Kirjoittaja Crimson » 27 Joulu 2015, 16:07
Hopeakäärme hymyili kiitollisena Dariukselle, nousten lattialta ja käyden laskemassa Haukansilmän tarvikkeet kuivumaan sille samaiselle pöydälle, josta Lory oli ne poiminutkin.
“Älä suotta kiirehdi, jos haluat pidempäänkin viipyä niin muuripadassa on yhä lämmintä vettä. Minut löytää kuitenkin keittiön puolelta”, Lorythas neuvoi pikaisesti, lähtien sitten kylpytiloilta suuntaamaan luottavaisin mielin keittiönsä puolelle. Siellä Hopeakäärme etsi käsiinsä sen tutun keraamisen pannun, joka käytiin täyttämään aluksi vedellä. Pannu poimittiin käsien väliin, Lorythaksen vain istahtaessa kaikessa rauhassa lämmittämään pannun sisältöä käsiensä hohkaessa tulikuumina, sinertävinä vasten keraamista pintaa.
Siinä samalla sarvipäisen katse harhaili jossain huoneen hämärässä katonrajassa, tuon pohtiessa millaista teetä hän haluaisi Haukansilmälle tarjota. Kyllähän häneltä löytyi vaikka mitä hyllyistään, eksoottisempiakin makuja jopa haltioiden makuun. Mutta mikä niistä nyt palvelisi parhaiten vilustumista vastaan - Puolikäärme päätyikin lopulta valmistamaan minttuteetä. Runsaasti pehmeitä mintunlehtiä lasipurkista tipauttaen pannun sisään hautumaan veden sekaan ja tuomaan sitä aisteja ja oloa parantavaa aromia. Hieman sokeria ja...
Mitä jos Lorythas lisäisi juomaan jotain ylimääräistä? Huumaavia rohdoiksi käytettyjä yrttejä, joilla Lorythaksella oli tapana omiakin tautejaan talvisin aina parannella…?
Olihan hän luvannut Dariukselle tuovansa rohtoja…
Olisiko sitten väärin kokeilla jotain tällaista...
Iriador oli saapunut jo tovi sitten takaisin kartanolle. Ulkovaatteet oli jätetty eteiseen ja punapäinen painellut takaisin kirjastonpuolelle, odottavansa löytävän sieltä Lorythaksen ja Dariuksen. Mutta ilmeisesti nuo olivatkin jo heränneet ja… no, eivät ainakaan kirjastolla. Mutta ei Iriador jaksanut lähteä noita suotta etsimäänkään, joten korkeahaltia oli vain istahtanut alas lukuhuoneen mukavalle nojatuolille nypläämään hiuksiaan ja odottamaan josko joku paikalle ottaisi saapuakseen ennemmin tai myöhemmin. Tai vaihtoehtoisesti kävi jossain muualla kolistelemaan.
Eipä kauaa tarvinnut odottaa, kun jossain päin taloa ovi kävi. Toisenkin kerran, ja pian Haukansilmä otti ilmestyäkseen kirjaston puolelle, tuodessa mukanaan saippuoiden pehmeän tuoksun huoneeseen. Iriador kohotti ryhtiään paremmaksi, katseensa suunnaten sinne ovensuulle jossa oletti Dariuksen seisovan.
“Kyllä ne olivat pärjänneet Álin kanssa, lököilivät sen kanssa tuolla syrjemmällä”, punapäinen kertoi kenraalille hymyillen tyytyväisenä.
“Luotan kyllä siihen että Pumpkin pärjää, se oli niin tarmokkaana seuraillut kuulemma kissan menemisiä että olisin halunut huomauttaa, ettei sitä niin intensiivisesti tarvitse seurailla mutta… menkööt nyt. Tehkööt niin kuin parhaaksi näkee”, Iriador naureskeli.
“Hajusta päätellen olet käynyt kylvyssä”, sokea huomautti hajusteista ilmaa nuuhkaisten pienesti. Hyvähän se vain oli, jos Puolikäärme oli lämpimän kylvyn kipeälle lämmittänyt. Ja olihan Dariuskin varmaan sen eilisen jälkeen jäänyt rauhallista kylpyhetkeä kaipaamaan kaiken sen häslingin jälkeen, joten varmasti moinen oli ollut kenraalinkin mieleen.
“Oletteko kauankin hereillä jo olleet?”, samalla kun Iriador puheli, asteli Lorythas tarjottimen kanssa huoneen puolelle takaisin. Mukanaan niin se kuuma teepannu ja teekuppi Dariukselle, jotain pientä suolaista ja makeaa naposteltavaa ja viinipullo lähinnä itselleen kylkiäiseksi.
“Ai sinäkin jo palasit, olisitko halunnut jotain? Toin kyllä viiniäkin mukanani, voin kaataa siitä sinullekin”, sarvipäinen kävi kyselemään samaten, laskien tarjottimen käsistään siihen tuolirykelmän keskellä olevalle sohvapöydälle, kääntyen sitten punapäisen puoleen.
“Siitä vain, voin minä lasillisen tai pari ottaakin, jos jotain tarjota haluat”, Iriador tuumi, nojaten irti tuolinsa selkänojasta jäädessään kuuntelemaan, kuinka Lorythas lähti niitä juomia kaatelemaan laseihin pöydän ääressä.
//Nyt loppuu se jekutus. Deli on pikkusen päästään vialla siinä kaiken ohella. Hommataan sulle marsu ja sit mä tuun kattoon sun marsun seikkailuja. Aina me vaan paskotaan päin foorumia, ollaan me hyviä ylläpitäjiä. Ne tontut tais lyyä Darilta pari mutteria hukkaan//