Kului hetki. Kului toinen. Lorythas ei oikeastaan enää tiennyt kuinka pitkään siinä kirjaston divaanilla oli haltia sylissään istunut, kunnes Haukansilmä kävi selvästi havahtumaan hereille selvästikin jotain unta nähtyään. Paniikinomaisesti kenraali kävi nojautumaan kauemmas Seyrin rinnasta, joka tietenkin sai yhä silmiään kiinni pitelevän ajattelemaan ensimmäisenä että Darius vain uneliaisuuttaan lähti itseään kampeamaan huomaamattaan väärään suuntaan. Eikä Lorythas tietenkään antanut Dariuksen tipahtaa sylistään, vaan kävi hellänvaatien käsillään pitelemään tummatukkaista ja painamaan paremmin vasten itseään. Tosin se taisi olla virhe, kun paniikiltaan yllättävän paljon sätkivä kenraali lähti painollaan kunnolla kiskomaan kaksikkoa alas divaanilta.
Siinä vaiheessa hopeaharjaisen silmät revähtivät auki, säikähtäneen ilmeen kiriessä kasvoille kun kaksikko lähti nopeasti kallistumaan siitä tuolinreunalta alas. Puolikäärme yritti tasapainoaan vielä kerätä, liian myöhään kuitenkin, kun kauluksenpielissä roikkuva haltia ei tahtonut päästää irti. Käsi kuroi nopeasti pienemmän osapuolen takaraivon turvaksi, ennen kuin kenraali ensimmäisenä tavoitti lattian. Lorythas hyvin pian sen jälkeen, yrittäen jäädä toisen kätensä ja polviensa varaan pystyyn, ettei suinkaan Dariuksen päälle olisi lysähtänyt.
Kyllähän se oma paino tärähti ikävästi sille ainoalle kädelle, joka painoa oli vastaan ottamassa. Mutta ei Hopeakäärme ehättänyt siihen kihelmöintiin huomiota kiinnittää, katsellen Haukansilmän yltä tuota kysyvänhämmentyneenä. Hiljaa ollen, keksimättä lainkaan mistä mahtoi olla kyse, paitsi että selvästikin Darius jotain oli säikähtänyt pahemman kerran. Jostain, jota Darius nyt pyysi hätääntyneellä äänellä Lorythasta olemaan tekemättä. Ja sen jälkeen koko tilanne seisahtui hetkeksi, sinisilmäisen vain tuijottaessa rauhallisesti ymmällään kenraalin silmiin, tästä erikoisesta asetelmasta jopa hieman punastellen, ennen kuin haltia anteeksi pyyteli ja irti päästi isompansa paidankauluksesta.
“
Ei se m-mitään”, Lorythas kehräsi rauhallisesti, antaen Haukansilmän kädellään koskettaa lämmintä poskeaan. Seyr kirjaimellisesti vain jäätyi hetkeksi paikoilleen, kykenemättä muuta kuin tuijottamaan vaivautuneeksi käyvällä ilmeellään Dariusta, ennen kuin yhtä lailla käänsi kasvonsa toiseen suuntaan kun Haukansilmäkin niin teki.
Katse seilasi hetken lattianrajassa, Loryn kuunnellessa kuinka kuivasti Darius yski, jolloin se katse palasi silmäilemään huolestuneemmin tummatukkaista.
“
Näit vain pahaa unta, ei tässä mitään hätää ole”, Vaern yritti lohduttaa äänensä hieman väristen, lähtiessä pitkää varttansa nostamaan varoen Haukansilmän yltä, “
Vaikkakin kyllä säikäytit minut taas kun tuolla tavoin kiskoit perässäsi lattialle”, vanhempi virnisti pienesti ohimennen.
“
Tulehan”, Lorythas kävi hakemaan kuitenkin tukevan otteen Dariuksen toisesta kädestä, kiskoen tuon yhtämatkaa lattialta ylös omien voimiensa varassa. Suotta toipilas alkoi tässä enää hikoilultaan urheilla, vaikka varmasti olisikin omin avuin lattialta ylös päässyt – mutta näin nyt tällä kertaa.
Puolikäärme avitti kenraalin takaisin divaanille, itse taas hieman perääntyen sen istuin sijan ääreltä kauemmas alakanttiin silmäpuolta vilkuillen. Miettien mitä nyt oikein sanoisi, kun oli yhä niin arkana ja vaivaantuneena Dariuksen seurasta täten kaksin, jonka kyllä varmaan näkikin siitä kun Lorythas niitä kynsiään taas huomaamattaan yhteen naputteli.
“
Iriador kertoi mitä olitte suunnitelleet hänen tänne jäämisensä suhteen”, Puolikäärme sai töksäytetyksi, sanojensa perään koittaen hymyillä, “
Ja omasta asemastaan kotimaassaan – enpä olisi hänestä heti ensimmäisenä uskonut”.
//Paree ois arvostaa tai muuten VARO VAARAA :-----DDDD Turku perkele. Sit niilläkin on hirveet turpakäräjät menossa, hirveetä riitelyä siitä kun viskipullo meni rikki.
Ota tää niin mun ei tartte selitellä itteeni ::DD:D:D:D:DD <3//