Road to recovery || AKSU

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Joulu 2015, 00:14

Kenraali hymähti pienesti Lorythasin kertoessa viettäneensä liskopetona aikaa Lokenen seurassa. Ilmeisesti sisarliskosta oli apua sen kehon hallitsemisen suhteen, vaikka eihän Lokenella itsellään siipiä ollut. Tosin mistä Darius tiesi, kuinka helposti siivetön lohikäärme siivellistä saattoi opastaa. Varmasti Lorythas oli apua tarvinnut alkuunsa, kerta petomuotonsa oli tullut yllätyksenä myös itse puoliveriselle.
Sitä aihetta kenraali ei kuitenkaan käynyt enää kommentoimaan, haltian vain keskittyen pysymään mahdollisimman aloillaan, Seyrin tuodessa partaveitsenterän iholle, päätään nätisti kääntäen puoliverisen ohjailemana. Kyllähän eliitti tiedosti kuinka haavoittuvaan tilaan itsensä oli saattanut, yksi "väärä" viilto ja Seyr voisi päättää hänen henkensä. Mutta hän luotti puoliveriseen. Jos se luottaminen koituisi hänen kohtalokseen, ei Dariuksella ollut ketään muuta kuin itsensä siitä syytettävänä.

Muutenkin niin kivikasvoiselle kenraalille se paikoillaan pysyminen ei tuottanut ongelmia, jos nyt ei otettu huomioon sitä tarvetta vähän väliä yskiä. Mutta sen sijaan että olisi päin Lorythaksen näköä köhinyt, pysyi Darius paikoillaan ja pidätteli mahdollisia yskänpuuskiaan.
"Eikö Saga kävisi?", Kenraali mumisi myhäillen Lorythaksen kertoessa, että etsisi kyllä kumppanin sitten kun sen aika olisi. Lorythas oli kyllä jo vanha, mutta mistä Darius tiesi koska liskonkutaleet katsoivat olevansa pariutumisvalmiita, "Te kun näytätte viihtyvän toistenne seurassa niin hyvin", totta kai kenraali vitsaili, tai ainakin tämä oli parasta mihin melkein huumorintajuton kenraali kykeni.
Terävä hymähdys karkasi huulten välistä, Lorythaksen mainitessa ettei hän saatikka Iriador kenraalia vastenmielisenä tai kamalana pitänyt. Voi kun se olisikin yhtä helppoa asennoitua moiseen ajatusmalliin. Darius ei itse kestänyt itseään. Hän ei halunnut katsoa peiliin aamulla herätessään ja joskus tunsi olonsa niin vastenmieliseksi, että oli aivan pakko päästä kauemmas muista.

Darius pysyi hiljaa, kuitenkin raottaessaan katsettaan Lorythaksen käydessä kutsumaan häntä jälleen Iltatähdeksi. Haukankatse vain tuijotti sarvipäisen kasvoja hetken, kunnes yllättäen kävi tarraamaan kiinni Lorythaksen ranteesta joka partaveistä piteli ja työnsi sen kauemmas itsestään. Siinä samalla nojautuen eteenpäin ja lähtien yskimään kuivaa kurkkuaan jälleen, erittäin ilkeän, jopa tuskaisenkuuloisesti. Ehkei olisi kannattanut sitä yskää näin kauan pidätellä.
Käsi piti yhä kiinni Lorythaksen ranteesta, Dariuksen yskien toiseen nyrkkiinsä sen pienen tovin, ennen kuin henkeä syvään vetäen nojautui takaisin vasten paljunreunaa.
"Anteeksi", Eliitti kävi heti pahoittelemaan äskeistä yskimistään, siinä samalla päästäen irti puoliverisestä, päätään nojaten takaisin takakenoon merkkinä siitä, että tuo saisi jatkaa työnsä loppuun nyt, kun kenraali jälleen paikoillaan pystyi pysymään.
"Hän silti ansaitsisi paljon parempaa", Haltia kävi kommentoimaan silmänsä jälleen sulkiessa, syvän huokauksen kera. Ei hänellä ollut muuta lisättävää asiaan. Tai ehkä oli, mutta oli aivan liian selvin päin alkaakseen moiseen avautumiseen.
"Kuten sinäkin - ettekö ole jo huomannut, että minun kanssa tekemisistä seuraa vain harmia", Darius lisäsi vielä kuitenkin hymähtäen kuivahkosti.


// NII KATO HOUKUTTELEN NE ANSAAN. MASTER PALN. Mää oon se pissamaster. Pissa mestari. Kusetuksen kuningas. Jekkumeister. Deli kuuluu jo invaliidiryhmään nimeltä sininen kuiskaus. SOKEITA JA PUOLISOKEITA JA KÄSIPUOLIA. Henrykin vois liittyä. Meidän marsut oli liian houdineja valjaisiin, ne luikahti niistä vittuhun aina. Ne myös oppi sit nostaan sitä siirrettävää häkkiä - silleen et uros nappas häkin rungosta kiinni ja nosti ja naaras livahti pois sieltä. Ei se kyl koskaan karannu, pyöri vaan siinä häkin ympäril silleen "TUU SÄÄKI NY POIS SIELTÄ". OTA SÄKIN JOULUKAKKAA, vaikka peli ei kauheen joulunen ookaan. Vaikka Dari on kohta vähän tipetipetiptap //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Joulu 2015, 02:27

Huolestunut ilme kiri kasvoille, Puolikäärmeen pysytellessä paikoillaan ja antaessa Haukansilmän pidellä rannettaan, samalla kun tuo yski niin pahan kuuloisesti. Jotain lämmintä haltian kipeä kurkku kyllä kaipasi… ei yhtään kylmää enempää. Ja tuolle yskällekin piti tehdä jotain, tai muuten Darius olisi vielä keuhkojaan rykimässä ulos tätä menoa.
Turkoosi katse vain seuraili tummatukkaisen perään, antaen tuon rauhoittua jälleen ja nojata siihen paljun reunaan kun siltä tuntui.
Jos et kuitenkaan yrittäisi suotta pidätellä yskääsi tuolla tavoin…”, Puolikäärme hymisi huolestuneena, ohimennen sitä partaterää vaaleaan pyyhkeeseen pyyhkäisten siistimmäksi tässä välissä. Hänen pitäisi vielä siistiä kenraalin leuanalunen ja kaulanjuuri - ja tietenkin moinen hieman nostatti sitä kuumotusta ja lievää hätäännyystä pintaan. Mitä jos Darius uudelleen saisi kohtauksen ja alkaisi yskiä, ja Hopeakäärme leikkaisi vahingossa partaterällä haltian kalpean ihon rikki?!

Lorythas vilkaisi moittivasti Winderin puoleen tuon alkaessa jälleen itseään vähätellä. Ei tuon olisi tarvinnut, varmasti jo Iriadorinkin mieli olisi muuttunut, mikäli tuo ei Dariuksen rinnalla haluaisi olla. Korkeahaltia kun oli vielä niin nuori… tuolla oli varaa mennä ja vaihtaa kumppania mennentullen, mutta sitä se punapäinen ei selvästikään halunnut tehdä.
Välillä tuo asenteesi turhauttaa minuakin - vaikkei minulla siihen varsinaista syytä edes pitäisi olla”, Lory hymähti, päätään pienesti pudistellen. Puolikäärme ei halunnut aihetta käydä kommentoimaan enempää. Tyytyi vain hymähtämään yhdentekevästi nuoremmalleen, jonka sänkistä leuanalusta sillä terällä samalla siveli.

Varovaisesti Hopeakäärme taas taivutteli Dariuksen päätä taemmas, käyden partaveitsellä siistimään viimein niitä kaulanpieliä. Kasvoillaan lepäsi kuitenkin epävarma ilme, Lorythaksen peläten alati että vahingossa viiltäisi Winderiä - hyvä jos Puolikäärme edes hengitti kunnolla! Selvästi tuo välistä veti pitemmän hengenvedon, jota puoliverinen jäi pitkäksi toviksi ensin pidättelemään ja sitten puhaltelemaan ulos. Sitä jatkui niin pitkään, kunnes viimeisetkin sängenrippeet oli leikattu Lorythaksen vakaalla kädellä tiehensä ja Dariuksen kasvot näyttivät jälleen harvinaisen siisteiltä. Ainakin sen parran osalta. Enää valkean voiteen rippeet piti tietenkin pestä, mutta sen Winder saisi tehdä itse - Vaern oli pelättänyt sitä partaterää jo tarpeeksi, hänhän olisi vain kynsillään mahdollisesti haltian kasvoja repinyt hermostuksissaan!
Sano vain jos haluat että otan jostain vielä pois”, Puolikäärme hymisi, pyyhkiessään sen partaterän taas puhtaaksi sitä pienempää pyyhettä vasten, kohottaessaan varovaisesti taas katsettaan kulmiensa alta suippokorvaiseen, “Toivottavasti se muuten kelpaa…”.
Muussa tapauksessa taidan poistua keittiön puolelle kiehuttamaan teehesi vettä”, Hopeakäärme kertoi jatkosuunnitelmansa, vielä kuitenkaan poistumatta siitä kylpytynnyrin reunalta minnekään.


//OLETKIN OVELA. Nyt ne pissat. No Deli on itekin niin invalidi että huh. IHAN OIKEESEEN RYHMÄÄN ON LÖYTÄNY. Sankari marsut :------D <3 JOULUKAKKE OLI NANNAA, JATKETAAN KAKKA LINJALLA KUITENKIN VIELÄ VAIKKEI JOULU ENÄÄ OOKAAN. Darilla jo soihdut sammuu//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2015, 03:03

Jälleen haltia hymähti terävästi, Lorythaksen käydessä kertomaan kuinka eliitin asenne turhautti hopeaveristäkin. Eikö se ollut jo tarpeeksi hyvä syy pysyä kaukana Dariuksesta? Hän oli ärsyttävä, säälittävä, itsesäälissä rypevä idiootti. Ehkä hänen olisi pitänyt opetella pitämään suunsa kiinni, niin ei ketään ärsyttäisi. Tosin hyvinhän se puhumattomuus tähänkin asti oli luonnistunut kenraalilta, joka harvemmin mistään asiasta kenellekään avautui. Ehkä se pitäisi myös pitää sellaisena.
Darius ei käynyt enää sanomaan mitään aiheeseen, eiköhän se tullut jo selväksi ettei se ollut mieluinen kenellekään. Sen sijaan haltia keskittyi pysymään paikoillaan ja myötäilemään niitä Lorythaksen liikkeitä aina tarvittaessa. Katse pysyi kiinni haltian vain nauttien hetkestä ja lämpimästä vedestä, tuntien kuitenkin jo kuinka se lämpö alkoi haalistumaan pois. Harmi, hän kun olisi voinut viettää tunti tolkulla aikaa lämpimässä kylvyssä.

Lopulta kun Lorythas oli viimein valmis, kävi Darius raottamaan katsettaan jälleen. Tuijottaen vain hetken sarvipäistä, sanomatta sanaakaan, ennen kuin lopulta suoristautui istumaan paremmin.
"Kyllä se kelpaa", Darius hymähti leukaansa hieraisten ja kokeillen, minkälaista jälkeä Seyr oli tehnyt - ainakin se vaikutti hyvältä näin kokeillen, eriasia oli näyttikö se sitten myös hyvältä.
"Kiitos. Istun vielä hetken täällä... Tulen sitten perästä", Haukansilmä jatkoi nyökäten, Hopeakäärmeen suunnitellessa menevänsä teevettä keittämään. Eipä Darius häntä täällä tarvinnut, korkeintaan seurana, mutta kerta peseytyminen oli jo suoritettu, saattoi Dariuskin jo pikkuhiljaa alkaa valmistautua pukeutumiseen.

Jahka Lorythas oli poistunut, pysytteli Darius vielä hetken paljussa voimiaan keräten ja ajatuksiaan kasaten. Vähän väliä yskänpuuskia kröhien, kunnes viimein päätti nousta vedestä. Itsensä ensin kuivaten kunnolla, ennen kuin Lorythasin tuomia puhtaita vaatteita veti ylleen. Lämpimän kylvyn jälkeen ilma tuntui kovin viileältä, mutta kun sen Lorythaksen villapaidan sai ylleen, oli olo jälleen mukava ja lämmin.
Lopulta kun valmis oli, suuntasi Darius kulkunsa pesutiloista takaisin alakerran kirjastolle. Astuessaan ovista sisään, osui silmään heti korkeahaltia, joka oli näemmä jo paikalle palannut. Ehjänä ja hyvinvoivana, onneksi.
"Joko Áliyah oli kohdannut loppunsa lohikäärmeen kidassa?", Darius kävi heti ensimmäisenä vitsailemaan, peremmälle astellessaan, "Vai oliko pikkuliskosi pitänyt siitä hyvän huolen, kuten lupasi?".
Nopeasti Darius tarkisti, että takassa oli tarpeeksi puita, ennen kuin kävi istahtamaan takaisin sille samaiselle divaanille, jolla aikaisemminkin oli istunut. Jalat nostettiin ylös, kenraalin vetäytyessä lootusasentoon istumaan ja nojailemaan selkänojaan, siinä missä kädet ristittiin taas puuskaan, jotteivät sormet jäätyisi.


// Jekku jätkä. Nyt nyt. Deli on vähän tommonen nii. MARSUT ON AINA SANKAREITA. Jatketaan kakalla joo, ota tästä kurakakkaa. Darilla ei oo kaikki tontut pajalla //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Joulu 2015, 16:07

Hopeakäärme hymyili kiitollisena Dariukselle, nousten lattialta ja käyden laskemassa Haukansilmän tarvikkeet kuivumaan sille samaiselle pöydälle, josta Lory oli ne poiminutkin.
Älä suotta kiirehdi, jos haluat pidempäänkin viipyä niin muuripadassa on yhä lämmintä vettä. Minut löytää kuitenkin keittiön puolelta”, Lorythas neuvoi pikaisesti, lähtien sitten kylpytiloilta suuntaamaan luottavaisin mielin keittiönsä puolelle. Siellä Hopeakäärme etsi käsiinsä sen tutun keraamisen pannun, joka käytiin täyttämään aluksi vedellä. Pannu poimittiin käsien väliin, Lorythaksen vain istahtaessa kaikessa rauhassa lämmittämään pannun sisältöä käsiensä hohkaessa tulikuumina, sinertävinä vasten keraamista pintaa.
Siinä samalla sarvipäisen katse harhaili jossain huoneen hämärässä katonrajassa, tuon pohtiessa millaista teetä hän haluaisi Haukansilmälle tarjota. Kyllähän häneltä löytyi vaikka mitä hyllyistään, eksoottisempiakin makuja jopa haltioiden makuun. Mutta mikä niistä nyt palvelisi parhaiten vilustumista vastaan - Puolikäärme päätyikin lopulta valmistamaan minttuteetä. Runsaasti pehmeitä mintunlehtiä lasipurkista tipauttaen pannun sisään hautumaan veden sekaan ja tuomaan sitä aisteja ja oloa parantavaa aromia. Hieman sokeria ja...
Mitä jos Lorythas lisäisi juomaan jotain ylimääräistä? Huumaavia rohdoiksi käytettyjä yrttejä, joilla Lorythaksella oli tapana omiakin tautejaan talvisin aina parannella…?
Olihan hän luvannut Dariukselle tuovansa rohtoja…
Olisiko sitten väärin kokeilla jotain tällaista...

Iriador oli saapunut jo tovi sitten takaisin kartanolle. Ulkovaatteet oli jätetty eteiseen ja punapäinen painellut takaisin kirjastonpuolelle, odottavansa löytävän sieltä Lorythaksen ja Dariuksen. Mutta ilmeisesti nuo olivatkin jo heränneet ja… no, eivät ainakaan kirjastolla. Mutta ei Iriador jaksanut lähteä noita suotta etsimäänkään, joten korkeahaltia oli vain istahtanut alas lukuhuoneen mukavalle nojatuolille nypläämään hiuksiaan ja odottamaan josko joku paikalle ottaisi saapuakseen ennemmin tai myöhemmin. Tai vaihtoehtoisesti kävi jossain muualla kolistelemaan.
Eipä kauaa tarvinnut odottaa, kun jossain päin taloa ovi kävi. Toisenkin kerran, ja pian Haukansilmä otti ilmestyäkseen kirjaston puolelle, tuodessa mukanaan saippuoiden pehmeän tuoksun huoneeseen. Iriador kohotti ryhtiään paremmaksi, katseensa suunnaten sinne ovensuulle jossa oletti Dariuksen seisovan.
Kyllä ne olivat pärjänneet Álin kanssa, lököilivät sen kanssa tuolla syrjemmällä”, punapäinen kertoi kenraalille hymyillen tyytyväisenä.
Luotan kyllä siihen että Pumpkin pärjää, se oli niin tarmokkaana seuraillut kuulemma kissan menemisiä että olisin halunut huomauttaa, ettei sitä niin intensiivisesti tarvitse seurailla mutta… menkööt nyt. Tehkööt niin kuin parhaaksi näkee”, Iriador naureskeli.

Hajusta päätellen olet käynyt kylvyssä”, sokea huomautti hajusteista ilmaa nuuhkaisten pienesti. Hyvähän se vain oli, jos Puolikäärme oli lämpimän kylvyn kipeälle lämmittänyt. Ja olihan Dariuskin varmaan sen eilisen jälkeen jäänyt rauhallista kylpyhetkeä kaipaamaan kaiken sen häslingin jälkeen, joten varmasti moinen oli ollut kenraalinkin mieleen.
Oletteko kauankin hereillä jo olleet?”, samalla kun Iriador puheli, asteli Lorythas tarjottimen kanssa huoneen puolelle takaisin. Mukanaan niin se kuuma teepannu ja teekuppi Dariukselle, jotain pientä suolaista ja makeaa naposteltavaa ja viinipullo lähinnä itselleen kylkiäiseksi.
Ai sinäkin jo palasit, olisitko halunnut jotain? Toin kyllä viiniäkin mukanani, voin kaataa siitä sinullekin”, sarvipäinen kävi kyselemään samaten, laskien tarjottimen käsistään siihen tuolirykelmän keskellä olevalle sohvapöydälle, kääntyen sitten punapäisen puoleen.
Siitä vain, voin minä lasillisen tai pari ottaakin, jos jotain tarjota haluat”, Iriador tuumi, nojaten irti tuolinsa selkänojasta jäädessään kuuntelemaan, kuinka Lorythas lähti niitä juomia kaatelemaan laseihin pöydän ääressä.


//Nyt loppuu se jekutus. Deli on pikkusen päästään vialla siinä kaiken ohella. Hommataan sulle marsu ja sit mä tuun kattoon sun marsun seikkailuja. Aina me vaan paskotaan päin foorumia, ollaan me hyviä ylläpitäjiä. Ne tontut tais lyyä Darilta pari mutteria hukkaan//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2015, 16:49

Kenraali kävi hymähtämään pienesti Iriadorin kertoessa, kuinka pikkulohikäärme oli seuraillut kissaa ehkä turhankin tarmokkaasti. Selvästi se otti tehtävänsä tosissaan, eikä aikonut antaa mitään tapahtua kissalle, kerta noin tarkkaan sen perään katsoi.
"No ainakaan Áliyah ei itseään varmaan ehdi pulaan saamaan, jos Pumpkin häntä seuraa niinkin tarkkaan", Darius virnisti, "eiköhän se pärjää. Hyvissä käsissä se ainakin on". Varmasti lohikäärme kiikuttaisi kissan tänne kartanolle, mikäli jotain ongelmia ilmenisi. Tuskin kissalle edes kylmä tulisi, vaikka pihalla nukkui - olihan tuolla kaksi lohikäärmettä lämmittimenään.

"Kävin kyllä, yllättävän virkistävää se oli näin pitkän ajan jälkeen. Lorythas katsoi myös partani kuntoon", Kuului vastaus korkeahaltian tiedustellessa kylvystä. Eihän se tietenkään sokealta jäänyt huomaamatta, vaikkei tuo kyennytkään näkemään vielä kosteita hiuksia ja selvästi puhtaampaa kenraalia, kyllä tuo sentään haistoi sen pesuaineiden tuoksun, "Vesi on vielä haaleaa ja lämmintä löytyy kuulemma muuripadasta, jos haluat itse käydä peseytymässä", Darius lisäsi, uskomatta kuitenkaan että Iriador yksin kylpyyn halusi mennä. Mutta hyvähän sitä oli tarjota mahdollisuutta, jos nuori halusi myös peseytyä.
"Emme me kauaa ehättäneet olemaan hereillä... Kylvyn ajan vain, sitten sinä jo palasitkin", Hyvä vain, että Iriador oli tässä välissä jo palannut. Darius olisi alkanut huolestua, jos Iriador vielä kauan olisi ollut teillä tietämättömillä. Vaikka mitään vaaraa tuskin oli, silti Dariukseta oli tuntunut epämukavalta, kun nuorempi oli poistunut hänen nukkuessa. Mutta kuten sokean läsnäolo nyt toi ilmi, ihan turhaan Darius oli murehtinut.
Siinä samalla kun he keskustelivat, saapui myös Lorythas kirjaston puolelle kera tarjottimen. Haukankatse kääntyi saman tien sarvipäiseen, joka tarjottimensa kävi laskemaan sohvapöydälle, siinä samalla tiedustellen halusiko Iriador jotain juotavaa - kenties viiniä.

Darius otti vastaan sen teen jota Lorythas hänelle tarjosi. Kämmenet painettiin varovaisesti teekupin ympärille, haltian lähinnä nauttien siitä teeveden lämmöstä hetken, ennen kuin uskaltautui edes hörppäämään sen sisältöä. Ja kun viimein teetä maistoi, ei sitä huonoksi voinut haukkua. Darius ei varsinaisesti ollut teepersoona ja joi teetä lähinnä vain tapaamisissa joissa sitä tarjottiin - eli lähinnä kun siskoaan tapasi... - mutta näin kipeänä se lämmin tee ei kuulostanut saatikka maistunut ollenkaan huonolta. Jahka teen lämpöön oli tottunut, kävi kenraali siemailemaan sitä yhä enemmän ja useammin, lämmön suorastaan hellien käheää kurkkua kun juoman alas nielaisi.


// JEKKUILEN AINA. Koijaan suo. Deli on vähän coocoo for cocoa puffs. Marsu joo JA MARSUSEIKKAILUT <3 sit timi syökin sen ja ollaan ihan NOOOO. Hirvee ripulointi aina tänne niii. Dari näkee kohta tonttuja hyppimässä pöydillä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Joulu 2015, 19:38

Tee kaadettiin kuppiin jäähtymään, punainen viini korkeajalkaisiin laseihin sen vierelle, joista toisen Puolikäärme kävi tarjoamaan punapäiselle. Iriador kiitti, maistaen taas niin hedelmäistä ja täyteläistä juomaa, jota puoliverinen hänelle tarjosi. Visusti se pikari pidettiinkin käsissä, oikeastaan lähinnä sen takia, ettei korkeahaltia vielä ollut ehättänyt selvittää missä lähellään olisi jokin tasainen pinta, pöydän tapainen. Mutta suotta sitä juomalasia syrjään olisi vielä laittanut, eiköhän se tyhjentyisi nopsaan, jos tässä iltaa alettaisiin taas viettää sen aikaa että Darius saisi teestä tarpeekseen.
Lorythas otti jälleen sijansa siitä divaanin toiselta laidalta, jolla Dariuskin istui. Hieman varovaisena seuraillen sivusilmällä kuinka teensä menisi kaupaksi, ehkä hieman epäröiden vielä sen suhteen, päättäisikö yllättäen vain kiskaista koko kupin ja pannun takaisin itselleen ja käydä aloittamaan koko veden keitto alusta. Ilman mitään… no, ylimääräisiä huumeita, joita Hopeakäärme oli vahvan minttuteen sekaan piilottanut. Eiväthän puoliverisen aikeet pahoja olleet. Kyllä hän itse niiden huumavien yrttien vaikutuksen oli kokenut, eivät ne vaarallisia olleet, korkeintaan rentouttavia. Purkivat ylimääräisen stressin ja tekivät olon mukavaksi, joskin ehkä hieman pöhnäiseksi. Tosin mahtoikohan se annos jonka Lorythas teehen sekoitti, olla liian vahva Haukansilmälle…

Mukavasti se aika kuitenkin lähti lentämään eteenpäin. Lorythaksen ja Iriadorin nauttiessa viiniä omaan tahtiinsa, siinä missä teepannun sisältö oli täysin Dariukselle varattuna tarjottimella. Juttu lähti lentämään tavalliseen tapaansa, kun oikeista langoista lähti kiskomaan, asianlaitojen ollessa välillä hyvinkin asiallisia, välistä aina poiketen niin turhuuksiin ja typeryyksiin, että se vain nostatti hymyn ja naurun itse kunkin huulille.

Ja eipä aikaakaan, kun Seyr sai lähteä hakemaan seuraavaa viinipulloa, entisen tyhjennyttyä muutamaan lasilliseen kun sitä useampi oli juomassa tietenkin. Puolikäärmeen poistuttua jälleen sinne keittiön puolelle, kävi Iriador viimein etsimään lasilleen sijan pöydältä ja kääntyi kunnolla vuorostaan Dariuksen puoleen.
Enpä muista milloin tee olisi maittanut sinulle noin hyvin viimeksi”, nuorempi virkkoi, rennosti siinä tuolissa asentoaan korjatessaan entistäkin leveämmäksi, “Tosin onko se sitten ihmekään, kun en koskaan ole niissä tilaisuuksissa edes mukana, missä jotain teetä kittaisit naamariisi”.
Taidan silti itse pidättäytyä viinissä, olenpahan Lorythasille seurana”, Iriador puheli. Nuoremmasta selvästi huomasi jo, että tuo oli ehättänyt muutaman lasillisen ottaa, kun puheliaammaksi alkoi hetki hetkeltä muuttua. Ja siinä paha missä mainittiin, kun sarvipäinenkin otti jälleen palatakseen hieman tuhdimman viinipullon kanssa kirjaston puolelle jälleen.


//MÄ PISTÄN SUN JEKUTUKSILLE PISTEEN PIA. No Deli on enemmän ja vähemmän joo. EI TIMI EI SAA SYÖDÄ MARSUJA D: No mut meillä on etuoikeus, meillä on oikein kakkia minne tahotaan! Darilla vilkkuu vaan errorit silmissä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2015, 20:10

Ilta lähti käyntiin jutustelun myötä, aiheen poiketen aina siellä täällä, lopulta tuttuun tapaan rönsyillen joka suuntaan. Darius keskittyi aluksi lähinnä vain kuuntelemaan ja vastaamaan, mikäli häneltä jotain kysyttiin, sillä puhuminen kipeällä kurkulla ei tuntunut kovin mukavalta. Mutta kun sitä teetä lähti litkimään, alkoi se olokin parantua. Jopa kummallisen hyväksi, euforiseksi jopa. Aluksi Darius uskoi syynä olevan vain sen lämpimän juoman ja minttuteen, mutta pikkuhiljaa sitä alkoi epäillä jotain muuta. Mitään kenraali ei kuitenkaan sanonut, jatkoi vain teen juomista kuppi toisensa jälkeen, ehkä turhankin nopeaan tahtiin loppu viimein. Vähän väliä pyytäen Seyriä lämmittämään teepannua uudestaan, kun vesi pääsi haalentumaan.

Katse kohdistui huoneesta harhailemasta Iriadorin puoleen, kun nuorin kävi kenraalin teenjuonnista huomauttelemaan sen myötä, kun Lorythas toista pullollista viiniä oli lähtenyt hakemaan. Viiniä, jotain hänen piti muistaa viinistä, mutta mitä? Kyllä se kai kohta tulisi mieleen. Typerä flunssa pisti pään niin pehmoiseksi, että kenraali melkein unohti vastata Iriadorin huomautuksiin. Tai tautiaan Darius syytti, ainakin vielä...
"Tässä... Tässä tilassa lämmin juotava ei tunnu yhtään hullummalta idealta", Haukansilmä hymisi huvittuneena, kuulostaen yllättävänkin iloiselta, ihan kuin olisi ollut humalassakin, "Sitä paitsi Lorythaksen keittämä tee ei ole yhtään hullumpaa...".
Puoliverinen palasi samaan aikaan paikalle heidän puhuessa, Dariuksen vilkaistessa nopeasti sarvipäisen puoleen. Se nopea katseen kääntäminen ei kuitenkaan ollut hyvä vaihtoehto, kun päässä tuntui lähtevän pyörimään saman tien. Ei tämä voinut enää olla flunssaa, ei flunssaan kuulunut tällaiset oireet. Eihän? Darius sulki katseensa heti hengittäen pari kertaa raskaasti, ennen kuin sen teekupin kävi laskemaan käsistään alas pöydälle, kenraalin hieraisten sormenpäillään ohimoitaan.

Darius pudisti päätään pienesti, tuntien olonsa kovinkin kepeäksi. Äsken oli ollut vielä ihan hyvä olo, mutta tämä outo ylihyvä tunne kävi osaltaan jopa pelottamaan haltiaa, joka ainakin vielä pystyi olemaan tilanteen tasalla.
"Mitä...", Haukansilmä aloitti katseensa avatessa, samalla kun lähti pyrkimään ylös sijoiltaan vihdoista viimein. Eikä sekään kyllä ollut paras idea, tasapaino oli pettää heti ja Haukansilmä saikin napata kaksin käsin kiinni divaanin nojasta, ettei olisi lattialle romahtanut sen sileän tien. Pienikin liike tuntui niin suurelta ja hoippuvalta, ettei liikkuminen juuri nyt tuntunut hyvältä.
"Mitä sinä pistit teehen, Lorythas...?", Se oli ainoa selitys tälle oudolle olotilalle, jonka Darius tähän hätään keksi. Jotain teessä täytyi olla, jotain normaalista poikkeavaa - tai sitten hänen tautinsa ei ollut vain tavallinen vilustuminen....



// ET VOI. JEKKUMAISTERIA EI PYSÄYTÄ MIKÄÄN. Deli on Deli. TIMI TAHTOISI NIIN LEIKKIÄ MARSUJEN KANSSA HAMPAILLAAN kerroinko kuin se kerran roudas marsua pitkin kämppää? ei se siis purru tai retuuttanu sitä, se vaan kanto sen nätisti makkarista olkkariin silleen "LEIKITÄÄN TÄÄL" ja sit petty kun marsu menikin sohvan alle sitä piiloon. OIKEUS PIERESKELLÄ PITKIN POIKIN. Errorit silmissä (DDD Dari on silleen auttakee mää kompastuin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Joulu 2015, 20:50

Iriador kohotti toista kulmaansa mietteliäänä, Dariuksen kuulostaessa siltä kuin olisi jotain vahvempaakin nauttinut teensä ohessa. Mutta teetähän tuo oli vain juonut tämän koko ajan, eikö?
No sinun kurkullesi varmasti lämmin hyvää tekeekin…”, punapäinen huomautti, kuitenkin hymähtäen yhä kummaksuen, “Joskin tuskin sinä pelkän teen litkimisestä noin iloiseksi tulet yllättäen”. Lorythas silmäsi nopeasti oviaukolta haltioita, peremmälle kuitenkin astellen ja sen viinipullon laskien pöydän kauimmaiseen päähän jäädessään katselemaan Haukansilmää siitä seisaaltaan. Winder istui silmänsä kiinni tuolilla, ja se pään pudistelu alkoi herätellä Puolikäärmettäkin siihen mielentilaan että olisi varmaan pitänyt muutaman kupin jälkeen jo huomautella ääneen että Darius olisi voinut lämmintä litkiä hieman maltillisempaan tahtiin.
Vaivautunut ilme kiri jälleen puoliverisen kasvoille, tuon lähtiessä nyt samantien naputtamaan kynsiään yhteen kun Darius pyrki sijoiltaan ylös. Harvinaisen huonolla menestyksellä, ollen vähällä kaataa siinä huumattuna ollessaan itsensä nurin lattialle.
Mintunlehtiä… ja sokeria…”.

Taisipa olla jotain muutakin kuin pelkkiä mintunlehtiä”, Iriador keskeytti Hopeakäärmeen virnistäessään, ollen poiminut sen Haukansilmän teepannun käsiinsä ja nuuhki sitä. Kyllä lääkeyrteistä enemmän tietävä, tarkkanenäiseksi muuttunut korkeahaltia kykeni haistamaan teen höyrystä sen pienen untuvaisen kitkeryyden, joka oli kyllä kaukana itse mintusta. Mutta ihan vain jo siitä Lorythaksen kynsien naputtelusta punapäinen oli ehättänyt käydä epäilemään, josko teehen oli jotain asiaankuulumatonta käyty sekottamaan. Mistäpä muusta Darius yllättäen olisi tuohon malliin alkanut oudosti käyttäytyä, eihän Haukansilmä ollut kuin vilustunut alunperinkin, joten tuskin kyseessä oli mitään hälyttävää.

Lorythas painoi leukaansa enemmän rintaa vasten, kuin häpeillen siinä silmäillessään hetken korkeahaltian puoleen, joka tuntui tarkemmin haistelemalla huomaavan sen pienen yllätyksen teessä.
Pelkkiä huumeyrttejä… e-ei mitään vaarallista kuitenkaan…”, eikän Lorythas nyt niin tyhmä ollut, että olisi edes harkinnut myrkyttävänsä niin tärkeää kuin haltioiden eliittikenraali. Eihän hän olisi voinut Winderiä edes tappaa… ja sen itsekseen myhäilevä Iriadorkin taisi arvata. Ei kyseessä ollut mitään vakavaa, Darius oli vain ehättänyt kiskoa enemmän tai vähemmän lämpimään teehen sekoitettua vahvempaa yrttiä, joka nyt tuon pään pehmoiseksi heitti. Mitähän muuta mahtoi olla vielä luvassa?
Se annos tosin näytti olevan sinulle hieman… liian iso, en ottanut asiaa huomioon aikaisemmin, taisin annostella sen omien mieltymyksieni mukaan”, Hopeakäärme selitti Dariuksen puoleen katsahtaen ja lähemmäs tuota astahtaen, “Ajattelin vain että se saattaisi helpottaa oloasi!”.
Toisin sanoen siis huumasit itse haltioiden eliittikenraalin?”, punapäinen kysyi varsin suoraan, saaden jo valmiiksi hämmentyneen Puolikäärmeen poskille nousemaan heleän punan.
E-ehkä…”.

Ne sanat Puolikäärmeen sanottua Iriador repesi muikeaan nauruun tuolillaan, vatsaansa pidellen silkasta huvittuneisuudestaan. Ei hän koskaan ollut uskonut kenenkään pystyvän vaivihkaa suinkaan huumaamaan kumppaniaan, joka muutenkin niin tarkka kaikesta oli. Näemmä tässäkään seurassa ei turhan varovainen voinut olla - joskin Haukansilmän oma syy, kun ei ollut mitään juomastaan kysynyt vaan tyytyväisenä sitä vain litkinyt menemään illanmittaan!


//VOIN! KATOTAANKO, JEKUTAN SUO TAKAS. Oh lords, voi Timi mitä :------DDDDD TIMI TAHTOO VAIN LEIKKIÄ KAIKKIEN KANSSA, Päitsinkin kanssa vähän tahtoisi leikkiä. Päitsi vaan ei tahdo leikkiä nätisti kenenkään kanssa. NIIIIIIII BANNIHAMMERISTA MUITA SORMILLE. Sen jälkeen Dari tippuu halki maitten ja mantujen ja löytää ittensä ratsastamasta tähdillä. Lory ja Iri kattoo vaan et vedetäänkö mekin vähän speediä nii päästään samaan tunnelmaan//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2015, 21:26

Ennen kuin Seyr ehätti suoraa vastausta antamaan heille, oli Iriador käynyt esittämään kysymyksiä puoliveriselle. Sokea näytti heti olevan jutun juonessa kiinni, Haukansilmän vain lähinnä katsoen hölmistyneenä vuoroin sokeaa ja vuoroin sarvipäistä. Eipä aikaakaan kun jokseenkin häpeilemään käynyt Lorythas kertoi pistäneensä mintunlehtien lisäksi teehen jonkin sortin huumeyrttejä. Ei mitään vaarallisia, tai niin hopeaverinen ainakin väitti. Mistä tuo oli varma, jos Darius niihin olisikin kupsahtanut?!
Siinä toki tuli myös itse tajuttua, kuinka tyhmä hän oli ollut. Mutta totta kai hän oli ottanut vastaan Lorythaksen tarjoaman teen kyselemättä tai epäilemättä mitään! Ehkä jos olisi haistanut tai edes maistanut kunnolla tältä taudiltaan jotain, olisi Dariuskin osannut jo aikaisemmin epäillä jotain... Mutta toisaalta taas, ei hän ollut tee-ekspertti, ties vaikkei olisi terveenäkään mitään osannut havaita.

Darius hörähti pienesti siinä divaaniin nojaillessaan, kun Iriador huomautti että kyläpäällikkö oli kirjaimellisesti mennyt ja huumannut haltioiden eliittikenraalin. Kerta se oli ensimmäinenkin, näemmä. Sen pidemmälle kukaan ei kuitenkaan keskustelua ehättänyt jatkamaan, kun korkeahaltia kävi repeämään nauruun. Eikä kauaakaan, kun Darius liittyi siihen, aluksi koittaen parhaansa mukaan nauruaan pidätellä, mutta lopulta pärskähtäen yhtä täyspäiseen naurahteluun mitä nuorempansakin. Jotain, mitä Darius harvemmin teki, jos siitä lähdettiin. Kenraali kävi hautaamaan kasvonsa käsivarteen nauraen vasten käsitaivetta hillittömästi, tovin jos toisenkin, ennen kuin se nauru muuttui äänettömäksi silkan hapenpuutteen myötä.
"Piru vieköön sinun kanssasi, Lorythas", Haukansilmä sai lopulta sanotuksi laantuvan naurunsa seasta, samalla kun suoristautui nojailemasta siihen diivaanin nojaan, "Olisit edes varoittanut".

"Minun. Minun pitää päästä. Päästä kuselle"
, Kenraali jatkoi samalla kun lähti kovin hoipertelevin, hitaan epävarmoin askelin kävelemään kohden kirjaston ovia, yhä naureskellen ja välillä jopa nojautuen kumaraan, "Lasken kohta alleni. Sinä ja huumeteesi", Haukansilmä jatkoi manailuaan lähinnä itsekseen, vaikuttaen siltä että lähtisi ulkohuussilla käymään nyt eikä aikonut kuunnella vastaväitteitä. Pakkohan sitä oli, ei hän alleenkaan voinut laskea - ehkei olisi kannattanut sitä teetä juoda niin nopeasti ja paljon, tässä sitä nyt oltiin. Tosin tarpeilla käyminen olisi ollut varmasti huomattavasti helpompi operaatio, jos ei olisi ollut, no, huumattu.
Omia kenkiä käytiin repimään jalkoihin oven vierellä, ennen kuin hoiperteleva silmäpuoli ulko-ovesta ulos lähti pyrkimään, kerran jos toisenkin seinää vasten nojaillen. Vaikka olikin tässä tilassa, vaikutti eliitti silti harvinaisen hilpeältä ja vähän väliä naureskelikin sille, kuinka maailma tuntui pyörivän ympärillä.


// JEKUTETAAN TOISIAMME. Timi on vähän tommonen. Timi tahtoo leikkiä, mutta kaikki ei taho leikkii sen kans. Niiku nimenomaan Mäitsi. Mäitsi oli silleen haista vidu hesu. BANNIHAMMEREITA KAIKKIALLA. Darilla on kato kivaa, täytyy Loryn ja Irinkin vähän vetää ni on niilläkin yhtä hauskaa. Tosin niillä taitaa olla hauskaa vaan Daria kattellessa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Joulu 2015, 01:34

Lorythas katseli harvinaisen hölmistyneenä Iriadoriin, joka tuolillaan nauruunsa tukehtui ja ääneti kikatti menemään kuin lapsi konsanaan. Ja se hölmistynyt katse siirtyi vuorostaan Haukansilmään tuonkin yltyessä nauramaan kumppaninsa tavoin, kasvojaan painaen käsitaipeeseensa ja yrittäen sitä divaaninkaidetta vasten pidellä itseään pystyssä. Seyr läimäisi kädellään vasten kasvojaan, rohjeten hieman hymyillä itsekin tilanteelle kun siinä kuunteli haltioiden nauravan itseään hengiltä.
Kautta Vanhimpien…”, Puolikäärme päivitteli lohikäärmekielellä ääneen lähinnä itsekseen, kätensä laskien ja katseensa Winderin puoleen tuoden tuon kirotessa puoliveristä, “Oletin että olisit kysynyt!”.

Mitään muuta sarvipäinen ei kuitenkaan ehättänyt sanoa enempää, Haukansilmän ilmoittaessa että hänen pitäisi päästä tarpeilleen. Eipä se tullut kamalan yllätyksenä, kun tuo oli teetä kiskonut nopeaan tahtiin siinä vierellä. Mutta se hoippuva meno ei hyvää lupaillut, kenraalin näyttäessä siltä että todellakin aikoi myös sanojensa mukaisesti rakkonsa käydä tyhjentämässä - turvallaan omassa kusessaan tuo mies olisi vielä, kun se pöhnä ottaisi kunnolla noustakseen päähän.
Darius haparoi ulko-ovia kohden, Iriadorin nauraessa kumppaninsa perään ja Lorythaksen käydessä täyttämään kohteliaasti punapäisen vieraansa lasin sillä tuomallaan punaviinillä.
Odota täällä, menen katsomaan ettei hän loukkaa itseään”, Hopeakäärme totesi, vaisusti, yhä häpeillen hymyillessään nuoremmalle, joka sai juuri ja juuri naurunsa kuriin.
Tai kuse päälleen!”, tuo kuitenkin hymisi nauruaan pidätellen - kunnes sitten raikuen alkaessa jälleen nauraa kippurassa kovaan ääneen.
Luoja teidän kanssanne…”, Vaern sai todettua päätään pudistellen, suunnaten sitten vuorostaan Haukansilmän perään. Sisäkengät poimittiin vain jalkoihin kirjaston ovensuusta, sarvipäisen kiirehtiessä huumatun kenraalin perään ja jättäen Iriadorin räkättämään hetkeksi omiin oloihinsa sinne huoneeseen. Joskin oliko se sitten hyvä idea, kun nuorempi kävi itsekin maistelemaan muiden poissaollessa omine lupineen sitä Lorythaksen keittämää, terästettyä minttuteetä.

Darius!”, Puolikäärme huhuili, Winderin perään isoin askelin harppoen ja kirien välimatkan nopeasti kiinni euforiansa rajoilla kulkevaan haltiaan, “Anna anteeksi, en minä ajatellut että se tuolla tavoin kolahtaa päähäsi”. Kevyesti tarrautuen Haukansilmän käsivarteen saattaakseen tuota turvallisesti eteenpäin, estääkseen jos tuo meinasi itsensä kaataa tai muuten kompuroida koipiinsa ja tuuskahtaa siitä turvalleen.
... Vaikka hauskaahan teillä näyttää vain olevan”, hopeahapsinen hymisi heikossa viinipäisyydessään saatellessaan toista eteenpäin käymälää kohden, “En kyllä tiedä pitäisikö minun huolestua mokomasta”.


//Ollaan niin jekut kohta et ei mitään rajaa. TIMI OLET LIIAN INNOKAS. Timi pärisee 24/7, ei Timille kofeiinia, käy samalla tavalla ko kävis Jackan kanssa. Mäitsi on tommonen pahalapsi, tarvitsen niitä lisää. Kaikki on niin pilvessä et ne morjestaa Shyvaa siel korkeuksis. Pitää Darillakin olla välillä kivaa kato, muilla on hauskaa kun ne näkee et Dari on tiutiu ja sil on vielä muitaki tunnetiloja olemassa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Joulu 2015, 02:08

Eipä Darius kauas ehättänyt yksin, kun sarvipäinen kyläpäällikkö perään ryntäsi. Ehkä hyvä vain, tällä menolla Darius olisi heti ensimmäisessä kinoksessa nauramassa ja vessareissu tulisi kestämään kolme kertaa pidempään, mitä tavallisesti.
"Et ajatellut että sinun mieltymysten mukaan annosteltu huumausaine kolahtaisi minun - joka ei koskaan ole viinaa väkevämpään koskenut - päähäni tällä tavoin?", Darius naureskeli Lorythasin anteeksi pyydellessä. Ei Darius osannut tätä "huumausta" ottaa itseensä juuri nyt, olo kun oli niin kovin mukava. Ehkä sitten kun tästä tokenisi ja olisi jälleen selvin päin, muuttuisi ääni kellossa. Tosin suotta siitäkään raivostuisi, sikäli mikäli kaikki menisi hyvin, ketään ei sattuisi ja tauti ei pahenisi.

"Miksi ihmeessä huolestuisit siitä, että meillä on hauskaa?", Haukansilmä hymisi Lorythasin häntä saattaessa kohden sitä ulkohuussia. Kenraalin askel oli mitä haparoivin ja välistä jalat menivät jopa ristiin, haltian lähinnä turvautuen siihen että sarvipäinen hänet pystyssä kykeni pitämään.
"Olisit otettu, harvoin eliiteillä näin hauskaa on", Kenraali lisäsi virnistäen.
Lopulta kulku kävi pysähtymään sen käymälän luokse, Dariuksen käyden irrottamaan Lorythaksen itsestään ja toppuuttelemaan tuota, ilmaisten täten olevan kyllä sen verran kykenevä, ettei apua tarvinnut tässä.
"Odota vain sssiinä. Ellet halua tulla ravistelemaan puolestani", Silmäpuoli pärskähti, ennen kuin poistui hetkeksi tarpeilleen.
Kun tarpeensa oli saanut toimitettua, rymisteli haltia ulos käymälästä takaisin Seyrin luokse. Yhä niin kovin tokkuraisena ja hymisevänä. Heti ensimmäisenä Haukansilmä kävi tarramaan taas kiinni Lorythaksesta, ettei olisi sinne hankeen todellakaan tuupertunut.

"Pyhä taivas kuinka paljon sinä laitoit sitä sitä sitä... ainetta... teehen", Silmissä pyöri ja Darius sai tosissaan keskittyä, että pysyisi edes jotenkuten järjissään - tosin sille euforiselle tunteelle heittäytyminen ei kuulostanut ollenkaan huonolta idealta.
"Mennään... mennään lentämään", Darius töksäytti yllättäen, samalla kun matka kävi takaisin kohden Seyrin kartanoa - tyhmäkin osasi sanoa ettei kenraali oikeasti olisi halunnut maankamaralta minnekään ja vain täysi idiootti olisi päästänyt haltian tuossa kunnossa edes ponin selkään, lohikäärmeestä puhumattakaan!
"Ja- ja haetaan tähtiä taivaalta, viedään ne Iriadorille", Kenraali jatkoi taivaalle katsellessaan, ollen siinä samalla vähällä kaatua suorilta jaloilta selälleen, "Hän ei näe niitä - hän voisi koskea, tuntea... tuntea ne jos hakisimme vain muutaman, eiköö?".
"Miltä tähdet tuntuvat?",
olikin seuraava kysymys ilman, että edes edelliseen vastausta odotettiin.


// Jekkumästers. Joo ei kofeiinia Timille, en haluu ees tietää mitä siitä tulis :--D EIKÄ KYL JACKALLEKAAN JOS SIITÄ LÄHETÄÄN. Pahaperkele Mäitsi. Shyva on the pilvi mäster. Dari ansaitsee kyl hauskansa. Miettien mitä on tulossa :----DDDD Ollaan hirveitä. Ollaan hirviä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Huhti 2016, 22:32

Lorythas ei kyennyt kuin hieman nolostuneena hymyilemään Winderiä saattaessaan, haltian miettiessä hymisten miksi Puolikäärmeen olisi pitänyt siitä huolestua, että noilla hauskaa oli. No, kunhan se hauska vain kestäisi, eikä yllättäen kääntäisi tilannetta täysin päinvastaiseksi. Sitten myös Lory osasi ottaa rennommin, vaikka se alkoholi olikin ehättänyt jo hieman pehmittää aivonystyröitä ja arvostelukykyä.
Sentään Haukansilmä selvisi omin askelin sinne huussille, pärskähdellen poistuen oven toiselle puolelle samalla kun Lorythas katsoi kulmaansa kohauttaen asteen tai toisen huvittuneena puheita ravistelusta. No, eiköhän toinen nyt selvinnyt omista tarpeistaan. Sikäli mikäli kenraali olisi silmällään huussin lattialla – minkä varmasti kuulisikin, voisi ääni kellossa olla toinen, mutta siihen saakka Hopeakäärme jaksoi olla luottavainen Winderin suhteen. Pääasia taisi olla, että hän oli katsomassa Dariuksen myös takaisin sisälle nuhassaan, ettei silmäpuoli lähtenyt itsekseen hyvässä olossaan hortoilemaan pitkin pihamaita. Vaikka tuskinpa tuosta oli korkeintaan kuin jalan matkaa taittamaan. Satulassa mokoma ei varmastikaan pysyisi, vaikka sellaiseen onnistuisikin nousemaan.

Hetken puoliverinen ehätti taivaalle tähyillen päivystää sijoillaan, ennen kuin Darius otti rymistelläkseen huussikopista ulos. Siinä missä Darius tarrasi Puolikäärmeestä kiinni, kävi Lorythas myös hellästi ottamaan haltian käsivarsien alapuolelta otteen, suoden tukensa tuolle pölähtäneelle ihmeelle joka vielä pystyssä sinnitteli.
Aivan liikaa selvästikin… auta armias millaisessa pilvessä olet…”, sarvipäinen hymisi mahdollisimman rauhallisesti, vaikka siihen sekoittuikin lievää nolostumista ja poskien punastumista. Hän oli laittanut aivan liian paljon huumaavia lehtiä teehen, mutta ei hän arvannut niiden tuolla tavoin nousevan kenraalin päähän! Hänen olisi varmaan kannattanut kysyä alun alkaenkin tästä, eikä vain toimia spontaanisti – mutta hyvähän sitä oli näin jälkikäteen harmitella! Kyllä hän sitten olikin yksi typerys muitten joukossa, sieti vain toivoa ettei Darius tästä suuttuisi kuitenkaan jahka tuo höyryistään selviäisi…

Puolikäärmeen ote kävi tarttumaan paremmin kenraalista, tuon töksäyttäessä täysin puskista että heidän pitäisi päästä lentämään. Keräämään tähtiä taivaalta Iriadorille. Joko mies oli menettänyt loputkin järkensä? Eihän tuota voinut päästää minkään selkään ilman, että olisi pitänyt sitoa nippusiteillä jokaisesta raajasta johonkin kiinni!
Ja huutaisit niin lujaa lopulta, että herättäisit koko Cryptin hereille? Emmeköhän pysy ihan maan kamaralla, kun näytät täälläkin jo leijuvan reippaasti maanpinnan yläpuolella”, Lorythas naurahti päätään pudistellen, kannatellessaan siinä samalla käsillään Dariusta, asettuen jopa haukankatseisen taakse seisomaan, jotta Winder voisi häneen nojata.
E-ehkä olisi parempi jos vain menisimme sisälle, vilustut vielä pahemmin jos tänne jäämme notkumaan”, hopeaverinen kehotti varovaisesti hymyillen, katsellen alas Dariukseen, jota yritti samalla suoristaa paremmin pystyyn, ”Enkä tahtoisi alkaa tässä stripata ja vaatekappaleitani sinulle luovuttaa, että pysyisit lämpimänä”, Puolikäärme vielä virnisti. Vaativasti Lorythas lähtikin ohjaamaan Haukansilmää takaisin sisätiloihin, jossa huomattavasti sopivampaa potilaalle olisi, ”Mentäisiinkö…”.


//KOFEIINIA MULLE! Eikun mitä. Shyva on aina niin perkeleen pilvessä. Mardukinki pitäis kyllästyy pikkuhiljaa. HIRVEI!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Huhti 2016, 23:06

Aivan liikaa. Ehkä se oli oikea ilmaisu kuvailemaan silmäpuolen tilaa juuri nyt. Mitä ikinä hän olikaan ottanut, oli se aivan liikaa. Mutta hyvällä tavalla kuitenkin. Hänen oli hyvä olla, ainakin nyt, aamulla voisi sitten miettiä millainen olo olisi. Tähän väliin hänestä ei tuntunut ollenkaan hullummalta, kuume ei tuntunut missään - jos sellaista siis edes oli - eikä lihaksia särkenyt, päänsärystä puhumattakaan. Olo oli muutenkin hilpeä ja keveä - mitä nyt vähän nälkä oli.
"Eeeennn minä huutaisi. Ja jos huutaisin niin mitä sitten? Herätetään koko valtakunta katsomaaaaan tuota taivasta!", eliitti myhäili samalla kun käänsi katseensa ylös, kohden taakseen astunutta puoliversitä. Virne kasvoillaan nojaten paremmin vasten hopeahapsista.

"Minä kun niin mielelläni katsoisin, kuinka sinä vaatteitasi vähentäisit", Pössyissä oleva kenraali virnuili, samalla kun lähti eteenpäin askeltamaan puoliverisen pakottamana, "Varmasti myös Iriador katsoisi - jos siis jotain näkisi. Ehkä sinun pitäisikin vähentää vaatetta minun nähden jjjja antaa Iriadorin koskea sinua siinä yhteydessssä".
Moinen mielikuva sai Haukansilmän virnuilemaan itsekseen entistä enemmän, mutta ennen kuin mitään muuta päähänsä sai, käveli Darius kuitenkin nätisti aina kyläpäällikön kartanon oville ja astui sisään - turhaa sinne pakkaseen olisi jäänyt, joskin kylmäkään ei tuntunut purevan toisissa sfääreissä olevaan eliittiin.

" Norfaldiiiirrr!", Darius kävi kailottamaan heti kun sisälle oli päästy, käyden samalla potkimaan niitä kenkiään irti jaloista, ennen kuin peremmälle lähti askeltamaan.
"Halusin tuoda sinulle tähtiä! Mutta Lorythas ei suostunut lentämään!"



// Marduk ei koskaan kyllästy siihen et muijansa on pilves ;D;D;D;D HIRVEI //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Touko 2016, 00:49

Niin paljon kuin Lorythas olisi halunnutkin antaa Dariukselle kaiken sen, mitä tuo juuri nyt halusi, nousi se isällinen vaisto kaiken edelle. Toinen oli kuumeessa, eivät he minnekään lentämään lähtisi, tai mitään energiaa vaativaan edes yrittäisi. Parempi että pysyttäisiin sisätiloissa ja lämmiteltäisiin, ennemmin kun lähdettäisiin kylmään säähän lentelemään pitkin poikin, ja huomenna itkettäisiin keuhkokuumeen poikasen purressa sisuskaluihin turhankin lujaa kiinni. Mutta eihän siinä kylmä ehättänyt tulemaan, Lorythaksen katsoessa muualle lievän punan kohotessa kasvoilleen, kun Darius jaksoi naljailla, että hänen olisikin pitänyt riisua enemmän haltioiden seurassa – siitähän voitiin olla montaa mieltä.

Kaksikko kuitenkin selvisi takaisin sisätiloihin, Puolikäärmeen seuraillen sitä kenraalin saappaiden potkintaan vierestä. Käyden noukkimaan molemmat Winderin saappaista vuoronperään olematta moisesta millänsäkään, ja asettaen kengät siististi eteisnaulakkonsa äärelle riviin, ennen kuin Dariuksen perään askelsi. Selvästikin tuo kumppaniaan jo vierelleen huokaili – vaikkakin siinä vaiheessa kun Puolikäärme kirjaston ovelle ehätti näkemään, kuinka Iriador yhtä niistä kosteista lehdista kädessään pyöritteli, nousi aivan uudenlainen turhautuneisuus hopeaverisen silmiin.
Sinä et tosissasi mennyt juomaan sen pannun sisältöä sillä välin, kun poissa olimme”, kyläpäällikkö huokaisi, päätänsä kallistaen ja kiiruhtaen Dariuksen ohitse tutkimaan sitä teepannua, jossa tuolle alun perin oli teen juurikin tarjoillut.
Iriador katseli turhankin tyytyväisenä nojatuolistaan Lorythaksen touhuja, lehteä kädessään heilauttaen lopulta.
Pitihän minun tietää mitä sinä kumppanilleni juotit”, nuorin naureskeli, katseensa kohdistaen Haukansilmään, joka oli takaisin tänne selvinnyt, ”Ilmeisesti et kuitenkaan mitään, mistä huolissaan pitäisi olla – tai sitten vain olen niin tyhmä, etten tajua tätä”.
Voi elämän kevät…”, Puolikäärme lähinnä tavasi itsekseen laskiessaan sitä pannua kädestään takaisin tarjottimelle. No, kaipa tämäkin sitten olisi omanlaisensa kokemus ja kevennyt arkeen…


//Marduk on hyvä ja mussuu niitä kiviään vaan siellä vuorella, SHYVALLA ON PILVENTÄ. HIRVET PALAA POROIKS PIAN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Road to recovery || AKSU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Touko 2016, 17:22

Eliitti kävi myhäilemään itsekseen saapuessaan kirjastoon, nähden kuinka Iriador oli ilmeisesti päättänyt teetä yhtälailla vähän "maistaa". Lorythas ei tästä kovin innoissaan näyttänyt olevan, kun saisi kohta kahta pöhnäistä haltiaa paimentaa - mutta mitäs oli itse mennyt tarjoilemaan huumeteetään eliitille! Hoiperrellen kenraali askelsi takaisin divaanille, romahtaen siihen makoilemaan kovinkin nuutuneena. Olo oli kyllä hyvä ja jopa energinen, mutta silti flunssan kourissa kärivstelevä kenraali tunsi tarvetta päästä jo pikkuhiljaa levolle. Vaikka tässä seurassa sitä ei halunnut heti nukkumaan, mielellään Darius olisi valvonut pidemmälle yöhön jutellen niitä näitä. Kuten jo todettu, harvoin sitä Seyrin luokse pääsi vierailemaan, joten totta kai koko ajasta halusi ottaa kaiken hyödyn irti. Harmi, että Haukansilmä itsensä sairaaksi oli hankkinut tälle kerralle.

"Itse sinä sitä teetä meille annoit", rosoisella äänellä Darius hymisi, samalla kun kävi riisumaan silmälappua jälleen kerran kasvoiltaan, viskaten sen jonnekin teille tietämättömille, kohden lattiaa. Mitä sitä suotta enää kasvoillaan piti tässä seurassa, turhaan siinä vain hiersi ihoa.
"Syytä vain itseäsi. Tai. Tai tee lisää sitä teetä ja vedä itsesi samaan tilaan. Sssittten voimme kaikki yhdessä hoiperrella pissille", haltia jatkoi virnuillen, siinä ohimennen silmänsä sulkien, ennen kuin nosti toisen käsivartensa silmien ylle.
"Tai voimmme kertoa salaisuuksia - minä voin aloittaa! Aranilla jja Argenteuksella on ilmeisesti salasuhde", Eliitti pamautti sen pahemmin edes miettimättä kannattiko sitä nyt ääneen sanoa, "Tosin oliko se sitten salaisuus nyt kun tarkemmin alkaa miettimäännn..."




// Marduk mussuttaa kiviään. Marduk syö muronsa nätisti. Shyva on kokenut pilven, nyt on vuoro kännin. HIRVEE PORO //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron