Iriador oli vähällä hätkähtää niitä sormien napsautuksia, tajuten kuitenkin nopeasti mitä Leto niillä oli tarkoittanut.
”Mene vain edeltä, seuraan kyllä perästä”, punapäinen huomautti hymyillen, lähtien omaan tahtiinsa askeltamaan pitemmän miehen askelien perässä. Kun oikein tarkkaan keskittyi, pystyi Iriador kuuntelemaan vain niitä askelia, eivätkä muut äänet ympärillä käyneet häntä häiritsemään, vaikka kovasti se häkkiin pistetty traakki yrittikin haltiaa häiritä.
Puolikäärmeen seurue kiinnitti tottakai huomiota tuohon tuntemattomaan tummahipiäiseen mieheen, joka Seyrin vierelle oli askeltanut. Lorythas ei heti puheeltaan kiinnittänyt huomiota tuohon tulijaan, ennen kuin silmäkulmasta pilkisti tuttu silhuetti, jonka hän muisti aikaisemmin tavanneensa. Katse kääntyi aavistuksen enemmän sivulle, sen mukana myös pää ja kasvoille nousi ystävällinen hymy hänen tunnistaessaan tämän mykän tummahipiäisen.
”Leto!”, Lorythas naurahtikin yllätyksestä, näyttäen samalla sekä iloiselta, että myös yllättyneeltä. Ei hän ollut odottanut Ednan lähettävän ystäväänsä tänne näin pian, vai oliko mykkä itse lähtenyt taivaltamaan uteliaisuuttaan Briariin? Ehkä se selviäisi kohta.
”Hän ilmeisesti oli etsimässä sinua, toin hänet tänne ja näemmä se oli ihan hyvä idea”, Iriador huomautti päästyään itse lähemmäs, ja seisahtui sitten hieman etäämmälle kuuntelemaan, Seyrin katsahtaessa pahoittelevasti sokeaan. Taisi olla melkoinen yllätys tuollekin, kun kartanolle saapui yllättäen joku, joka ei mitään puhua pukahtanut. Tai mistäpä hän tiesi, oliko Leto ehkä avannutkin suunsa haltian kuullen?
”Jos olisin tiennyt että olet tulossa, olisin tietenkin ollut sinua itse vastassa kartanollani. Anna anteeksi Iriador, tiedän että hän on vähän… erikoinen”, Puolikäärme pahoitteli tuhahtaen, punapäisen ystävänsä siihen vain käsiään väheksyvästi heilauttaen.
”Tekevälle sattuu - sitä paitsi keksimme kyllä tavan kommunikoida, suotta siinä taas anteeksi pyytelet turhia, tomppeli”.
”N-niin… kai sitten”, se häveliäs puna otti noustakseen kevyesti Puolikäärmeen poskipäille. Olihan hän tottunut Iriadorin suorasanaisuuteen jo, mutta se tuli joka kerta aina samanlaisena yllätyksenä, johon Vaern ei osannut etukäteen varautua.
”Jatkakaa te keskenänne”, sarvipäinen huikkasi nopeasti kolmelle muulle, jättäen nuo keskenään miettimään mitä traakille tehtäisiin. Ymmärsiväthän nuo sanomattakin kyläpäällikölle saapuneen vieraan, jonka tuo varmasti halusi näin jälkikäteenkin ottaa vastaan, ja kerta kyseessä ei ollut mitään kamalan kiireellistä, pärjäisivät he ihan hyvin keskenäänkin täällä.
Lorythas laski kätensä Leton toiselle hartialle, lähtien ohjaamaan tuota mukanaan vähän syrjempään että he voisivat keskustella rauhassa, Iriadorin lähtiessä heitä myös seuraamaan. Joisikohan Leto teetä, jos Lorythas sellaista vaikka majatalolla tuolle tarjoaisi? Tai maistuisiko tuolle jokin syötävä pitkän matkaamisen jälkeen? Leposijankin puoliverinen oli tutulleen valmis tarjoamaan, jos matkalaista väsytti – ties miten kauan tuo oli edes ollut liikenteessä…
”Taidat olla tuomassa niitä Ednalta pyytämiäni tarvikkeita?”, ystävällinen sarvipää tiedusteli tummahipiäiseltä ohimennen, kolmikon saapuessa puusta rakennetun aidan läheisyyteen, joka sitä suurta aukeaa paikoitellen reunusti.
//Kake tesu. BRING IT ON HUN.
Sille siilille kävis näin. Ja sitten sä huutelisit sanicii seuraavaan ikuisuuden ;;DD;D;DDD//