Pikkuhiljaa ne työnnöt Lorythasin sisään alkoivat muuttua vaativammiksi ja nopeammiksi, kenraalin pitäen silmänsä yhä kiinni. Kuunnellen kuitenkin, mitä Lorythas sanoi. Ei Kenraali omasta mielestään ollut ansainnut mitään, mitä puoliverinen hänelle sanojensa mukaan oli valmis antamaan. Kenraali oli yhä sitä mieltä, että Lorythasin pitäisi vain unohtaa hänet, keskittää kaikki tuo antamisen ja auttamisen halu johonkuhun muuhun, joka sen olisi ansainnut. Silti, Darius osasi olla kiitollinen puoliveriselle, vaikka sitä ei kyennyt nyt mitenkään näyttämään - saatikka sanomaan.
Katse avautui Lorythasin käydessä nostamaan toisen niistä haltian hartioilla levänneistä käsistään, kohottaakseen kenraalin kasvoja kohden omiaan. Pienesti vettynyt katse kävi tuijottamaan puoliverisen katseeseen, Haukansilmän jälleen koittaen hakea sanojaan suutaan avaten vähän väliä huokausten lomasta. Turhaan, ei Darius saanut mitään enää sanotuksi. Ei hän tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa, kun sarvipäinen tuolla tavoin ystävällisyyttä ja välittämistään ilmaisi. Osasyy puhumattomuuteen oli kuitenkin se lähestyvä mielihyvän huippu, mitä indikoi kovasti ne entistäkin vaativammat työnnöt toisen tiukkuuteen.
Niskakarvojen silittely sai ihon nousemaan kananlihalle, kenraalin värähtäen kerran jos toisenkin yhä Lorythasia katsellen.
"Lorythas...", Kenraali lähes kuiskasi toisen nimen henkäystensä lomasta, jatkamatta kuitenkaan sanojaan pidemmälle, vaikka kuinka yritti löytää jotain järkevää sanottavaa asiaan. Ehkä sitä sanottavaa olisi helpompi löytää sitten kun mielentäyttävä kiihko olisi väistynyt tieltä... kuten myös se humaltunut tila. Kädet puoliverisen lanteilla kävivät puristamaan lujemmin toista, samalla vetäen Lorythasia entistä paremmin lähemmäs kenraalia. Vaikka se tuntuikin tukalalta pitää toista niin lähellä, Hopeakäärmeen hohkatessa sitä lämpöä itsestään kuin mikäkin takka talvella.
Toinen käsi kävi lipumaan sarvipäisen kylkeä pitkin tuon rintakehän ylle, kenraalin silitellen vaativan hierovasti lämpöä hohkaavaa rintaa, ollen kuitenkin varovainen sen suhteen ettei kättään polttaisi. Eipä se rintakehä varsinaisesti polttavalta tuntunut... vain kovin lämpimältä. Katse laskeutui Lorythaksen kasvoista jälleen häpeilemättä katsastamaan vanhemman pitkäpiirteistä kroppaa, Dariuksen vetäen samalla pitkään, syvää henkeä. Painautuen vielä kerran, terävämmin, ronskimmin puoliverisen sisään ja antoi hyvänolon huippunsa purkautua toisen sisään. Kera pitkän, äänekkäämmän voihkaisun joka uloshengityksen mukana ilmoille pääsi.
Kenraali pysähtyi liikkeissään, vetäen henkeä syvään muutaman kerran, samalla pienesti naureskellen. Lorythasin rinnalla levännyt käsi oli käynyt painumaan nyrkkiin ja ottanut kiinni siitä valkeasta paidasta, joka korsetinosien alla oli. Haukansilmä värähteli, katseen karaten tuijottamaan kattoon epäterävästi hetkeksi. Vain hetkeksi, ennen kuin haltia vilkaisi Lorythasin puoleen. Muutama, laiskanlempeä työntö käytiin tekemään vasten puoliverisen tiukkuutta, samalla kun Lorythasin rinnalla levännyt käsi kävi valahtamaan alas, aina Hopeakäärmeen miehuudelle, jota kenraali lähti uudemman kerran hyväilemään. Hän oli jo huippunsa saanut - ainakin yhden, se riittäisi kyllä - mutta ei hän voinut jättää Lorythasia ilman sitä mielihyvän kärjistymää. Vaikka usein olikin ollut itsekäs rakastaja, Iriadorin myötä Darius oli oppinut vähän tavoillekin...
// TAPPI SUOTANA. Kissanpentu? Miten sä saat kissanpennusta killin herran jumala :DD Te ootte outoja. TÖÖT NIII. If a ball, Is too big for your mouth, It's not yours. Katoin muuten tolta jätkältä toisenkin videon ja
kuulostaako tutulta :--D SÄ MISSASIT SEN//