JatkoaDarius
Syndraella ratsastava kenraali kävi kirjaimellisesti piiskaamaan ratsuaan vähän väliä, käskien, pakottaen maagisen tuulenjuoksijan pitämään yllä valtavan vauhtinsa. Jokainen joka tielle erehtyi, kirjaimellisesti puskettiin sivuun Dariuksen jäämättä pahoittelemaan tekojaan. Yksi jos toinenkin kaduilla kulkenut haltia ja ratsukko sai väistää, osan jopa varmasti ottaen suurempaakin osumaa valtavan syndraen rynniessä päälle. Pakkanen kiristyi, eikä se tuntunut yhtään mukavalta tässä vauhdissa vasten kasvoja. Siltikään eliitti ei hidastanut. Hänen täytyi löytää Lorythas. Tietenkin saattoi olla, ettei puoliverinen ollut poistunut edes kaupungista, mutta jostain syystä Darius epäili, ettei Briarin kyläpäällikkö aikonut jäädä haltioiden kaupunkiin enää hetkeksikään. Tuon täytyi pyrkiä takaisin Briariin, ei Lorythas niin tyhmä ollut, että paikalle jäisi pyörimään ja piilottelemaan!
Vartijat huusivat ratsukon perään Kenraalin viimein päästessä porteille ja laukaten ulos kaupungista, pysähtymättä kuuntelemaan niitä huutoja jotka käskivät heidän pysähtyä. Eihän kukaan tunnistanut Dariusta - saatikka sitten syndraeta - siitä vauhdista, mutta ei kukaan peräänkään lähtenyt pyrkimään. Menköön, kuka ikinä olikaan.
Hetken ratsukko laukkasi eteenpäin tallattuja teitä, kunnes Darius pakotti Náron hyppäämään hankeen, aroille, tähtikirkkaaseen pakkasyöhön. Puuterimainen lumi kävi pöllyämään valtavan ratsun lähtiessä puskemaan pahki kinoksia, joista ei ollut sen kokoiselle pedolle mitään vastusta. Haukansilmä ohjasi ratsunsa kohden Briar kylää, lähtien kuitenkin kaartamaan kauempaa kaupungin muureja. Hänen piti löytää jäljet, mikäli Lorythas oli kaupungista poistunut, oli tuo varmasti jättänyt jälkeensä jotain hankeen. Ellei tuo ollut sitten lentänyt pois? Dariusta turhautti. Hänellä ei ollut vastauksia mihinkään kysymyksistään. Ehkä Lorythas oli jo turvassa Briarissa, ehkä tuo oli vielä haltioiden sotilastuvilla, Ei Darius tiennyt! Turhautuneisuus näkyikin selvästi hakatun kasvoilla, Dariuksen lähes itkien epätiedottomuutensa takia.
Náro kuitenkin käyttäytyi oudosti. Se rääkyi, luritteli suloisia kuolonsointujaan ja hypähteli vauhkosti. Se aisti jotain, vainusi jotain. Jotain normaalista poikkeavaa. Oliko Lorythas sitten tarpeeksi poikkeava normista, että snydrae puoliveriseen kävisi noin reagoimaan?
Matka jatkui, aina toiselle puolelle kaupunkia. Se oli hirveän pitkä matka, mutta Syndraella se taittui hetkessä, korkeammassakin hangessa. Mitään ei näkynyt. Ei yhtikäs mitään. Dariuksen täytyi kääntyä takaisin, ratsukon tehden valtavan puoliympyrän aroilla, ennen kuin suuntasi takaisin kohden kaupungin etuportteja, tällä kertaa kiertäen entistä kauempaa. Mutta mitään ei näkynyt.
Darius puri hammasta yhteen. Hänen teki mieli karjua.
Ja juuri sillä hetkellä.
Hieman kauempana näkyi jotain. Ei Darius olisi edes sitä jotain huomannut, ellei olisi omistanut tätä katsetta. Sitä Haukankatsetta, mitä Lorythas oli ihaillut aikaisemmin. Suunta vaihtui kohden tuota hangessa makaavaa hahmoa. Mitä lähemmäksi he pääsivät, sitä villimmäksi Náro muuttui. Sitä järkyttyneemmäksi myös Darius muuttui.
Se oli Lorythas. Kivi vierähti heti pois sydämeltä, mutta vain hetkeksi, uuden kiven mätkähtäessä tilalle heti saman tien. Lorythas oli löytynyt, mutta missä kunnossa.
Náro laukkasi muutaman metrin päästä ohi Lorythaksesta, Dariuksen hypäten vauhdista pois ratsunsa selästä.
"Lorythas!", haltia kävi huutamaan kyläpäällikön nimeä kompuroidessaan hangessa tuon luokse, kaatuen kerran jos toisenkin äskeisen vauhdin ja heikotuksen myötä lumeen. Mutta silti, Darius pääsi Lorythaksen luo.
Haltia lankesi polvilleen sarvipäisen, illuusiostaan luopuneen puoliverisen vierelle. Ensimmäinen reaktio oli yllätys Dariukselle itselleenkin - Haukansilmä kävi nopeasti, mutta samalla varovaisesti, nostamaan Lorythasia ylös hangesta, kietoen kätensä samalla hopeahapsisen ympärille. Darius ei päästänyt irti, pitäen sarvipäistä halauksessaan tovin, toisenkin, painaen Lorythasia hellän lämpimästi vasten itseään, toisen käden tukien suurempaansa selän takaa, toisen taas nousten Lorythasin hiuksiin tukemaan puoliverisen päätä.
"Löysin sinut", Hengästynyt kenraali huohotti suurimman huolestuneisuuden laskeutuessa hetkellisesti mielestä,
"Löysin sinut. Älä huoli, olen tässä", vakuutteliko kenraali enemmän itselleen ettei hätää ollut vai Lorythasille, sitä sai arvailla.
Verensekaista sylkeä nielaisten Darius kävi laskemaan otsansa vasten Lorythasin otsaa, käyden nyt tarkastelemaan huolestuneena puoliverisen kasvoja, etsien sitä miellyttävää katsekontaktia.
"Vien sinut Briariin. Vien sinut turvaan, koita jaksaa vielä", Haltia huohotti väristen, keräten voimiaan. Pakkasilma keuhkoihin huohotettuna ei tuntunut taaskaan hyvältä, sää kun oli niin kylmä mutta... Huolestuttavinta oli, miten kylmältä Lorythas tuntui.
"Sinä palelet..."Náro oli jäänyt kiertämään suurta rinkiä kaksikon ympärillä, ravaillen hangessa levottomana. Se ei pitänyt puoliverisestä, se halusi haastaa tuon. Haastaa ja mitata voimiaan puolikäärmeen kanssa. Syndrae laulelikin uhittelevasti, sen äänen kantautuen aroilla pitkälle, aavemaisena melodiana, johon Darius ei nyt kuitenkaan omalta osaltaan huomiota kiinnittänyt.
// No höh >: Tahdon ottaa miehestä mittaa. Propelleja kaikkialle. NYT SAA JOO ITKEÄ, VÄHÄN ITKETTÄÄ. ÄITIKÄÄN EI KESTÄ ÄITI TARVITSEE VIINILASIN. PULLON. KAHDENLITRAN PULLON. eikun. Glitchlord :-----D Kaunista. Saanks mä si olla bitchlord. Tai shitlord. Also lyriikkaotsikot 5/5. ctrl+F lorydari meidän skypekeskustelus ja näin kävi. //