Road to recovery || AKSU

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Joulu 2015, 17:40

Sitä tekee yllättäviä asioita silloin kun ystävät ovat pulassa”, Hopeakäärme tuhahti vaisusti hymyillen, muistellen sitä kun jo silloin metsässä oli itsensä yllättänyt lohikäärmemuodollaan ja Kuiskausta omasta puolestaan puolustanut. Ei se ollut teko puolueellisten sotilaiden hyväksi. Se oli teko ystäviensä ja omien vuoksi, joista Seyr niin kovasti välitti – vaikka tietenkin Fritz silloin oli varmasti tilanteesta aivan toisenlaisen käsityksen saanut. Tai oikeammin ehkä halunnut, voidakseen ihmisten kuninkaankin pään saada kääntymään siten, että Briar oli kartoilta hävitettävä käärmeineen. Mutta vielä ei mitään eteläisemmästä hovista kuulunut, vaikka omalla tavallaan Seyr oli jonkinlaista kirjettä tai sanansaattajaa edes noilta odottanut. Ei hän uskonut ihmisten kuninkaan olevan yhtä röyhkeä ja typerä, haltiakuninkaaseen verrattuna, kai sellainen ylimielinen käytös oli jo pelkästään roduun sidonnainen ominaisuus…

Tulipahan samalla kuritettua sitä vanhaa liskoa, ehkä se osaa seuraavalla kerralla koputtaa oveen jos tänne eksyy jotain naljailemaan”, Lorythas virnisti määrätietoisesti, ajatellen tosin moisen aatoksen olevan pelkkää toiveajattelua. Mutta ainahan sitä sai toivoa, eikö? Ei hänellä ollut mitään vanhimpia ja noiden pelejä vastaan, samaan tapaan Vaern noita kunnioitti yhteenotosta Oraakkelin kanssa huolimatta – mutta Puolikäärme ei todellakaan olisi katsomassa vain vierestä, mikäli joku noista halusi hänen ystäviensä henkeä tavoitella.
Hopeakäärme sai kutakuinkin sitä keskusteluaan jatkaa Iriadorin kanssa, havaitessaan että Haukansilmä oikeasti kävi nukahtamaan siihen Lorythaksen lämpimään syliin. Siinäpähän lepäisi, edes hetken, jos se tuon vointia parantaisi, ei Lorythaksesta ollut ajamaan kenraalia tiehensä tai tyrkkäämään tuota vain syrjään ellei itse pitänyt ylös nousta. Mutta tässä oli oikeastaan… aika mukavaa. Pidellä vain toista ja sukia hellästi hiuksia… ehkä se oli taas se läheisyydenkaipuu, joka määräsi Puolikäärmeen pysymään juuri tässä paikoillaan niin kauan kuin tarve olisi.
Siinä kenraalia paijaillessaan Iriador kuitenkin kävi selittämään haltioiden tilannetta lisää. Kertomaan kutakuinkin suoraan Lorythakselle mitä kaupungissa oli tapahtunut, pyytäen ettei tuo kuitenkaan Dariukselle mitään siitä mainitsisi vaan pitäisi tiedon kenraalin pahoinpitelystä ja heidän välillään sattuneesta vain itsellään. Sokea tiesi kyllä että Darius kantaisi häpeää siitä – suotta – joten osasi nuorempi neuvoakin sarvipäistä, että antaisi ennemmin Haukansilmälle mahdollisuuden tilaisuuden tullen avautua, mikäli tuosta itseltään siltä tuntui. Ja Vaern sen ymmärsi, ymmärsi niin hyvin että se sai Iriador tuntemaan olonsa entistäkin rentoutuneemmaksi ja turvalliseksi kyläpäällikön läheisyydessä. Mutta kaupungissa tapahtuneet olivat nyt johtaneet siihen, että korkeahaltia oli halunnut hetkeksi päästä tutuista naamoista ja tehtävistään eroon toisaalle. Ja yhdessä nuo olivat kenraalin kanssa punoneet pienen juonen, jonka verukkeella Iriador oli täällä nyt Kuiskauksen puolesta kontaktihenkilönä ja seurailemassa pohjoisen tapahtumia. Samalla punapäinen myös paljasti sen itsestään piilottelemansa salaisuuden Hopeakäärmeelle, saaden tietenkin uteliaan Puolikäärmeen kyselemään siitäkin puolesta nuoremmalta lisää.

Aika kului nopeasti siinä rupatellessa, Haukansilmän uinuessa kaiken sen ajan siinä Puolikäärmeen sylissä, selvästikin taas välillä niitä ikäviä uniaan nähden. Mutta sentään tuo nukkui, eikä katkonaisesti uniensa välistä hereille säpsähdellyt. Heidän keskustelunsa päätteeksi Iriador halusi lähteä katsomaan kuinka Pumpkin ja Lokene pärjäsivät Aliyahin kanssaa, Lorythaksen neuvoessa missä kaksikko tavallisesti majaili. Osasihan punapäinen varmasti itsekin kysellä vastaantulevilta mistä kyläpäällikön ratsun löytäisi, ei tuo niin estynyt ja tyhmä sentään ollut. Joten tilaisuuteen tarttuen, nyt kun heillä ei vielä muutakaan ollut, lähti korkeahaltia taivaltamaan vielä viimeisen kerran pihalle happea vetääkseen ja ehkä sen pienen huolensa siivittämänä selvittämään että Alilla oli kaikki hyvin.
Seyr itse jäi pitämään Winderiä silmällä, rauhallisesti siinä sijoillaan vain silmänsä sulkien ja itsekin rauhoittuen. Koskaan kuitenkaan uneen vaipumatta, vaan ennemminkin silmäluomiaan lepuuttaakseen ja myöhempää iltaa suunnitellakseen.


//Römpsäsensei needed. Meidän pitää seuraavalla kerralla pistää römpsäsenseit skypekuvaks kun pelataan Remumun kanssa destiny :----DDDD EI TURKUUN EI AKSU MITÄ NYT TAAS. Deli kiskasee sillä viskipullolla Constaa takaraivoon sen jälkeen ja on että hah! Meidän pitää selvästi suunnitella tää sailor moon moon edition. SIEL PITÄÄ OLLA SI TIMI JA DAICHI JA JOKU LÄSKI MARSU!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Joulu 2015, 19:18

Darius oli onnellisen tietämätön siitä, mitä kaksikko oli hänen nukkuessaan puhunut. Ja ehkä hyvä niin, kenraali kun ei itse asiasta olisi halunnut keskustella saatikka edes moiseen keskusteluun varsinaisesti osallistua. Hienoa siis, että Iriador oli tilanteen selittänyt Haukansilmän torkkuessa huonoa oloaan pois.
Sillä välin kun kolmikko oli kuulumisiaan vaihdellut, oli Saga esitellyt uuden suojattinsa Lokenelle. Aluksi pitäen kissaa vain korissa, kunnes oli uskaltanut tuon syliin ottaa ja lopulta päästää vapaaksi paikkoja ihmettelemään. Varmistaen, ettei sokea kissa itseään minnekään hukkaisi tai karkaisi omille teilleen. Saga olikin kipitellyt tuon perässä intensiivisesti ympäriinsä, lopulta aina napaten kissan syliin ja hypellen takaisin Lokenen luokse. Nopeasti kissa heihin oli tottunut, vaikka luulisi lohikäärmeiden pelottavan pienempäänsä - mutta ei ilmeisesti. Ja tietenkin, kun Iriador paikalle saapui, kertoi Pumpkin heti mitä kaikkea Aliyah oli jo ehättänyt tehdä ja kuinka tuo oli jo ruokittu ja nyt katinkutale nautti liskojen lämmöstä ja kehräten torkkui heidän kanssaan.

Lorythaksen sylissä lepäävä kenraali kävi yllättäen hengittämään huomattavasti raskaammin ja nopeammin. Ja ei aikaakaan kun silmäpuoli kävi kavahtamaan hereille paniikin vallassa, edes tajuamatta missä oli ja kenen seurassa - ei selvästikään omassa vuoteessa Iriadorin kanssa. Ja siitä hämmennyksestä se paniikki vain paheni, Dariuksen käydessä välittömästi heräämisensä myötä nojautuman kauemmas Lorythaksesta, jonka johdosta Haukansilmä oli vähällä lattialle tipahtaa. Ensimmäinen reaktio oli tietenkin pyristellä vastaan, kun puoliverinen ei kenraalin noin vain antanut tipahtaakaan ja sen seurauksena sätkivä haltia kävi painollaan vetämään myös kyläpäällikön mukanaan lattialle. Kädet kävivät heti ottamaan kiinni sarvipäisen kauluksesta, Dariuksen käydessä parahtamaan lattialle paiskautuessa. Yhä koittaen toisesta kauemmas pyristellä, kuitenkaan saamatta minkäänlaista jalansijaa lattiasta selällään maatessa, sen yllä olevan kaavun lähinnä vain rajoittaen kenraalin liikkeitä, eikä silmäpuoli näyttänyt edes kuuntelevan jos puoliverinen jotain hänelle koitti sanoa. Lieni onni onnettomuudessa, ettei Darius suoraa käynyt sarvipäistä mottaamaan.

"Ei älä, pyydän, älä tee tätä minulle!", Haukansilmä kävi parahtamaan paniikissa, kuulostaen siltä että oli valmis itkemään jos ei pääsisi pian pois toisen alta. Kunnes viimein Darius älysi hetkeksi pysähtyä ja katsoa, kenen alla oikein oli. Ja kun Seyrin kasvot tunnisti, pysähtyi haltia niille sijoilleen. Hengittäen raskaasti, rohisevasti, tuijottaen vain järkyttyneenä, hätääntyneenä. Tietämättä mitä varsinaisesti olisi pitänyt sanoa tai tehdä, pitäen vain kiinni Seyrin kauluksesta. Muistaen viimein, kuinka he olivat tosiaan Briarissa ja hän taisi torkahtaa hetkeksi siihen Lorythasin syliin...
"a-anna anteeksi", Hiestä märkä kenraali kävi lopulta henkäisemään, päästäen samalla irti sarvipäisen paidasta. Selvästi empien hetken, kuitenkin lopulta koskettaen varovaisesti Lorythaksen poskea. Ihan vain varmistaakseen, että tuo todella oli siinä, eikä hän enää ollut unessa. Oli hän nähnyt painajaisia Lorythasistakin, siitä kuinka tuo tappoi heidät uhkaustensa mukaisesti, kuinka tuo oli vain heitä hyväkseen käyttänyt. Mutta ei tämä ollut unta. Ei nyt enää, onneksi.
"En tarkoittanut... minä vain...", Jo rauhoittumaan käynyt haltia koitti sanoja löytää, kääntäen kuitenkin terävästi kasvonsa poispäin Lorythaksesta ja kävi yskimään nyrkkiinsä kovinkin kuivankuuloisesti.



// Remumu varmaan arvostaa kovasti kun kauhee römpsäsensei invaasio iskee :----D TURKUUN EN MENE. ENÄÄ IKINÄ. sain sieltä mahataudin heti ku vierailin. Consta suuttuu ja tirvasee Deliä turpaan ku tuolla tavoin hyvää viskiä tuhlaa! Sailor moon moon <33 OMHGKJAFKAW MARSUI JOOO VOI EI. TARVIIN MARSUN OSTA MULLE MARSU NYT HETI //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Joulu 2015, 22:32

Kului hetki. Kului toinen. Lorythas ei oikeastaan enää tiennyt kuinka pitkään siinä kirjaston divaanilla oli haltia sylissään istunut, kunnes Haukansilmä kävi selvästi havahtumaan hereille selvästikin jotain unta nähtyään. Paniikinomaisesti kenraali kävi nojautumaan kauemmas Seyrin rinnasta, joka tietenkin sai yhä silmiään kiinni pitelevän ajattelemaan ensimmäisenä että Darius vain uneliaisuuttaan lähti itseään kampeamaan huomaamattaan väärään suuntaan. Eikä Lorythas tietenkään antanut Dariuksen tipahtaa sylistään, vaan kävi hellänvaatien käsillään pitelemään tummatukkaista ja painamaan paremmin vasten itseään. Tosin se taisi olla virhe, kun paniikiltaan yllättävän paljon sätkivä kenraali lähti painollaan kunnolla kiskomaan kaksikkoa alas divaanilta.
Siinä vaiheessa hopeaharjaisen silmät revähtivät auki, säikähtäneen ilmeen kiriessä kasvoille kun kaksikko lähti nopeasti kallistumaan siitä tuolinreunalta alas. Puolikäärme yritti tasapainoaan vielä kerätä, liian myöhään kuitenkin, kun kauluksenpielissä roikkuva haltia ei tahtonut päästää irti. Käsi kuroi nopeasti pienemmän osapuolen takaraivon turvaksi, ennen kuin kenraali ensimmäisenä tavoitti lattian. Lorythas hyvin pian sen jälkeen, yrittäen jäädä toisen kätensä ja polviensa varaan pystyyn, ettei suinkaan Dariuksen päälle olisi lysähtänyt.

Kyllähän se oma paino tärähti ikävästi sille ainoalle kädelle, joka painoa oli vastaan ottamassa. Mutta ei Hopeakäärme ehättänyt siihen kihelmöintiin huomiota kiinnittää, katsellen Haukansilmän yltä tuota kysyvänhämmentyneenä. Hiljaa ollen, keksimättä lainkaan mistä mahtoi olla kyse, paitsi että selvästikin Darius jotain oli säikähtänyt pahemman kerran. Jostain, jota Darius nyt pyysi hätääntyneellä äänellä Lorythasta olemaan tekemättä. Ja sen jälkeen koko tilanne seisahtui hetkeksi, sinisilmäisen vain tuijottaessa rauhallisesti ymmällään kenraalin silmiin, tästä erikoisesta asetelmasta jopa hieman punastellen, ennen kuin haltia anteeksi pyyteli ja irti päästi isompansa paidankauluksesta.
Ei se m-mitään”, Lorythas kehräsi rauhallisesti, antaen Haukansilmän kädellään koskettaa lämmintä poskeaan. Seyr kirjaimellisesti vain jäätyi hetkeksi paikoilleen, kykenemättä muuta kuin tuijottamaan vaivautuneeksi käyvällä ilmeellään Dariusta, ennen kuin yhtä lailla käänsi kasvonsa toiseen suuntaan kun Haukansilmäkin niin teki.

Katse seilasi hetken lattianrajassa, Loryn kuunnellessa kuinka kuivasti Darius yski, jolloin se katse palasi silmäilemään huolestuneemmin tummatukkaista.
Näit vain pahaa unta, ei tässä mitään hätää ole”, Vaern yritti lohduttaa äänensä hieman väristen, lähtiessä pitkää varttansa nostamaan varoen Haukansilmän yltä, “Vaikkakin kyllä säikäytit minut taas kun tuolla tavoin kiskoit perässäsi lattialle”, vanhempi virnisti pienesti ohimennen.
Tulehan”, Lorythas kävi hakemaan kuitenkin tukevan otteen Dariuksen toisesta kädestä, kiskoen tuon yhtämatkaa lattialta ylös omien voimiensa varassa. Suotta toipilas alkoi tässä enää hikoilultaan urheilla, vaikka varmasti olisikin omin avuin lattialta ylös päässyt – mutta näin nyt tällä kertaa.
Puolikäärme avitti kenraalin takaisin divaanille, itse taas hieman perääntyen sen istuin sijan ääreltä kauemmas alakanttiin silmäpuolta vilkuillen. Miettien mitä nyt oikein sanoisi, kun oli yhä niin arkana ja vaivaantuneena Dariuksen seurasta täten kaksin, jonka kyllä varmaan näkikin siitä kun Lorythas niitä kynsiään taas huomaamattaan yhteen naputteli.
Iriador kertoi mitä olitte suunnitelleet hänen tänne jäämisensä suhteen”, Puolikäärme sai töksäytetyksi, sanojensa perään koittaen hymyillä, “Ja omasta asemastaan kotimaassaan – enpä olisi hänestä heti ensimmäisenä uskonut”.


//Paree ois arvostaa tai muuten VARO VAARAA :-----DDDD Turku perkele. Sit niilläkin on hirveet turpakäräjät menossa, hirveetä riitelyä siitä kun viskipullo meni rikki. Ota tää niin mun ei tartte selitellä itteeni ::DD:D:D:D:DD <3//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Joulu 2015, 23:12

Näit vain pahaa unta. Yllättäen, jälleen. Ehkä Dariuksen pitäisi jo tehdä jotain näille painajaisille, jotka tuntuivat vain pahenevan päivä päivältä. Mutta sentään ne olivat vain unta, sitä sai itselleen näin jälkikäteen aina toistella ja muistutella, samalla kun hengitystään vielä tasaili - ja jahka kenraali nyt siitä yskänpuuskastaan rauhoittui. Nolona Winder rykäisi kurkkuaan sarvipäisen virnuiluille, tuntien itsensä typeräksi nyt kun painajaistensa päätteeksi oli Lorythaksenkin lattialle repinyt.
"Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut säikyttää sinua - saatikka sitten lattialle repiä...", Haukansilmä kävi vielä anteeksi pyytelemään, samalla kun Lorythaksen avulla pääsi takaisin tolpilleen. Päässä tuntui pyörivän ja olo oli yhä niin kovin surkea, joskin torkut olivat hieman energiaa palauttaneet. Enää ei ollut kyllä kylmä, mutta sen sijaan kuuma. Ehkä turhankin kuuma, nyt kun ajatteli.

Nätisti Haukansilmä kuitenkin istui takaisin alas, huokaisten syvään. Sukien sekaisia hiuksia pois kasvoiltaan ja pienesti sitä otsahikeä pois kuivaillen. Hetken hän vain tuijotti Lorythaksen ohi jonnekin huoneen nurkkaan, ennen kuin katse terävöityi niiden kynsien puoleen, joita Seyr tuttuun tapaansa yhteen napsutteli. Sarvipäinen kertoi, kuinka Iriador oli hänelle kertonut heidän suunnitelmistaan, sekä siitä omasta asemastaan. Darius muuttui selvästi vaivautuneemmaksi. Hän ei tiennyt mitä kaikkea Iriador oli kertonut, eikä täten tiennyt mitä Lorythas tiesi ja miten tuo tietämäänsä suhtautui. Ainakaan tällä hetkellä tuo ei käyttäytynyt mitenkään normaalista poikkeavasti...
Kenraali vilkaisi ympärilleen, huomaten ettei Iriador ollut paikalla. Totta kai Darius huolestui heti, kun ei tiennyt missä punapäinen huiteli. Varisinkin kun juuri Seyr mainitsi tietävänsä Iriadorin asemasta, jostain syystä kipeän kenraalin mieli kävi heti huolestumaan kumppanistaan.

"Jos Iriador kertoi sinulle kaiken, ymmärrät varmaan miksi minä en siitä halua puhua", Darius lopulta hymähti, samalla kun katseensa käänsi Lorythaksen kasvoihin, "Ja jos hän ei kertonut, en välitä siitä itse kertoa. Tärkeintä kuitenkin on, että Iriador saisi pysyä täällä... oman aikansa... Turvassa, jonkun tutun seurassa. En tohtisi laskea häntä täysin omilleen, kuultuani että hänen henkensä on haluttu".
"Iriadorista puheen ollen", Kenraali jatkoi nousten ylös sijoiltaan, kaventaen katsettaan pienesti, "Missä hän on?".



// VARO VAARAA NII :------DDD Turpu. Hirveet painit vaan pystyyn ja siel ne vetää toisiaan turpaan ja Dari ja Noel kattoo vierestä silleen voi nyt saatana. VOI EI MITÄ AKFJKHERAWFKWAF <3 AIVAN IHANA KIITOS TÄNNE HETI //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Joulu 2015, 23:56

Puolikäärme seuraili hetken, kaikessa rauhassa että Darius aloilleen rauhoittuisi, vaikka selvästi tuosta nyt pieniä huolestumisen merkkejä näkyikin. Mutta ehkä siihen oli syynsä, jos Winder huomasikin juuri kumppaninsa puuttuvan kun tuo puheeksi tuli.
Kyllä kumppanisi aikalailla selvitti yksityiskohtaisesti mitä kotikonnuillanne oli tapahtunut – pyysi etten sinulta erikseen mitään utele”, sarvipäinen selitti lempeästi hymyillen, “Olen… kuitenkin pahoillani tapahtuneista”. Mitä muutakaan puoliverinen olisi voinut sanoa? Hän oli pahoillaan siitä mitä kumppanusten välillä oli käynyt. Hän oli pahoillaan siitä, miten kenraalin alainen oli tuota kohdellut – kantaen nyt tietenkin enemmän kaunaa sitä tummahipiää kohtaan, josta ei valmiiksikaan välittänyt. Ja vaikka onnellinen olikin, että Iriador ja Darius jaksoivat yhä toisistaan välittää, tuntui se toisaalta myös pahalta, että punapäinen halusi nyt kumppanistaankin kauas tällä tavoin. Mutta ei se ollut hänen päätöksensä, ja toisaalta Puolikäärme kyllä ymmärsi myös Iriadoria tässä tapauksessa.
Ymmärrän kyllä mikset halunnut siitä puhua, muttei minulla myöskään ole syytä sinua mistään erikseen tuomita”.

Iriador halusi kuitenkin käydä tarkistamassa että Pumpkin pärjää hoidokkinsa kanssa”, Lorythas rauhoitteli katsettaan kaventanutta kenraalia, hieman sivulle samalla astahtaen, “Siitä on jo tovi kun hän lähti, ehkä hän palaakin tuotapikaa”. Olihan siitä jo todellakin tovi, kun sokea matkaan oli lähtenyt. Mutta tuskin tuo olisi eksynyt, saati edes yksin. Olihan Iriador maininnut haluavansa tutustua Pumpkiniin enemmän, joten ehkä tuo olikin juuttunut pidemmäksi ajaksi turisemaan Sagan ja Lokenen seuraan. Ulkona laskeutuva hämärä ja kylmä kyllä varmasti ajoivat nuoremman takaisin kartanolle ajallaan – olihan tuo aikuinen mies, kyllä punapää itsestään huolen osasi kantaa.
Sagan seurassa kumppanisi on kyllä turvassa, suotta murehdit”, Vaern varmisteli vielä Dariukselle. Kyllä pikkunaaras korkeahaltian perään katsoisi eikä ketään epäilyttävää tuon lähelle päästäisi, siitä Lorythas oli harvinaisen varma, kun Pumpkin niin kovin aina sokean läheisyydessä kaverina touhotti menemään.

Haluaisitko ehkä peseytyä? Hikoilit kuumeissasi sylissäni kovin, joten ymmärrän kyllä jos haluat kylvyn ja kuivat vaatteet yllesi”, Puolikäärme ehdotti, astahtaen nyt vuorostaan lähemmäs Haukansilmää ja jäi muutaman askeleen päähän silmänsä sitä pientä innostusta tuikkien seisomaan.
Voin siistiä kasvosikin samalla. Lupasin jo Iriadorillekin, että leikkaan hänen hiuksiaan siistimmiksi myöhemmin, jahka siihen yhteisen sauman löydämme”.
Sen jälkeen voisin tehdä sinulle flunssaasi rohdoksi sopivaa teetä ja---”, Seyr hiljeni, kätensä suunsa eteen asettaessaan ja tuntien kuinka häpeällinen kuumotus lähti taas kohoamaan ohimoilta pitkin kasvojaan.
Ehdottelen taas liian paljon yhtäaikaa… a-anteeksi”, Hopeakäärme pahoitteli kätensä takaa kuuluvasti puhuen, katsahtaen vaivaantuneena viimein Haukansilmästä muualle, “O-olen vain niin… iloinen siitä… että olette luonani jälleen”.


//Kyl Remumu meihin vielä kyllästyy destinyssä seurana kun ollaan niin uunoi :---DDD Dari ja Noel on siinä vieres silleen oispakaljaa.jpg ja si ne lähteeki yhes kiskoon sitä viskiä turpaan jonnekin baariin. SAILOR MARSU. Varo vaan tai mä oikeesti hommaan sulle marsun vielä joku kerta. Sit sä vihaat muo loppu ikäs//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Joulu 2015, 00:32

Haukansilmä naurahti kuivahkosti, Lorythasin mainitessa, ettei hänellä ollut syytä tuomita kenraalia mistään. Syitä varmasti oli tusinoittain, jos Iriador todellakin koko totuuden oli kertonut. Darius ansaitsi selkäänsä, jos siitä lähdettiin! Hän oli todellakin ansainnut käytöksellään sen tekstin selkäänsä, mikä hopeaverinen oli viimetalvena polttanut. Yksi suuri häpeäpilkku hän oli.
Mutta, mitään Darius ei sanonut sen asian tiimoilta enää. Kuten jo moneen otteeseen todettu, hän ei halunnut puhua asiasta. Kaiken lisäksi Seyr kävi kertomaan, kuinka Iriador oli lähtenyt kissaansa katsomaan sen tummahipiän luokse jo tovi sitten, joten kaipa sokea kohtapuoliin palailisikin. Toivottavasti, Darius oli tietenkin huolissaan kun ei tiennyt missä Iriador meni! Vaikka osasihan korkeahaltia itsestään huolen pitää, ei tuo nyt mikään uusavuton ollut. Sitä paitsi kumppaninsa oli lohikäärmeen seurassa, varmasti tuo pärjäisi.
"Kunhan ei vain eksy... Tosin Saga varmasti katsoisi hänet perillekin, jos niin kävisi", Darius hymähti lopulta, rentoutuen pienesti. Pitäen itseään jälleen tyhmänä, kun oli hetkeksi jopa... käynyt epäilemään Seyriä. Eiväthän he tunteneet sarvipäistä läpikotaisesti, ties vaikka tuokin olisi Iriadorin hengen perässä sittenkin...
Mutta kuinka typerää sellainen epäily oli! Eihän Lorythas sellaista heille tekisi...

Puoliverinen kävi yllättäen ehdottelemaan peseytymistä, joka kieltämättä kuulosti mukavalta idealta, kerta vieläkään kenraali ei ollut ehättänyt kunnolla peseytymään, vaikka eilen oli tarkoitus. Ennen kuin Darius ehätti edes mitään siihen ehdotukseen vastata, kävi Lorythas ehdottelemaan myös kenraalin kasvojen siistimistä - parta kun oli yhä miten sattui näiden viimepäivien jäljiltä. Kuulemma tuo oli myös luvannut Iriadorin hiukset katsoa parempaan uskoon.
Hymy kävi jälleen hiipimään kasvoille Seyrin siinä papattaessa, tuonkin huomaten pian itse, kuinka ehdotuksia tuli paljon samaan sumppuun. Hopeakäärme kertoi olevansa niin iloinen siitä, että kaksikko oli jälleen tuon luona vierailulla. Olihan se käynyt jo selväksi, että tuo heitä oli kaivannut kylään.
Kenraali naurahti pienesti ja ennen kuin mitään vastasi Lorythakselle, otti ne pari askelta tuota kohden ja kietaisi kätensä puoliverisen ympärille. Halaten tuota kunnolla, pitkään, painaen päänsä tuon rintakehää vasten. Jotain, mitä Darius ei tosiaan tehnyt kovin usein, ei hän ollut halailija tyyppiä. Mutta Lorythas oli poikkeus.
"Meidän olisi selvästi pitänyt aikaisemmin tulla vierailulle", Kenraali hymähti siitä halauksessa perääntyessään, niiskauttaen samalla, "On... Ihanaa olla täällä pitkästä aikaa. Enkä voi sanoin kuvaillakaan, kuinka kiitollinen olen yhä sinulle tästä pienestä... turvapaikasta".

"Mutta mitä tulee peseytymiseen ja siistiytymiseen, se kuulostaa vallan mainiolta... Minun piti jo eilen siistiytyä mutta se nyt vähän.. jäi"
, Darius hymähti, hieraisten sänkistä poskeaan muutamaan otteeseen, "Enkä teestäkään pistäisi pahakseni. Mitä vain, kunhan tauti helpottaisi - haluan tästä eroon mahdollisimman nopeasti".
"Ei siis sillä, että haluaisin nopeasti lähteä täältä pois... Mutta ennemmin viettäisin aikaa seurassanne terveenä, kuin flunssaisena. Enkä todellakaan haluaisi tätä teille tartuttaa - joskaan en tiedä onko kylmettymisestä iskenyt flunssa tarttuvaa tyyppiä?", Kenraali naurahti väsyneesti, "Mutta anna kun autan sinua. En tullut tänne vain hyysättäväksi".




// No en mä nyt sun uunoudesta tiedä, mut mä oon kyl aika leeroy. MÄ MEEN JO :D:D:D:D:D:D::: Ne menee joo kiskoon viskii baariin mut sit nekin alkaa tapella, koska Dari ei osaa leikkiä nätisti hiekkalaatikolla. SAILOR MURSU. Voi ei marsuja <333 Tahdon marsun. TARVIIN MARSUN. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Joulu 2015, 04:19

Leukaa nojattiin enemmän omaan rintaan, Lorythasin tarkkaillessa hämillään hymyillen Dariukseen, joka hänelle selvästikin nauroi. Tajusi Seyr itselleenkin muutaman kerran vaisusti naurahtaa, laskien sen kätensä alas kasvoiltaan ja henkäisten hymyillen omaa turhaakin innokkuuttaan. Mutta hän oli iloinen. Onnellinen siitä, että sai taas kestitä jotain kotonaan, ja nyt jos Iriadorkin pidemmäksi toviksi jäisi tänne, olisi Lorythaksella joku jokaisena iltana seuranaan! Ei näin ollut aikaisemmin tapahtunut, joten tietenkin se sai Puolikäärmeen innokkaana odottamaan, kuinka punapäisen vierailu luonaan sujuisi.
Sitten tapahtui jotain, mitä Puolikäärme ei todellakaan odottanut. Kun Haukansilmä ne muutaman askeleet sarvipäistä kohden otti, kohotti sinisilmäinen äkisti päätään ylemmäs, hämillään yhä katsellen pienempäänsä, joka nyt hänet halaukseensa painoi. Lorythas jäi hetkeksi vain levittelemään käsiään, alaspäin katsoen Winderin tummaan hiuspehkoon, nopeasti sen lempeän hymynsä ja ilmeensä kuitenkin palatessa kyläpäällikön kasvoille. Isommat kädet laskeutuivat painamaan Haukansilmää kevyesti vasten, kenraalin yläselkää silitellen samalla, kun Seyr tuota kuunteli. Kuinka haltia siitä oli onnellinen, että Lory luotaan noille turvapaikkaa tarjosi.
Se on vähintä mitä voin teille suoda”, Lory toi esille henkäisten, tyytyväisenä hymyillen ja kämmenensä päällekkäin rintansa eteen nostaen kiitollisena Dariuksen sanoista.

Kenraali piti siitä ehdotuksesta päästä peseytymään ja kylpemään, Seyrin nyökkäillessä tuolle tyytyväisyyttään. Eikä se teekään kuulemma ollut pahitteeksi. Ymmärrettävää että kenraali halusi tervehtyä nuhastaan mahdollisimman pian – niin olisi varmasti kuka tahansa halunnut. Etenkin Dariuksen asemassa oleva, jolla ei oikeastaan ollut edes varaa kamalan pitkään sairaana vuoteen pohjalla venyä toimettomana, saati varsinkaan siinä nuhaisena kamalan kauan edes täällä viipyä. Olihan tuolla kaupungissa varmasti tehtäviä hoidettavanaan nytkin.

Malttaisit vain levätä aloillasi - ja pysytellä lämpimänä”, Lorythas hymähti, lopulta ne kädetkin alas takaisin laskien, “Mutta etköhän jotain pientä voi kuitenkin tehdä, oman jaksamisesi rajoissa tietenkin”. Ihan mielellään Lorythas olisi voinut Dariusta auttaa, ei tuon olisi tarvinnut tehdä kuin olonsa kotoisaksi ja mukavaksi, Seyr kyllä huolehtisi toisen tarpeista. Mutta mikäpä hän oli Winderiä kieltämäänkään, eiköhän tuo tajunnut itsekin vointiaan tarkkailla ja istahtaisi alas, jos liian koville alkoi ottamaan.
Voisimme käydä etsimässä huoneestani sinulle vaihtovaatteita… vaikka ne taitavatkin olla isoja kokoisellesi… mutta jotain mukavaa illaksi, vaikka villapaidan. Ja sopiviin housuihin voin tehdä lahkeisiin muutaman ompeleen, niin et niihin mitenkään kompuroi”, huomaamattaan Puolikäärme taas puheli pitkään ja hartaasti, alati se tyytyväinen hymy kasvoillaan kun tuo marssi heittämään muutaman puun sinne takkaan entisten lisäksi.
Ja puhtaan pyyhkeen sinä tarvitset myös! Katsotaan ne ensin, käydään lisäämässä muutama puu yläkerran takkoihin ja valmistellaan sitten kylpysi”, Lorythas jatkoi kehräilyjään, kätensä asettaen rennosti Haukansilmän hartialle ja lähtien tuota saattamaan mukanaan kohti yläkerrassa sijaitsevaa huonettaan.


//Dorkia kaikki. SÄ MEET NII ME EI PYSYTÄ ÄITI SUN PERÄSSÄ :---DDDD Dari perkele. Tarttetaan se Noel ja Dari samaan aikaan Briariin peli 8) Mursu voi äiti mitä (DDDD Sä ja sun marsut//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Joulu 2015, 12:47

Lorythas vaikutti olevan yllättävänkin kiitollinen kenraalin sanoista, mikä saikin haltian hymyilemään jälleen. Puoliverinen kun oli niin vilpittömän iloinenkin siitä, että he vierailulle olivat tulleet. Tuntui yhä hassulta, että eliitti kaksikosta oli tullut näinkin läheiset ystävät kyläpäällikön kanssa - Seyr kun vaikutti olevan niin ystävällinen ja isällinen kaikille, joten Darius ei vieläkään ymmärtänyt, miksei sarvipäisellä jo ollut joku jonka kanssa kartanonsa olisi jakanut. Olihan hän yhä otettu siitä kiintymyksestä, mitä puolilohikäärme hänelle oli ilmaissut, mutta silti.
"Juurihan minä lepäsin tovin jos toisenkin - ja lämpimänä ainakin pysyin", Paljonkohan kellokin edes oli? Pihalla oli jo pimeää, mutta tuskin ilta vielä pitkälle oli ehättänyt. Päivät vaan tuppasivat pimenemään aikaisemmin.

Seyr kävi ehdottelemaan suunnitelmaa jatkon suhteen, johon kuului yläkerran takkojen tarkistaminen ja vaihtovaatteiden, sekä puhtaan pyyhkeen hakeminen. Ihan järkeenkäypä suunnitelma. Olihan Dariuksella omiakin vaihtovaatteita mukana, joskaan mikään niistä ei varmastikaan ollut yhtä lämmin ja mukava mitä Seyrin tarjoamat. Joten kenraali pysyikin hiljaa ja vain nyökytteli, kuka hän oli kieltäytymään vieraanvaraisuudesta.
"Minähän en koskaan kompuroi mihinkään", Haukansilmä kävi tuhahtamaan virnuillen, siinä samalla melkein kompastuen sen pitkän kaavun helmaan, kun Lorythas häntä liikkeelle lähti saattelemaan.
Kulku vei sinne yläkertaan, jossa kaksikko kävi katsomaan takkoihin lisää puita näin ensialkuunsa. Sen jälkeen Seyr sai itse etsiä vieraalleen vaatteet, joita halusi lainata, Dariuksen odotellessa nätisti sivummalla. Niiskuttaen ja aivastellen vähän väliä, kiroten sitä epämukavaa oloaan samalla. Siinä ohimennen se Lorythaksen lainaama kaapu annettiin myös pois puoliveriselle, turhaan Darius sitä mukanaan kantoi - varsinkin kun liian lämpimäksi olonsa tunsi sen kanssa nyt.

Jahka yläkerta oli katsottu kuntoon ja kaikki tarpeellinen saatu mukaan, suuntasi kaksikko takaisin alakertaan, pesutuvan puolelle. Rappusten ravaaminen kävi yllättävänkin paljon voimille näin kuumeisena ja sen myös huomasi kyllä kenraalista. Niinpä kun takaisin alas päästiin, sai Seyr ilman kenraalin apua kylpyveden kanssa. Ennen kuin kylpytuvalle hyppeli, kävi Darius hakemassa laukustaan parranajoon tarvittavat tarpeet. Oli hän ne mukaan ottanut, silläkin ajatuksella että täällä kenties olisi aikaa siistiytyä vihdoista viimein - eikä Darius tiennyt, oliko Seyrillä varsinaisesti edes partaveistä. Kasvoiko tuolla edes parta, se oli hyvä kysymys. Ei Puoliverisellä koskaan ollut kyllä edes sänkeä näkynyt.

Askel vei viimein pesutuvalle Lorythaksen luokse, Dariuksen laskiessa tavaransa vapisevin käsin sivupöydälle. Hetken seuraillen sarvipäisen puuhia, ennen kuin lähti hitaasti riisumaan vaatteita yltään.


// Dorkia! MÄ MEEN LUJAA KU PITÄÄ MENNÄ LUJAA. GOTTA GO FAST SANIC! Lisää Noel Dari pelejä kyllä kiitos 8) MÄ JA MUN MARSUT MÄ TAHDON MARSUJA. Niin paljon marsuja. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Joulu 2015, 18:20

Yhdessä kaksikko marssi Haukansilmän tahtiin yläkertaan täydentämään jo loimuavat takas niin vierashuoneesta, kuin Puolikäärmeen omasta makuukammarista. Ylhäälläkin oli jo huomattavasti lämpimämpi aikaisempaan verrattuna, joten eivätköhän he tänne pääsisi vielä tämän yön aikana nukkumaankin ilman, että palella tarvitsisi. Katsoi nyt sitten taas kuka majoittui ja minne, olihan täällä tilaa nukkua missä mieli kuitenkin.
Kun takat oli katsottu, kävi Puolikäärme tonkimaan omien lipastojensa kätköistä jo itselleen pieniksi jääneitä vaatteita. Eihän niitä pois viitsinyt heittää, juurikin sen takia että niitä saattoi hyödyntää ties mihin – kuten vaikka vieraitaan pukeakseen tai paikkausmateriaaleiksi leikellen tarvittaessa. Lopulta mukaan tarttui kuitenkin pino vaatteita, joista Darius voisi kylpynsä jälkeen mieluisat yllensä valita olotilansa mukaan – muutamat housut ja sopivampi paita, sekä Lorythaksen oma villapaita, johon olisi mukava hukkua halutessaan. Vielä muutama puhdas pyyhe kainaloon, ja he olivat valmiita poistumaan takaisin alas. Lorythas vielä varasi neulan ja pätkän lankaa mukaansa, jotta voisi hieman niitä vaatteita parsia sopivammaksi Haukansilmälle. Muutama siisti tikkaus, ne voisi sitten purkaa kun kenraali ei niitä enää tarvinnut.

Puolikäärme marssi suoraa päätä kylpytuvalle, Dariuksen halutessa käydä partaveitsensä ja muut tarvikkeet hakemassa laukuistaan. Sillä välin Seyr ehti katsoa kylpytilojaan siistimmäksi ja kylpyveden sopivaksi, istahtaa alas odottamaan Dariusta, niitä vaatteita alkaen parsia kuntoon kaikessa rauhassaan. Käärien hieman niitä lahkeita akilleenjänteen kohdalta, ja siistit ompeleet tummalla langalla ommellen kankaisiin niin, että sitä tuskin edes huomasi miten lahkeiden takaosaa oli tarkoituksella kohotettu.
Sinisilmäisen katse käväisi tupien oven puolella Dariuksen marssiessa tavaroineen sisään. Turkoosien silmien palaten kuitenkin tarkkailemaan pian sitä kun Lorythas kävi uutta solmua taas langan päähän sitomaan ja neulansilmään toista langan päätä ujuttamaan.

Haluatko peseytyä rauhassa?”, sarvipäinen lähti tiedustelemaan keskittyneeltä kuulostaen, sen kummemmin edes vilkuilematta haltian puoleen kun tuo vaatteitaan lähti riisumaan, “Voin tulla hetken kuluttua takaisin siistimään leukasi”.
Voin kyllä jäädä pitämään seuraakin, mutta… miten nyt… itse sitten tahdot”, Lorythas hymisi rauhallisesti, katsettaan varovaisesti Haukansilmään kohottaen.


//PIIKKIMATOT SULLE PITÄIS LEVITTÄÄ! Paljon, aivan saatanasti lisää kaikkea nyt hetki kiitos. Aksu sä et pääse musta koskaan eroon 8) SÄ HALUT MARSUJA. Meidän pitää hommaa se kartano ja järkkää sinne marsu, kili ja kisse farmi. Timi voi sit paimentaa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Joulu 2015, 19:38

Kaikessa rauhassa Haukansilmä riisui vaatteita yltään, sivusilmällä seuraillen, kuinka Seyr niitä vaatteita sopivammanmittaisiksi työsti. Ehkä hyvä vain, sinällään moinen taito oli jopa ihailtavaa - ainakin näin kenraalin mielestä, joka ei koskaan eläessään ollut edes koskenut lankaan ja neulaan. Ei se kuulunut hänen tehtäviinsä!
Jopa se silmälappu käytiin jälleen kerran riisumaan kasvoilta, Dariuksen kuitenkin selvästi vältellen näyttämästä rujompaa kasvonpuoliskoaan puoliveriselle, niiden pitkien hiusten valahtaessa jälleen kasvonpuoliskoa peittämään. Ainoa mitä ylle jäi, oli se Yliparantajan antama kaulakoru. Sitä Darius ei usein ottanut pois yltään, korkeintaan nukkuessaan joskus. Korun ansiosta Aran oli todellakin viimein jättänyt Dariuksen rauhaan - tosin ehkä osasyynä oli myös ne taivaanmaalaajan uhkailut. Mutta sen näki nyt sitten, kuinka kauan Aran jaksoi kiltisti leikkiä...

"Seura ei ole koskaan pahitteeksi", Darius hymähti puoliveriselle, joka tiedusteli olisiko haltia halunnut peseytyä rauhassa, "eipä meillä mitään salattavaakaan toisiltamme ole", kenraali lisäsi. Kyllä he aikalailla toistensa kropat jo tunsivat läpikotaisinkin, mitä sitä suotta ujostelemaan - näin muutenkaan. Jos Puoliverisellä ei parempaakaan tekemistä ollut, ei haltia pistänyt pahakseen jos tuo seurassa oli. Olisipahan ainakin juttuseuraa.
Pidemmittä puheitta Darius kävi lämpimään kylpyveteen laskeutumaan, tuntien sen autuaanrentouttavan olotilan heti valtaavan mielen. Hän voisikin jäädä koko loppu illaksi lämpimään veteen lillumaan, sikäli mikäli vesi olisi pysynyt loputtomiin yhtä lämpimänä. Haukansilmäinen istahti alas ja kasteli heti ensitöikseen päänsä ja hiuksensa kokonaan, ennen kuin hetken vain nautti siitä veden lämmöstä. Pitihän sitä peseytyäkin kunnolla, mutta ei hän halunnut kiirehtiä saatikka sitten heti lähteä saippuoilla pelleilemään. Hiusten peseminen tulisi olemaan oma prosessinsa tässä kunnossa, mutta parempi sekin oli pois alta hoitaa, nyt kun pesulle pääsi.

Hetken vedessä lilluttuaan, lähti kenraali pesemään itseään paremmin, verkkaisesti ja kaikessa rauhassa.
"Sinä päivänä kun otit yhteen Ajankiitäjän kanssa...", Darius aloitti vaisusti peseytymisen ohesta, "Shyvana vieraili aikaisemmin linnalla. Hän tuli minun ja Aranin väliin, pistäen stopin kuninkaan leikeille... En tiedä varsinaisesti mitä hän Aranille sanoi, mutta sen jälkeen kuningas on... pysynyt erossa meistä".
"Hän myös antoi tämän korun - se ilmeisesti estää ajatustenlukemisen"
, Kenraali jatkoi sitä kaulassa olevaa korua koskien, "En tiedä miksi hän auttoi, eikä hän sitä kertonut. Hän kuitenkin halusi, että kuvittelisimme Iriadorin kanssa hänet jonkinlaisena... suojelijana. Mainitsi hän palveluksillaan olevan hintansa, mutta siitä hinnasta ei ollut mitään puhetta".
"Oli ehkä tyhmää ottaa se apu niin avoimesti vastaan... Mutta olisiko siinä välissä ollut edes kohteliasta kieltäytyä?"
, Ei Darius varsinaisesti tiennyt, miksi tästä lähti paremmin Lorythakselle kertomaan, mutta tunsi silti jonkinlaista tarvetta päivittää tilanne kun Kolmesta Vanhimmasta oli kyse, "Hän meidät sinne vuorille silloin neuvoi, vihollisen perään, mutta ei maininnut mitään kumppanistaan joka odotti aivan viereisellä rinteellä. Ja sitten sinä saavuit paikalle, ottamaan yhteen Ajankiitäjän kanssa... Kuinka sopivasti. Se on häirinnyt minua siitä asti - ensin hän kertoi suojelevansa meitä, mutta sitten saattoi meidät ansaan, josta sinä meidät pelastit. En voi kuin ajatella, että hän järjesti tällä tavoin yhteenottonne, mutta miksi?".

"Pitäisikö minun tietää jotain?"
, Katse kääntyi nyt paremmin Seyrin puoleen, "tiedätkö sinä heistä jotain, mitä minä en? Tai heidän puuhistaan ylipäätään?".
"Ja sitten Hän vielä kutsui sinua kruunatuksi, juuri kun Ajankiitäjän voitit. Eikö se sinua ole häirinnyt?"



// EI MITÄÄN PIIKKIMATTOJA KUN KAASU POHJAAN JA POIS ALTA. ASKEL PITENEE TAI ELÄMÄ LYHENEE! Kaikkea tänne heti. En haluukaan päästä susta eroon. Sä tässä musta kohta haluat eroon. MURSUJA MULLE JOOO. Kyllä, kartanoon säästämään nyt. Mul on jo 20 senttiä tallella. Enkä puhu nyt rahasta. Eikun mitä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Joulu 2015, 20:58

Ehkä jopa hitusen häkeltynyt katse siirtyi takaisin siihen housunlahkeeseen, Lorythaksen käydessä hymyillen sitä neulaa upottamaan tummaan kankaaseen, “Jos niin sanot”, Seyr totesi, sanojensa perään hymyillen ja keskittyen taas paremmin siihen työhönsä. Haukansilmä sai omassa rauhassaan laskeutua kylpytynnyriin, eiköhän tuo tajunnut pyytää jos jotain haluaisi, tai apua jossain tarvitsisi erikseen.
Sano vain jos jotain tarvitset jotain, niin sinun ei suotta tarvitse sieltä vedestä nousta. Tai… apuakin… a-autan ihan mielelläni…”, Puolikäärme huomauttikin ääneen, seuraillen sivusilmällä kuinka Haukansilmä hiuksiaan kasteli, jättäen sitten taas tuon kylpemään rauhassa sinne paljuun.

Katse nousi terävämmin ylös ja neula jäi lepäämään käteen, kenraalin alkaessa yllättäen kerrata sitä päivää ääneen, kun Vaern oli saanut Oraakkelin kanssa otella. Mutta se silkka terävyys ja totisuus katosi Puolikäärmeen kasvoilta, tuon kuullessa nyt paremmin tarinan toisen puolen. Pandemona oli kuulemma vieraillut myös haltioiden luona silloin. Ilmeisesti estänyt Arania tekemästä jotain julmaa jälleen Dariukselle… mutta miksi? Miksi se vanhinta naarasta siten kiinnosti? Tuo oli antanut Winderille korunkin, ja voi kuinka ne sinisenä hohtelevat maagiset jalokivet naulitsivat Hopeakäärmeen katseen puoleensa siksi hetkeksi. Hetken se ahneus kävi myrkyttämään mieltä, kunnes puoliverinen pudisti päätään itsekseen muutaman kerran – ei se koru ollut hänen, eikä hän keneltäkään mitään varastaisi sentään.
Se kaulakoru esti kuitenkin ajatustenlukemisen, joka oli jo yksi niistä syistä miksi Aran oli nuo rauhaan jättänyt. Ja toisena Taivaan valtiatar oli halunnut haltioiden uskovan olevansa suojelemassa noita – siinä vaiheessa Lorythas kävi epäuskoisesti kurtistamaan kulmiaan. Jotain hämärää tässä kaikessa selvästikin oli, mutta mitä? Shyvana toteutti palveluksia toisensa perään, pyytämättä niistä maksua, ja lupasi vielä suojelemaankin yhdeltä mantereen takuulla katalimmista ja itsekkäimmältä idiootilta. Kaikki kuulosti koko ikänsä lohikäärmeiden parissa työskennelleelle niin… absurdilta.

Tuskin tiedän sen enempää mitä sinäkään”, Puolikäärme kävi hymähtämään, yrittäen jatkaa sitä neulomistaan mutta ei siitä mitään tullut, kun Dariuksen kertoma jäi vaivaamaan mieltä. Käsissään pitelemä vaatekappale laskettiin alas syliin, sarvipäisen kohottaessa viimein kunnolla katseensa kylpevän kenraalin puoleen.
Mutta tietenkin se on häirinnyt! Koko selkkaus vaikutti… jälkikäteen mieittynä pelkältä urosten kilpailuttamiselta. Luuletko että siitä olisi jäänyt mielekäs maku suuhun, kun Pandemona siten suosi minua ennemmin mitä omaa kumppaniaan!?”, Seyr parahti, omaan tapaansa huolestuneena. Ei heillä kummallakaan tuntunut olevan käsitystä siitä mitä Shyvana ajoi takaa teoillaan, ja mikäli sen olisi tarkoitus selvitä heille joskus niin… milloin? Puolikäärme kävi huokaisemaan, huomionsa kääntäen takaisin syliinsä.
Lohikäärmeillä on tapana koetella muita, jos niillä jotain on mielessä. Inhimillisillä varsinkin”, kokenut kyläpäällikkö selitti, “Jotain Shyvana selvästi suunnittelee, enkä voi sanoa että välittäisin tietää mitä, koska tunnun siihen yhtälailla kuuluvan mitä tekin…”.

Ei yksikään vanhimmista ole mitään halunnut Briarista ennen tätä, ainakaan minun tietääkseni”.
Kunnioitamme heitä tietysti omalla tavallamme, kun tällaisesta kylästä on kyse… mutten…”, Lorythas henkäisi harmistuneena, kohottaen sitä housun lahjetta ja neulaa sitten viimein taas ylös käsissään, “Mutten vain tiedä mitä tästä kaikesta ajattelisin”. Oli vaikeaa ryhtyä kuvittelemaan, että hän olisi syystä tai toisesta vanhimpien silmissä jotain suurta kaiken sen syrjinnän jälkeen, mitä Lorythas oli saanut eläessään jo kokea. Ehkä Shyvanakin oli vain pilaillut hänen kustannuksellaan, kuten kaikille oli niin tavallista. Mutta ei kai se selvinnyt, kuin kysymällä, vaikka suoraa vastausta niiltä valtavilta liskoilta tuskin ikinä saisikaan…


//PALJON PIIKKIMATTOJA. NIIN SAATANASTI PIIKKIMATTOJA ET AKSU EI RÄLLÄÄ MENEEN MITEN SATTUU! Nii nii, niinhän sä taas nyt väität. Mä se tässä en taho susta eroon ikinä. Kartano oh yes <3 Kunhan mun ei tartte leikkaa nurmikkoo, mut ehkä ne kilit ja marsut hoitaa sen meidän puolesta <://
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Joulu 2015, 21:55

Kävi harvinaisen selväksi, että hopeakäärme oli yhtälailla ulapalla vanhimpien metkuista, mitä Winderkin. Se pisti miettimään entistä tarkemmin asioita, Darius kun oli toisaalta toivonut, että Lorythas olisi osannut edes jotain suuntaa antavaa tietoa tämän suhteen. Mutta ei, yhtä lailla sen päivän tapahtumat olivat jääneet häiritsemään Lorythasia, kuin myös Haukansilmää. Huoli alkoi painaa mieltä, nyt kun tilannetta paremmin alkoi miettimään. Mitä Taivaanturmelija heistä halusi? Kai tuolla oli omat syynsä ja suunnitelmansa, mutta jos totta puhuttiin, ei Dariusta huvittanut olla missään tekemisissä vanhimpien kanssa - saatikka sitten olla osa noiden mahdollisia suunnitelmia!
Ja miksi ihmeessä Ajankiitäjä oli edes suostunut reiluun yhteenottoon Seyrin kanssa?! Se oli ihmetyttänyt haltiaa, mutta toisaalta, mitä hän tiesi lohikäärmeistä ja noiden mahdollisista haluista ja tarpeista välillä ottaa miehestä mittaa? Mutta kuten Lorythas toi ilmi, se oli vaikuttanut urosten koettelulta Ylinaaraan osalta...

"Ehkä hän haluaa sinusta uuden kumppanin", Winder kävi yllättäen pamauttamaan, virnistäen saman tien sanojensa perään, "Ehkä hän on kyllästynyt vanhukseen ja etsii uutta", Selvästi Darius vain vitsaili, naureskellen myös perään itsekseen. Kuinka koomista sekin olisi ollut? Vanhin naaras nyt puoliverisen valitsisi kumppaniksi? Ei, varmasti tuolla oli jotain muuta mielessä - ehkä se liittyi jotenkin siihen, että Seyrin tosiaan olisi pitänyt olla uhrilahja naaraalle jo ajat sitten.
"Tiedä häntä... Mutta epäilisin että osa syy minun ja Iriadorin auttamiseen on silkka halu kiusata Arania. En voi sanoa, että ajatus siitä kuulostaisi kovin... houkuttelevalta, mutta kuka minä olen avusta kieltäytymään... Aran tuntuu pelkäävän naarasta, syystäkin varmasti...", Silmäpuoli jatkoi peseytymistä, lopulta käyden myös ne pitkät hiuksensa kunnolla pesemään saippuan kera. Voi kuinka virkistävältä se tuntuikaan, päästä nyt kunnolla itsensä puunaamaan. Vaikkakin taudin takia olo oli silti surkea ja tukkoinen, pää tuntui olevan täynnä räkää ja kurkku käheänä.

Jahka itsensä kunnolla oli saanut pestyä, istahti kenraali takaisin veteen, nojailemaan selällä paljun reunaan. Siinä samalla sitä partaansa kosketellen, miettien selvästi jotain.
"Pitäisikö minun ajaa se kaikki pois...", Darius pohti lähinnä ääneen, vilkaisten kuitenkin Lorythaksen puoleen sitä leukaansa yhä kosketellen, "Kasvaahan se takaisin... Siitä on jo pidempi tovi kun viimeksi olin täysin parraton...".



// MUTTA KUN TAHDON OLLA VILLI JA VAPAAA SAATANA! TE OOTTE HITAITA, MÄ MEEEEN. ja kuolen crotan kuoppiin. Niin mä väitän! Ja niinhän sä väität. Saatana. Marsut on tosi hyviä ruohonleikkaajia usko pois 8) Meil oli kesäsin marsut pihal siirrettäväs häkis ja ai suotana ku ne veti sen niin siististi matalaks. Si sai siirtää häkkiä toisaalle ja ne oli silleen AAA YASH MOAR FOOD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Joulu 2015, 23:11

Winderin kommentin myötä kumppanista Lorythas kävi pistämään sillä neulalla sormeensa ja sähähtämään hiljaa, “Toivottavasti ei kuitenkaan…”, Seyr lausahti hieman kauhunsekaisella äänellä. Hänen henkensä muutenkin kuului Taivaanturmelijalle, kai tuo nyt ennemmin olisi puoliverisen häpeäpilkun vain tappanut, kuin edes harkinnut lisääntyvänsä Vaernin kaltaisen saastan, karkurin kanssa. Eihän siinä olisi mitään järkeä edes ollut… ottaen senkin huomioon, miten mustasukkaiseksi Yliparantajan oikea kumppani siitä tulisi, jos vieras uros yrittäisi vanhinta naarasta kosiskella tietentahtoen.
Haukansilmä kuitenkin sanoi epäilevänsä osasyyn Shyvanan toimiin liittyen Aranin kiusaamiseen – hyvin todennäköistä. Ottaen huomioon senkin, millaiset välit kenraalilla ja kuninkaalla olivat, ja mikäpä sen parempaa olikaan kuin noiden väliin asettuminen ja Aranin uhkailu. Toisin kuin Lorythasilla, ei Shyvanalla tainnut olla mitään menetettävää ja pelättävää ketään tai mitään kohtaan tässä elämässä varsinaisesti.
Tuskinpa hän antaisikaan sinun enää mistään kieltäytyä, kun peliin olet lähtenyt jo mukaan”, Seyr totesi hieman pahoitellen, saaden viimeisienkin housujen lahkeentaustat ja vyöräröä kaventavat ompeleet ommeltua valmiiksi.

Puolikäärme viikkasi vaatteet takaisin yhteen pinoon, siirtäen ne sitten huoneen seinustalle odottamaan. Siinä samalla Haukansilmä tuntui pohtivan, pitäisikö hänen ajaa koko partansa pois, vai säästääkö se ennallaan kuten miehelle oli tyypillistä.
Mutta näytät hyvältä sen kanssa”, Lorythas ihan ajatuksissaan kehräsi tyytyväisenä muina miehinä kuvitellessaan Dariusta ilman sitä tummaa partaa, joka yllättävänkin sopivasti tuon leukaa koristi. Nostaessaan kuitenkin sitä partaveitseä sivupöydältä käteensä, tajusi Puolikäärme ykskaks mitä olikaan sanonut, joka sai tuon miltein viiltämään sillä terällä käteensä. Sarvipäinen kääntyi katsomaan Dariukseen päin selvästi hämillään, jälleen, suun yrittäessä hakea sanoja kerran jos toisenkin turhaan.
T-tai, tai siis tarkoitan että… sehän… sopii sinulle!”, ei Lorythas osannutkaan yllättäen muotoilla sitä lausetta uudestaan, mikä nostatti punerruksen taas poskipäille ja oudon kuumotuksen ohimoille, “En minä osaa valehdella… antaa olla”. Vaivautuneena Hopeakäärme käänsi sen katseensa tutkailemaan Winderin partaveistä, samalla taas huomaten kuinka hän oikeastaan Dariuksesta pitikään. Niin ihan persoonana, ystävänä, läheisenä sellaisena. Yllättäen tuo oli vain hänen elämäänsä tullut ja muokannut Puolikäärmeen elämää mitä oudoimmilla tavoilla, ja Dariukselle ja Iriadorille hopeaverinen oli tainnut paljastaa jo enemmän kuin kellekään toiselle elämästään. Välillä se luja kiintymys tähän kaksikkoon pelotti Seyriä itsäänkin…

Olen huomannut miten muodonmuutoksieni yhteydessä saan välistä outoja höyhenpeitteitä kaikkialle nykyisin… olisit iloinen ettei leukaasi ilmesty untuvaa ja höyheniä tyhjästä…”, Puolikäärme kuitenkin lopulta virnisti, kohottaen sitä katsettaan jälleen kenraaliin paremmin kun tunsi punan hälvenneen kasvoiltaan.
Magiaahan se on, enkä sitä täysin hallitse tietenkään. Siitä on niin vähän aikaa vasta, kun ylipäätään se… osa minusta selvisi itselleni… ja meille”, sarvipäinen henkäisi, napaten vielä pöydänkulmalta parranajoon käytettävän voiteen ja puhtaan pyyhkeen käsiinsä, “Ymmärrettävästi sillä on omat sivuvaikutuksensa”. Rauhallisesti Puolikäärme asteli sitten siihen tynnyrin vierelle ja polvistui alas Haukansilmän tasolle. Ei se häntä haitannut vaikka housunsa hieman kastuisivat, johan hän muutenkin oli itseään vedellä kastellut kun kylpyvettä oli paljuun siirtänyt. Mutta näin lähempää hänen olisi helpompi se Winderin leuka siistiä, miten tuo itse ikinä halusikaan Hopeakäärmeen sitä terää työstävän sitä karheammanpuoleista sänkeä ja partakarvaa vasten.


//VILLI JA VAPAA AKSU! No mä ainakin oon ultimate hidas, T: entinen pikamatkojen juoksija liian monella kultamitallilla. Crotakuopat ftw. YOUR ARGUMENT IS INVALID. Joo mä uskon kyllä. Meillä oli kaneja kun olin pieni, ne ajo vähän niikö saman homman kun häkkiä siirs kun entiset ruohot oli mutustettu 8) RUOKEE//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Joulu 2015, 23:55

Leikistä ei voinut enää jäädä pois, kerta mukaan oli jo lähtenyt. Enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti. Darius kävi huokaisemaan syvään, hymisten myöntävästi, ilmoittaen näin kyllä ymmärtävänsä ettei tuosta vain voinut perääntyä nyt mistään. Sinälläänhän se otti päähän, Darius ei pitänyt sopimusten tekemisestä tietämättä mitä niistä seurasi, mutta kun Yliparantaja paikalle oli pöllähtänyt hänet pelastamaan, ei Darius ollut silloin edes harkinnut kieltäytyvänsä mistään! Joten, pakko se oli nyt mukana mennä. Tietenkin Dariuksella oli periaatteensa, ei hän aikonut kansaansa pettää vaikka Yliparantaja sitä olisi vaatinut tai muuta vastaavaa, joten jos Shyvanan vastapalvelus vaatisi jotain periaatteiden vastaista, kuolisi Darius ennemmin itse kuin aatteissaan horjuisi.

Hymyillen Darius kohotti toista kulmaansa kuullessaan Seyrin käydessä hänen ulkonäköään positiivisesti kommentoimaan. Ja heti kun puoliverinen itsekin tajusi mitä oli sanonut, ei Darius voinut olla virnistämättä. Kovin noloksi sarvipäinen sanomisistaan meni, mikä suorastaan huvitti kenraalia. Eihän tuo ollut ensimmäinen ja tuskin edes viimeinen kerta, kun joku eliittikenraalin ulkonäköä kehui - miksi, sitä Darius ei ymmärtänyt, kun piti itseään vastenmielisenä - joten sinällään Darius ei moisista pahastunut. Tosin nyt kun tiesi Seyrin kiintymyksestä häneen, ehkä moisista kommenteista pitäisi huomautella sarvipäiselle... Toisaalta, Lorythas oli kyllä tuonut esille, että tiedosti kenraalin olevan varattu eikä Dariuksen ja hänen kumppanin väliin halunnut yrittääkään...

Mitään Darius ei kuitenkaan vielä asiaan kommentoinut, kun Lorythas kävi kertomaan kuinka muodonmuutoksiensa myötä hänelle saattoi nykyään jäädä höyheniä sinne tänne. Darius naurahti pienesti, koittaen kuvitella miltä puoliverinen näyttäisi mahdollisen untuvaparran kanssa. Koominen ajatus, moinen parta kun kuulostikin jo kovin absurdilta.
"Olet paljonkin viettänyt aikaa lohikäärmeenä?", Darius kysyi Lorythaksen käydessä polvistumaan viereen. Kenraali suoristi ryhtiään pienesti, kallistaen sitten päätään taaksepäin, jotta Lorythaksen olisi helpompi parta siistiä niin poskilta kuin kaulaltakin.
"Vuorilla ainakin lensit paremmin mitä silloin ensimmäisellä kerralla... Tosin sitä ensimmäistä kertaa ei oikein lentämiseksi voinut edes kutsua", Kenraali huomautti, vilkaisten vielä Lorythakseen ennen kuin silmänsä kävi sulkemaan.
"En ollut ennemmin varsinaisesti edes ratsastanut lohikäärmeellä... Ellei sitten lasketa sitä kertaa, kun Lokenella toit minut vuorilta tänne", Kenraali jatkoi jutteluaan, "Mutta kuten varmaan huomasit, lentäminen ei oikein ole minun... juttuni".
"En varsinaisesti pidä korkeuksista
", Darius hymähti vielä.

"... Eikä se minua haittaa", Kenraali jatkoi, palaten nyt edelliseen aiheeseen, "Että tuolla tavoin minua kehut. Olet jo ilmaissut ehkä syvällisempääkin kiintymystä minuun, se on käynyt jo selväksi. Arvostan sitä tietenkin, mutta toivon että muistaisit yhä, että minulla on jo Iriador...", pienesti Darius kävi raottamaan katsettaan, jääden tuijottamaan Lorythasin kasvoja. Eihän Darius tiennyt varsinaisesti halusiko Seyr haltiasta mahdollisesti kumppania, mutta puhui nyt siihen malliin.
"Olet minulle ystävä. Tärkeä ja läheinen sellainen. Toivon, että se riittää sinulle", Haltia lisäsi kurkkuaan rykien pienesti, ennen kuin katseensa sulki uudestaan.
"Sitä paitsi, jos Iriador sinulle kaiken kertoi, tiedät kuinka kamala ja vastenmielinen kumppani olisin", Haltia lisäsi kuivasti naurahtaen, äänessä silkkaa itseinhoa.


// No niin te ootte hitaita aka te ootte aina elossa. Mä oon kato se living bait saatana, juoksen edel niiden thrallien kans pakoon ja te voitte sneakkaa perästä. Crotakuopat on saatanasta. ARGUMENTTISI ON INVALIIDI. Kanit on yhä tylsiä en tykkää kaneista. MARSUJA NIIDEN PITÄÄ OLLA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Joulu 2015, 12:52

Kenraalin naurahtaessa ei Seyr kyennyt olemaan hymyilemättä sillä isällisenlämpimällä tavallaan toiselle. Oli sinällään ollut jo yllätys, että Lorythas oli saanut näinkin paljon niitä positiivisia tuntemuksia Haukansilmän kasvoille näkyväksi – mutta kai se pitkälti johtui siitä hänen omasta arkuudestaan, joka niin hölmöltä sitten toisten silmiin näytti. Ei sillä että Seyr olisi valittanut, hän oli tottunut tällaiseen. Tottunut siihen, ettei toisinaan osannut sopivassa seurassa tuntemuksiaan ja sanojaan hillitä tai oikein valita, kun oli tottunut vain puhumaan suoraan kiertelemättä muille muutenkin.
Silloin tällöin, kun aikaa on, vietän tavallisesti lohikäärmeenä aikaa Lokenen seurassa. Kuluneen vuoden aikana olen opetellut lentämään ja liikkumaan paremmin sellaisena valtavana petona… Se tuntuu jopa luonnollisemmalta nykyisin… vaikka tietenkin viihdyn paremmin yhä tällaisena”, Vaern kertoi, laskiessa sen partaterän sille valkealle pyyhkeelle odottamaa ja kävi Dariusta kuunnellen levittämään valkeaa voidetta tuon kasvojen alaosaan ja kaulalle. Ehkä siinä vaiheessa ne omat hälytyskellotkin alkoivat soida, Lorythaksen tajutessa sen miten Winder oikeastaan häneen luottikaan ja päästi sen partaveitsen kanssa kasvoilleen ja kurkulleen.
Puolikäärme oli otettu, vaikkei sitä ääneen sanonut, mutta ystävällinen hymy otti noustakseen sarvipäisen kasvoille. Hän tekisi entistäkin parempaa jälkeä tuon sängen siistimisen kanssa, jottei Winderin tarvitsisi pettyä häneen.

Mitenkään Hopeakäärme ei sitä edellistä aihetta kuitenkaan ehättänyt jatkaa, Haukansilmän kertoessa ettei tuota haitannut se kuinka Seyr häntä kehui. Se oli turhankin luonnollinen tapa Puolikäärmeelle, joka tietenkin halusi nähdä muiden hymyilevän. Halusi jakaa muille kehuja, välittää ja huolehtia – ehkä se oli pieni murto-osa siitä miksi Seyriä vieläkin jaksettiin Briarin päällikkönä katsella, miehen ollessa niin isällinen jokaista kohtaan.
Pienen hetken Lorythas vain tuijotti varovaisesti takaisin Winderin silmiin, käyden sitten kuitenkin seurailemaan miten se oma käsi lähti etsimään sylistään sen partaveitsen.

Kyllä minä tiedän... ja kunnioitan tietenkin kumppanuuttasi Iriadorin kanssa. En väliinne halua tunkea, se tuntuisi jo silkalta typeryydeltä”, sarvipäinen totesi rauhalliseen ääneen, hieman siirtyen ja toisella kädellään hieman kääntäen Haukansilmän päätä vinoon Lorylle parempaan asentoon. Sitten se partaterä asetettiin aluksi vasemmalle poskelle, tottunein ja vakain ottein Puolikäärmeen lähtiessä sitä sänkeä leikkaamaan.
Haluan vaalia välejämme sellaisinaan kuin ne nyt ovat. Välitän teistä ystävinäni… suunnattomasti ja… kaipaan tietenkin läheisyyttänne… mutta ei minusta ole vaatimaan kummaltakaan teistä niitä samankaltaisia tunteita, joita keskenänne jaatte, itselleni. Teillä on jo toisenne, valitsen sitten… o-omani kun sen aika on”, loppua kohden se oma ääni muuttui hieman haikeaksi. Kyllä Hopeakäärme tiesi jo olevansa turhan iäkäs toisten mieleen, eikä kyllä osannut sanoa milloin hän puoliverisenä lohikäärmeenä edes ikäänsä kuolisi… tuskin ihan heti. Mutta kyllä se oma mielitietty vielä rinnalle löytyisi, sitten kun sen aika todellakin olisi. Ei Puolikäärmeellä ollut tarvetta lisääntyä, siihen käsipuoleen kyllä sopisi kuka tahansa, jolle Lorythas vain halusi elämänsä omistaa.

Ei hän sinua kamalaksi ja vastenmieliseksi mieltänyt, enkä kyllä miellä minäkään”, puoliverinen kohotti sen lämpimän hymyn taas kasvoilleen, “Meissä jokaisessa on vikamme ja puutteemme - kumppanisi nimesi omakseen sen, ettei halua päästää sinua menemään enää, tuntiessaan niin syvää vetoa sinuun vaikka miten itseäsi halveksut hänenkin silmissään”.
Hän rakastaa ja tarvitsee sinua. Ymmärtää rajasi ja tarpeesi - olet löytänyt välittävän kumppanin vierellesi vaikka hän vielä teidän ikäpuullanne niin nuori onkin”, Lorythas hymisi, ollen ehkä jopa hieman kateellinen Dariukselle siitä, että tuolla oli rohkea ja lämminsydäminen korkeahaltia rinnallaan jakamassa niin elämän surut kuin ilotkin, “Pidä se mielessäsi seuraavan kerran, kun väität jotain tuollaista, Aiedail”.


//Sit sä meet niin lujaa, et hukkaat meidän vihollisetkin. Oikeesti ne hyppää sun perään sinne crotakuoppaan ko niitä vituttaa etteivät saaneet suo kiinni (DDD Deli tulee kohta tekemään kaikista invaliidejä. Kanit on hirveit puputtajia, meillä kanit opetettiin kulkeen valjaissa ja niitten kaa pysty meneen pitkin pihaa <: OTA TÄSTÄ JOULUKAKKAA VIELÄ, MÄ LÄHEN PAISTAAN KINKKUA JA LOHTA o7//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron