Kirjoittaja Crimson » 02 Touko 2016, 23:05
Dariuksen kulkiessa ohitse, nosti Lorythas katseensa kirjasta ohimennen seuraamaan nuhaisen kenraalin kulkua. Puolikäärme kuitenkin keskittyi puolittain lukemaan sen hetkistä aukeamaansa loppuun, tuuheaa, valkeaa höyhentä, jota kirjanmerkkinä käytti, pyöritellen sormissaan siinä samalla, Haukansilmän kaataessa itselleen sitä teetä Seyrin tarjouksesta. Lorythas päästi pian kuitenkin pärskähtävän äännähdyksen kaikessa siinä hiljaisuudessaan muistellessaan viime iltaa, höyhenellä kuitenkin suutaan laskien piilottamaan siltä turhalta virneeltä, joka sarvipäisen kasvoille oli Dariuksen muistutuksesta noussut.
”Hullunmyllyn sinä kyllä nostatitkin”, Puolikäärme sai sanoiksi puettua, laskien lopulta höyhenen merkitsemään kirjan seuraavaa aukeamaan, opuksen löytäessä lopulta paikkansa sohvapöydän reunalta, ”Mutta vain hyvässä mielessä, mitä ilmeisimmin näytitte kuitenkin viihtyvän… vaikka yhä olen pahoillani siitä, että vastaava vahinko sattui minun kohdallani, anna anteeksi”, Seyr pahoitteli nöyränä. Mutta olisihan Haukansilmä varmasti sanonut jo, jos kyseinen kenraalia oli jäänyt vaivaamaan.
Darius ilmoitti lähtevänsä kohtapuoliin. Tuolla oli kuulemma asioita hoidettavana, pitkien hyvästien jättämisen Lorythas kyllä ymmärsi. Ehkä niin Dariukselle, kuin Iriadorillekin se olisi helpompaa tällä tavoin – kuten Winder sen muotoilikin, tuo heittäisi hyvästinsä nuoremmalle, Iriadorin vielä levätessä. Havahtuisiko punapää siihen kunnolla edes hereille, se jäi nähtäväksi – eivätkä nämä mitkään viimeiset hyvästit olisi, ei tässä ketään oltu hylkäämässä tai jättämässä vielä.
Mitään Seyr ei kuitenkaan sanonut aamutähtensä puhuessa, puoliverisen välissä kuitenkin kuroen oman teekuppinsa pöydänkulmalta käteensä ja nauttien sen täyteläisestä sisällöstä omaa tahtiaan. Osoittaen ymmärrystään sillä omalla tavallaan, olemalla vaiti ja kuuntelemalla niin kauan kuin vain oli tarve. Kyläpäällikön ymmärtäväinen katse siirtyi paremmin vastaamaan Haukansilmän katseeseen siinä välissä, kun kenraali halusi sanojensa mukaan pyytää kuitenkin muutamaa asiaa Lorythakselta. Darius halusi Puolikäärmeen pitävän sokeasta huolta, tarjoamaan kumppanilleen omaa rauhaa ja tukea – tietenkin puoliverinen tulisi sen tekemään sanomattakin! Toisena, syystä tai toisesta, Winder halusi mukaansa harvinaisempia viinejä, mikä sai hänet kohottamaan toista kulmaansa kysyvänä, mutta lopulta nyökyttelemään kuitenkin myöntyväisenä kenraalille.
”Eiköhän minulta löydy jotain erikoisempia viinejä, voidaan katsoa niitä ennen kuin lähdet, voit valita sieltä haluamasi”, sarvipäinen nyökytteli, hymyillen jo ajatukselle. Ei häntä haittaisi vaikka Darius veisi muutaman pullon hänen kätköistään, mihin tarkoitukseen ne sitten lienivätkään olevan. Ainahan Lorythas saisi uusia! Eikä hän nyt niin perso juomiselle ollut, että joka ilta täytyi jotain erikoisempaa viintä tai väkevää olla tarjolle.
”Mitä Iriadoriin taas tulee”, puoliverinen aloitti, siemaisten sanojensa perään pikaisesti teekuppinsa tyhjäksi ja kuroi asettamaan sitä takaisin pöydälle, ”Hän saa täällä kaiken tarvitsemansa”.
”Voit tulla vieraisille aina kun haluat ja vain ehdit, ei sinun, tai teidän ylipäätään tarvitse siitä etukäteen ilmoittaa. Eilenkin olin vain niin… yllättynyt, hyvällä tavalla tosin”, Lorythas hymisi rauhallisesti, sanojensa perään hymyillen.
”Katsomme kirjeesi yhdessä, ja järjestän hänelle kaiken, mitä hän tarvitsee tai viitsii pyytää. Kotini on hänenkin kotinsa, niin pitkään kuin vain on tarve. Se on vähintä mitä saatan ystävilleni tarjota”, Puolikäärme selitti koko tuon ajan sen rauhallisen katsekontaktinsa pitäen Dariuksen kanssa, toivoen sen valavan heidän välilleen ja niihin sanoihin sen tarvittavan luottamuksen, jonka Seyr halusi kenraalille antaa, ”Lupaan pitää hänestä huolta, Aiedail, vannon sen, vaikka se olisi viimeinen lupaus jonka välillemme voisin valaa”.
//HECA SENKIN POTTUAIVO. Jaakko vaan naurais ja ois et oikein. Paitsi vähän kyllä nenää nyrpistää, jos sinne viiniin meni pissimään. JAAKON VIINIT. Niikö se viskipullo wormssis minkä löysin Jaakolla sillon. Se oli kaunis hetki. Marduk nyt laskee sen sarven ales ja rauhottuu. Timi on kyl valmiiks jo tarpeeks hot//