Lorythas seurasi haltioita sivusilmällä, yrittäen päättäväisesti kuitenkin pitää sen katseensa omissa lasinpohjallisissaan. Siinä istuessaan Puolikäärme oikeastaan vasta kunnolla huomasi millaiseen humalatilaan olikaan itsensä juonut. Kovin reippaanoloiseen sellaiseen, vaikka järki yhä kädessä olikin. Mutta turruttipa se mielentila ainakin ne ahdistavat ajatukset, kuumeisen olon ja säryt alleen, ja epäilemättä kun maaten taas pistäisi, saattaisi sitä kovin nopeasti vain sammahtaa sijoilleen tässä olotilassa.
Vähän väliä se lumoavanpuoleinen katse kuitenkin jäi pidemmäksi toviksi seurailemaan Haukansilmää ja punapäätä, Iriadorin päästyä kunnolla kumppaninsa ylle keikkumaan. Ja huomaamatta siinä tilannetta seuraillessaan se punakin alkoi nousta kasvoille ja korvanpäihin vahvemmin, saaden Lorythaksen vain myhäilemään ääneti itsekseen mokomalle seikalle. Turhaa hän sitä olisi yrittänyt piilotella, vaikka tietenkin moinen ele vaivasi omalla tavallaan hopeaverisen mieltä, etenkin tässä seurassa sattuneista syistä.
”
Minun päähänpistonihan ne juuri parhaita ovat, älä yhtään koita väittää siinä vastaan”, punapäinen hymähti silmäpuolen sanoihin, kiusallaan painaen itseään paremmin Haukansilmää vasten lujemmin ja lantiollaan työntäen kevyen, huomaamattoman liikkeen toisen yllä. Tuskin moinen härnääminen oli se tähän hätään mielekkäin ele, siitäkin syystä että Lorythas oli paikalla niin kuin silloin viimeksikin, mutta ei Iriador saattanut vastustaa tässä mielentilassa sitä pientä kiusaustaan. Kuten tavallista, kun mielekkäässä seurassa saattoi olla miten halusi.
Darius kuitenkin yritti toppuutella nuorempaa nousemaan yltään ylös, jotta silmäpuoli lasiaan olisi voinut helpommin kuroa. Korkeahaltia vastasi niihin sanoihin lähinnä makeasti virnistäen, hymisten hiljaa niistä kosketuksista, joita Haukansilmä kyljelle ja reidenkin puolelle soi. Ja sekös lisäsi oikeastaan entisestäänkin vain sitä halua kiusoitella Winderiä, ketkuttaa lanteita toisen yllä ja vaatia huomiota puoleensa. Siinä missä Puolikäärme tyytyi viimein varsinaisesti kääntämään punan värjäämät kasvonsa toisaalle ja palaamaan juomaansa nautiskelemaan omassa rauhassaan ujosti kehrätessään itsekseen kumppanusten takia.
Iriador kävi kuitenkin siinä hetken himoitsevan kevyiden kosketuksien myötä lipumaan hiljalleen pois Haukansilmän yltä, peruuttaen tuon jalkojen välistä, kasvojensyrjällään toisen sisäreittä vasten kiehnäten. Sokeankatseellaan ylös Dariuksen kasvojen suuntaan viekkaanvietellen katsoen siinä ohessa, kun kasvojaan turhankin läheltä silmäpuolen herkimpiä alueita kuljetti, ennen kuin suoristautui kunnolla divaanin toiseen päähän polvilleen.
”
Ei minua väsytä”, punapäinen selitteli lähtiessään toisella kädellään hieraisemaan sitä väsyneenpuoleista katsettaan, ”
Ei sitten tippaakaan mukamas”, nuorempi vielä mutisi perään.
Haukansilmän huomautuksen myötä myös Lorythas viitsi taas katsahtaa paremmin kenraalin puoleen, yrittäen olla välittämättä siitä kuinka vaivautuneelta olonsa tunsi siinä kun kuumotus lähestulkoon poltteli jo kasvoja.
”
E-en saisi unta vaikka vuoteeseen palaisinkin”, Hopeakäärme myönteli vaisusti hymyillen, kiskaisten viimeiset pisarat lasista suuhunsa ja alkoholihöyryjä suustaan ulos puhallellen, ”
Mutta voin kyllä jättää teidät kahden…”.
”
Eeeeei sinun minnekään tarvitse lähteä”, punapäinen kävi hetki sanomaan sarvipäiselle vastaan, joka sai Lorythaksen silminnähden hätkähtämään ja painamaan päätänsä arasti alemmas, ”
Ehkä olisikin parempi jos itse lähtisin nukkumaan ja jättäisin teidät tänne… keskenänne”, nuorempi virnisti, josta ei kamalan vaikeaa taas ollut päätellä mitä mokoma ajatteli omaksi ilokseen.
Hopeakäärme seurasi katseellaan varovaisesti miten sokea lähti divaanilta valumaan lattian puolelle, kiepauttaen itsensä nojailemaan Dariuksen puoleen kovinkin viehkeästi ja käsillään lähtien hapuilemaan vaativanhierovin liikkein Haukansilmän haaruksia kohden.
//MUUSSIIIII. Nyt tekee sit mieli muussia ja uunilohta. Kiitti vaan. KARJALANSPÄRDÖDOGE TIMI (D PAKKO ETSIÄ RISUJA SIELTÄ, MUUTEN SAAT LUVAN JÄÄTYÄ PAKKASEEN NIIIIIII! Jaakko vain tahtoo elää taiteilijaelämää. KLEMMARINPERKELE, kelaa nyt kun otat siitä puhelimella kuvan ja se ei siltikään näy siinä 8)
Ehkä repesin kun googletin juttuja//