Road to recovery || AKSU

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Touko 2016, 18:38

Puolikäärme laski tyhjän, vielä lämpimän teepannun käsistään takaisin tarjottimelleen. Hänen kasvoillaan lepäsi tympääntyneenhermostunut ilme – mitä jos nyt sattuisikin jotain, vaikka eihän mitään pitänyt sattua. Ei hän ikimaailmassa tarjoilisi mitään hengenvaarallista vierailleen! Tämäkin oli pelkkä erehdys. Lorythas oli vain tehnyt teen niin ajatuksissaan, ettei sen pitemmälle ollut ajatellut teelehtien päälle. Vaikka olihan tämä omanlaisensa säikähdys, mutta no… menkööt. Ehkä haltiat kostaisivat tämän huumaamisen jollain tapaa joku päivä, eikä Puolikäärme osaisi laittaa siitä pahakseen.
E-ehkä tämä nyt kuitenkin riittää tällä kertaa, pitäähän jonkun katsoa peräänne…”, Hopeakäärme huokaisi häpeillen, pienen punan koristaen kasvojaan kun tuota kaksikkoa tuossa kunnossa joutui katselemaan. Sentään haltioilla vaikutti olevan mukavaa, sehän tässä pääasiana oli.
Iriador seuraili maireasti virnuillen, miten heidän puoliverinen isäntänsä kävi rojahtamaan nojatuoliin istumaan ja nosti sormensa ohimolleen, käteensä lopulta nojaten. Dariuksen sanat saivat kuitenkin punapään naureskelemaan itsekseen ja kääntämään huomionsa divaanille makaamaan käyneeseen kumppaniinsa. Siinä samalla nuorin oli vähällä nojata itsensä tuoliltaan alas, äkkiseltään käyden itsensä työntämään takaisin selkänojaa vasten. Tuntien kyllä kuinka pää alkoi pehmetä sen haalean teen myötä, jonka sokea teepannunsuusta oli yksiselitteisesti kitannut.

Dariuksen puhuessa salaisuuksista, molempien katseet kävivät kääntymään jälleen paremmin Winderin puoleen. Iriador odotti suorastaan janoten kumppaninsa jatkavan, siinä missä Lorythasta vieläkin nakersi oma ajattelemattomuutensa, jonka johdosta Puolikäärme oli kurottanut viinilasinsa häveliäänä toiseen käteensä. Varovaisesti lähtien punaista nestettä pienin siemauksin juomaan, samalla Dariusta kuunnellen, joka divaaniltaan harvinaisen suulaana heille jutteli. Lopulta mainiten jotain sellaista, joka sai Lorythaksenkin avaamaan katsettaan enemmän ja vaihtamaan ilmettään, lasinsa pohjien valuessa siltä ihmetykseltä samalla lasista valkealle kaavulleen. Aranilla ja Argenteuksella oli suhde? Sillä kuninkaan sarvekkaalla pässinpäisellä kenraalillako?!

Mitääää, ihan oikeastiko?”, Iriador henkäisi hämmästyneenä, jälleen nojaten tuolissaan eteenpäin ja oli vähällä taas tipahtaa lattialle, ”Nyt sinä kyllä narraat, Aranko muka makaisi sellaisen rujoturpaisen ällötyksen kanssa”. Punapäinen naurahti sanojensa päätteeksi, itsevarmana jääden katselemaan Winderiin päin, välistä vilkaisten taas Lorythaksen puoleen tuon noustessa seisomaan kaavussaan isoa punaista viinitahraa harmitellen.
Hän on varmaan kateellinen meille, aivan varmasti jos Aran sellaista harrastaa kulissien takana!”, Iriador naljaisi, siitä tuolin reunalta tippuen kun päässä pyöri. Mutta eihän nuorempi osannut mokomalle kömmähdykselle kuin nauraa itseään takaisin istumaan kasaillessaan.
Mistä sinä… tuollaista muka päähäsi sait…”, Lorythas mumisi arasti kaapunsa kätköistä, riisuessaan sotkeutunutta vaatekappaletta yltään pois, tyytyen tummiin myötäileviin housuihinsa ja vaaleaan, löysempään paitaansa tältä erää.


//Mardukin kivimurot. Sen pitäis olla Mardukin bisnes. Shyva on tommonen päihteiden suurkuluttaja, aina pilvessä, kaipaahan sitä vähemmästäkin vaihtelua! NYT NE POROT TAKAISIN LAITUMELLE//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Touko 2016, 19:21

Eliitti hymisi jälleen myöntävästi, kätensä alta nyökytellen Iriadorin sanoille. Ei Darius voinut mitenkään niitä sanoja väärin tulkita - saatikka sitä tapaa jolla kuningas pukinpartaista eliittiään oli silloin lähennellyt. Jotain niillä kahdella oli ja nyt siitä tiesivät myös Iriador ja Lorythas.
"Kateellinen varmasti monestakin syystä", Darius jatkoi, nousten yllättäen istumaan ja vilkaisi Iriadorin puoleen, joka tuoliltaan oli tippunut. Eihän siinä voinut kuin nauraa pienesti toisen olotilaa seuratessa - ei sillä että hän olisi yhtään sen paremmassa tilassa ollut.
"Ja se kateus selittäisi montakin asiaa, jälleen kerran", Haukansilmä hymähti, katseen lipuessa seurailemaan, kuinka Lorythas sitä kaapuaan kävi riisumaan. Harvinaisen vihjailevanhymyilevä katse tuijotti tovin sarvipäisen suuntaan, virnuilevan kenraalin myös toista kulmaansa kohottaen. Olisi nyt vain jatkanut, kerta siitä strippaamisesta jo aikaisemmin puhuttiin.

"Ja ilmeisesti hän panee myös Narduria", Silmäpuoli kuitenkin jatkoi, muistaessaan kuinka Aran oli Nardurista jotain maininnut silloin Argenteuksen huoneella, "Mitä luulet, onko hänellä fetissi sarviin, sorkkiin vai itseään isompiin?".
"Ihme ettei sinua iskenyt samantien!"
, Sanat oli suunnattu nyt Lorythasille, "Täytät jo kaksi noista kriteereistä - ehkä hän nyt kiukuttelee sinulle kun ei saanutkaan sinusta uutta rakastajaa".
"Ehkä hän tosiaan halusikin sinusta rakastajan",
Darius jatkoi, kuulostaen siltä kuin olisi oivaltanut elämän suurimman salaisuuden, "Se selittäisi miksi hän niin katkerasti aina minulle huomauttelee sinun panemisestasi".
"Omahyväinen, sairas paska", Haltia mumisi jälleen lähinnä itsekseen, kun kävi nostamaan jalkansa ristiasentoon ja tunkemaan käsiään kainaloihinsa - varpaita ja sormia alkoi paleltamaan taas, "Kuulemma sukuvika - myös Kreivi on sairas, muutenkin kuin vain mieleltään. Ja ilmeisesti nyt siskonpoikani perivät sen sairauden...", kenraali ei selvästikään kyennyt pysymään vain yhdessä aiheessa, mielessä kun pyöri ties mitä ja koko ajatuksenjuoksu oli yhtä hullunmyllyä, johtuen teestä ja muutenkin kuumehourailusta.

Yllättäen eliitti purskahtikin nauramaan hysteerisesti, nostaen samalla kätensä peittämään kasvojaan. Nauraessaan Darius keinahteli pienesti edestakaisin sijoillaan, näyttäen siltä kuin viimeisenkin järjenhippunsa olisi menettänyt.
"Hän niin pieksee minut kun palaan kotiin", Darius parahti naurunsa seasta, muistamatta sitä ettei Aran enää edes kyennyt hänen ajatuksiaan lukemaan, sikäli mikäli eliitti vain korua piti kaulassaan....



// Mardukin kivimurot tulee markkinoille kesällä. Paketissa yllätystimantti. Shyva on se tru viskikurppa kohta. Juo Noelin, Constan ja Delin pöydän alle. Sit juottaa Lilyn känniin ja ne alkaa tanssiin pöydällä yhdes. POROT EI MEE MINNEKÄÄN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Touko 2016, 19:49

Siinä samalla Winderin hourailuja kuunnellessaan, Lorythas viikkasi hopeanvalkean kaapunsa yhteen myttyyn käsissään. Mikäli tahra ei lähtisi pesemällä, saisi mokomasta rievusta tehdä jotain hyödyllisempiä rättejä. Mikä sääli, mutta minkä sarvipäinen kömpelyydelleen juuri nyt mahtoi.
Mitä pidemmälle Darius kuitenkin puheissaan pääsi, sitä kuumemmin Lorythas tunsi taas ohimoiden, poskenpäiden ja korvien punoittavan. Haukansilmä puhui niin sopimattomia juuri nyt, Puolikäärmeen vain kuunnellessa kovinkin häveliäästi moisia paljastuksia. Että Aran nylkyttäisi mitä ilmeisimmin kahden muun kenraalinsa kanssa… voi kissa vieköön mitä ihmettä haltioiden hovissa oikein tapahtui!
Lorythas katsoi punehtuneilla kasvoillaan muualle, kevyesti yskäisten kuin suunvuoroa pyytäen Winderin käydessä vihjaamaan Cúthalionin oikeasti tahtoneen puoliverisestä kyläpäälliköstäkin itselleen rakastajaa. Huonostipa siinä oli käynyt, jos se paikkaansa ihan oikeasti pitäisi – mutta Lorythas halusi uskoa, että Darius vain kiusasi ja keksi nämä typeryydet jostain päästään, haluten kai tällä tavoin purkaa turhautumistaan hovissa elämiseen ääneen heidän kuullen.

Mutta eiväthän kenraalin lorut ottaneet loppuakseen, tuon jatkaessa hässimisistä taas seuraavaan aiheeseen. Nimittäin monarkkisuvun sairauteen. Siitäpä Lorythas osasi jo tietoinen olla – vaikkei asia hänelle kuulunutkaan, oli Hopeakäärme sen aistinut kuninkaan täällä vieraillessa miehestä selvästi. Mutta kuninkaan lisäksi myös haltioiden kreivi oli sairas… sukuvika, kuten Winder sen nyt sanoiksi puki. Tuskin Aran kuitenkaan oli kertonut Haukansilmälle asiasta, joten lienikö siskonsa, kuningatar puhuneen suunsa puhtaaksi Dariukselle, vai mistä tuo yllättäen oli saanut asiasta tietää näinkin tarkasti?

Ni-niin, tiesinhän minä sen jo…”, Hopeinen tuhahti, kädellään kuumottelevia kasvojaan hieraisten samalla kun kääntyi jälleen paremmin Dariukseen päin. Juuri parahiksi todistaakseen Haukansilmän vain repeävän nauramaan hysteerisesti sijoillaan, johon Iriador otti hekotellakseen vierestä, sitä omanlaistaan tyytyväisyyttä tilannetta kohtaan kokien nähdessään Dariuksen joskus tällä tavoin vain nauramassa. Vaikka oliko se nauru sitten tervettä… siitä saatettiin tässä yhteydessä olla montaa mieltä.
Hän niin pieksee minut kun palaan kotiin. Totta vie Winder saisi turpaansa, jos Aran tuon ajatuksia menisi tonkimaan taas! Ja se sai taas Lorythaksen huolestumaan ja katsomaan harmistuneena kenraalia, jolla vielä ainakin oli toinen ääni kellossa ja hymy turvallaan. Tomppeli mikä tomppeli, siltikin Lorythas jaksaisi syyttää tästäkin itseään ja pyöriä pedissään ankeisiin ajatuksiin vajoten. Olisi pitänyt vain olla varovaisempi – niin, nythän sitä oli hyvä valitella itselleen asiasta. Ehkä pitäisi vain saattaa Darius ja Iriador jo lepäämään, ja rauhoittua itsekin alas.
Puolikäärme askelsikin lähemmäs divaanilla röhöttävää Dariusta, asettuen polvilleen istumaan toisen vierelle lattialle ja katsoi siitä huolestuneenoloisena toista.
Pitäisiköhän sinun rauhoittua… alat kuulostaa ihan pähkähullulta”, sarvipäinen mutisi, leukaansa pienesti painaen rintaansa vasten ja kulmiensa alta haltiaa katsellen, ”Anna anteeksi että juotin sinut tuohon kuntoon…”, Lory vielä kuiskasi nolona sanojensa perään, tuskin tuota edes saattoi Winderin naurupuuskan alta kuulla.


//Perkeleen kivimurot. Tnf:n dlc, kivimurojen paluu. No mut niinpä, Shyvalle kun opettaa juomisen salat, niin sille tielle se sitten jää. Henry kattoo valtaistuimelta että voihan vittu ko ämmät tanssii pöydillä valtoimenaan. TUUN NAPPAAN POROT KOHTA, PISTÄN TIMIN PAIMENTAAN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Touko 2016, 20:22

Lorythasin toteamukset sairauden tietämisestä menivät ohi kenraalin korvilta, mutta eipä sillä väliä ollut. Nyt tuo ainakin tiesi siitä, kuten myös Iriador ja kenties kaikki muut jotka kuuloetäisyydellä piilottelivat, Tosin tuskin täällä nyt ketään muuta oli kuulolla. Korkeintaan se pikku käärme, mikäli tuo taas sisälle oli livahtanut! Mutta kaiketi mokoma oli kiireinen ennemmin hoitokissansa kanssa.
Darius tunsi itsensä niin tyhmäksi, tiedostaessaan millaisessa tilassa oli. Ja sekös vasta hauskaa olikin. Toivoa sopi, ettei hän aamulla muistaisi mitään enää tästä illasta, niin eipähän tarvitsisi morkkiksissa heräillä seuraavaan päivään.
Kädet laskeutuivat kasvoilta haltian kääntäessä huomionsa Lorythaksen puoleen, joka viereen lattialle kävi polvilleen istumaan.
"No mutta jos minusta tulisikin pähkähullu? Sitten en voisi enää tehdä töitä - pitäisi jäädä vanhoja päiviä viettämään jo tässä iässä. Sssitten voisin hullunpäiviäni viettää täällä ja juoda huumeteetäsi joka päivä", Darius hymisi, nojautuessaan pienesti lähemmäksi Lorythasia, "Kuulostaa minusta ainakin harvinaisen hyvältä suunnitelmalta".

"Joskin toisaalta nukkuminen ei kuulostaisi yhtään hullummalta ajatukselta",
Haltia jatkoi, katseen kääntyen Iriadorin puoleen, "Tai jotainnn muuta tekemään vuoteen puolelle", hän hymisi kumppaniaan katsellen - tosin sen jonkin muun puuhaaminen vuoteen puolella ei tainnut tulla edes kysymykseenkään nyt, kun kenraali tässä tilassa oli, hyvä jos jaksoi enää edes nousta sijoiltaan mihinkään. Varmasti jos nyt vain rauhoittuisi ja silmänsä sulkisi, kävisi kenraali nukahtamaan tähän divaanille sen sileän tien.



// KIVIMUROJEN KOSTO. Sit Shyval on hirvee viini varasto siel pilvis ja joku kerta taivaalta sataakin sitten viiniä. Henry on silleen et voi ei. Naama punasena siellä kattelee ku tytöt tanssii. TIMISTÄ EI OO PAIMENTAAN POROJA KU SE 99% VARMUUDELLA PELKÄIS NIITÄ :D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Touko 2016, 19:40

Pieni virneenpoikanen otti noustakseen Lorythaksenkin huulille. Pähkähullu tuo silmäpuoli todellakin oli, liekö kuumehuuruissaan oli edes kunnolla perillä siitä mitä horisi – Iriadorillakin tuntui olevan hauskaa kuunnella Winderin jorinoita, nuorimman kikatellessa itsekseen Puolikäärmeen selkäpuolella kaksikolle.
Sinulle en anna pisaraakaan sitä tavaraa enää, jos et tuon vertaa kykene hillitsemään itseäni, senkin hölmö”, Hopeakäärme henkäisi pehmeällä äänellä, päätään kallistaen ja katsoen lähemmäs nojautunutta kenraalia.
Ilmeisesti kuitenkaan nukkuminen ei kuulostanut Dariuksesta hullummalta, saati sitten idea siitä että jotain muutakin siellä vuoteessa voisi touhuta. Siinä vaiheessa punatukkainen pärskähti lujempaa taustalla, ollen könynnyt itsensä Seyrin vierelle siinä ohessa. Ja siitä viereltä Iriador rötkähti kevyesti, puolittain Dariuksen ylle.
Et kyllä varmasti osuisi minnekään, jos tuossa kunnossa muka jotain tahtoisit jyystää!”, sokea hymisi huvittuneena, ylös kumppaninsa kasvoihin katseensa suunnaten, ”Eikä sinun tarvitsisikaan kuin levätä juuri nyt, Aran patistaa teidät vielä kiipeämään puolikuntoisena Mor vuorille keskenään ja kuka sinut sitten on pelastamassa isoilta pahoilta lohikäärmeiltä, kun minäkin olen täällä”.

Lory kantaa sinut ylös”.
Kai minä sitten kannan”, Hopeakäärme naurahti Iriadorin päättäessä kyseisen seikan hänen puolestaan – eihän siitä mitään vaivaa olisi. Dariuksella itsellään kestäisi oma aikansa hahmottaa portaiden askelmat, liekö olisi ollut jo ensimmäisen askeleen myötä turvallaan naamansa auki portaan kulmaan lyötynä. Iriador kävi suosiolla valumaan tummatukkaisen yltä tiehensä, antaen Lorythakselle tilaa kerätä huumattu uhrinsa syliinsä kantoon, jolloin matka yläkertaan kohden kartanon isännän makuuhuonetta saattoi jatkua. Sarvipäinen eteni kaikessa rauhassa, jotta Iriador saattoi hänen käsivarrestaan tukea ottaen kulkea vierellä, oman maailmansa hiljalleen myös pyöriessä humalasta ja siitä teestä entistä viuhemmin ympärillä. Lorythas myös aisti nuoremmasta sen pienen haikeuden, joka yllättävän hiljentymisen myötä leijui vahvempana ilmassa – ehkä punapäinen jo jollain tapaa valmistautui alitajuisesti siihen, että joutuisi olemaan kumppanistaan erossa. Mutta ainahan tuo voisi palata. Kukaan ei olisi kieltämässä ja pakottamassa Iriadoria jäämään tänne, mikäli tuo halusi palata takaisin kotiin jonne kuuluikin. Siihen asiaan Seyr itse ei aikonut ottaa osaa. Hän tarjoaisi Iriadorille sijan Briarista luotaan ja katsoisi ystävänsä perään, niin pitkään kuin tuo sitä vain tarvitsi, aina siihen saakka, kunnes korkeahaltia halusi takaisin palata.

Ylhäällä heitä odotti petaamaton vuode, jonka reunalle Lorythas laski Haukansilmän istumaan. Takassa loimusi vielä olematon hiillos, eikä huoneeseen ollut ehättänyt nousemaan sellainen viileä kuin olisi saattanut. Eipä niitä puita suotta tarvinnut enää takkaankaan heittää, Lorythaksen voiden kyllä jäädä tänne pitämään huonetta lämpöisenä, jottei Dariuksen tarvinnut kuumeessaan kylmässä värjötellä sentään.
Kevyt sinertävä loimu nousi valaisemaan huonetta sen verran Puolikäärmeen avonaisesta paidankauluksesta, että eteensä näkisi. Eihän se Iriadoria auttanut millään tapaa, mutta nuorempi kyllä näytti osaavan suunnistaa ongelmitta peremmälle sitä vuodetta, kömpien toiselle laidalle jo valmiiksi vaatteitaan vähentämään nukkumaan käyntiä varten.


//Perkeleen kivimurot. Mut todellakin. Siinä vaihees Jaakko keksii alkaa pullottaan sadetta, kun se tajuu et perkele, kui kauan tätä on jo jatkunu. Henry mee pistään naiset takasin kuriin. Voi Timi mikä höhlä oot <3//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Touko 2016, 20:22

"Älä nyt noin tylsäksi rupea - sentään minulla on hauskaa teelehtiesi ansiosta", Darius kävi hymisemään pehmeä ääniselle hopeakäärmeelle, katsellen tuota vielä sen pienen hetken, ennen kuin Iriador päätti paikalle hoiperrella ja eliitin päälle lässähtää. Darius puuskahti, jääden sitten hymisemään naurahdellen, samalla kun käsiään koitti kietoa Iriadorin ympärille. Sekin näytti olevan yllättävän hankala prosessi tuossa mielentilassa.
"Pft! varmana osuisssin. Olen suuri ja mahtava Haukansilmä, enn koskaan osu ohi!", Kenraali hymisi kumppanilleen virnuillen, "Aran saa haistaa pukin paskan jos meitä uudemman kerran vuorille on. on. on pistämässä", kuului lisäys, ennen kuin Iriador pamautti, että Lorythas saisi luvan kantaa eliitin ylös. Eikä sarvipäisellä mitään sitä vastaankaan ollut - tai sitten tuo ei vain kehdannut sanoa.
"minä kyllä kävelen itsekin", Darius mumisi samalla kun Lorythas jo hänet syliinsä nosti, eikä eliitti kyllä vastaan pistänyt ollenkaan. Ehkä vain parempi jos tällä tavalla rappuset ylös pääsi - eikä hän yhtään pistänyt pahitteeksi, että puoliveristä lähellä sai olla.

"Tämä tuntuu jokseenkinnn tutulta.. tosin viimeksi taisin olla tajuton", eliitti huomautti mumisten jälleen lähinnä itsekseen, muistellen sitä kertaa kun ensimmäisen kerran he olivat briariin eksyneet. Talvella, hirveässä tuiskussa, kenraalin ollen huonossa tilassa, kuten juuri nytkin.
Matka jatkui aina Seyrin makuuhuoneelle, jossa tuntui olevan kovin viileä kirjaston jäljiltä. Se viileys vain voimistui, kun Lorythas kenraalin vuoteen reunalle laski, Dariuksen nuristen jotain siinä itsekseen samalla kun käsiään jälleen kainaloihinsa tunki.
"sinä et kyllä lähde minnekään", Darius ilmoitti vilkaisten Lorythaksen puoleen, "Palellun kuoliaaksi jos poistut - tai jäädytän Iriadorin kuoliaaksi kun niin kylmissäni olen".
"Saat tulla viereen ja lämmittää meitä"
, Kenraali jatkoi, samalla kun kävi perääntymään keskemmälle vuodetta, seuraillen kuinka Iriador vaatetta vähensi. Darius itse ei yhtään ottanut pois yltään, tuntui liian kylmältä moiseen. Sen sijaan kenraali vain luikahti peitteiden alle keskelle vuodetta, vetäytyen kasvoja myöten peiton alle sykkyrälle, kun niin paljon paleli.



// Jaakko vie PALJUN pihalle ja antaa sateen vaan ropista. Henry ei oikein osaa pistää naisia kuriin. Sen takia oma muijansa on vakooja seikkailija. Consta tulee pistään naiset kuriin. Timi on vähän hömelö //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Touko 2016, 20:53

Sivusilmällä Puolikäärme seuraili sokean touhuja, joka omaa paikkaansa järjesteli ja peiton alle jalkojaan jo pisti. Mutta se sinertävä katse siirtyi kuitenkin pian takaisin Dariukseen paremmin, kenraalin nuristessa että hopeaverinen saisi viereen tulla noita lämmittämään.
Lorythas ei voinut olla naurahtamatta moiselle vaatimukselle, joka niin terävänä kenraalilta suusta pääsi. Tavallisesti kun tuollaisen pyytäminen oli tullut niin monen mutkan kautta, eikä Lorythas siltikään ollut osannut koskaan varsinaisesti vastaan laittaa idealle. Johtuiko se sitten siitä läheisyydenkaipuusta, jonka Puolikäärme toisinaan niin vahvana tunsi, ja pienikin läheisyyden osoitus oli hänelle niin suuri ele loppujen lopuksi, että vastapuoli sitä harvoin tuskin itse edes tajusi.

Iriador kävi teennäisesti mutristamaan sängyn toisella laidalla huuliaan, ”Ai minäkö en muka enää tarpeeksi kuuma ole ja sinulle riitä!”. Eihän punapää ollut millänsäkään, käydessään kaikesta huolimatta pyörähtämään Haukansilmän lähelle, jalkojaan pienesti tuoden lähemmäs jotta olisi niillä voinut tummatukkaisen vilpoisia kinttuja lämmittää. Vielä tuo katuisi, että oli jättänyt noin paljon vaatteita päälleen ja heräisi hiestä läpimärkänä huomisaamuna heidän keskeltään. Mutta Iriador ei viisveisannut mokomasta, tyytyväisenä vain alas käpertyessään Dariukseen kiinni, unohtaen kovin nopeasti sen seikan mielestään, ettei hetkeen tulisi tämän jälkeen sitä rakkaintaan näkemään.
Kyllä minä tänne jään peräänne katsomaan, ties vaikka yrittäisitte kilpaa ikkunaparven kautta karkuun heti kun silmäni välttää”, puoliverinen virnisteli naurahtaen, levittäessään lipastosta etsimänsä viltin jo peittojen alle kaivautuneille. Ei hän uskonut että kumpikaan noista oli enää valmis nousemaan vuoteesta, mutta ainahan sitä oli hyvä vitsailla.

Alakerran tuli oli jäänyt niin pieneksi, että tuskin sitä tarvitsi käydä enää erikseen pöyhimässä. Kynttilät palaisivat loppuun omilla alustoillaan, eikä mitään ylimääräistä ollut jäänyt liekkien läheisyyteen. Tosin, tuskin minkäänlaista tulipaloa ehtisi minnekään syttyä ilman, että Lokene sitä Pumpkinin ja sen kolmannen karvaperkeleen kanssa huomaisivat. Ainahan nuo kartanon lähellä majailivat, Lokene ainakin, naaraan pitäessä huolta siitä ettei ylimääräisiä eksynyt tuvan lähelle varsinkaan silloin, kun kukaan muu ei yöllä ollut päivystämässä. Eihän Lorythas oviaan lukossa pitänyt. Hänellä oli valtava luottamus omiin kyläläisiinsä, tähän saakka kukaan ei ollut uskaltanut tulla sisäpuolelle luvatta Seyrin nurkkia tonkimaan. Kertahan se olisi ensimmäinenkin, ja sitä kertaa Lorythas yhä niin mielenkiinnolla odotti.
Paitansa yltä riisuen ja tuolin kulmalle viikaten, Lorythas kävi pistämään maaten Dariuksen viereen lopulta. Hän voisi odottaa tässä kaksikon vaipuvan uneen ja mikäli uni omalla kohdalla ei siinä vaiheessa vielä ollut tullut, kävisi Puolikäärme siivoamassa kirjastoa ja väsyttämään itseään hyötyliikunnan voimin.
Varovaisesti toinen käsi laskeutui Dariuksen kyljelle, muutaman silityksen myötä pysähtyen sijoilleen, kun rintakehänsä sinertävää valoa hohtaen sarvipäinen kiehnäsi kiinni pienempään haltiaan. Yrittäen malttaa vain pysyä paikoillaan, vaikka mieli olisi tehnyt silitellä ja pitää noista molempia hyvänä, katsoa että molemmat vaipuisivat syvään ja rauhalliseen uneen ja siinä yön ylitse pysyisivät. Voi miten Lorythas oli halunnut Dariuksen painajaisiinkin keksiä helpotuksen, mutta tuloksetta…


//Todellakin. Ja sit Jaakko istahtaa paljun ääreen piknikille ja pillillä kiskoo koko paljullisen viiniä kaikessa rauhassa jotain kirjaa samalla lukien. Aurinkolasin nenällä. Henry perkele, sinä liero. Constallekin käy huonosti jos käy Shyvalle ja Lilylle nyppiin. Hömelö doge. Kesäväsymys iskee Timille, sun pitää trimmaa siitä puudeli//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Touko 2016, 21:27

"olettt sinä kuuma, mutta kaipaan nyt lämmitystä. Lämmitystä, joka tulee vain jos sinun kanssasi lähtee kunnolla vällyjen välissä painimaan", Haukansilmä hymisi lähelle tulleelle korkeahaltialle, raottaen pienesti silmäänsä jotta tuota saattoi läheltä katsella. Toinen käsistä nousi heti tottuneesti Iriadorin ylle, kun tuo viereen oli tullut.
Huomio kääntyi Lorythaksen puoleen, joka ilmoitti ettei minnekään ollut menossa, vaan jäi katsomaan haltiakaksikon perään - ties vaikka nuo intoutuisivat ikkunasta hyppimään. Kenraali pärskähti pienesti, uupuneesti, jaksamatta sen enempää asiaa kommentoida. Tällä kertaa Haukansilmä taisikin olla se, joka ensimmäisenä nukahti, tuo oli jo puolitiedottomassa tilassa kun Lorythas heidän ylleen vilttiä levitteli ja sen jälkeen Dariuksella ei ollut enää mitään mielikuvaa illan tapahtumista.

Yö meni yllättävänkin hyvin, Darius ei ainakaan herätessä muistanut nähneensä pahemmin painajaisia. Eikä hän myöskään heräillyt pitkin yötä hätkähdellen, hän oli yksinkertaisesti liian uupunut siihen. Oliko syynä sitten kuumeen aiheuttama heikko olo vai auttoivatko Seyrin litkut asiaa, sitä saattoi arvuutella, mutta juuri nyt ne kunnon yöunet olivat todellakin tarpeen. Ainoa huonopuoli oli se, että Dariuksella toden totta oli tullut yöllä kuuma ja nyt aamusta tuo heräsi kovin nihkeän oloisena siitä Iriadorin viereltä. Lorythasia ei näkynyt missään, mutta kerta päivä alkoi selvästi sarastamaan pihalla, oliko se sitten ihme jos kyläpäällikkö ylös oli kömpinyt. Varovaisesti Darius kävi peitteiden alta itsensä kankeamaan ylös, suoden nopean aamupusun Iriadorin ohimolle, ennen kuin vuoteesta poistui.
Hoipertelevat askeleet veivät alakertaan etsimään Lorythasia, kerta tuota ei nyt yläkerrassa näkynyt missään.

"Huomenta", Darius sai sanottua käheällä, kuivalla kurkulla juuri ja juuri - hyvä jos ääntä edes tuli - kun Lorythasin viimein löysi, "sinä se jaksat aina ajoissa olla valveilla...".



// Sit tulee joku Hecate ja hyppää sinne paljuun silleen WEEEEH. Henry on vähän tommonen. Shyva ja Lily vetää Constaa turpaan ja sen jälkeen Consta on ihan et wow i lyek red heads now. Timistä puudeli jooo! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Touko 2016, 21:58

Yö oli ja meni, sen myötä aurinko jaksoi tavanomaiseen tapaansa nousta taivaalle ja lohikäärmeet pihalla tervehtiä suurta kirkasta tähteä, joka noita jaksoi taas talven kylmillä pakkasilla mukavasti hemmotella. Päivä oli seesteinen, kirkas jo aamun tunneista asti, näkyvän auringon suodessa lämpöään sen verran pihalla kulkeville näinkin pohjoisessa, jottei parhaimpiin turkiksiinsa tarvinnut kenenkään pukeutua. Seyr oli tuttuun tapaansa noussut aikaisin ylös vuoteesta, yönsä mukavasti levänneenä. Vaikkakin aamusta kyläpäällikkö oli havahtunut Winderin hikoiluun kuumeensa tähden ja siirtynyt suosiolla vällyjen välistä tiehensä, aamutoimiinsa samantien ryhtyen. Jättänyt haltiakaksikon vain lepäämään keskenään huoneeseensa sen jälkeen, kun puhtaan kaavun itselleen oli etsinyt päälle puettavaksi ja hiuksensa harjannut selviksi. Ei Puolikäärme ollut jaksanut enää havahtua ylös pimeällä, joten Hopeinen olikin suunnannut äkkiseltään sitä kirjastoa siistimään aamun tullen ensimmäiseksi, ennen kuin oli edes kasvojaan käynyt pesuhuoneella pesemässä. Mukavasti siinä sai itseään myös hereille, kasaillessaan astioita, piilottaessa viinoja takaisin siistiin järjestykseen niille varatulle hyllylle ja tuulettaessa huoneilmaa paremmaksi.

Astiat kiikutettuaan kyökin puolelle ja nopeasti, pintapuolisesti peseytymässä käyden ja teetä itselleen lämmittäen, Hopeakäärme suuntasikin samantien takaisin kirjastolleen. Puhtaissa vaatteissa oli miellyttävää vain istahtaa alas vasta lämmitetyn teekupposen ääreen ja jumittua vasta hankittuihin kirjoihin kiinni odottelemaan, milloin vieraat ottaisivat herätäkseen. Eikä Seyrin tarvinnut hirveän pitkään odotella, kun itse potilas saapui äänensä kähisten toivottelemaan huomenia nojatuolissa istuvalle sarvipäälle.
Lory kääntyi vilkaisemaan olkansa ylitse Dariusta, hymyillen lempeästi toiselle, joka vaikutti kutakuinkin selvinneen elossa viime iltaisesti. Kenraalin huomautus sai Puolikäärmeen hymisemään huvittuneena… hän tosiaan taisi olla hieman liian aamuvirkku.
Vanha tapa, siitä on vaikeaa päästä pois. Sitä paitsi vieressäsi oli kovin tukalaa levätä, etenkin näin aamusta kun tunnuit hikoilevan lakanat läpimäriksi”, Seyr virnisteli itsekseen.
Mutta huomenta sinullekin”, puoliverinen hymisi rauhallisesti, kääntyen takaisin kirjansa puoleen, ”Pannussa on vielä teetä, jos haluat käheälle kurkullesi jotain lämmintä”, Lorythas jutteli tuttavallisesti Winderille, katseen palatessa siihen kirjaan kun ohimoita alkoi viimeiltaisen takia kuumottaa, varsinkin kun teestä oli puhe, ”Jätin tällä kertaa kuitenkin huumeet omaan arvoonsa…”.


//HECA EI PILATA HYVÄÄ VIINIÄ! Kai Heca on se joka pissii aina uima-altaaseen eikä myönnä mitään? (DDDDDDDD Voi Consta minkä teit. Varo vaan, Mardukista tulee vielä mustasukkanen. Vaikka siitä kyllä taitaa tulla mustasukkanen jo Darinki tähden. TIMIPUUDELI, en tie tahonko kuvitella Timiä semmotteilla trimmauksilla//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Touko 2016, 22:21

"niin no, näemmä...", Kenraali kävi hymähtämään Seyrin mainitessa, että haltia oli hikoillut lakanat lähes läpimäriksi yöllä. Olo olikin sen mukainen, kovin likainen ja tukala. Mutta vaikka mieli olisi tehnyt vain hypätä paljuun peseytymään yön jäljiltä, päätti Darius jättää sen peseytymisen väliin. Hänen piti tänään palata takaisin kaupunkiin, joten aikaa peseytymiselle ei ollut - eikä moinen edes kannattanut. Ties vaikka olisi pahentanut flunssaa, kun märillä hiuksilla liikkeelle olisi lähtenyt. Hän kyllä ehtisi peseytyä kotona, joka tapauksessa matkalla tulisi hikoiltua lisää.

Lorythasin huomautus teestä sai Dariuksen naurahtamaan pienesti kuivalla kurkullaan. Lämmin juotava kyllä kelpaisi näin aamustakin, vaikka vieläkin oli kovin lämmin ja hikinen olo. Silti, jos se kurkkuun auttaisi, ei Darius aikonut kieltäytyä.
"Hyvä vain, en haluaisi heti aamusta aloittaa samaa hullunmyllyä", Darius virnisti, Lorythasin mainitessa jättäneensä huumaavat aineet omaan rauhaansa. Askel kävi viemään peremmälle kirjastoon, teetarjottimen luo, Dariuksen kaataen itselleen puhtaaseen kuppiin teetä pannusta, ennen kuin istahti nojatuoliin lähellään. Tukkoiselta nenältään haltia ei kyennyt teetä haistamaan, joten jahka muutaman kerran oli kuppiin puhaltanut, hörppäisi silmäpuoli teetä suuhunsa varovaisesti.
"Ajattelin lähteä kohtapuoliin...", Haltia aloitti, "minulla on asioita hoidettavana kotona... Enkä oikein... ole hyvä pitkissä hyvästeissä".
"Iriador nukkuu vielä... Antaa olla niin. Sanon hänelle kyllä hyvästit, mutta suotta häntä sitä varten herättelemään
", Eliitti jatkoi, "Lupaan kirjoittaa - sinä varmaan voit lukea kirjeet sokealle... Ja pyrin vierailemaan aina kun voin... mutta mitään en voi luvata".
"Pyytäisin sinulta kuitenkin kahta asiaa, ennen lähtöäni"
, Katse nousi teekupista Lorythaksen puoleen, "Lupaa minulle, että pidät huolta Iriadorista. Hän tarvitsee omaa rauhaa ja tukea tarjoavan ympäristön... Uskon että sinusta on siihen".
"Ja toisena... Liikenisikö sinulta pari harvinaisempaa viinipulloa minun matkaan?".




// HECA EI YMMÄRRÄ VIININ PÄÄLLE, HECALLE VIINI ON VETTÄ. Heca on se joka pissii uima-altaaseen. Heca on myös se joka aivastaa noutopöytään. Heca on se, joka kakkii vastaleikatulle nurmikolle. Marduk on jo mustasukkanen. Marduk on siellä sarvi ottas vuorel ihan >8< Timi näyttäis tosi hotilta semmosel trimmauksel //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Touko 2016, 23:05

Dariuksen kulkiessa ohitse, nosti Lorythas katseensa kirjasta ohimennen seuraamaan nuhaisen kenraalin kulkua. Puolikäärme kuitenkin keskittyi puolittain lukemaan sen hetkistä aukeamaansa loppuun, tuuheaa, valkeaa höyhentä, jota kirjanmerkkinä käytti, pyöritellen sormissaan siinä samalla, Haukansilmän kaataessa itselleen sitä teetä Seyrin tarjouksesta. Lorythas päästi pian kuitenkin pärskähtävän äännähdyksen kaikessa siinä hiljaisuudessaan muistellessaan viime iltaa, höyhenellä kuitenkin suutaan laskien piilottamaan siltä turhalta virneeltä, joka sarvipäisen kasvoille oli Dariuksen muistutuksesta noussut.
Hullunmyllyn sinä kyllä nostatitkin”, Puolikäärme sai sanoiksi puettua, laskien lopulta höyhenen merkitsemään kirjan seuraavaa aukeamaan, opuksen löytäessä lopulta paikkansa sohvapöydän reunalta, ”Mutta vain hyvässä mielessä, mitä ilmeisimmin näytitte kuitenkin viihtyvän… vaikka yhä olen pahoillani siitä, että vastaava vahinko sattui minun kohdallani, anna anteeksi”, Seyr pahoitteli nöyränä. Mutta olisihan Haukansilmä varmasti sanonut jo, jos kyseinen kenraalia oli jäänyt vaivaamaan.

Darius ilmoitti lähtevänsä kohtapuoliin. Tuolla oli kuulemma asioita hoidettavana, pitkien hyvästien jättämisen Lorythas kyllä ymmärsi. Ehkä niin Dariukselle, kuin Iriadorillekin se olisi helpompaa tällä tavoin – kuten Winder sen muotoilikin, tuo heittäisi hyvästinsä nuoremmalle, Iriadorin vielä levätessä. Havahtuisiko punapää siihen kunnolla edes hereille, se jäi nähtäväksi – eivätkä nämä mitkään viimeiset hyvästit olisi, ei tässä ketään oltu hylkäämässä tai jättämässä vielä.
Mitään Seyr ei kuitenkaan sanonut aamutähtensä puhuessa, puoliverisen välissä kuitenkin kuroen oman teekuppinsa pöydänkulmalta käteensä ja nauttien sen täyteläisestä sisällöstä omaa tahtiaan. Osoittaen ymmärrystään sillä omalla tavallaan, olemalla vaiti ja kuuntelemalla niin kauan kuin vain oli tarve. Kyläpäällikön ymmärtäväinen katse siirtyi paremmin vastaamaan Haukansilmän katseeseen siinä välissä, kun kenraali halusi sanojensa mukaan pyytää kuitenkin muutamaa asiaa Lorythakselta. Darius halusi Puolikäärmeen pitävän sokeasta huolta, tarjoamaan kumppanilleen omaa rauhaa ja tukea – tietenkin puoliverinen tulisi sen tekemään sanomattakin! Toisena, syystä tai toisesta, Winder halusi mukaansa harvinaisempia viinejä, mikä sai hänet kohottamaan toista kulmaansa kysyvänä, mutta lopulta nyökyttelemään kuitenkin myöntyväisenä kenraalille.

Eiköhän minulta löydy jotain erikoisempia viinejä, voidaan katsoa niitä ennen kuin lähdet, voit valita sieltä haluamasi”, sarvipäinen nyökytteli, hymyillen jo ajatukselle. Ei häntä haittaisi vaikka Darius veisi muutaman pullon hänen kätköistään, mihin tarkoitukseen ne sitten lienivätkään olevan. Ainahan Lorythas saisi uusia! Eikä hän nyt niin perso juomiselle ollut, että joka ilta täytyi jotain erikoisempaa viintä tai väkevää olla tarjolle.
Mitä Iriadoriin taas tulee”, puoliverinen aloitti, siemaisten sanojensa perään pikaisesti teekuppinsa tyhjäksi ja kuroi asettamaan sitä takaisin pöydälle, ”Hän saa täällä kaiken tarvitsemansa”.
Voit tulla vieraisille aina kun haluat ja vain ehdit, ei sinun, tai teidän ylipäätään tarvitse siitä etukäteen ilmoittaa. Eilenkin olin vain niin… yllättynyt, hyvällä tavalla tosin”, Lorythas hymisi rauhallisesti, sanojensa perään hymyillen.
Katsomme kirjeesi yhdessä, ja järjestän hänelle kaiken, mitä hän tarvitsee tai viitsii pyytää. Kotini on hänenkin kotinsa, niin pitkään kuin vain on tarve. Se on vähintä mitä saatan ystävilleni tarjota”, Puolikäärme selitti koko tuon ajan sen rauhallisen katsekontaktinsa pitäen Dariuksen kanssa, toivoen sen valavan heidän välilleen ja niihin sanoihin sen tarvittavan luottamuksen, jonka Seyr halusi kenraalille antaa, ”Lupaan pitää hänestä huolta, Aiedail, vannon sen, vaikka se olisi viimeinen lupaus jonka välillemme voisin valaa”.


//HECA SENKIN POTTUAIVO. Jaakko vaan naurais ja ois et oikein. Paitsi vähän kyllä nenää nyrpistää, jos sinne viiniin meni pissimään. JAAKON VIINIT. Niikö se viskipullo wormssis minkä löysin Jaakolla sillon. Se oli kaunis hetki. Marduk nyt laskee sen sarven ales ja rauhottuu. Timi on kyl valmiiks jo tarpeeks hot//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Touko 2016, 23:26

"Suotta anteeksi pyytelet. Tarkoitit hyvää, joskin seuraavalla kerralla ilmoita etukäteen, jos jotain juomiini sekoitat", Haukansilmä kävi naurahtamaan puoliveriselle, joka vaikutti yhä olevan pahoillaan teen terästämisestä. Hyvää se oli vain tehnyt, eikä Darius siitä vihainen ollut - joskin etukäteen tietäminen olisi ollut mukavaa siinä tilanteessa.
Lorythas kävi kuitenkin myöntymään Dariuksen pyyntöihin sen pahemmin edes kyselemättä mistä nämä johtuivat - hyvä vain, ei hän olisi halunnut kertoa niiden viinien menevän Argenteukselle. Totta kai hän yhä muisti lupauksensa sarvipäiselle perkeleelle ja vaikka ei sitä mielellään täyttänyt, oli lupaus silti lupaus. Tuo saisi viininsä ja sen jälkeen he voisivat katsoa N'drayerin tilaa eteenpäin. Sen tummahipiän ajatteleminen tällä hetkellä ei kuitenkaan ollut mieleen, joten Darius koitti keskittyä vain tähän tilanteeseen.

Lorythasin mainitessa Aiedail nimen, ei Darius voinut olla hymähtämättä pienesti teekuppinsa takaa. Se nimi vaati yhä totuttelua, mutta ei se kenraalia haitannut. Oli kuitenkin lohduttavaa ja sydäntä lämmittävää, että sarvipäinen suorastaan vannoi, että pitäisi Iriadorista huolen. Ja siihen lupaukseen Haukansilmä myös luotti. Iriador oli turvassa täällä, niin kauan kuin Seyrissä henki pihisi.
"Kiitos...", Eliitti kävikin lopulta hymähtämään, teekupin laskiessa huuliltaan, "Arvostan rehellisyyttäsi ja omistautumistasi. Luotan sinuun ja uskon, ettei Iriadorille mitään käy sinun seurassasi".
"Mutta minä en viineistä varsinaisesti tiedä, joten minun puolestani voit antaa mitä vain sinulta liikenisi
", kenraali jatkoi samalla kun nosti teekupin jälleen huulilleen, kiskaisten ne viimeisetkin hörppäykset alas.
"Joten jos sinä katsot minulle jotain mukaan ja minä menen valmistautumaan lähtöön?", Haltia ehdotti, käyden nousemaan niiltä sijoiltaan ja laskemaan teekuppinsa takaisin pöydälle. Ja sikäli mikäli Seyrillä ei muuta sanottavaa ollut, suuntasi Darius kulkunsa samantien takaisin yläkertaan, valmistautumaan lähtöön. Kuten todettu, hän mielellään lähti heti pian, ettei tästä tullut sen hankalampaa...



// No ehkä Heca ei viiniin pissis, siellä vaan kelluis silleen pesuaika :3. JAAKON VIIIINNIT. Jaakolle ei viskipulloi missään enää ikinä. Marduk ei koskaan rauhotu!!!!11111!!11!!11!! Timi on aika hotdog ;D;D;D;;,,D;d,dD;D; //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Touko 2016, 00:21

Puolikäärme tiesi miten tärkeää tämä oli Dariukselle. Hän ei ehkä ollut itse kokenut tällaista omalla kohdallaan henkilökohtaisesti, mutta sisimmissään Lorythas tiesi sen. Ja hän halusi vakuuttaa Dariukselle olevansa tässä kaikella sydämellään ja suovansa kenraalin valitulle turvapaikan luotaan. Kuinka hän olisi edes saattanut tällaisesta pyynnöstä perääntyä, eihän hän olisi ollut ystävä eikä mikään! Seyr kävi kuitenkin nyökkäämään syvään, kiittäen Winderiä tuon luottamuksesta ja sanoista, hän todellakin arvosti Haukansilmän näkemystä.
Darius ehotti kuitenkin puoliveristä hoitamaan sen viinipuolen, jotta voisi itse käydä valmistautumassa lähtöön sillä välin.
M-mutta tietenkin!”, Lorythas ehätti henkäistä, nousten ylös siinä missä Dariuskin, ”Käyn etsimässä matkaasi muutaman pullon jotain erikoisempaa viinikertaa, mene sinä vain. Odottelen sinua vaikka… eteisessä, älä suotta pidä kiirettä kuitenkaan”, Seyr hymyili Winderin perään.
Lorythas keräsi teekupit ja pannun tarjottimelle keittiön puolelle niiden kera suunnistaen. Tarjotin laskettiin puiselle tasolle, Seyrin käydessä ruokailutilojensa puolelta käyden viinikapistoa tonkimaan. Kaikessa rauhassa etsiskellen niitä Dariuksen tahtomia erikoisempia viinejä tuolle tuliaisiksi kaupunkiin. Yksi pullo ihmisten kaupungista tuliaisina saatua, ja muutama Manasses saariakin kauempaa tuotuja, ehkäpä ne koristeltuine etiketteineen ja siisteine pulloineen kelpaisivat. Ne olivat varmasti parhaimmistoa, jota Lorythakselta sillä hetkellä löytyivät, joten ehkä ne tyydyttivät myös kenraalin tarpeet. Eikä painolastikaan ollut kamala, ottaen huomioon että Narohan ne taisi loppujen lopuksi kaupunkiin saakka täältä kantaa.

Sillä välin autuaan tietämättömänä tilanteesta, Iriador yhä jaksoi vetää sikeitä. Syystä tai toisesta nuoremmalle oli ennen nukkumaan mentyään iskostunut ajatus, ettei tänään tarvinnut herää turhan aikaisin. Joten miksi hän olisi noussut tai itseään tässä ja nyt käynyt herättelemään? Dariuskaan ei ollut mitään sanonut – joskin eihän Iriador ollut uneltaan ehättänyt huomata tuonkin Lorythaksen tavoin poistuneen jo muualle. Briarissa oli jotenkin rauhallisempaa aina nukkua, olla ylipäätään. Eikä Seyrin seurassa tarvinnut tätä suhdetta piilotella, helpottihan se omalla tavallaan elämistä ja olemista… välillä Iriador salaa mielessään toivoi, että voisi täällä elää Dariuksen kanssa onnellista elämää sen sijaan, että aina heidän piti vain olla piilossa. Aranin kiukkujen jaksamisesta puhumattakaan…


//Sit se haisee semmotteelle ummehtuneelle ja pistävälle punaviinipullon pohjille. Hyhhyh. JAAKOLLE VISKII. Jaakko liittyy viskikurppajengiin. MARDUK NYT RAUHOITTUU TAI SHYVA TULEE HARRASTAAN BONDAGE LEIKKEI JA HEITTÄÄ SEN MEREEN. Marduk uppoo ko kivi, Orubee kattoo vierestä vaan et jahas. No Timi on kyl aika hotdog. KUKAAN EI VOI VASTUSTAA TIMIÄ//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Touko 2016, 12:51

Haukansilmä nyökkäsi Seyrille, tuon ilmoittaessa menevänsä etsimään muutaman pullon eliitille matkaan, sillä välin kun haltia itse valmistautui lähtöön. Vielä ennen kuin kirjastosta poistui, nappasi Darius sen silmälappunsa matkaan. Askel vei takaisin yläkertaan, jossa haltia puki päällensä kunnolla ja pakkasi tavaransa valmiiksi matkaa varten. Jahka itsensä oli saanut valmiiksi, kävi Darius vielä vierailemassa Iriadorin luona. Nuori punatukka veti yhä sikeitä eikä näyttänyt olevan lainkaan tietoinen siitä, että kumppaninsa oli lähdössä. Rauhallisin askelin Darius käveli sängyn vierelle, kumartuen korkeahaltian ylle.
"Minä menen nyt", Lempeänrauhallisesti Darius ilmoitti, samalla kun soi pienen suudelman Iriadorin otsalle ja huulille, "muista katsoa, että Áliyahilla on kaikki kunnossa", kenraali jatkoi hymisten, hetken silitellen Iriadorin hiuksia pehmeästi. Haikean katseen saattelemana Darius lopulta suoristautui ja nappasi tavaransa mukaan, suunnaten alakertaan.

"En viitsinyt edes kunnolla herättää häntä..", Darius tokaisi Lorythasille, nähdessään tuon siellä eteisessä odottelemassa, "Antaa hänen nukkua".
"Tuletko saattamaan?"
, haltia jatkoi, samalla kun pitkävartiset, mustankiiltävät nahkasaappaat jalkoihinsa veti, ennen kuin käsiinsä ulkohansikkaat veti.
Kerta Lorythas matkaan halusi lähteä, odotti Darius että tuo myös oli valmiina lähtöön, ennen kuin kaksikko kävi suuntaamaan kohden tallia, jossa Náro odotti. Tamma oli jo heti aamusta valppaana ja valmiina, joskin tällä kertaa se käyttäytyi kovin levottomasti. Jokin syndraeta häiritsi, mutta Darius ei tiennyt mikä moisen saattoi aiheuttaa. Sen verran syndrae kuitenkin paikoillaan suostui pysymään, että Darius sai sen satuloitua ja pakattua tavaransa satulalaukkuihin.
"Toivoa sopii, ettemme matkalla törmää hankaluuksiin", Darius tokaisi Lorythasille samalla kun otti Náron suitsista kiinni, lähtien rauhallisesti taluttamaan tuota kohden kylän portteja, "Tässä kunnossa minusta ei ole pahemmin ottamaan yhteen kenenkään kanssa...", sentään haltialla oli syndrae ratsuna. Tuo kyllä pistäisi hanttiin jos suuriinkin hankaluuksiin jouduttaisiin - sitä paitsi Nárolla pakeneminen paikalta oli yllättävänkin helppoa.


// HYH. Jaakko senkin viskikurppa, pysy vaan niissä sienissäs. Orubee heittää Mardukin takas silleen "ET SAATANA ROSKAA MUN MERTA!". KUKAAN EI VOI VASTUSTAA TIMI CHARMIA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Touko 2016, 13:33

Ei Iriador havahtunut Dariuksen läsnäoloon. Haukansilmän suodessa ne suudelmat nuoremmalle, mumisi punapäinen jotain unissaan, hymyn kiriessä alitajuisesti kasvoille niistä huomionosoituksista, mutta siihen se jäikin. Darius sai mennä rauhassa. Ilman, että Iriador olisi ehättänyt tehdä jäähyväisistä vaikeampia omalta osaltaan ja kenties kääriytyä siihen ajatukseen, että olisikin ehkä halunnut lähteä takaisin kaupunkiin kenraalin matkassa. Myöhemmin sokeaa kaivertaisi ettei ollut ehättänyt hyvästellä kumppaniaan, mutta voisihan hän kertoa siitä kirjeiden kautta… ei tämä mikään loppu ollut. Tästä tie saattoi olla vain pelkkään parempaan, tai niin Iriador halusi uskoa.

Alhaalla Lorythas jo odottelikin Dariusta. Hän oli pakannut viinipullot vaaleaan suomunahkaiseen reppuun, jota puoliverinen toisessa kädessään roikotti kepeästi. Sen voisi helposti nyöreistä kiinnittää Náron laukkuihin, jollei satulalaukkuihin mahtuisi. Tietenkin Seyr oli kokenut tarvetta olla huomaavainen ja pakata tavarat pyytämättäkin, ei olisi ollut hänen tapaistaan vain tyrkätä kantamuksia törkeästi muille ja miettiä sitten, kuinka puolet niistä kolisivat pitkin kylän kivetyksiä.
Leuka nousi ylemmäs, katseen kiriessä sinne alaportaisiin Haukansilmän saapuessa takaisin ja ilmoittaen, ettei ollut viitsinyt Iriadoria herättää.
Ehkä niin on parhain – mainitsen kyllä että jätit hyvästit, kun hän herää”, Puolikäärme tuumi hymyillen, seuraillen kuinka Darius saappaitaan jalkoihinsa puki.
Tietenkin tulen saattamaan sinut ja katson että pääset matkaan ongelmitta, eihän se olisi reilua vain laskea sinua tuossa kunnossa liikenteeseen omine hyvinesi”, Seyr henkäisi, kartanonsa oven avaten Winderille, kaksikon lähtiessä askeltamaan vierivieren kohden talleja aamuisen kirpeässä pakkasessa.

Lorythas ei suotta halunnut tunkea väliin kenraalin valjastaessa ratsuaan, ellei tuo vartavasten nimenomaan pyytänyt apua. Jostain syystä syndrae tosin kävi levottomana, siinä missä Puolikäärmeelläkin oli pieni aavistus jo jostain, mikä mielessä kihelmöi – mutta Lorythas ei vain kyennyt keksimään mitä se voisi olla. Ehkä se selviäisi, ehkä hänen pitäisi lähettää joku kyttäämään perään, että Winder varmasti pääsisi kaupunkiin asti, ja ehkä tällainen olotila johtui vain siitä, että Iriador tosiaankin oli jäänyt hänen luokseen tällä kertaa. Nashirakin katseli pääkallellaan heitä, määkäisten perään ihmetellen kun Winder ja Seyr poistuivat Nárothen kera talleilta. Eihän sitä tänne hylättäisi? Ja missä oli isäntä? Maltilliseksi oppinut naaraspeura kuitenkin jäi tilannetta märehtimään keskenään, kaikuja lähetellen Iriadorille, joka yhä kartanolla sikeitä omissa oloissaan veteli.
Toivoa sopi, ettei Darius matkalla törmäisi hankaluuksiin. Sitä Lorythaskin toivoi, ei olisi millään tavoin reilua kuumeista kenraalia kohtaan, että tuo nyt joutuisi johonkin väijytykseen tai muihin hankaluuksiin kun matkasi yksin.
Ehkä minun pitäisikin lähettää joku perässäsi katsomaan ja ajamaan mahdolliset vaaratekijät toisaalle”, Lorythas virnisti, katseensa laskien Dariukseen, ”Luotan kyllä siihen, että pärjäät omillasi. Ei täällä pohjoisessa ole liikkunut oikein ketään nyt lumien paksuunnuttua, mitä nyt ohikulkijoita, matkalaisia ja kaupankävijöitä – matka kaupunkiinne pitäisi olla helposti taitettavissa”.
Pärjääthän varmasti…?”, haikeampi äänensävy kysäisi Dariukselta, Lorythaksen katsellessa se tyypillinen, isällinen huolenpitäminen katseessaan ja harmitus mielessään, kun Haukansilmän piti jälleen näin pian lähteä.


//Jaakko ois oikeen kurppien kurppa, kun se on niin SARVIPÖLLÖ ;;DD;D;D;;DD;DDD Shyva heittää Mardukin takasin, on et nyt pentu opettelet tavoille isäukkoa tuollain kohdella. TIMIN CHARMI ON LYÖMÄTÖN, onhan se nyt nähty, Timi vaan hurmaa aina kaiki//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron