulleen, "Ei meillä niin kiire ole, että heti aamusta pitäisi poistua.... Sikäli mikäli jaksat meitä vielä katsella nurkissasi...".


// :------------DDD No toi kyl tiivisti sen makukokemuksen niin täydellisesti, että mun tuskin tarvii sit erikseen maistaa sitä. KOSKANA ET OO HILJAAA hyvä. Tommonen paijjattava perkele. Tuu taas tänne niin baijjaan suo. PASI JA IRMELI HERÄTTÄVÄT SALAISET SKYRIM HIMOT JÄLLEEN. Pitäiskö meidän muuten ihan oikeesti maistaa grillattua purjoa? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 21 Elo 2015, 15:57

Vaern luovutti vesikannun Winderille, silmäillen vielä tuon perään varmuuden vuoksi, ettei mies suinkaan sitä vettä kumoaisi alas vuoteelle. Vesi näytti maittavan haltialle, ja olisi varmasti maittanut myös Iriadorillekin, mikäli punapäinen yhtään virkumpi olisi ollut. Lorythas voisi taas muita aikaisemmin herätä ja käydä aamusta ne vesivarannot uusimassa, jottei kenenkään kuivasta olosta ja janosta tarvinnut kärsiä aamun tullen. Mutta ehtihän sitä auringon noustuakin miettiä, olon ollessa tällä hetkellä suorastaan nuutunut.
Keraaminen vesikannu laskettiin pöydälle, riittävän likelle reunaa että siihen saattaisi Puolikäärmeenkin yli tarrata myöhemmin, jos jano yön aikana yllättäisi. Viimein Lorythaskin viitsi pistää leveälle vuoteelle, sen valkeisiin lakanoihin maaten. Katsettaan suunnaten samalla Haukansilmän puoleen, joka hymisi, kertoen heidän lähtevän huomenna. Vaern hymyili, ymmärtäen kyllä haltioiden omien velvollisuuksien vetävän noita takaisin kotia kohden, eikä hänellä täten syytäkään ollut kaksikkoa luonaan pidätellä suotta.
Menkää vain, ymmärrän kyllä velvollisuuksienne kutsuvan teitä takaisin kotiinne”, sarvipäinen hymyili rauhallisesti, kasatessaan muutamaa tyynyä tukemaan niskaansa ja korottamaan sarvikruunuaan ylemmäs lakanoista.

Olisihan Hopeakäärme mielellään viettänyt kaksikon seurassa pidemmänkin tovin, puhumattakaan siitä, että olisi voinut noiden matkassa kulkea kaupunkiinkin, mutta ehkä näin oli parempi. Että heistä jokainen vain hoitaisi omat velvollisuutensa – kenraali ja alaisensa palaisivat pitämään huolen omistaan, siinä missä Lorythas katsoisi omiensa perään. Olisihan heillä varmasti aikaa tavata myöhemminkin jälleen, tai niin Puolikäärme ainakin osaltaan toivoi ja halusi uskoa siihen, että he kykenisivät jakamaan mukavia hetkiä useamminkin keskenään paikasta riippumatta.

Viipykää niin pitkään kuin haluatte ja aikaa tarvitsette”, Puolikäärme kehräsi asettuessaan viimein paremmin maaten, pyyhkäisten vielä kasvojaan niitä aikaisemmin kostuttaneiden kyynelten vuoksi. Näin jälkeenpäin sen kaltainen… avautuminen tuntui typerältä, etenkin Dariukselle ja sai miettimään myös luottiko hän liikaa haltioiden eliittikenraaliin. Mutta sitä kun eli pitkän elämän, oppi myös näkemään ketkä olivat ystäviäsi ja ketkä vihollisia, keihin saattoi luottaa ja keihin ei. Lorythas ymmärsi ja tiesi hyvin heidän välisensä erot, mutta näki myös, ettei Haukansilmä hänen luottamustaan siten pettäisi, että siitä harmia aiheutuisi heille kummallekaan – aivan kuten Hopeakäärmekin oli valmis säilyttämään haltioiden salaisuudet ja kaiken sen mitä yhdessä koettiin heidän välisenään. Ehkä se omalla tavallaan lisäsi sitä kunnioituksen ja toisesta välittämisen määrää.
Ei teitä kukaan ole täältä tiehensä ajamassa, etenkään minä”, sarvipäinen naurahti kyljelleen asettuessaan Dariukseen päin, rauhallisesti silmäpuolta vain katsellen, ”Voin järjestää teille vielä aamiaisen herättyänne, eiköhän ravittuna ole mukavampi matkustaa kuin nälkäisenä”.


//Siksi tämän kauniin teoksen sinulle jaoinkin, ettet menisi sitä väljähtynyttä litkua ostamaan, että tyydy vaan niihin vähän kalliimpiin ja laadukkaampiin nesteisiin jos mieli energiajuomaa tekee :----DDDD Niinhän sä nyt väität, vielä mä alan suo ärsyttään kun nimenomaan en ole hiljaa 8)) BAIJJAA MUO <3 NNNNNGH KUN SE RAUSKIKIN PELAS SIINÄ KONDOM RALLAASISSA SITÄ SKYRIMIÄ. Oi kyllä. Ens kerralla sit grillaukset käyntiin. Mä oon kyl maistanu grillattua munakoisoa mut se oli kyl pahaa…//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2015, 16:39

Oli jokseenkin huojentavaa kuulla Lorythasin ymmärtävän heidän velvollisuutensa. Puoliverinen selvästi ymmärsi tilanteen, eikä toivottavasti siitä itseensä ottaisi, kun eliittikaksikko joutui lähtemään takaisin tehtäviinsä. Olihan heillä luvassa muutenkin muutaman päivän "loma" kotiin saavuttua, ei pitkältä komennolta saapuneet sotilaat heti lähtisi uudelle reissulle, mutta sitä lomaansa he eivät voineet nyt jäädä tänne viettämään pidemmäksi aikaa. Ei nyt, kun kapteeni Tannivh niin kärkkäästi odotti heitä takaisin ja halusi vastauksia kenraaliltaan. Tässä olikin sitten selittelemistä koko kuiskaukselle, joka ei ollut saanut kunnon selityksiä edes talven tapahtumien myötä, kun puoliverinen oli heidän tuvillaan käynyt.

Ei Darius varsinaisesti halunnut piilotella ystävyyssuhdettaan Lorythasiin, mutta Winder ei vain tiennyt miten asian olisi selittänyt sotilailleen. Varmasti se kuulosti oudolta kenraalin kohdalla, jos Darius nyt menisi ja kertoisi ystävystyneensä puoliverisen kanssa ja täten Briar ja Kuiskaus eivät toisiaan tulisi sotaan haastamaan, kun kyseessä oli Winder. Kaikki tiesivät, ettei Haukansilmä helposti ystävystynyt kenenkään kanssa - kenenkään, joka ei Kuiskaukseen kuulunut.. - puhumattakaan sitten puoliveristen kanssa veljeilyistä. Kyllä Winderin roturasismi oli käynyt sotilaille ja varsinkin kapteeneille selväksi ajan saatossa, huomasihan sen jo Kuiskauksestakin, johon otettiin vain puhdasverisiä haltioita....

Kattoon tuijottanut katse kääntyi sarvipäisen puoleen, tuon käydessä viimein pistämään maaten vierelle. Lempeä katse kävi tarkkailemaan Lorythasin kasvoja, samalla kun sarvipäinen kertoi kuinka eliittikaksikko saisi viipyä täällä niin pitkään kuin halusi, eikä kukaan varsinaisesti heitä ollut ajamassa pois - varsinkaan Lorythas. Ja sikäli mikäli kyläpäällikkö heidät vierainaan piti, tuskin kukaan muukaan ääntään kävi kohottamaan haltioita kohtaan.
"Tyhjällä vatsalla matkaaminen on kieltämättä aika epämukavaa", Darius hymähti katseen kohdistuen sarvipäisen silmiin, tuon tarjoutuessa järjestämään kaksikolle vielä aamupalaa ennen kuin he lähtisivät liikkeelle.
"Mutta sitäkin ehtii sitten aamulla miettimään...", Haltia jatkoi huokaisten, samalla kun kävi painamaan pikkuhiljaa silmäänsä kiinni, "Sitten kun ylipäätään jaksaa herätä...".
Jo nyt Darius osasi sano varmaksi, ettei tulisi olemaan täydessä vedossa heti aamusta. Sen verran oli alkoholia tullut nautittua, herättyä kestäisi muutama tunti ennen kuin Kenraali uskaltautuisi edes harkitsemaan lähtöä - eivät he voineet puolikuntoisina lähteä matkaan. Krapulaisena jos törmäisi vihollisiin, niin sitten ei kyllä naurattaisi.


// BATTERYA JA ROCKSTARIA JA EDIÄ OSTAN NIIIN Vaikken yhäkää sais juua mitään noista :--D yolo. Katotaanko saatana? Crim ei voi ärsyttää koskaan. BAIJJAAN SUO. NO NIIN PELAS KATTELIN KANS ET EI HERRAN JUMA ehkä tänään eksyn pleikkarille jos muuta tekemistä en elämälläni keksi. Mullahan siis ei ole muita pelejä joihin pitäis vastata ja niitä konsepteja piirrettävänä ja silleen. No hyi ny joku munakoiso ylipäätään mitä sää semmosta suuhus pistät :D Yök //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Elo 2015, 01:23

Lorythas hymyili lempeästi Dariuksen myönnellessä hänen sanojaan tyhjällä vatsalla matkaamisesta. Ravitsevan aamiaisen tarjoaminen olisi vähintä, mitä Puolikäärme kykenisi vielä kaksikolle tarjoamaan tällä kertaa. Hän tarvitsi yhä lepoa kuumeilun ja runtelun jäljiltä, liekö hänestä olisi huomenna sitä lupailemaansa aamupalaa edes tekemään itse mutta… kyllä Hopeakäärme jotain keksisi. Mutta sitä ehti miettiä sitten aamulla – noin Dariuksen sanoja lainaten.
Turkoosit silmät seurailivat miten haltia hiljalleen painoi silmäänsä umpeen, samalla puhutellen Vaernia, joka vierestä vain tyytyi rauhallisesti tarkkailemaan toista.
Levätkää vain niin pitkään kuin kykenette, kun siihen tilaisuus nyt on”, Lorythas totesi, varovasti lähtien kurottamaan toista kättään Dariuksen puoleen. Sarvipäinen laski sormensa hellästi koskemaan tummatukkaisen haltian hiusrajaa, sukien pienesti tuon hiuksia syrjemmälle, pitkiä silittäviä vetoja miehen hänen puoleiselle kasvojensyrjälle suoden. Se rauhoitti kummasti oloa, sen tulenkaan käymättä leimahtamaan enää samalla tavalla kuin aikaisemmin; Lorythaksesta tuntui kuin… se pieni avautuminen ja niistä tunteista puhuminen oli helpottanut sitä tapaa käydä samantien arkailemaan, jos halusi välittämistään Haukansilmälle osoittaa. Vaikka humalatilassa olikin, oli puoliverinen silti tarkoittanut kaikkea sitä mitä Dariukselle oli sanonut…

Ehkä ratsunnekin arvostavat lepoa”, sarvipäinen jatkoi, yhä kenraalin hiuksia pienesti sukiessaan, “Ja varmasti myös Iriador”. Nuorin heistä kun ylipäätään oli kovin nopeasti sammahtanut kesken illan, mutta ei punapäistä siitä syyttääkään voinut. Tiettävästi molemmat haltioista olivat uupuneita matkansa jäljiltä, ja näkihän sen noista molemmista, ja oli nähnyt myös Kuiskauksen muista sotilaista, kun nuo täällä vielä olivat viipyneet.
Sormet pyyhkäisivät vielä kerran Dariuksen hiusrajaa, Lorythaksen vetäessä kätensä sitten takaisin omalle puolelleen yhä jatkaen sitä rauhallisenlempeää hymyään. Mutta myös jälleen kehräävänkurisevasti matalalta ääntelehtien, kuten oli aikaisemmin kylvyssäkin tehnyt. Tällä kertaa kuitenkaan häpeilemättä moisen äänen pitämistä, saati katsettaan Haukansilmän tai että lähellä sai olla siitä vaivaantumatta kummemmin. Samalla se sievästi rinnasta leimuava tuli valaisi himmeästi muuten niin hämärää huonetta, kuitenkaan tekemättä ilmasta paahtavan kuumaa ja inhottavaa.

Toivoisin etteivät painajaisesi vaivaisi sinua täällä ollessasi”, sarvipäinen kehräsi, käydessään hitaasti kääntymään aluksi selälleen, ja hetken harkinnan myötä selin haltioihin päin. Tietenkin niiden arpiensa näyttäminen taas ahdisti, mutta Lorythas oli päättänyt yrittää olla välittämättä. Voisihan hän peiton selkänsä ylle vetäistä, mutta senkin kanssa taitaisi tulla liian kuuma loppujen lopuksi…
Haluaisin keksiä jonkin keinon auttaakseni sinua…”, Lorythas kuiskasi, sen kipeän silmänsä painaen samalla tyynyä vasten, jotta siitä koituva särky olisi ehkä hieman helpottanut. Humalan laskeuduttua ne kivut ja kolotukset alkoivat hiljalleen taas ilmoitella itsestään, Puolikäärmeen toivoessa että olisi muistanut ottaa kirjaston puolelta Iriadorin hänelle tuomia lääkkeitä mukaansa tänne ylös. Mutta kai se yö kuluisi ilmankin, jäisipähän enemmän taas huomiseksi.


//Vielä mä sulta kamalat pärinät kiellän (DDD NO KATOTAAN! Vielä alkaa ärsyttää. Sitten lyöt ja mä nauran. BAIJJAAAAAAHHAHAHAAAA <3 Etpäs eksyny skyrimiin vaan mun kanssa pelaamaan niin. Kannatin kyllä ideaa, kaksin oli niin kaunista taas perseillä menemään. Ai mitenniin mullakin ois ihan tarpeeks tekemistä niitten harjottelupäiväkirjojen ja muitten paskein kanssa, yh. NOKUN MULLE OSTETTIIN YKSKERTA MUNAKOISO SYNTTÄRILAHJAKS KOSKA SE OLI MEIDÄN INSIDE LÄPPÄ YHESSÄ VÄLISSÄ LUKIOSSA. Sitten me äiteen kanssa testailtiin tehä siitä kaikkee, ja kaikki oli kyl ihan yhtä pahaa… mutta koisoista seuraavaan, katso kuka innostu taas yöllä kirjottaan kun ei väsytä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2015, 09:05

Silmänsä sulkenut haltia kävi hitaasti nostamaan rauhallisenlaiskan hymyn kasvoilleen, Lorythasin käydessä sukimaan hänen hiuksiaan. Myös ne kehräävänkurisevat äänet sarvipäisestä saivat kenraalin huvittumaan. Laiskasti se katse vielä raottui sen verran, että Darius saattoi tuijottaa edessään olevaa sarvipäistä, tuon käydessä mainitsemaan ratsujen ja Iriadorin varmasti arvostavan lepoa. Haltia hymähti. Tottahan tuokin oli, Nashira ja Náro olivat olleet kovilla viimeisen viikon aikana ja nyt kun viimein pääsi lepäämään, halusivat ratsut varmasti levätä kunnolla. Iriadorista puhumattakaan. Mutta, silti oli parempi palata takaisin kaupunkiin huomenna suhteellisen aikaisin. Ei Darius halunnut aiheuttaa yhtään enempää selkkauksia Briarin ja Kuiskauksen välillä, sikäli mikäli joku menisi heidän viipymisen tulkitsemaan väärin.
Vielä kerran Lorythas kävi pyyhkäisemään kenraalin hiuksia, ennen kuin veti kätensä takaisin omalle puolelleen. Darius hymähti pienesti, painaen katseensa jälleen kiinni, samalla korjaillen pienesti asentoaan.

"Voithan aina yrittää", Haltia hymisi Lorythasin ilmaistessa halunsa auttaa kenraalia painajaistensa kanssa, "Mutta ne tulevat joko luonnostaan, tai sitten Hänen toimesta. Sikäli mikäli Hänellä on tylsää ja tiedostaa minun olevan täällä - tai Iriadorin seurassa kotona...".
"Ne ovat kaikkein pahimpia painajaisia...", kenraali tokaisi lähes kuiskaten, viitsimättä oikeastaan sen paremmin asiaa alkaa selittelemään tai "Hänestä" puhumaan. Ei nyt, kun olo oli niin hyvä. Ei Arania tähän keskusteluun tarvinnut tuon enempää sotkea.
Darius kyllä arvosti Lorythasin halua auttaa tämänkin asian suhteen, mutta kenraali ei suostunut uskomaan, että kukaan varsinaisesti voisi vaikuttaa painajaisiin - varsinkaan jos joku tahallaan niitä hänelle aiheutti.

Katse oli raottunut uudestaan, kun Lorythas kylkeään oli kääntänyt, kenraalin nyt tuijottaen tuon rujonarpista selkää. Kaikessa hiljaisuudessa Darius nyt puolestaan nosti kätensä Lorythasin puoleen. Hetkeksi se käsi pysähtyi, puoliunisen kenraalin vielä harkiten oliko tämä sittenkään hyvä idea, mutta lopulta kädenselkä käytiin laskemaan kevyesti puoliverisen selkää vasten. Hellän varovaisesti silitellen sarvipäisen selkää, koskien myös niihin arpiin, ollen kuitenkin koko ajan valmiina vetämään kätensä irti mikäli Lorythas niin toivoisi tai käyttäytyisi vaivautuneesti.
"Olen sinulle velkaa niin...", Darius aloitti kuiskaten, kuitenkaan viemättä koskaan lausetta loppuun. Sen sijaan katse painui viimeisen kerran kiinni, kenraalin vielä puolihuolimattomasti silitellen hiipuvin liikkein puoliverisen arpista selkää, kunnes se käsi viimein pysähtyi ja painui vasten peitteitä, yhä kuitenkin pysyen vasten sarvipäistä.



// Mutta kun >: Kiva on päristä. ajattelin tänään koulussa ostaa batterya, et voi estää. KATOTAAAN. Emmä lyö kun mä annan piiskaa byllylle. BAIJJAAAN. En eksyny, eksyin sen sijaan destinyyn ja hotsiin ja hotsit oli ehkä best eva. Kaikkee pitäis tehä mut yh. SÄ JA SUN MUNAKOISOT. TUNGE NE HANURIIS. Arvaa kuka heräs tänään normaalia myöhempään kouluun ja heti kauheel kiireellä näpytteleen vastausta kun yllättäen se inspis iski kun joku tommonen täällä oli. En vieny pelii vielä aamuun tee sä se. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Elo 2015, 12:47

Lorythaksen kasvoille nousi jälleen niin kovin murheellinen ilme silmäpuolen selittäessä, kuinka Cúthalion tuon uniakin kaiken lisäksi vieläpä sotki. Se vain entisestään lisäsi halua kyetä Dariusta auttaa jollain tavalla, Puolikäärme vain ei tiennyt miten, mutta ehkä hän saattaisi sitä vapaa-aikoinaan alkaa tästä eteenpäin pohtia. Koettaa keksiä keinon, jonka avulla Winder kykenisi rauhassa painajaisiltaan lepäämään edes vaikka alkuunsa Briarissa, mikäli nuo täällä vierailisivat vielä tulevassa. Ja Lorythasilla oli sellainen kutina, että saisi vielä tämän myötä kestitä Dariusta ja Iriadoria luonaan useammankin kerran… ja toivoi todellakin sen kutinan pitävän paikkaansa. Eihän hänellä ollut muuta kuin aikaa, ellei kylän toimiin halunnut osallistua tai itsellään ollut velvollisuuksiaan hoidettavana, jonka takia Puolikäärme ylipäätään olisi mielellään nähnyt luonaan vieraita enemmänkin saadakseen tiettyjä aktiviteettejä ja tarpeitaan täytettyä.
Mutta sen sijaan että olisi itseään syvemmälle ajatuksiinsa painanut ja jäänyt sinne harmittelemaan yksinäisyyttään, oli parempi keskittyä taas tähän hetkeen. Selkänsä kävi hieman kaartumaan Dariuksen siihen koskiessa, siinä missä silmienkin katse laajentui hetkellisesti, ennen kuin Lorythas kykeni rauhoittumaan. Ne kosketukset olivat helliä, varovaisia, eivät ne satuttaneet. Ne tuntuivat itse asiassa jopa mukavilta nyt, kun kykeni mieleltään antamaan haltia niihin koskea ilman itseinhoa tai pelkoa siitä, että Haukansilmä jatkaisi hänen satuttamistaan ja pilkkaamistaan kuten selkänsä näkevillä tuntui olevan tapana.

Et ole minulle velkaa mistään, Aiedail”, lempeällä äänellä Vaern kuiskasi Haukansilmälle takaisin, sen myötä itsekin hiljeten. Jääden vain kuuntelemaan sängyn toiselta laidalta kuuluvaa tuhinaa, matalalta kehräten niihin Dariuksen yhä jatkuviin hiipuviin silityksiin, niiden nostattaessa jopa pienoisen hymyn Puolikäärmeen kasvoille. Jahka kenraalikin tuntui niille sijoilleen rauhoittuvan, uskalsi Lorythas vetää syvempään henkeä ja korjata asentoaan hieman, ennen kuin omia silmiään sulki. Jääden sijoilleen vai odottamaan unen tuloa kaikessa rauhassa…

---

Aamu valkeni. Aurinko nousi lähes pilvettömältä taivaalta lämmittämään ja valaisemaan hiljalleen valtakuntaa allaan. Sen oranssin kajon noustessa valaisemaan ikkunan raosta myös Hopeakäärmeen vuoteenreunalle osumaan, kävi Lorythas niistä lämpimistä säteistä nauttimaan ja hiljalleen virkoamaan hereille. Ensimmäisenä, kuten tapansa oli, huomattavasti jo parempikuntoisena, vaikkakin yön jäljiltä pahimman kuumeilun laskettua hieman nihkeän hikisenä. Mutta olo oli paljon parempi, sitä kielenpäällä olevaa kuivuutta mukaan lukematta.

Sarvipäisen kohottauduttua vuoteenreunalle istumaan aikansa heräiltyään, kävi Iriador reagoimaan siihen pieneen sängynheilahdukseen ja kohottamaan Dariusta vasten painettuja unisia kasvojaan ylemmäs.
Lorythas…?”, punapäinen maiskutteli suunsa kuivana, kuin juuri puuta syöneenä. Tietenkin rahisevanhiljainen ääni kiinnitti Hopeakäärmeen huomion, tuon kääntäessä sivuttain päätään nuorempaan päin, rauhallisesti naurahtaen sitä kuinka sekaisin Iriadorin hiukset yön jäljiltä olivat.
Lepää vain, ei sinun vielä tarvitse herätä”, Lorythas hymisi rauhallisesti.
Mmmmhm”, Iriador mutisi takaisin tyytyväisenä hymyillen vanhemman sanoihin, ”Onko sinulla juotavaa? On… kamala jano”. Puolikäärme kohotti katseensa takaisin eteenpäin, kurottaen sitä vesikannua pöydältä, jossa vettä taisi yhä yön jäljiltä olla ja ojensi sen Iriadorille. Nuorempi ojensi hopeaverisen pyynnöstä käsiään, ja nyökkäsi kiitoksena, kumoten runsaan kulauksen vettä kannunsuusta kitaansa. Se tuntui hyvältä, vaikka vesi olikin kovin lämmintä ja seisoneen makuista.
Voin hakea tuoreempaakin…”.
Ei kun tämä on ihan hyvä… en tarvitse muuta”, Iriador hymähti nopeasti sarvipäisen keskeyttääkseen, laskien vesikannun lähimmälle pöydänpinnalle ja kumoten itsensä takaisin varoen Haukansilmän vierelle.
Nukkukaa niin pitkään kuin haluatte, menen… alas lukemaan kirjaa, etten häiritse teitä valveilla ollessani”, Puolikäärme selvensi, seuratessaan miten korkeahaltia itselleen mukavan paikan Dariuksen viereltä järjesti, ennen kuin kävi siitä vuoteelta itse viimein nousemaan ylös. Työpöydän laidalta poimittiin kirja toiseen kainaloon ja toiselle käsivarrelle siistimmänpuoleinen, koreasti kirjailtu vaaleanharmaa takki ja nahkaiset housut, jotka Puolikäärme voisi yllensä kiskaista kunnolla heräiltyään. Sen myötä Lorythas kävikin huoneesta poistumaan, kaikessa rauhassa tamineittensa kanssa alakertaa kohden hakeutuen ja jättäen haltiat huoneeseensa lepäämään kaikessa rauhassa.


//Kiva on päristä, mutta liikaa ei saa päristä – senkin pärinäpate. POSTIN TUO PATE JOKAISEN LUO :----DDD Ei saa toisia piiskata hyi. Meidän pitää ottaa uusiks asap taas, hirveet pelailut käyntiin ja pidetään kivaa. EN TUNGE MUNAKOISOA KYLLÄ HANURIINI mutta jonkun toisen hanuriin voisin kyllä tunkeekin. Njähähähä, ihan niinku sun ois mulle täytyny inspistulvasta huolimatta vastata. Mää vein aamuun, Iri on nyt pörrönen vittusaatana ::DDD:::D:D:D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron